Anekauppaa?!

"--kiertävät maita ja mantuja, jotta saisivat yhden käännynnäisen...ilmaiseen työhön orjakseen..?!"

Sopii erilaisiin lahkoihin ja "jehoviin"!?

sillä Keravan juna on K ja Martinlaakson juna M. Tiedän paremmin kun olen itse käyttänyt molempia.

Anekaupalla kerättiin varoja luvaten niitä vastaan syntejä anteeksi.
Niillä on komeat kirkkorakennukset tehty.

Kristityn uhraaminen taas perustuu työhön jossa pelastetaan lähimmäisten sieluja.
Varat käytetään siis evankeliumin työssä, ja tilinpäätökset ovat julkisia.

Jumala sanassaan on antanyut ymmärtää että 10% on Hänen omaansa aina.
Kristityn palvelus on istensä uhraamista JUmalan työssä kaikilla käytettävissään olevilla henkisillä, hengellisillä, teknisilä ja taloudelisilla voimavaroillaan.

Siunausta
jari laurila

AHNEUDEN SYNTI
Sanotaan että rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. Tämä viisaus tulee Raamatusta. (1 Tim 6:10, Saar 5:9, 2 Tim 3:2)

Raamatussa on esimerkkejä rahanhimosta. Israelin johtajat, papit ja päämiehet olivat rahanhimoisia. (Mii 3:11, Luuk 16:14) Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariot oli myös ahne. (Joh 12:4-6) Kun uskovat myivät omaisuuttaan yhteiseksi hyväksi alkueurakunnan aikana, Ananias ja Safira pimittivät maaomaisuutensa myynnistä saadut rahat. (Apt 5:1-11) Heidän syntinsä oli kuitenkin valehtelu Herralle. Roomalainen maaherra Feelix oli ahne, (Apt 24:25-26) Laaban tahtoi maksimoida hyödyn Jaakobin suorittamasta palveluksesta saadakseen Laabanin tyttären Raakelin vaimoksi. (1 Moos 31:41) Rikas nuorukainen halusi pelastua, mutta maallinen oli hänelle kuitenkin rakkaampaa. (Matt 19:16-26)

Ahneus on epäjumalanpalvelua ja syntiä. Ahneudesta seuraa Jumalan viha. (Kol 3:5, Jes 57:17) Pakanat olivat täynnä ahneutta ja harjoittivat monenlaista syntiä. (Room 1:29, Ef 4:19) Harhaopettajat ovat usein myös ahneita. (2 Piet 2:14) Ahneus lähtee ajatuksista ja synnyttää tekoja (Mark 7:22, 2 Piet 2:14) Ahneus saa himoitsemaan väärää voittoa. (2 Piet 2:3)

Apostoli Paavali opettaa etteivät ahneet peri Jumalan valtakuntaa. (Ef 5:5, 1 Kor 6:10) Uskovia kehotetaankin karttamaan ahneutta, karttaman ahneita ja kuolettamaan itsestään kaiken ahneuden. (Luuk 12:15, 1 Kor 5:10-11) Paavali varoittaa myös seurakunnan kaitsijoita rahanahneudesta (1 Tim 3:3) ja uskovia: "Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen mitä teillä on. Jumala itse on sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskan sinua hylkää." (Hebr 13:5)

Kristityksi itseään tunnustavat voivat käyttää varojaan itsekkäisiin nautintoihin ja sellaiseen mikä ei ole tarpeellista ja välttämätöntä. Kun Herran työ tarvitsee varoja antamista vitkastellaan, eikä antaminen tunnu mieleiseltä. Kristuksen työtä kohtaan ei löydykään rakkautta. Sielujen pelastukseen ei ole vilpitöntä kiinnostusta ja halua.

Hänellä jolla sydämessään on Kristuksen rakkaus, pitää velvollisuutenaan ja miellyttävänä etuoikeutenaan ja ilonaan edistää Herran työtä lähimmäistensä sielujen pelastukseksi. (Mal 3:7-12) Kristus uhrasi henkensä, mutta seuraajakseen tunnustautuvat eivät mielellään usein edes liioistaan uhraisi iloisesti. (1 Joh 2:6) Itsekkyyden henki on paholaisesta. Ahnehtimiella pyritään onneen ja mukavuuteen, mutta satoja on kurjuus, epätoivo ja kuolema.

