Ne henkilöt, jotka täällä puolustelevat nykyistä sylilapsi-
kastekäytäntöä, pyrkivät ymppäämään nykyisen kirkolli-
sen käytännön jopa apostoliseen aikaan.
Näin tehdessään he pyrkivät vääristelemään jopa Uuden
testamentin kreikankielisten sanojen merkityksiäkin.
Tiedän, että näillä palstoilla häärää absurdisteja, joiden
kirjalliset esitykset ovat täynnä paradokseja ja mielettö-
myyksiä, mutta joku raja tulisi sentään täälläkin asettaa
niille keinoille, joilla eräät historiallisia ja jopa Uuden
testamentin kieliopillisia dokumentteja kieroon väänte-
levät.
Osoittaakseni kuinka absurdeja heidän väitteensä jopa
sylilapsikäytäntöä toteuttavan Kreikan kirkonkin raamat-
tuoppineiden opetuksien valossa ovat, esitän Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskystä seuraavaa:
MATTEUKSEN EVANKELIUMIN LÄHETYSKÄSKY
Nyt seuraava, kohtaa Matt. 28:18-20 koskeva kreikankielinen
alkuteksti on kirjoitettu ilman henkäys- korko- ja välimerkkejä,
ja minuskelikirjaimilla kirjoitettuna. Teksti kuuluu sanojen alla
esitetyllä käännöshahmotelmalla varustettuna seuraavasti:
και προσελθων ο Ιησους ελαλησεν αυτοις λεγων
Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen:
εδοθη μοι πασα εξουσια εν ουρανωι και επι γης
"Annettiin minulle kaikki valta taivaassa ja päällä maan.
πορευθεντες μαθητευσατε παντα τα εθνη
Mentyänne opetuslapseuttakaa kaikkia kansoja,
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του Πατρος και του
kastavina heitä nimeen Isän ja
Υιου και του Αγιου Πνευματος, διδασκοντες αυτους
Pojan ja Pyhän Hengen, opettavina heitä
τηρειν παντα οσα ενετειλαμην υμιν, και ιδου
pitämään kaikki jotka minä määräsin teille: Ja katso!
εγω μεθ υμων ειμι πασας τας ημερας
Minä kanssa teidän olen kaikkina päivinä
εως της συντελαιας του αιωνος, αμην.
asti täyttymykseen maailmanajan, aamen"
Edellä kirjoitetussa tekstissä eli alkukielisessä versiossa
esiintyy "matheeteuoo"- verbin aoristin imperatiivin
muoto: "matheeteusate".
Tämän verbin merkityksestä väitetään kirkollisella
taholla, ettei verbi muka merkitse `opettamista´ vaan
` oppilaaksi (tai opetuslapseksi) tekemistä´ eli ` ope-
tuslapseuttamista.`
Verbin kohteena tekstissä ovat kaikki kansat: "panta ta
ethnee".
Kuitenkaan ei `kaikkia kansoja´ tarkoiteta kansakuntina
tekemisen kohteiksi, vaan tarkoitetaan kaikkien kansojen
joukossa olevia yksilöitä.
Tämä ilmenee tekstissä siitä, että vaikka "kansat"
(ta ethnee) on monikon neutrimuoto, tähän viittaava
pronomini "heitä" esiintyy silti monikon akkusatiivin
maskuliinimuodossa: "autuus", eikä neutrimuodossa:
"auta".
Verbit "kastavina" (baptidzontes) ja "opettavina"
(didaskontes) ovat kumpikin preesensin partisiippi-
muodossa. Preesensin partisiippi merkitsee yleensä
pääverbin kanssa samanaikaista toimintaa, joten tässä
siis merkitys olisi, että kansojen yksilöistä tehdään
oppilaita kastamalla ja opettamalla.
Teksti on kuitenkin ongelmallinen, koska kreikankielinen
alkuteksti ei ole sisältänyt alkuperäisessä kirjoitusmuodos-
saan ollenkaan välimerkkejä.
Ei ole selvää, missä suhteessa "kastavina"- ja "opettavina"-
partisiipit ovat keskenään, kun sanojen "Hengen" (pneuma-
tos) ja "opettavina" (didaskontes) väliltä puuttuu lisäksi
"kai"- eli "ja"- sana.
Eräissä arvostetuissa käsikirjoituksissa (esim. Codex Vatica-
nus) esiintyy preesensin partisiipin "baptidzontes" sijalla
aoristin partisiippi: "baptisantes". Tämän mukaan partisiip-
pien keskinäinen suhde selvenee, kun merkitys muuttuu:
"Kastettuanne heidät...opettakaa..."
Tärkeä kysymys kuitenkin on se, onko sellainen kirkollinen
tulkinta ollenkaan oikeutettu, jonka mukaan tuo varsinainen
`opetuslapseuttaminen´ eli `opetuslapseksi / oppilaaksi teke-
minen voitaisiin onnistuneesti suorittaa ilman tämän aktin
edellä toimitettavaa varsinaista opetustoimintaa.
Tältä kannalta on erittäin merkittävää miten Kreikan ortodok-
sisen kirkon tunnettu ja tunnustettu oppinut ja opettaja on tuon
Matteuksen lähetys- ja kastekäskyn merkityksen ymmärtänyt.
Kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara on näet
julkaissut Kreikassa Uuden testamentin parafraasin eli selit-
tävän mukaelman.
Tässä parafraasissa hän on pyrkinyt mahdollisimman tarkoin
tuomaan ilmi alkutekstien tosiasiallisen merkityksen, sellaisena
kuin kirkon kirkkoisät ja oppineet ovat tekstit ymmärtäneet.
Kolitsaran parafraasiteksti Matteuksen evankeliumin lähetys-
käskyn jakeisiin 19-20, kirjoitettuina ilman korko- ja henkäys-
merkkejä, on seuraava:
Λοιπον, πηγαινετε τωρα και διδαξατε εις ολα τα εθνη την αληθειαν.
"Siis, menkää nyt ja opettakaa kaikille kansoille totuutta..
Και αυτους που θα πιστευσουν και θα γινουν μαθηται σας
Ja heidät, jotka tulevat uskoviksi ja tulevat oppilaiksenne,
βαπτισατε τους εις το το ονομα του Πατρος και Υιου και του
kastakaa heidät nimeen Isän ja Pojan ja
Αγιου Πνευματος. Διδασκοντες αυτους να τηρουν ολας
Pyhän Hengen. Opettakaa heitä pitämään kaikki
τας εντολας, που εγω σας εχω δωσει. Και ιδου,
käskyt, jotka minä teille olen antanut. Ja katso!
εγω θα ειμαι μαζη σας ολας τας ημερας, μεχρις οτου
minä olen oleva kanssanne kaikki päivät, siihen asti kunnes
λαβηι τελος ο αιων αυτος.
saa lopun maailmanaika tämä.
Sulkumerkkien sisällä on Kolitsaran tekstissä vielä lisättynä
seuraavat sanat:
(”Θα ειναι μαζη μας παντοτε διοτι αυτος ειναι ο Εμμανουηλ,
Hän on oleva kanssamme aina, koska hän on Immanueel,
του οποιου το ονομα σημαινει: ο Θεος μαζη μας.”)
jonka nimi merkitsee: ”Jumala meidän kanssamme.”
Kolitsaran mukaan on siis täysin oikein tulkita Matteuksen alkutekstin
merkitys siten, että oppilaaksi tekemistä ei aloiteta `kastamalla´ vaan se
aloitetaan nimenomaan `opettamalla´, ja vasta sen jälkeen kastetaan
nämä evankeliumia opettamalla uskoviksi kääntyneet ja tulleet, ja täten
myös apostolien oppilaiksi suostuneet, jonka jälkeen taas jatketaan
opetusta.
Evankeliumin julistaminen on juuri opettamista, ja ihmisten oppilaiksi
tekeminen aloitettiin apostolien aikanakin, julistamalla heille juuri
evankeliumia.
Näin Apt.14:21 kertoo nimenomaan tapahtuneen:
"Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa, ja tehtyään
monia oppilaiksi..."
Onkin selvästi harhaanjohtavan tarkoitushakuista yrittää selittää
”matheeteuoo”- verbin merkitys `ilman opettamista´, siis vain
pelkästään `kastamalla´ suoritetuksi opetuslapseuttamiseksi.
Juuri varsinaiseen `opetuslapseuttamiseen´ kuului nimenomaan
`opetuslapseuttaminen opettamalla´, eli evankeliumin sisältöä
julistamalla..
Vasta evankeliumin julistamisen ja vastaanottamisen jälkeen
seurasi kaste, jonka jälkeen seurasi vielä jo opetuslapsiksi
tulleiden perusteellisempi opettaminen.
Näyte kreikankielisten sanakirjojen todistuksesta:
Sanakirja ΛΕΞΙΚΟ ΑΡΘΟΓΡΑΦΙΚΟ – ΕΡΜΙΝΗΥΤΙΚΟ ΤΗΣ
ΑΡΧΑΙΑΣ ΕΛΛΗΝΙΚΗΣ ΓΛΩΣΣΑΣ antaa μαθητευω – verbille
kaksi merkitystä:
” 1. ειμαι μαθητης,
2. διδασκω καποιον.”
siis: 1 . ”Olen oppilas”
ja 2. ”Opetan jotain, jotakuta.”
Σ. ΕΥΣΤΡΑΤΙΑΔΟΥ ΛΕΞΙΚΟΝ ΤΗΣ ΚΑΙΝΗΣ ΔΙΑΘΗΚΗΣ,
eli S. Evstariadoksen Uuden testamentin sanakirja selittää:
”μαθητευω (μαθητης), αορ. α’ εμαθητευσα, παθ. αορ.
α’ εμαθητευθην, 1) αμεταβ. ειμαι μαθητης, τινι, Μαθ.
κζ,57 ”οψιας δε γενομενης ηλθεν ανθρωπος - τουνομα
Ιωσηφ, ος και αυτος εμαθητευσε τωι Ιησου. 2. μεταβ.
καμνω τινα μαθητην, διδασκω, Ματθ. κη, 19 ”πορευθεντες
μαθητευσατε παντα τα εθνη” = ποιησατε μαθητας. διδαξατε
παντα τα εθνη. Πραξ. ιδ, 21 Το παθ. διδασκομαι, Ματθ.
ιγ, 52 ”δια τουτο πας γραμματευς μαθητευθεις εις την
βασιλέιαν των ουρανων, ομοιος εστιν ανθρωπωι οικο-
δεσποτηι, οστις εκβαλλει εκ του θησαυτου αυτου καινα
και παλαια”.
Käännöshahmotelmana ( sanakirjan tekstiä selitettynä):
”matheeteuoo ( oppilas),
ensimmäinen aoristi on `ematheeteusa´,
passiivin ensimmäinen aoristi on ´ematheeteutheen`
1) intransitiivinen (merkitys): `olen oppilas´,
siis jonkun oppilas.
Esimerkki: Matteus 27: 57: `mutta illan tultua saapui
mies, jonka nimi oli Joosef, hän oli tullut Jeesuksen
oppilaaksi.´
1) transitiivinen (merkitys): teen jonkun oppilaaksi,
opetan.
Esimerkki: Matteus 28: 19 `Mentyänne opetuslapseutta-
kaa kaikkia kansoja” = tehkää oppilaiksi, opettakaa kaikkia
kansoja.
Apt. 14: 21 Passiivi `didaskomai´,
esimerkki: Matt. 13:52: ”Sen tähden jokainen taivasten valta-
kunnan oppilaaksi tullut kirjanoppinut on perheenisännän
kaltainen, joka tuo varastostaan esille uutta ja vanhaa.”
Kuten tämän kreikankielisen Uuden testamentin sanakirjan
μαθητευω – verbin selityksestä havaitaan, verbin transitiivinen
merkitys on paitsi ”tehdä oppilaaksi”, myös ”opettaa”.
Nimenomaan Matt. 28: 19 kohdalle annetaan tässä sanakirjassa
kaksi merkitystä:, eli: ”tehdä oppilaiksi” merkityksen lisäksi myös
merkitys: ”opettakaa kaikkia kansoja” kuuluu tämän kohdan
`matheeteusate` - verbimuodon sisältöön.
Ja kuten nykykreikan kielen sanakirjoista ilmenee, μαθητευω-
verbin merkitys on vieläkin sama: ”opettaa” , ”antaa opetusta.”
