Näin äitienpäivän kynnyksellä mieleen tuli ajatuksia sisaruskateudesta. Tuo asia on ollut ajankohtainen jo Raamatun ajoista lähtien. Eikö "sisaruskateus" ollut jo silloin syynä, kun Kain vihastui Aabeliin ja surmasi tämän - kun Jumala katsoi Aabelin uhrilahjan puoleen mutta ei Kainin?
Iisak rakasti enemmän Joosefia kuin muita lapsiaan eikä pyrkinyt tätä salaamaan. Lopulta veljet alkoivat vihata Joosefia ja halusivat surmata hänet, lopulta kuitenkin päätyen myymään hänet orjaksi.
Onko kyse sisaruskateudesta, kun uskovaiset yli seurakuntarajojen kiistelevät armolahjoista, parantumisista, kielilläpuhumisista, kaatumisista jne. ilmenemismuodoista? Ilmeneekö sisaruskateus siinä, että "kadehditaan" niitä asioita joita toiset saavat kokea ja joista itse jää paitsi? Sitten kateuden vallassa syytetään harhaoppisiksi ja väärässä hengessä vaeltaviksi niitä jotka ovat saaneet enemmän kuin itse?
Jos kyse on sisaruskateudesta niin mitä asialle pitäisi tehdä?
Iisak rakasti enemmän Joosefia kuin muita lapsiaan eikä pyrkinyt tätä salaamaan. Lopulta veljet alkoivat vihata Joosefia ja halusivat surmata hänet, lopulta kuitenkin päätyen myymään hänet orjaksi.
Onko kyse sisaruskateudesta, kun uskovaiset yli seurakuntarajojen kiistelevät armolahjoista, parantumisista, kielilläpuhumisista, kaatumisista jne. ilmenemismuodoista? Ilmeneekö sisaruskateus siinä, että "kadehditaan" niitä asioita joita toiset saavat kokea ja joista itse jää paitsi? Sitten kateuden vallassa syytetään harhaoppisiksi ja väärässä hengessä vaeltaviksi niitä jotka ovat saaneet enemmän kuin itse?
Jos kyse on sisaruskateudesta niin mitä asialle pitäisi tehdä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kateus on syntiä,pitää pyrkiä tekemään parannus kateuden synnistä.Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
"älkää niin kadehtiko toinen toistanne,että ...jne"!
löytyy tästä:/15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,/.
Onkohan tuo ratkaisu liian helppo? Vai miksi sitä ei kovin mielellään noudateta?
Onko kateus (sisaruuskateus tai jokin muu kateus) niin syvälle ihmiseen kätkeytynyt jo lapsuudessa opittu tunne, ettei sitä havaita ja kateus naamioituu moniin muihin hyväksytympiin tunteisiin?
Joku on sanonut kateutta hyödylliseksi tunteeksi, jos se saa ihmisen yrittämään parantamaan suorituksiaan. Monta kertaa kuulee vertailtavan suorituksia ja näillä on kai tarkoitus saada kilpailuhenkisyys esille ja sitä kautta parempia tuloksia.
Joka paikkaan tuollaiset kilpailua herättävät puheet eivät sovellu. Jumalan sanotaan rakastavan jokaista ihmistä sellaisena kuin tämä on ja jokainen ihminen saa tulla Jumalan luo omana itsenään. Mutta onko se vain Jumala joka ihmisen näin vajavaisena hyväksyy?
Nykymaailmassa ihmisen pitäisi olla ulospäinsuuntautuva, esiintymiskykyinen, siisti ja ulkonäöstään huolta pitävä, ihannepainon omaava, hampaansa hyvin hoitanut jne. jne.
Jos liikaa poikkeaa yleisesti hyväksytyistä standardeista, on auttamattomasti "ulkopuolella leirin" - tosin ainoastaan omaa syytään, eikä sen vuoksi että vaeltaa Jeesuksen seurassa.
