fideismi (< lat.), käsitys, että usk. totuutta voidaan lähestyä vain uskon eikä järjen kautta.
lähde cd Facta 2004
Fideistit pitävät uskonnollisia fantasioitaan tosina.
Onko oikein valehdella, jos esittää fideistisen valheen?
lähde cd Facta 2004
Fideistit pitävät uskonnollisia fantasioitaan tosina.
Onko oikein valehdella, jos esittää fideistisen valheen?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Siis toisin sanoen,toinen kysymys sinulle.Voiko fideisti valehdella ateismista?
Melkein jokainen ihminen voi valehdella. Jonkun tutkimuksen mukaan keskimääräinen ihminen valehtelee itselleen lähes jatkuvasti. En ole kuitenkaan perehtynyt tähän tutkimukseen itse. Olen vain kuullut siitä, mutta omat havaintoni tukevat väittämää.
Uskova ihminen jolla on ylhäältä saatu Jeesuksen Kristuksen usko,se ei siis ole oma usko,vaan se on ylhäältä saatu.Eikä siis näinollen,ollen ja eläen siinä uskossa voi sanoa "Jumalaa ei ole olemassa"
Helluntailahko syntyi 100 vuotta sitten jenkkilässä.
Ei tää niin kauheeta oo, että sun täytyy äidin helmassa koko ikäs elää.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Ole rohkea ja tule äitis sylistä aurinkoon, ei sulle kukaan pahaa tee, vaikka omin jaloin käveleen opettelet.
Ei ole pelkureiden osa hyvä, sanoo Sana.
"Sydämellä on perusteensa, joita järki ei tunne" (Pascal).
Ihmisen olemuksen ydin ei ole järki, vaan se, mitä Raamattu kutsuu sydämeksi. Sydän ohjaa järkeä ja määrää suunnan, josta järki etsii ratkaisuja ongelmiin.
Jeesuksen vastaus kysymykseen todellisuudesta ja totuudesta on kiteytynyt Jeesuksen sanoihin:
"Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani"
Joh 7:17
Raamatun Jumala kohdataan toimivana ja puhuvana. Hänen edessään ihminen joko uskaltautuu kokeeseen tai yrittää paeta. Monet yrittävät paeta järkeensä.
Jo 1700-luvulla englantilainen piispa Butler kirjoitti: "On tultu tilanteeseen, en tiedä miten, jossa lukuisat ihmiset pitävät selviönä, ettei kristinusko varsinaisesti ole pohtimisen arvoinen asia, vaan se on pääosiltaan todettu mielikuvituksen tuotteeksi. Tämän mukaisesti he kohtelevat sitä ikään kuin tämä olisi kaikkien arvostelukykyisten ihmisten yhteinen kanta ja ainoa mahdollisuus olisi pitää sitä leikinlaskun ja ivailun pääkohteena, ikään kuin rangaistukseksi siitä, että se niin kauan on häirinnyt maailman nautintoja".
Kyllähän Raamatun historia on melko todellista, mutta Raamatun ihmeet heijastavat oman aikansa maailmankuvaa. Silloin ei ollut juurikaan käsitystä tieteestä ja epistemologiasta.
epistemologiaa,on koko raamattu,ja viimesessä kirjassa,siis ilmestyskirjassa kerrotaan paljon tuleviakin tapahtumia.sanakirjassa ennen epistemol...on sana joka sopii sinulle,(episodi)
Se on relativismia, joka kumoaa itse itsensä. Filosofinen epistemologia on paljon viisaampaa.
Sana episodi sopisi vielä paremmin fideismille. Tosin aivan turhaa kuvitella, että se katoaisi maailmasta.
Onko sinusta joku muu uskonto/usko vähemmän tai ei lainkaan fantasiaa kuin kristinusko? Vai vain kristinuskoko fantasiaa?
Käsitys tieteestä ainoana auktoriteettina on mielestäni kestämätön.
