Monilla lapsilla on alle kouluikäisinä kuvitteellisia leikkikavereita, jotka ovat heille aivan yhtä todellisia kuin ketkä tahansa oikeat ihmiset. Kun lapset kasvavat vanhemmiksi, nuo kuvitteelliset leikkikaverit häviävät.
Mutta kuolemakokemuksissa on havaittu mielenkiintoisia asioita. Joissakin tapauksissa jo aikuiseksi kas vanut ihminen on tavannut suojelusenkelinsä - ja on käynyt ilmi, että se on ollut sama olento kuin tuo mielikuvitusystävä lapsena. Lapset siis ovat leikkineet omien suojelusenkeliensä kanssa!
Nyt ymmärrän, miksi Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten.
Mutta kuolemakokemuksissa on havaittu mielenkiintoisia asioita. Joissakin tapauksissa jo aikuiseksi kas vanut ihminen on tavannut suojelusenkelinsä - ja on käynyt ilmi, että se on ollut sama olento kuin tuo mielikuvitusystävä lapsena. Lapset siis ovat leikkineet omien suojelusenkeliensä kanssa!
Nyt ymmärrän, miksi Jeesus sanoi, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse miettinyt samaa. Ja itsellänikin on siis ollut noita "mielikuvituskavereita" lapsena.
...paha. Joskus oon ajatellut myös, että olinkohan lapsena skitsofreenikko, ku se kaveri oli niin elävän tuntuinen. Mut niinku aiemin sanoin se oli paha ja yllytti mua kaikkeen kiusantekoon, mut se autto myös kylläkin mua joskus mistä en ois ite selvinny. Se oli nais puolinen ja sen nimi oli Melodia. Ei tarvi uskoa mua, jos et halua, mutta puhun totta.