Jumalan kieltäjillä on asiansa kanssa jokin epävarmuus, jota he pyrkivät paikkaamaan jumalaa pilkkaamalla. Ateistit, bi-seksuaalit ja muut lappalaiset ovat keskenkasvuisten pentujen heiniä. Mutta kunhan kasvavat, oppivat itse punnitsemaan todellisuutta ja uskomaan asioihin eivätkä perustele tyhjyyttään tuntematta edes mitä on kirjoitettu.
Mitä ateisteilta puuttuu?
PREACHER
7399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ateistit pystyvät elämään tätä ainoaa elämäänsä täysillä, ilman minkään antiikkisten satukirjojen ja niitten hourupäisten tulkintojen tuomia kahleita.
Kun ei usko syntyvänsä uudelleen niin joutuu elämään ainoan elämänsä hyvin. Ei voi todeta vastoinkäymisistä että "se oli jumalan tahto" ja "niin oli määrä tapahtua", ei tule eläneeksi paskaa elämää tyynesti todeten että "taivahassa kärsimykseni palkitaan" vaan ateisti tekee elämästään elämisen arvoista. Ihan itse ja vailla mitään yliluonnollisten voimien johdatusta.
Ateismi antaa voimaa muuttaa maailmaa, puuttua epäkohtiin, vaikuttaa asioihin ja tehdä tästä maailmasta parempi paikka elää niin ateisteille kuin hihhuleillekin.
En pysty pilkkaamaan jumalaa; miten pilkkaat jotakin jota ei ole olemassa? Saatan KYSYTTÄESSÄ ruoskia uskontoja ja uskomuksia kovallakin kädellä herätelläkseni ihmiset näkemään omilla silmillään, ajattelemaan omilla aivoillaan ja tutkimaan ja miettimään asioita sen sijaan että sokeasti uskovat kaiken pajunköyden mitä joku uskonnon nimissä heille syöttää.
Jokainen uskokoon vaikka pääsiäspupuun tai joulupukkiin jos mieli tekee, tosi ateisti toki antaa muille oikeuden uskoa vaikka saunatonttuihin jos siltä tuntuu. Niin kauan kuin ei yritä käännyttää ateistiakin saunatontun kannattajalahkoon.
Moni ateisteista lienee päätynyt ateismiin samaa kautta kuin minä; tapauskovaisen kotikasvatuksen saaneena, maailman uskontoja ahkerasti lukeneena ja 1 1 laskeneena havainnut että uskonnot ovat vain jäänne muinaisilta ajoilta jolloin ihmiset eivät osanneet selittää luonnonilmiöitä.
Kyllä meistä moni on lukenut Raamatun läpi moneen kertaan. Ja Koraanin. Ja satunnaisia itämaisia uskontojen kirjoja. Mikäs viimeisin olisi ollut... Ai niin, "Ajaton Viisaus". Luulet vain, että ateismi johtuisi tiedon puutteesta; yleensä tilanne on aivan päinvastainen.
Jos sinun on helpompi kuolla kuvitellen että sen jälkeenkin kun aivojesi sähköiset impulssit aikanaan kuoleman myötä päättyvät on jokin "sielu" (jota ei voi nähdä, kuvata, haistaa, maistaa, tieteellisesti tutkia tai todistaa sen olemassaoloa) joka lepattaa jonnekin "taivaaseen" (lue edelliset sulkeet) niin usko vain siihen.
Turha vain tulla avautumaan jos minä en usko. Mihnkään. Edes siihen pääsiäispupuun tai Suureen Kurpitsaan.
antiikkiset satukirjat ja niiden hourupäiset tulkinnat eivät ole minua kahlinneet. Täysin päinvastoin itseasiassa...
Siispä minun antiikkinen satukirjani ei olekaan satukirja ja tulkintani eivät taida ollakaan niin hourupäisiä...
Hmm.
