Kun mediamoguli, ministeri Aatos Erkko harvoin puhuu julkisesti, hänen sanansa painavat. Yleensä hän puhuu vaikeatajuisesti, niin että vastuu sanojen ymmärtämisestä jää kuulijalle. Viimeksi Erkko moitti kiivaasti pääministeri Matti Vanhasta tiivistäen sanansa arvioon, että Vanhanen on kalvinisti. Kansalaisen arvattavaksi jäi, mitä hän tarkoitti.
Tulkintani on, että Erkko tarkoitti uskonpuhdistaja Johannes Calvinin predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppia. Sen mukaan ihminen on syntymästään saakka valittu pelastumaan tai olemaan hylätty, eli yleisemmin: kaikki, mitä tapahtuu, on ennalta määrättyä. Vastustajat pitävät Calvinin predestinaatio-oppia fatalismina tai kohtalonuskona.
Mielestäni Vanhasen politiikassa todella on piirteitä, jotka näyttävät kohtalonuskolta. Vanhanen ei pääministerinä julista voimakkaasti tiettyjä linjauksia tai yksittäisiä tavoitteita, joihin hän pyrkii. Siinä suhteessa hän on ollut miellyttävä vastakohta monivuotiselle edeltäjälleen. Vanhanen pikemminkin näyttää pyrkivän saamaan selville, mihin suuntaan kohtalo asioita vastustamattomasti ohjaa, voidakseen toimia sen mukaisesti.
Heti virkakautensa aluksi Vanhanen luopui tavoittelemasta Suomeen EU:n elintarvikevirastoa, jonka Lipponen oli meille luvannut. Vanhanen tiesi, että kohtalo oli määrännyt viraston Parmaan.
EU-politiikka, mitä Suomen politiikka suurelta osalta on, on viime aikoina ollut sen arvaamista, miten asiat joka tapauksessa kehittyvät, ja toimiminen kalvinilaisella viisaudella sen mukaisesti.
Kerran, ennen pääministeriksi tuloaan, Vanhanen on halunnut mennä kohtalon ohjauksen edelle. Hänen sanotaan kirjoittaneen ratkaisevat luvut keskustan työreformiin. Kirja jouduttiin upottamaan Atlantin syvänteeseen, sillä sen aika ei ollut vielä. Kohtalo tuo työreformin uudelleen esiin jossakin muodossa, kun maa sitä tarvitsee.
Mutta mitä Erkko tarkoitti sanoessaan, että Vanhanen ajaa "kaiken hyvän alas ja nostaa ylös kaiken huonon"? Tulkitsen niin, että Vanhasella ei ole voimakasta visiota, näkyä ainoasta tiestä kansakunnan onneen, jota hän haluaisi kulkea poliittisista vastustajista piittaamatta. Siten hän tahtomattaan ajaa oikealla tiellä piilevän hyvän alas. Hän uskoo, että kaikki on ennalta määrätty tapahtumaan niin kuin tapahtuu, kun hän ei sekaannu kehitykseen. Niin hän passiivisuudellaan antaa nousta ylös kaiken huonon.
Omasta puolestani uskon, että Erkon mainitsemia Vanhasen kalvinistisia piirteitä paremmin sopii näiden kahden uskonpuhdistajan yhtäläisyyksiä kuvaamaan historian arvio, että Calvin oli taitava yhdistelemään vastakohtia kokonaisuudeksi.
Tulkintani on, että Erkko tarkoitti uskonpuhdistaja Johannes Calvinin predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppia. Sen mukaan ihminen on syntymästään saakka valittu pelastumaan tai olemaan hylätty, eli yleisemmin: kaikki, mitä tapahtuu, on ennalta määrättyä. Vastustajat pitävät Calvinin predestinaatio-oppia fatalismina tai kohtalonuskona.
