Täällä melkoisesti kirjoittelevana haluan kaikille saitilla liikkuville antaa vapputervehdykseni.
Osaan kyllä paljonkin vappuisempia lauluja, mutta nyt haluan esittää tervehdykseni minulle tärkeitä arvoja kuvastavilla lauluilla, joiden viesti kyllä sopii muistaa Vappunakin:
LIPPULAULU
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hankin Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomielellä sun jäljessäs käymme,
teit isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniaamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
TYÖVÄEN MARSSI
Käy eespäin väki voimakas,
äl' orjajoukko halpa
täst' alkain ole. Tarmollas
sä särje tieltäs salpa.
Mink' kuntos keksii kirvees lyö,
se olkoon vapauden työ,
jonk' eestä poistuu sorron yö,
jonk' eestä poistuu sorron yö.
Nyt vapauden aika on
jo tullut meille jalo.
Ja vihdoin vievät voittohon
meit' toimi, taito, valo.
Se toim' on meille olemus
ja taito se ja valkeus,
On hengestämme heijastus,
on hengestämme heijastus.
Ja auttain näiden avujen
tiel' oikeen vapauden
Me voittaa voimme veljeyden
ja tasa-arvoisuuden.
Ei riento täällä turha lie,
kun ainoastaan tää on tie,
Jok' kansat kunniahan vie,
jok' kansat kunniahan vie.
Työ käsiemme, hengenkin
on ylevätä työtä
Työ tehty kourin jäntevin
voi poistaa hengen yötä
Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön, toimintaan,
mut' myöskin onni synnyinmaan,
mut' myöskin onni synnyinmaan.
ARVON MEKIN ANSAITSEMME
Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk´ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
:,: Laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle
Lal-la-la-la…. :,:
Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi. ,
korvet kylmät voimallansa
perkaapi hän pelloksi;
:,: rauhass´on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal-la-la-la…. :,:
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
:,: Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal-la-la-la…. :,:
Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset,
hall´ei pysty harmaa näihin,
näit´ei pane pakkaset;
:,: Luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal-la-la-la…. :,:
VETERAANIN ILTAHUUTO
Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa
Osaan kyllä paljonkin vappuisempia lauluja, mutta nyt haluan esittää tervehdykseni minulle tärkeitä arvoja kuvastavilla lauluilla, joiden viesti kyllä sopii muistaa Vappunakin:
LIPPULAULU
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hankin Suomen
ovat värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomielellä sun jäljessäs käymme,
teit isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniaamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
TYÖVÄEN MARSSI
Käy eespäin väki voimakas,
äl' orjajoukko halpa
täst' alkain ole. Tarmollas
sä särje tieltäs salpa.
Mink' kuntos keksii kirvees lyö,
se olkoon vapauden työ,
jonk' eestä poistuu sorron yö,
jonk' eestä poistuu sorron yö.
Nyt vapauden aika on
jo tullut meille jalo.
Ja vihdoin vievät voittohon
meit' toimi, taito, valo.
Se toim' on meille olemus
ja taito se ja valkeus,
On hengestämme heijastus,
on hengestämme heijastus.
Ja auttain näiden avujen
tiel' oikeen vapauden
Me voittaa voimme veljeyden
ja tasa-arvoisuuden.
Ei riento täällä turha lie,
kun ainoastaan tää on tie,
Jok' kansat kunniahan vie,
jok' kansat kunniahan vie.
Työ käsiemme, hengenkin
on ylevätä työtä
Työ tehty kourin jäntevin
voi poistaa hengen yötä
Tok' kunnian ei halu vaan
saa meitä työhön, toimintaan,
mut' myöskin onni synnyinmaan,
mut' myöskin onni synnyinmaan.
