Kristus ei mennyt taivaaseen kuoltuaan, vaan "hän antui alas tuonelaan", jossa hän saarnasi vankeudessa oleville hengille. Niinpä kuolleillekin on järjestetty tilaisuus kuulla evankelimi.
Tuonelassa on paratiisi ja helvetti eli henkivankila. Ne eivät ole vielä lopullisia paikkoja. Ryöväri pääsi mielentilansa ansioista paratiisin puolelle. Paratiisi -sanaa käytetään joskus myös taivaasta ja Aadamin ja Eevan ennen lankeemusta vallinneesta tilasta.
Tuonelassa on paratiisi ja helvetti eli henkivankila. Ne eivät ole vielä lopullisia paikkoja. Ryöväri pääsi mielentilansa ansioista paratiisin puolelle. Paratiisi -sanaa käytetään joskus myös taivaasta ja Aadamin ja Eevan ennen lankeemusta vallinneesta tilasta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jotenkin tämä viittaa MAP-kirjallisuuteen. Onko tämä MAP-kirkon virallista oppia, vai mitä tämä on?
missä kohdin se poikkeaa Raamatusta sanotusta.
http://www.lds.org/conference/talk/display/0,5232,89-19-83-28,00.html
Mikä tuossa puheessa on mielestäsi vastoin Raamatustakin selviävää? Siinä on useita viittauksia Raamattuuun ja sanoma aivan sama.
"Kristus ei mennyt taivaaseen kuoltuaan, vaan "hän antui alas tuonelaan", jossa hän saarnasi vankeudessa oleville hengille. Niinpä kuolleillekin on järjestetty tilaisuus kuulla evankelimi."
Osoita Raamatusta kohta, missä on näin kirjoitettu
"Tuonelassa on paratiisi ja helvetti eli henkivankila."
Osoita Raamatusta kohta, missä asia on em. tavalla kirjoitettu.
"Ne eivät ole vielä lopullisia paikkoja. Ryöväri pääsi mielentilansa ansioista paratiisin puolelle."
Kuka oli analysoinut ryövärin mielentilan, ei löydy Raamatusta.
Et vastanut kysymykseen, oli aloitus MAP-kirkon virallista oppia.
Miksi et kommentoinut linkkiä?
mutta olet silti valmis väittämään kaikenlaista.
Tässä vastauksia:
Luuk. 23:43: Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." Sen Kristus sanoi rinnallaan olevalle ryövärille. Joh. 20:17: Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo." Tämän hän sanoi ylösnousemuksensa jälkeen. Se osoitti, ettei hän kuoltuaan ollut vielä käynyt taivaassa vaan Tuonelassa.
Joh. 5:25 sanoo, että kuolleet kuulevat Jumlan Pojan äänen.
1. Piet. 3:18-20 kertoo, että Kristus saarnasi vankeudessa oleville hengille.
1. Piet. 4:6 sanoo, että sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi.
Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta kertoo, että Tuonelassa on kaksi "osastoa" (Luuk. 16:19-31).
Kristus "analysoi" ryövärin mielentilan, sillä tämä ryöväri ei pilkannut häntä vaan sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." - Tämän jälkeen Kristus lupasi, että jo tänään tuo ryöväri ole olevan hänen kanssaan paratiisissa.
Sinulla on ihmeellinen tapa muuttaa Raamatun sanomaa mieleiseksesi. Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ei pidä sisällään tuonelan kahta eri osastoa. Raamatussa ei ole mainintaa henkivankiloista jne. Ottaako joku sinut yleisesti ottaen vakavasti, koska sinun juttusi ovat nk. muuneltua totuutta.
RIKAS MIES JA LASARUS
19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. 20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. 21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. 23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. 24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' 25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. 26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' 27 Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. 28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' 29 Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' 31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"
Rikas mies oli helvetissä, jolla tässä tarkoitetaan sitä väliaikaista olotilaan, jossa pahat odottavat ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Ennen Kristuksen sovitusta olikin ylittämätön kuilu heidän ja paratiisissa olevien välillä, mutta Kristus järjesti evankeliumin saarnaamisen myös vangituille eli henkivankilassa oleville.
Olen antanut tästä jo kohtia Raamatusta: Joh. 5:25; 1. Piet. 3:18-20, 1. Piet. 4:6.
opettelisit sinäkin tulkitsemaan raamattua!!!
Ei kaikkea tarvi ottaa niin tarkasti ja kirjamillisesti!!!!!!!!!!
MUISTA SAANOMAAA!!!!!!!!!!!!!
Kadotus oli alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa Danielin kirjassa, Dan. 12:2.
Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien. Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus, ts. helvetti kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa.
Kadotus on Kristuksen julistuksen peruskäsitteitä hänen opetuksessaan viimeisestä tuomiosta (Matt. 28). Se merkitsee eroa Jumalasta, rakkauden lähteestä. Pienoisevankeliumissa (Joh. 3:16), jota pidetään kristillisen uskon ydinesityksenä Raamatussa, ilmaistaan, kuinka Kristus on ainoa tie kadotuksesta pelastukseen. Tähän pelastuksen ihmeeseen saadaan yhteys armonvälineiden kautta.
Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä.
on lopullinen helvetti. Henkivankila on väliaikainen helvetti.
vaan se löytyy täältä.
Jokainen, joka on todellakin lukenut Swedenborgin kirjan Heaven and Hell and Its Wonders tunnistaa kohdat, joista Smith kopioi nimiä ja ideoita. Swedenborg kirjan v. 1778 englanninkielisen käännöksen ja Smith 1830-luvun oppien välillä on monta yhteneväisyyttä.