Inhimillinen järki ja havaintokyky, tieto ja tutkimus on aina rajoitettua ja vajavaista. Emme tule saamaan lopullisia vastauksia tieteellisin menetelmin siitä todellisuudesta, jossa nyt elämämme. Siksi todellisuutta emme saa rajoittaa vain siihen osaan, minkä pystymme vaillinaisin luonnontieteellisin keinoin saamaan selville. Emme esim. voi järkisyin todistaa Jumalan olemassaoloa, mutta emme sitäkään, ettei Jumalaa ole olemassa.
Tieteellisen tiedon ja tutkimuksen kohteena oleva todellisuuden osa ei ole koko todellisuus. Tieteen selvittämä totuus ei ole koko totuus. Todellisuus ei rajoitu vain siihen, mitä tiede voi tutkia. Osa todellisuudesta on tieteellisin keinoin tavoittamattomissa. Erityisesti tämä koskee Jumalaa, jonka voimme oppia tuntemaan vain ilmoituksen kautta.
Aluksi Jumala loi Maan ja lepäsi
Seuraavaksi Jumala loi Miehen ja lepäsi
sitten Hän loi Naisen
Ja tämän jälkeen ei ole levännyt Jumala eikä Mies
..ainakin puolet on totta
vahvat evidenssit tuohon lausumaansa?
Erosin helluntaista kun ymmärsin sen olevan harhaoppia kaikkine harhoineen.
Ei ole minulla mitään uskonnollisia fantasioita, mutta Jumalan sana on, johon myös laitan kaiken toivoni.
Jeesus Kristus on luotettava ja uskollinen. Häneen uskova ei joudu häpeään.
Miksi laitat siihen kaiken toivosi?
Raamattu on Jumalan Sana, joka kertoo Jumalan pelastussuunnitelman, jonka Hän toteuttaa Jeesuksen kautta.
Laitan toivoni Jumalan Sanaan, Jeesukseen Kristukseen, koska Jeesukseen turvautumalla minulla ja jokaisella , joka Häneen turvautuu, on iankaikkinen elämä, sekä turvallinen ja mielekäs elämä jo täällä maan päällä.
Elämme itse kukin täällä Telluksella vain pienen ajan rahtusen, mutta Jumalalla on jotain valtavan paljon parempaa varattuna Jeesukseen uskovalle ikuisessa elämässä.
Minä uskon, että mm. seuraavat Jumalan Sanan lupaukset ovat vastaanottamisen arvoisia ja luotettavia.
1. Joh. 5:13
"Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä".
Room. 6:23
"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme".
että uskovaisille on vähintään yhtä tärkeää se, että epäuskoiset joutuvat "helvettiin", kuin se, että uskovaiset pääsevät "taivaaseen".
Mitä varten muuten raamattu, saarnat, virret, uskovaisten keskustelupalstat ovat täynnä uhkauksia helvetin tulesta, saatanasta, sielunvihollisesta jne...
On se tietenkin pirullista, jos on koko ikänsä kitkutellut uskovaisen kuivaa ja ilotonta elämää ja "lopun aikoina" huomaa, ettei mitää ikuista elämää ollutkaan.
Valitettavaa tosin on, ettei sen paremmin uskovainen kuin uskomatonkaan saa kuoleman jälkeen riemuta olleensa oikeassa. Kumpikin on kuopattu ja tietoisuus on kadonnut kuoleman myötä.
Oletpa sinä kielteinen. En sanallakaan maininnut helvettiä.
Miten ihmeessä luulet minun tai kenenkään terveen uskovan pitävän tärkeänä epäuskoisten joutumista helvettiin? Jumala ennenkaikkea haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan. Olisin mieletön, jos iloitsisin jonkun helvettiin menosta!
Etkö ole huomannut, että evankeliumi nimenomaan on ilosanoma, joka ilmoittaa, että jokaisella on mahdollisuus päästä iankaikkiseen elämään Jeesuksen kautta?
Sinulla on näköjään jotain varmaa ja salattua tietoa kuoleman jälkeisestä olotilasta, kun niin vahvasti väität, ettei kuoleman jälkeen ole mitään.
Minun uskoni ei saa minua surulliseksi, sillä se, että saan omistaa Jeesuksen antaa minulle tyytyväisyyden ja ilon. Samalla kieltämättä murehdin, että niin harvalle kelpaa Jumalan tarjoama lahja, iankaikkinen elämä.
