Miksi kunnallinen palvelutuotanto on tehotonta ja kallista?
Perussuomalainen esimerkki:
Tienaan puolisoni kanssa 1.000 euroa käymällä ulkopuolisessa työssä. Tämä on perheyhteisöömme sisään tuleva raha.
Maksamme asumisestamme eli hoitovastikkeet, korot ja lainan lyhennykset yhteensä 400 euroa.
Maksamme "veroa" lapsillemme ja itsellemme ravinnosta, vaatetuksesta, koulutuksesta ja harrastuksista tuon lopun 600 euroa kuukaudessa.
Tosin sanoen kaikki menee mikä tuleekin elämän ylläpitämiseksi. Pääomanmuodostusta tapahtuu vain omistusasunnon pikkuhiljaa siirtyessä pankilta perheelle.
Kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Emme haluakaan tienata enempää, koska se alkaa syödä vapaa-aikaa ja yhdessäolon hetkiä perheeltä.
Ongelmallinen paradoksi syntyy kun aletaan ajatella liiketaloudellisesti: Jokaisesta perheenjäsenestä muodostetaan liiketoimintayksikkö.
Pojan harrastukset ovat jääkiekko ja pelimatkat ovat kalliita, mutta poika on innokas ja saa muutkin perheenjäsenet innostumaan. Poika sopii sisarensa kanssa maksavansa tälle korkoa 10% siitä että joka kuussa saa 100 euroa enemmän harrastuksiinsa kuin sisarensa.
Sisar suostuu tähän. Hänen harrastusmahdollisuutensa laskee ja perheen kulut nousevat näiden sisäisten korkokulujen verran.
Vanhempien on tingittävä omista menoistaan korkokulujen verran, jotta budjetti saadaan pysymään tasapainossa. Perheen äiti haluaa kuitenkin uudet kevätkengät, jotka on aina tähän saakka saanut ja lainaa isän osuudesta rahaa vielä paremmalla korolla 20%, koska tytär ei enää ole halukas tinkimään omasta osuudestaan.
Tämäkin vae on katettava jonkun perheen jäsenen osuudesta. Kierre on loputon.
Perhe varastaa rahaa itseltään ja ajaa kokoajan itseään yhä synkkenevään riitelyn, eripuraisuuden ja tyytymättömyyden tilaan.
Kuka toimii näin tyhmästi? Ei ainakaan suomalainen ydinperhe vaan Suomen kunnat.
Onko tässä mitään järkeä?
Perussuomalainen esimerkki:
Tienaan puolisoni kanssa 1.000 euroa käymällä ulkopuolisessa työssä. Tämä on perheyhteisöömme sisään tuleva raha.
Maksamme asumisestamme eli hoitovastikkeet, korot ja lainan lyhennykset yhteensä 400 euroa.
Maksamme "veroa" lapsillemme ja itsellemme ravinnosta, vaatetuksesta, koulutuksesta ja harrastuksista tuon lopun 600 euroa kuukaudessa.
Tosin sanoen kaikki menee mikä tuleekin elämän ylläpitämiseksi. Pääomanmuodostusta tapahtuu vain omistusasunnon pikkuhiljaa siirtyessä pankilta perheelle.
Kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Emme haluakaan tienata enempää, koska se alkaa syödä vapaa-aikaa ja yhdessäolon hetkiä perheeltä.
Ongelmallinen paradoksi syntyy kun aletaan ajatella liiketaloudellisesti: Jokaisesta perheenjäsenestä muodostetaan liiketoimintayksikkö.
Pojan harrastukset ovat jääkiekko ja pelimatkat ovat kalliita, mutta poika on innokas ja saa muutkin perheenjäsenet innostumaan. Poika sopii sisarensa kanssa maksavansa tälle korkoa 10% siitä että joka kuussa saa 100 euroa enemmän harrastuksiinsa kuin sisarensa.
Sisar suostuu tähän. Hänen harrastusmahdollisuutensa laskee ja perheen kulut nousevat näiden sisäisten korkokulujen verran.
Vanhempien on tingittävä omista menoistaan korkokulujen verran, jotta budjetti saadaan pysymään tasapainossa. Perheen äiti haluaa kuitenkin uudet kevätkengät, jotka on aina tähän saakka saanut ja lainaa isän osuudesta rahaa vielä paremmalla korolla 20%, koska tytär ei enää ole halukas tinkimään omasta osuudestaan.
Tämäkin vae on katettava jonkun perheen jäsenen osuudesta. Kierre on loputon.
Perhe varastaa rahaa itseltään ja ajaa kokoajan itseään yhä synkkenevään riitelyn, eripuraisuuden ja tyytymättömyyden tilaan.
Kuka toimii näin tyhmästi? Ei ainakaan suomalainen ydinperhe vaan Suomen kunnat.
