Lue toki koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa
hänen tuli
vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana
poika oppi
hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän
huomasi, että oli
helpompaa
hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin
hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä
ehdotti, että
poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä,
jolloin hän ei
kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa
isälleen, että hän
oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa
työtä,
poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada
entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan
samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä
olemassa." Sanoilla
aiheutettu haava on aivan yhtä
paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja
rohkaiset sinua
onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina
avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität. Lähetä tämä viesti
jokaiselle, jota
pidät YSTÄVÄNÄSI, vaikka se
tarkoittaisi, että palautat sen sille, joka sen Sinulle lähetti. Jos se
palaa takaisin
itsellesi, tiedät, että Sinulla on ystäväpiiri.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa
hänen tuli
vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana
poika oppi
hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän
huomasi, että oli
helpompaa
hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin
hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä
ehdotti, että
poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä,
jolloin hän ei
kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa
isälleen, että hän
oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa
työtä,
poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada
entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan
samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä
olemassa." Sanoilla
aiheutettu haava on aivan yhtä
paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja
rohkaiset sinua
onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja
haluavat aina
avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität. Lähetä tämä viesti
jokaiselle, jota
pidät YSTÄVÄNÄSI, vaikka se
tarkoittaisi, että palautat sen sille, joka sen Sinulle lähetti. Jos se
palaa takaisin
itsellesi, tiedät, että Sinulla on ystäväpiiri.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..
Vastaukset 3
Vanhimmat
ettei viistä enää, mutta muisto säilyy, mutta ei se ole paha muisto, se vaan muistuttaa mua todellisesta itsestäni.
Ja näinhän se on..harvemmin sitä tulee ajatelleeksi,että "sanan miekka"jättää joskus pysyviä jälkiä..viimeistään silloin sen huomaa,kun toinen makaa haudassa,eikä korjaamisen mahdollisuutta tule enää ikinä olemaan.
mutta aika satumainen. Me olemme VAIN ihmisiä.
Meillä on erilaisia tunteita. Meillä on oikeus suuttua, jos siltä tuntuu. Jos emme voisi purkaa erilaisia tuntemuksiamme, ahdistuisimme.
Sehän kuuluu elämään.
Pääasia, että riidat selvitetään. Pyydetään tai annetaan anteeksi. Ja noita arpia tuskin jää kenellekään, jos ei siinä toisen loukkaamisessa kovin syvälle mennä. Ja jos liian syvälle mennään, se alkaakin hipoa jo vihaa toista kohtaan, joka on taas eri juttu.
En ole onneksi tällaista vihaa ainakaan tähän mennessä tuntenut ketään kohtaan.