Kaikki negatiiviset tunteet voivat naamioitua hyväksyttävämpään muotoon.
En pidä kateutta tunteena. Sen alkulähde voi kylläkin olla tunteissa. Tunteissa omasta riittämättömyydestä, vähäpätöisyydestä, toisten paremmuudesta jne. Monet lapsena tai varttuneempana omaksutut itsehalveksunnan muodot ja omanarvon vauriot voivat johtaa kateuteen.
Vanhan sananlaskun, "Kaikki on hyvin, kun ei vertaa", käytäntöön ottaminen on hyvä apu kateudesta selviytymiseen. Näin voi kasvattaa itse itseään.
Minä en paljon helvetistä perusta, mutta sanon kuitenkin tähän, että on suorastaan helvetillistä tämä nykyinen kilpailuyhteiskunta kaikkine vaatimuksineen. Tuloksen tekemisen vaatimus esim. työelämässä on johtanut kateuteen, yhteistyökyvyttömyyteen ja muihin suuriin ristiriitoihin ihmisten välillä. Sama vaara vaanii kaikissa yhteisöissä. Ei vähiten uskovien parissa.
> Jumalan sanotaan rakastavan jokaista ihmistä sellaisena kuin tämä on ja jokainen ihminen saa tulla Jumalan luo omana itsenään. Mutta onko se vain Jumala joka ihmisen näin vajavaisena hyväksyy?<
Jumala ja ne, jotka Jumalasta ja omasta vajavaisuudestaan ovat jotain oppineet, hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin tämä on. Jumalan hyväksyntä on täydellistä, ihmisten aina jonkin verran vajavaista.
Väitän, että ellei pysty hyväksymään itseään, ei kykene siihen muihinkaan nähden.
Jumalan täydellisen anteeksiantamuksen ja rakkauden kokeminen on tie itsensähyväksymiseen.
Muitakin teitä voi olla, mutta minä en niitä tunne.
Olen samaa mieltä kanssasi kilpailuyhteiskunnan helvetillisyydestä. Kunpa se riittäisi että tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy. Monta kertaa se vaan ei tunnu riittävän.
>>>Jumalan täydellisen anteeksiantamuksen ja rakkauden kokeminen on tie itsensähyväksymiseen.>>>
Tuo on myös totta, mutta miten voi hyväksyä itsensä sellaisessa ympäristössä, jossa yritetään vähätellä, painaa, alistaa? Kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, erilaisissa laitoksissa luodaan arvojärjestyksiä, tehdään roolit joista ihmisen on vaikea päästä eroon.
Sanotaan että samalla tavoin kuin arvostat itseäsi, toisetkin arvostavat sinua. Jos vähättelet itseäsi, tekemisiäsi, niin tekevät toisetkin. Ei pitäisi toistella negatiivisia asioita itsestään eikä toisistakaan, ne ovat kuin ilmaan lausuttuja ennustuksia. Tarpeeksi kauan toisteltuina niillä voi olla tapana toteutua.
että se olisi helppoa - "usko ainoastaan" - onko siinä yksinkertaisuuden lisäksi helppoutta - ei.
Armoa ei anneta, kaikki perustuu suorittamiselle ja kyvykkyydelle, se on jo biologinen pohja, lapsi ei ole sattumalta niin "söde".Jos ihmisellä ei ole tarvittavia avuja, hän kuolee, tai ympäristö on liian ankea, sama lopputulos.Kaunis ja rikas sanoo rumalle ja köyhälle: älä minua kadehdi, isällinen isättömälle, parillinen parittomalle j.n.e.
Jeesus kehottaa tulemaan "ulkopuolelle leirin", minkähänlaisia luusereita siellä on.
> Ei pitäisi toistella negatiivisia asioita itsestään eikä toisistakaan, ne ovat kuin ilmaan lausuttuja ennustuksia. Tarpeeksi kauan toisteltuina niillä voi olla tapana toteutua.<
Ei pitäisi niin. Kun vaihtaa negatiiviset ajatukset ja asenteet positiivisiksi, niin elämä näyttäytyy aivan eri väreissä.
