Tulin syksyllä elokuvista kauniin ja näpsäkän tytön kanssa, johon olin tutustunut puoli vuotta aikaisemmin rippikoulussa.Siellä olimme vaihtaneet silmäyksiä ja vähän jutelleetkin.Olin polkupyörällä matkassa. Hän istui pyöräni tarakalla polkiessani hiljalleen eteenpäin. Kun saavuimme hänen pihapiiriinsä (maatila), pysähdyimme. Seisoimme siinä hämärässä illassa noin 2 m päähän toisistamme. En ollut siihen mennessä vielä koskaan ollut tyttöä saatilla näin kahdenkesken. Syntyi piinallinen tilanne. Tiesin,että pitäisi jotain jutellakkin,mutta meniin kertakaikkiaan niin lukkoon, etten saanut sanaa suustani. Kului minuutteja.Tämä kaunis tyttö seisoi siinä ja katsoi minuun päin. Lopulta tyttö katkaisi hiljaisuuden sanomalla: "Sun pitää varmaan nyt mennä? Sun kaverit taitaa pian jättää sun.." Enpä minä muuta hoksannut kun kääntää pyöräni tulosuuntaan, sanoa "hei" ja polkea vimmattua vauhtia kylän keskustaan,jossa muitakin meidänkylän poikia,kavereitani, vielä oli "kartsalla". Heidän kanssaan sitten tulin kotitalooni (myös maatila).
Mikä olis ollu oikea menettely? Olisko mun pitänyt heittää pyörä sivuun ja alkaa halimaan,pussaamaan tai jotain semmosta? Odottiko tyttö senkaltaista menettelyä taholtani? Olimme silloin 16 vee.Tämä tyttö ei ollut kovinkaan tuttu. Oli naapurikylän tyttöjä.
Kun sitten seuraavalla viikolla,arki-iltana soitin hänelle,hän oli hyvin kuivakiskoinen. Eikä "suhteemme" jatkunut ollenkaan. Lähinnä hänen pidättyväisyytensä ja kuivakiskoisuutensa vuoksi. Hänelle ilmaantui muita poikakavereita. Kun minäkin pääsin alkuun,minulla oli tyttöseuraa ehkä jo vähän liikaakin.
Näin se meni. Mutta sitä tyttöä en unohda.Hän meni muutaman vuoden päästä naimisiin 10 vuotta itseään vanhemman miehen kanssa ja lapsiakin alkoi tulla melkein heti.
Mikä olis ollu oikea menettely? Olisko mun pitänyt heittää pyörä sivuun ja alkaa halimaan,pussaamaan tai jotain semmosta? Odottiko tyttö senkaltaista menettelyä taholtani? Olimme silloin 16 vee.Tämä tyttö ei ollut kovinkaan tuttu. Oli naapurikylän tyttöjä.
Kun sitten seuraavalla viikolla,arki-iltana soitin hänelle,hän oli hyvin kuivakiskoinen. Eikä "suhteemme" jatkunut ollenkaan. Lähinnä hänen pidättyväisyytensä ja kuivakiskoisuutensa vuoksi. Hänelle ilmaantui muita poikakavereita. Kun minäkin pääsin alkuun,minulla oli tyttöseuraa ehkä jo vähän liikaakin.
Näin se meni. Mutta sitä tyttöä en unohda.Hän meni muutaman vuoden päästä naimisiin 10 vuotta itseään vanhemman miehen kanssa ja lapsiakin alkoi tulla melkein heti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noita sattuu tai on sattunut ihan kaikille, joilla nyt yleensä vähääkään on ollut mitään parisuhteentapaista seksuaalisväritteistä viritystä elämässään. Olisi ehkä toivonut iltapusua, mutta ei itsekään ollut tarpeeksi rohkea tehdäkseen asialle mitään. Älä nyt viitsi näin vuosien jälkeen ottaa siitä paineita. Tytöt ovat kuin mokia: niitä tulee ja niitä menee. Vanhat unohtuvat ja uusia tulee.
Niin, se tyttö lähti kävelemään kotiovelleen ihanassa vihreässä takissaan ja mä viilettämään pyörälläni kylän keskustaan harmissani itseäni kohtaan kun niin lukkoon menin,etten mitään saanut sanotuksi.
Siellä keskustassa odotteli kaverini Väinö. Hänen kanssaan lähdimme pyöräilemään 15 km päässä olevaan kotikyläämme päin kun oli jo myöhänen ilta.
Väinön perheen kaikki jäsenet ovat hyviä laulajia. Väinön vanhempi veli on laulusolisti tanssilavaorkesterissa. Väinökin on häntä siinä hommassa joskus tuurannut.
Matkalla metsän reunaan saapuessamme Väinö lauleskeli jotenkin tähän tapaan: "Meidän tango tää,
kaikki kauniit muistot herättää,
yksin vaikka jää,
se lämmittää....
Se sopi tilanteeseen oikein hyvin.
Väinö kävi mettässä p....la, ja mä kusin.
Sen pituinen se.