Kukahan,tai mikähän olisi se taho joka sanoisi näille kriisiryhmäläisille muutaman valitun sanan: Kuinka luulisitte että esim. sota-aikana tultaisiin toimeen tilanteessa jossa ihmisiä kuolisi/tapettaisiin? Nythän ei tarvitse muuta kuin joku menehtyy syystä tai toisesta niin heti ollaan toistensa kaulassa ja vollottamassa ja vaatimassa kriisiryhmää paikalle. Onko niin että tämä nykyinen pullamössösukupolvi ei osaa enää nykyään elää ilman että joka asiassa pitää olla joku joka lohduttaa? Mielestäni moinen hysterian luominen ei paranna ihmisten sietokykyä, ja toimintakykyä. Moiset kriisityöntekijät vain taitavat tehdä itsensä ja apunsa omasta mielestään tarpeelliseksi. Jos nyky-ihminen ei osaa käsitellä tapahtumia:surua, onnettomuuksia ilman näitä valtakunnan vollottajia, niin kusessa ollaan. Mielestäni muutenkin heille on annettu turhan suuri osuus kaikissa tiedoitusvälineissä.
Ihmisellä itsellään täytyy olla kyky hallita tilanne ilman ulkopuolisia vouhottajia. Kuka tietää miksi moinen auttajien armaada on luotu? Eihän se suru ole sen pahempi jos se koskee 1 tai 1000 ihmistä. Joka kertahan se on henkilökohtaista, ja kolhoosinomainen kollektiivi sureminen taitaa olla Ruotsista lähtöisin, eikä moinen vouhotus johda mihinkään. Luoja meitä varjelkoon sodalta, nimittäin silloin suurin osa ihmisistä kaulailisi ja lohduttelisi toisiaan, eikä miehiä riittäisi sotatöihin. En haluaisi muistella vanhoja, mutta muistelkaapa kuinka ennen on ollut pakko selviytyä ilman moisia vätyksiä (kriisitukihenkilöitä). Hakematta tulee mieleen heidän olevan nykyisiä tukityöllistettyjä, eihän heillä muuten ole mitään todellista tarvetta.
Ihmisellä itsellään täytyy olla kyky hallita tilanne ilman ulkopuolisia vouhottajia. Kuka tietää miksi moinen auttajien armaada on luotu? Eihän se suru ole sen pahempi jos se koskee 1 tai 1000 ihmistä. Joka kertahan se on henkilökohtaista, ja kolhoosinomainen kollektiivi sureminen taitaa olla Ruotsista lähtöisin, eikä moinen vouhotus johda mihinkään. Luoja meitä varjelkoon sodalta, nimittäin silloin suurin osa ihmisistä kaulailisi ja lohduttelisi toisiaan, eikä miehiä riittäisi sotatöihin. En haluaisi muistella vanhoja, mutta muistelkaapa kuinka ennen on ollut pakko selviytyä ilman moisia vätyksiä (kriisitukihenkilöitä). Hakematta tulee mieleen heidän olevan nykyisiä tukityöllistettyjä, eihän heillä muuten ole mitään todellista tarvetta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pieni korjaus
Suhteetonta verrata yhtä rauhanajan onnettomuustilannetta koko kansakuntaa koskevaan sotaan. Silloin on voimavarat eritavalla käytössä.
Toinen juttu: aika moni veteraani meni sodassa henkisesti piloille vaikka tulikin elävänä takaisin. Siinä olisi tehnyt apu hyvää. Monessa mielessä. Nyt se on jo historiaa, kohta kokonaan.
Minkä vitunlaista apua kunnon sotilas kaipaa?
Nykynyyhkyt voivat kusta pumpuliin, teistä ei hädäntullen ole kenellekkään apua.
Suomi olisi jo aikapäiviä sitten liitetty Itäiseen naapuriimme jolleivät miehemme, ja naisemme olisivat toiminet kuten he tekivät. Eikä silloin tarvittu jotakin helevetin kriisiryhmiä.