Herra siunaa niitä jotka ovat uskollisia talenttiensa hoitamisessa. Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matt 25:14-30) tarkoittaa käytännössä ihmisen kykyjen käyttämistä Herran työssä, sekä myös riittävää taloudellista osallistumista sielujen pelastustyössä, niin että kristitty voi tuottaa korkoa Herralleen.

Jeesuksen seuraajat käyttävät varojaan siten että he ovat vaatimattomia omissa tarpeissaan. Eivät esim. osta yli tarpeensa turhan suurta taloa tai autoa. He eivät kuluta maailman huvituksissa ja itsehemmottelussa Herran omaa. He käyttävät iloiten varojaan sellaisella tavalla että osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan sillä panoksella mitä tilanne kulloinkin edellyttää ottaen huomioon työn tarpeet ja omat voimavaransa.


PITÄÄKÖ KRISTITYN UHRATA OMAISUUTENSA PELASTUAKSEEN?
Opetuslapset jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus sanoi: "Tietäkää siis: -Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta mitä hänellä on." (Luuk 14:33)

- Jeesus tuomitsee kaiken puolisydämisyyden. Hän haluaa ihmisen kokonaan. Kaikesta luopuminen ei tarkoita vain rahaa ja aineellista, vaan kaikkea mihin mieli on kiintynyt, jopa omaa elämääkin. Itsekieltäymys on kristittynä olemisen yksi ehto. Kuitenkin tähän liittyi sen hetken tilanne opetuslasten kohdalla. Jeesus kulki ja liikkui paljon ja he eivät voineet olla sitoutuneita yhteen paikkaan. (Luuk 9:57-62, 18:28-30, 22:35-36)

Kristityn kaikki omaisuus on lainaa Jumalalta. Jumala omistaa ja on antanut kaiken.(Ps 24:1, 50:9-12, 3 Moos 25:23) Poikakin osansa (Ps 2:7-9, Matt 28:18, Joh 3:35, 13:3, Job 1:3, 31:38-39) Jumalan ihmiselle lainaamasta omaisuudesta on ihmisen tehtävä tili Jumalalle. (Luuk 16:1-13) Jumala on antanut ohjeet kymmenyksistä ja kiitosuhreista jotka koituvat sielujen pelastukseksi lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi. Ihminen saa omistaa! Yksityisomaisuus ei ole väärin. Monet Raamatun uskonmiehistä olivat varakkaita. (1 Moos 13:2, 24:35, 26:12-14, 32:10, 13:5-6) Kysymys onkin siitä ettei ihmisen sovi kiinnittää sydäntään maalliseen jos Jumala on maallista omaisuutta siunannut. Raamatun rikkaat uskonmiehet huolehtivat Herran temppelin tarpeista ja köyhistä. Jumala siunaakin omaisuutta tarkoituksenaan varojen välittäminen Herran työsä ja puutteenalaisten tarpeisiin.

Jeesus varoittaa keräämästä aarteita maan päälle. (Matt 6:19) Rikas nuorukainen kiinnitti sydämensä maalliseen omaisuuteensa, eikä hän siksi tahtonut seurata Jeesusta. (Matt 19:21-23) Rikas mies ja Lasarus on vanha juutalainen kertomus jo ennen Jeesuksen aikoja. Jeesus käytti vertauksessaan tätä kansan tuntemaa tarinaa kuvatakseen rangaistusta joka seuraa ahneudesta. Rikas mies ei huolehtinut köyhistä, vaan ahneuksissaan piti kaiken itsellään. (Luuk 16:19-31)

Jeesus piti ihanteena auttamisen halua, ja kehotti kokoamaan aarteita taivaaseen. Tätä samaa lähimmäisrakkauden henkeä on kristityn seurattava. (Luuk 12:33) Alkuseurakunnassa kokeiltiin ja noudatettiin yhteisomistusta (Apt 2:44-45, 4:34-37) ajatuksella että kaikki oli Kristuksen. Kukaan ei kärsinyt puutetta ja rakkaus vallitsi. Kuitenkin myös tänä aikana oli voimassa omaisuuden omistusoikeus. (Apt 5:4, Room 16:2,5 (talo oli oma) Kol 4:15) Omistusoikeus oli alkuseurakunnankin aikana, mutta uskova teki hyvin kun uhrasi mahdollisimman paljon yhteiseksi hyväksi.

