Laitan tänne ystäväni ja uskonsisareni Hellevi Raitosalon kirjoituksen joka on mielestäni pohtimisen arvoinen;
(Kirjoitus löytyy:http://groups.msn.com/Vapaasana/valheenlumous.msnw )
Olen miettinyt, että onko totuus
vähempi arvoinen, kun valheet paljastetaan,
vai mistä oikein on kysymys, kun nousee
hirvittävä meteli siitä, kun ei enää uskota kaikkeen
mitä tarjoillaan kristillisyyden nimissä?
Jos kaikki olisi totta mitä puhutaan ja tehdään, niin
ei meitä silloin kehoitettaisi Raamatussa arvostelemaan
kaikkea! Varsinkin tänä aikana, kun
kokemuskristillisyys on päässyt valtaan yhä
enenevissä määrin.
Olen miettinyt tuota kokemuksiin ja elämyksiin
mieltymistä, ja tullut siihen tulokseen,
että Jumalan Hengestä syntynyt ihminen ei
saa hengelleen virvoitusta mistään väärennyksestä.
Se mitä kokemuskristillisyys antaa, on sielullista
kuohuntaa, hetkellistä mielenmaailman huumaa,
ja aistillista nautintoa. Niillä eväillä ei
elämänkoetuksissa taistella, vaan niistä tulee sitä
ylimääräistä taakkaa kannettavaksi, jonka nimi on
masennus.
Todellinen kristillisyys, joka koskee VAIN
uudestisyntyneitä kristittyjä; armahdettuja
syntisiä ihmisiä; perustuu totuuteen, Jeesuksen
täytettyyn työhön ja Jumalan Sanan
väärentämättömään ravintoon. TOTUUS ILOITSEE
vain TOTUUDESTA toisten totuudessa olevien kanssa!
Ei se iloitse vääryydestä ja valheesta laumasieluna!
Todellisuudessa on kysymyksessä valhekristillisyys,
joka ei voi kestää totuutta, kun aistillinen
uskonnollisuus paljastuu?
Onko niin, että on kysymyksessä tavallisten
jumalattomien ihmisten joukko, jotka
joistakin salatuista motiiveista johtuen
tuntevat mieltymystä kokemususkontoon,
joko harrastelijoina tai eliittijoukkona?
Mitään muuta selitystä en ole vielä löytänyt
näille evankeliumin vääristelijöille ja
heidän puolustajilleen, jotka törkeästi
pilkkaavat Jumalaa puheillaan ja
teoillaan, joita he kehtaavat väittää
Jumalan teoiksi.
Totuus on kuitenkin se, että ne ovat
toisen voiman kautta aikaansaatuja
tekoja ja ilmiöitä, jotka tarjoillaan
harhaanjohdetuille ja totuudesta poikenneille ja
tietämättömille ihmisille, muka Jumalan tekoina.
Sielunvihollisen ovelimmista ovelin konsti,
pitää ihmiset yhä omanaan valheen avulla!
Tätäkö ei saa sanoa? Miksi ei?
Edustusnaiset ja miehet sitten esiintyvät
maailman markkinoilla kuin filmitähdet loistaen,
mieleltään turmeltuneina oppaina UUSIIN lumouksiin.
Avaa silmäsi, näe! Katso tarkemmin näitä valheen
sanansaattajia, kyseenalaista heidän touhunsa:
Jumalan todelliset teot ja Jumalan ihmiset kyllä kestävät
arvostelut ja pinnan raaputtelut, mutta kestävätkö nämä?
Mitä vääryys puolustaa henkeensä ja vereensä asti, kun Jumala
käskemällä käskee koettelemaan ja arvostelemaan kaikki?
Mitä vääryys vaalii, ja mikä se on, joka vähenee
valheen paljastuessa, kun valhetta pitää puolustaa?
TOTUUS ei vähene, vaan enenee, kun valheet paljastuvat!
Sekö on se järkytys, kun nämä valheen edustajat ovat
Ihmisiä joilla on NIMI; joista heidät tunnetaan?
Heidän nimiensä lausuminen tai paljastaminenko on se
kauhistus, pelätäänkö sen ”oman totuuden” joutuvan häpeään?
Pitäisi olla päinvastoin, jokainen valehtelija on nimettävä,
kansalle varoitukseksi. Vai onko kysymys
valheriippuvaisuudesta, onko se elämän tuki,
elämänvalhe, että jaksetaan olla ja jatkaa olemista?
Onko aika jo niin lyhyt, että antikristus milloin vain
ilmoittaa valtaan astumisensa persoonana?
