Pitäisikö asepalvelus tehdä naisille pakolliseksi? Jos pitäisi, niin kuka huolehtisi esim. lapsista sodan aikana, ja minkälaisiin tehtäviin nainen ohjattaisiin keskimäärin selvästi miehiä fysiikaltaan heikompina?
Moraalini sanoo toisaalta että aikuisenkin yksilön vapautta voidaan jossain määrin rajoittaa, eli ESTÄÄ häntä tekemästä määrättyjä valintoja (ylinopeus, varastaminen ym.), mutta ei niin, että PAKOITETAAN suorittamaan jotain vastoin tahtoa, kuten asepalvelusta. Kaikille vapaaehtoinen asepalvelus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia, koska maanpuolustuksesta riippuu niin monen ihmisen henki, ja maan tulevaisuus. Yhteinen etu onkin ainoa asia, jonka takia voin jotenkin hyväksyä miesten asevelvollisuuden. Naisille pakollista asepalvelusta en hyväksy.
Olisiko vapaaehtoista asepalvelusta varaa testata esim. vuoden ajan, ja katsoa löytyykö vapaaehtoisia tarpeeksi, ja jos ei löydy, valittaisiin tarvittavaa lisäporukka "arpomalla"?
Moraalini sanoo toisaalta että aikuisenkin yksilön vapautta voidaan jossain määrin rajoittaa, eli ESTÄÄ häntä tekemästä määrättyjä valintoja (ylinopeus, varastaminen ym.), mutta ei niin, että PAKOITETAAN suorittamaan jotain vastoin tahtoa, kuten asepalvelusta. Kaikille vapaaehtoinen asepalvelus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia, koska maanpuolustuksesta riippuu niin monen ihmisen henki, ja maan tulevaisuus. Yhteinen etu onkin ainoa asia, jonka takia voin jotenkin hyväksyä miesten asevelvollisuuden. Naisille pakollista asepalvelusta en hyväksy.
Olisiko vapaaehtoista asepalvelusta varaa testata esim. vuoden ajan, ja katsoa löytyykö vapaaehtoisia tarpeeksi, ja jos ei löydy, valittaisiin tarvittavaa lisäporukka "arpomalla"?
Vastaukset 37
Vanhimmat
"Naisille pakollista asepalvelusta en hyväksy."
Ei mitään perusteluita. Vai perusteletko tunteillasi?
"Jos pitäisi, niin kuka huolehtisi esim. lapsista sodan aikana, ja minkälaisiin tehtäviin nainen ohjattaisiin keskimäärin selvästi miehiä fysiikaltaan heikompina"
Miehetkin voivat hoitaa lapsia. Fyysisesti heikot miehet voidaan korvata heitä kyvykkäämmillä naisilla.
Tuo fysiikka ei ole mikään este naisen asepalvelukselle, kuten se ei ole este miesten asepalvelukselle. Huomaa, että miesten kunto on romahtanut, mikä vaikuttaa heidän selviytymiseen intissä. Samoin kuin miehet, naiset voivat vaikuttaa kestävyyteensä ja voimiinsa.
Naiset pärjäävät erinomaisesti armeijassa.
Argumentointisi perustuu viime kädessä jollekin ns. tosiasioille naisten ja miesten eroista.
Minä en taas ole kiinnostunut kuulemaan yhden epätoivoisen miehen heikko argumentointia sukupuolierojen pysyvyyden puolesta. Samaa lässytystä kuulee joka puolelta. Ikävää, että liityt tuohon kuoroon.
Mies siittää, nainen kantaa ja synnyttää. Koska odotus on pitkäaikainen projekti ja täten estää yhteisön nopean kasvun, niin on selvää, että entisaikoina on uhrattu nimenomaan miehiä sodassa. Jäljellejääneet pystyvät kyllä sitten siittämään suurenkin määrän lapsia. Sen sijaan suuri menetys synnytysikäisissä naisissa vaikuttaisi yhteisön kokoon paljon pitemmällä aikavälillä. Tämä kai on suurin syy siihen, että armeija on ollut nimenomaan miesten velvollisuus.
Minusta olisi aiheellisempaa keskustella miesten asevelvollisuuden lakkauttamisesta, mistä onkin ollut puhetta, kun ollaan harkittu ns palkka-armeijaan siirtymistä.
>"Naisille pakollista asepalvelusta en hyväksy."
"perusteletko tunteillasi?"