Kristityn tulee antaa sen mukaan mitä hänen sydämensä vaatii, omantunnon mukaan. Ei pakosta tai määryksestä. (2 Kor 9:7) "Iloista antajaa Jumala rakastaa." Paavali puhuikin iloisen uhrimielen puolesta, ei kaiken myymisen puolesta. Kristittyjen aarre ja omaisuus on ikuisissa asioissa. (Hebr 10:34, 1 Tim 6:17-19) Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa aarteeseen jonka mies löysi ja innoissaan myi kaiken minkä omisti. (Matt 13:44-46) Jeesus on kristityn elämässä tärkeimmällä sijalla jolloin kaikki muu saa väistyä. (Matt 10:37-39)

Jumala on asettanut evankeliumin työn ihmisen tehtäväksi. Jumala on Henkensä välityksellä läsnä, mutta Hän ei pudota seteleitä taivaasta eikä enkelit astu tekemään käytännön työtä. Herran työ rahoitetaan vapaaehtoisilla uhreilla ja kymmenyksillä. Kun taivaan valo loistaa ja Henki koskettaa sydäntä, itsekkyys katoaa. Jumala siunaa omilleen varoja, että työ voi menestyä. Jumala vaatii tilin omastaan ja ihminen kieltäytyy ilosta ja rakkaudesta evankeliumin työn hyväksi turhuuksista ja ylellisyydestä.

Lopun ajan evankeliumin työssä tarvitaan varoja enemmän kuin oli tarpeen patriarkkojen aikana. Kiitollisuus Kristuksen uhrista ja pelastuksesta saa kristityn iloiselle uhrimielelle. Jokainen antaa sen verran kuin on saanut eli suhteessa mahdollisuuksiinsa. "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." (Luuk 12:48) "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt 10:8, 2 Kor 8:7,11-12, 9:8-11)


KYMMENYKSET JA NIIDEN KÄYTTÖ
Jumala odottaa Hänen omikseen tunnustautuvilta vapaaehtoisia uhreja. Kymmenysten suhteen asia on toisin, sillä Jumala esittää, että kymmenesosa ihmisen tuloista ilman muuta kuuluu Jumalalle. (3 Moos 27:30,32) Kymmenesosa palautetaan Jumalalle Jumalan omaisuutena, ja käytetään evankeliumin työhön. Koko maailma on Herran ja Jumalan omaisuutta. (1 Kor 10:26, 2 Moos 19:5, 3 Moos 25:23) Siksi ihmisellä ei ole oikeutta aivan oman mielensä mukaan käyttää varojaan.

Kymmenykset mainitaan ensimmäisen kerran jo 1 Moos 14:20, kun Aabraham maksoi kymmenykset. Myös patriarkka Jaakob maksoi kymmenyksiä. (1 Moos 28:20-22) Temppelipalveluksen aikana kymmenykset maksettiin Leevin heimon papeille, jotka vastasivat temppelipalveluksen hoidosta, eli “evankeliumin työstä.” Kaikki kymmenykset menivät leeviläisten ylläpitoon, joille ei maata annettu lainkaan. (4 Moos 18:21-24) Vanhassa liitossa kymmenyksien maksu merkitsi Jumalan tunnustamista.

