kuoleman jälkeen??
Olen kasvanut kristityssä perheessä, jossa vanhemmilla on vakaa uskomus uudelleensyntymiseen. Kuitenkaan asioita ei ole pakkosyötetty meille lapsille, enkä kyllä koskaan ole ollut edes pahemmin kiinnostunut asioista. Uskon kuitenkin omalla tavallani tuohon "yläkerran ukkoon".
Nyt viime päivinä olen pysähtynyt kuitenkin miettimään, mitä ihmiselle todella tapahtuu kun kuolema korjaa pois. Ruumishan menee tietenkin mullan alle, mutta mitä tapahtuu sielulle? Onko kaikki puheet ja kirjoitukset taivaasta pelkkää tarua, vai jatkuuko meidän "elämä" tuolla jossain?
Tämä varmaan on ikuisuuskysymys, johon ei koskaan löydy yhtä ja ainoaa vastausta, mutta olisipa kiva kuulla mitä mieltä te muut olette ja miten olette asiat miettineet.
Jos tarkoituksenasi on vastata viestiin pilkalla tai irvailemalla, niin älä edes vaivaudu! Menee vaan turhaa aikaa, selatessa törkyviestejä välistä.
Olen kasvanut kristityssä perheessä, jossa vanhemmilla on vakaa uskomus uudelleensyntymiseen. Kuitenkaan asioita ei ole pakkosyötetty meille lapsille, enkä kyllä koskaan ole ollut edes pahemmin kiinnostunut asioista. Uskon kuitenkin omalla tavallani tuohon "yläkerran ukkoon".
Nyt viime päivinä olen pysähtynyt kuitenkin miettimään, mitä ihmiselle todella tapahtuu kun kuolema korjaa pois. Ruumishan menee tietenkin mullan alle, mutta mitä tapahtuu sielulle? Onko kaikki puheet ja kirjoitukset taivaasta pelkkää tarua, vai jatkuuko meidän "elämä" tuolla jossain?
Tämä varmaan on ikuisuuskysymys, johon ei koskaan löydy yhtä ja ainoaa vastausta, mutta olisipa kiva kuulla mitä mieltä te muut olette ja miten olette asiat miettineet.
Jos tarkoituksenasi on vastata viestiin pilkalla tai irvailemalla, niin älä edes vaivaudu! Menee vaan turhaa aikaa, selatessa törkyviestejä välistä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikki toimii erittäin loogisesti. Kiinteä aine (keho) menee takaisin kiinteään
aineeseen, eli maahan. Nestemäinen osa kehosta menee sinne minne
nesteet nyt maassa yleensä virtailevat. Kaasumainen aines kehosta ilmakehään.
Ja niin edelleen. Sitten tämä kaikkein hienoaineisin osa, eli "henki", menee yhtä
loogisesti sinne missä muutkin henget ovat, eli henkitasolle.
Ja sieltä sitten jonkin ajan kuluttua takaisin johonkin uuteen, syntyvään ihmiskehoon.
Uuuteen elämään. Siis erittäin loogista.
Aika epälooginen oli toi sun viesti=) "hienojakoisin osaa menee henkitasolle"...=) Kaikki muu oli ihan totta, mut ihmises ei oo todistetust mitään henkee, koja menis päästä keksitylle henkitasolle=) mut hyvä selityksen yritys oli.
Voitko määritellä tarkemmin sanan "sielu". Tähän mennessä paras kuulemani määritelmä lienee (olikohan se Punkkarirotasta) : "Sielu on muovipussin kaltainen; ohut, läpinäkyvä, ja vetää n. 4 litraa". Olisi mukava kuulla (nähdä) miten tuollainen uskovainen määrittelee sanan sisällön.
> Onko kaikki puheet ja kirjoitukset taivaasta pelkkää tarua, vai jatkuuko meidän "elämä" tuolla jossain?
Kuolemanjälkeinen elämä on vain psykologinen harha, eikä asia väittelemällä muutu. Toisaalta lohdutukseksi kannattaa muistaa, että ikuisen elämän salaisuus on lapsissa. Esivanhempiemme elämä jatkuu yhä meissä ja myöhemmin jälkeläisissämme.
