Kuinka hyvin te feministit pystytte säilyttämään lautamiesjärjen esimerkiksi käytännön perhe-elämässä, ettei esimerkiksi puolision pyyntöjä nädä määräyksinä ja vastata niihin tyyliin; "en minä ole mikään palvelija". Eikö ole vaarana, että toisen toiveiden luonnollinen huomioiminen ja niiden vapaaehtoinen toteuttaminen muuttuu kysymykseksi vallasta, eli oma antaminen muuttuu tottelemiseksi ja toisen pyynnöt määräilyksi? Vai kertooko kysymykseni vain omista ennakkoluuloistani?
Feminismin sivuvaikutukset
Mies-68
3341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ne luultavasti kertovat omista ennakkoluuloistasi. :) En tietenkään voi mennä takuuseen kaikista naisista sen enempää kuin miehistäkään, mutta kyllä minun tuttavapiirissäni kaikki perheen asiat hoidetaan yhdessä. Jokainen tietysti saattaa olla niin stressaantunut, että voi napsahdella toisen täysin viattomaankin tokaisuun tuohon tyyliin, mutta sen enemmästä siinä ei liene kyse.
Harvemmin meidän perheessä minun täytyy mitään mieheni puolesta tehdä, koska hän kyllä saa kaiken aivan itsekin tehtyä. Toisinaan minä kyllä joudun huomauttamaan jälkien siivoamisesta ;), mutta ei siinäkään ole vallasta kysymys, vaan ominaisluonteesta. Meillä kaikki mitä annetaan toiselle, tai tehdään toisen hyväksi, tehdään vapaaehtoisesti ja vuorovaikutteisesti, ei siitä tarvitse edes neuvotella. Meillä on tasa-arvoinen perhe, ja sitä se on ilman mitään taistelua. :)
Tietenkin jatkuviin palvelemispyyntöihin voi vastata "Ota itse" tai "Tee itse"... Koskakohan minua viimeksi on mies palvellut..
Tätä riskiä ei minun mielestäni ole.
Kyllä vapaaehtoisuuden pakottamisesta tai toiveesta joka on verhottu käsky erottaa.
Jos jokin toivomus onkin verhottu käsky, sen kyllä huomaa viimeistään toisen reaktiosta, jos ei toivomusta=käskyä täytetä.
Jos alkaa räyhääminen niin kysymyksessä ei ollutkaan mikään pyyteetön toivomus.