Tiukka ei

ikuisuudelle kirjoitti:

Ikusuus on yksi kielletyistä haaveista;
eräänlainen villi ajatus ja toivo, jota ei
olisi koskaan pitänyt pyytää...

Ikusuus sanana on ehkä kaunis ja täysi, mutta
oletko sinä valmis ottamaan ikuisuuden
taakan harteillesi ja tuntea sen painon ajasta
ikuisuuteen?

Ajattele, että ikuisuus on kuin käytävä, jossa
käytävä vailla loppua...
Ajattele, että itse olet tuolla käytävällä.

Mitä onkaan elämäsi? Kärsimystä, huolia vailla?
Ehkä... Mutta myös ikuinen sivustakatsojan osa
elämän suuressa pelissä. Sinä olet tuomittu
katsomaan kuinka muu ihmiskunta kulkee luontaista
polkuaan alusta loppuun...

Tahdotko vielä olla ikuinen? Tahdotko vielä
olla ilman kärsimystä ja huolta?
Kun sinä katsot ikuisuutta näet autiuden, ykseyden,
toivon paremmasta elämästä.
Näet alun vailla loppua, lopun vailla alkua...
Tunnet, että viimein voit olla kylläinen ja täysi.

Mutta mitä näet on vain valhe, jonka ikuisuus
on kutonut ympärillesi... Ikuisuus on kuin
eksyttäjä, joka tarttuu sieluusi ja antaa sen
nähdä kaiken mitä itse haluat.

Mutta kun avaat silmäsi, katsot ikuisuuden tuolle
puolen... Näet elämän.

Ihminen ei ole luotu, ei syntynyt, ikuiseksi...
Ikuisuus on jotakin johon meillä ei ole oikeutta.

Sinä sanot: "Tämä on ikuisuus ja tulkoon se osaksi meitä."
Mutta silloin sinä myös joudut sanomaan:
"Mikä on nyt, on nyt ja aina"

Mutta mikä on tarkoitus sanojesi takana?
Kuka ihmisistä on niin vahva, että hylkää
tilaisuuden nähdä uuden kukoistuksen ja
vanhan vakaan lakaistumisen, vain pyytääkseen
aikalisää välttämättömältä?

Kun huudat itsellesi ikuista elämää, palasta
ikuisuudesta... Huudat myös menneisyytesi tuhoa,
tulevaisuutesi tuhoa...

Menneisyys tuo tuskaa, tulevaisuus luo huolta.
Mikä on ikuinen ei ole aikaan sidottu, mikä
ei ole aikaan sidottu ei voi omistaa muistoja.
Voitko sinä luopua menneestä ja tulevasta?
Voitko sinä luopua... Itsestäsi?

Onko tämä todella tahtosi? Annat pois ihmisyytesi
voidaksesi olla hetken onnellinen...

Minä en moiti sinua valinnastasi...
Varmasti moni on tyytymässä tälläiseen ratkaisuun
toivossa vapaudesta - vapaudesta arkielämän
paineesta ja sen surusta...

Mutta silti minä sinua tahdon muistuttaa...
Suru ja kärsimyskin on osa sinua.
Miten oppisitkaan olemaan Sinä itse, jos et
koskaan joudu vastakkain kääntöpuolen kanssa?

Elämä on matka... Se pitää kulkea loppuun,
ikuisuus on vain harhaa, ei kuolemanjälkeinen
ole ikuisuutta muuttumattomana;
vaan uusi alku, uudessa maailmassa...

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että
neuvot meitä kääntämään selän olemisellemme
Herran nimessä... Onko tämä todellakin Jumalamme
ilmoitus? Tarkoitan, kuka on tuo Jumala, joka sanoo:
"Tulkaa, minä annan teille ikuisuuden, annan
iänkaikkisen elämän"

Tämä Jumala ei ole ainakaan se Taivaan isä, josta
Herramme Jeesus Kristus meille ilmoitti...
Vaan tämä Jumala sanoissaan ilmentää Saaatanaa,
vain Saatana voi tarjota ihmiselle elotonta
elämää, ja tuo elämä on Kadotus...

Niin, kadotus on ikuinen. Käytävä ilman alkua,
ilman loppua - Käytävä, jossa me olemme..
Ehkä surua ja murhetta vailla, mutta vaille myös
muistoja ja tunteita...

Siis, pyydän sinulta. Älä vajoa Paholaisen haltuun,
älä hyväksy hänen vääriä tarjouksiaan mahdottomasta.

Ota vastaan se Lupaus, minkä Herramme meille
ilmoittaa... Maailma, jossa me synnymme
uudelleen ja saamme aloittaa tyhjältä pöydältä.
Saamme aloittaa alusta tunnerikkaina ja
sielullisina ihmisinä - ihmisinä, jotka ovat
elossa...

Herran siunausta sinulle "Hänen nöyrä palvelijansa"
Elä vahvana uskossa äläkä vajoa lankeemukseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä