Siis Ohdake kysyi:
>>Jeesus ei siis merkinnyt sinulle mitään henkilökohtaista?
Ei missään tapauksessa.
>>Kun rukoilit Jehovaa Jeesuksen kautta, niin koitko Jeesuksen olevan todellinen persoona ja myös kuulevan sinua?
Koin rukoilemisen enemmän maneerina. Ihan sama mitä lateli, omaa psyykkaustahan rukoilu on.
>>Jos et kokenut kiitosta aidoksi, niin missä ajattelit olevan vikaa, vai tuntuiko asia silloin normaalilta?
Viikottain tai useamminkin toistuvat asiat ovat osa elämää ei niitä sen kummemmin ihmettele.
>>Jos silloin uskoit Jumalaan ja nyt et, niin (tämä on nyt tosi henkilökohtaista, ja ymmärrän jos et halua vastata) mikä vei uskosi Jumalaan?
Ei kai uskosi Jumalaan ollut samaa kuin usko jt-oppiin, vai oliko?
Kyllä asiat olivat sidoksissa, kertakusetus on minulle riittävä syy panna asiat uuteen syyniin. Uudella kierroksella edellytän enemmän näyttöä kuin "näin se vaan on"-malliselta ensimmäiseltä kierrokselta.
>>Luuletko, että joku silloista ystävistäsi piti Jeesuksen jäljittelemistä elämänsä ohjenuorana ihan arkipäiväisissäkin asioissa?
En nyt saa mieleeni ensimmäistäkään täyspäistä tuttua mieleen tuolta saralta.
>>Mitä tuolloin ajattelit niistä, jotka olivat jt-lahkon ulkopuolisia?
Vuohia ja tuhoontuomittuja, etenkin jos pottulivat ovillansa.
>> Tavalliset uskovaisina itseään pitävät ihmiset tai vaikkapa ev.lut. seurakunnan papit?
Jonkin sortin kauhistuksia, pahempia kuin vuohet.
>>Mitä ajattelit siitä, että monet uskonnot pitivät Jeesusta tärkeänä ja läheisenä persoonana?
Pidin heitä sekopäinä, koska Jehova oli minulle varsinainen kaiken keskipiste.
>>Puhuitteko nuorten kesken koskaan uskosta ja muiden kirkkokuntien uskosta?
Vapaa-aikaa ei tuhlattu.
>>Mietitkö koskaan, miksi se oli kiusallista?
Se oli ikäänkuin syntymälahjana saatu poikkeava ihonväri, ei sitä mietitä, peitellään kyllä.
>> Mitä ajattelit niistä muiden seurakuntien uskovista, jotka tuovat uskoaan esille jokaisessa tilanteessa ja ovet siitä ylpeitä - eikä kiusaantuneita?
Hihhuleita lähinnä, vääräuskoisia ja harhaanjohdettuja - Suuri Babylon.
>>Tuliko vastaan koskaan ketään, joka olisi "pistänyt sinulle jauhot suuhun" kiusallisilla kysymyksillä, niin kuin sinä nyt teet itse jt:lle?
Yksi jäi lähtemättömästi mieleen. Mies tunsi Rooman vallan aikaisen historian kuin omat taskunsa ja "kaatoi kauppaamani paalun". Lähinnä samoilla argumenteilla, joilla kaadoin itse samaisen paalun.
>>Mitä silloin ajattelit?
"Maailmallista viisautta", Vartiotorniseura on Jehovan ohjauksessa ja tietää paremmin.
>>Koitko koskaan, että sinun tekemisiäsi tarkkailtiin?
Kaiken aikaa.
>>Seurasitko itse muiden tekemisiä?
Kaiken aikaa, se oli pelin henki.
>>Olisitko kertonut jollekin, jos olisit nähnyt jonkun vaikkapa polttavan tupakkaa?
En olisi.
>>Koitko, että seurakunnassa juoruttiin, vai saatoitko luottaa ihmisiin?
Totta mooses, jokainen sisäänpäinlämpiävä yhteisö on juorupesä ja on täysin oma syy jos luottaa väärään henkilöön. Itse asiassa en osaa tehdä eroa varsinaisen juoruamisen ja tiiviin yhteisön oman sisäisen mielenkiinnon luoman kokemustenvaihdon välillä.
>>Miltä tuntui, kun huomasit että kaikki ei ollutkaan sellaista kuin sinulle oli opetettu? Kun huomasit, että asioita oli salattu ja vääristelty?
Itse asiassa se oli suuri helpotus. Uskonnolliseen menneisyyteen liittyneet jatkuvat painajaiset loppuivat saman tien. Demonit hävisivät ajatuskuvioistani. Ja mikä parasta olin vasta viisikymppinen, joten olen saanut maistaa normaaliksi käsittämääni elämää jo vuosikymmenen verran.
Kun noin innolla kyselet, niin laitan bonuksena erään perskohtaisen anekdootin lähes 40 vuoden takaa. Olessani totaalikieltäytyjänä Karvialla (1966-1968) alkoi 1975-maailmanloppuhype ja sain äidiltäni kirjeen, jossa hän iloitsi siitä, että en ehdi täyttää 30 ennen Harmagedonia. Viime joulukuussa täytin 60 ja siihen väliin mahtuu neljä Vartiotorniseuran lievempää maailmanloppua.
Perheyhteyden katkettua ei ole edes ollut mahdollisuutta keskustella asiasta, josko siihen enää olisi sen syvällisempää haluakaan. Antaa kuolleiden haudata kuolleensa, minua ei niihin puuhiin tarvita.
>>Jeesus ei siis merkinnyt sinulle mitään henkilökohtaista?
Ei missään tapauksessa.
>>Kun rukoilit Jehovaa Jeesuksen kautta, niin koitko Jeesuksen olevan todellinen persoona ja myös kuulevan sinua?
Koin rukoilemisen enemmän maneerina. Ihan sama mitä lateli, omaa psyykkaustahan rukoilu on.
>>Jos et kokenut kiitosta aidoksi, niin missä ajattelit olevan vikaa, vai tuntuiko asia silloin normaalilta?
Viikottain tai useamminkin toistuvat asiat ovat osa elämää ei niitä sen kummemmin ihmettele.
>>Jos silloin uskoit Jumalaan ja nyt et, niin (tämä on nyt tosi henkilökohtaista, ja ymmärrän jos et halua vastata) mikä vei uskosi Jumalaan?
Ei kai uskosi Jumalaan ollut samaa kuin usko jt-oppiin, vai oliko?
Kyllä asiat olivat sidoksissa, kertakusetus on minulle riittävä syy panna asiat uuteen syyniin. Uudella kierroksella edellytän enemmän näyttöä kuin "näin se vaan on"-malliselta ensimmäiseltä kierrokselta.
>>Luuletko, että joku silloista ystävistäsi piti Jeesuksen jäljittelemistä elämänsä ohjenuorana ihan arkipäiväisissäkin asioissa?
En nyt saa mieleeni ensimmäistäkään täyspäistä tuttua mieleen tuolta saralta.
>>Mitä tuolloin ajattelit niistä, jotka olivat jt-lahkon ulkopuolisia?
Vuohia ja tuhoontuomittuja, etenkin jos pottulivat ovillansa.
>> Tavalliset uskovaisina itseään pitävät ihmiset tai vaikkapa ev.lut. seurakunnan papit?
Jonkin sortin kauhistuksia, pahempia kuin vuohet.
>>Mitä ajattelit siitä, että monet uskonnot pitivät Jeesusta tärkeänä ja läheisenä persoonana?
Pidin heitä sekopäinä, koska Jehova oli minulle varsinainen kaiken keskipiste.
>>Puhuitteko nuorten kesken koskaan uskosta ja muiden kirkkokuntien uskosta?
Vapaa-aikaa ei tuhlattu.
>>Mietitkö koskaan, miksi se oli kiusallista?
Se oli ikäänkuin syntymälahjana saatu poikkeava ihonväri, ei sitä mietitä, peitellään kyllä.
>> Mitä ajattelit niistä muiden seurakuntien uskovista, jotka tuovat uskoaan esille jokaisessa tilanteessa ja ovet siitä ylpeitä - eikä kiusaantuneita?
Hihhuleita lähinnä, vääräuskoisia ja harhaanjohdettuja - Suuri Babylon.
>>Tuliko vastaan koskaan ketään, joka olisi "pistänyt sinulle jauhot suuhun" kiusallisilla kysymyksillä, niin kuin sinä nyt teet itse jt:lle?