Mitä tekee silloin vääristetyn kristillisyyden kannattaja,
totuuden paljastuessa räikeällä tavalla?
Se kantaa ihmisen nimeä.
Totuus on aina alaston, siksi
se on epämiellyttävää katseltavaa.
Vähemmistönä se ei saa, eikä odotakaan,
kannatusta enemmistöltä, niiltä, jotka ovat
tottuneet valepukuihin ja naamiaisiin.
Hellevi Raitosalo
(Kirjoitus löytyy:http://groups.msn.com/Vapaasana/valheenlumous.msnw )
Olen miettinyt, että onko totuus
vähempi arvoinen, kun valheet paljastetaan,
vai mistä oikein on kysymys, kun nousee
hirvittävä meteli siitä, kun ei enää uskota kaikkeen
mitä tarjoillaan kristillisyyden nimissä?
Jos kaikki olisi totta mitä puhutaan ja tehdään, niin
ei meitä silloin kehoitettaisi Raamatussa arvostelemaan
kaikkea! Varsinkin tänä aikana, kun
kokemuskristillisyys on päässyt valtaan yhä
enenevissä määrin.
Olen miettinyt tuota kokemuksiin ja elämyksiin
mieltymistä, ja tullut siihen tulokseen,
että Jumalan Hengestä syntynyt ihminen ei
saa hengelleen virvoitusta mistään väärennyksestä.
Se mitä kokemuskristillisyys antaa, on sielullista
kuohuntaa, hetkellistä mielenmaailman huumaa,
ja aistillista nautintoa. Niillä eväillä ei
elämänkoetuksissa taistella, vaan niistä tulee sitä
ylimääräistä taakkaa kannettavaksi, jonka nimi on
masennus.
Todellinen kristillisyys, joka koskee VAIN
uudestisyntyneitä kristittyjä; armahdettuja
syntisiä ihmisiä; perustuu totuuteen, Jeesuksen
täytettyyn työhön ja Jumalan Sanan
väärentämättömään ravintoon. TOTUUS ILOITSEE
vain TOTUUDESTA toisten totuudessa olevien kanssa!
Ei se iloitse vääryydestä ja valheesta laumasieluna!
Todellisuudessa on kysymyksessä valhekristillisyys,
joka ei voi kestää totuutta, kun aistillinen
uskonnollisuus paljastuu?
Onko niin, että on kysymyksessä tavallisten
jumalattomien ihmisten joukko, jotka
joistakin salatuista motiiveista johtuen
tuntevat mieltymystä kokemususkontoon,
joko harrastelijoina tai eliittijoukkona?
Mitään muuta selitystä en ole vielä löytänyt
näille evankeliumin vääristelijöille ja
heidän puolustajilleen, jotka törkeästi
pilkkaavat Jumalaa puheillaan ja
teoillaan, joita he kehtaavat väittää
Jumalan teoiksi.
Totuus on kuitenkin se, että ne ovat
toisen voiman kautta aikaansaatuja
tekoja ja ilmiöitä, jotka tarjoillaan
harhaanjohdetuille ja totuudesta poikenneille ja
tietämättömille ihmisille, muka Jumalan tekoina.
Sielunvihollisen ovelimmista ovelin konsti,
pitää ihmiset yhä omanaan valheen avulla!
Tätäkö ei saa sanoa? Miksi ei?
Edustusnaiset ja miehet sitten esiintyvät
maailman markkinoilla kuin filmitähdet loistaen,
mieleltään turmeltuneina oppaina UUSIIN lumouksiin.
Avaa silmäsi, näe! Katso tarkemmin näitä valheen
sanansaattajia, kyseenalaista heidän touhunsa:
Jumalan todelliset teot ja Jumalan ihmiset kyllä kestävät
arvostelut ja pinnan raaputtelut, mutta kestävätkö nämä?
Mitä vääryys puolustaa henkeensä ja vereensä asti, kun Jumala
käskemällä käskee koettelemaan ja arvostelemaan kaikki?
Mitä vääryys vaalii, ja mikä se on, joka vähenee
valheen paljastuessa, kun valhetta pitää puolustaa?
TOTUUS ei vähene, vaan enenee, kun valheet paljastuvat!
Sekö on se järkytys, kun nämä valheen edustajat ovat
Ihmisiä joilla on NIMI; joista heidät tunnetaan?
Heidän nimiensä lausuminen tai paljastaminenko on se
kauhistus, pelätäänkö sen ”oman totuuden” joutuvan häpeään?