Lisäksi kerättiin uhrilahjoina muihin menoihin. Temppelin rakentaminen tapahtui uhrilahjoin. (2 Moos 25:1-8, 35:4-29) Köyhien sosiaaliapukin rahoitettu. (3 Moos 19:9-10, 25:25-28, 35-46) Alkuseurakunnassa annettiin lahjoja köyhille erikseen. (Apt 11:29, 1 Kor 16:1-4, Gal 2:10)

Profeetta Malakia puhutteli kansaa ankarasti kun kansa laiminlöi kymmenyksien maksun: Mal 3:7-12. Kymmenyksien maksuun on liittynyt aina Herran siunaus. (Jae 10) Malakia opetti kymmenyksien laiminlyömisen olevan riistämistä Jumalalta. (jae 8) Nykyaikana on paljon kertomuksia miten Herra on siunannut ihmeellisesti kymmenyksien maksajia. Rahat riittävät paremmin kun maksaa kymmenykset! Siunaus on näkynyt käytännössä kun rahaa on ihmeellisesti järjestynyt pulaan, ja että kristitty on tyytyväinen, eikä jatkuvasti näe turhia houkutuksia. Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkein asia, ja Jeesus lupasi kaiken muunkin järjestyvän kun ensin huolehtii Herran työn. (Matt 6:32-33)

Uusi Testamentti muistuttaa kymmenyksistä, että temppelin palvelijat saavat kymmenyksistä elantonsa. Evankeliumin työntekijöillä on elantoon oikeus, koska kokopäiväisen evankeliumin työn vuoksi voimat ja aika eivät enää riitä elannon hankkimiseen muualta. “-Samoin Herra on määrännyt että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” (1 Kor 9:13-14) Paavali vertasi uuden liiton aikaa kymmenysasiassa leeviläisten aikaan. Jeesus muistutti kymmenyksistä kehottaessaan oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja uskollisuuteen. Vapahtaja muistutti että näitä arvoja tulee noudattaa, “noita muitakaan (kymmenyksiä) unohtamatta.” (Matt 23:23) Mark 12:17 Jeesus kehotti antamaan Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.

Lopun aikana evankeliumin työn merkitys on ehkä vieläkin suurempi mitä oli temppelipalveluksen aikaan vanhassa liitossa? Siksi myös varoista huolehtiminen on tärkeä uuden liiton uskovan etuoikeus. Sananpalvelijoilla on oltava mahdollisuudet viedä evankeliumia. Maallikot tietenkin huolehtivat myös oman osuutensa kykyjensä ja armolahjojensa mukaan minkä voivat erilaisissa palvelutehtävissä lähimmäisten hyväksi Herran työssä.

Ahneus on synti joka ajaa itsekkyyteen, rakkauden tekojen ja evankeliumin työn laiminlyömiseen. (Matt 6:24, Luuk 12:15, Ef 5:3) Jos kaikki huolehtisivat uskollisesti taloudenhoitonsa Herran edessä, ei evankeliumin työ kärsisi puutetta. Jos kaikki huolehtisivat talenttinsa Herran edessä, työ edistyisi, ja tuottaisi hedelmää runsaammin. (Matt 25:14-30, 24:45-51, 21:33-46, 2 Kor 9:6, Gal 6:7,9) Herra lupaa pitää huolen omistaan. (Ps 37:3-5, Matt 19:27-29, Joh 14:1-3)

etkö enää muuta keksi?sinulla taitaa olla oma ane kauppa pystyssä.Valehtelijat eivät peri taivasten valtakuntaa,joten tee parannanus tai joudut sinne ikuisesti palavaan helvettiisi kärventymään.

Kylläpä oli kiire taas joutua jotakin häijyilemään!
Kyllä sinä itse olet demonien vallassa,
kun heti kun saat silmäsi auki,
lähdet koneellesi syyllistämään ihmisiä,jos jostakin!Olet todella säälittävä!
Kerkesitkö raukka edes aamukahvia juoda?
Kyllä huomaa että mielisairaalat on tyhjennetty,
ja ne on tyhjennetty juuri tälle herännäis palstalle!
Ei missään muualla ole noin häijyä,
kyräilevää ja huonolla itsetunnolla varustettua porukkaa,
joiden ainoa nautinto on puuttua häijyllä tavalla toisten asioihin.
Sitäpaitsi,sinä valehtelet!
Kukaan ei tule keneltäkään kymmenyksiä kyselemään,
eikä ohjailemaan toisten rahan käyttöä.
Jos adventti seurakunnassa luovutetaan tavallista enemmän varoja hyväntekeväisyyteen,
johtuu se yksinomaan siitä että usko on saanut
synnyttää rakkauden ja avata sydämet lähimäisten hädälle.