Se on vaikea tie, mutta mahdollinen.
Itseriittoisella ihmisellä on taipumus ajatella itsestään enemmän kuin ajatella sopii. Itsetunto-ongelmainen taas ei uskalla ajatella edes kohtuullisesti niinkuin Raamattu kehoittaa.
Kultainen keskitie löytyy näiden välistä. Pitää ryhtyä puhuimaan itselleen totuutta. Totuus meistä ei ole aina kaunis, mutta Jumalahan vakuuttaa, että itsestämme riippumatta olemme hyväksyttyjä,
sanoivatpa ihmiset mitä tahansa. Sitäpaitsi kaikki riippuu lopulta siitä, miten näkee itsensä ja muut. Kauneus on katsojan silmissä.
Itsensä uudelleenkouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä. On selvää, että jos on ikänsä uskonut, että on ihmisenä täysi nolla, kynnysmatto, johon kuka tahansa voi tulla pyyhkimään likaiset saappaansa, niin uskomuksesta poisoppiminen on hidasta ja työlästä. Aina kannattaa kuitenkin pyrkiä pois vääristä ajattelumalleista. Ei itseään kiduttaen ja lisää ahdistaen, vaan luotavaisin mielin ja taka-askelista välittämättä.
Monta vuotta sitten luin kirjan jossa kerrottiin siitä, miten eri tavalla kauniita lapsia ja vähemmän kauniita kohdellaan. Kaunis voi saada menestystä myös ulkomuotonsa perusteella, kun vähemmän viehättävä joutuu muulla tavoin osoittamaan kelpaavuutensa. Tämä on kai enemmän naisten ongelma, sillä rumuus on miehillä hyväksyttävämpää. Mikä sitten on rumaa ja onko rumia ihmisiä montakaan? Kaunis ihminen on ruma naama irvessä suuttuneena ja ruma ihminen on kaunis hymyillessään!
Kauniilla ihmisellä, varsinkin jos kauneus ja esilläolo liittyy ammattiin, on vanheneminen stressaavaa, koska ulkomuoto muuttuu ja kauneudesta täytyy pitää koko ajan huolta. Ruma ihminen voi jopa kaunistua vanhetessaan, kun ulkonäkö muuttuu.
Tässä kirjoituksessasi oli monta hyvää asiaa, olen samaa mieltä niistä kanssasi. Kannattaa yrittää alkaa ajatella myönteisiä ajatuksia, toiveikkaita ajatuksia ja pyrkiä eroon vanhoista negatiivisista ajatusmalleista.
Jos on vaikeita ihmissuhteita, kannattaa alkaa siunata näitä ihmisiä ja rukoilla myös heidän puolestaan. Itse ei voi omia tunteitaan muuttaa, mutta asian voi viedä Jumalalle ja antaa Hänen tehdä työtään omissa ajatuksissa ja näissä toisissa ihmisissä.
Sama pätee myös pituudessa, tutkimuksissa ilmenee, että pitkät pärjäävät paremmin työelämässä.Kannattaa olla kaunis ja pitkä, ja kun aloitus koski kateutta, niin ollaankin siirrytty tuotantopuolelle.
Jos seurakunnan arvot tulevat väärästä suunnasta, ja sitähän eräs henkivalta toivoo, jää jäsenet osattomiksi armosta ja silloin vastuuseen joutuu ensiksi joku muu kuin kade.
Kauneutta enemmän vaaditaan naisilta ja pituutta miehiltä ja niiltä naisilta jotka pyrkivät mannekiineiksi. Joissakin ammateissa saattaa olla pituusvaatimus. Jos ostaa vaatteensa valmiina, on hyvä olla suht normaalin kokoinen, koska hyvin pienet ja hyvin suuret joutuvat haeskelemaan sopivia pukimia tai turvautumaan ompelijaan.
Elämä ei ole oikeudenmukainen. Ulkonäkö on se, millaisen on saanut. Tosin on mahdollista siihen jotenkin vaikuttaa. On plastiikkakirurgeja ja naiset voivat meikeillä parannella ulkonäköään jossakin määrin. Taitavatpa jotkut miehetkin nykyään näitä konsteja hyväkseen käyttää.
Joskus vuosia sitten arvosteltiin sitä, kun Anne Pohtamo oli usein lehdenkansissa ja kirjoitettiin paljon hänen uskoontulostaan. Joku sanoi että tavallinen mökinmuija jos tulee uskoon, niin siitä ei kukaan halua kuulla mitään mutta kun joku kaunis ja kuuluisa, niin johan kirjoitetaan... Olisko vähän kateutta ollut tuossakin mukana? Toisaalta on luonnollista, että niistä ihmisistä kirjoitetaan jotka ovat jo laajan yleisön tuntemia.
Jos on kateutta toisissa niin tulis nuhdella ja varoittaa!
Mutta paras on Sun-glasses on pyytä Herätys Suomeen niin hoituu samalla rytäkössä monen tuhannen kateus samalla kerralla!!
Herra sen kateuden ottaa pois!
Hyvä rukousaihe jokaiselle olisi myös sellainen, että Herra, näytä minulle onko minussa itsessäni sellaista vääryyttä joka estää Sinun tahtosi toteutumisen elämässäni?
Niitä nuhteita ja varoituksia toisilta ihmisiltä on useimmiten aika vastenmielistä vastaanottaa. Toki tätäkin voisi Jumalalta pyytää, että antaisi nöyremmän mielen että voisi opetusta vastaanottaa. Ei kannata pyytää Jumalaa nöyryyttämään meitä, sillä sitä emme kestäisi.
Nuhtelemaan ei pidä olla liian halukas, vaan näissäkin asioissa pitää kääntyä Jumalan puoleen ja kysyä jos Herra voisi tämän asian hoitaa ilman että minun tarvitsee alkaa nuhdella toista ihmistä. Joskus Jumala voi laittaa nuhtelemaankin mutta silloin Hän antaa siihen viisautta ja rakkautta.
Herätys on hyvä rukousaihe, mutta myös se, että seurakunnat olisivat valmiit ottamaan vastaan sitten jokaisen joka haluaa tulla. Kun ihmisen rakkaus on usein valikoivaa. Raamatussakin sanotaan ettei pidä eriarvoisesti kohdella sitä kultapukuista ja rääsyläistä. Entä sitten pultsarit, ilotytöt, huumetyypit, rähinöitsijät?
olla. Asenne: Mitä teillä muka olis sellaista hyvää mikä meiltä puuttuisi? Jos sitä ei meillä ole, sitä voisi kadehtia, jopa pitäisi ehkä tehdä parannus. Mutta kun vain me olemme kansa ja meidän mukanamme kuolee viisaus, voimme tuomita kaikki ilmiöt joista itsellä ei ole kokemusta. Ylpeyttä vastaan Jeesus antoi hoitomuodon: peskää toistenne jalkoja. Puolin ja toisin on vaikeampaa tuomita, jos on ottanut vastaan jalkojen pesua tai antanut sitä muutamia kertoja. Tai kiillottanut kenkiä. Näin sanoi joku saarnamies Seinäjoen helluntaiseurakunnassa. Palvelemisesta tulee yhteys.
Pitäisikö mielestäsi alkaa "pestä jalkoja" jos ei omaa tähän soveltuvaa mielialaa? Jalkojen pesu ilmeisesti tarkoittaa palvelemista, vai tarkoititko kirjaimellisesti jalkojen pesua?
Eikö ensin täytyisi saada palveluun altis mieli ennen kuin lähtee "hampaat irvessä" palvelemaan?
