En ole teisti, sillä en usko olemassa olevaan Jumalaan. En ole myöskään ateisti, sillä en voi kieltää olemassa olon todellisuutta.
Minun Jumalani on olemassa olon perustus, joka sijaitsee kaiken olevaisen ytimessä. Olemassa olo on syntynyt ei olevasta (tyhjyys). Ei oleva on jokaisen olemassa olevan asian syvin olemus. Tyhjyys on mahdollistanut olemassa olon kokemuksen. Sillä olemassa olo voidaan kokea ainoastaan sen pohjalta. Lajeista ainakin ihminen on kyennyt tiedostamaan olemassa olonsa.
Olemassa olo on kuin pyörivä pyörä. Vaikka pyörän kehä pyörii kovalla nopeudella, sen keskuksessa ei ole liikettä lainkaan. Liikkeen syvin olemus on siis lepo. Samoin olemassa olon syvin olemus on lepo. Ja koska se on olemassa olon syvin olemus, on se myös minun syvin olemukseni.
Minulle tuo lepo merkitsee elämän rajatonta keskusta, ei olevaa Jumalaa, jonka varassa lepää kaikki olemassa oleva. Se on samalla kaiken olevaisen alku ja myös loppu.
Olemassa olo siis lepää ei olevaisen varassa. Jumala on ei oleva. Kun olemassa olo päättyy, se palaa ei olevaiseen.
Me kaikki ihmiset olemme yhtä. Meitä yhdistää sekä olemassa olo että ei oleva. Kun yksilö ihminen kuolee, hänen olemassa olonsa lakkaa. Hänestä tulee yhtä ei olevan kanssa. Ja koska hänestä tulee yhtä ei olevan kanssa, hänestä tulee yhtä myös meidän kanssamme. Sillä ei oleva on meidän olemuksemme keskus.
Me voimme tulla tuntemaan (tiedostaa) olemassa olomme keskuksen (ei oleva) myös eläessämme. Ensin meidän on kuitenkin tiedostettava olemassa olomme todellisuus. Vasta sen kautta, voimme löytää ei olevaisen itsestämme.
Minulle Jumala merkitsee ei olevaa. Tämä on elämän suurin paradoksi. Jumalasta tulee ei olevana koko olemassa olon perustus. Koska pidän häntä ei olevana, en voi olla teisti (uskovainen). Mutta koska hänestä tulee ei olevana koko olemassa olon peruskivi, en voi olla myöskään ateisti.
Luokittelen itseni siis ainostaan olemassa olevaksi olioksi, jonka syvin olemus on ei oleva Jumala.
Minun Jumalani on olemassa olon perustus, joka sijaitsee kaiken olevaisen ytimessä. Olemassa olo on syntynyt ei olevasta (tyhjyys). Ei oleva on jokaisen olemassa olevan asian syvin olemus. Tyhjyys on mahdollistanut olemassa olon kokemuksen. Sillä olemassa olo voidaan kokea ainoastaan sen pohjalta. Lajeista ainakin ihminen on kyennyt tiedostamaan olemassa olonsa.
Olemassa olo on kuin pyörivä pyörä. Vaikka pyörän kehä pyörii kovalla nopeudella, sen keskuksessa ei ole liikettä lainkaan. Liikkeen syvin olemus on siis lepo. Samoin olemassa olon syvin olemus on lepo. Ja koska se on olemassa olon syvin olemus, on se myös minun syvin olemukseni.
Minulle tuo lepo merkitsee elämän rajatonta keskusta, ei olevaa Jumalaa, jonka varassa lepää kaikki olemassa oleva. Se on samalla kaiken olevaisen alku ja myös loppu.
Olemassa olo siis lepää ei olevaisen varassa. Jumala on ei oleva. Kun olemassa olo päättyy, se palaa ei olevaiseen.
Me kaikki ihmiset olemme yhtä. Meitä yhdistää sekä olemassa olo että ei oleva. Kun yksilö ihminen kuolee, hänen olemassa olonsa lakkaa. Hänestä tulee yhtä ei olevan kanssa. Ja koska hänestä tulee yhtä ei olevan kanssa, hänestä tulee yhtä myös meidän kanssamme. Sillä ei oleva on meidän olemuksemme keskus.