Sumeilematta, täysin tosiasioita kesttämättömin todistuksin on täällä
myös päätelty, että Polykarposkin muka kastettiin sylivauvana..
Tuo on vain täysin todistamaton päätelmä, kuten seuraavasta laina-
uksesta ilmenee:
”Polykarpoksen marttyyrio
Ilmeisesti kaikkein myöhäisin apostolisten isien
kirjoituksista on kertomus Polykarpoksen marttyy-
rikuolemasta. Polykarpos kuoli ehkä vuonna 155 tai
156.
Hänet haettiin asunnoltaan ja vietiin kuulusteltavaksi.
"Mutta kun prokonsuli yhä ahdisti häntä ja sanoi: 'Vanno,
niin minä päästän sinut! Herjaa Kristusta!', Polykarpos
lausui: 'Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä
palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa.
Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelas-
tanut?' " (Pol. Mart. 9: 3).
Polykarpos oli pelastunut ehkä vuonna 69 tai 70.
Uudestisyntymisestään lähtien hän oli palvellut Kris-
tusta.
Polykarpoksen lausuntoa on käytetty varhaisimpana todis-
teena lapsikasteen esiintymisestä. On oletettu, että hän
tarkoitti pelastumisellaan kastetta. Perusteluna esitetään,
että hänen on täytynyt olla 86 vuotta aikaisemmin vielä
lapsi.
Emme kuitenkaan tiedä, minkä ikäisenä hän kuoli. Hän
on kyllä ollut hyvin vanha, koska useissa kohdissa
marttyyriota viitataan hänen korkeaan ikäänsä. Kun
Polykarposta tultiin vangitsemaan, hänen sallittiin
ensin rukoilla.
Hän "pyysi heiltä tunnin verran aikaa saadakseen
huoleti rukoilla. Miehet suostuivat siihen, ja hän
rukoili seisoviltaan ollen niin täynnä Jumalan armoa,
ettei hän kahteen tuntiin voinut vaieta ja saattoi
kuulijansakin niin ihmetyksiin, että monet katuivat,
kun olivat tulleet ottamaan kiinni niin kunnianarvoista
ja iäkästä Jumalan miestä"
(Pol. Mart. 7: 2, 3). On täysin mahdollista, että
Polykarpos on ollut pelastuessaan jo täysikasvuinen
mies.
Polykarpoksen lausunto osoittaa, että hän ei tarkoita
pelastumisella sylilapsikastetta. Hän sanoo palvelleensa
Kristusta siitä lähtien, kun oli kokenut pelastuksen. Se
osoittaa kaksi asiaa:
Hän oli ensinnäkin jo ymmärtävässä iässä pelastuessaan,
niin että saattoi heti aloittaa Kristuksen palvelemisen.
Toiseksi hän tarkoittaa pelastumisellaan tietoista uskoon-
tuloa, koska se teki hänet kykeneväksi palvelemaan Kristusta.
Lausunto todistaa siis vain sen, että Polykarpos on kokenut
uudestisyntymisen jo nuorena.”
(Lähde: Juhana Lehmuskoski: ”Yksi kaste”. Sivut 116 – 117).
kastekäytäntöä, pyrkivät ymppäämään nykyisen kirkolli-
sen käytännön jopa apostoliseen aikaan.
Näin tehdessään he pyrkivät vääristelemään jopa Uuden
testamentin kreikankielisten sanojen merkityksiäkin.
Tiedän, että näillä palstoilla häärää absurdisteja, joiden
kirjalliset esitykset ovat täynnä paradokseja ja mielettö-
myyksiä, mutta joku raja tulisi sentään täälläkin asettaa
niille keinoille, joilla eräät historiallisia ja jopa Uuden
testamentin kieliopillisia dokumentteja kieroon väänte-
levät.
Osoittaakseni kuinka absurdeja heidän väitteensä jopa
sylilapsikäytäntöä toteuttavan Kreikan kirkonkin raamat-
tuoppineiden opetuksien valossa ovat, esitän Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskystä seuraavaa:
MATTEUKSEN EVANKELIUMIN LÄHETYSKÄSKY
Nyt seuraava, kohtaa Matt. 28:18-20 koskeva kreikankielinen
alkuteksti on kirjoitettu ilman henkäys- korko- ja välimerkkejä,
ja minuskelikirjaimilla kirjoitettuna. Teksti kuuluu sanojen alla
esitetyllä käännöshahmotelmalla varustettuna seuraavasti:
και προσελθων ο Ιησους ελαλησεν αυτοις λεγων
Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen:
εδοθη μοι πασα εξουσια εν ουρανωι και επι γης
"Annettiin minulle kaikki valta taivaassa ja päällä maan.
πορευθεντες μαθητευσατε παντα τα εθνη
Mentyänne opetuslapseuttakaa kaikkia kansoja,
βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του Πατρος και του
kastavina heitä nimeen Isän ja
Υιου και του Αγιου Πνευματος, διδασκοντες αυτους
Pojan ja Pyhän Hengen, opettavina heitä
τηρειν παντα οσα ενετειλαμην υμιν, και ιδου
pitämään kaikki jotka minä määräsin teille: Ja katso!
εγω μεθ υμων ειμι πασας τας ημερας
Minä kanssa teidän olen kaikkina päivinä
εως της συντελαιας του αιωνος, αμην.
asti täyttymykseen maailmanajan, aamen"
Edellä kirjoitetussa tekstissä eli alkukielisessä versiossa
esiintyy "matheeteuoo"- verbin aoristin imperatiivin
muoto: "matheeteusate".
Tämän verbin merkityksestä väitetään kirkollisella
taholla, ettei verbi muka merkitse `opettamista´ vaan
` oppilaaksi (tai opetuslapseksi) tekemistä´ eli ` ope-
tuslapseuttamista.`
Verbin kohteena tekstissä ovat kaikki kansat: "panta ta
ethnee".
Kuitenkaan ei `kaikkia kansoja´ tarkoiteta kansakuntina
tekemisen kohteiksi, vaan tarkoitetaan kaikkien kansojen
joukossa olevia yksilöitä.
Tämä ilmenee tekstissä siitä, että vaikka "kansat"
(ta ethnee) on monikon neutrimuoto, tähän viittaava
pronomini "heitä" esiintyy silti monikon akkusatiivin
maskuliinimuodossa: "autuus", eikä neutrimuodossa:
"auta".
Verbit "kastavina" (baptidzontes) ja "opettavina"
(didaskontes) ovat kumpikin preesensin partisiippi-
muodossa. Preesensin partisiippi merkitsee yleensä
pääverbin kanssa samanaikaista toimintaa, joten tässä
siis merkitys olisi, että kansojen yksilöistä tehdään
oppilaita kastamalla ja opettamalla.
Teksti on kuitenkin ongelmallinen, koska kreikankielinen
alkuteksti ei ole sisältänyt alkuperäisessä kirjoitusmuodos-
saan ollenkaan välimerkkejä.
Ei ole selvää, missä suhteessa "kastavina"- ja "opettavina"-
partisiipit ovat keskenään, kun sanojen "Hengen" (pneuma-
tos) ja "opettavina" (didaskontes) väliltä puuttuu lisäksi
"kai"- eli "ja"- sana.
Eräissä arvostetuissa käsikirjoituksissa (esim. Codex Vatica-
nus) esiintyy preesensin partisiipin "baptidzontes" sijalla
aoristin partisiippi: "baptisantes". Tämän mukaan partisiip-
pien keskinäinen suhde selvenee, kun merkitys muuttuu:
"Kastettuanne heidät...opettakaa..."
Tärkeä kysymys kuitenkin on se, onko sellainen kirkollinen
tulkinta ollenkaan oikeutettu, jonka mukaan tuo varsinainen
`opetuslapseuttaminen´ eli `opetuslapseksi / oppilaaksi teke-
minen voitaisiin onnistuneesti suorittaa ilman tämän aktin
edellä toimitettavaa varsinaista opetustoimintaa.
Tältä kannalta on erittäin merkittävää miten Kreikan ortodok-
sisen kirkon tunnettu ja tunnustettu oppinut ja opettaja on tuon
Matteuksen lähetys- ja kastekäskyn merkityksen ymmärtänyt.
Kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara on näet
julkaissut Kreikassa Uuden testamentin parafraasin eli selit-
tävän mukaelman.
Tässä parafraasissa hän on pyrkinyt mahdollisimman tarkoin
tuomaan ilmi alkutekstien tosiasiallisen merkityksen, sellaisena
kuin kirkon kirkkoisät ja oppineet ovat tekstit ymmärtäneet.
Kolitsaran parafraasiteksti Matteuksen evankeliumin lähetys-
käskyn jakeisiin 19-20, kirjoitettuina ilman korko- ja henkäys-
merkkejä, on seuraava:
Λοιπον, πηγαινετε τωρα και διδαξατε εις ολα τα εθνη την αληθειαν.
"Siis, menkää nyt ja opettakaa kaikille kansoille totuutta..
Και αυτους που θα πιστευσουν και θα γινουν μαθηται σας
Ja heidät, jotka tulevat uskoviksi ja tulevat oppilaiksenne,
βαπτισατε τους εις το το ονομα του Πατρος και Υιου και του
kastakaa heidät nimeen Isän ja Pojan ja
Αγιου Πνευματος. Διδασκοντες αυτους να τηρουν ολας
Pyhän Hengen. Opettakaa heitä pitämään kaikki
τας εντολας, που εγω σας εχω δωσει. Και ιδου,
käskyt, jotka minä teille olen antanut. Ja katso!
εγω θα ειμαι μαζη σας ολας τας ημερας, μεχρις οτου
minä olen oleva kanssanne kaikki päivät, siihen asti kunnes
λαβηι τελος ο αιων αυτος.
saa lopun maailmanaika tämä.
Sulkumerkkien sisällä on Kolitsaran tekstissä vielä lisättynä
seuraavat sanat:
(”Θα ειναι μαζη μας παντοτε διοτι αυτος ειναι ο Εμμανουηλ,
Hän on oleva kanssamme aina, koska hän on Immanueel,
του οποιου το ονομα σημαινει: ο Θεος μαζη μας.”)
jonka nimi merkitsee: ”Jumala meidän kanssamme.”
Kolitsaran mukaan on siis täysin oikein tulkita Matteuksen alkutekstin
merkitys siten, että oppilaaksi tekemistä ei aloiteta `kastamalla´ vaan se
aloitetaan nimenomaan `opettamalla´, ja vasta sen jälkeen kastetaan
nämä evankeliumia opettamalla uskoviksi kääntyneet ja tulleet, ja täten
myös apostolien oppilaiksi suostuneet, jonka jälkeen taas jatketaan
opetusta.
Evankeliumin julistaminen on juuri opettamista, ja ihmisten oppilaiksi
tekeminen aloitettiin apostolien aikanakin, julistamalla heille juuri
evankeliumia.
Näin Apt.14:21 kertoo nimenomaan tapahtuneen:
"Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa, ja tehtyään
monia oppilaiksi..."
Onkin selvästi harhaanjohtavan tarkoitushakuista yrittää selittää
”matheeteuoo”- verbin merkitys `ilman opettamista´, siis vain
pelkästään `kastamalla´ suoritetuksi opetuslapseuttamiseksi.
Juuri varsinaiseen `opetuslapseuttamiseen´ kuului nimenomaan
`opetuslapseuttaminen opettamalla´, eli evankeliumin sisältöä
julistamalla..
Vasta evankeliumin julistamisen ja vastaanottamisen jälkeen
seurasi kaste, jonka jälkeen seurasi vielä jo opetuslapsiksi
tulleiden perusteellisempi opettaminen.
Näyte kreikankielisten sanakirjojen todistuksesta:
Sanakirja ΛΕΞΙΚΟ ΑΡΘΟΓΡΑΦΙΚΟ – ΕΡΜΙΝΗΥΤΙΚΟ ΤΗΣ
ΑΡΧΑΙΑΣ ΕΛΛΗΝΙΚΗΣ ΓΛΩΣΣΑΣ antaa μαθητευω – verbille
kaksi merkitystä:
” 1. ειμαι μαθητης,
2. διδασκω καποιον.”
siis: 1 . ”Olen oppilas”
ja 2. ”Opetan jotain, jotakuta.”
Σ. ΕΥΣΤΡΑΤΙΑΔΟΥ ΛΕΞΙΚΟΝ ΤΗΣ ΚΑΙΝΗΣ ΔΙΑΘΗΚΗΣ,
eli S. Evstariadoksen Uuden testamentin sanakirja selittää:
”μαθητευω (μαθητης), αορ. α’ εμαθητευσα, παθ. αορ.