Yksi jäi lähtemättömästi mieleen. Mies tunsi Rooman vallan aikaisen historian kuin omat taskunsa ja "kaatoi kauppaamani paalun". Lähinnä samoilla argumenteilla, joilla kaadoin itse samaisen paalun.
>>Mitä silloin ajattelit?
"Maailmallista viisautta", Vartiotorniseura on Jehovan ohjauksessa ja tietää paremmin.
>>Koitko koskaan, että sinun tekemisiäsi tarkkailtiin?
Kaiken aikaa.
>>Seurasitko itse muiden tekemisiä?
Kaiken aikaa, se oli pelin henki.
>>Olisitko kertonut jollekin, jos olisit nähnyt jonkun vaikkapa polttavan tupakkaa?
En olisi.
>>Koitko, että seurakunnassa juoruttiin, vai saatoitko luottaa ihmisiin?
Totta mooses, jokainen sisäänpäinlämpiävä yhteisö on juorupesä ja on täysin oma syy jos luottaa väärään henkilöön. Itse asiassa en osaa tehdä eroa varsinaisen juoruamisen ja tiiviin yhteisön oman sisäisen mielenkiinnon luoman kokemustenvaihdon välillä.
>>Miltä tuntui, kun huomasit että kaikki ei ollutkaan sellaista kuin sinulle oli opetettu? Kun huomasit, että asioita oli salattu ja vääristelty?
Itse asiassa se oli suuri helpotus. Uskonnolliseen menneisyyteen liittyneet jatkuvat painajaiset loppuivat saman tien. Demonit hävisivät ajatuskuvioistani. Ja mikä parasta olin vasta viisikymppinen, joten olen saanut maistaa normaaliksi käsittämääni elämää jo vuosikymmenen verran.
Kun noin innolla kyselet, niin laitan bonuksena erään perskohtaisen anekdootin lähes 40 vuoden takaa. Olessani totaalikieltäytyjänä Karvialla (1966-1968) alkoi 1975-maailmanloppuhype ja sain äidiltäni kirjeen, jossa hän iloitsi siitä, että en ehdi täyttää 30 ennen Harmagedonia. Viime joulukuussa täytin 60 ja siihen väliin mahtuu neljä Vartiotorniseuran lievempää maailmanloppua.
Perheyhteyden katkettua ei ole edes ollut mahdollisuutta keskustella asiasta, josko siihen enää olisi sen syvällisempää haluakaan. Antaa kuolleiden haudata kuolleensa, minua ei niihin puuhiin tarvita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienot ja rehellisentuntuiset vastaukset.Itse olen uskossa,mutta koen sympatiaa Markkua kohtaan varsinkin kun on menettänyt niin paljon.Rukoilen kuitenkin Herraa puolestasi ja toivon tietenkin, että hänet löydät.
>>... rehellisentuntuiset vastaukset.
Jos vastaavantyyppiset kysymykset olisi esitetty minulle neljä vuosikymmentä sitten, niin vastaukset olisivat olleet erilaisia. Olisin, ehkä aivan tiedostamattani kaunistellut asioita ja näin suojellut omaa maailmankuvaani, nyt sellaista tarvetta ei ole.
Katso ympärillesi ja älä välitä vaikka sinua katsotaan kuole rauhassa!
>> kuole rauhassa!
Nimenomaan, ei jää täyttymättömiä lupauksia ja odotuksia päälle.
...ihmetellään kiinnostustani JT:n toimintaan ja opetuksiin. Komentointisi kertokoon kaikille sen, miksi vastustan vaarallisiksi luokiteltavia lahkoja.
ja muutama kysymys vielä kehiin :)
Vielä Jeesuksen persoonasta. Jos et kohdannut häntä persoonallisella tasolla, niin mitä ajattelit hänen persoonastaan?
Piditkö Jeesusta enkeli Miikaelina? Pohditko koskaan, miksi enkeli Miikaelia pitäisi kutsua Jeesukseksi niiden 33 maan päällä vietetyn vuoden takia, jos hän oli kerran ollut enkeli Miikael taivaassa jo tuhansia vuosia?
Mietitkö koskaan näitä asioita? Tai ylipäänsä mitään sellaista, jota ei uskonnosta käsketty pohtia?
