Maailma on uhkaavasti luisumassa oelottavaan suuntaan. Eilitisni nostaa päätään uusliberaalin ajattelun ja taloustieteen myötä.
Mitä aiot tehdä?
MARKKINADIKTARUURIN KÄSIKIRJA
Hans-Peter Martin, Harald Schumann: Globalisaatioloukku. Hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan.
Vastapaino, 1998, 294 s., 151 mk.
Tulevaisuuden tärkein yhteiskunnallinen suhdeluku on 20:n suhde 80:een, väittävät Der Spiegel -lehden taloustoimittajat Hans-Peter Martin ja Harald Schumann. Olemme matkalla kohti yhden viidesosan yhteiskuntaa, jossa ihmisten enemmistö oloutetaan rauhallisiksi erilaisen "tissiviihteen" (tittytainment) avulla.
Globalisaatioloukku on yltänyt jo monissa maissa bestseller-listoille. Jäntevästi kirjoitettu kirja peilaa globalisoituvan talouden vaikutuksia paikallistalouksiin, työllisyyteen ja kulttuuriin. Martin ja Schumann todistelevat vakuuttavasti, kuinka sääntelemättömät markkinat romuttavat demokraattisten hyvinvointiyhteiskuntien perusteita. Eri puolilta maailmaa poimituilla esimerkeillä he pyrkivät osoittamaan uusliberalistisen talouspolitiikan tuhoisuuden ihmisten enemmistölle ja ympäristölle.
Eliitit varustautuvat jo nyt tulevien konfliktien varalta. Brasiliaan, Intiaan, Ranskaan ja Espanjaan on noussut tarkoin vartioituja rikkaiden asuinalueita. Tunnettuin näistä on Sao Paulon lähistöllä sijaitseva Alphaville. Muurien sisäpuolella vartijat saavat ampua kaikki oudot tunkeilijat, vaikka nämä eivät olisi aseistautuneita eivätkä uhkaisi ketään.
Politiikka on yhä enemmän kulissien ja illuusioiden luomista. Uuden tulevaisuuden todellisina tahdittajina toimivat monikansalliset yritykset. Kun kirjoittajat kysyvät YK:n entiseltä pääsihteeriltä Boutros-Ghalilta tärkeimpien valtionpäämiesten todellisista vaikutusmahdollisuuksista, pääsihteeri on hyvin skeptinen. Hänen mielestään yksittäisten valtioiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät koko ajan, eivätkä edes johtavat poliitikot tiedosta tätä. "Poliittisilla johtajilla ei kuitenkaan ole enää monellakaan alueella todellista itsenäistä päätösvaltaa. Mutta he kuvittelevat, että he voisivat päättää keskeisistä kysymyksistä itse. Minä väitän, että se on silkkaa illuusiota ja kuvitelmaa."
YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan nykyiset sodat ovat entistä useammin etnispohjaisia sisällissotia. Martinin ja Schumannin mielestä olemme matkalla kohti 1930-lukua. Maailma yhdistyy ja hajoaa samanaikaisesti. Tribalismi, heimohenkisyys ja yltiöisänmaallisuus vahvistuvat kaikkialla. Hyvinvointisovinistit syyllistävät Euroopassakin taloudellisista ongelmistaan vieraita maahanmuuttajia.
On selvää, että globalisaatiota voidaan taltuttaa vain maailmanlaajuisilla talouden ohjausmenetelmillä. Martin ja Schumann toivovat, että Euroopan unionista kasvaisi vastavoima markkinadiktaturismille. Tämä tuntuu ainakin nykyisestä perspektiivistä katsottuna yltiöoptimistiselta toiveajattelulta.
Kirja on journalistisen vetävästi kirjoitettu. Pienenä miinuksena voisi pitää mielikuvan "globalisaatio tulee ja tappaa" jatkuvaa mustavalkoista rummuttamista. Poleemisuudestaan huolimatta kirja on ansiokas, kokonaisvaltainen tilannearvio globalisaatiosta ja yhteiskunnallisen kumouksen todellisista tahdittajista. Martinin ja Schumannin sanoin meidän on päätettävä, kumpaa eurooppalaista perinnettä me haluamme noudattaa: demokraattista, joka juontaa juurensa Pariisiin ja vuoteen 1789 vai totalitaarista, joka voitti Berliinissä vuonna 1933.
Tapio Tamminen
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1998_11/kulttuuri.htm l#MARKKINADIKTARUURIN%20K%C4SIKIRJA
Mitä aiot tehdä?
MARKKINADIKTARUURIN KÄSIKIRJA
Hans-Peter Martin, Harald Schumann: Globalisaatioloukku. Hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan.
Vastapaino, 1998, 294 s., 151 mk.
Tulevaisuuden tärkein yhteiskunnallinen suhdeluku on 20:n suhde 80:een, väittävät Der Spiegel -lehden taloustoimittajat Hans-Peter Martin ja Harald Schumann. Olemme matkalla kohti yhden viidesosan yhteiskuntaa, jossa ihmisten enemmistö oloutetaan rauhallisiksi erilaisen "tissiviihteen" (tittytainment) avulla.
Globalisaatioloukku on yltänyt jo monissa maissa bestseller-listoille. Jäntevästi kirjoitettu kirja peilaa globalisoituvan talouden vaikutuksia paikallistalouksiin, työllisyyteen ja kulttuuriin. Martin ja Schumann todistelevat vakuuttavasti, kuinka sääntelemättömät markkinat romuttavat demokraattisten hyvinvointiyhteiskuntien perusteita. Eri puolilta maailmaa poimituilla esimerkeillä he pyrkivät osoittamaan uusliberalistisen talouspolitiikan tuhoisuuden ihmisten enemmistölle ja ympäristölle.
Eliitit varustautuvat jo nyt tulevien konfliktien varalta. Brasiliaan, Intiaan, Ranskaan ja Espanjaan on noussut tarkoin vartioituja rikkaiden asuinalueita. Tunnettuin näistä on Sao Paulon lähistöllä sijaitseva Alphaville. Muurien sisäpuolella vartijat saavat ampua kaikki oudot tunkeilijat, vaikka nämä eivät olisi aseistautuneita eivätkä uhkaisi ketään.
Politiikka on yhä enemmän kulissien ja illuusioiden luomista. Uuden tulevaisuuden todellisina tahdittajina toimivat monikansalliset yritykset. Kun kirjoittajat kysyvät YK:n entiseltä pääsihteeriltä Boutros-Ghalilta tärkeimpien valtionpäämiesten todellisista vaikutusmahdollisuuksista, pääsihteeri on hyvin skeptinen. Hänen mielestään yksittäisten valtioiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät koko ajan, eivätkä edes johtavat poliitikot tiedosta tätä. "Poliittisilla johtajilla ei kuitenkaan ole enää monellakaan alueella todellista itsenäistä päätösvaltaa. Mutta he kuvittelevat, että he voisivat päättää keskeisistä kysymyksistä itse. Minä väitän, että se on silkkaa illuusiota ja kuvitelmaa."
YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan nykyiset sodat ovat entistä useammin etnispohjaisia sisällissotia. Martinin ja Schumannin mielestä olemme matkalla kohti 1930-lukua. Maailma yhdistyy ja hajoaa samanaikaisesti. Tribalismi, heimohenkisyys ja yltiöisänmaallisuus vahvistuvat kaikkialla. Hyvinvointisovinistit syyllistävät Euroopassakin taloudellisista ongelmistaan vieraita maahanmuuttajia.
On selvää, että globalisaatiota voidaan taltuttaa vain maailmanlaajuisilla talouden ohjausmenetelmillä. Martin ja Schumann toivovat, että Euroopan unionista kasvaisi vastavoima markkinadiktaturismille. Tämä tuntuu ainakin nykyisestä perspektiivistä katsottuna yltiöoptimistiselta toiveajattelulta.
Kirja on journalistisen vetävästi kirjoitettu. Pienenä miinuksena voisi pitää mielikuvan "globalisaatio tulee ja tappaa" jatkuvaa mustavalkoista rummuttamista. Poleemisuudestaan huolimatta kirja on ansiokas, kokonaisvaltainen tilannearvio globalisaatiosta ja yhteiskunnallisen kumouksen todellisista tahdittajista. Martinin ja Schumannin sanoin meidän on päätettävä, kumpaa eurooppalaista perinnettä me haluamme noudattaa: demokraattista, joka juontaa juurensa Pariisiin ja vuoteen 1789 vai totalitaarista, joka voitti Berliinissä vuonna 1933.
Tapio Tamminen
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1998_11/kulttuuri.htm l#MARKKINADIKTARUURIN%20K%C4SIKIRJA
Vastaukset 1
Vanhimmat
massoja on vaikea saada tekemään samoin. Pieni pointti toiveeseesi:EU ei toimi demokratian puolesta, vaan on globalisaatio pienoiskoossa, siis silkkaa uusliberalistista politiikkaa. Tosin tänne yritetään saada yhteistä hallintoa toisin kuin on laita globaalissa taloudessa. EU:ssakin se toimii tosin talouden ja rahan ehdoilla työtä ja ihmistä vastaan.