Me voimme tulla tuntemaan (tiedostaa) olemassa olomme keskuksen (ei oleva) myös eläessämme. Ensin meidän on kuitenkin tiedostettava olemassa olomme todellisuus. Vasta sen kautta, voimme löytää ei olevaisen itsestämme.
Minulle Jumala merkitsee ei olevaa. Tämä on elämän suurin paradoksi. Jumalasta tulee ei olevana koko olemassa olon perustus. Koska pidän häntä ei olevana, en voi olla teisti (uskovainen). Mutta koska hänestä tulee ei olevana koko olemassa olon peruskivi, en voi olla myöskään ateisti.
Luokittelen itseni siis ainostaan olemassa olevaksi olioksi, jonka syvin olemus on ei oleva Jumala.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamatun Jumala on juuri viestisi käänteinen määritelmä.
Jumala joka on kaikkialla ja kaikki olemassaoleva.
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
Raamattu ilmoittaa Jumalan lioneen kaiken omasta itsestään, omasta voimastaan , ja antaa kaikkea mitä hänessä itsessään on.
Isac Newton ja Einstein Einstein molemmat tutkivat Raamattua ja löysivät oivalluksilleen ratkaisevat virikkeensä juuri noista Raamatun Jumalaa kuvaavista ilmaisuista.
Kumpikaan heistä eivät uskoneet "palvottavaan" jumalaan eikä persoonaan jumaluutena.
Tässä he poikkesivat sekä juutalaisuudesta että populaarikristinuskosta.
Heidän uskomansa "jumala" oli pikemminkin "jumaluus" joka on paremminkin kaikenkattava ominaisuus jolle kaikki olemassaoleva perustuu.
No silloinhan minun tehtäväni on ilmoittaa sinulle, että Jumala on todellisuutta.
Hän on myös tullut kongreettisesti maan päälle ja tämä tapahtui n.2000v sitten , Herran ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen muodossa.(Lisää voit lukea Uudestatestamentista).
Nyt se tärkein asia:Sinun osuutesi tässä asiassa on uskoa se ja ottaa Jeesus henkilökohtaisella tasolla vastaan.SE tapahtuu avaamalla sydämesi ja pyytämällä Häntä tulemaan sinne ja Hän tulee.
Samalla Hän puhdistaa sen epäuskosta, oikeassa olemisen tarpeen jne.
jk. ateistit esim. luulevat että se kun he sanovat ei ole Jumalaa, niin sen heidän sanomisensa tekisi Jumalan olemassa olon mitättömäksi sekä sen, että heidänkin on kerran ilmestyttävä juuri tuon Jumalan eteen!
Oli mielenkiintoinen ajatuskulku. Tätä pitää vähän miettiä----
Jumala loistaa tässä maailmassa ainostaan poissaolollaan.
Yllättävän looginen ajatelma näin maalaisjärjellä nopeasti ajateltuna. Kuulostaa kuitenkin jotenkin hmmm vanhakantaiselta. Siis että todellisuudella olisi jokin toinen, salattu "olemus". Tiede nojaa siihen että on vain yksi todellisuus eikä salattua olemusta. Jos olisi myös salattu olemus, jopa syvempi kuin reaalinen todellisuus, tiede ei voisi olla luotettavaa. Kaunis ajatus tuo tyhjyyteen palaaminen. Kuolla lopullisesti ja palata ei olevaiseen. Joku kirjailija taisi kutsua sitä nimellä NADA. Ihana NADA jossa ei mitään ole. Toivon että keskustelu jatkuu, oli niin kiinnostava aloite.
"Siis että todellisuudella olisi jokin toinen, salattu "olemus". Tiede nojaa siihen että on vain yksi todellisuus eikä salattua olemusta."
Olemassa olon todellisuus ei ole mahdollinen ilman ei olevaa. Tämä on täysin pitävä lause jo pelkästään matemaattisesti. Jos jotakin on olemassa, täytyy olla myös ei oleva. Olemassa olon voi näet kokea ainoastaan ei olevan pohjalta ja sen kautta. Kuinka muutoin voisimme tiedostaa olemassa olomme?