Ota sinäkin se vastaan! Se on kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen.
sinulle kertomaan kuoleman jälkeen: "nyt minä asun taivaassa"
Miksi sieltä toiselta puolelta rajan takaa ei kukaan tule vietittämään meille eläville: minun tomumajani on kuollut, mutta minun sieluni elää...
Eipä ole, ei. Olisihan se hienoa, jos sellaisen kokemuksen saisi, mutta Jumala on nähnyt hyväksi, että tämä asia pysyy loppuun asti uskon varassa.
Kyllä Jumala silti ajoittain antaa uskon vahvistuksia kokemustenkin kautta, mutta varsinaisesti on kysymys uskosta Jumalan Sanaan, Jeesukseen Kristukseen.
Tällaista vaatimusta on Jeesuksen mukaan ennenkin esitetty, eli siis, että joku menisi varoittamaan maan päällä vielä eläviä, mutta siihen ei suostuttu.
Lue, jos kiinnostaa: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1146985923127&search=&rng=1&submit1=Hae&ref=Luuk. 16:24&ctx=5&mod1=FinPR&mod2=&mod3=
Jumalan siunausta ja armoa sinulle ja muutenkin hyvää kevään jatkoa!
haluaisin vain vielä kertoa, että lukiessani raamatusta hakusanalla -kuolema- olevia aiheita. En ymmärtänyt sitä, että milloin tarkoitettiin fyysistä kuolemaa ja milloin henkistä/henhegellistä kuolemaa.
Yritän vain lohduttaaa itseäni, sillä isäni kuoli eilen, hän oli helluntailainen koko elämänsä ajan.
minä taaasen maailman lapsi.
Raamattu ei todista mitään mistään yliluonnollisesta. Päin vastoin, se kumoaa itse kaikki yliluonnoliseen viittaavat uskomukset.
Otan syvästi osaa menetykseesi. Rukoilen, että Jumala antaisi sinulle voimaa kestää suruajan yli.
Itse menetin isäni ollessani vasta 6-vuotias, joten en edes tiedä, millaista on "omistaa" isä.
Jos isäsi on ymmärtänyt rukouksen merkityksen ja halunnut sinun iankaikkista parasta, hän on varmasti rukoillut myös sinun puolestasi hartaasti kuolemaansa asti (Minulla on sama kipu omien poikieni puolesta. En voi lakata rukoilemasta heidän puolestaan). Hänen rukouksensa jäävät vaikuttamaan elämässäsi, niin, että sinä saat kokea Jumalan kutsuvan sinua Jeesuksen luo ja omistamaan iankaikkinen elämä Hänen yhteydessään.
Jeesus rakastaa sinua valtavasti! Siunaan sinua ja elämääsi.
Kiitos uudesta sivistyssanasta, jonka myötä tunnen itseni hurjan fiksuksi.
Uskoni ei ole ainoastaan hienosti sanottuna fideistinen, vaan myös empiirinen ja rationaalinen.
Näin siksi, että olen saanut kokea joitain hengellisiä asioita, jotka vahvistavat uskoni perustaa, sekä olen myös päättelemällä ja ihmettelyn kautta päätynyt nykyiseen elämänkatsomukseen, jonka kruununa on henkilökohtainen suhde elävään Persoonaan, Jeesukseen Kristukseen.
Väitteesi Raamatun omien yliluonnollisten asioiden ja ilmiöiden kumoutumisesta itsellään on absurdi oman järkesi fiksaatio, joka kumpuaa liberaaliteologian ihmisviisaudesta, joka ei tunnusta mitään jumalallista, joka ei mahdu omiin harmaisiin aivosoluihin, jättäen jäljelle "hengelliseksi ravinnokseen" niinkin runsaat antimet kuin kannet ja konjunktiot.
Oikein on Jeesus sanonut:
"Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Luuk.10:21
Tunteilla on tärkeä merkityksensä. Ehkä juuri keskustelupalstoilla ne saavat liiankin suuren painoarvon, koska negatiiviset tunteiden ilmaisut on helpompaa tuoda esiin täällä. Tosielämässä harvempi käyttäytyy samoin.
