Olisiko jollain tietoa sellaisesta asiasta, joutuuko takaajat vielä vuosien päästä maksamaan lainanottajan velkoja, vaikka lainanottaja on ollut velkajärjestelyssä? Meitä oli 3 takaajaa ja yksi takaajistakin oli velkajärjestelyssä.Miten 7 vuotta sitten kuolleen takaajan omaisuus, voidaanko sitä ulosmitata? Olisin kiitollinen jos joku osaisi vastata.
Loppuuko takaajan vastuu...?
Moona
6875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei siinä sen kummempaa vastausta ole. Hyvin yleistä, että todellinen velallinen vapautuu veloista kauan ennen takaajia jos huono tuuri käy.
Velkomisen olisi pitänyt tapahtua määräaikojen puitteissa kuolinpesästä, eli sieltä on otettu mitä on otettu ja homma on pantu sitä myöten pakettiin. Enää ei ole mitään ulosmittauspelkoa, PAITSI jos osakkaat ovat lainvastaisesti piilottaneen kuolinpesän varoja, jotka olisivat muuten menneet kokonaan/osittain velkoihin.
Tosiaan muuten sitten mikäli velkaa on pidetty vireillä, takaajilta voidaan edelleen periä ihan kuten aiempi vastaaja jo sanoikin. Tosin vähän nyt ihmettelen, että eikö 7 vuoteen ole tapahtunut mitään...
Ei ole kuulunut mitään seitsemään vuoteen.Kuolleen takaajan omistuksessa on talo tai puolikas siitä, kun toisen puolikkaan omistaa vainajan puoliso,joka on ostanut sen vainajan ollessa vielä elossa.Olenkin tiedonhaluinen, että voiko vainajan puoliso myydä tän rakennuksen ilman ulosottouhkaa eli vievätkö he rahat päältä jaon, vai onko enään ulosottokelpoinen. Lainaa jota oltiin takaamassa ,oli otettu noin 15vuotta sitten.
Se on juurikin tuo kuolinpesävaihe joka on katkaissut perinnät, jos on kaikki ihan laillisesti ja asianmukaisesti hoidettu. Kyllä ulosotto olisi jo iskenyt taloon kiinni kauan kauan sitten jos niin olisi voinut tehdä.
Ainut hieman epäselvä juttu tuossa on, että jos kerran takaaja on kuollut ja takaajan leski omistaa puolet, niin KUKA sitten omistaa tuon toisen puolen nykyään? Sillä kyllähän tietty olisi ulosotto jo väliin tullut aikanaan jos olisi realisoimisia tehty. Tuossa kohtaa on sitten ihan homma ok, että puolet on lesken nimissä jos ihan asianmukaisesti ja "aidolla rahalla" on osuuden ostanut. Eikä ole mitenkään vain velkojia piiloon teknisesti siirretty osaa toisen nimiin.
toisen puolen talosta omistaa vainajan vaimo, kun on sen ostanut, ja toisesta puolesta omistaa leski puolet ja perikunta puolet eli leski omistaa 3/4 osaa talosta.Ulosottomies oli vain sanonut,että ei saa myydä tai myydä sopii,mutta he ottaa rahat. Olettaisin, että he voisivat viedä osan vai onko näin?
Lesken osuus on kiistatta hänen ilman mitään tulkinnanvaraa, jos kaupat on tehty aiemmin mainitulla reaalirahalla ja omistussuhteen muutoksella takaajan (vainajan) elinaikana. Oleellista on myös, että myynti on tehty tilanteessa jossa sen on voinut vielä suorittaa. Tarkoittaen, että jos velallinen myy omaisuutensa saadakseen vaiheessa, jossa sitä ei enää ulosottotoimien käynnissäollessa voi tehdä. Tällöin voisi tapahtua kyllä tehtyjen toimenpiteiden peruuttamista, mutta ne olisi kyllä tarvinnut tehdä aikanaan eikä enää tässä vaiheessa...
Sitten taas tuossa loppuomistuksessa on näemmä tilanne se, että on mennyt puoliksi aivan normaalisysteemien mukaan. (Leskelle puolet, perikunnalle puolet, josta tulee tuo 3/4 omistus ym.)
Tässä tilanteessa voi sen puoleen vielä tullakin maksuvelvoitetta, että ulosotto ei ns. pääse kiinni taloon koska on tarpeeksi omistuksia velattomalla osapuolella, mutta jos aletaan myymään niin lankeaa tietyssä suhteessa vanhoja velkoja maksettavaksi kun kädessä onkin riihikuivaa käteistä.
Käytännössä tilanne on se, että kyseiset velanmaksurahat menisivät perikunnan osuudesta ja lesken 1/4 olisi vähän ehkä tilannekohtainen. 2/4 eli puolet myyntihinnasta tulisi aivan kiistatta leskelle suoraan käteen ja koska hän on sen ostanut. Muu omistushan sitten tulee lakiteknisesti perinnönjaon kautta.
Vähän kyllä nyt näin pitkän ajan jälkeen kuulostaa kärjistetyltä tuo uo-miehen ilmoitus että myykää mutta he ottavat rahat. Noita osuuksia asiassa toki on ja luonnollisesti tilannekohtaisuuksia, mutta lesken on puolet ja siihen ei kukaan pääse käsiksi.