En hyväksy yksilön pakottamista sellaisiin tehtäviin joissa on kysymys ihmisten tappamisesta, vaikka olisikin kyse puolustamisesta. Oma ongelmani koskeekin sitä, millä tavalla toteutettaisiin toimiva, myös miehille vapaaehtoinen asepalvelus. Kyse on etiikasta - omasta subjektiivisesta etiikasta jos niin haluat.
"Miehetkin voivat hoitaa lapsia. Fyysisesti heikot miehet voidaan korvata heitä kyvykkäämmillä naisilla."
Olisiko fyysisesti heikkoja miehiä tarpeeksi kotirintaman haasteisiin?
"Tuo fysiikka ei ole mikään este naisen asepalvelukselle, kuten se ei ole este miesten asepalvelukselle. Huomaa, että miesten kunto on romahtanut, mikä vaikuttaa heidän selviytymiseen intissä. Samoin kuin miehet, naiset voivat vaikuttaa kestävyyteensä ja voimiinsa."
Viimekädessä kysymys on todellisesta sotatilasta. Koulutuksella on sen suhteen suuri merkitys, eli minkälaisiin tehtäviin naiset koulutettaisiin, ja tulisiko koulutuksessa olla jotain eroja? Ajatteletko muuten että naiset treenaisivat itseään sotatilan varalta?
"Argumentointisi perustuu viime kädessä jollekin ns. tosiasioille naisten ja miesten eroista."
Nimenomaan niihin siltä osin kun on kysymys naisen fyysisistä tehtävistä sodan aikana.
"Minä en taas ole kiinnostunut kuulemaan yhden epätoivoisen miehen heikko argumentointia sukupuolierojen pysyvyyden puolesta. Samaa lässytystä kuulee joka puolelta. Ikävää, että liityt tuohon kuoroon."
Joidenkin asioiden suhteen olen ollut tassä kuorossa jo pitkään, eikä ole tarkoitus tulevaisuudessakaan elää missään samankaltaisuuskuvitelmissa.
tuli kaikki tarpeellinen sanottua.
Minua ei kiinnosta lähteä tutkimaan lässytystäsi.
"Minua ei kiinnosta lähteä tutkimaan lässytystäsi."
Sepä yllättävää, että minun mielipiteeni on sinun mielestäsi lässytystä. Eikö se olekaan universaalinen totuus?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=20500000000164519
Taisinpa lukaista sen kun kerran siihen vastasinkin, johon sinä sitten päätit vastata toistamalla viestin johon vastaukseni kohdistui. Se on vastaukseni ohittamista. Vähättelyä sanoisin.
En minä ajatusteni hyväksyntää kaipaa, kukin käyttäköön omia aivojaan, mutta toistuva lässytykseksi kutsuminen ei riitä oman mielipiteen perusteluksi, eikä toisen mielipiteen oikaisemiseksi. Tarvitaan perusteluja jos näkee toisen keskustelijan olevan väärässä.
jo vastata. Katso edellinen viestini.
Minä aion kuitenkin luovuttaa tässä vaiheessa.
Olen jo vastannut.
"Mies-68"
Armeija on järjestelmä joka on muutamassa ratkaisevassa suhteessa täysin vastakkainen kaiken muun yhteiskunnassa oppimamme suhteen.
Kuri - jotta armeija toimisi, jokainen sotilas noudattaa esimiestensä käskyjä riippumatta mitä niistä ajattelee. Sotilas ei ole vastuussa tekemisistään samalla tavalla kuin siviilin edellytetään olevan.
Tappaminen - Suomen armeijan sotilaan tulee tappaa, viime kädessä puolustaakseen Suomen valtioneuvoston näkemyksiä. Siviili ei koskaan saa turvautua väkivaltaan minkään mielipiteen perille viemiseksi.
Eli, mielestäni armeijaan tulisi ottaa vain sinne pyrkiviä henkilöitä, joilla on selkeä vakaumus ja tahto täyttää edellä kuvaamani edellytykset ja mahdolliset muut vaatimukset.
-.-
"Kuri - jotta armeija toimisi, jokainen sotilas noudattaa esimiestensä käskyjä riippumatta mitä niistä ajattelee."
Tähänhän koulutuksella pyritään - täsmällisesti ja nopeasti reagoiviin, ei suinkaan itsenäisesti ajatteleviin sotilaisiin. Itsenäistä ajattelua sallitaan jos se palvelee määrätyn tehtävän suorittamista. Armeijan toimivuuden kannalta välttämätön pyrkimys.
"Sotilas ei ole vastuussa tekemisistään samalla tavalla kuin siviilin edellytetään olevan."