********
>>Kyllä asiat olivat sidoksissa, kertakusetus on minulle riittävä syy panna asiat uuteen syyniin. Uudella kierroksella edellytän enemmän näyttöä kuin "näin se vaan on"-malliselta ensimmäiseltä kierrokselta.>>
Voiko tästä päätellä, että uskosi oli enemmän uskoa vt-seuraan kuin Jumalaan?
*****
>>Vuohia ja tuhoontuomittuja, etenkin jos pottulivat ovillansa.>>
Oliko tällainen suhtautuminen silloin mielestäsi tuomitsevaa? Vai olitko sitä mieltä, että sinä et tuominnut - vaan Jehova?
Entä nyt ulkopuolisen silmin? Tuntuisiko tällainen ajattelutapa sinusta jotenkin erilaiselta? Pitäisitkö sitä nyt tuomitsevana?
>>Jonkin sortin kauhistuksia, pahempia kuin vuohet.>>
Millaisen kuvan vt-seura oli antanut sinulle papeista? Onko kuva nyt muuttunut, vai pidätkö pappeja edelleen erilaisina kuin muita uskovaisia?
Vastaako vt-seuran mielipide papeista mielestäsi todellisuutta elävässä elämässä?
******
>>Pidin heitä sekopäinä, koska Jehova oli minulle varsinainen kaiken keskipiste.>>
Muistatko, että muita uskovia olisi joskus pilkattu jt:en toimesta Jeesuksen nimen tähden?
Entä pilkattiinko sinua jt-aikanasi koskaan Jeesuksen nimen tähden?
******
>>Kaiken aikaa.>>
Millä tavalla koit tämän tarkkailemisen? Vaikuttiko se jolain tavalla käytökseesi?
Kerroit, että seurasit itse muiden tekemisiä ja että se oli "pelin henki".
Näin ulkopuolisena, mutta juttuja kuulleena olisi mielenkiintoista tietää mitä tällä tarkoitat - kirjaimellisesti.
*******
Miksi et olisi kertonut uskonveljesi tupakoinnista?
Eikö se olisi ollut velvollisuutesi?
*******
>>Totta mooses, jokainen sisäänpäinlämpiävä yhteisö on juorupesä ja on täysin oma syy jos luottaa väärään henkilöön. Itse asiassa en osaa tehdä eroa varsinaisen juoruamisen ja tiiviin yhteisön oman sisäisen mielenkiinnon luoman kokemustenvaihdon välillä.>>
Kulkeutuiko sellaiset asiat muiden tietoon, jos joku oli ollut oikeuskomiteassa tai syitä joiden takia siellä oli oltu?
Tiedettiinkö seurakunnassa ne ihmiset, jotka olivat epäsäännöllisiä taikka toimettomia?
Ajattelitko koskaan, että ihmisiä ei olisi saanut luokitella heidän suoritustensa vuoksi?
Oliko seurakunnassa mielestäsi eriarvoisuutta? Jos joku lopetti työt ja ryhtyi tienraivaajaksi - miten se vaikutti hänen statukseensa?
*****
>>Olessani totaalikieltäytyjänä Karvialla (1966-1968) alkoi 1975-maailmanloppuhype ja sain äidiltäni kirjeen, jossa hän iloitsi siitä, että en ehdi täyttää 30 ennen Harmagedonia. Viime joulukuussa täytin 60 ja siihen väliin mahtuu neljä Vartiotorniseuran lievempää maailmanloppua.>>
Samoin ajatteli siskoni, joka oli 100% varma, etteivät hänen lapsensa ehtisi koskaan kasvaa aikuisiksi ennen harmageddonia.
Varmaan turha todeta - että ovat kyllä ehtineet.
>>Vielä Jeesuksen persoonasta. Jos et kohdannut häntä persoonallisella tasolla, niin mitä ajattelit hänen persoonastaan?
Lähinnä pakollinen episodi raamatunhistoriaa, toki merkittävä sellainen.
>>Piditkö Jeesusta enkeli Miikaelina? Pohditko koskaan, miksi enkeli Miikaelia pitäisi kutsua Jeesukseksi niiden 33 maan päällä vietetyn vuoden takia, jos hän oli kerran ollut enkeli Miikael taivaassa jo tuhansia vuosia?
Vartiotorniseura saneli näkemykseni, ei minulla omia näkemyksiä ollut. Ja kun jotain piti perustella, niin se oli katsottava seuran materiaalista, koska kaikki oli enemmänkin ulkoa opittua.