Mielestäni Vanhasen politiikassa todella on piirteitä, jotka näyttävät kohtalonuskolta. Vanhanen ei pääministerinä julista voimakkaasti tiettyjä linjauksia tai yksittäisiä tavoitteita, joihin hän pyrkii. Siinä suhteessa hän on ollut miellyttävä vastakohta monivuotiselle edeltäjälleen. Vanhanen pikemminkin näyttää pyrkivän saamaan selville, mihin suuntaan kohtalo asioita vastustamattomasti ohjaa, voidakseen toimia sen mukaisesti.
Heti virkakautensa aluksi Vanhanen luopui tavoittelemasta Suomeen EU:n elintarvikevirastoa, jonka Lipponen oli meille luvannut. Vanhanen tiesi, että kohtalo oli määrännyt viraston Parmaan.
EU-politiikka, mitä Suomen politiikka suurelta osalta on, on viime aikoina ollut sen arvaamista, miten asiat joka tapauksessa kehittyvät, ja toimiminen kalvinilaisella viisaudella sen mukaisesti.
Kerran, ennen pääministeriksi tuloaan, Vanhanen on halunnut mennä kohtalon ohjauksen edelle. Hänen sanotaan kirjoittaneen ratkaisevat luvut keskustan työreformiin. Kirja jouduttiin upottamaan Atlantin syvänteeseen, sillä sen aika ei ollut vielä. Kohtalo tuo työreformin uudelleen esiin jossakin muodossa, kun maa sitä tarvitsee.
Mutta mitä Erkko tarkoitti sanoessaan, että Vanhanen ajaa "kaiken hyvän alas ja nostaa ylös kaiken huonon"? Tulkitsen niin, että Vanhasella ei ole voimakasta visiota, näkyä ainoasta tiestä kansakunnan onneen, jota hän haluaisi kulkea poliittisista vastustajista piittaamatta. Siten hän tahtomattaan ajaa oikealla tiellä piilevän hyvän alas. Hän uskoo, että kaikki on ennalta määrätty tapahtumaan niin kuin tapahtuu, kun hän ei sekaannu kehitykseen. Niin hän passiivisuudellaan antaa nousta ylös kaiken huonon.
Omasta puolestani uskon, että Erkon mainitsemia Vanhasen kalvinistisia piirteitä paremmin sopii näiden kahden uskonpuhdistajan yhtäläisyyksiä kuvaamaan historian arvio, että Calvin oli taitava yhdistelemään vastakohtia kokonaisuudeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko Erkko, joka on "Crowlayn lista":lla, myös clandenisti?
Ja taitavasti esitetty. Taidat olla oikeassakin siinä, mitä Erkko hieman vaikeaselkoisesti tarkoitti. Ja Erkkokin taisi olla ihan oikeassa Vanhasen suhteen. Hyvä!
"Mutta mitä Erkko tarkoitti sanoessaan, että Vanhanen ajaa "kaiken hyvän alas ja nostaa ylös kaiken huonon"?"
Olisiko tuo ollutkin Erkon ohjelmajulistus? Jos ei Matti Vanhanen aja kaikkea hyvää alas ja nosta kaikkea huonoa ylös, niin ainakin Erkon liittouman tehtävänä on saada näyttämään se siltä. Onhan se jo huomattu moneen kertaan: A-P Pietilä mustamaalaajien joukon etunenässä, Erkko itse näkymättömänä taka-alalla. Katalaa.
Erkon Keskusta-viha ja SDP:n vaapaaehtoisena likaisten temppujen alustana toimiminen saa nyky-Erkon esi-isät pyörimään haudoissaan. Jos he olisivat tämän menon arvanneet, he olisivat sammuttaneet sukunsa jatkumisen heti alkuunsa.
Keskustahan nielaisi aikojen kuluessa Erkkojen ikioman liberaaliprojektin, ja mikä kateus ja viha siitä onkaan seurannut Keskustaa kohtaan!
Eljas Erkko olisi salvannut itsensä, jos olisi arvannut kuinka jälkipolvi tulee hänet häpäisemään.