Usein elokuvan pohjana on romaani. Kuitenkin kirjallisuuden ystävät pettyvät tämän tästä mentyään katsomaan elokuvaa, jonka pohjana on kirja josta pitivät. Uskoisin tämän olevan tuttu ilmiö myös palstaa lukeville.
Kirja antaa mielikuvituksen tehdä visuaalisen työn ja vain kertomus ja vuorosanat jäävät kirjailijalle. Mielikuvituksen voima on yllättävän suuri eikä useinkaan edes kalliitkaan filmit pysty täyttämään niitä odotuksia, joita kirjan mukana syntyi. Tästä syystä filmatisoinnit tuottavat pettymyksen lähes järkiään. Pitäisi tietenkin muistaa, että elokuva on aina ohjaajan (& tuottajan) näkemys kirjasta, mikä ei välttämättä vastaa ollenkaan omia kuvitelmia.
Toisinaan näkee kuitenkin onnistuneita filmatisointeja ja onnistumiset johtuvat eri tekijöistä. Luettelen muutamia elokuvia, joita itse pidän erinomaisina kirjafilmatisointeina.
1) Uhrilampaat. Aivan uskomaton elokuva, joka on onnistunut tallentamaan pohjana olleen kirjan pienimmätkin juonenkäänteet ja tunnelmat. Onnistuneet näyttelijävalinnat sekä muutenkin laadukas työ kaikissa elokuvanteon vaiheessa takasi loistavan lopputuloksen. Harvoin hyvästä kirjasta tulee hyvä elokuva, tässä kävi niin.
2) Taru Sormusten Herrasta - Sormuksen Ritarit. Peter Jacksonilta Tolkienin trilogian filmaaminen on rohkea, ehkä hullukin veto. Kirja on aivan liian moniulotteinen jotta kaikki sen tarinat saisi mukaan, joten tulkintaa on ollut pakko tehdä. Jackson onnistui tärkeimmässä, hän sai kirjan tunnelman elokuvaansa. Samoin elokuvan visuaalisuuss on uskomatonta luokkaa. Tämän elokuvan kohdalla on pakko puhua tulkinnasta ja minä kieltämättä pidän Jacksonin versiosta kovasti.
3) Pitkät jäähyväiset (Altman). Raymond Chandler on helppo filmattava, sillä hänen kovapintaiset rikosromaanit antavat valmiin pohjan vuorosanojen ilotulitukselle. Altman ei kuitenkaan lähtenyt tekemään tiukkaa dekkarileffaa, vaan riisui Marlowen hahmosta lähes kaiken kovuuden. Toinen radikaali ratkaisu oli valita kookkaan Marlowen esittäjäksi varsin pienikokoinen Elliott Gould, jonka ei pitäisi muutenkaan sopia rooliin. Gould onnistui kuitenkin löytämään hahmoonsa juuri oikeanlaisen huumorin ja sisukkuuden. Ulkoisesti Altmanin Pitkät jäähyväiset on kaukana alkuperäisteoksesta, mutta kirjan hengen hän on onnistunut vangita just eikä melkein.
4) Tuntematon sotilas (Laine). Tämä on varmasti tuttu jokaiselle, joten eipä tästä enempää. Täydellinen kirja - täydellinen elokuva.
5) Harry Potter. Tähän sopii pitkälti samat kuin Sormuksen Ritariinkin. Kirjaa ei edes pyritä noudattamaan uskollisesti, mutta kirjan henki on myös saatu elokuvaan. Hyvä elokuva nimenomaan filmatisointina.
6) Komisario Palmun erehdys. Matti Kassilan Palmu elokuvista olenkin jo maininnut aiemmin. Tämä on lähes täydellistä työtä. Pieniä vivahteita myöten onnistunut filmatisointi. Muutkaan Palmut eivät ole huonoja.
7) Punaisen Lokakuun metsästys. Samanniminen kirja oli Tom Clancyn ensimmäinen bestseller. Elokuvan siitä teki John McTiernan. Clancyn kirjaksi Punainen Lokakuu keskittyy tarinaan enemmän kuin myöhäisempi tuotantonsa. McTiernan teki kirjasta varsin onnistuneen elokuvan, hieman ehkä mutkia oikoen, mikä oli ymmärrettävvää kirjan ollessa melkoinen tiiliskivi.