Minä en usko, että uskoville on tärkeää epäuskoisten helvettiin joutuminen. Luultavasti useimmat toivovat ihmisten pelastumista ja kaikkien taivaaseen pääsyä, mikä on Jumalankin tahto. Valitettavasti tapa, millä evankeliumia (ilosanomaa) tuodaan esiin, on usein uhkaileva ja ylimielinenkin.
Joillekin tarkoitus pyhittää keinot.
Minulle evankeliumi on iloinen asia. Kiinnitän olemukseni sen myönteisyyteen. Raamattu on täynnä Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, valoa, totuutta, armoa ja laupeutta.
Asenne on ratkaiseva. Jos haluaa nähdä ja kuulla enemmän saatanasta ja helvetin lieskoista, on siihen nykyisin verrattomasti paremmat mahdollisuudet kuin esim. ennen nettiaikaa.
Toki kristinuskon historiassa on aina ollut ja on ihmisiä, jotka tiedostaen tai tiedostamattaan pelottelevat ihmisiä Jumalalla. Mieletöntä, koska rakkaus ja pelko ovat toistensa vastakohtia ja täydellinen Rakkaus karkottaa pelon. Jumalanpelko on asia erikseen.
Kristuskeskeinen elämä antaa toivoa, vapautta ja elämisen riemua. Se ei ole kuivaa ja ilotonta elämää helvetinpelossa kitkutellen ja hammastapurren taivaaseen pyrkimistä.
Tämä Kristuksen tuoma toivo on sielun ankkuri.
"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt."
Hepr.6:19-20
Ihmisen sisäinen rauha ja ilo on jo maan päällä suurempi lahja kuin kaikki tavarat ja omaisuudet. Mitä sitten on taivaallinen ilo ja rauha kotona Herran luona - täydellisesti tietoisina. Kun vajaa lakkaa, niin riemua riittää.
Siellä on monta asuinsijaa vielä vapaana. Myös sinulle.
omia näkemyksiään ehdottomina totuuksina, jotka ovat Jumalasta lähtöisin. Jos henkilö itse on täysin vakuuttunut olevansa yhteydessä Jumalaan ja välittävänsä tältä viestejä, ei ehkä kysymys ole valehtelusta sanan varsinaisessa merkityksessään. Tällöin joudutaan tekemään ero valehtelun ja väärän tiedon esitämisen välillä. Voimakasta uskonnollista ajattelua voitaneen pitää suggestiivisena kokemuksena: todellisuudentaju on ainakin joillain tietoisuuden osa-alueilla heikentynyt.
Mutta KAIKKI Jeesukseen uskovat eivät pidä OMIA näkemyksiään ehdottomina totuuksina. Ehdottomia totuuksia latelevat ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet, ettei kenelläkään meistä ole KOKO totuutta hallussamme.
Kaikki, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, sen se kertoo Jumalasta suhteessa ihmiseen ja ihmisen käsityskykyyn ja tarkoituksena on ihmisen pelastuminen. Itse olemukseltaan Jumala jää ihmiselle salatuksi.
"Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja.
Jes 45:15
Jumala on olento, joka on puhuteltavissa, ei selitettävissä. Jumalaa ei siis voida määritellä. Jumala on paljon enemmän kuin kaikki yrityksemme sanoa jotain hänestä annetun ilmoituksen sanoin. Kuitenkin se, mitä sanomme hänestä ilmoituksen sanoin on turvallista ja luotettavaa ja sen varaan voimme perustaa elämämme ja toivomme. Kun juutalaiselta filosofilta Marin Buberilta kysyttiin, uskoiko hän Jumalaan, hän vastasi: "Jos olisi Jumala, josta voidaan puhua, en uskoisi, mutta koska on Jumala, jolle voidaan puhua, sen vuoksi uskon häneen".
Tärkeintä siis on, että meillä on hallussamme se osa totuudesta, jonka tarvitsemme pelastuaksemme.
Tämä Totuus on Jeesus Kristus.
"Pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot."
(M.Luther)
En kiellä, etteikö todellisuudentajun heikentyminen ja/tai suggestioherkkyys voisi olla myös uskovan "kohtalo" tai ominaisuus.
Kuinka tiedät puhuvasi Jumalalle, kun Jumala on salattu?
monet kyllä väittävät, että heidän mielipiteensä vaikkapa homoudesta ovat suoraa Jumalan sanaa. Onhan se aika kova väite, johon ei voi vakavasti suhtautua muutoin kuin miettimällä, mikä saa ihmisen korottamaan mielessään itsensä Jumalaksi. Ilmiö lienee psykiatriassa melko yleinenkin: Jumalia, Jeesuksia yms. lienee sairaaloissa paljonkin.
Luonnollisestikaan he eivät tuolla väitteellä tarkoita, että luulevat olevansa jumalia. He tarkoittavat, että ovat samaa mieltä Jumalan sanan eli Raamatun kanssa.
Jumala on salattu kaikkivaltiudessaan. Hän on kuitenkin ilmoittanut riittävästi itsestään Sanassaan, Raamatussa. Se ilmoitus on Jeesus Kristus, joka on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Minä uskon Häneen.Hänen kauttaan minulla on yhteys Taivaalliseen Isään, Jumalaan.
Raamattu on kirja Jumalasta. Mutta se ei missään todistele Jumalan olemassaoloa. Todetaan vain: "Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa"
Ps 14:1.
"Jumala, joka olisi todistettavissa, olisi epäjumala, ei Jumala"
(Osmo Tiililä).
"Kieltäydyn uskomasta Jumalaan, jonka voin ymmärtää"
(Graham Greene).
Raamatun ihmiset kokivat, että Jumala on olemassa, vaikka salattu, kuten edellä kerroin. Emme voi ihmisenä päästä häntä pakoon.
Ps 139:1-16; Job 7:16-21.
Hän näkee ja hän tutkii minua, minä en näe enkä tutki häntä. Hän saavuttaa minut, minä en saavuta häntä muutoin kuin puhumalla Hänelle. Puhun salatulle Jumalalle, joka kyllä ymmärtää minua, vaikka minä en Häntä kovin hyvin ymmärräkään. Enkä vain puhu, vaan minä elän Hänessä ja Hän minussa. Onko vaikea käsittää?
Lopulta jokaisella ihmisellä on Jumala. On vain kysymys siitä, kuka ja millainen on tämä Jumala.
Minun Herrani ja minun Jumalani on ristiinnaulittu ja ylösnoussut. Yksin Jeesus vie Isän luokse ja yksin Pyhä Henki tekee meille läheiseksi ja rakkaaksi Isän ja Pojan.
Tämän ilmoitettun Jumalan (Jeesuksen)tunteminen on ihmisen suurin onni. Hänessä on iankaikkinen elämä.
Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Minä en väitä omaa mielipdettäni Jumalan Sanaksi.
En pyri saamaan tukea Raamatusta omille ajatuksilleni, vaan pyrin ojentamaan omat mielipiteeni Sanan mukaisiksi. Jumala minua auttakoon!
Asioista, joissa en käsityskyvyn puutteen tai muiden syiden johdosta siihen pysty, olen melko vaitonainen. Ainakaan en halua tuomita ketään. Uskon Jumalaan, joka rakastaa kaikkia ihmisiä samalla iankaikkisella rakkaudella eikä minulla ole oikeutta tuomita Hänen rakkautensa kohteita. Silloin tuomitsisin itseni. Siihen minulla ei ole halua. Jätän kaiken Jumalalle.
Minulla on jonkinlainen käsitys homoudesta, mutta en väitä sitäkään oikeaksi, saati Jumalan Sanaksi.
Totean vain, että se on yleisestä uskovaisten käsityksestä poikkeava.
Kyllä psykiatriassa varmaan tavataan messiaita joka lähtöön. Mikä saa ihmisen korottamaan itsensä jumalaksi? Varmaan monia syitä. Sairaan mielen kuvitelmia lienee vaikea tulkita.
Sen todistaa Paavalikin tuossa kirjeessä.