α’ εμαθητευθην, 1) αμεταβ. ειμαι μαθητης, τινι, Μαθ.
κζ,57 ”οψιας δε γενομενης ηλθεν ανθρωπος - τουνομα
Ιωσηφ, ος και αυτος εμαθητευσε τωι Ιησου. 2. μεταβ.
καμνω τινα μαθητην, διδασκω, Ματθ. κη, 19 ”πορευθεντες
μαθητευσατε παντα τα εθνη” = ποιησατε μαθητας. διδαξατε
παντα τα εθνη. Πραξ. ιδ, 21 Το παθ. διδασκομαι, Ματθ.
ιγ, 52 ”δια τουτο πας γραμματευς μαθητευθεις εις την
βασιλέιαν των ουρανων, ομοιος εστιν ανθρωπωι οικο-
δεσποτηι, οστις εκβαλλει εκ του θησαυτου αυτου καινα
και παλαια”.
Käännöshahmotelmana ( sanakirjan tekstiä selitettynä):
”matheeteuoo ( oppilas),
ensimmäinen aoristi on `ematheeteusa´,
passiivin ensimmäinen aoristi on ´ematheeteutheen`
1) intransitiivinen (merkitys): `olen oppilas´,
siis jonkun oppilas.
Esimerkki: Matteus 27: 57: `mutta illan tultua saapui
mies, jonka nimi oli Joosef, hän oli tullut Jeesuksen
oppilaaksi.´
1) transitiivinen (merkitys): teen jonkun oppilaaksi,
opetan.
Esimerkki: Matteus 28: 19 `Mentyänne opetuslapseutta-
kaa kaikkia kansoja” = tehkää oppilaiksi, opettakaa kaikkia
kansoja.
Apt. 14: 21 Passiivi `didaskomai´,
esimerkki: Matt. 13:52: ”Sen tähden jokainen taivasten valta-
kunnan oppilaaksi tullut kirjanoppinut on perheenisännän
kaltainen, joka tuo varastostaan esille uutta ja vanhaa.”
Kuten tämän kreikankielisen Uuden testamentin sanakirjan
μαθητευω – verbin selityksestä havaitaan, verbin transitiivinen
merkitys on paitsi ”tehdä oppilaaksi”, myös ”opettaa”.
Nimenomaan Matt. 28: 19 kohdalle annetaan tässä sanakirjassa
kaksi merkitystä:, eli: ”tehdä oppilaiksi” merkityksen lisäksi myös
merkitys: ”opettakaa kaikkia kansoja” kuuluu tämän kohdan
`matheeteusate` - verbimuodon sisältöön.
Ja kuten nykykreikan kielen sanakirjoista ilmenee, μαθητευω-
verbin merkitys on vieläkin sama: ”opettaa” , ”antaa opetusta.”
Sumeilematta, täysin tosiasioita kesttämättömin todistuksin on täällä
myös päätelty, että Polykarposkin muka kastettiin sylivauvana..
Tuo on vain täysin todistamaton päätelmä, kuten seuraavasta laina-
uksesta ilmenee:
”Polykarpoksen marttyyrio
Ilmeisesti kaikkein myöhäisin apostolisten isien
kirjoituksista on kertomus Polykarpoksen marttyy-
rikuolemasta. Polykarpos kuoli ehkä vuonna 155 tai
156.
Hänet haettiin asunnoltaan ja vietiin kuulusteltavaksi.
"Mutta kun prokonsuli yhä ahdisti häntä ja sanoi: 'Vanno,
niin minä päästän sinut! Herjaa Kristusta!', Polykarpos
lausui: 'Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä
palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa.
Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelas-
tanut?' " (Pol. Mart. 9: 3).
Polykarpos oli pelastunut ehkä vuonna 69 tai 70.
Uudestisyntymisestään lähtien hän oli palvellut Kris-
tusta.
Polykarpoksen lausuntoa on käytetty varhaisimpana todis-
teena lapsikasteen esiintymisestä. On oletettu, että hän
tarkoitti pelastumisellaan kastetta. Perusteluna esitetään,
että hänen on täytynyt olla 86 vuotta aikaisemmin vielä
lapsi.
Emme kuitenkaan tiedä, minkä ikäisenä hän kuoli. Hän
on kyllä ollut hyvin vanha, koska useissa kohdissa
marttyyriota viitataan hänen korkeaan ikäänsä. Kun
Polykarposta tultiin vangitsemaan, hänen sallittiin
ensin rukoilla.
Hän "pyysi heiltä tunnin verran aikaa saadakseen
huoleti rukoilla. Miehet suostuivat siihen, ja hän
rukoili seisoviltaan ollen niin täynnä Jumalan armoa,
ettei hän kahteen tuntiin voinut vaieta ja saattoi
kuulijansakin niin ihmetyksiin, että monet katuivat,
kun olivat tulleet ottamaan kiinni niin kunnianarvoista
ja iäkästä Jumalan miestä"
(Pol. Mart. 7: 2, 3). On täysin mahdollista, että
Polykarpos on ollut pelastuessaan jo täysikasvuinen
mies.
Polykarpoksen lausunto osoittaa, että hän ei tarkoita
pelastumisella sylilapsikastetta. Hän sanoo palvelleensa
Kristusta siitä lähtien, kun oli kokenut pelastuksen. Se
osoittaa kaksi asiaa:
Hän oli ensinnäkin jo ymmärtävässä iässä pelastuessaan,
niin että saattoi heti aloittaa Kristuksen palvelemisen.
Toiseksi hän tarkoittaa pelastumisellaan tietoista uskoon-
tuloa, koska se teki hänet kykeneväksi palvelemaan Kristusta.
Lausunto todistaa siis vain sen, että Polykarpos on kokenut
uudestisyntymisen jo nuorena.”
(Lähde: Juhana Lehmuskoski: ”Yksi kaste”. Sivut 116 – 117).
Vastaukset 18
Vanhimmat
tehty niin että se vastaa alkuperäistä sanamuotoa jossa on käytetty nimeomaan kaikista kansoista, ja tarkoittaa yksilöihmisiä, eikä suinkaan kaikki kansat. Tiedämmehän että kaikki eivät usko Jeesukseen, eivätkä siten voi olla uskoviakaan. Jos kastamalla luullaan että tehdään opetuslapsia, silloin ei ole käsittänyt pelastussanoman julistuksesta mitään.
Pelastussanoma on uskottu Jeesuksen omille jotka levittävät tätä sanomaa toislle ihisille jotka Jeesusta ei vielä tunne. Opetuslapsiksi tekeminen tarkoittaa juuri tätä. Opetuslapset olivat Jeesuksen seuraajia, jotka kulkivat kylästä kylään julistamassa parannussanomaa, joka uskoo se kastetaan, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Tätä julisteaan vapaissa suunnissa tänäänkin. Ilman Jeesusta ei pääse perille.
Siksi Raamattu kansan käännös on todllakin sitä mitä Raamattu todella ajaa takaa, Sanaa tulee julistaa ja jotka ottavat sen vastaan, ne kastetaan.
Siksi evankelistojen tehtävä on erittäin tärkeä nyky-yhteiskunnassamme. Evankelistan tärkein tehtävä on voittaa sieluja Kristukselle.
Opetuslapset oli aikamme evankelistoja jotka kiersivät ja levittivät totuutta Jumalan Hengessä.
Opettakaa ja kastakaa. Ei toisnpäin. Sanaa ensin ja sitten kaste, on aina ollut Raamatun julistuksen punainen lanka. Ilman Sanan kuulemista ei myöskään voi olla opetuslapsi. Ja jollei Jumala vedä, siitä on lähdettävä.
On harhaa kuvitella että kastamalla tehdään opetuslapsia, niinkuin kirkko antaa ymmärtää.
Jumalan lapsi ei ole se joka vain kastamalla on Kristuksen jäsen, vaan se joka seuraa Jeesusta.
On siis uudestisyntynyt Hänessä.
Kirkko on maailma, koska sinne mahtuu ihan kaikkea kansaa, Raamatussa on seurakunta aivan toinen, sinne kuuluvat vain ne jotka ovat pesseet vaatteensa Karitsan veressä, murtavat ehtoollista, koska se on Jumalan lasten etuoikeus, ei uskomaton voi käsittää tätä salaisuutta ilman Pyhää Henkeä. He ottavat ehtoollisenkin vain tavan mukaan, koska niin kirkossa tehdään.
Kristuksessa olemme entisiä pahantekijöitä joiden synnit on uopotettu eikä niitä enää ole. Mutta ne jotka vaeltavat ristin vihollisena, ei ole osuutta ehtoolliseenkaan.
Opetuslapset ovat niitä jotka murtavat ja nauttivat viinin Hänessä.
Lehmuskosken kirjasta:
Kun Juhana Lehmuskosken mainittu kirja vuonna 1982
ilmestyi, kustantajana oli `RV - kirjat´ ja kirjan
takakannesa oli seuraava teksti:
"Teol. kand. Juhana Lehmuskoski käsittelee
alkuseurakunnan kastekäytäntöä Raamatun poh-
jalta. Laja-alaisessa tutkiellamssaan hän
paneutuu kasteen sisältöön, vaikutukseen ja
merkitykseen. Teoksessa otetaan esille myös
Raamatun kastekäsitteen suhde uudestisynty-
miseen, kastetapaan yleensä ja erityisesti
lapsikasteeseen sekä eprisyntiin.
Lehmuskosken lähestymistapa tähän ajoittain
kiistoja heräättäneesen ja arkaluontoiseen
hengellisen elämän käsitteeseen on puhtaan
asiallinen. Tällaisena teos sopii pohjusta-
maan eri kristillisissä piireissä käytävää
kastekeskustelua."
Raamattu Kansalle- käännöksestä:
Raamattu kansalle käännös on kyllä onnistunut siinä, kun
se sanoo: "Menkää ja tehkää `kaikista kansoista´ (eli siis
kaikkien kansojen keskeltä /joukosta) minun opetuslapsiani."
Siinä tämä käännös ei kuitenkaan ole onnistunut,kun se on
pistänyt pisteen `opetuslapsiani´- sanan perään, ja aloit-
tanut `Kastakaa´- sanalla uuden virkkeen.
Vaikka tuo käännös onkin lähetyskäskyn eri vaiheita aivan
asiallisesti erotteleva, sitä eivät monet tule koskaan hy-
väksymään.
Alkukieli kun ei näet anna oikeutta pisteelle tarkkuuteen
pyrkivän käännöstekstin tuossa kohtaa.
Koska käännöksen sanaa `opetuslapsiani´ seuraa alkutekstissä
`kastavina´- partisiippi, ei tätä partisiippia oikein sovi
kääntää uuden virkkeen ensimmäiseksi sanaksi.
Tältä kannalta katsottuna olisi mielestäni jopa parempi käännös
tuo vanha suomenkielinen, joka kuuluu:
"Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat
heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja opettakaat
heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman
loppuun asti. Amen!"
Tämäkin käännös kuitenkin on yksipuolinen, koska se on
jättänyt alkutekstissä esiintyvän matheeteuoo- verbin
toisen merkityksen pois.
Vielä parempi olisi kääntää tuo `matheeteusate´- verbi (ja
samalla koko lähetyskäskyn sisältö) enemmän selittävästi,
siten, että tuon verbin molemmat merkitykset kävisivät sel-
västi käännöksestä ilmi.
Vaikkapa siis näin:
"Menkää siis ja tehkää opettamalla oppilaita kaikkien
kansojen joukosta, ja kastakaa nuo oppilaat nimeen Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja opettakaa heitä pitämään
kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä
olen teidän kanssanne joka päivä, maailmanajan täytty-
mykseen asti. Amen!"
Tai vaikkapa näinkin:
"Menkää siis ja tehkää evankeliumia julistamalla oppilaita
kaikkien kansojen joukosta, ja kastakaa nuo oppilaat nimeen
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja opettakaa heitä pitämään
kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen
teidän kanssanne joka päivä, maailmanajan täyttymykseen asti.
Amen!"
Samalla sopisi kuitenkin pitää mielessä, että koko tämä
Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky on alkuaan kuulunut
toisin.
Tuota toisin kuulunutta Matteuksen lähetyskäskyn versiota
nimitetäänkin "esinikealaiseksi" versioksi, koska esimer-
kiksi kirkkoisä Eusebios lainasi sitä omissa kirjoituksis-
saan kokonaist 21 kertaa.
Tuon version sanallinen merkitys oli kaiketi seuraava:
"Menkää siis ja tehkää oppilaita kaikkien kansojen
joukosta, minun nimessäni opettamalla heitä pitämään
kaiken, jonka minä olen käskenyt teidän pitää."
Tästä alkuperäisestä versiosta oppineet selittävät, että
tekstissä alkuaan esiintyneετ sanat "εν τω ονοματι μου"
on tekstistä poistettu.
Nämä sanat merkitsevät "minun nimessäni",
Tilalle on pistetty toiset sanat, eli sanat:
"βαπτιζοντες αυτους εις το ονομα του πατρος και του
υιου και αγιου πνευματος".
Nämä sanat merkitsevät: "kastamalla heitä nimeen Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen".
Esimerkiksi oppineiden tiedoista esitän seuraavaa:
Esko Haapa selitti Matteuksen evankeliumin selitysteokses-
saan, sivun 295 alaviitteessä tapahtunutta seuravasti:
"Meidän tekstissämme itse asiassa puuttuukin viitaus Jee-
sukseen, siinä kun sanotaan vain `tehkää opetuslapsiksi´
(μαθητευσατε). Mutta Eusebiuksen esinikealaisen tekstin
tekemä tervetullut lisäys on kastekäskyn paikalla! Jeesus
antaa sen mukaan vain opettamiskäskyn. Eusebiuksen toisinto
kuuluu: πορευθεντες μαθητευσατε παντα τα εθνη εν τωι ονοματι
μου διδασκοντες αυτους τηρειν παντα οσα ενετειλαμην υμιν."
Kun Esko Haapa puhui tuossa edellisessä kappaleessa "lisä-
yksestä", sitä ei sovi käsittää väärin. Ei hän sillä tarkoi-
ta, että tuo esinikealainen teksti olisi `lisäys´, vaan
mikä on `lisäys´, se selviää, kun luemme alaviitteen teks-
tiä eteenpäin:
"Eusebiuksen esinikealainen teksti on rytmillisesti eheä
kokonaisuus, jossa kahdesta säkeestä edellinen antaa käskyn
ja jälkimmäinen selvittää lähemmin tehtävän sisällön, Yh-
distävänä iskusanana on `kaikki`(παντα). Sanojen εν τωι
ονοματι μου paikalle pantu kastekäsky särkee tasapainoisen
kokonaisuuden. ..."
Seuraavan linkin takaa löytyvästä tekstistä löytyvät myös yli
puolen tusinan korkeasti oppineen teologin kannanotot edellä
käsiteltyyn kysymykseen.
Kaikki he ovat yksimielisiä siitä, ettei Matteuksen lähetys-
käskyn nykymuotoinen kastekäsky ole suinkaan aito, eli ylös-
nousseen Herramme suusta sanallisesti Jeesuksen suusta ulos
puhuttu.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015324249
on minusta hyvin sanottu, josta tulee selkeästi tämä lähetyskäsky selville.
Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Ja opttakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanaajan loppuun saakka.
Vuonna 1985 ilmestyi Kreikassa uusi Uuden testamentin käännös,
nimeltään
Η ΚΑΙΝΗ ΔΙΑΘΗΚΗ, Σε νεοελληνικη δημοτικη μεταφραση,
eli siis:
Uusi testamentti nykykreikan kansankielisenä käännöksenä.
Tämä uusi käännös oli Ateenan ja Tessalonikin yliopistojen professorien
yhteistyön tulos, ja sen tarkoitus oli saattaa Uuden testamentin tekstit
entistä suositummaksi luettavaksi Kreikan kansan keskuudessa.
Mikä tässä nyt on merkittävää, tämä käännös on tehnyt Matteuksen
lähetyskäskyn kohdassa 28: 19-20 aivan saman ratkaisun kuin tuo
suomenkielinen Raamattu kansalle käännöskin, ja arvattavasti aivan
samasta syystä, eli torjuakseen Matteuksen alkutekstistä tehdyt ereh-
dyttävät tulkinnat.
Käännöksen kohta Matteus 28: 19 nimittäin kuuluu, teksti nyt tähän
alle ilman korkomerkkejä jäljennettynä ja rivien välisellä käännös-
hahmotelmallani varustettuna:
”Πηγαινετε λοιπον και κανετε μαθητες μου ολους τους λαους.
Menkää siis ja tehkää oppilaiksi minun kaikki kansat.
Βαφτιστε τους στο ονομα του Πατερα και του Υιου και του
Kastakaa heidät nimessä Isän ja Pojan ja
Αγιου Πνευματος. Διδαξτε τους να τηρουν ολες τις εντολες
Pyhän Hengen. Opettakaa heidät pitämään kaikki käskyt
που σας εδωσα. Κι εγω ειμαι μαζι σας παντα ως τη συντελεια
jotka teille annoin. Ja minä olen kanssa teidän aina, asti loppun
του κοσμου.
maailman.
On merkittävää, että tämäkin Kreikan raamattuoppineiden tekemä
käännös on pistänyt pisteen `kansat´- sanan perään ja alkanut tekstin
jatkon isolla kirjaimella, eli suomeksi paremmin jäsennettynä:
”Menkää siis ja tehkää minun oppilaikseni kaikki kansat. (piste)
Kastakaa heidät (siis vasta tehdyt oppilaat) Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen. (piste.)
Opettakaa heidät pitämään kaikki käskyt jotka minä teille annoin.
(piste.)
Ja minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti.
(piste.)”
Sekin on merkittävää, että tuosta oppineiden käännöksestä tehtiin
seuraavaksi virallinen Kreikan kirkon pyhän synodin hyväksymä
tarkistettu tekstilaitos. Kun tätä vuonna 1989 ilmestynyttä laitosta
vertaa edelliseen, huomaa että moniin kohtiin on tehty muutoksia,
eli tekstejä on muokattu perinteisempään suuntaan.
Tässä Matteuksen lähetyskäskyn kohdassa teksti on kuitenkin
pysynyt aivan samana pisteineen päivineen, paitsi että kansoja
koskevassa ilmaisussa ολους τους λαους. käytetään nyt toista
sanaa: ολα τα εθνη. Lisäksi Isää merkitsevä sana on muuttunut
toiseksi Πατερα > Πατρος
”Πηγαινετε λοιπον και κανετε μαθητες μου ολα τα εθνη.
Βαφτιστε τους στο ονομα του Πατρος και του Υιου και του
Αγιου Πνευματος. Διδαξτε τους να τηρουν ολες τις εντολες
που σας εδωσα. Κι εγω ειμαι μαζι σας παντα ως τη συντελεια
του κοσμου.”
Sitten yhdeksän vuotta myöhemmin eli vuonna 1997, julkaisi
Kreikan kirkko uuden raamatunkäännöksen, nimeltään:
Η ΑΓΙΑ ΓΡΑΦΗ Παλαια και Καινη Διαθηκη
Μεταφραση απο τα πρωτοτυπα κειμενα
Eli PYHÄ RAAMATTU Vanha ja Uusi Testamentti
Käännös alkuperäisistä teksteistä.
Tämän alkukielistä tehdyn uuden käännöksen suuntaa antavana
esikäännöksenä käytettiin nimenomaan tuota edellistä oppineiden
tarkistettua työtä. Sen näet huoma selvästi, kun vertaa noiden teks-
tilaitoksien Uuden testamentin tekstejä toisiinsa.
Nyt tapahtui kuitenkin myös Matteuksen lähetyskäskynkin kohdalle
osuessa paluu alkutekstille uskollisempaan suuntaan. Pisteet näet
hävisivät tekstin välistä, muuttuen pilkuiksi, ja kastamista koskeva
partisiippikin palasi käännöksessä aivan alkutekstin edellyttämälle
paikalleen.
”Πηγαινετε λοιπον και κανετε μαθητες μου ολα τα εθνη,
Βαφτιζοντας τους στο ονομα του Πατρος και του Υιου
και του Αγιου Πνευματος και διδαξτε τους να τηρουν
ολες τις εντολες που σας εδωσα. Κι εγω ειμαι μαζι σας
παντα ως τη συντελεια του κοσμου.”
Kreikan kirkon virallisessa käännöksessä teksti kuuluu siis
seuraavasti:
”Menkää siis ja tehkää minun oppilaikseni kaikki kansat,
kastaen heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja
opettakaa heidät pitämään kaikki käskyt jotka minä teille
annoin. Ja minä olen teidän kansanne aina, maailman
loppuun asti.”
On tässä vielä syytä mainita pari merkittävää käännöstä.
Toinen on nimeltään:
Η ΚΑΙΝΗ ΔΙΑΘΗΚΗ, ΕΓΧΕΙΡΙΟ ΜΕΛΕΤΗΣ ΚΑΙ ΖΩΗΣ,
eli `Uusi testamentti, tutkimuksen ja elämän käsikirja´.
Tässä tekstilaitoksessa on Uuden testamentin alkukielen
teksti kunkin sivuaukeaman vasemmalla puolella, ja
vastaava merkitykseltään tarkaksi tarkoitettu nykykreikan
käännös sivuaukeamien oikealla puolella.
Tämä käännös on kääntänyt kyseisen Matteuksen kohdan
nykykreikaksi seuraavasti, palauttaen jopa opettamista
koskevan sanan διδασκοντες nykykreikan partisiipin
muodossa. διδασκοντας oikealle paikalleen:
”Πηγαινετε λοιπον και μαθητεψτε ολα τα εθνη, Βαφτι-
ζοντας τους στο ονομα του Πατερα και του Υιου και του
Αγιου Πνευματος και διδασκοντας τους συναμα να τηρουν
ολες τις εντολες που σας εδωσα. Κι απο τωρα εγω ειμαι
μαζι σας ολες τις μερες ως τη συντελεια του κοσμου.
Αμην”
Tässä käännöstekstissä edellä on kuitenkin yksi tekstin
merkitystä selventävä sana, eli adverbi ”συναμα” joka
merkitsee: ”samanaikaisesti”, ”yhtä aikaa”, ”samalla”.
Niinpä käännöshahmotelmani suomeksi kuuluukin:
”Menkää siis ja tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja.
kastaen heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
ja opettaen heitä samalla pitämään kaikki käskyt,
jotka teille annoin. Ja tästedes minä olen teidän
kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti.
Totisesti.”
Merkittävää on, että korkeasti oppinut kääntäjä on tulkinnut
kohdan alkukielen rinnakkaiset preesensin aktiivin partisiipit
βαπτιζοντες ja διδασκοντες ajallisesti samaan aikaan toteu-
tettaviksi. Samalla siis kun kastetaan, samalla myös noita
kastettuja opetetaan Herran antamat käskyt pitämään.
Merkittävä on myös vuonna 1991 kreikaksi ilmestynyt
Uuden testamentin laitos, nimeltään
Η ΚΑΙΝΗ ΔΙΑΘΗΚΗ κειμενο / μεταγλωττιση
eli
UUSI TESTAMENTTI teksti / käännös (kielestä toiseen)
Sana μεταγλωττιση korostaa tarkkaa kääntämistä kielestä
toiseen, ilman lisiä eli selittäviä tulkintoja, kun taas taval-
linen käännöstä merkitsevä sana μεταφραση saattaa sisäl-
tää selittävää tulkintaa.
Tämän metaglottisi- tekstilaitoksen esipuheessa arvostellaan
Kreikassa ilmestyneitä muita kansankielisia eli dimotiki- kiel-
kisiä käännöksiä siitä, että ne ovat vain selittäviä käännöksiä
ja alkuperäisen tekstin mukaelmia.
Esipuhe tunnustaa kyllä, että tarkkojakin alkutekstille uskollisia
käännöksiä kyllä on, mutta ne ovat muinaiskreikkaa matkivalla
katharevusa- kielellä kirjoitettuja..
Kansankielellä eli dimotikillä kirjoitettu tarkka käännös esipu-
heen mukaan puuttuu Kreikan kansalta, ja juuri tämän puutteen
tämä metaglottisi pyrkii nyt peittämään.
Metaglottisi pyrkii siis olemaan alkutekstilleen uskollinen
käännös, sanasta sanaan alkuperäisestä Uuden testamentin
tekstistä tämän päivän Kreikan valtion viralliselle kielelle
eli dimotikille käännetty.