Pitäisi olla päinvastoin, jokainen valehtelija on nimettävä,
kansalle varoitukseksi. Vai onko kysymys
valheriippuvaisuudesta, onko se elämän tuki,
elämänvalhe, että jaksetaan olla ja jatkaa olemista?
Onko aika jo niin lyhyt, että antikristus milloin vain
ilmoittaa valtaan astumisensa persoonana?
Mitä tekee silloin vääristetyn kristillisyyden kannattaja,
totuuden paljastuessa räikeällä tavalla?
Se kantaa ihmisen nimeä.
Totuus on aina alaston, siksi
se on epämiellyttävää katseltavaa.
Vähemmistönä se ei saa, eikä odotakaan,
kannatusta enemmistöltä, niiltä, jotka ovat
tottuneet valepukuihin ja naamiaisiin.
Hellevi Raitosalo
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hellevi Raitosalo:
http://groups.msn.com/Vapaasana/helleviraitosalo.msnw
Hän on oikeassa monessa kodin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016060658
ja lisään tähän ne jotka uskovat ainoastaan raamatunsanaan saavat elää sokeina todellisuudesta.
Luulen ymmärtäväni mitä hän kirjoituksellaan tarkoittaa.Olen itsekin sitä mieltä että jos julistustilanteessa ei selvästi julistus perustu/pohjaudu Jumalan sanaan, vaikuttimet ovat silloin kyseen aliaiset.
Samoin kuin, jos ei kunnia kiitos tule selvästi, Jumalalle, Jeesukselle.
Edelleen, tänä päivänäkin, julistuksessa on oltava "verenääni, ristin sanomasta" siihen Pyhä Henki yhtyy, ja P.H. ei koskaan tuo esiin ihmistä!
Nyt se kysymys:Paavali tokaisi, mitäpä siitä vaikka jotku kateudestakin julistavat Jeesusta, pää asia että, Jeesuksen nimi tulee tunnetuksi.
Tuo on nyt vapaasti käännetty, mutta noin niin kuin laajemassa merkityksessä?
Sillä se joka ei ole vastaan on puolella.
Opetukset sanoivat kielletään tuota yhtä julistamasta sinun nimessäsi, mutta Jeesus vastasi.
Ei antaa julistaa.
Sillä kukaan joka on tehnyt voimallisen teon Jeesuksen nimessä ei voi olla vastaan.
Tosiasia on että nämä joita Rea ja muut eniten vastustavat tekevät eniten ihmetekoja Jeesuksen nimessä ja enemmän heidän kauttaan on saanut apua ihmiset kuin näiden parjaajien kautta koskaan.
Evankeliumi etenee näiden kokemus uskovien kautta voimalla ja merkein ja Jumalan raamatun sana menestyy missä he kulkevatkin.
Muslimimaihin suuntautuva evankeliointi on suuressa osin vainheidän varassaan.
Teeveeohjelmat tavoittavat miljoonia ihmisiä paikoissa minne kukaan ei voi mennä turvallisesti julistamaan.
Heihin otetaan yhteyttä ja he lähettävät materiaalia ja raamattua enemmän kuin nämä parjaajat.
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
Olkaa te sitten sanan kuulijoita, mutta jos joku on sen tekijä älkää tuomitko.
Arvostelunne on törkeää ja taistelette välillä itse Herraa vastaan.
Jumala on rakkaus.
Jos et mitään tee, saat olla rauhassa ja vihtahousukin vähempi kiusaa.
Mutta jos haluat olla palava ja antautua Jumalan käyttöön, joudut olemaan persoonallasi "esillä" ja silloin "kivitys" alkaa!
Kuitenkin kuten tuossa aiemmin kirjoitin, kun julistamme/puhumme Jumalan sanaa ja uskomme mitä kirjoitettu on, lupaus on:ihmeet ja merkit seuraavat niitä jotka uskovat.
Ja Jumalalle on mahdollista luoda jotain uutta joka nyt näyttää "hullutukselta" mutta myöhemmin näemme että Jumalasta se oli.
Eli se mikä ei ole Jumalasta se ennemmin tai myöhemmin raukeaa tyhjiin.Jumala ei kunniaansa anna ihmiselle.
Siinä sitten Paavali tuli kerran sanoneeksi näinkin;Apostolien teot:
16:18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä." Ja se lähti sillä hetkellä.