ARVON MEKIN ANSAITSEMME
Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk´ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
:,: Laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle
Lal-la-la-la…. :,:
Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi. ,
korvet kylmät voimallansa
perkaapi hän pelloksi;
:,: rauhass´on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal-la-la-la…. :,:
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
:,: Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal-la-la-la…. :,:
Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset,
hall´ei pysty harmaa näihin,
näit´ei pane pakkaset;
:,: Luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal-la-la-la…. :,:
VETERAANIN ILTAHUUTO
Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa
Vastaukset 14
Vanhimmat
tauti pahenee.
Hakeudu lääkäriin tai kehoita holhoojaasi toimittamaan sinut vastaanotolle!
Ei tippa tapa
ja ämpäriin ei huku
kun on alkuun päästy
niin antaa mennä vaan
- Irwin
Juodaan viinaa
tullaan viisaammiksi näin
- Hector
Ei elämästä selviä hengissä
- Juice
Hyvää vappua!
Kun ei tuo työväenaate oikein koskaan ole innostanut, niin pitää sitten laulaa jotain muuta, vaikka tämä varmaan aika monelle tuttu.
Tämä sopii vaikkapa nuorille, vanhoille, juopoille, vasureille - pääsee tapailemaan internationaalia - ja fasisteille kaikille yhtä hyvin.
xx
Lisää viinaa mun lasiin,
Lisää laseja pöydälle,
lisää pöytiä näihin juhliin,
lisää juhlia kansalle.
Lisää kansaa nyt Suomeen,
lisää Suomea päälle maan,
lisää maata Suomelle,
Marssitaan, marssitaan, Karjalaan, Karjalaan!
xx
Kansainvälinen
Työn orjat sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus
Nyt ryskyin murtuu pakko valta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma
ja valta teidän silloin on
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme
yössä sorron, turmion
kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
On kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkaansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään.
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
työkansan joukko nälkäinen.
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään…
Näin laulettiin Suomen sosiaalidemokrattisen puolueen alkuaikoina ja vähän myöhemminkin. Erityisen komeasti tämä laulu kajautettiin vapunpäivän marsilla.
Tässä sama sanoma julistetaiteen keinoin. Eräät tunnetuimmista julisteista suunnitteli merkittävin SDP:n riveistä koskaan noussut kansainvälinen vaikuttaja Otto Wilhelm Kuusinen, joka toimi mm. SDP:n puheenjohtajana.
http://www.tyark.fi/julisteet.htm
kun kuulee tuon Veteraanin iltahuudon, aina ihan vavisten hiljentyy sitä kuuntelemaan.
Se on varmaan kaikkein vaikuttavimpia viime vuosikymmenten suomalaisia lauluja sekä sanoiltaan että säveleltään. Kuinka ne voivatkaan olla sellaisessa harmoniassa keskenään!
Eikös sen sekä sanat että sävel ole Kalervo Hämäläisen tekemät? Ainakin minulle muuten tuntematon niin runoilijana kuin säveltäjänäkin. Miten hän onkaan sitten tuossa niin hämmästyttävän vaikuttavasti onnistunut! Jos joku tietää hänestä enemmän, niin kertoisitteko, olisin kiitollinen. Hänestä ei löydy tietoja ainakaan tietosanakirjasta.
Kamarineuvoksen arvonimen jo kauan sitten saanut vuonna 1917 syntynyt Kalervo Hämäläinen on muistaakseni ammatiltaan opettaja, mutta tunnetummaksi hän on tullut laulujen tekijänä, sekä säveltäjänä että sanoittajana.
Veteraanin iltahuudon ohella hänen tunnetuin kappaleensa lienee Lapin äidin kehtolaulu (Äiti lastaan tuudittaa, lasta tuntureiden…), siinäkin sekä sävel että sanat Hämäläisen.