Alkutekstikseen metaglottisi on valinnut vanhimmat ja tieteelli-
sesti luotettavimmat Uuden testamentin käsikirjoitukset, eli
`kriittisen tekstin´, jonka tekstin pohjalta kaikki Ateenan ja
Tessalonikin yliopistojen teologisten koulujen oppilaat Uutta
testamenttia nykyään opiskelevat.
Metaglottisin esipuhe kertoo myös käyttävänsä käännok-
sessään kaikkia vanhan kreikan niitä sanoja, jotka ovat
tuttuja tämän päivän kreikan kielen käyttäjille.
Ateenan teologisen koulun selonteon mukaan Uuden testa-
mentin 4900 sanasta kokonaista 2280 sanaa on käytössä
tänäkin päivänä. Lisäksi 2200 muuta Uuden testamentin
alkukielen sanaa ovat yleisesti käsitettäviä.
Ainoastaan Uuden testamentin alkukielen eli koinee- kreikan
sanoista noin 400 sanaa ovat täysin tuntemattomia tämän
päivän tavallisille kreikkalaisille..
Metaglottisissakin on Uuden testamentin koinee- kreikan
alkukieli sivuaukeamien vasemmalla puolella, ja vastaava
nykykreikaksi käännös sivuaukeaman oikealla puolella.
Matteuksen kohdan 28: 19-20 käännös kuuluu ilman korko-
merkkejä kirjoitettuna:
”Πορeuτειτε λοιπον και μαθητεψτε ολα τα εθνη, Βαφτιζοντας
αυτους στο ονομα του Πατερα και του Υιου και του Αγιου
Πνευματος , διδασκοντας αυτους να τηρουν ολα οσα σας
εδωσα εντολη.. Και ιδου, εγω μαζι σας ειμαι ολες τις μερες
ως τη συντελεια του αιωνα..”
Ja näinhän tuo käännöshahmotelma taas kuuluu:
”Menkää siis ja opetuslapseuttakaa kaikki kansat, kastaen
heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettaen heitä
pitämään kaikki joista teille minä annoin käskyn. Ja katso!
minä kanssanne teidän olen kaikkina päivinä kunnes maail-
manaika loppuu.”
Merkittävää nyt on, että tämän käännöksen sanoista ”μαθητεψτε
ολα τα εθνη” on johdettu merkintä alaviitteeseen, jossa on esi-
tettynä noiden sanojen lisäksi noille sanoille vaihtoehtoisia kään-
nöksiä. Tämä merkintä on numero 268 ja alaviitteestä tämän nu-
meron takaa löytyy seuraava teksti:
”268 19 μαθηψτε ολα υα εθνη αλλιως: καντε μαθητες ολα
τα εθνη, διδαξτε ολα τα εθνη.
Alaviitteen vaihtoehtoisista käännöksistä sanat καντε μαθητες
merkitsevät ”tehkää oppilaiksi”.
Alaviitteen vaihtoehtoinen käännös διδαξτε puolestaan mer-
kitsee nimeomaan ”opettakaa”.
Mitä siis merkitsee vaihtoehtoinen käännös μαθηψτε ?
Sanakirjojen mukaan ( esim. Δ. Χριστοπουλου>
αορθογταφικο και ρτμινηυτικο λεξικο της δημοτικης)
μαθητευω merkitsee διδασκομαι = otan vastaan opetusta,
ja
παρακαλουθω μαθηματα = seuraan oppitunteja.
Kim Schneiderin ja Eleftherios Gavrielidesin kreikkalais-
suomalaisen sanakirjan mukaan μαθητευω- verbin merki-
tykset ovat seuraavat:
Intransitiivinen merkitys: olla oppilas, olla oppilaana, olla
harjoittelijana.
Transitiivinen merkitys: opettaa, antaa opetusta.
Joka tapauksessa tämänkin metaglottisin tekstilaitos todistaa
sen. että verbillä μαθητευω on selvääkin selvemmin myös
merkitys ”opettaa”. Muussa tapauksessa tuon tekstilaitoksen
alaviitteessä ei olisi voitu antaa vaihtoehtoista käännösvastinetta
διδαξτε = ”opettakaa”.
Raamatun kieli on sellainen, että sama asia sanotaan kaksi kertaa hieman eri sanoin.Molempien lauseiden sisälöltö on sama.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni=kastamalla ja opettamalla.
opetuslapseuttamalla mateeteuseette kastamalla ja opettamalla
kastaminen opettaminen on ne keinot joilla tehdään Jeesukselle opetuslapsia
...mutta opetan väärin!
Lueppa kokonaan tuo edellinen teksti! ;)
...mutta opetan väärin! TaistoRa. 7.5.2006 klo 18.54
......................
mutta ymmärrätkö itse, mitä luet? Mistä asti joku tuntematon Juhana Lehmuskoski on ollut maamme johtava kreikan kielen asiantuntija? Nettiin voi kuka vain panna mitä vain. Älkää hyvät ihmiset uskoko lahkolaissaarnaajien puheita. Heillä ei ole Raamatun selittämiseen tarvittavaa tietoa eikä taitoa.
joka haluaa estää ihmisiä tulemaan pelastukseen.
Miksi evankeliumia käskettiin viemään eteenpäin?
siksi koska ihmiste tarvitsevat tietoa kuka on Jeesus ja miksi Jeesus tuli tänne.
Pelastusanomaa pitääkin julistaa jotta ihmiset sen löytävät, antavat pelastaa itsensä, synnit jotka ihmistä painavat, saavat kokea kuinka taakat jäävät Jeesuksen nimessä, alkoholi, huumeet saavat jäädä ristin juurelle.
Jos tämä ilosanoma jää julistamatta, ei ihmisiäkään voi pelastua. Pelastus ei ole lapsikasteessa, vaan Jeesuksessa, kaste tulee sitten vasta.
Tehkää opetuslapsiksi, eli Herraan Jeesukseen uskoviksi.
Sinullekin tiedoksi:
Lehmuskosken kirjasta:
Kun Juhana Lehmuskosken mainittu kirja vuonna 1982
ilmestyi, kustantajana oli `RV - kirjat´ ja kirjan
takakannessa oli seuraava teksti:
"Teol. kand. Juhana Lehmuskoski käsittelee
alkuseurakunnan kastekäytäntöä Raamatun poh-
jalta. Laaja-alaisessa tutkielmassaan hän
paneutuu kasteen sisältöön, vaikutukseen ja
merkitykseen. Teoksessa otetaan esille myös
Raamatun kastekäsitteen suhde uudestisynty-
miseen, kastetapaan yleensä ja erityisesti
lapsikasteeseen sekä perisyntiin.
Lehmuskosken lähestymistapa tähän ajoittain
kiistoja herättäneeseen ja arkaluontoiseen
hengellisen elämän käsitteeseen on puhtaan
asiallinen. Tällaisena teos sopii pohjusta-
maan eri kristillisissä piireissä käytävää
kastekeskustelua."
Kun Juhana Lehmuskoski oli jo vuonna 1982
teologian kandidaatti, mikä hän mahtaakaan
olla tänään?
On siis erittäin arveluttavaa, kun täällä
itseään `ammattiteologiksi´ mainostava or-
todoksi asettaa tuolla lailla kyseenalai-
seksi toisen pesunkestävän teologisen kou-
lutuksen saaneen henkilön tietämyksen.
Itse olen jo ollut havaitsevinani kyseisen
`ammattiteologin´ omista kommenteista, että
hänen teologinen tietämyksensä vaikuttaa
kovin `ohuelta´ ja Raamatun tekstien tunte-
mus ja selitystaito perin olemattomalta.
Haastankin siis arvon ammattiteologin otta-
maan nyt kantaa tämän linkin takaa löyty-
viin teologisen tutkimuksen tuloksiin, ja
siten näyttämään käytännössä, että hänen
oma tietämyksensä on todellista, eikä pelk-
kää tyhjää puhetta.
Muistutan tässä jo etukäteen, että Matti
Sidoroffin "Raamattu ortodoksisessa kir-
kossa" kirjan esipuheen mukaan myös orto-
doksisessa kirkossa hyväksytään nykyään
historiallis-kriittinen raamatuntutkimus:
"Ortodoksista raamattutiedon oppikirjaa
ei voi tänä päivänä kirjoittaa ottamatta
huomioon sitä historiallis-kriittistä
raamattututkimusta, jota on tehty ja jat-
kuvasti tehdään läntisessä kristillisessä
maailmassa. Tämän voi havaita vaikkapa
tämän päivän Kreikan raamattutiedon oppi-
kirjoista, joita siellä käytetään orto-
doksisen uskonnon kouluopetuksessa. Orto-
doksien on annettava täysi tunnustus sille
tutkimukselle, jota tällä alalla tehdään
niin roomalaiskatolisten kuin protestant-
tien keskuudessa, myös Suomen teologisissa
tiedekunnissa Helsingissä ja Turussa. Orto-
doksit ovat kuitenkin tulleet tälle alu-
eelle vasta myöhään, joten olemme siinä
edelleenkin - ainakin Suomessa - oppipojan
asemassa. On kuitenkin ilolla pantava mer-
kille, että Raamatun tieteellisessä tutki-
muksessa kansainvälinen ekumeeninen yhteis-
työ on viime vuosikymmeninä laajentunut ja
ortodoksienkin panos siinä vahvistunut."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015324249
Täällä itseään `ammattiteologina´ mainostanut ortodoksi
otti kantaa myös vapaisiin suuntiin ja ryhmiin erittäin
tökeröllä tavalla, eli seuraavasti:
"Älkää hyvät ihmiset uskoko lahkolaissaarnaajien puheita.
Heillä ei ole Raamatun selittämiseen tarvittavaa tietoa
eikä taitoa."
Kiitos Jumalalle siitä, että ne ajat ovat todella näillä
näkymin takanapäin, jolloin vapaitten suuntien olemassa-
olo ja vapaitten kristittyjen vapaa kokoontuminen oli jopa
maamme lainsäädännön pykälin kielletty.
Nykyään vapaitten suuntien julistajan kutsumukselle antau-
tuminen ei vaadi välttämättä yliopistotasoisia teologisia
opintoja, vaikka vain nämä opinnot avaavatkin tien valta-
kirkkojen saarnatuoleihin.
Kiitos uskonnonvapauslain, hengelliseen julistustehtävään
kutsutut kristityt voivat nykyään julistaa sanaa valta-
kirkkojen saarnatuolien ulkopuolellakin, itse Herran esi-
merkkiä seuraten.
On hienoa, että alussa lainatusta ortodoksista poikkeavasti,
hengellisen tosiasian tunnustaa, ainakin periaatteessa, yksi
jos toinenkin valtakirkkojen pappisluokkiin kuuluva yksilö,
nyt viimeksi Petri Piiroinen, "Usko ja tieto, elämä ja kuo-
lema" nimisessä kirjassaan.
Piiroinen kirjoittaa kirjansa sivuilla 12 - 13 seuraavaa:
"Kristus oli opetuslastensa opettaja, juutalaisittain
rabbi. Nykymaailma varmaan kutsuisi Häntä lehtoriksi.
Mutta itse asiassa Hän oli todellinen opettaja, tosi
professori, joka ilman muodollista pätevyyttä tai yli-
opistollista väitöskirjaa, opetti jumalallisella voi-
malla oppilaitaan `niin kuin se, jolla on valta´ usko-
maan kuultuun sanaan ja viemään sitä myös ihmisten
elämään."
Edelleen kirjoittaja jatkaa:
"Kristus siis perusti Kirkon (minä korjaisin: seura-
kunnan), kutsui apostolit, ja antoi heille tehtävän
saarnata ja julistaa taivasten valtakuntaa, syntien
anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.
Hän ei perustanut teologista tiedekuntaa, ei edes teo-
logista koulua tai akatemiaa. Hän ei vaatinut oppilail-
taan pro gradu-tutkielmia, eikä lisensiaatin tai tohto-
rin tutkintoon vaadittavia jatko-opintoja."
"Apostoleilta ei vaadittu akateemisesti muodollista pä-
tevyyttä `apostolin viran´ (minä korjaisin: palvelustoi-
men) hoitamiseen, tai tehtävään, julistaa Jumalan sanaa,
Kristuksen oman esikuvan ja opetuksen mukaan, olihan hän
itse valinnut oppilaansa, joilla oli ammatillisesti mitä
erilaisin tausta."