Tarkoitukseni siis ei ole pilkata tai irvailla mutta näyttää siltä että tämä ikuisuusongelma liittyy lähinnä siihen kuinka vaikeaa useimpien on hahmottaa todellinen maailma... ilman jumalia tai sielua... siitä syntyy vain tuloksetonta väittelyä tai sitten ollaan hiljaa.
joo, pitänee nukkua välillä.. zz z
pieni täsmennys...en määrittele itseäni millään lailla uskovaiseksi. Olen ihan tavallinen ihminen, joka jossain alitajunnassaan uskoo että joku tuolla yläkerrassa on, mutta en tosiaan sanoisi itseäni uskovaiseksi.
No mutta, kysyit miten määrittelisin sielun. No näin maalaisjärjen ja blondin aivoituksen yhdistämisellä olen tullut siihen tulokseen, että sielu kattaa meidän henkisen olemuksen, johon kuuluu ajatus-ja tunnemaailma. Kaikki se mitä et voi käsin kosketella.
En tiedä, olenko ihan väärässä, mutta tuo on minun käsitys. Mikäs sinun käsityksesi on sielusta?
Enpä pitänytkään vastaustasi pilkkana, sinä ajattelet noin, minä etsin vielä vastausta. Ja jokainen meistä rakentaa elämänsä omien tuntemustensa ja vaistojensa varaan. Turha noista asioista on väitellä, kuten jo ensimmäisessä viestissä kirjoitin, niin tuskin tähän asiaan on yhtä ja ainutta vastausta.
On kiehtovaa ja toisaalta kadehdittavaa, millaisella varmuudella te ateistit esitätte asianne. Haluaisin vain tietää, mihin tieteelliseen näyttöön nojautuu edustamasi näkemys, jonka mukaan kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Mitä tieteellistä tietoa meillä on elämän syvimmästä olemuksesta, sen alkuperästä? En sano ettetkö voi olla oikeassa, ehkä elämä vain päättyy. En itsekään ole uskovainen sanan perinteisessä merkityksessä, mutta mielestäni on typerää myös suoralta kädeltä tyrmätä kaikki asiat, joita ihminen ei kykene aisteillaan havaitsemaan tai järjellään ymmärtämään. Jos ihmisillä ei olisi näkökykyä, värienkin olemassaolo varmaankin tyrmättäisiin. Ja jos meillä ei olisi kuuloaistia, olisi käsite "ääniaalto" meille yhtä hämärä kuin nyt on esimerkiksi käsite "henki".
Haen takaa sitä, että maailmankaikkeudessa on varmasti paljon sellaista, mitä emme normaalilla tavalla kykene havainnoimaan. Ehkä meiltä puuttuukin jokin ratkaiseva aisti, ja tämä estää meitä näkemästä kokonaisuutta.
Mielestäni kylläkin uskovainen=teisti eli henkilö joka uskoo jumalan olemassaoloon. Sen vastakohta taas on ateisti. (nuo nyt on sellaisia suuntaa antavia määritelmiä)
Omasta mielestäni käsitettä "sielu" ei tarvita lainkaan tunteiden ja ajatuksien objektiiviseen käsittelyyn.
Sanoit tuossa että se on "kaikki se mitä ei voi käsin kosketella". Onhan totta että tunteet ovat abstrakteja käsitteitä, mutta niillä on selvästikin yhteys fyysiseen toimintaamme. Ne ovat oikeastaan abstrakteja kuvauksia aivojen monimutkaisista fyysisistä toiminnoista, eikä niinkään osa ihmistä (sielu), joka ohjaisi fyysistä toimintaa.
Ethän voi myöskään "käsin kosketella" esim. puhetta tai kirjoitusta. Tai siis tietnkin voit muokata ääntä tai koskettaa mustaa jälkeä paperilla mutta sanat ja lauseet ovat vain niiden abstraktioita.
On myös mahdollista stimuloida, lamauttaa tai muokata ihmisaivoja, mistä aiheutuu voimakkaita (tai heikkoja) tuntemuksia, tai vaikka kuolema.(eli "sielu" katoaa ihmisruumiista samoin kuin lauseet häviävät paperilta kun musta jälki poistetaan)
...
joo
...
Niin ja seuraavasta olen tavallaan samaa mieltä:
> Ja jokainen meistä rakentaa elämänsä omien tuntemustensa ja vaistojensa varaan.
Ihmisen käsittämä tietokin on periaatteessa vain subjektiivinen tuntemus. Ateisti valitseekin näistä tuntemuksista mielestään loogisimmat ja siksi yleensä hylkää jumalauskon, (joka on kieltämättä ihmiselle "luonnollisempi")
Enpä tiedä tuosta väittelyn turhuudesta, mutta kokemus on osoittanut, että harvoin (siis tuskin koskaan) se muuttaa ihmisten mielipiteitä radikaalisti. Kyllähän keskustelu voi auttaa ymmärtämään erilaisia näkökulmia.