Onko tässä mitään järkeä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Edellisessä esimerkissä on vastaus "hyvinvointi yhteiskunnan" romahdukselle:
Kunnallinen liikelaitostaminen ja sisäiset korot.
Yritykset toimivat noin ja sen vuoksi saman konsernin tytäryhtiöidenkin on jatkuvasti tehostettava toimintojaan ja tuottovaatimuksia.
Parhaiten menestyvien yritysten ja konsernien omistajat korjaavat voiton tästä toiminnasta, heikommin menestyvien kustannuksella. Tämä on tietenkin oikein liike-elämässä, mutta kunnallisessa peruspalvelutuotannossa rakenne ei toimi.
Se vain johtaa siihen, että osa kuntalaisista on näitä voittaja-omistajia ja toiset ovat häviäjä-omistajia. Näin ei voi olla vaan kaikkien kuntalaisten palvelut on pyrittävä jollain tasolla turvaamaan.
Tuosta liiketoimintamaisesta mallista johtuen nyt alasajetaan kunnallisia palveluita ja haetaan sitä "sopivaa" tasoa, joka on tietenkin aiemmin tottumaamme huomattavasti alhaisempi.
Sitä vielä nopeutetaan tällä sisäisten korkokulujen käsitteellä, jota ei missään tapauksessa pitäisi soveltaa julkiselle sektorille.
Helsingin kaupunki on hyvä esimerkki tästä toiminnasta:
Toimivan ja tarpeellisen päiväkodin lakkauttamista nopeutetaan sillä, että sosiaalimomentti joutuu maksamaan vuokraa kiinteistömomentille. Pitkän irtisanomisajan vuoksi vuokraa maksetaan lakkautetusta tyhjilläänkin olevasta päiväkotikiinteistöstä ja tämäkin raha on poissa sosiaalimomentin muista menoista.
Kiinteistövirastolle tyhjillään oleva kiinteistö ei tuota mitään vaan edustaa vain kuluja ja sen purkamista kiirehditään. Purkuhetkeen saakka sosiaalimomentti on kuitenkin maksanut sen vuokrakulut ja kiinteistömomentti voi näyttää hyvää tulosta ulospäin se on tehostanut kiinteistöjensä "käyttöä".
Sosiaalimomentti sen sijaan on pulassa sillä on vaje budjetissa ja yksi päiväkoti vähemmän.
Tämä tarina on yksi monien joukossa ja tosi!
Kaupunginvaltuusto on syyllinen tähän kehitykseen. Helsingissä valtuusto, jonka pitäisi olla todellinen vallankäyttäjä ja isäntä talossa on tosiasiallisesti luovuttanut valtansa virkamiehistölle. Virkamiehet tekevät työtä käskettynä. Kun heille sanotaan termi liikelaitostaminen ja heidät koulutetaan ekonomeiksi pikakursseilla he ryhtyvät tuumasta toimeen. Asioiden edetessä lautakuntiin ne toimivat vain kumileimasimena. Ne ovat täynnä täysin imkompetenttija edustajia, jotka eivät edes tiedä onko yö vai päivä.
Asioiden edetessä valtuustoon sillä ei ole enää mahdollisuuksia saatikka osaamista tehdä asialle mitään. Kuntalaiset saavat sitä mitä haluavat. Valtuuston päätöksen tekijät ovat yleensä erilaisissa "piireissä" toimivia touhupeppuja, joilla ei oikeasti ole näkemystä tai kokemusta asioiden hoidosta, puhumattakaan riittävistä ajankäytöllisistä resursseista paneutua valvontatyöhön.
Virkamiehistö on avainasemassa. Jos joku on syöttänyt sille liikelaitostamisen aatteen se soveltaa sitä ymmärtämättä mitä tekee. Harvoin olen kuullut, että yritysmaailmasta siirrytään kunnallisiin virkoihin tai päin vastoin kunnallista virkamiestä liike-elämä ei tarvitse. Nämä kaksi maailmaa ovat niin kaukana toisistaan kuin aurinko ja kuu.
Ei ihme että ylilyöntejä ja osaamattomuutta esiintyy. Valvonnan ja päätöksenteon puute on se vakavin, joka tästä seuraa.
Isäntä talossa on vain aisaa kannattava Vihtori.
Rutkasti asuntotukea ja lapsista yksinhuoltajaukea -ja kun rahat loppuisivat -SOSSUSTA lisää!
Asumistukea maksetaan aivan liian paljon:
on helppo erota,kun tietää että putoaa PAREMMILLE päiville kuin ydinperheenä.Tämä
on väärä singnaali kelalta.
Eikä yksinhuoltajia ole olemassakaan.Jompikumpi
eronnut maksaa tai saa lapsista korvausta,on isoäidit,omat äidit huoltamassa.Ja sympatiaa riittää enemmän kuin perheellisille !