Pöljät kapitalismin palvelijoina

Kuvailen nyt esimerkinomaisesti, kuinka useimmiten tavalliset työtätekevät (duunari, toimihenkilö, pomo , virkamies tms) ihmiset edistävät suurpääoman omaavan kapitalismin etua, omaa hyvinvointiaan heikentäen.

Lähtötilanteessa kaikki Suomen vesilaitokset ovat paikallisten kuntien omistuksessa. Veden ja jäteveden puhdistus sekä jakelu tuotetaan omakustannushintaan. Jos voittoa syntyy, ne tulevat verotuloina yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen, vaikkakin pitkässä juoksussa pyritään siihen, että vesi- ja jätevesimaksuilla katetaan kustannukset ja investoinnit, mutta ei tuoteta voittoa. Veden hinta pysyy kurissa, samoin jätevesimaksujen. Kaikki toiminnassa liikkuva raha "pyörii" kotimaassa, jopa vielä omalla paikkakunnalla, hyödyttäen sitä ja sen elämää.

Sitten kapitalismin ääripään ideologian innoittamana poliitikot aina vasemmistoa myöden saadaan sumutetuksi ajatukseen, ettei tuo toiminta kuulu kunnan toimialaan ja vakuutetaan, että yksityinen firma hoitaisi tuota toimintaa tehokkaammin ja kuluttajille edullisemmin. Vesilaitoksia aletaan myydä yksityisille yrittäjille. Aluksi homma näyttää pelaavan lähes entiseen malliin, vesimaksut saattavat jopa hiukan halventua. Aikaa myöden kuitenkin toimitusvarmuus ja veden laatu heikkenevät, koska omistaja ei välitä investoida eikä panostaa kunnossapitoon tarpeeksi voittojensa maksimoimiseksi. Lisäksi hän samasta syystä ryhtyy hilaamaan hintoja ylöspäin, alalla kun ei paljon ole kilpailua, kukapa ryhtyisi rakentamaan kilpailevaa vesi- ja viemäriverkkoa :)

Kun yrittäjä on kupannut vesilaitostoiminnasta tarpeeksi rahaa ja kun suuret korjausinvestoinnit ovat laukeamassa käsiin, hän päättää ryhtyä elämään säästöillään ja sijoittaa ne muualle. Ränsistyneen vesilaitoksen hän myy vielä silti melkoisen hyvällä hinnalla kansainväliselle veden myyntiin, puhdistukseen ja jäteveden käsittelyyn erikoistuneelle kansainväliselle suuryritykselle, jonka bisnes ovat juuri vesilaitokset. Yrittäjä saa suomalaisesta laitoksesta huonossakin kunnossa hyvän hinnan, koska kansainvälinen toimija tietää Suomen hyvät vesivarannot ja yhä pahenevan vesipulan maailmalla. Tämä toimija ajaa maailmalle vesipörssiä, jossa hinnoiteltaisiin veden hinta, koska pörssissä ostaminen ja myyminen tapahtuu myös tulevaisuudella spekuloiden ja hinta irtoaa toiminnan realikustannuksista. Yrittäjä saa kansainväliseltä toimijalta siis melkoisen lisäpotin eläkepäivikseen, mutta toki kansainvälisen sijoittajan tarkoitus on saada "investointinsa" takaisin voittojen kera.

Tämä sijoittaja toki kunnostaa vesilaitokset jälleen, mutta sen jälkeen on hintakin paljon korkeampi. Suomen maaperästä pumpattavasta aineesta joutuvat kuluttajat maksamaan huiman korkeaa hintaa. Vaihtoehtojakaan ei ole, koska vesiverkon alueella olevien talouksien on oltava liittyneenä lain mukaan vesi- ja viemäriverkkoon. Sen verran jää peruja kunnallisista laitoksista. Vettä ei ole pakko käyttää, mutta "siirtomaksut" verkon ylläpitämiseksi kattavat jo puolet laskusta, tosiasiassa yksinään jo enemmän kuin omakustannuperiaatteella tuotettu kunnan vesi aikanaan kaikkinensa.

Tässä vaiheessa veden kokonaishinta on jo moninkertaiseen alkuperäiseen tuotantokustannuksiin perustuvaan verrattuna ja kansalaisella ei ole juuri vaihtoehtoja kuin maksaa. Myös kaupoissa myytävä vesi tulee samojen sijoittajien omistamien yritysten kautta. Veden hinta on moninkertainen tuotantokustannuksiin nähden ja vain murto-osa siitä saatavasta rahasta jää kotimaan ja alueen hyödyksi, lähinnä tuo tuotantokustannusten osuus, joka muodostuu paikallisten ihmisten toiminnasta ja työstä. 50-80% veden hinnasta menee tästä ikuisuuteen ulkomaisille sijoittajille muualle. Maksamme siis ulkomaille siitä, että pumppaamme ja puhdistamme itse omat vetemme ja jätevetemme, sekä ylläpidämme siinä tarvittavia laitoksia kunnossa.

Tuollaisen järjestelyn puolustaminen on täydellistä idiotismia, samoin kuin se, että asiat päästetään sille mallille.