"Toisin sanoen, kaikki apostoliksi kutsutut olivat asetta-
jansa eli Kristuksen arvion mukaan tehtäviinsä päteviä, il-
man akateemista arvosanaa tai tutkintoa. He saivat virka-
nimityksensä (minä korjaisin: palvelutehtävänsä) pelkäs-
tään siksi, että heidät kutsunut Kristus itse oli arvioinut
heidät työnsä kelvollisiksi jatkajiksi."
Näin siis toinen ortodoksi Petri Piiroinen, ansiokkaasti
edellä.
Oppineisuudesta.
Oppineisuudesta puheen ollen voisin vielä lisätä erään
humoristisen ajatuksen. Sen mukaan ainoita oikeita "op-
pineita" ovat vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat
"itseoppineita".
Muut eivät näet ole oppineita vaan "opetettuja". Monissa
tapauksissa tällaisia opetettuja voitaisiin nimittää nimi-
tyksellä "aivopestyt".
Itse Uusi testamenttikin antaa tälle näkemykselle tukensa.
Johannes näet kirjoittaa kirjeessään kristityille:
"Teillä on voitelu Pyhältä ja kaikilla teillä on tieto."
(1 Joh.2:20).
"Mutta mitä teihin tulee, voitelu, jonka saitte Häneltä
pysyy teissä, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa.
Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, ja se (opetus)
on totta eikä valhetta. Niin kuin se (voitelu) on teitä
opettanut, pysykää Hänessä." (1 Joh.2:,27).
Kuten näemme, sekä tietoa että voitelua tarvitaan. Tiedolla
tarkoitetaan Pyhien Kirjoitusten tekstien sanoman omaksumista,
voitelulla taas sitä Pyhästä Hengestä osalliseksi tulemista,
joka tulee uskoon tulleen osaksi hänen henkilökohtaisessa
pelastuskokemuksessaan.
Teologista.
Eräässä kristillisessä aikakauslehdessä esitettiin kerran
rajankäyntiä-palstalla seuraava kysymys:
"Kuka on teologi ja miten se eroaa maallikosta?"
Lehden julkaisija, syvällisesti teologiaa opiskellut veli
vastasi esitettyyn kysymykseen seuraavasti:
"Jos eksyt teologisiin keskusteluihin luterilaisten pappien
tai uskonnonopettajien jaloon seuraan, selviää sinulle hyvin
pian, kuka on teologi.
Teologi on sellainen, joka opiskeltuaan 4-5 vuotta teologi-
sessa tiedekunnassa, on suorittanut teologisen loppututkinnon.
Jos et ole tätä loppututkintoa suorittanut, et ole teologi
vaan maallikko. Tämä sinulle tehdään selkokielisen selväksi,
sillä teologian kanditaatin itsetunto ei kestä rinnalle aset-
tumista missään muodossa teologisen tietämyksen ja ymmärtä-
misen suhteen.
Tällainen teologi on ja pysyy teologina lopun ikänsä, vaikkei
opiskeluvuosiensa jälkeen olisi enää yhtäkään teologista kir-
jaa avannut, puhumattakaan aktiivisesta Raamatun tutkimisesta.
Kun teologian kanditaatin tutkintoon ja jopa tohtoriuteen asti
tunnetusti ei välttämättä tarvitse koko Raamattua edes kertaal-
leen läpi lukea, tarpeetontahan tätä puutetta on paikkailla
myöhemminkään.
Saarnojen valmistamiseen riittää pappisliiton lehden valmiiksi
tehdyt eksegeesit ja dispositiot.
Aikaisemmin kyllä tiettävästi edellytettiin, että koulun pen-
kiltä pääsyn jälkeenkin pappi aktiivisesti harrasti teologiaa
ja tutkimusta, mutta ne ajat ovat ilmeisesti aikoja sitten men-
neet menojaan.
Tärkeintä on, että kasteitten, hautajaisten ja muitten kirkon-
menojen jälkeen ehtii kalaan ja pappeinkokouksen saunailtoihin
ryyppäämään mielenterveyden ylläpitämiseksi ja paineitten pur-
kuun.
Kaikki kunnia näille `teologeille´! Itse en ole loppututkintoa
teologisessa suorittanut enkä katsonut sitä tarpeelliseksikaan.
Ainoa loppututkinto minulla on kansakoulunopettajan tutkinto
Oulun opettajakorkeassa vuonna 1958 ja ainoa merkittävä ylennys
tapahtui asevelvollisuutta suorittaessani, kun minut ylennettiin
alokkaasta sotamieheksi ja vietiin palveluksen päätyttyä `upsee-
rien kirjoihin´ odottamaan sodan syttymistä! Luvattu sotilaspas-
toriylennys jäi kuitenkin saamatta, kun sotaa ei Suomenmaalla
syttynytkään.
Mutta itse opiskellen olen teologiaa ja Raamatun tutkimusta har-
rastanut aktiivisesti yli 45 vuotta. Tässä itse opiskelussa on
se hyvä puoli, ettei tarvitse sitoutua mihinkään professoriin
tai oppisuuntaan, ja kun sattuu oleman vielä niin, että Taivaal-
linen Oppituolinhaltija jo lapsuudesta lähtien on puhaltanut
Henkeänsä, ohjaten matkan varrella oikeaan tiedostojen ja tieto-
jen käsittelyyn, niin tämä on tehnyt mahdolliseksi jopa opinnoissa
edistyäkin jonkun verran.
Lisämeriittinä olen selkääni elämän kolhuissa saanut niin maar
perusteellisesti ja jopa monien silmissä kirotunkin leimaa kan-
tanut, että rohkenen omassa hybriksessäni (tyhmää kyllä!) toi-
votella itseäni siihen joukkoon, josta Luther aikoinaan lausui:
`Hyväksi teologiksi ei tulla vain kirjoja lukemalla, vaan elä-
mällä, kuolemalla ja tulemalla kirotuksi!.´"
Näin siis edellä tuo uskonveli.
Omasta puolestani lisään seuraavan ajatuksen:
Jos asettaisin toiseen vaakakuppiin jonkun 4-5 vuotta teologi-
sessa tiedekunnassa teologiaa opiskelleen ja teologisen loppu-
tutkinnon suorittaneen henkilön, joka on sen jälkeen jättänyt
jatko-opiskelun sikseen, ja toiseen vaakakuppiin vaikkapa 45
vuotta aktiivista teologista itseopiskelua harrastaneen veljen,
minulle ei jäisi mitään epäilystä siitä, kumpaa näistä ehdok-
kaista pitäisin pätevämpänä teologina.
Kyllä minun silmissäni juuri tuo itseopiskellut veli olisi
näistä kahdesta se pätevämpi teologi, sitäkin huolimatta,
että häneltä puuttuu se virallinen teologin titteli.
Nykyään suurten laitoskirkkojen teologit ovat järjestään
pappeja tai pappeihin itsensä rinnastavia lehtoreita. Siksi
on syytä tarkastella tuota `nykypappeutta´ Uuden testa-
mentin opetuksen valossa.
PAPPEUDESTA:
Vaikka käsitteet "pappi" ja "pappeus" ovatkin tunnettuja ja
tuttuja jopa Uuden testamentin lehdillä, ei niin sanottua
kristillistä papistoa ole ollut suinkaan aina olemassa, vaan
se on apostolisen ajan jälkeinen instituutio.
Sitä ei ole löydettävissä Uuden testamentin kuvaamista seura-
kunnista.
Koska nyt kuitenkin on tosiasia, että apostolisen ajan jälkeen
kirkossa on tapahtunut kirkon jakaantuminen kahtia, pappeihin
ja maallikoihin, joudumme kysymään, antaako Uusi testamentti
ja apostolinen opetus perusteita tälle jaolle?
Room. 15:16 Paavali kertoo "papillisesti toimittavansa Jumalan
evankeliumin palvelusta, jotta pakanakansoista tulisi otollinen
ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri."
Kun siis Paavalikin piti palveluaan papillisena palveluna,
viittaako tämä kenties siihen, että myöhempi jakautuma olisi
jo idussaan hänenkin mielessään?
On ilmiselvää, että Vanhan testamentin aikana jako pappeihin
ja maallikoihin oli senaikaiseen armotalouteen kuuluva. Kansa
oli jaettu leeviläiseen pappeuteen ja muiden sukukuntien pa-
pittomuuteen.
Tämän toteaa Hebr.7:11, mutta osoittaa samalla, että pappeus
on muuttunut 7:12.
Kirje todistaakin selvästi (7:14), ettei Mooses puhunut mitään
siitä pappeudesta, joka nykyään on voimassa. Meidän Herrammehan
on noussut Juudasta, jolle sukukunnalle Mooses ei puhunut pap-
peudesta mitään.
Kun Heprealaiskirje osoittaa (7:24), että meidän Herrallamme
on katoamaton pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, kirje
osoittaa samalla, että Jumala on lakkauttanut leeviläisen pap-
peuden.
Tämän Melkisedekin pappeuden haltijana on vain yksi henkilö:
Jeesus, ylösnoussut Jeesus Kristus, ja hän toimittaa pappis-
palvelusta siinä oikeassa taivaallisessa majassa (8:1-2).
Meidän Herramme ylimmäispapillisen pappeuden lisäksi Uusi tes-
tamentti tunnustaa voimassa olevaksi ainoastaan kaikkien kris-
tittyjen yleisen pappeuden, ei mitään muuta. Ilmestyskirjakin
toteaa, että meidän Herramme on rakastanut meitä (1:5-6), ja
päästänyt meidät synneistämme verellänsä, ja tehnyt meidät ku-
ningaskunnaksi ja papeiksi Jumalalleen ja isälleen.
Tämä kristittyjen pappeus on todellisuutta myös tulevassa tu-
hatvuotisessa ajassa, sillä tästä sanotaan:"...he tulevat ole-
maan Jumalan ja Karitsan pappeja, ja hallitsevat hänen kans-
saan ne tuhat vuotta."(20:6).
Mutta mikä on tärkeää on se, että jokainen kristitty on tosi-
asiassa pappi nykyisessäkin ajassa, ja tämän pappeuden tehtävät
perustuvat ja jakaantuvat kharismojen, armolahjojen mukaan itse
kullekin.
1 Piet. 2:5:stä voimme lukea kehotuksen, joka kuuluu meille
kaikille:
"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi,
pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jee-
suksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia."
Saman luvun jae 9 sanoo:
"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä
kansa, omaisuuskansa, julistaaksenne sen täydellisyyksiä,
joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa."
Tämän mukaan koko Kristuksen seurakunta on hengellistä pa-
pistoa, eikä vain uhratakseen hengellisiä uhreja, vaan myös
julistaakseen kutsujansa täydellisyyksiä.
Toistan vielä: Uusi testamentti ei tunnusta voimassa olevaksi
muita pappeja ja pappeuksia kuin nämä kaksi: Herramme Jeesuksen
ylimmäisen pappeuden ja kaikkien kristittyjen yleisen pappeuden.
Alkuajan seurakunnissa yleinen pappeus oli myös käytännössä,
siitä huolimatta, että heilläkin oli kristilliset johtajansa,
joita nimitettiin vanhimmiksi (presbyteruus) ja kaitsijoiksi
(episkopuus).
Nämä vanhimmat ja kaitsijat eivät kuitenkaan toimineet yksin
edes opettamisessa, vaan jotta taattaisiin se, että kaikki
saisivat opetusta ja kehoitusta, kaikkien seurakunnan jäsenten
tuli saada sekä profetoida että toimia muutenkin esittäjinä
kokouksissa. Ei tietenkään samassa kokouksessa, vaan toiset
tässä, toiset toisessa.
Vaikka seurakunnan vanhimmat toimivat johtajina, puhujina ja
sielujen valvojina, tämä ei ollut esteenä sille, että kaikki
jäsenet käyttivät kokouksissa armolahjojaan, esittäen jotakin.
Tästä Paavali antoi selvän ohjeen 1. Kor.14 luvussa (26-31).
"Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella
jotakin esitettävää: Millä on virsi, millä opetus, millä
ilmestys, mikä aikoo puhua kielillä, mikä selittää. Kaikki
tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin pu-
hukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi
selittäköön. Mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti
seurakunnassa ja puhukoon itselleen ja Jumalalle.
Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvos-
telkoon. Mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen,
vaietkoon ensimmäinen. Sillä teidän on saatava kaikkien pro-
fetoida toinen toisenne jälkeen, jotta kaikki saisivat ope-
tusta ja kaikki kehoitusta."
