tsekin köyhästä perheestä jossa isä oli alkoholisti aikoinaan,mutta pääsi siitä onneksi eroon,silti elämä on melkoista paskaa...isän takia edelleen..hän on ollut mielisairaalassa monta kertaa,siis hullu isä,sitä on saanut pelätä koko ikäni,koska se voi tehdä mitä vaan,koko ajan pitää olla ystävällinen eikä suututtaa sitä millään tavalla koska se on arvaamaton...=/ ja monikin sen takia ei ymmärrä miksi olen sellainen kuin olen...monet kamut hyvistä perheestä,itseasiassa ei kukaan sellaisesta perheestä kuin minä,ei ihme ettei kukaan ymmärrä miksi olen hiljainen,mielistelen kaikkia,koska isää pitää koko ajan mielistellä...ja monet käyttää muakin vaan hyväksi koska olen niin kiltti..monesti tää masentaa,en juo alkoholii,polta tai muutakaa...koska huomaan miten se vie elämän alaspäi..melko huono itsetuntokin on,kun vielä kaikenlissäksi en ole mikään viisas...tyhmäksi monta kertaa haukuttukin,ja olen todella levoton johtuen edelleen isästäni jonka takia täytyy aina olla varuillan kun ei tiedä mitä se keksii..välillä tuntuu että monet ihmiset pääsee elämästään helpommalla ja silti viittivät valittaa en ymmärrä!!!!sen verran on primitiiviset olot ollu et moni muu ei kestäis viikkookaa siinä mitä mä oon kokenu...apua en oo uskaltanu hakee...nykyää onneksi oma asunto ja aikuinen olen...
totta koko hela hoito..miksi kukaan ei ymmärrä
tytsiiiii
4426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ettet ole turvautunut alkoholiin ja asut omassa asunnossa. Et ole ainut saman kärsinyt, en nyt tarkoita itseäni muuta silti... hmm..
onko sulla joku jolle puhua noista asioista?
no ei oo samankokeneita et oikeestaa vaikee puhuu semmosten kans joilla ei tämmösestä kokemusta,pari kamua tietää tän mun tilanteen...mut eipä ne sen kummempaa siitä oo sanoneet...ja joo itseasiassa sorruin alkoholiin,ja viel tosi runsaaseem käyttöö et melkei henki lähti,kun löytäis vaan jonkun miehen rinnalle niin ehkä se tästä...
Juu, oli minullakin isä alkoholisti. Yhtäkkiä vain huomasin, että olen itse samanlainen (en tosin vielä alkoholisti, enkä aio alkoholistiksi tulla). Muuten kyllä tuo avautumisesi tuntuu niin tutulta. Kaikki muut näyttävät olevan niiiiin erinomaisia minuun verrattuna. Tuntuu ettei kukaan oikeasti voi ymmärtää, millaista on kun lapsuus oli vähän sitä sun tätä. Ei puhettakaan että olis oppinut kommunikoimaan normaalisti, helpompi pysytellä hiljaa ja mielistellä. Joo-joo. Siitä tavasta ei sitten pääse millään eroon...
Ja vielä lisää. Tyhmäksi olen tuntenut itseni aina. Jotenkin ihmetyttää miten kuitenkin kaverit tulevat kyselemään minulta neuvoa. Siis tosiaankin tuntuu aivotoiminta välillä lukkiutuvan täysin enkä itsekään oikein tiedä olenko tyhmä vai nero :).
Koita nyt kuitenkin elää omaa elämääsi. Menneisyys on rasite mutta tulevaisuus ei ole yksin siitä kiinni. Kyllä sinua ymmärtäviäkin ihmisiä löytyy.
tutustua samankaltaisiin ihmisiin...=)