Voisit muuten ehkä vilkaista tuota
http://www.nakokulma.net/keskustelu
Edustamani näkemys perustuu siihen, että kuolemanjälkeinen elämä edellyttää erillisen "sielun" olemassaoloa. Elämän syvimmästä olemuksesta on kyllä tietoa (jos yhtään olet seurannut biologian tunnilla). Aivojen toiminnan ymmärtäminen on tosin valitettavasti vielä kesken, mutta mitään ei-materialistista en uskoisi löytyvän.
> Jos ihmisillä ei olisi näkökykyä, värienkin olemassaolo varmaankin tyrmättäisiin. Ja jos meillä ei olisi kuuloaistia, olisi käsite "ääniaalto" meille yhtä hämärä kuin nyt on esimerkiksi käsite "henki".
Jos meillä ei olisi näköaistia, värejä ei olisi olemassa. Värin aistiminen on subjektiivista; esim. bakteerien kannalta värejä ei ole, on vain erilaisia säteilyn aallonpituuksia.
Mikään ei silti estä tutkimasta esim. gammasäteilyä.. voiko sen aistia?
> Haen takaa sitä, että maailmankaikkeudessa on varmasti paljon sellaista, mitä emme normaalilla tavalla kykene havainnoimaan. Ehkä meiltä puuttuukin jokin ratkaiseva aisti, ja tämä estää meitä näkemästä kokonaisuutta.
Siis... ? Jos on olemassa jotain mitä ei edes teoriassa pysty havainnoimaan, se ei voi myöskään vaikuttaa havaitsemaamme todellisuuteen. (silloinhan sen voisi todeta) Se olisi siis täysin yhdentekevä.
OK, ehkä ääniaallot ja värit olivat huono esimerkki. Jatketaan jossittelua siten, että eläisimme edelleen täällä maapallolla täysin vailla näköaistia. Otetaan värien sijasta tarkastelun kohteeksi valo. Emme pystyisi havaitsemaan sitä, mutta eikö se silti olisi elämän ja maailmankaikkeuden kannalta yhtä perustavanlaatuinen tekijä kuin nytkin, vaikka meillä ei olisi ainakaan tietoa sen olemassaolosta?
Gammasäteilyyn mennäkseni... kieltämättä sitä ei voi aistia, mutta sitä silti voidaan tutkia. Sen olemassaolon tunteminen on ihmiskunnalle melko uusi asia. En väittänyt, etteikö olisi ainakin teoriassa mahdollista havainnoida esimerkiksi henkeä ja sielua jollakin tieteellisellä menetelmällä. Kukapa tietää? Sielukin voi koostua jostakin vielä tuntemattomasta olomuodosta, paljon kaasua ohuemmasta, ehkä tämä aine löydetään joskus. Eihän esim. plasma ole aineen olomuotona ollut tunnettu kovin kauaa. Puhumattakaan käsitteestä antimateria.
Täytyy vielä todeta, että mistä tiedämme, että tämä koko kaikkeus todella on olemassa vai onko kaikki aistiemme luomaa harhakuvaa? Edelleenkään en sokeasti luottaisi vain omiin aisteihimme, edelleenkään et mielestäni esittänyt mitään faktaa, joka tekisi yleisesti mahdottomaksi sellaisten asioiden olemassaolon, joita emme havaitse ja joilla silti on merkitystä.
Enpä tiedä ihan varmasti, mutta bakteerit tuskin pystyvät aistimaan, saati ainakaan käsittämään, aikaisemmin mainitsemaani valon olemassaoloa. Silti nekään eivät olisi olemassa ilman sitä...
Uskon sen, mitä Raamattu puhuu ihmisestä ja Jumalasta, synnistä ja Vapahtajan ristinkuolemastsa, ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta, taivaasta ja helvetistä.
Raamattu kertoo taivaasta näin:
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin kuinka pyhä kaupunki, Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen,
joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."
Ilm. 21:1-5
"Kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa.
Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina
ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu."
1. Kor. 15:51-54
"Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta."
Jes. 29:19-20
"Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa."
Ilm. 22:3-5
"Maa on oleva täynnä Herran tuntemusta,
niin kuin meri on vettä tulvillaan." Hab. 2:14
"Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa."