Hänen tuotantonsa on melko laaja. Itselläni on siitä koostuva CD-levy ”Vanhan soturin muisto”, joka monien solistien ja orkesterien (joukossa mm. Kaartin soittokunta) esittämänä sisältää kappaleet: Vanhan soturin muisto ; Kodin vartijat - omistettu lotille ja kotirintaman naisille ; Maa-äidin laulu ; Veteraanin iltahuuto ; Tuntematon sotilas ; Tuolta puolen lahden ; Väsyneet kädet ; Laulu valkopurjeille ; Yön laulu ; Laulu kotikoululle ; Unteni maa ; Lapin äidin kehtolaulu ; Anna almusi lapselle ; Testamentti lapsenlapsille ; Graniittimarssi ; Olympia marssi ; Kotiseutuvirsi; Pohjolan maa; Suvimarssi ; Auringon alla ja Lähde laulamaan. Muutamat noista ovat muiden sanoituksia, mutta kaikki Hämäläisen sävellyksiä.
On hän säveltänyt ja sanoittanut paljon muutakin, mutta tuossa näytteeksi lista, jossa lienee ainakin useimmille ikäluokkaani kuuluville ja musiikista jonkin verran kiinnostuneille useita tuttujakin kappaleita.
Sitä en tiedä, elääkö Kalervo Hämäläinen enää. Jos hän elää, hän olisi siis jo kohta 90-vuotias. Vuosituhannen vaihtuessa hän kyllä on vielä elänyt, sillä netistä näen, että hän on silloin julkaissut levyn "Laulu joutsenelle ja Suomelle vuosituhannen vaihtuessa".
Kiitos Kalervo Hämäläistä koskevista tiedoista.
Hän on siis itsekin veteraani. Ei ihme, että on niin hyvin saanut vangittua sykähdyttävän tunnelman Veteraanin iltahuutoon, sekä sanoihin että säveleeseen.
Aikamoinen tietopankki olet näköjään noissakin asioissa!
Satoja kertoja on Korhonen vannonut, ettei enää sorru salanikeillä itseltään kysymään, vastaamaan ja sitten itseään kehumaan.
Kysyin Korhoseselta, sain vastauksen ja kiitin. Miksi puutut siihen. Oletko kateellinen vai tyhmä? Osaatko edes hävetä, mokoma.
…joka on ilmeisen oikea ja jota minun ei tarvitse täydentää, mutta valistan sinua hieman:
Ihan mukavaa, että täällä on myös sivistyneitä ihmisiä, mutta en metsästele kiitoksia ja kehuja. Mieluisampina pidän kepulaisilta saamiani haukkuja ja herjoja, koska silloin tiedän parhaiten onnistuneeni missiossani, eli kepun torjunnassa. Kiitos siis viestistäsi!.
Yhtyen tuohon minua antamistani tiedoista kiittäneen mielipiteeseen sinusta, laitan tähän vielä erään aiemman mielipiteen:
- - -
Oletteko NOIN kateellisia?
Kirjoittanut: Juttusi lueskelija 4.4.2006 klo 22.51
Oletteko oikeasti NOIN sairaan kateellisia?
Jos ja KUN Jorma K Korhonen kirjoittaa hienosti ja vieläpä kohteliaasti kiittää jotain hänen jutuistaan kiinnostunutta, niin senkin te haluatte halventaa hänen "omaksi hännännostokseen"!
Olen aina yhtä äimistynyt tuosta moukkamaisesta herjaamisesta ja panettelusta tätä vanhaa miestä kohtaan. Häpeäisitte kurjat ja yrittäisitte ITSE kirjoittaa edes puoliksi niin taitavasti ja asiantuntevasti kuin JKK tekee.
Ei hänen tarvitse juttujensa lopussa kiitellä itseään, EI todellakaan. Sen tekee muut jos tekee.
- - -
Kun te kepulit ette saa kiitosta muilta kuin itseltänne, niin ettekö tule ajatelleeksi, mistä se johtuu? Ette ansaitse kiitosta esiintymisellänne – paitsi minulta edellä kertomistani syistä!