Tästä olen eri mieltä. Ihminen on aina vastuussa siitä mitä tekee.
"Eli, mielestäni armeijaan tulisi ottaa vain sinne pyrkiviä henkilöitä, joilla on selkeä vakaumus ja tahto täyttää edellä kuvaamani edellytykset ja mahdolliset muut vaatimukset."
Juuri näin.
"Mies-68"
Tämä sotilaan vastuu on vaikea kysymys. Vaikka armeija onkin alkukantainen instituutio, suorastaan reliikki nykymaailmassamme ohjaavat sitä ja sotaa kansalliset ja kansainväliset lait.
Niitä lakeja ei usein noudateta taistelun tuoksinassa. Mutta vaikka sotilas noudattaisi niitä hän hyvin todennäköisesti joutuu silti tilanteisiin ja tekoihin joita ei olisi ellei hän toimisi sen mukaan kuin käsketään.
Tuloksena on vastuun dilemma. Olen kanssasi yksikön ensimmäisessä persoonassa samaa mieltä ihmisen vastuusta - aina. Toiset tekevät vastuun kanssa kuten tekevät, se ei minulle kuulu. On kuitenkin helposti nähtävissä - ja omat ratkaisuni olen tehnyt tältä pohjalta - että vastuullisuus inhimillisesti tarkasteltuna katoaa yksilöltä sellaisessa arkaaisessa organisaatiossa kuin armeija on.
Vastuun voi ottaa kieltäytymällä menemästä armeijaan. Jos kuitenkin menee armeijaan on mielestäni toimittava siellä sen sääntöjen mukaan. Ja niihin sääntöihin kuuluu käskyjen noudattaminen. Osa käskyistä voi sotia omia näkemyksiä vastaan ja silti ne on toteutettava - niistä ei voi kieltäytyä, elleivät ne ole laittomia. Tulee ristiriita vastuissa toisaalta vastuussa organisaatiolle ja sitten siinä mitä joutuu vasten tahtoaan tekemään.
-.-
Tästä vastuusta saataisiin pitkän pitkä romaani.
Mm. IIms:ssa Saksa käytti punaisen ristin palveluita hoitaakseen sotavankeja, eli kutsuivat Genevestä kansainvälisen järjestön auttamaan.
Taas toisaalta Saksa tuhosi juutalaisia minkä vain kerkesi.
Vastuu on siis hyvin ristiriitainen asia. Nyt-liitteessä olikin kerran sotaveteraanin kertomus hänen metsään "teloittamasta" venäläisjoukosta. Hän herkutteli ihmisten kuolemalla, vaikka heti perään lisäsi että hänellä ei ole mitään itse venäläisiä vastaan, on vieraillut siellä sodankin jälkeen.
Tapa jolla vastuusta paetaan on suurin ristiriita. Omaa sotilasta haavoittaessa tunnetaan suurta myötätuntoa, kun taas vaikka toiselle puolelle eksynyt oma veli voi olla silmittömän vihan kohteena. Viha ei ole enää tällöin ihmisen omaa, vaan jo pitkälle yhteiskunnan asettelemaa. Järjellinen ajattelu katoaa.
Kysymys on tosiaan vaikea. Voin toimia lain mukaan, henkilökohtaisen moraalin mukaan, tai sen määräysten mukaan jota pidän kullakin hetkellä itseeni nähden auktoriteetin asemassa. Kuka loppujen lopuksi sanelee minkä mukaan on kulloinkin toimittava, vaiko eri parustein tilanteeesta riipuen?
"vastuullisuus inhimillisesti tarkasteltuna katoaa yksilöltä sellaisessa arkaaisessa organisaatiossa kuin armeija on."
Ainakin se voidaan siirtää sivuun ikäänkuin sitä ei olisi. Yksilöllinen vastuu saattaa kuitenkin nostaa päätään vaikkapa 10 vuotta sodassa tehtyjen valintojen jälkeeen. Lähipiirissänikin on käytännön esimerkkejä tästä. Psyykkiset paineet kasvavat sodan keskellä, ja käskijätkin paljastuvat inhimillisiksi olennoiksi, joiden käskyt eivät aina ole edes tarkoitukseltaan parhaita mahdollisia. Käskettävä saattaa jossain tilanteessa olla enemmän "moraalisesti hereillä" niin yleisesti, kuin armeijankin tavoitteita ajatellen.
"Vastuun voi ottaa kieltäytymällä menemästä armeijaan. Jos kuitenkin menee armeijaan on mielestäni toimittava siellä sen sääntöjen mukaan. Ja niihin sääntöihin kuuluu käskyjen noudattaminen."
Sitoutuminen on tärkeä pointti. Sotilasvalalla pyritäänkin(?) luomaan erillinen omatunto, joka palvelee armeijan tarkoitusperiä. Ainakin se toimii tehokkaasti siihen suuntaan. "Älä petä lupaustasi", kuuluu takaraivosta. Valan vannominen aika arveluttavaa. Vannojahan sanoo siinä, että "allekirjoitan nyt nämä asiat, ja tulen myös tulevaisuudessa olemaan tätä mieltä." Aivan kuin ihminen tietäisi mitä ajattelee asiasta 30 vuoden päästä, tai sitten sitoutuu valan aikaisella kypsyystasolla päättämään mitä tulevaisuudessa ajattelee.
"Osa käskyistä voi sotia omia näkemyksiä vastaan ja silti ne on toteutettava - niistä ei voi kieltäytyä, elleivät ne ole laittomia. Tulee ristiriita vastuissa toisaalta vastuussa organisaatiolle ja sitten siinä mitä joutuu vasten tahtoaan tekemään."
Voihan sitä ajatella on/off- tilanteenakin, eli joko ei mennä armeijaan ollenkaan, tai jos mennään niin sitten tehdään kaikki se mitä käsketään, mutta jokuhan voisi mennä armeijaan myös sillä asentella, että suostuu palvelemaan sen tavoitteita niin pitkälle kuin mahdollista, mutta vain niin pitkälle kun se ei sodi omaa oikeudentajua vastaan. Eräänlainen kompromissi. Jos lähtokohtana on pelkästään se, että totellaan kaikkia käskyjä, on moraalinen harkinta siirretty sivuun ja tilalla on järjestelmän (lain) auktoriteetti. Jos sen itse hyväksyy, niin mikäpäs siinä.
>Tapa jolla vastuusta paetaan on suurin ristiriita. Omaa sotilasta haavoittaessa tunnetaan suurta myötätuntoa, kun taas vaikka toiselle puolelle eksynyt oma veli voi olla silmittömän vihan kohteena. Viha ei ole enää tällöin ihmisen omaa, vaan jo pitkälle yhteiskunnan asettelemaa. Järjellinen ajattelu katoaa.
Ainoa tapa paeta yksillistä vastuuta ja välttää oma moraalinen sortuminen, on tehdä vihollisesta "toinen", ulkopuolinen, ei-meihin kuuluva, ei-ihminen. Siihen kaikki sotapropaganda perustuu, siihen perustuu myös se, että tavalliset, normaalijärjellä varustetut ihmiset kohtelevat toisiaan mitä raaimmalla tavalla.
"janne"
Yhteiskuntaa ja arvojamme on vuosituhansien kuluessa pyritty rakentamaan kohti vähemmän julmaa, demokraattisempaa ja tasa-arvoisempaa koneistoa.
Armeija on kuitenkin primitiivinen koneisto jonka toiminnan rajoittamiseksi on kehitetty kansallisia ja kansainvälisiä lakeja. Niiden rikkomisia kutsutaan sotarikoksiksi. Sodan melskeessä lait kuitenkin tuntuvat unohtuvan, etenkin kun rangaistuksen pelko on aika vähäinen. Kaikkiin sotiin - mm. nykyiseen "terrorismin vastaiseen sotaan" - liittyy voimakas propaganda-aspekti, joilla ihmisiä pyritään - ja onnistutaan - muokkaamaan hetkeksi unohtamaan se mitä he ovat koulussa oppineet ihmisyydestä. Vielä jälkikäteen ihmisoikeuskysymyksiin ja sotarikoksiin suhtaudutaan selektiivisesti kuten on nähtävissä myös Suomen ja Neuvostoliiton välillä käytyjen sotien suhteen.
"Sotilaan vastuulla" tarkoitan sitä että armeija on koneisto, jossa - toisin kuin yhteiskunnassa - yksilö on vastuussa ainoastaan koneistolle ja sitä sääteleville laeille. Koneiston toimintatavat ovat vastakkaisia valistusyhteiskunnalle. Mutta romaanin tästä saisi...
