Missä dynaamisuus?

Kirkon tärkein tehtävä on säilyttää Jeesuksen opetukset ja apostolien antamat soveltamisohjeet mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Kirkon ei tarvitsekaan muuttua merkittävämmin.

Jos jollakin seurakuntalaisella on henkilökohtaisia ongelmia sovittaa perinteisiä ohjeita nykyelämäänsä, niin hän voi pyytää niitä neuvoja omalta rippi-isältään. Mutta kirkon tehtävänä on vetää yleisiä moraalisia suuntaviivoja alkuperäisten opetusten mukaisesti.

Tarkoitatko "elävämmällä" menoa, meininkiä, säpinää hypetystä, reiviä? Ortodoksisessa uskossa on kyse ihan muusta. Minut saa pysymään ortodoksisessa kirkossa juuri se, että siellä, sen jumalanpalveluksissa, maallinen aika pysähtyy - jopa niin, että se lakkaa olemasta. Sitä "elävämpää" ei voi ollakaan; elämän antavista pyhistä salaisuuksista puhumattakaan.

Mak.

Hei Kyselevä, olet tavallaan oikeassa tuosta "uudistusasiasta": ortodoksinen kirkkokunta on halunnut noudattaa Pyhien Isien ja Äitien tuhatvuotisia traditioita sekä opetuksia eikä ole muuttanut oppiaan esim. mysteereistä, Pyhästä Kolminaisuudesta, jumaluudesta, Neitsyt Mariasta jokaisen tuulen mukaan. Mutta on hyvä, että kysyt.

On aika surullista seurata niitä suuntauksia, joissa kirkon oppia muutellaan ihmisten tahdon tai yhteiskunnan mielenmuutosten mukaan. Se vasta ongelmia ja sekaannusta aiheuttaakin ihmisissä, koska ei tiedetä, mihin uskoa ja luottaa, jos se ei edes kirkkoon. Vaikka minun puolestani saavat muut vaikka kirkoissaan rokata, jos sillä joku uskossaan autuaaksi tulee. En halua tuomita.

Jotenkin jäin miettimään tuota "elävämpää" sanaa? Mikä on sen elävämpää kuin julistus "Kristus nousi kuolleista", jota parhaillaan iloisina tähän kirkkovuoden aikaan toisillemme toistamme. Mikä on elävämpää kuin armo, josta tulemme osallisiksi joka päivä?

Juuri tuo saa meidät pysymään kirkossamme, koska siinä on kaikki, ei muodikkaissa vaihtoehdoissa tai pinnallisessa fundamentalismissa, jossa lyödään ihmistä "raamatulla" päähän. Kaiken lisäksi kirkkokunnan jäsenmäärä kasvaa koko ajan - sekin kertoo ihmisten kaipuusta alkukirkollisen opin ja uskon piiriin.

Voin vastata omasta puolestani, että en saa "tyydytystä" kirkosta, koska usko tai kirkko ei ole mielestäni mikään henk. koht. kicks-automaatti tai elämysmatka, vaan elämistä arjessa ja kilvoituksessa, niissä oloissa ja tilanteissa, joihin joka päivä joudun ihmisenä muiden rinnalla. Ort. kirkko on muodostunut minulle turvasatamaksi, josta löytyy lohtu, apu, ystäviä, rakkautta, yhteisöllisyyttä, hyviä ihmisiä ja ymmärtäväinen rippi-isä.

Joka päivä koen ortodoksisuuden olevan tärkeämpää itselleni, sillä taivalsin pitkän ja mutkaisen matkan, että tähän saakka pääsin. Ja kilvoitus on vasta idullaan, tästä on hyvä jatkaa...

Teit hyviä kysymyksiä, jotka saivat minut miettimään. Kaikkea hyvää sinulle Kysyvä etsinnöissäsi!

Agapeia

juuri sen staattisuudessa... Ken sen ymmärtää niin on aika pitkällä...

Makarios tuossa yllä kirjoitti mielestäni hyvin. Eipä ole paljoa lisättävää.

En kaipaa hengellisiä kollektiivisia hurmostiloja, en liikuntaa yhdessä, en nykypäivän ihmisiä kosiskelevia keksintöjä. En jokaiselle jotain tarjoavia vaihtoehtoja. Vanhassa vara parempi tässä (-kin) asiassa.

Ortodoksinen kirkko on myös "yksi vaihtoehto kristillisten yhteisöjen joukossa". Kuka mitäkin "erikoisuuden tavoitteluna" pitää, pitääkö ortodoksista kirkkoa sellaisena - vai pitääkö jotain toista porukkaa, sehän on ihan oma näkemys kullakin. Kuka mistä hengellisen kotinsa löytää. Oma asia.

Ja kyllä; en kai kuuluisi ortodoksiseen kirkkoon jos en löytäisi todella tyydytystä ortodoksisuudesta...

Kysele pois. Kysyvä ei tieltä eksy, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että vastaukset ovatkin jotain muuta kuin odottaa.

Vastaan, vaikka kuulunkin kai niihin ortodokseihin, jotka eivät ole mitään teologian oppineita. Minusta Kirkon ei pidäkään "uudistus" ts. mennä ajan tuulien mukana, vaan Kirkon tehtävä on aina sama, ajasta toiseen. Ihminen pysyy ongelmineen ja iloineen sittenkin samana. Samat moraaliset ja eettiset ongelmat, jotka vaivasivat ihmisiä 2000 vuotta sitten, vaivaavat ihmisiä tänäänkin.

Osa ortodokseista pysyy Kirkossa samasta syystä kuin luterilaisetkin. Eli kun siihen nyt kuuluu, niin sitten siihen kuuluu eikä asiaa ajatella sen enempää. Yhtä hyvin voisi ihmetellä, että onko noin 80% suomalaisista oikeasti luterilaisia, uskovatko luterilaisen opin mukaan, saavatko kirkostaan lohtua ja tukea? Ei moni suomalainen käytä kirkkoaan kuin häiden, kasteen ja hautajaisten aikaan.

Joillekin ortodokseille usko on myös side Karjalaan, menneisyyteen ja sukuun. Omasta henkisestä perinnöstä ei olla haluttu luopua, eikö se ole arvostettavaa sekin.

Kyllä itse ainakin olen näin keski-iässä kiinnostunut entistä syvemmin Kirkostani, olen muuttumassa hengellisempään suuntaan. Koen itse saavani paljon Kirkon liturgioista ja vigilioista. Ei se kuuluminen ole mitään erikoisuuden tavoittelua, usko pois. :)

>>>Minulla on sellainen kuva kirkostanne, että se ei ole uuditunut miltään osin viimeisen 1000 vuoden aikana.