Metro automatisoidaan!

Idea tuossa vuorovälin pienentämisessä on juuri se, että automatisoinnin myötä siitä ei aiheudu sen enempää kuluja kuin nykyisestä liikenteestä. Oletetaan, että metrot kulkisivat nyt kolmen vaunuparin mittaisina ja kolmen minuutin välein. Kulut syntyvät jokaisen vaunuparin kulkemasta matkasta (sähkönkulutus, kunnossapito jne.), kuljettajien ja muun henkilöstön palkoista, radan ja asemien kunnossapidosta sekä muusta vastaavasta. Nykyisin siis yksi juna aiheuttaa menoja vaunuparien kulkeman matkan ja kuljettajan palkan verran. Automaation myötä kuljettajan palkka katoaa junaan liittyvänä menoeränä. Tällöin on saman hintaista ajaa kolmen vaunuparin junia kolmen minuutin välein kuin ajaa yhden vaunuparin junia minuutin välein. Arvatenkin matkustajalle miellyttävämpi on tuo minuutin välein kulkeva vaihtoehto, joka on liikennöitsijälle kuljettajattomassa järjestelmässä saman hintainen.

Joona kirjoitti:

Idea tuossa vuorovälin pienentämisessä on juuri se, että automatisoinnin myötä siitä ei aiheudu sen enempää kuluja kuin nykyisestä liikenteestä. Oletetaan, että metrot kulkisivat nyt kolmen vaunuparin mittaisina ja kolmen minuutin välein. Kulut syntyvät jokaisen vaunuparin kulkemasta matkasta (sähkönkulutus, kunnossapito jne.), kuljettajien ja muun henkilöstön palkoista, radan ja asemien kunnossapidosta sekä muusta vastaavasta. Nykyisin siis yksi juna aiheuttaa menoja vaunuparien kulkeman matkan ja kuljettajan palkan verran. Automaation myötä kuljettajan palkka katoaa junaan liittyvänä menoeränä. Tällöin on saman hintaista ajaa kolmen vaunuparin junia kolmen minuutin välein kuin ajaa yhden vaunuparin junia minuutin välein. Arvatenkin matkustajalle miellyttävämpi on tuo minuutin välein kulkeva vaihtoehto, joka on liikennöitsijälle kuljettajattomassa järjestelmässä saman hintainen.

Tavan tallaajankin pitäisi käsittää, että vuorotarjonnan kaksinkertaistaminen kaksinkertaistaa ajokilometrit, josta seuraa huolto- ja korjaustarpeen kasvaminen, jolloin myös varakalustotarve kasvaa. Automatisointi siis aiheuttaa myös menojen kasvua.

Ettei totuus unehtuisi kirjoitti:

Tavan tallaajankin pitäisi käsittää, että vuorotarjonnan kaksinkertaistaminen kaksinkertaistaa ajokilometrit, josta seuraa huolto- ja korjaustarpeen kasvaminen, jolloin myös varakalustotarve kasvaa. Automatisointi siis aiheuttaa myös menojen kasvua.

Kun junien vuoroväli tuplataan, junien pituus puolitetaan. Vaunukohtaisten ajokilometrien ei kasva. Todellisuudessa vaunukilometrien määrä laskee, kun junia voidaan säilyttää ruuhka-aikojen välissä varikon sijasta myös kääntöraiteilla. Vastaavasti käännössä ajettava matka lyhenee hitusen, kun juna on lyhempi.

Nykyisiä junia tosin ei voi puolittaa. Vaihtoehtoja ovat siis junan lyhentäminen kahteen taikka yhteen kolmasosaan nykyisestä. Vuoroväliä taas voi muuttaa ihan miten tahansa. Siinä ei ole mitään yksiköitä, joita ei voisi jakaa pienempiin.

" Kun metron oven väliin jää esim. käsi, ovi tunnistaa sen ja aukeaa uudelleen, eikä kuljettaja lähde liikkeelle, ennen kuin ovet ovat kiinni."

Korjaus: metrojuna ei anna kuljettajan lähteä (vaikka kahva olisi pohjassa).

--------- kirjoitti:

" Kun metron oven väliin jää esim. käsi, ovi tunnistaa sen ja aukeaa uudelleen, eikä kuljettaja lähde liikkeelle, ennen kuin ovet ovat kiinni."

Korjaus: metrojuna ei anna kuljettajan lähteä (vaikka kahva olisi pohjassa).

Ovireunojen turvamekanismi lakkaa toimimasta ja ovet sulkeutuvat pysyvästi, kun ovilehdet ovat sulkeutuneet n. 5-10 cm etäisyydelle toisistaan. Tällöin väliin tungettu esine (käsi, nilkka, kävelykeppi, sateenvarjo, käsilaukku tms.) ei estä junan liikkeellelähtöä eikä avaa ovia, vaan jää sinne. Tällaisessa tilanteessa on kuljettajan tarkkaavaisuudesta kiinni, ettei vaikkapa nilkkansa sulkeutuvan oven väliin tunkeneella matkustajalla luututa hyvän matkaa asemalaiturin lattiaa junan lähtiessä liikkeelle ja matkustajan nilkan ollessa edelleen jumissa oven välissä.

Erityisesti joillakin naismatkustajilla on tapana lyödä sulkeutuvien ovien väliin kätensä, jossa on käsilaukku tai kauppakassi. Seuraus on usein se, että kuljettaja lähtee liikkeelle eikä huomaa oven välissä olevaa kättä. Tällöin laukku jää junaan ja matkustaja laiturille. Usein vielä joku "avulias" matkustaja junassa huolehtii siitä, ettei kassia enää löydetä.

Kuluneen vuoden aikana muistan ainakin parikymmentä tapausta, jossa automaattijuna olisi lähtenyt liikkeelle ja oven väliin raajastaan juuttunut matkustaja olisi ollut vaarassa ruhjoutua kuoliaaksi.