Yks sanonta

" Kell´ onni on hän onnen kätkeköön"
" Ei onni kärsi katseit´ ihmisten "

Taitaapa olla Eino Leinoa.

ja "onni tulee eläen ei etsien"

joku viisas ihminen on kai joskus näin sanonut.

Oma turvallinen koti, kiltti mies, terveet lapset, työ (joskin parempikin voisi olla), vanhempiin ja sisaruksiin hyvät välit, rahaa sen verran että toimeen tulee. Siinä jotakin. Mutta mietipäs jos jokin onnen osanen särkyy...se vaikuttaa heti muihinkin osiin ja romuttaa lopulta ehkä kaiken. Ketjureaktio on valmis. Esim. jos terveys menee, saattaa mennä työkin ja sitä mukaan raha ja sehän taas heijastuu koko perheeseen jne.

ei huolta huomisesta
ei muistoa eilisestä

Pienen pienistä murusista se on päivittäin kasattava. Muuttaisin niin monta asiaa elämässäni jos siihen kykenisin, jos jaksaisin...
Totta on, että vasta menetettyäsi jotain, huomaat miten tärkeää se oli.
Minun elämässäni on juuri tällä hetkellä niin paljon menetyksiä ja surua, että on vaikea löytää niitä pieniä onnenhippuja jaksaakseen yli päivän ja yön taas seuraavaan samanlaiseen.

Pieniä onnen hippuja tavoitan, kun aikaisin aamulla menen kuistille ja haistan kesän.

monista, monista asioista...tässä joitakin: terveys on yksi merkittävimmistä onnen aiheista...ilman sitä ei muista asioista voi nauttia täyspainoisesti.Onnellinen olen myös siitä että olen elämässäni löytänyt tasapainon monien kiirastulien läpi kulkeneena, selvinnyt ehjin nahoin tulematta katkeraksi. Niinkuin joku viisas on sanonut että se mikä ei tapa-vahvistaa.Lisäisin myös että jalostaa, opettaa, kehittää meitä yksilöinä .Elämä opettaa jos tahtoo oppia...ja mitä menetettävää meillä on?

Itsemme. Se ettemme uskaltaneet...tahdon elää eletyn- en "elämätöntä" elämää.

Olen onnellinen siitä että asun pohjolassa jossa on rauha, maassa joissa naisilla on oikeus olla itsenäinen yksilö. Onnellinen olen myös siitä että rebellinen murkkupoikani on kasvanut vastuuta ottavaksi nuoreksi huumorintajuiseksi romanttiseksi mieheksi joka pitää omaa kultaansa kuin kukkaa kämmenellään, olematta itse tohveli =)). Ja kasvukivut itsenäiseksi ihmiseksi tulosta on enää kuin haalistuva muisto...

Onnellinen olen siitä että aloin maalata 15 vuotta sitten öljyväreillä, vielä onnellisempi taidenäyttelystäni...siitä että siellä vieraili ihmisiä jotka omivat iteslleen tauluja joista he tulkitsivat niiden sanoman..juuri niinkuin olin sen pensselillä kankaalle sivellyt.

Ja hyvin onnellinen olen siitä, että tieni meni ristiin enkelimiehen kanssa, joka jakaa elämääni niin kauniisti Prinssinolemuksellaan.

Tuossa joitakin....nyt on lopetettava ja annettava suunvuoro muillekin =)