Muistutan vielä, että länsimaisissa demokratioissakin on yhteiskunnassa piirteitä joissa vastuukysymyksen kanssa on ongelmia. Jos ajatellaan vaikkapa ihmishengen suojaamista syntymän jälkeen - rajaus tätä tarkastelua varten, ei kannanotto - niin kanta on että ihmishenkeä ei saa riistää joutuu vakavaan ristiriitaan esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Siellä käytetään kuolemantuomiota, jolloin kaikki kuolemantuomion täytäntöönpanoon myötävaikuttavat henkilöt ovat vastuussa ihmisen kuolemasta - heitä voitaisiin kutsua murhaajiksi - tunteisiin vetoava sana, joka tarkoittaa henkilöä joka on riistänyt hengen toiselta ihmiseltä - jotka selviävät teostaan ilman rangaistusta. Mutta tässä olisi aihetta toiseen romaaniin.
-.-
Niin, tuollainen käsky on monta kertaa sotien melkeissä sotilaille annettu ja sotilaat raiskaa.
Tämä se on sitä kammottavaa tottelemista ilman oman järjen valoa tai sisäisen oikeudenmukaisuuden vaatimusta.
Tuollainen käskyjen sokea totteleminen se vasta kamalaa onkin.
Naisten raiskaamista käytetään systemaattisesti vihollisen henkisen tilan ja siten taistelukunnon heikentämiseksi.
"Niin, tuollainen käsky on monta kertaa sotien melkeissä sotilaille annettu ja sotilaat raiskaa."
Tämä on hyvä esimerkki käskystä jota ei tarvitse totella, vaikka olisi olemassa laki sen puolesta. Tottelemisen perusteleminen sillä että pitää tehdä niinkuin määrätään, on tässä tapauksessa huono peruste.
"Naisten raiskaamista käytetään systemaattisesti vihollisen henkisen tilan ja siten taistelukunnon heikentämiseksi."
Ehkä käskijän puolelta, mutta itse raiskaajan motiivi voi olla sama kuin siviilissäkin.
sitä milläänlailla kannattavien tulee tietää sen seurauksetkin.
Ja toisekseen, on hyvin luonnollista ajatella että sanomasi mukaan "tappamiseen mieltyneet" miehet tekevät sodassa raakuuksia. Tämähän on vain sinusta sukupuolen mukainen "tapa toimia", eikä näin tarvitse mitään vastatoimia erinäisten palvelusten kiellon myötä.
Ongelma tuntuu olevankin nyt se, että jos sotarikoksia tehtailleet nykyiset armeijat (menneisyyteen kun ei voida enää vaikuttaa) muutettaisiin sisältämään myös reilusti naisjoukkoja, luultavasti luottaisit pelkästään siihen että naiset sukupuolensa myötä lakkaisivat tekemästä vääryyksiä. Miesten osalla taas sanomaasi biologista tappamishalua ei tarvitse vaientaa vähentämällä miespitoisia armeijoita; pidit miehiä sopiviksi armeijaan.
Eli kritisoit miesten tekemiä sotarikoksia, mutta silti sanot että ainoastaan miehille suunnattu armeijakoulutus on hyvä asia miesten tappamishalun vuoksi.
Eikö olisi mielekkäämpää pohtia miten tuon tappamishalun vaikutusta saataisiin hillittyä?
Viime vuosien raakuudet eritoten naisia ja lapsia kohtaan ovat tapahtuneet sisällissodissa, eri heimojen tai kansallisuuksien välillä. Sisällissodan luonteeseen kuuluu ettei evakuointeja voi tehdä. Siviilit voivat korkeintaan paeta rajojen yli, mutta udein rajalla on vastassa vieraan maan armeija.
Euroopassa Jugoslavian sisällissota oli julma, varsinkin sivilejä kohtaan, mikä johti lopulta länsimaiden väliintuloon. Väestö jäi jalkoihin ja koska tarkoituksena oli eri kansallisuuksilla vallan kasvattaminen, niin vastapuolta sorrettiin kaikin mahdollisin keinoin. Sotaa myös lietsottiin vuosisatojen takaisilla tapahtumilla, ilmeisesti tuoreessa muistissa ei mitään hampaankolosta löytynyt.
Sama tilanne on ollut Afrikassa sisällissotaa käyvien maiden eri heimojen välillä. Vastapuoli pyritään tuhoamaan mahdollisismman perusteellisesti, jotta valta jäisi omiin käsiin. Näillä niin sanotuilla etnisillä puhdistuksilla (kivan kliininen sana kansanmurhan tilalla) pyritään välttämään tuhotun kansan mahdollinen uhka tulevaisuudessa. Siinä ei sivilejä säästellä, ei etenkään naisia. Mahdollisten synnyttäjien tuhoamisella pyritään vastustajaheimo saamaan tuhotuksi kokonaan.
vaan Tytsyn sanomasta tappamishalusta&asevelvollisuuden hyväksyttävästä roolista.