>>Mietitkö koskaan näitä asioita? Tai ylipäänsä mitään sellaista, jota ei uskonnosta käsketty pohtia?
En miettinyt, se ei jehovantodistajuudessa ole välttämätöntä, miettimättäkin voi ihan hyvin olla jehovantodistaja. Riittää kun kykenee kappaleesta löytämään vastauksen kysymykseen ja osaa vetää viivan sen kohdan alle. Olenkin odotellut aikaa, jolloin oikea vastaus merkitään jo painovaiheessa esimerkiksi korostusvärillä.
>>Voiko tästä päätellä, että uskosi oli enemmän uskoa vt-seuraan kuin Jumalaan?
Näin se tuntuu olleen, kun sitten menetin luottamukseni Vartiotorniseuraan, meni Jumala siinä samassa, ikäänkuin luonnollisena osana Vartiotorniseuraa.
>>Oliko tällainen suhtautuminen silloin mielestäsi tuomitsevaa? Vai olitko sitä mieltä, että sinä et tuominnut - vaan Jehova?
Kullä se henki silloin oli yleisemmin vallalla (tuomintahan delegoitiin Jeesukselle, muistaakseni 1995), mutta asialla ei revitelty vaan käytettiin kauniita sanakäänteitä. Minä en ajatellut asiaa sen kummallisemmin, asiahan oli väistämätön ja kerrottu Raamatussa.
>>Entä nyt ulkopuolisen silmin? Tuntuisiko tällainen ajattelutapa sinusta jotenkin erilaiselta? Pitäisitkö sitä nyt tuomitsevana?
Koska olen itse elänyt tuollaisen vaiheen, niin näen tuon tuomitsemisen osana mielenhallintaa, jolla henkilö asettautuu kaikkien eri tavalla ajattelevien yläpuolelle.
Minä katson asiaa niin, että tuon ylemmyyden perusteettomuus näkyy jo siinä, että esimerkiksi tällä forumilla "tuomioita" jaelleet muutamat nimimerkit ovat täysin kykenemättömiä/haluttomia vastaamaan tiettyihin uskoaan koskeviin kysymyksiin. Minulle tuollainen käytös näkyy epävarmuuden ja epätoivon ilmentymänä.
>>Millaisen kuvan vt-seura oli antanut sinulle papeista?
Tulee mieleen ne kestolauseet, jota aikanani viljeltiin; "kaikki papit tietävät, että Vartiotorniseuralla on totuus, mutta eivät voi sanoa sitä ääneen" sekä "nuorinkin jehovantodistaja-lapsi tuntee Raamatun paremmin kuin kristikunnan papit". Papit olivat silloin minulle iljetys, koska Vartiotorniseura esitti heidät kollektiivisesti erittäin turmeltuneina.
>> Onko kuva nyt muuttunut, vai pidätkö pappeja edelleen erilaisina kuin muita uskovaisia?
Näkemykseni on muuttunut aivan päinvastaiseksi ja kokemuksieni myötä olen jäänyt arvostamaan etenkin muutamien naispappien hautajaisissa osoittamaa empatiaa. Siinä missä nuorena jehovantodistajana olisin karttanut pappia kuin ruttoa, keskustelen mielelläni papin kanssa. Seuraava projektini onkin vierailla paikallisessa buddhatemppelissä, kunhan vastaavat puhelimeen silloin kun soitan ja saan ajan varattua.
>>Vastaako vt-seuran mielipide papeista mielestäsi todellisuutta elävässä elämässä?
Ei vastaa. Ehkä irvokkainta on se jatkuva viittaaminen papiston verivelkaan, kun omakaan nykyisyys, menneisyydestä puhumattakaan, ei ole puhtoinen.
>>Muistatko, että muita uskovia olisi joskus pilkattu jt:en toimesta Jeesuksen nimen tähden?
En nyt osaa vetää rajaa pilkan kohdalle, mutta kyllä Jeesuksen asemaa korostaneiden suhteen joskus tuotiin erilaisin sanakääntein esille, "että sehän on ihan hullua"-ajatus. Virallisissa yhteyksissä en muista, että varsinaista aivan suoraa pilkkaamista olisi kohdistettu muihin uskontoihin. Toki jokainen vetää oman rajansa pilkkaamiselle.
>>Entä pilkattiinko sinua jt-aikanasi koskaan Jeesuksen nimen tähden?