Uuden testamentin ajan kristityt olivat siis kaikki pappeja,
jotka kulkivat Pyhän Hengen johdossa, täysin vapaasti evan-
keliumia julistaen, ja murtaen myös vapaasti kodeissaan lei-
pää. (Apt.2:46, 8:4, 11:19-21).
Mutta sitten alkoi tapahtumaan muutos. Jo Uudessa testamen-
tissa kerrotaan (3 Joh.9-10) Diotrefeksesta, "joka pyrki
olemaan ensimmäinen heidän joukossaan" korottaen siis it-
sensä toisten yläpuolelle. Tämän tähden apostoli Johan-
neskin joutui ristiriitaan tämän `pyrkyrin´ kanssa.
Ei mennyt paljon aikaa siihen, kun tämä ensimmäiseksi pyr-
kimisen kehitys meni vielä pitemmälle.
Syyrian Antiokian piispa Ignatius alkoi ylikorostamaan
kaitsijan eli piispan sekä diakonien asemaa ja valtaa.
Tämä käy selvästi ilmi hänen kirjeestään Smyrnalaisille,
josta voimme lukea seuraavaa:
"Seuratkaa kaikki piispaa niin kuin Jeesus Kristus Isää,
ja vanhimpia niinkuin apostoleja. Diakoneja taas kunni-
oittakaa kuin Jumalan käskyä.
Älköön kukaan ilman piispaa toimittako mitään seurakun-
nallista toimitusta. Sellaista ehtoollista pidettäköön
pätevänä, joka tapahtuu piispan tai hänen valtuuttamansa
henkilön toimesta.
Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma, samoin kuin
katolinen kirkko on siellä missä Jeesus Kristus on. Ilman
piispaa ei ole lupa toimittaa kastetta eikä rakkaudenateriaa.
...On hyvä antaa tunnustus Jumalalle ja piispalle. Se joka
kunnioittaa piispaa, nauttii kunnioitusta Jumalan puolelta.
Se joka panee jotain toimeen piispalta salassa, osoittaa
palveluksensa perkeleelle."
Seuraamatta tätä kehitystä pitemmälle, antakaamme nykyajan
pappien itsensä vahvistaa tämä kehityksen kulku. Kirjassaan
"Johdatus teologiaan" professori Osmo Tiililä kirjoitti
seuraavaa, selostaessaan alkuseurakunnallisia oloja:
"...Ratkaisevaa oli kuitenkin, että kaikki kristityt muo-
dostivat yhden Jumalan kansan, jossa kaikki olivat yhden-
veroisia jäseniä: he olivat Jumalan työtovereita (1 Kor.3:9,
2 Kor.6:1), jopa 'kuninkaallinen papisto'(1 Piet.2:9).
Vasta vanhan kirkon aikana syntyi kirkossa kahtiajako:
erityisen aseman saanut kleerus eli virkapapisto ja sille
alistetut maallikot. Samalla jäi sivuun alkukristillinen
ajatus uskovien yleisestä pappeudesta."
Näin siis Tiililä edellä.
Entä, miten sitten papinvirka käytännössä pääsi syntymään
kristilliseen seurakuntaan? Vastauksen voimme lukea kirk-
koneuvos Eetu Rissasen kirjasta "Kirkon herrat". Se kuuluu:
"Historiantutkijan päätelmä on lyhyesti sanottuna seuraava:
Alkuaan seurakunnassa sovittiin, kuka toimittaa ehtoollisen
jaon. Oli luonnollista, että jumalanpalveluksen ja erikoi-
sesti ehtoollisen johtaminen uskottiin seurakunnan vanhim-
mille, jotka Uuden testamentin mukaan näyttävät merkitsevän
myös kaitsijaa (piispaa).
Kun ehtoollinen oli seurakuntaelämän keskus, se korosti myös
toimituksen suorittajan merkitystä.
Kun lisäksi alettiin ajatella ehtoollista uhrina, oli vertaus
Vanhan testamentin uhripalvelukseen ja uhripapistoon itsestään
selvä.
Tämä johti ennen pitkää siihen, että kaitsija (piispa), jolle
pyhien toimitusten johto vähitellen keskittyi, rinnastettiin
vanhan testamentin ylimmäiseen pappiin, ja niin Uuden testa-
mentin papistosta tuli Vanhan testamentin papiston seuraaja."
Itse jakautumasta papit ja maallikot samainen Rissanen kirjoit-
taa samassa kirjassa "Papit ja maallikot" otsikon alla seuraa-
vaa:
"Jakauma papit - maallikot on Uuden testamentin sanoman vas-
tainen. Seurakunnan paimenista, so. vanhimmista ja kaitsi-
joista ei käytetä Uudessa testamentissa sanaa pappi (krei-
kaksi: hiereus).
Edelleen niistä, jotka eivät olleet paimenia, ei käytetä sa-
naa maallikko (laikos). Jeesus näet lopetti vanhatestamentil-
lisen papinviran, joka oli ennen muuta uhripapin virka.
Vanhasta testamentista tuttu vastakohta: papit - maallikot,
ei jatku Uudessa testamentissa.
Kristus on ainut ja iankaikkinen välimies. Jeesus Kristus on
ylimmäisenä pappina kaikkien uskovien yleisen pappeuden alku.
Erityisen pappisluokan pappeus päättyi Kristuksen pappeudessa
ja uhrissa, ja samalla hänessä alkaa uusi, kaikkien uskovien
yleinen pappeus."
Jatkossa Rissanen vielä kirjoittaa:
"Mutta pian yllättävän pian, palattiin vanhatestamentilliseen
jakautumaan papit ja maallikot."
Entä, mikä oli Lutherin kanta "pappi"-nimityksen käyttöön?
Lutherin kanta tulee ilmi F. Pieperin dogmatiikasta (s.581),
kohdasta jonka otsikkona on: "Julkisen saarnaviran hoitajat
eivät ole mikään muista kristityistä erillinen hengellinen s
ääty." Varsinainen teksti kuuluu lyhenneltynä:
"Vallitsevaan kielenkäyttöön mukautuen Lutherkin käyttää
siellä täällä niistä, jotka palvelevat kirkon viroissa
sanoja:'hengellinen sääty', 'hengelliset'(Geistliche) ja
'papit'(Priester)... Samalla Luther kuitenkin huomauttaa
siitä, etteivät nämä sanat ole peräisin Raamatusta,ja että
ne ovat hyvin harhaanjohtavia.
Raamatun mukaan ovat kaikki uskovat eli kristityt 'hengel-
liseen säätyyn' kuuluvia (1 Joh.2:27, Gal.6:1, 1 Piet.2:5,
1 kor.2:15, jne.)
Sen vuoksi on raamatunvastaista kielenkäyttöä sanoa kris-
tillisen kirkon piirissä kirkon viroissa toimivia 'hen-
gellisiksi', 'papeiksi', jne. Luther sanoo:'Pyhä Henki on
tarkoituksella varonut Uudessa testamentissa käyttämästä
sanaa 'sacerdos', pappi (Priester, pfaffe) edes kenestä-
kään apostolista tai mistään muusta virasta. Se on aino-
astaan kastettujen eli kristittyjen nimitys...jne."
Hiukan myöhemmin dogmatiikka jatkaa:
"Raamatun mukaisesti ilmaisemme asian, jos sanomme, että
julkisen saarnaviran hoitajat ovat kristittyjen keskuu-
dessa toimivia viranhaltijoita..."
Mutta dogmatiikka ei lopeta vielä tähänkään, vaan lisää
vielä, vedoten Lutherin sanaan:
"Luther sanoo, että 'pappi-nimitys on otettu käytäntöön
kirkon suureksi vahingoksi' joko pakanuudesta tai juuta-
laisuudesta, ja jatkaa: 'Evankeliumin mukaan voitaisiin
heitä mieluummin nimittää palvelijoiksi, diakoneiksi,
piispoiksi, huoneenhaltijoiksi..."
Entä, miksi on niin tärkeätä käsitellä tälläistä aihetta
papeista ja maallikoista? Tähän vastaa erittäin hyvin
Philip Jakob Spenerin kirjoittamasta kirjasta "Hurskaita
toiveita" otettu lainaus, jälleen lyhennellen ja selven-
täen:
"Kaikki hengelliset virat kuuluvat kaikille kristityille
erotuksetta. ...Tämän mukaan on jokaisen kristityn virka
...myös uutterasti tutkia Herran sanaa ja opettaa, nuhdella,
kehottaa ja ohjata toisia...sen armon mukaan mikä hänelle
on annettu. ...Sitä vastoin jos tätä oppia ei tunnusteta
ja teroiteta, niin syntyy suruttomuutta ja laiskuutta, (ja
sen seurauksena ajatellaan) että... pappi on yksinomaan
kutsuttu Jumalan sanan käytön hengellisiin toimituksiin,
rukoilemaan, tutkimaan, opettamaan, kehottamaan, lohdut-
tamaan, nuhtelemaan jne. ... ettei muiden tarvitse siitä
lainkaan huolehtia."
Kristityt tekevät väärin, jos sälyttävät kristillisen pap-
peuden velvoitteet vain virkapappien niskaan. Me kaikki
olemme pappeja, eikä meidän tulisi unohtaa pappeuden vel-
vollisuuksiamme, eikä myöskään antaa kenenkään anastaa
meiltä pappeuden oikeuksiamme.
Meillä on täysi oikeus sekä myös velvollisuus pitää uudes-
tisyntyneinä Jumalan lapsina esillä totuuden ja elämän sanaa,
vastustajista välittämättä.
Sendstadin Kristillisessä dogmatiikassa sanotaan (s.354):
Kirkko-oikeudellisiin järjestyksiin on pitäydyttävä rauhan,
rakkauden ja järjestyksen tähden, elleivät ne estä evan-
keliumin viemistä eteenpäin, eivät sido armolahjoja, ei-
vätkä johda kristillisessä seurakunnassa sietämättömiin
oloihin, jotka ovat ristiriidassa omantunnon kanssa."
Luterilaisen dogmatiikan mukaan kirkon järjestyksetkään
eivät siis saa olla esteenä armolahjojen käytölle, evan-
keliumin eteenpäin viemiselle, eikä kristittyjen oman-
tunnon mukaiselle toiminnalle.
Saattaa olla niinkin että jokin kirkko tai seurakunta on
"isäntien vallassa", ja nämä isännät ovat estämässä ja
tukahduttamassa Pyhän Hengen vaikutusta. Tälläisestä
isännästä jo mainitsin, mutta otetaan vielä lainaus
(3 Joh.9-10):
"Kirjoitin sanasen seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka
pyrkii olemaan ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota
meitä vastaan. Sen tähden minä, jos tulen, olen muis-
tuttava niistä teoista, joita hän tekee, kun pahoin
sanoin juoruaa meistä: eikä vielä siihenkään tyydy: ei
itse ota veljiä vastaan, estääpä vielä niitäkin, jotka
tahtovat sitä tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta."
Tällaiset isännät eivät toimi Jumalan eivätkä Herramme
valtuuttamina, eikä siksi ole oikein alistua ja jäädä
näiden `pikkupaavien´ peukaloiden alle.
Ystävämme ortodoksisen `ammattiteologin´ kannanotot
selittyvät hänen kirkkonsa opinnäkemyksistä, jotka
hän tietenkin on itse omaksunut.
Edellä olen osoittanut, ettei Uusi testamentti tun-
nusta voimassa olevaksi kuin kaksi pappeutta, eli
Herramme Jeesuksen ylimmäisen pappeuden ja koko seu-
rakuntaa koskevan hengellisen pappeuden. Olen myös
osoittanut, miten, vastoin Herran tahtoa,Jumalan kan-
sa jaettiin apostolisen ajan jälkeen kyseenalaisin
motiivein pappeihin ja maallikoihin.
Silti ortodokninen kirkko väittää, täysin Uuden
testamentin opetusten vastaisesti, että:
"Kirkolliset virat johdetaan apostoliselta ajalta.
Piispat, joista korkeimmat ovat metropoliittoja,
eksarkkeja ja patriarkkoja, ovat apostolien viran
jatkuvia haltijoita.
Presbyteerien ja diakonien ohella he muodostavat
korkeamman kleruksen (ο ανωτερος κληρος). Alem-
paan klerukseen (ο κατωτερος κληρος) kuuluvat hy-
podiakonit, lektorit ja esilaulajat, joista kaksi
jälkimmäistä luetaan maallikoihin.