Pointti ei ole se, että Swedenborg olisi ollut ensimmäinen kolmen taivaan esittäjä, vaan että hänen kirjoituksensa ovat mormonismiin päätyneen terminologian oikea alkuperä.
Swedenborgin aiheita esimerkiksi:
* selestinen valtakunta
* kuoleman jälkeen kaikki ihmiset menevät odotuspaikkaan nimeltä "henkimaailma", joka on jaettu "henkivankilaan" kastamattomille ja "paratiisiin" kastetuille
* selestisen valtakunnan enkelit ovat alastomia paitsi valkoista kaapua tai asua, jonka "Herra" on heille antanut. Se hohtaa ja kimmeltää (ks. Smithin kuvauksia enkeli Moronista).
* Henget ja enkelit ovat ihmisenmuotoisia, ja heidän kanssan voi keskustella "kuin mies miehelle". Ei kuorolaulua, siipiä eikä sädekehiä.
* "Henkimaailma" on tämä maa, mutta me emme voi nähdä henkiä "verhon" takia.
* Avioliitto on mahdollinen vain korkeimmassa selestisessä valtakunnassa.
Swedenborgin kirja on lähes 500-sivuinen, eikä Smith plagioinut sitä kokonaan. Mutta koska Smith myönsi lukeneensa teoksen, on todennäköistä, että hän "lainasi" siitä avainkohtia omaan Opin ja liittojen kirjan lukuunsa 76.
On oikeastaan olemassa hyvin vähän mormonien pyhää kirjoitusta, joka selostaisi yksityiskohtaisesti tuonpuoleisen olot, kun taas Swedenborg omisti aiheelle kokonaisen teoksen. Smithillä oli siis runsaasti aineistoa mistä lainata omiin tarkoituksiinsa.
mikä on lähtöisin katolisesta kirkosta. Kiirastuliopilla ei ole Raamatullista pohjaa ja sitä oppia ei esiinny ev.lut opissa.
jotka Svedenborg esitti, löytyvät Raamatusta. Sana selestinen on sivistyssana ja tarkoittaa taivaallista. Telestinen koskee tähtiä ja terrestrinen on peräisin sanasta terra eli maa.
Kirkkauden asteet on selvästi Raamatussa 1. Kor. 15:40-41 jakeissa. Myös kolmas taivas on Raamatusta: 2. Kor. 12:2 kertoo miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen. Svedenborg oli tutkimut paljon ja ymmärsi Raamattua. Onko silloin outoa, että Joseph Smith saattoi käyttää jopa samoja sanoja. Raamatun kanssa sopusoinnussa hänen opetuksensa ovat. Mitään poikkeavaa Raamatun opetuksista ei ole esim. henkimaailman kahdesta osasta eli helvetistä eli henkivankilasta ja paratiisista.
on täysin raamatullista. Mark. 9:43 mukaan helvetin tuli ei sammu. Rikas mies kohotti katseensa tuonelan tuskissa, Luuk. 16:22-23. Daaviden sielua ei hylätä tuonelaan, Ps. 16:10.
Matt. 5:26: "Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten." Tämäkin kohta viittaa selvästi siihen, että joudumme itse sovittamaan rikkomuksemme, ellemme ota sovitusta vastaan.
40 Tässähän verrataan eläviä ja kuolleita ruumiita keskenään.
41 Tämähän on aivan selvää, kun planeettoja tutkitaan paljaalla silmällä maan päältä.
1. Kor. 15:40-41
40 On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 41 Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Kuolema merkitsee ajallisen elämän päättymistä. Kristillisen käsityksen mukaan kuolema on seurausta synnistä, synnin palkka. Ajallista kuolemaa pahempi ja syvempi on iankaikkinen kuolema, joka merkitsee eroa Jumalasta. Ihminen voi olla hengellisesti kuollut jo tässä elämässä, mutta iankaikkinen kuolema merkitsee lopullista eroa Jumalasta eli kadotusta.
Katekismuksessa todetaan, että joudumme kuoleman hetkellä luopumaan Jumalan meille antamasta ajallisesta elämästä. Pahan tuhovoimat tuntuvat voittavan meidät. Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.
Kristukseen uskovalle kuolema on portti tulevaan elämään. Voimme jättäytyä turvallisesti taivaallisen Isämme käsiin, sillä Kristus on jo voittanut kuoleman. Jumalan Poika on noussut kuolleista ennen meitä. Mekin saamme uuden, kuolemattoman ruumiin, jonka esikuva on Jeesuksen ylösnousemusruumis. Näin Jumalan alkuperäinen luomistahto toteutuu meissä.
"On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten." (1. kor. 15:40) Siis on kuolevaisia eli maallisia ruumiita ja taivaallisia eli kuolemattomia ruumiita. Taivaallisisista kerrotaan sitten lisää: "Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin." (Jae 41)
"Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuklsessa...." (Jae 42) Tässä puhutaan selvästi erilaisia kirkkauksia saavista ylösnousevista taivaallisista ruumiista eikä niitä vertailla maanpäällisiin ruumiisiin vaan keskenään.
Aadamin ja Eevan rikkomuksesta. Näin oli tarkoitettu tapahtuvankin. Se ei ollut edes synti, vaan heidän vapaaehtoinen valintansa. Emmne ole vastuussa sitä seuranneesta kuolemasta. Siksi Kristus voitti kuoleman kaikkien puolesta.
Olemme samaa mieltä hengellistä kuolemasta. Olemme kaikki hengellisesti kuolleita ilman uskoa, parannusta ja uudestisyntymistä syntien anteeksisaamiseksi tehtävää opotuskastetta ja ilman Pyhän Hengen vastaanottamista.
Kristus voitti paitsi fyysisen kuoleman myös hengellisen kuoleman niiden puolesta, jotka ottavat tosi evankeliumin vastaan.