Joskus on kuitenkin sanottavakin!
omissa korvasyyhyissään tuomitsevat oikeita Jumalan palvelijoita, ehkä heistä pitäisi käskeä tämän aiheuttavat henget ulos, mutta näissä henkijutuissa vaaditaan myös oma tahto parannukseen, ei se kannettu vesi kauan kaivossa pysy.
OLE MEILLE TUNTEMATTOMAT
Täällä kirjoittelee paljon ns uskovia, joilla ei kuitenkaan selvästi ole Pyhää Henkeä sisimmässään, he panettelevat Jumalan miehiä ja seurakuntia ja ovat mielestään itse ainoita oikeita uskovia. Heidän kirjoituksensa löyhkää hengellistä kuolemaa, he ovat omanhurskaita, ylpeitä ja uskonnollisia, aina tuomitsemassa muita ja eri tavalla asiat ymmärtäviä opista ja kasteesta puhuttaessa. Rakkautta heillä ei ole ja heitä on hälyttävän paljon tällä palstalla. He ovat pahempia kuin vilpittömät uskovat.
on myös erittäin monta sellaista
luulokristittyä, joilla omista
mielistään on pyhät henget ja
vaikka mitä muuta ekstraa,
silti todellisuudessa ei
ole kuin ripaus
raamatusta kopioituja
sanoja ja jonkinlainen
kirjoitustaito, että saa'
sitten laittaa näytille
niitä omia luulojaan, noin
evankelioimismielessä, tai
vaan kiihkomielisyydessään.
jokainen, joka ei sitten huuda
hallelujaansa ja ole
luulouskovaisen kanssa
samaa mieltä luuloista,
ne ovat luuloporukan mielestä
perkeleen asialla poikkeuksetta.
se on täällä nyt nähty, niitten
vuosien aikana, mitä meikäläinen
on seurannut näitä kiihkomielisiä
pyhien henkien luuloissa olevia
huutajia. ne harvat, jotka
ovat rohkeasti uskaltaneet
nimetä harhojen
opettajat niitten nimiltä, ovat
valitettavasti saaneet koko
uskonnollisen luulousko-komitean
silmilleen. mutta mitä sitten?
totuus on jo voittanut! Jeesus
on ikuinen voittaja. luulouskovaiset
voivat tehdä parannuksen luuloistaan.
vielä on tilaisuus
..........
maalin ohi, en ole rea
enkä rean kätyri.
luulosi ovat ottaneet
yliotteen, mikä on taas
kerran todistettu.
voin kuitenkin mainita, että
rea tietää mitä puhuu,
sinä et tiedä.
Puhuukohan Hellevi Raitoaho totuutena asioita, joista hänellä ei ole kovinkaan paljon tietoa. Kehoitan Helleviä tutkimaan Raamattua. Tosin se kyllä edellyttää nöyryyttä asettua Sanan alle.
On aina ilo lukea tosikristityn kirjoituksia, niinkuin nyt tätä Hellevi Raitosalon tekstiä.
Näkee että hän ei ole mikään nimikristitty vaan on tosiaan pohtinut asioita syvällisesti ja ennenkaikkea Raamatulliselta pohjalta.
Täytyypä lukea noita vanhempia kirjoituksia enemmänkin, josko sieltä löytyisi lisää hyviä ja totuudellisia Pyhässä Hengessä saatuja ymmärryksiä.
Asiaa voisi pohtia myös toisin. Ja asiaa pitää koetella / arvostella tältä kantilta.
Onko kokemattomuus kristillisyys oikeaa? Eikö Jumalan läsnäoloa voi tai voisi kokea?
Ainakin minun mielestäni esim. apostolin teoissa kristyt kokivat Jumalaa hyvin vahvasti. Samoin vanhan testamentin profeetat kokivat, näkivät ja kuulivat Jumalan ihmeitä ja puhetta.
Jumalan kokeminen kuuluu mielestäni jokaiselle uskovalle ei vain "edustusnaisille ja -miehille".
