Elämme kepun kannalta mielenkiintoista puoltavuotta. Todellisia piinaviikkoja. Reilun kuukauden kuluttua puoluesihteeri vaihtuu. Liberaaliaines asettuu edistyksellisen Alkion tueksi ja peruskepulaista ajattelua edustava Korhonen on maakuntien vanhoillisten vaihtoehto. Todennäköinen Korhosen valinta tekee puolueesta menneisyytensä vangin. Paluu aitovierille nostaa uhoa mutta syö kaupunkikannatusta. Sitä kautta kokonaiskannatusta.
Kepun sisäiset ongelmat kärjistyvät selkeimmin meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jonka Kepu käynnisti ohi hallitusohjelman olettaen ehkä saavuttavansa kovin kaipaamansa yliotteen SDP:stä, mutta on nyt kauhistuksekseen murentamassa monen peruskannattajansa uskoa puolueeseen. SDP ja Kokoomus ovat aivan oikein korostaneet uudistuksen keskeisinä elementteinä kuntatalouden vahvistamista ja kuntakoon suhdetta kestävän palvelurakenteen luomiseen. Niinpä kuntajunaa vetääkin alun jälkeen vahvasti SDP. Ja kepu vikisee sisäisissä paineissa kun on tullut luvattua valmista jo ennen juhannusta.
Kepun öykkäröinti EU:n tukirahoituksessa tapahtuneiden menetysten korvaaminen maanviljelijöille osoitti puolueen todellisen karvan. Kepu - sovittujen pelisääntöjen vastaisesti - teki asiasta ison ja änkyröi oikein kunnolla kehysneuvotteluissa. Ensin Vanhanen tuli hattu kourassa median eteen ja sanoi asiasta sovitun. Hetken kuluttua hän tuli uudestaan ja sanoi, että hänen aiemmin sovituksi sanomansa olikin vain jotain esimerkinomaista. Samaan aikaan lukuisat kepulit kertoivat keljuista demareista, "jotka venkoilee ja yrittää huijata meitä". Siinä sitä yhteistyömallia kerrakseen. Heinäkuoman kepun rauhoittelu kääntyi täysin demarien voitoksi
Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa heinäkuussa ja Vanhanen näyttää lähtevän EU:ta vetämään sammutetuin lyhdyin. Kepun yksi suurista miinuksista on sen varovaisuus ja patriotismi suomalaisessa EU- ja ulkopolitiikkassa. Samaan aikaan kun johtopaikkaa siirretään Suomelle ja olisi täydellinen hetki vaikuttaa maanosamme kehitykseen esittämällä siitä omat ajatuksemme, emme näin tee. Aloitteellisuus on ainakin näennäisesti vaihtunut reaktiivisuuteen ja visiointi puolustustaisteluun. Todentotta tässä kaipaa porvarikin Lipposta
Miten käy, kun omat "haluavat nähdä taistelua" ja kompromisseihin perustuva politiikka vaatii joustavuutta? Historia aikanaan kertoo, elämmekö suomalaisen agraaripuolueen elinkaaren kannalta käänteentekeviä aikoja. Käänteen pitkään alamäkeen. Vai onnistuuko Vanhanen sisäisessä torjuntataistelussaan vakuuttamaan puolueelle harjoittamansa yhteistyön oikeellisuuden?
Kepun sisäiset ongelmat kärjistyvät selkeimmin meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jonka Kepu käynnisti ohi hallitusohjelman olettaen ehkä saavuttavansa kovin kaipaamansa yliotteen SDP:stä, mutta on nyt kauhistuksekseen murentamassa monen peruskannattajansa uskoa puolueeseen. SDP ja Kokoomus ovat aivan oikein korostaneet uudistuksen keskeisinä elementteinä kuntatalouden vahvistamista ja kuntakoon suhdetta kestävän palvelurakenteen luomiseen. Niinpä kuntajunaa vetääkin alun jälkeen vahvasti SDP. Ja kepu vikisee sisäisissä paineissa kun on tullut luvattua valmista jo ennen juhannusta.
Kepun öykkäröinti EU:n tukirahoituksessa tapahtuneiden menetysten korvaaminen maanviljelijöille osoitti puolueen todellisen karvan. Kepu - sovittujen pelisääntöjen vastaisesti - teki asiasta ison ja änkyröi oikein kunnolla kehysneuvotteluissa. Ensin Vanhanen tuli hattu kourassa median eteen ja sanoi asiasta sovitun. Hetken kuluttua hän tuli uudestaan ja sanoi, että hänen aiemmin sovituksi sanomansa olikin vain jotain esimerkinomaista. Samaan aikaan lukuisat kepulit kertoivat keljuista demareista, "jotka venkoilee ja yrittää huijata meitä". Siinä sitä yhteistyömallia kerrakseen. Heinäkuoman kepun rauhoittelu kääntyi täysin demarien voitoksi
Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa heinäkuussa ja Vanhanen näyttää lähtevän EU:ta vetämään sammutetuin lyhdyin. Kepun yksi suurista miinuksista on sen varovaisuus ja patriotismi suomalaisessa EU- ja ulkopolitiikkassa. Samaan aikaan kun johtopaikkaa siirretään Suomelle ja olisi täydellinen hetki vaikuttaa maanosamme kehitykseen esittämällä siitä omat ajatuksemme, emme näin tee. Aloitteellisuus on ainakin näennäisesti vaihtunut reaktiivisuuteen ja visiointi puolustustaisteluun. Todentotta tässä kaipaa porvarikin Lipposta
Miten käy, kun omat "haluavat nähdä taistelua" ja kompromisseihin perustuva politiikka vaatii joustavuutta? Historia aikanaan kertoo, elämmekö suomalaisen agraaripuolueen elinkaaren kannalta käänteentekeviä aikoja. Käänteen pitkään alamäkeen. Vai onnistuuko Vanhanen sisäisessä torjuntataistelussaan vakuuttamaan puolueelle harjoittamansa yhteistyön oikeellisuuden?
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=12707
pysymään housuissasi, kun sinun toiveesi ei toteudukkaan? Aina sama virsi. "Ähäkutti"!
Otsikoissa optimistinen ennuste.