Monia muitakin toki on mutta lienee syytä antaa puheenvuoro jo muillekin.
Kirja antaa mielikuvituksen tehdä visuaalisen työn ja vain kertomus ja vuorosanat jäävät kirjailijalle. Mielikuvituksen voima on yllättävän suuri eikä useinkaan edes kalliitkaan filmit pysty täyttämään niitä odotuksia, joita kirjan mukana syntyi. Tästä syystä filmatisoinnit tuottavat pettymyksen lähes järkiään. Pitäisi tietenkin muistaa, että elokuva on aina ohjaajan (& tuottajan) näkemys kirjasta, mikä ei välttämättä vastaa ollenkaan omia kuvitelmia.
Toisinaan näkee kuitenkin onnistuneita filmatisointeja ja onnistumiset johtuvat eri tekijöistä. Luettelen muutamia elokuvia, joita itse pidän erinomaisina kirjafilmatisointeina.
1) Uhrilampaat. Aivan uskomaton elokuva, joka on onnistunut tallentamaan pohjana olleen kirjan pienimmätkin juonenkäänteet ja tunnelmat. Onnistuneet näyttelijävalinnat sekä muutenkin laadukas työ kaikissa elokuvanteon vaiheessa takasi loistavan lopputuloksen. Harvoin hyvästä kirjasta tulee hyvä elokuva, tässä kävi niin.
2) Taru Sormusten Herrasta - Sormuksen Ritarit. Peter Jacksonilta Tolkienin trilogian filmaaminen on rohkea, ehkä hullukin veto. Kirja on aivan liian moniulotteinen jotta kaikki sen tarinat saisi mukaan, joten tulkintaa on ollut pakko tehdä. Jackson onnistui tärkeimmässä, hän sai kirjan tunnelman elokuvaansa. Samoin elokuvan visuaalisuuss on uskomatonta luokkaa. Tämän elokuvan kohdalla on pakko puhua tulkinnasta ja minä kieltämättä pidän Jacksonin versiosta kovasti.
3) Pitkät jäähyväiset (Altman). Raymond Chandler on helppo filmattava, sillä hänen kovapintaiset rikosromaanit antavat valmiin pohjan vuorosanojen ilotulitukselle. Altman ei kuitenkaan lähtenyt tekemään tiukkaa dekkarileffaa, vaan riisui Marlowen hahmosta lähes kaiken kovuuden. Toinen radikaali ratkaisu oli valita kookkaan Marlowen esittäjäksi varsin pienikokoinen Elliott Gould, jonka ei pitäisi muutenkaan sopia rooliin. Gould onnistui kuitenkin löytämään hahmoonsa juuri oikeanlaisen huumorin ja sisukkuuden. Ulkoisesti Altmanin Pitkät jäähyväiset on kaukana alkuperäisteoksesta, mutta kirjan hengen hän on onnistunut vangita just eikä melkein.
4) Tuntematon sotilas (Laine). Tämä on varmasti tuttu jokaiselle, joten eipä tästä enempää. Täydellinen kirja - täydellinen elokuva.
5) Harry Potter. Tähän sopii pitkälti samat kuin Sormuksen Ritariinkin. Kirjaa ei edes pyritä noudattamaan uskollisesti, mutta kirjan henki on myös saatu elokuvaan. Hyvä elokuva nimenomaan filmatisointina.
6) Komisario Palmun erehdys. Matti Kassilan Palmu elokuvista olenkin jo maininnut aiemmin. Tämä on lähes täydellistä työtä. Pieniä vivahteita myöten onnistunut filmatisointi. Muutkaan Palmut eivät ole huonoja.
7) Punaisen Lokakuun metsästys. Samanniminen kirja oli Tom Clancyn ensimmäinen bestseller. Elokuvan siitä teki John McTiernan. Clancyn kirjaksi Punainen Lokakuu keskittyy tarinaan enemmän kuin myöhäisempi tuotantonsa. McTiernan teki kirjasta varsin onnistuneen elokuvan, hieman ehkä mutkia oikoen, mikä oli ymmärrettävvää kirjan ollessa melkoinen tiiliskivi.
Monia muitakin toki on mutta lienee syytä antaa puheenvuoro jo muillekin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Charles Willefordin Miami Blues on saanut oivallisen elokuvamuodon. Fred Ward on jälleen kerran mies paikallaan ja Alec Baldwin ei onnistu tällä kertaa pilaamaan elokuvaa.
Siis se maailman paras vankilafilmi, jolla on ihan ihmeellinen suomalainen nimi (Rita Hayworth jotakin). Perustuu Stephen Kingin (lähes) yhtä hienoon novelliin.
http://uk.imdb.com/Title?0111161
Tämän unohdin. Varsin pian hoksasin unohtaneeni kenties parhaan King-filmatisoinnin. Tämä kuuluisi listallani melko kärkeen.
Hyvistä kirjoista tehdyt elokuvat ovat todella harvassa. Huonoista kirjoista sen sijaan on onnistuttu tekemään parempia elokuvia.
Kellopeliappelsiini on hyvä elokuvasovitus hyvästä kirjasta. Kubrick jätti elokuvasta onneksi pois Burgesin kirjan latistavan ja opettavaisen viimeisen luvun.
En lue kirjoja, siis noin kymmeneen vuoteen en ole lukenut juuri mitään, muutenkin hyvin vähän, mitä nyt on tullut silmäiltyä kyllä vaikka mitä. Siis tähän en pysty vastaamaan.
Noista mainitsemistasi elokuvista en sen enempää, mutta jos tykkää Punaisen Lokakuun Metsästyksestä, kannattaa katsoa myös U-571, ihan laatukamaa(kännissä tosin katoin).
En pitänyt ollenkaan. Tuntui kuin aiemmista u-vene elokuvista oli otettu parhaat palat ja kasttu siitä sitten elokuva. Uusia ideoita olikin jo vähemmän.
joo, mä diggasin kohtuullisesti kännissä ja diggas muuten kaveritkin ja toinen heistä pitää TSH:sta joten..ollaanko hissukseen vai?:=)
Pisteet ***
Katottiin se elokuva mun luona ja siinä noi äänitehosteet, vaikka eivät aivan huippuja olletkaan lisäs melkoisesti elokuvan tehoa. Ne syvyyspommit jotka toistuu 18Hz asti menevän erittäin järeän subbarin kautta saa perseet nousemaan penkiltä ja perustukset hajoamaan:=)
No elokuvasta en lähde olemaan eri mieltäkään. Kaveriporukassa känniä vetäessämme viihdyimme sen parissa oikeen hyvin, noi molemmat heput on muuten ihan insinöörejä, ei mitään tyhmiä, ellei sitten kännissä asiat vähän toisin:=)
Teillä oli siis dopingia veressä suoritusta tehdessänne. Jotkut leffat toimii porukalla, kun taas toiset elokuvat tuntuu porukalla katsottaessa liian tylsiltä.
Maku ja tyylitaju ajaa ohi koulutuksen minun kriteereissä.
Eli kyseessähän on todella törkeä leffa... enigman varastaminen saksalaisilta, kukas se sai hankittua leffan mukaan ? no jenkit tietenki...
Tosiasiassahan Britit saivat kähvellettyä sen kojeen... mutta montako miestä meni? voin sanoa että monta. Mutta asia kannatti, saksalaiset eivät edes tienneet että britit saivat källittyä sen "rullahyrrän"
Todella jenkkiläistä tämä systeemi eli viedään todellinen kunnia !!!