Sisällissodan kaltaiseen toimintaan voi osallistua nainenkin.
Saanko muuten kysyä, mistä liitit sisällisodan tähän tappamishalu&asevelvollisuus hyväksyttävää kysymykseen? Sisällissota, ja sota yleensäkin on enemmänkin seuraus, ei alkuperäinen syy.
Tytsyn mainitsemat sotarikokset ovat pitkälti tapahtuneet sisällissodissa, mikäli puhumme ns modernin ajan tapahtumista. Tarkoitan juuri näitä tapahtumia, joissa siviiliväestöä on tarkoituksella raiskattu ja surmattu. Mitä on tapahtunut vuosisatoja sitten on täysin eri asia, tai ainakin osin. Mietipä kommenttini uudelleen.
Meat is murder lauloi Morrissey aikoinaan.
Olipa hieno kommentti besserwi:ltä, ei ole paljoa lisäämistä. Sen verran löytyy kuitenkin, että sotarikoksiin vastaaminen on toistaiseksi ollut poikkeuksetta sodan hävinneen osapuolen kontolla. Voittajat löytää teoilleen oikeutuksensa aina. Eipä saatu kansainvälisen oikeuden eteen sitäkään amerikkalaista, jota taannoin yritettiin. USA sanoi ei ja se oli sitten ei. Serbejä sen sijaan on tuomittu, joskin niistäkin osa on edelleen vapaalla jalalla.
!!!
Sinä osaat paljon laulujen sanoja!
Miten sinä niin monta osaat ulkoa?
Kuunteletko musiikkia usein?
Pitäähän elämässä laulua olla, niinkuin viiniä ja naisiakin. Kyllä musiikki on tärkeä osa elämääni. Jos lahjakkuutta olisi ollut edes vähän, niin eiköhän se minunkin leipäni olisi musiikista lähtenyt, sillä innosta se ei ollut kiinni.
Niin, mutta voihan tätä suunsoittoakin täällä harrastaa, jos ei satu muuta instrumenttia hallitsemaan.
Laulujen sanoituksia tekisin mielelläni.
"sota on sotaa" viestissä Tytsylle, ja kritisoin hänen sukupuolinäkemyksiään ja samanaikaista kantaa asevelvollisuuteen.
Sisällissodat eivät liity tähän minusta sen enempää kuin tavalliset sodatkaan. Raiskaukset ja muut vastaavat ovat olleet osana sotatoimintaa jo tuhansia vuosia. Sisällissodissakin sotii lähes pääsääntöisesti asenteiltaan sotaan "miesmäisesti" suhtautuvat; sodissa kun on nykyään naisiakin mukana vaikka Tytsy kertoi yllätyksellisesti sotimisen olevan vain miesten leipätyötä. On siis kyse juuri niistä sukupuolirooleista, asenteista joilla ihmiset tässä maailmassa kasvatetaan.
Käsittelin siis armeijakoulutuksen ja sukupuoliroolien merkitystä raakuuksiin, kun Tytsy kertoi miesten raiskaavan sodassa naisia ja lapsia. On siis kyse maailmassa vallitsevista asenteista jotka toistuvat luonnollisesti yhteiskunnan sisälläkin, ei ainoastaan valtioiden välillä.
Itse olen sitä mieltä että sukupuoliroolit asettelevat miehet sotilaiksi, ja näin sotimaan milloin missäkin sodassa. Toiminta ei ole silti biologista, vaan perinteistä johtuvaa. Roolien murtuessa myös naiset osallistuvat sotiin.
Tytsyn kohdalla, hänen kertoessaan miesten tekemistä sotaraakuuksista kielteiseen sävyyn, heräsi mielenkiinto kysyä miksi hän silti pitää tappamishaluisia miehiä aktivoivaa asevelvollisuutta oikeudenmukaisena.
Minusta hieman ristiriitaista. Tappamishaluiset miehethän kannattaisi pitää ehdottomasti poissa aseista, sillä miehen ollessa biologisesti tappamishaluinen, sotia syntyisi aina lisää ja lisää.
Vai onkohan nyt niin että Tytsyn mielestä miehet eivät olekaan tappamishaluisia, ainoastaan ympäristö jossa he kasvavat on erilainen naisille kuin miehille. Muuten Tytsyn mielipiteessä miesten tappamishalusta ja soveltuvuudesta armeijaan ei ole mitään logiikkaa.