Se vain on sellaistakin, että on ihmisiä joille kertakaikkiaan mahdotonta elää päiväänsä ilman, että siihen liitty jokin kuohuttava ajatus teko tai suunnitelma ainakin.
ja tällaiset luonteet tai niiden puutteet ajavat näit ihmisiä seurakuntien säätöpaikoille,koska heidän on aivan mahdoton olla hissukseen, kun niin valtavaa onkaikki Jumalan asiat, ja sitäå valtavaa pitää saah ajakaa, jos ei muuten niin ainakin omaa plokia pitää joka sähkötolpassa mainostaa.
lukekaa nyt kuinka suuri Jumala meillä (lue, kuinka valtavan suuri ihminen minä MINÄ olen )
tämä hääräjäisjoukko sitten määrittelee mitä on oikea Jumalan palvelus, ja late lampaat seuraavat perässä häntä täristen ja kohottelevat käsiään siinä toivossa että minustakin vielä tulee todellinen Herran sotilas ja alan täristä samaan tahtiin kuin vuhkuni.
miten muuten on ymmärrettävä se, että uskovaiset ajavat autoillaan pitkin poikin suomea Jumalaa etsimässä, vaikka Jumala sanoo asuvansa SYDÄMISSÄ ja siellä missä oon särjetty ja nöyrä henki.
Joillakin jokainen hetki elämässä lienee Jumalan ja Saatanan välistä taistelua ja siinä pitää olla tarkkana heräämisestä lähtien. Ulos hiippaillessa Saatana tai vähintäänkin demoni on lymyilemässä lähimmän nurkan takana odottamassa heikkoa hetkeä, jolloin ulkoaopeteltu VTn mantra ei ole kielen päällä ja sielu on hetken hiljaisuudessa so. tyhjiössä, jolloin demoni voi iskeä vai voiko - tästähän on syytä perustaa 5 sivun jankkausketju, koska se oikeimmassa olemisen tarve on itsensä julistajiksi kohottajille kaikkein tärkeintä.
Kuinkahan ahdistavaa sen sanainspiraatikon elämän täytyykään olla, kun perseenpyyhkimisen tekniikkakin täytyy raamatullistaa ja löytää siihen oikea tekniikka Vanhasta Testamentista ja kirjoittaa 10 raamatunsitaatin todistus oikeimmassaoppineisuudestaan?
Hellevi Raitosalon lista valheopettajista kristityn foorumilla on todella hyödyllinen. Moni näistä hänen mainitsemistaan susista on jäänyt kiinni seksuaalisesta häirinnästä seurakunnan keskuudessa. Jopa homoseksuaalisesta häirinnästä sielunhoitotilanteessa. Mutta hellarit kuitenkin rakastavat omia harhaopettajiaan, koska ne osaavat puhua maireita sanoja.
Luin pikaisesti edellä olevat jutut, pitäis lentää yöpuulle, mutta...
monen uskovan kompastuskivenä on juuri tämä mainitsemasi "maireat sanat". Jos ihmisellä on heikko itsetunto, hän hakee kokoajan muiden ihmisten hyväksyntää, pienikin pään silitys voi aiheuttaa sen, että aletaan tehdä kompromisseja omien arvojen suhteen suhteessa muiden tarjoamiin arvoihin. Uskova, joka ei tunne seurakunnasta saavansa tätä päänsilitystä, arvostusta muilta uskovilta, lähteekin etsimään sitä muualta ja jos sitä arvostusta sitten kokee muualta saavansa, niin "heipat vaan" eikä tämä tarkoita vain seurakuntaa, vaan juuri sitä Jumalan antamaa arvomaailmaa.
Tällaisena aikana, kun ihmiset yleensäkin hakevat sitä arvostusta ja kunniaa itselleen itsensä ulkopuolelta, uskon että Jumala kasvattaa lapsiaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Jos sydämemme liiaksi etsii rakkautta ja hyväksyntää ihmisten suunnalta tavalla tai toisella , kaikenlaisilla keinoilla, usko Jumalaan voi olla aika heikoilla kantimilla, varsinkin elämän kolhiessa tai vainoja kohdatessa.
Ihmisen itsetunto on mielestäni silloin terveellä tavalla vahva, kun pystyy hyväksymään sen, että kaikki maalliset arvot, joilla ihminen itsetuntoaan pönkittää on erittäin katoavaista laadultaan, hetkellistä mielihyvää tuottavaa, joka voidaan pyyhkäistä pois yhdessä hetkessä.
Ihmisiltä haettu ja saatu kunnia on erittäin riskialtista, kuinka monta maallista johtajaa, vallankahvaan kiinni päässyttä on ensin hurrattu ja juhlittu ja hetken päästä kirottu ja hylätty?
Kyllä pysyvin hyväksyntä ja rakkaus tulee Jumalalta ja sitä pitäisi jokaisen uskovan pitää kallisarvoisimpana aarteenaan, mitä elämä voi ikinä antaa ja myös haluta sitä lisää, lisää, yhtä suurella halulla kuin hevonen hamuaa alkukesän ruohoa suun täydeltä eikä tunnu hetkessä tarpeeksi saavansa.