Julmaa toimintaa

Kävin kirpputorilla muutama viikko sitten, ja vasta poistuessani huomasin sen olevan lähetystori.
Ostin sieltä 10 sentin hiuspinnin, sellaisen kivan jossa on kukka sateenkaaren väreissä.

Tunsin valtavaa syyllisyyttä, kun laitoin rahojani moiseen tuomittavuuteen.

Minusta lähetystoiminta on yksi tuomittavampia uskonnon harjoittamisen muotoja mitä voi olla.
Varsinkin, mitä enemmässä kokonaisvaltaisen avun tarpeessa lahetyksen kohde on.

Ihmistä pitäisi katsoa ensisijaisesti sen omasta tarpeesta käsin, eikä käännyttäjän tarpeista.

Lähetystyö ei ole koskaan pyyteetöntä. Miksi ihmisiä ei voisi auttaa vain siksi että niin on hyvä; lievittää inhimillistä kärsimystä. Miksi sekoittaa siihen auttajan oma uskomusmaailma.

Vaikka kristinuskon harjoittajat uskovat olevansa oikeassa, ja luulevat tekevänsä palveluksen autettavalle kertomalla jumalastaan, historiasta nähdään, että se hyvä mitä ovat lähetystyöntekijät saaneet aikaan on marginaalista aikaansaatuun tuhoon ja kurjuuten suhteutettuna.

Mikä oikeus hyväosaisemmalla on omistaa myös ainoa ja oikea uskomusjärjestelmä?

Niin on ihminen ihimiselle susi, kuten sananlasku sanoo.

Minusta kirkon pitäisi ottaa vastuta kaikesta mitä se on menneisyydessä tehnyt, mm. hävittänyt mittaamattomia kulttuurisia alueita, tarpeistoa ja kansallishistoriaa niin monessa maassa.

Surullista on, että mistään ei opita. Länsimaalainen menee vieläkin kehitysmaihin ja sanoo miten homman tulee hoitua. Samalla kun se käyttää "auktoriteettiaan" hyväosaisempana, ja alentaa autettavaa tietämättömän idiootin tasolle joka ei edes tajua Jumalan oikeaa luonnetta.. Koska tokihan oikea uskomusjärjestelmä pitää myös Jumalaa lieassan, sanoen missä Hän on ja milloin ja miten.

Entä jos kohdattaisiin autettavaa samalla tasolla, tasa-arvoisena, ilman ajatusmaailmaan katoamista.

Vaihtoehtoja tulee tarjota, se on taivainen tosi, mutta ei esittää niitä parempina kuin vallalla (autettavassa kohteessa) olevia käsityksiä.
Esim joissakin fundamentalistisissa maissa, joissa heimokulttuuri on saanut islamista yliotteen, naisten oikeudet ovat huonot. Oikea lähtökohta ei ehkä olekaan mennä sinne pyssy kourassa sanomaan ,että outta väärässä, vaan sanoa, että meillä on täällä tällaiset vaihtoehdot kuin demokratia ja ihmisoikeudet.
Näyttää miten ne toimii ja tuoda ne ihmisten uloittuville.
Auttaa voidaan jos ihminen apua haluaa, mutta väkisellä avun läpi vieminen tuskin on apua, vaikka auttava niin itse uskoisikin. Maailmaa on kuitenkin tarkasteltava avunsaajan näkövinkkelistä, muuten autettava ajaa vain omia etujaan, ja niin ikävä kyllä lähetystyössä usein on.

En sano, ettäkö lähetystyö ei olisi hyvääkin saanut aikaan, mutta ei mitään ainutlaatuista. Kaikki se hyvä mitä siitä on saatu, olisi voinut aatteeton avustusyhdistyskin saada aikaan, mutta ne mittaamattomat tuhot jotka on nähtävissä maailman sivu.. vain aatteellinen "avustajajoukko" on voinut saada ne aikaan.

Pinni jonka kirppikseltä ostin, oli kiva ja on edelleen käytössä. Silti aina kun sen hiuksiini kiinnitän, muistuu mieleeni, että entäpä jos jostakin könttäbudjetista puuttui juuri se 10 senttiä, että nepalilaisille lapsille voidaan ostaa koulukirjoja, joissa kerrotaan maailman historia ja oikeat näköalat voin kristinuskon läpi. Kuten palestiinalaislapset opiskelevat heimolakien värittämän islamistisen linssin kautta, joissa väkivaltaa tupsahtelee koulukirjoista,ja joissa opetetaan vihaamaan juutalaisia ja kristittyjä.

Auttaminen on hyve, mutta ei silloin, kun auttaminen ajaa ensisijaisesti auttajan omia tarkoitusperiä.


Tässä hyvin yksinkertaistettua tuumintaa lähetystyöstä ja auttamisesta. Pohdittavaa on paljon, enkä edes vielä astunut auttamisen filosofian maaperälle.. tutkimaan sitä, mitä auttaminen todella on.. siitä ehkä josku toinen kerta.

Suomalaisen työn juhlaa.

Jaffat