Sehän on käytännön mahdottomuus, kyllä se pilkka liittyi käytännössä aina Jehovan nimeen. Mieleenpainuvinta se oli kouluaikana, ovilla se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
>>Millä tavalla koit tämän tarkkailemisen?
Se oli vaan hyväksyttävä.
>> Vaikuttiko se jolain tavalla käytökseesi?
Vaikutti aivan samalla tavalla kun se vaikuttaa jehovantodistajiin edelleenkin, on valittava seuransa oikein. Luotettavassa seurassa voi ainakin odottaa saavansa olla enemmän oma itsensä. Mitä se sitten kullekin merkitsee, se on toinen juttu.
>>Kerroit, että seurasit itse muiden tekemisiä ja että se oli "pelin henki".
Kun kyseessä on pieni piiri, niin pidän sitä aivan luonnollisena, "pelin henki"-termillä tarkoitan lähinnä asian itsestäänselvyyttä, en mitään korostunutta kyttäystä.
>>Näin ulkopuolisena, mutta juttuja kuulleena olisi mielenkiintoista tietää mitä tällä tarkoitat - kirjaimellisesti.
No jos aivan kirjaimellisesti yrittäisin asian kuvata, niin ero nykyelämääni on sellainen, että en esimerkiksi menisi yhtä helposti kysymään toiselta henkilöltä, että mitä hän tietää kolmannen tekemisistä. Tai jos kerrottu asia ei liity minuun mitenkään, niin sanon, että en halua kuulla yksityiskohtia.
>>Miksi et olisi kertonut uskonveljesi tupakoinnista?
En ilmeisesti ollut "riittävän hengellinen" jehovantodistaja. Samallahan minun olisi loogisesti ottaen tullut kertoa omatkin töppöni.
>>Eikö se olisi ollut velvollisuutesi?
Olisihan se, samanlainen velvollisuus olisi ollut juosta seurakunnanpalvelijan luo joka kerta kun oma teko painoi mieltä.
Nyt tietysti harmittelen, että en näin menetellyt. Jos olisin riittävän lukuisasti ilmiantanut tekojani, niin mahdollisesti minut olisi erotettu aikaisemmin. Ja uskon, että jos näin olisi tapahtunut ennen Karvian aikaa, olisin päässyt normaalin elämän makuun jo kauan ennen viidettäkymmenettä ikävuottani.
>>Kulkeutuiko sellaiset asiat muiden tietoon, jos joku oli ollut oikeuskomiteassa tai syitä joiden takia siellä oli oltu?
Nykyisenlaista oikeuskomiteateatteria ei oltu vielä luotu tuolloin. Kyllä kuulustelut ja kurinpidolliset toimenpiteet olivat hyvin tiedossa.
>>Tiedettiinkö seurakunnassa ne ihmiset, jotka olivat epäsäännöllisiä taikka toimettomia?
Minulla on tunne, että heitä ei aivan samassa määrin osoitettu sormella, kuten nykyään tuntuu asiaintila olevan. Toisaalta hyvin monelle ovilla maleksiminen oli silloinkin pakkopullaa, joten ei epäsäännöllisyys näyttäytynyt kovin pahana peikkona ystävyyssuhteissa. Karttaminen on viritetty huippuunsa vasta myöhemmin, joten joukossamme liikkui joskus myös toimettomia, yhtään erotettua en nyt saa mieleeni.
>>Ajattelitko koskaan, että ihmisiä ei olisi saanut luokitella heidän suoritustensa vuoksi?
Minulla oli hyvin vähän omia mielipiteitä, valtaosan silloisista mielipiteistäni sain Vartiotorniseuralta. Mutta kyllähän se oli selvä, että sellainen kun ei raportoi ei virallisen näkemyksen mukaan ollut jehovantodistaja.
>>Oliko seurakunnassa mielestäsi eriarvoisuutta?
Olihan kuppikuntia, mutta lievällä tasolla, ei lainkaan samaa mistä nyt olen lukenut ja kuullut. Nepotismi on ollut eräs kantava voima jo nuoruudessani.
>> Jos joku lopetti työt ja ryhtyi tienraivaajaksi - miten se vaikutti hänen statukseensa?
Muistikuvieni mukaan statusvaikutus oli merkittävästi lievempi kuin se on nyt.