Mutta jos nyt keskitytään siihen hulluuteen, niin millainen hulluus mielestäsi kelpaa Jumalalle parhaiten?
kaikenlainen hulluus.
Jumalan mielipiteitä selvittää. Raamattu on usein nimen omaan pelkästään lyömäase.
Raamattu on Jumalan ilmoitus meille ihmisille.
Raamattu koetaan lyömäaseena silloin, kun oma elämä on ristiriidassa sen ilmoituksen kanssa.
Jos esim. Raamattu paljastaa sinulle syntisyytesi, niin älä puolustele tai kiistä, vaan myönny, nöyrry ja tee parannus ja ota vastaan Jeesuksen hankkima anteeksiantamus.
Tällöin pääset vapauteen, koska totuus tekee sinut vapaaksi.
Siunausta sinulle!
uskovaisten edessä? Jokainen "tosiuskovainen" maan päällä väittää tietävänsä Jumalan tahdon ja mielipiteet. Mistä tiedän, ketä rupean pokkuroimaan?
Ethän nyt taas tahallasi väärin ymmärrä.
Kyllä hyvä on ihmisiä kunnioittaa, koska me kaikki olemme Jumalan luomia, mutta ei sinun ketään ihmistä tarvitse pokkuroimaan ruveta.
Sanassa on kuitenkin ilmoitettu, kenen edessä meidän jokaisen tulee kumartua, ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin, eli jo maan päällä.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla
ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." Fil.2:9-11
että näitä jumalallisia totuuksia tuovat julki uskovaiset ihmiset, ei Jeesus. Jeesukselle kumartaminen ei oikein luonnistu; Sanansaattaja-uskovaisia voisin kumarrella mutta sekään ei käy laatuun eikä näin keskustelupalstalla kirjaimellisessa mielessä onnistuisikaan.
Kumartelu ei tosiaankaan ole tarpeen.
Luepas, mitenkäs se Pietarikin reagoi, kun häntä eräs erehtyi kumartelemaan:
"Kun Pietari oli astumassa sisään, Cornelius tuli häntä vastaan ja kumartui hänen edessään maahan saakka.
Mutta Pietari sanoi: "Nouse, minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin", ja auttoi hänet ylös. [Ap. t. 14:15]
Sitten hän Corneliuksen kanssa keskustellen meni sisään ja tapasi siellä suuren joukon ihmisiä". Ap.t.10:25-27
Jeesukselle kumartuminen ei ole niinkään kehomme taivuttamista kaksinkerroin, vaan lähinnä Hänen tahtoonsa suostumista. Kerran tosin kumarrumme Hänen eteensä aivan konkreettisesti, kun sen aika tulee.
Sanansaattajathan ovat varsin kunnioitettavaa väkeä. Lähinnä tunnen heistä Jukka Norvannon, jonka maukkaita raamattupuheita kuuntelen hyvin mielelläni RadioDeistä arki-iltaisin.
Hyvää päivänjatkoa ja Jumalan siunausta!
Totuus = esitetyn väitteen yhtäpitävyys tosiasioiden kanssa.
Uskomus = usko siihen, että väite pitää yhtä tosiasioiden kanssa, riippumatta siitä onko näin. - Usko siis voi pitää tosina myöskin epätosia väitteitä.
Valhe = tosien väitteiden epätosina esittämistä ja päin vastoin.
Uskonnolliset väitteet eivät ole (useinkaan) osoitettavissa tosiksi tai epätosiksi.
Uskova on (yleensä) fideisti koska hänen uskomiensa väitteiden totuutta tai epätotuutta ei voida osoittaa. Hänen uskovansa väitteet ovat todistelun ja totuuden näytön ulkopuolella. Valehteluun hän kuitenkin syyllistyy vain, mikäli väitää uskovansa sellaista mitä ei usko tai väittää ettei usko sellaista mitä uskoo. Sen sijaan hänen uskomansa väitteet voivat itsessään olla yhtä hyvin tosia kuin epätosiakin.