Eli satukirjassasi ei ole esitetty käskyjä siitä miten elämää pitäsii elää? Elämääsi eivät ole vaikuttaneet eivätkä vaikuta kuolevaisten tulkinnat satukirjasi sisällöstä?
Minkäköhän satukirjan mukaan sinä elät?
"Siispä minun antiikkinen satukirjani ei olekaan satukirja ja tulkintani eivät taida ollakaan niin hourupäisiä"
Oivallisesti päätelty. Samalla kaavalla voit myös todistaa että maapallo on litteä kuin pannukakku ja että aurinko ja tähdet kiertävät Maata eikä toisin päin.
Jeesus, Jahve ja Nukkumatti, veljessarja jota ei kukaan tosissaan pilkkaa. Niin paitsi hihhulit itse.
Minäpä kasvoin ateismiin nimenomaan sitä kautta, että otin selvää uskonnoista. Totesin, että mikään niistä ei minuun iskenyt. Olen tarkkaan ottaen agnostinen ateisti. Koska yhdestäkään jumalasta ei ole todisteita, elän niin kuin jumalaa ei olisi olemassa. Se on minusta paras vaihtoehto. Jos valitsisin jonkin jumalan itselleni palvottavaksi, joutuisin tekemään valinnan lähinnä sattumaan luottaen. Kuka takaa, että minä uskoisin juuri siihen oikeaan jumalaan, jos kukaan ei pysty todistamaan, että hänen jumalansa on olemassa?
Eivätkä ateistit pilkkaa jumalaa. He pilkkaavat niitä, jotka uskovat satuolentoihin ja elävät niiden mukaan. Pilkkaan minä joskus horoskooppeihin uskoviakin.
"Jumalan kieltäjillä on asiansa kanssa jokin epävarmuus, jota he pyrkivät paikkaamaan jumalaa pilkkaamalla."
Ateisti, joka pilkkaa Jumalaa ei ole ateisti. Nimittäin jumalanpilkkaaminen vaatii uskoa Jumalan olemassaoloon, jota yleisesti ottaen ateisteilla ei ole. On eri asia sitten pilkata uskovaisia, syystä tai toisesta, mutta en uskovaisena mieltäisi itseäni Jumalaksi (ja sitä kautta itseeni kohdistuvaa pilkkaa jumalanpilkaksi).
"Ateistit, bi-seksuaalit ja muut lappalaiset ovat keskenkasvuisten pentujen heiniä."
Heh. Muut lappalaiset?
"Mutta kunhan kasvavat, oppivat itse punnitsemaan todellisuutta ja uskomaan asioihin eivätkä perustele tyhjyyttään tuntematta edes mitä on kirjoitettu."
Jeesh, älä ihmettele, jos Sinua pilkataan, ihan vinkiksi. Voisit joskus myös ihan koettaa kuunnella, mihin ateistit uskovat ja vaikka kääntää näkökulmaa niin, että miltä siitä toisesta tuntuu tällaiset vuodatukset. Empaattiset uskovaiset ovat harvassa, mutta en ole ainakaan itse lakannut uskomasta heidän olemassaoloonsa.
Ihmettelen vain, miten sinutkin on kasvatettu. Minun näkökulmani on päinvastainen. Uskovaiset hakeutuvan jonkkun uskonnon suojiin, koska pelkäävät kysymyksiä, joille uskonnolla saa vastauksen, mutta ei ole vielä saatu konkreettista ja todenperäistä vastausta. Uskovaiset pelkäävät tuntemattomia ja selittämättömiä asioita, ja kerääntyvät joukkoihin valamaan uskoa jumaliin toisiinsa. Voisit ajatella ateistin näkökulmasta. Minäkin olen ajatellut uskovaisen näkökulmasta, enkä ole vahingoittunut, mutta olen ateisti, ja en voi väittää uskovani jeesukseen sen enempään, kuin joulupukkiin, joka jouluna vie kasan lahjoja jokaiselle maailman lapsille. Muuten valehtelisin itselleni.