Ylpeys ei ole hyväksi, ylpeyden sanotaan käyvän lankeemuksen edellä. Ja onko meillä kellään ylpeilemisen aiheita? Olemme ihmisiä eri taustoista, elämä voi meitä eri tavalla kuljettaa ja menestymme eri tavalla, toiset lähtevät täältä rikkaampina ja toiset köyhempinä. Mutta kukaan ei rikkauksiaan saa mukanaan viedä, vaikka ne hautaan mukaan laitettaisiin. Karusti sanotaan haudattaessa: maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää tuleman...
Kenellä on rohkeus otta vastaan näitäkin? Jumalan lapsia mitä sinä mainitsit? Tiedän ite että ei ole hauska otta vastaan alkoholisti jolla ei ole koti ja pakkaseen ei voi jättä! Ja Herra kysy rakastatko minua! Niin siinä olet sitten ihmisen kanssa joka on juonut teno ja yrjöö koko päivän sun yxiössä? Siinä joutu vähän usko koetelluxi mutta ei paljon,,, koska en joutunut kidutetuxi ja hakatuxi : ) Niin olen ollut onnekax tähän mennessä? Ei sitt tiedä mitä tule vastaan täällä Israelissa?
Mutta hyvä on ajatella kauniit ja rohkeat uskovaiset mitä sinä olet uhrannut Jeesuxen tähden? Ja missä sinä pidät talentit??
Sen tähden ajattelen että uskovaiset tartte Herätys Suomeen että ovat valmiita ottamaan uskontulleita vastaan. Kun me muutumme Herätyxen kauta suloisexi!!!
Hyviä komenttejä rakas sun-glasses Siu.....
Kyllä voi olla rakkaus koetuksella monta kertaa jos haluaa auttaa lähimmäisiään. Ei tule varmasti mieleen kerskata rakkautensa paljoudesta. Mutta eihän meidän pidä kerskatakaan muuta kuin siitä että tunnemme Herran.
Rukoillaan herätystä, rukoillaan Jeesuksen rakkautta joka voisi ensirakkauden tavoin syttyä sydämissämme. Meissä itsessämme ei ole rakkautta mutta jos Jumalan rakkaus saa täyttää meidät, voimme olla avuksi lähimmäisillemme.
Siunausta sinulle ja vaimollesi, suojelusenkeleitä teillenne.
Rakkautta on tosiaan kyse!! Pääilmoitus!
Siunasta myös sulle ja perhelles! Täytyy lähteä yövuoron töihin!! Aamulla nähdään!
Toivottavasti yövuoro meni hyvin. Lähden kohta töihin. Siunattua uutta päivää.
Meni hyvin !! Mennän vaimoni kanssa kävelemään kauppakeskuxeen Moll. Hyvä työpäivä !!
Siu! savis&vaimo
Kun vain itse esimerkillä meistä jokainen näyttää oikein elämällä on asiat hyvin. Et pääse itseäsi karkuun kuten ei kukaan muukaan. Sisäiset haavat ja hylätyksitulemisen pelon hoitaa vain aika ja se mihin uskoo. Koskaan ei saa lähimmäiselleen toivoa pahaa, se on hyvä meidän kaikkien muistaa. Itsekkyydellä ei pääse taivaaseen.
Ja vaikka kuinka yritämme elää esimerkillisesti, niin virheitä teemme. Olemmehan ihmisiä. Ihmiset näkevät usein vain meidän virheemme, onneksi Jumala näkee sydämemme tilan. Jeesukseen saamme turvata elämämme jokaisena hetkenä. Hän on itse elänyt ihmisen elämää ja Hän ymmärtää kaikki kipuilumme. Häneen turvaten saamme taas uuteen aamuun herätä.
Kaikki jotka sanovat Herra Herra ei pääse taivaaseen vaan sanan tekeijät, ei sen hokijat.
Jospa lakkaisit kadehtimasta avaustekstin kirjoittajaa!
Jospa lakkaisit kadehtimasta kommentoijia ja yleensä tee kateudesta parannus.