-Fear and Loathing in Las Vegas
Onnistuu välittämään loistavasti Hunter S. Thompsonin kirjan hillittömän tunnelman Puhdas sekoilukuvaus toimii mielestäni elokuvassa paremmin kuin kirjassa ..ja minä nyt tykkään mömmöilyleffoista muutenkin:)
-Naked Lunch
Ei turhan uskollinen alkuperäistekstille ..mikä on täysin ymmärrettävää koska William Burroughsin Alaston Lounas on suhteellisen sekopäistä tajunnanvirtaa (tosin kirjalle uskollinen elokuva olisi voinut olla varsin ..positiivisella tavalla hämmentävä kokemus) mutta elokuvana todella loistokas ja kirjan sekopäinen tunnelma välittyy hyvin.
Minulle nämä ovat vaikeita tapauksia. En tunne kumpaakaan leffaa kovin hyvin, enkä niiden pohjana olleita kirjoja.
Günter Grassin kirja oli raskas luettava. Elokuvissa en ole muulloin kokenut samaa tunnetta kuin Peltirummun alussa. Kun poika kertoo kuinka hän oli saanut alkunsa perunapellolla niin elokuvassa se oli juuri kuten olin sen mielessäni kuvitellut. Muuten jutut ovat todella erikoisia enkä pysty sanomaan ovatko ne hyviä vai huonoja.
Tuntematon oli ensi katsomalta pettymys kirjaan verrattuna. Seuraavilla kerroilla, kun kirja ei enää häirinnyt, elokuva alkoi vasta aueta ja sen upeus paljastua. Sekä kirja että elokuva ovat huipuja. Ranskassa sotilaskoulutuksessa kirjaa on käytetty esimerkkinä oikeasta ja väärästä johtamisesta.
Pelti rumpu on kohdallani ollut unohtuneena jo kauan. Hieno elokuva tämäkin, empä ole aikoihin nähnytkään.
Yhdyn ehdottomasti mielipiteisiin suomifilmin ykköselokuvista Komisario Palmuista ja Laineen Tuntemattomasta sotilaasta. Tuntemattoman kirja sekä vanha elokuva ovat mahtavia! Komisario Palmusta pidän itse asiassa enemmän elokuvana kuin kirjana. Joel Rinne, Leo Jokela, Matti Ranin, Jussi Jurkka, Leo Riuttu, Pentti Siimes, Elina Pohjanpää, sekä KAIKKI muutkin näyttelijät ovat kerrassaan mahtavia Komisario Palmun erehdys -elokuvassa! Valitettavasti en nyt muista loistavan Butlerin näyttelijän nimeä, mutta mies tekee roolistaan juuri sillä tavalla salaperäisen kuin pitääkin! Ja neiti Amalia Rygseck (ja nyt jos kirjoitin sukunimen väärin niin pahoittelen, koska olen fanaattinen Palmu-fani) on yksi ikimuistoisimpia nais"paholaisia" elokuvan historiassa (jos nyt vain muistaisin näyttelijä rva Raninin etunimen...höh).
Kaikille voin suositella Palmu-elokuvia (koska Tuntemattomanhan kaikki ovat tietysti jo katsoneet nautinnolla kymmeniä kertoja).
Mukava tavata toinen Palmun ystävä. Heti mieli kirkastuu moisesta. Rva Raninin etunimi taisi olla Saara. Tähdet kertovat, Komisario Palmussa Pentti Siimes saa revitellä oikein kunnolla, miehen hauskin rooli.
The Outsiders! Mahtava sekä kirjana että elokuvana.
Lisäisin listaan ainakin Parikan Talvisodan,joka minusta kirjaan verrattuna monta pykälää kiinnostavampi.
Antti Tuurin kirjassa oikeastaan kaikki muut henkilöt,Hakalan veljeksiä lukuunottamatta jäävät aivan hahmottomiksi,varmaan tarkoituksella.Elokuvassahan on monia kiinnostavia muitakin henkilöitä,mm.erinomaisen Esko Nikkarin Alasen Ylli.
Sitten sama asia päinvastoin:Edwin Laineen Akseli ja Elina,eli Täällä pohjantähden alla,osa 3.Jos ei ole lukenut ko.teosta,elokuva jää todella sekavaksi,henkilöitä on kuin muurahaisia,ja kaikki tahtovat jäädä vähän hahmottomiksi,tässä kohtaa kirja paljon parempi ja kiinnostavampi.