Selvää on, että armeija ei ole millään tavalla sukupuoleen sidoksissa oleva asia. Ei ole olemassa mitään perustetta sille, että miehelle sopii ase paremmin käteen kuin naiselle.
Ampumisesta voi sanoa, että naiset ovat parempia siinä kuin miehet. Kun miehet ja naiset ampuivat samassa sarjassa (puhun urhelusta siis) niin naiset olivat miehiä parempia.
Fyysistä voimaakaan ei voida pitää verukkeena. Nykyihminen on siinä määrin rapakunnossa, että pelkän fyysisen voiman perusteella ei voida tehdä jakoa miehen ja naisen välillä. Eikä armeijassa ole yhtään niin fyysisesti vaativaa tehtävää, etteikö fyysisesti vahva nainen siitä selviäisi.
Myöskään naisen synnyttämistä ei voida pitää selityksenä. Nainen voi olla synnyttämättä. Perheeseen syntynyt lapsi sitoo siinä miestä missä naistakin. Ei ole siis olemassa perustetta miksi nainen olisi soveliaampi olemaan lapsen kanssa kotona kuin mies.
Toisaalta vapaehtoisuuteen perustuva armeija voisi jäädä kovin pieneksi. Montaakaan miestä eih houkuttele ajatus mennä vuodeksi ryömimään metsään. Keskeyttämisten määrä kasvaisi huimasti. Ensimmäisten vastoinkäymisten ja rankempien leirien jälkeen "heikoimmat" lähtisivät pois. Armeija saattaisi jäädä niin pieneksi, että siitä ei olisi sodassa mitään iloa.
Palkka-armeijaan hakeutuisi motivoituneita yksilöitä sukupuolesta riippumatta. Palkka-armeijan ongelma on Suomessa sen koko. Se jäisi pieneksi. Toisaalta isomman palkka-armeijan ylläpitäminen tulisi tuhottoman kalliiksi. Halusimme tai emme niin rahaa on nykymaailmassa aina ajateltava. Sitä ei ole loputtomasti.
Asevelvollisuus ja puolustusvoimat tarjoavatkin vaikean ongelman tasa-arvon kannalta. Ongelman vähättely tai kieltäminen ei ole vastaus, vaikka täällä moni nainen varsinkin haluaa sivuuttaa sen olan kohautuksella. Asiasta ei myöskään tule sen oikeudenmukaisempaa tai tasa-arvoisempaa vaikka lakiin kirjoitettaisiin kuinka hienoilla kirjaimilla, että asevelvollisuutta ei tule pitää syrjivänä. Samalla periaatteella mikä vain olisi oikeudenmukaista jos niin vain kirjoitetaan lakikirjaan.
Vai miltä tuntuisi pykälä: Syrjivänä toimintana ei tule pitää sitä, että nainen joutuu oleman yhden (1) vuoden työssä ilman palkkaa?
"seuraaja(mies)"
Ei ongelma ole vaikea, katsotaanpa:
- vapaaehtoisarmeijaan ei tulisi tarpeeksi väkeä
- palkka-armeijasta ei saataisi riittävän suurta
Ongelma on helposti ratkaistu, lakkautetaan armeija.
-.-
Sodassahan tapetaan, ja onhan todellakin loogista että koska mies tappaa niin mielellään, hän myöskin soveltuu paremmin armeijaan kuin nainen, joka tappaa ihan vähän vaan.
Geenit, testesterooni.
"Ongelma on helposti ratkaistu, lakkautetaan armeija. "
Mielenkiintoinen näkemys. Tosin edellyttää melkoista naiviutta ajatella, että jokin valtio voisi toimia ilman puolustusvoimia. Mikäli Suomi luopuu puolustusvoimistaan niin muut valtiot tekevät pyhän lupauksen olematta tunkeutumatta aseellisesti ja väkisin Suomeen. Maailmassa on kuitenkin sellainen meininki tällä hetkellä, että itsenäisyyden säilyttäminen vaatii edes jollain tavalla uskottavan aseellisen puolustusjärjestelmän.
Voi olla, että jonkun hipin ja totaalikieltäytyjän päiväunissa maailma on aseeton ja entiset sotilaat kirmaavat kedolla heitellen toisiaan päivänkakkaroilla, mutta totuus voi jopa yllättää tällaisen uneksijan.