Kun olin monta tuntia kymmenien tuhansien muiden kanssa tuolla kuulaassa kevätillassa ja tulin taas kokemaan, miten ihana pleisi tämä Stadi on, niin on paikallaan laittaa taas tämä:
NIIN GIMIS ON STADI
Esiintyy julkisuudessa myös nimillä:
Ässän kaiho (alkuperäinen) ja Stadin kundin kaiho
Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi:
et tsiigaa sais sen vielä kerran.
Mieli Sörkkaan ois tsöraa,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran.
Näkis Hagiksen platsit
ja Brahiksen matsit
ja Valgan, voi jebulis se stemmaa.
Siel griinais ja steppais,
vaik kohtalo kneppais,
et fikkasta puuttuisi femma.
Siel friidut ne sjungaa
ja lanteet ne gungaa,
globos sekoo ja sydämes studaa.
Oman sussun siel hittais,
onnen glasarista kittais
ois elämä niin kivaa ja gutaa.
Vaikka lintsillä oisin
ja penkillä goisin
ja aina ei ois mitä skruudaa.
Niin silti gimis on Stadi,
siks toivomus snadi,
et gartsoillas saisin viel luudaa.
Stadilaisen Ässärykmentin alikersantti Veikko Lehmuksela,
Karhumäessä 1941-42.
(Ässärykmentissä taistelivat myös sankarilliset reservin upseerit Unto Varjonen ja Väinö Leskinen, jotka sitten myöhemmin ansioituivat kommunismin torjunnassa tunnetuimpina asevelisosialisteinamme).
Haukkuminen nikillä ja salanikillä.
mielipiteenä, että
Kytösavun aukeilta mailta on kansa
mi aina on vaalinut vapauttansa
Orjuus pois tai menköön henki
niinkuin mennyt on isienki
Laurilain työt sekä Vilppulan vaihe
lasten lapsille laulujena aihe.
Tää vala on, murtumaton.
...vaan myönnän sen olevan hyvä laulu siinä missä minunkin esittämät. Joskin siinä on hieman sellaista pohjalaista uhoa, jolle ei sittenkään tiukan tullen - esim. sodissamme - aina löytynyt vastinetta.
Sodanaikaisilta rinmaupseereilta kuulemani mukaan sitä päättäväisimmin ja rohkeimmin taistelivat miehet, mitä lähempää itärajaa he olivat kotoisin. Siis karjalaiset, savolaiset ja kainuulaiset olisivat olleet niitä parhaita sotureita. Tietenkin tuollainen on yleistämistä, poikkeuksia niin heissä kuin pohjalaisissa on varmaan ollut paljonkin.
Mutta kun nyt on jo Vapun aatto ja kohta minäkin lähden baanalle kenties myös katsomaan Mantan lakitusta, niin nyt sopii jo reväyttää tällainen biisi:
STADIN KESIS
Kletraa mollikka Blobikan takaa,
skönen foogut ne kimmeltää niin.
Pari botskia kaijassa makaa,
kevät ryysinyt jälleen on Stadiin.
Kundi skiglarin botnea skrabaa,
venttaa kesistä, reduja sen.
Kohta saareen taas friidu ja safkaa
sekä punkkua snadisti megeen.
Goisii ankkurin snarassa botski,
skönen sinessä simmata saa.
Pinnan kuivuttaa suulis ja notski.
Knubbi punkkuu ja elo on gutaa.
Voisko bikinit snadimmat olla,
kun noi Lillanin punaset tangat?
Mitkä kurvit on friidulla tolla!
Kundin handussa sekoo jo langat.
Sköneen suulberi laskee, on ilta.
Vodan spegeliin heijastuu pari.
Kuinka näyttääkään onnellisilta,
ne jotka yhteen on niitannut Stadi.
Stadin kesis: sen friidut ja rantshut.
Mitä enempää ventata vois.
Ei noi etelän palmut ja bantskut
mua täältä saa flyttaamaan pois.
(Eki Mattsson
Stadissa syksyllä 1999)