Tuollaiseen harva uskovainen pystyy.
koska olen "kastettu, rippikoulun käynyt ja rokotettu", kuten sanotaan. Sana uskova/uskovainen on kuitenkin mielestäni sikäli "rasitettu", että sanoisin: Luojan kiitos, en kuitenkaan ole uskovainen!
lähestyä Jumalaa. Esim. havahdun siihen, että ylivoimainen enemmistö maailman ihmisistä uskoo jumalalliseen todellisuuteen, vaikkakin eri tavoin. On aina uskonut. Minäkö ateistina (ja muutama kaverini) yksin olisin oikeassa? Epätodennäkoistä. Sitten vertaillaan uskontoja, ja todetaan että vaihtoehdot supistuvat eri syistä. Muutama vaihtoehto jää, joista ei ehkä osaa valita. Näin on kuitenkin ateistinen puolustusrakennelma hajonnut, joten sopivana hetkenä Jumala voi tehdä siirtonsa. Huomaankin voivani uskoa että Marian Poika on Jumalan Poika. Usko luo yhteyden todellisuuteen joka on järjen tavoittamattomissa, tai ainakin tuo yhteys on. Samalla tavalla yhteyteni kumppaniini on tukevammalla pohjalla kun sydän on siinä mukana, kuin jos vain päättelisin todistusaineiston pohjalta että hän saattaa suhtautua minuun myönteisesti.
Oikeassa oleminen on sitä, että mielipide vastaa totuutta. Totuus on riippuvainen substanssista. Yleinen mielipide ei siihen vaikuta. Suurin osa maailman ihmisistä ei usko Kristinuskon Jumalaan, joten perustelusi kaatuu siihenkin.
Siitä, että suurin osa ihmisistä uskoo johonkin jumaluuteen voi päätellä vain sen, että suurin osa maailman ihmisistä uskoo johonkin jumaluuteen.
ei filosofisesta perustelemisesta ahtaassa mielessä. Sanoin vain että mielestäni on järkevää olettaa että ylivoimainen enemmistö ihmiskunnasta on oikeassa jumalallisen todellisuuden olemassaolon suhteen. Toki kristittynä olen tässä kysymyksessä samaa mieltä, ei sitä muuta se että tämän hyväksyvä on tietysti vielä matkan päässä uskosta Jeesuksen Isään. Jumalan nimi ei muuten ole ratkaiseva; esim. lähetystyössä usein viitataan paikalliseen ylijumalaan, joka saattaa olla ns. deus otiosus, kaukaiseksi koettu luojajumala, ja kerrotaan että ko. Jumala on nyt lähettänyt Poikansa.
(..Jos esim. Occamin partaveitsellä mielit saada selville totuuden, on muistettava että pohjaksi tarvitaan käsityksiä joita sitten arvioidaan, ei tällä tavoin tuoteta uutta tietoa.) Tieteellinen perusteleminen perustuu päättelysääntöihin, joihin ei ole sisällytetty Jumalaa. Totuutta lähestytään tällöin siis välineellä joka tuottaa tietoa, mutta rajatusta näkökulmasta. Ei voida ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon tai sen ilmenemiseen maailmassa.
miettiä sitäkin, mistä mahtaa johtua, että ateistit usein ovat valistuksen perillisiä. Olisiko niin, että kun tottuu käyttämään ajattelutapaa joka sulkee lähtökohtaisesti pois Jumalan olemassaolon, vaikkapa tieteellisen tiedon tuottamiseksi tai ainakin ymmärtämiseksi, huomaamattaan sitten laajentaa tuon metodisen rajoituksen myös koko todellisuutta koskevaksi. Eli tieteen väistämättä ateistinen ajattelu (tieteen pelilaudan siirrot perustuvat sääntökokoelmaan, joka muodostaa ateistisen mikrokosmoksen, siihen ei sisälly Jumalaa) huomaamatta laajenee omasa mielessä koko olemasssaoloa koskevaksi. Näin voi menettää sen kyvyn olla yhteydessä todellisuuteen ohi tällaisen päättelemisen, joka muulla ihmiskunnalla ehkä luonnostaan on, ja joka selittäisi sen tosiasian että uskovat jumalalliseen, mokomat.