Mikäli pidät puolustusvoimien lopettamista järkevänä vaihtoehtona niin tätä keskustelua on turha jatkaa. Silloin liikumme niin teoreettisella tasolla, että käytäntö ei kohtaa sitä missään kohtaan millään tavalla.
"seuraaja(mies)"
Ei mikään demokraattinen valtio "tarvitse" armeijaa toimiakseen. Armeija on muusta yhteiskunnasta erillään oleva väkivaltakoneisto jonka päätetehtävä on suojella valtion hallitusta.
Normaali valtio ja yhteiskunta toimii niin että väkivalta - kait nimellä "pakkovalta" - on monopolisoitu poliisille. Poliisilla on riittävät toimintavalmiudet kaikkia yhteiskunnan toiminnan häiriöitä vastaan.
Voit vapaasti nimitellä minua tässä asiassa, mutta tutkittua tietoa asiasta ei ole, joten liikumme väistämättä mielipiteen tasolla. Ellet sitten hyväksi tutkituksi tiedoksi aluetta joka on elänyt rauhallisesti - ilman armeijaa - jo yli kahdeksankymmentä vuotta. Se on lähempänä kuin luuletkaan: Ahvenanmaa. Käsittääkseni siellä on kaikki toiminut hyvin, eikä mikään armeija ole tunkeutunut sinne: "aseellisesti ja väkisin".
-.-
jo osoitettiin ettei testosteroni ole yhteydessä suoraan väkivaltaisuuteen.
"...onhan todellakin loogista että koska mies tappaa niin mielellään, hän myöskin soveltuu paremmin armeijaan kuin nainen, joka tappaa ihan vähän vaan."
Tätäkö sinun oikeudenmukaisuus on?
Noh, minäkin laitan tuolla logiikalla väsätyn mielipiteen:
"Koska nainen hoitaa kotia niin mielellään, hän myöskin soveltuu perhe-elämään paremmin kuin mies, joka hoitaa kotia ihan vähän vain."
Ah tätä järjen juoksua. Perustelut suorastaan tulvahtavat mieleeni.
-
En tarkoittanut armeijalla / puolustuvoimilla valtiollista instituutiota, joka puuttuu valtion sisäiseen politiikkaan tai sisäisiin asioihin. Puhun armeijasta / puolustusvoimista elimenä, jonka tehtävä on puolustaa valtiota. Suomen puolustusvoimat eivät ole tehty yksistään puolustamaan hallitusta vaan koko maan itsenäisyyttä vieraan valtiovaltaa vastaan.
Laissakin sanotaan, että Suomen puolustusvoimat voivat osallistua sisäisiin asioihin vain kriiseissä. Näitä kriisejä on ilmiselvän sisällissodan / kapinan lisäksi kaikki luonnonmullistukset sekä suuret onnettomuudet.
Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on suojata valtiotamme vierasta valtiovaltaa vastaan. Pienen moinen klisee on käyttää esimerkkinä toista maailmansotaa sekä jatkosotaa että talvisotaa. Näissä sodissa ilman puolustusvoimia olisi tulos ollut hieman toinen. Mitään tieteellistä tutkimusta en tiedä, mutta voin väittää, että puolustusvoimien puuttuessa silloin olisimme nyt venäjän vallan alla.
Ahvenanmaa esimerkkinä on hieman kyseenalainen. Ahvenanmaata suojaa Suomen puolustusvoimat. Vieraan valtion aseellinen hyökkäys Ahvenanmaalle olisi aseellinen hyökkäys Suomea vastaan. Siksi on hieman kyseenalaista käyttää ahvenanmaata vertauksena ja esimerkkinä valtiosta, jossa ei olisi aseellisia puolustusvoimia. On olemassa muitakin valtioille kuuluvia saaria, joissa ei ole sotilaita eikä armeijaa, mutta ne kuuluvat valtioille, joilla sellaiset on.
Et voi irroittaa valtion osaa ja väittää sitä aseettomaksi alueeksi, joka pärjää ilman puolustusvoimia. Ahvenanmaa on esimerkkinä yhtä hyvä kuin esimerkiksi Kuopion lähellä oleva armeijaton vyöhyke Nilsiä....
Ainoa oikea ratkaisu ongelmaasi on että liitymme NATOON ja siirrymme monien NATO maiden tavoin palkka-armeijaan. NATO turvaa pienen maan puolustuksen ja palkka-armeijaan menisivät sukupuolesta riippumatta, vain ne jotka sinne haluavat ja saavat siitä palkkaa. Mutta päättäjät eivät tälläistä ratkaisua tietenkään hyväksy.