1. Kor. 15:43
"Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko." Matt 13:43
"Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti." Dan. 12:3
"Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa
- sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat
ja parantaa sen ruhjeet ja vammat." Jes. 30:26
"Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina,
ja lihani riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
saan nähdä hänet omin silmin, ja silmäni näkevät:
Hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa."
Job 19:25-27
"...eikä yksikään kaupungin asukas sano:"Minä olen sairas." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi."
Jes. 33:24
asia on näin:ihmisen *sielu*on se eläimiä korkeammalle kehittynyt tietoisuus siitä,että me kaikki kuolemme joskus.tämän asian tietäminen ja pelkääminen on saanut meidät kehittämään sadut reinkarnaatiosta taivaasta jumalasta yms.totuus on,että aivojen sähkötoiminnan loputtua,se on siinä,eikä mitään muuta!
Lyhyesti:Minä uskon että Raamattuun on sisälletetty kaikki se mitä meidän pitää tietää tuosta asiasta.Raamattu on itse asiassa 66kirjaa ja sieltä löytyy vastaus..täytyy vain nöyrtyä "kaivamaan" ja "kaivamaan" jne. ...löytyyyy. Ei muuta kuin kaivamaan.......
Tiedät asian olevan noin, oletko kokenut kuoleman? Totuus on, että kukaan ei tiedä elämän syvintä olemusta, sen alkuperää ja lopullista päämäärää. Maallinen elämämme tietenkin loppuu aivojen sähkötoiminnan loppuessa, mutta muuta varmaa ei voi sitten sanoakaan. Esitin jo toisessa viestissä ajatelman, jossa pohdiskelin, uskoisiko kukaan ääniaaltoihin jos ihmisellä lajina ei olisi kuuloaistia ollenkaan? Tai väreihin, jos näköaistia ei olisi. Nämä kuitenkin ovat todellisuutta. Missä on sanottu, että ihmisen aisteilla voitaisiin havainnoida kaikki, mitä loppujen lopuksi on olemassa? Ja missä on sanottu, että se, mikä menee ihmisen älyn ja ymmärryksen yli, on mahdotonta?
Totuus on, että kukaan ei tiedä totuutta.
22.06.2002 kirjoitin tällä palstalla vastaavasta aiheesta. Kerrataanpa kirjoitus:
Raamatun selvä ja yksinkertainen totuus kuolemasta löytyy esim. Saarnaajan kirjan 9. luvun 10. jakeesta: "Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta." Siis kuollut on täysin tiedoton, ei tunne mitään, ei muista mitään. Onko hänen tilanteensa siis toivoton? Ei, sillä raamatun mukaan ylösnousemuksessa ihminen palautetaan uudelleen elämään. Johanneksen 5:28, 29 lupaa: "Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen (Jeesuksen) äänensä. He nousevat haudoistaan ..."
Lisätietoja:
http://www.sunpoint.net/~uskotoivo/
Jos haluat yksityisesti lisätietoja, kirjoita sähköpostiini:
[email protected]
Mä en tarkoita tätä minään erityisenä loukkauksena, mut mun mielest on hölmöä mennä sanoo tollasta. Sulla ei oo mitään todistusta että se mitä sä väität olisi totta=) Olen tietäjän (yksi tänne kirjoittaneista) kanssa samaa mieltä, että suuri osa niistä jotka uskovat taivaaseen ja uudelleensyntymiseen, ovat vain liian heikkoja kohtaamaan kuoleman sellaisena kuin se on ja ovat liian heikkoja tai ylpeitä myöntämään tätä tai huomaanaan sitä itsestään. Minusta ei kyllä ole oikeastaan mitään pahaa uskoa taivaaseen ja muuhun, jos se helpottaa oloa, mutta on ärsyttävää koittaa sinisilmäisesti väittää niin kaikille=)
Et ehkä lukenut tarkasti, mitä kirjoitin. Lainaus tekstistäni:
Raamatun selvä ja yksinkertainen totuus kuolemasta löytyy esim. Saarnaajan kirjan 9. luvun 10. jakeesta: "Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta."
Puhuinko mitään taivaasta? En todellakaan. Kuolleen tila on sellainen, että hän on TÄYSIN TIEDOTON. Se on kaukana siitä, mitä ajatellaan taivaasta. Sitä paitsi tiedoksi sinulle: en odota meneväni taivaaseen, jos kuolen. Mieti sitä! :-)
UT