Ortodoksisen opetuksen mukaan `pappeus´ on Confessio
orthodoxan mukaan `neljäs sakramentti.´
Vaikka kirkko periaatteessa tunnustaa kristittyjen
yleisen pappeuden, käytännössä nuo papilliset oikeu-
det kielletään.
Pappeutta heidän mukaansa on näet kahdenlaista,
hengellistä ja sakramentaalista. Edellinen kuuluu
kaikille ortodoksisille kristityille, jotka rukoi-
levat ja kiittävät Jumalaa sekä uhraavat hänelle.
Mutta tämä yleinen hengellinen pappeus ei oikeuta
palvelemaan papillisesti muita ihmisiä, ei oikeuta
päästämiseen eikä sitomiseen enempää kuin opetta-
miseenkaan.
Tämä kaikki kuuluu vihitylle mysteeriopapistolle
(μυστηριωδης ιεροσυνη).
Philaret katekismuksessaan pitää pappisvihkimystä
sakramenttina, samoin Malinovski:
»Pappeuden sakramentti on sellainen pyhä toimitus,
jossa piispan rukouksellisen kätten päällepanemisen
kautta oikein valittuun ja vihittyyn mieheen johde-
taan jumalallinen armo, joka antaa hänelle jumalal-
lisen joka antaa valtuuden ja voiman sakramenttien
toimittamiseen ja Kristuksen lauman kaitsemiseen»
(s. 671).
Kätten päällepanemiseen liittyvän pappeuden sakra-
menttia nimitetään kheirotoniaksi (χειροτονια). Tämä
välittää lähtemättömän kharisman.
Venäläinen teologi Chomiakow lausuu, että papiksivih-
kimys sisältää Kristuksen kirkolle antaman armon koko
täyteyden. Jos vihkimystä ei enää suoritettaisi, lak-
kaisivat kaikki sakramentit kastetta lukuunottamatta
olemasta ja ihmissuku jäisi osattomaksi Jumalan armos-
ta (Heiler, s. 278).
Kaste ymmärretään selvästi sakramenttimaagilliseksi
toimitukseksi, kuten seuraavasta selostuksesta ilmenee:
Vain kokonainen veteen upottaminen on oikea kasteen
muoto, joten esim. muiden kirkkokuntien valamalla suo-
rittamaa kastetta ei sellaisenaan tahdota hyväksyä;
Venäjällä näin kuitenkin on tehty.
Veteen upottamisen on tapahtuttava kolmasti. Kastamisen
yhteydessä suoritetaan manaus, jolla perkele ajetaan
kastettavan luota.
Kasteen vaikutus selitetään ihmisen kokonaan uudistavaksi,
ja tämän nojalla se on autuuteen välttämätön. Sen saattaa
tosin korvata myös »verikaste» l. marttyyrius. (Malinovski
s. 610).
Kaste poistaa perisynnin niinkuin siihenastiset tekosyn-
nitkin ja välittää katoamattoman uuden luonnon (χαρακτηρ
ανεξαλειπτος).
Ihmiseen jää kuitenkin taipumus pahaan, sairauteen ja kuo-
lemaan, joskin toisaalla sanotaan, että kaste palauttaa
ihmisen tahdon vapauden ja tekee hänet halukkaaksi kaik-
kiin hyviin tekoihin. Kastetta ei saa uusia. Hätäkasteen
voi suorittaa nainenkin, kuitenkin ehdolla, että hän on
oikeaoppinen.
Kummeja pidetään keskenään henkisinä sukulaisina ja lapsi-
kastetta raamatullisena. Kastamattomien lasten katsotaan
joutuvan »suhteelliseen autuuteen» (Ekkl. X, s. 69).
Suhteestaan Raamattuun ortodoksisen kirkon näkemys on,
että kirkko on johdattaja Raamattuun sen ainoana oi-
keana tulkitsijana.
Raamattu on auktoritatiivinen kreikkalaisena tekstinä,
koska Septuaginta = LXX on hyväksytty päteväksi hep-
realaisen Vanhan testamentin tekstin yläpuolelle.
Merkittävää lisäksi on, että Raamattua ei suositella
kaikkien kristittyjen luettavaksi, sillä eiväthän
lapset voi saada `vahvaa ruokaa.´
Vain siis vihitty mysteeriopapisto on kelvollinen
lukemaan ja selittämään Raamattua, ei tavallinen
kristitty.
Sakramentit eli `nupteeriot´ määritellään Conf.
orthodoxassa seuraavasti: Ne ovat Herran säätämiä
toimituksia, jotka näkyvässä muodossa valittävät
Jumalan näkymättömän armon uskovan sieluun (m.t.
XCIX). Niihin kuuluu kolme asiaa: oikea elementti,
oikein vihitty pappi tai piispa niitä hoitamassa,
sekä Pyhän Hengen avuksihuutaminen ja juhlallinen
asetussanojen lukeminen ( η επικλησις του αγιου
πνευματος και το ειδος των λογιων).
Nämä edellä esittämäni ortodoksisen kirkon opin
selvitykset valaisevat oivallisesti sitä hengellistä
tilaa, joka ilmenee tämän ystävämme `ammatiteologin´
näkemyksistä.
Esimerkki: Ystävämme ei ole ilmeisesti koskaan kokenut
sitä pelastuskokemusta (Tiitus 3:4-7), jonka kautta
ihminen todella uudestisyntyy ja saa Pyhän Hengen, hän
ei tiedä, mitä todellinen hengellinen elämä on.
Sen sijaan hänelle on uskoteltu, että kun hänet kuuden
viikon ikäisenä kastettiin, hän sai kasteensa yhteydessä
`uuden luonnon´, ja nyt hän sitten pitää itseään uudesti-
syntyneenä kristittynä seuraavan kirkkonsa opinkohdan
perusteella:
"Kaste poistaa perisynnin niinkuin siihenastiset teko-
synnitkin ja välittää katoamattoman uuden luonnon (χαρακτηρ
ανεξαλειπτος)."
Siksi hän aivan vakavissaan kirjoitti seuraavankin vies-
tin, jonka mukaan `uskovaksi ei muka voi tulla muuten kuin
kasteen kautta´, ja tuolla kasteella hän tarkoittaa nimen-
omaan sylilasten kastamista.
Kun hän jatkoi: "Sillä uskova kreik pistos tarkoittaa
kastettua kristittyä", hän oli periaatteessa oikeassa,
mutta ei suinkaan sovellettuna nykyisiin vauvakasteisiin,
vaan niihin kautta aikojen evankeliumin kuulemisen kautta
uskoon tulleisiin yksilöihin, jotka uskoon tultuaan ovat
myös vastaanottaneet kasteen.
Kun ystävämme `ammattiteologi´ vakuutti:
”Minäkin olen kristitty siksi, että minut on kuuden viikon
ikäisenä kastettu,…”
Voin korjata:
Sinäkin olet nimikristitty siksi, että sinut on kuuden viikon
ikäisenä kastettu, mutta todellisen kristityksi tulon koet
vasta sitten, kun koet pelastuksen, johon kuuluu todellinen
uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen runsas vuodatus sisimpääsi.
Sen jälkeen kerrot kristittynä olosi perusteen aivan toisin
sanoin kuin tuossa edellä.
-------------------
...tuossahan tuli selkeästi tuo samainen asia esiin lähetyskäskyn suhteen mistä olen itsekin asiaa tutkinut ja havainnut sen niin olevan!
Tuo Lehmuskosken tuoma opetus Matt 28:19 asiasta tukee täydellisesti sitä havaintoa minkä olen minäkin Raamatun sanasta havainnut ja tuonut sen täälläkin esiin luettavaksi ja saanut heti haukkumiset päälleni kirkollisten taholta! En ole koskaan tutustunut tuohon Lehmuskosken teokseen, mutta jostain sen nyt kyllä aion hankkia! Olipa todella mielenkiintoinen teksti!
Siunausta! ;)
TaistoRa:
"Tuo Lehmuskosken tuoma opetus Matt 28:19 asiasta..."
Oikaisu väärinkäsitysten välttämiseksi:
Luehan uudelleen ja tarkemmin niin huomaat, ettei
Lehmuskosken kirjasta lainattu teksti käsittele ol-
lenkaan kohtaa Matt 28:19, vaan se käsittelee vain
tuota Apostolisiin isiin kuuluvaa kirjoitusta, nimeltään
"Polykarpoksen marttyyrio."
JUHANA LEHMUSKOSKI, entinen luterilainen pappi, kirjassaan YKSI KASTE (RV –82) sanoo ”perisynnistä”:
”Koska pieni lapsi on täysin kehittymätön pahan tekemisessä, siinä ei myöskään ole turmelusta” (sivu 79).
”Pieni lapsi on samassa tilassa, jossa Aadam ja Eeva olivat paratiisissa ennen lankeemustaan” (sivu 79).
”Pienet lapset, jotka eivät vielä pysty vihaamaan Jumalaa, ovat kokonaan vapaat perisynnistä” (sivu 81).
Mitähän näihin väitteisiin sanot?
----
Sain vastaukseksi:
"Väite on mahdoton, ja sen kertoo jo sekin, että kun Adamille syntyi poika, niin sanotaan, että tämä oli hänen Adamin kaltainen, hänen kuvansa, ei enää Jumalan kuva, kuten Adam ennen syntiinlankeemusta" (1Ms 5:3).
Eli syntiinlankeemuksesta alkaen kaikki syntyneet ihmiset ovat syntiin langenneen Adamin kuvan kaltaisia, ei enää Jumalan kuvan kaltaisia.
Ihminen syntyy siis maailmaan jo valmiiksi syntisenä kuten Raamattu selkeästi ilmoittaa:
Ps 51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Ps 58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
Jes 48:8 sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.
1Ms 8:21 ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.
Rm 5:19 Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki KAIKISTA syntisiä
Ef 2:3 ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
Rm 3:9 " Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
10.Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
Ef 2:3 olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
1.Kr 15:22 22. Sillä niinkuin KAIKKI KUOLEVAT Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
Selvin osoitus perisynnin olemassaolosta on KUOLEMA. Jos ihminen syntyisi maailmaan synnittömänä, niin kukaan pikkuvauva ei voisi kuolla.
Synti tuli maailmaan Adamin kautta ja sen mukana kuolema.
Rm 5:12 12. ”Sentähden, niinkuin YHDEN IHMISEN KAUTTA SYNTI TULI MAAILMAAN, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, KOSKA KAIKKI OVAT SYNTIÄ TEHNEET –
Luetun ymmärtämisen koe: minkä tähden kuolema on kaikkien ihmisten osana?
Adamin lankeemuksen rangaistukseksi asetettiin ”kuolemalla kuoleminen”; ”sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
Rangaistus oli siis ajallinen ja hengellinen kuolema.
Tuon rangaistuksen aliseksi JOKAINEN ihminen syntyy maailmaan kuten edellä olevat raamatunkohdat osoittavat. Ihminenhän syntyy maailmaan lihasta ( Jh 3:6), eli miehen tahdosta( Jh 1:13).
Tullakseen taivaskelpoiseksi ihmisen pitää päästä eroon tuosta lihan ruumiista, eli vanhasta ihmisestä, ja se tapahtuu kasteessa kuten Kol. 2:11-12 ja Rm 3:18 kertoo.
Eli ihmisen pitää päästä syntiinlankeemusta EDELTÄVÄÄN tilaan, eli syntyä uudesti Hengestä; Jh 3:3 ”joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Perisynnin olemassaolon takia Jeesuksen ei sopinut syntyä Joosefin syntiin langenneesta siemenestä, vaan Hänen piti siitä Pyhästä Hengestä ollakseen Pyhä ja Tahraton uhri Jumalalle.
Room. 5:12: ” Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet”.
(Yllä oleva teksti ei ole omaani, mutta täysin Raamatun Sana mukaista)!)
Emmehän me synnittömiä ole tässä lihallisessa ruumiissamme olemme sidottuja "turmeltuneeseen luontoomme", mutta kiitos Jumalalle, syntimme on sovitettu!!! Siis miten???
>>Hän on meidän (uskovaisten) syntiemme sovitus, eikä vain meidän (uskovaisten), vaan myös koko maailman (kaikkien) syntien. - 1.Joh.2:2.>2 Kor. 5:19 "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan"!,....
Jumala siis sovitti maailman itsensä kanssa!
>>Room 5:18 "Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi =(kuolemaksi), niin myös yhden ihmisen =(Jeesuksen) vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi"