[ Seuraava kirjoitukseni on vastine Hengelliset ilmoitukset -palstalla olleeseen kirjoitukseen Raamatun epäluotettavuudesta ja Ufo-vierailuista, josta aiheesta siellä on viime päivinä ollut useitakin aloituksia. Kyseinen aloitus ehdittiin kuitenkin poistaa joten laitan kirjoitukseni tänne. Aloituksessa kirjoittaja vaati uskovia ottamaan kantaa esitettyihin asioihin mutta pyysi etteivät he perustelisi kantojaan Raamattuun vetoamalla. ]
VETOAN KUITENKIN RAAMATTUUN
1.
Juutalainen traditio raamatunkirjoitusten siirtämisessä oli hyvin tarkka.
Tehtävään valittiin vain luotettavimpia, rehelliseksi tunnettuja miehiä. Jokainen kirjoitus piti kopioida sanatarkasti ja mitään omia tulkintoja ei saanut lisätä tekstiin silloinkaan kun alkuperäinen teksti tuntui vaikealta käsittää. Jos kirjoituksen kopioinnissa tuli virhe, koko pitkä ja hidas työ täytyi aloittaa alusta - joissain tapauksissa ilmeisesti leikattiin kirjoituskääröstä virheellisen kohdan sisältävä pala pois ja kohtaan tehtiin liitos, josta jatkettiin, jotta koko työtä ei olisi tarvinnut aloittaa alusta. Mutta minkäänlaista korjailua ei sallittu, että esimerkiksi väärinkirjoitettu sana oltaisiin yritetty muuttaa alkuperäiseksi tai viivattu yli ja kirjoitettu yliviivatun viereen alkuperäinen sana.
Tekstin tuli mahdollisimman tarkasti vastata alkuperäistä annettua ilmoitusta.
Tällä tavalla Kirjoituksia kopioitiin ja välitettiin eteenpäin huolellisesti.
2.
Esimerkiksi Jesajan kirja, sisältäen Messias-profetian, löytyi 1940-luvulla erämaaluolasta saviruukkuun sinetöitynä. Löydöksen ajankohta on mielenkiintoinen.
Tuohon aikaan uutta raamatunkritiikkiä oli jo harrastettu joitain vuosikymmeniä ja kyseinen suuntaus alkoi olla muodissa. Raamatun tekstien säilymistä epäiltiin, esitettiin väitteitä ettei alkuperäisistä kirjoituksista olisi juuri mitään jäljellä nykyraamatussa.
Ajankohtaan liittyy toinenkin, mielestäni vielä mielenkiintoisempi seikka. Kyseisenä ajankohtana nimittäin kiisteltiin Israelin asemasta kansakuntana ja valtiona, kun Englannin mandaattihallinto oli päättymässä. Arabit liittoutuivat ja kohdistivat voimansa Israelia vastaan. Israelin itsenäistyminen näytti olevan vähintäänkin vaakalaudalla.
Tällöin löydettiin ja tuotiin julkisuuteen Jesajan käärö, sisältäen sekä Messias-profetian että profetian juutalaisen kansan paluusta omaan maahansa Israeliin, jonka Jumala on sille antanut.
Uudelle raamatunkritiikille löytö oli isku.
Kirjoitukset ajoitettiin - muistaakseni - ensimmäiselle vuosisadalle, lähes 2000 vuotta vanhoiksi. Kuitenkaan niissä ei ollut merkittävää eroa nykyraamatun Jesajan kirjaan nähden.
3.
Kohdasta 1. huolimatta pidän jokseenkin selviönä että joitain lipsahduksia ja tulkinnallisia muutoksia Raamattuun on tullut. Ikävä kyllä?
Virheitä on tullut todennäköisesti siinä vaiheessa kun alkutekstejä on käännetty kreikan kielelle. Ehkä joitain muutoksia sanamuodoissa jo aiemmin. Esimerkiksi profetaalisia ulottuvuuksia sisältävä messiaspsalmi 22 joka - mielestäni - viittaa Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan ristinpuulla hyvinkin selvästi. Jae 17 sisältää vanhoissa käsikirjoituksissa monimerkityksisen ilmaisun. Kun jakeen loppuosa on käännetty "pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, kuin jalopeurat" se olisi (monien alkukielen asiantuntijoiden mukaan) pitänyt kääntää jokseenkin näin: "...minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet."
Jos sitten ajatellaan Raamatun kääntämistä eteenpäin, säilyneistä alkuperäisistä käsikirjoituksista ja vanhoista kreikkalaisista käännöksistä muille kielille, toki epätarkkuuksia ja käännösvirheitä on tullut lisää. Ne tuskin ovat tarkoituksellisia vaan aiheutuvat alkukielen sanojen monivivahteisuudesta jossa on ollut vaikeaa löytää täsmällinen vaihtoehto.
Oikeaa ilmausta valittaessa ei ehkä olla kokonaan vältytty kääntäjien omien ennakkonäkemysten vaikutuksesta valittaviin sanaratkaisuihin nähden. Lisäksi monet ovat olleet enemmän kielitieteilijöitä tai pelkästään kaunokirjailijoita kuin kristittyjä. Esimerkiksi suomalaisessa vuoden 1938 käännöskomiteassa oli henkilöitä jotka valittiin tehtävään lähinnä kirjallisten ansioidensa vuoksi, esimerkiksi Juhani Aho.
Tämän tähden alkutekstin profetaaliset vivahteet on helpostikin voitu kadottaa ja on valittu käytännöllisimmältä tuntuva arkikielen ilmaus.
Psalmin 22 jae 15 loppuosa pitäisi monien alkutekstiä tuntevien mukaan kääntää jokseenkin näin: Minun sydämeni halkeaa rinnassani vuotaen sulan vahan lailla. Nyt kyseinen kohta kuuluu: "minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut rinnassani." Psalmit nykysuomeksi (SKS 1973) sanoo kohdan tällä tavalla: "Sydämeni on kuin vahaa, joka sulaa hajalle rinnassani."
Jakeeseen 22:17 jo viittasinkin. Psalmit nykysuomeksi (SKS 1973) kääntää loppuosan:
"...he ovat repineet käteni ja jalkani."
4.
Luottamukseni Raamattuun ei kuitenkaan perustu kohtiin 1. ja 2., siis juutalaisen tradition tarkkuuteen ja uskollisuuteen jolla alkutekstien säilyminen varmistettiin, sekä arkeologisiin löydöksiin jotka vahvistavat tekstien olennaisen muuttumattomuuden. Luottamukseni perustuu Jumalaan jonka tunnen. Raamattu ei ole Jumalani. Vain Jumala on Jumala. Raamattu kuitenkin on Hänen ilmoituksensa jota Hän käyttää, siksi Raamatulla on jumalallinen arvovalta ja auktoriteetti ei perustuen Raamattuun itseensä irrallisena, vaan Jumalan yhteydessä.
Uskon ensinnäkin että Jumala on kyllin voimallinen kyetäkseen pitämään oman ilmoituksensa pelastushistoriallisesti muuttumattomana, ja olen vakuuttunut että Hän on näin tehnyt. Tekstien alkuperäinen merkitys on hyvin löydettävissä suomalaisestakin raamatunkäännöksestä 1938, jopa uudemmasta käännöksestä vaikka uudempi käännösperiaate onkin mielestäni "väärä" ja johtaa helposti ikäviin sekaannuksiin. (Uudessa raamatunkäännöksessä on käytetty niin sanottua dynaamista käännösperiaatetta, käännöstyöryhmän omien sanojen mukaan - lainaan muistinvaraisesti: "on pyritty siihen ettei käännös tarpeettomista toista alkukielen sanavalintoja" vaan "valitaan mahdollisimman hyvää suomenkieltä oleva sanavalinta asialle jota kyseisessä kohdassa kuvataan".)
Miksi dynaaminen käännösperiaate on huono?
Koska Raamattu on MONIKERROKSINEN ilmoitus. Ihminen itsessään ei kykene päättelemään mitä asiaa mikäkin kohta kuvaa, koska kuvaukseen voi sisältyä monia ulottuvuuksia, jotka ovat parhaiten löydettävissä kun alkukielen ilmaukset toistetaan mahdollisimman tarkasti juuri sellaisina kuin ne on alunperin kirjoitettu.
Huolimatta käännösten mukanaan tuomista mahdollisista epätarkkuuksista ja jopa virheistä Jumala vaalii omaa sanaansa. Kaikki keskeiset ydinasiat ovat varmasti edelleen löydettävissä Hänen sanastaan, Raamatusta, kyllin muuttumattomina jotta voimme saada oikean ymmärryksen pelastuksesta, pyhityksestä ja Jumalan tuntemisesta.
5.
Lopuksi. Jumala tahtoo että olemme Hänen varassaan, ei oman ymmärryksemme varassa.
Uskonnollinen ihminen voi kuvitella olevansa Jumalan varassa kun on Raamatun (Jumalan antaman ilmoituksen) varassa. Hän ei huomaa että palvoo Jumalan sijasta omaa ymmärrystään ja raamatuntulkintaansa uskoen Jumalasta muodostamiinsa uskomuksiin vailla todellista suhdetta elävään Persoonaan.
Raamattu ei riitä. Tarvitsemme ennen kaikkea Jumalaa joka on Raamatun antanut. Ja siihen nöyrä Raamatun lukeminen johtaakin. Kääntymään Hänen puoleensa ja etsimään Hänen tarkoituksiaan niin että Hän saa sanansa kautta edelleen puhua sisimpäämme.
Tällöin en ainoastaan tutki sanaa (ikäänkuin Kirjoitukset olisivat työpöydälläni, viisaan katseeni ja analysointini alla) vaan sana tutkii minua (olen kirjoitusten auktoriteetin alla ja Jumalan sana tutkii minua: Pyhä Henki nostaa sanan avulla sisimmästäni esiin asioita ja asenteita, joihin Hän tahtoo puuttua - ja näin Jumala johtaa minua hengellisessä elämässäni HÄNEN viisaudellaan.)
Tarvitsemme siis mahdollisimman tarkkoja ja luotettavia käännöksiä, mutta se ei vielä riitä, ennen kaikkea tarvitsemme Henkeä joka avaa sanaa. Pyhä Henki johtaa Jumalan sanan alkuperäisiin merkityksiin: sisältöön. Elämään todeksi ne asiat jotka vain vajavaisesti (inhimillinen kieli on aina vajavainen kuvaamaan Jumalan todellisuutta) on ilmaistuna. Pyhä Henki johtaa Jumalan Sanan sisälliseen rikkauteen, sen todeksi kokemiseen ja elämiseen Jumalan yhteydessä. Silloin pääsemme nauttimaan Kristuksen täyteydestä ja kasvamme yhä syvempään käsittämiseen sen riippuvaisuuden kautta, jonka Jeesus itse ilmaisee sanoen:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat."
Hengellisessä mielessä olemme täysin köyhiä itsessämme, omassa varassamme, mutta Jeesukseen juurtuneina ja kiinnittyineinä omistamme Jumalan rikkaudet Hänessä, sama elämä joka on Jumalan elämää virtaa meissäkin yhteytemme kautta. Emme omista mitään ja kuitenkin kaiken. Se on sisällinen "voitelu" josta Johannes kirjoittaa: "niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä", 1.Joh.2:27.
Ihmisten inhimillisyyden tuottamilla epätarkkuuksilla ja käännösvirheillä, jotka Jumala on sallinut hyväksyen inhimillisyytemme vaikutukset, saattaa olla myös positiivinen merkitys.
Ne laittavat meitä yhä nöyremmin tutkimaan Jumalan sanaa ja huutamaan hengessämme Hänen puoleensa saadaksemme oikean tiedon. Näin juurrumme syvästi Kristukseen ja pääsemme osallisiksi sisällisestä viisaudesta, josta Kol.2:2,3 sanoo:
"että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
Noin kaksikymmentä jaetta myöhemmin, Kol.3:2,3:
"Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..."
Uskova siis on Kristuksessa ja koska olemme Hänessä olemme myös osalliset kaikesta viisaudesta joka meillä Hänessä on hengellisenä pääomana tullaksemme Hengen opettamiksi rakkaudessa, armossa ja totuudessa - niin kuin totuus on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme.
Vapahtaja on myöskin Herra. Uskoontullessani tulin Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuuteen (jota kaste kuvaa, Room.6:4) ollakseni kuollut pois vanhasta elämästä jonka keskipiste oli oma minä haluineen, ja elääkseni täysin uutta elämää ylhäältä kumpuavan tietoisuuden varassa, jossa keskipisteenä oman minän sijasta on elävä Jeesus.
"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?"
Uskova ei ole "itsensä oma" elääkseen niinkuin itseä huvittaa vaan Hän on Jumalan oma, etsiäkseen Hänen tahtoaan ja tarkoituksiaan. Mielenkiintoista onkin että juuri tällä tiellä löydetään todellinen vapaus.
Sen sijaan ne jotka vielä tahtovat elää oman lihallisuutensa ja inhimillisten mieltymystensä mukaan, eksyvät. Näin tapahtuu vääjäämättä. Heille raamatunkäännösten moninaisuus on hyvä keppihevonen ratsastaa omien yksipuolisten tulkintojen varassa väittäen näkemyksiään alkuperäiseksi raamatullisuudeksi!
Harhautuneiden opetuksissa alkuperäinen tarkoitus katoaa ihmisen viisasteluun ja omahyväisyyteen, ylpeyteen ja väärään hengellisyyteen, jopa riivaajien oppeihin (esimerkiksi väitteet jälleensyntymisestä).
Näin tapahtuu lopunaikana yhä enemmän ja Jumala sallii sen, esimerkkinä ns. Juudaan evankeliumi.
Ihmiselle on annettu mahdollisuus nöyrtyä ja tulla riippuvaiseksi Jumalasta, mutta Hän ei pakota ketään ottamaan mahdollisuutta vastaan.
Yhä on mahdollisuus kulkea myös oman hengellisyytensä tietä ja käyttää Raamattua vain yhtenä "pyhänä" kirjana muiden joukossa, poimien sieltä omiin tulkintoihin soveltuvia kohtia ja muokaten niistä kokonaisuuksia jotka ovat antikristillisiä ja harhaan johtavia.
Elämme seulonnan aikaa jossa pyhät yhä pyhittyvät ja saastaiset (lihallisen vilpillisyyden vallassa olevat) saastuvat entisestään, kuten Ilmestyskirja kertoo. On vain yksi keino päästä pyhityksen tielle saastaisuudesta ja inhimillisten kompromissien tekemisestä, jotka vievät hengelliseen pimeyteen lopulta ja kadotukseen, uskovankin.
Ainoa mahdollinen tie pelastukseen ja viisauteen Sanan käsittämisessä on kokosydäminen antautuminen Jeesukselle Kristukselle, joka ihmiskunnan keskelle ihmiseksi syntyneenä otti syntimme päälleen ja kuoli ristillä, vuodattaen verensä pelastuksemme tähden. Ristinpuulla hänen sydämensä halkesi syntitaakkamme alla. Kun sotilaat tahtoivat nopeuttaa ristiinnaulittujen kuolemaa murskaamalla heidän sääriluunsa, jolloin he kasaan lyyhistyen tukehtuisivat keuhkojen painuessa kasaan, havaittiin että Jeshua oli jo menettänyt henkensä. Asia tahdottiin varmistaa: "yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä".
Roomalaisilla sotilailla oli varmasti tarkka käsitys minkä kylkiluiden välistä keihäs pitää iskeä jotta se osuisi sydämeen? Kuvauksen perusteella on todennäköistä että keihään kärki puhkaisi Jeshuan (Jeesuksen Kristuksen) sydänpussin ja niin myös Hänen sydänverensä (Psalmi 22:17) valui maan päälle.
- - -
Mitä Mooses oikeasti näki?
Uskon että Hän näki Jumalan pyhyydessään ja kirkkaudessaan, siinä määrin kuin Jumala salli itseään nähdä. Raamatun mukaan Jumala on Henki eikä Hänen olemustaan voi syntinen ihminen katsoa ajallisin silmin. Voimme kyllä "katsella" Jumalaa hengessä tuntemisen ja kokemisen kautta jossa olemme kasvotusten dialogissa ja rakkaussuhteessa Hänen kanssaan rukouksessa. Mutta Moosekselle Jumala ilmestyi myös näkyvällä tavalla, joskaan ei sallinut Hänen katsoa kirkkauttaan täydellisenä ilmestyksenä, koska se olisi murskannut Mooseksen.
Myös Johannes sai nähdä Jeesuksen siinä Jumalan kirkkaudessa joka Hänellä on Isän luona taivaassa ja kaatui "kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen", lue Ilm.1:12-18. Kuvaako tämä humanoidin (ufo-olennon) ilmestymistä? Ei todellakaan vaan Jumalan pyhyyttä ja kirkkautta.
2.Moos.19 ei kuvaa UFOjen vierailua ja niissä olevien "jumalien" vierailua. Raamattu antaa ymmärtää että nuo "jumalat" ovat pahoja henkiä.
"Taivaallisilta veljiltä ja siskoilta" kanavoidut viestit ovat täysin epäraamatullisia ja vastoin kristillistä pelastussanomaa. Viestien demoninen alkuperä on ilmeinen. Näitä viestejähän on okkultistit kanavoineet kirjainlautojen ja automaattikirjoituksen kautta. Yhdysvalloissa on kuulemma ihan hallituksen tukema projekti jossa ulkoavaruuden olentoihin yritetään yhteyttä telepaattisin keinoin.
2.Moos.19 kuvaus saattaa siis sopia ufojen vierailuksi Dänikenin ja kumppaneiden tulkinnoissa, joissa etsimällä etsitään vanhoista mytologioista ja eri kansojen kirjoituksista piirteitä jotka saataisiin tulkittua halutulla tavalla, mutta kyseinen tulkinta on räikeästi ristiriidassa Raamatun sisällön kanssa.
On tietysti houkuttelevaa ajatella että UFO laskeutui Siinain vuorelle ja valistuneet ulkoavaruuden lähettiläät hyväntahtoisuudessaan antoivat Moosekselle kivitauluja joihin olivat ihmiskielellä kirjoittaneet hyviä ihmisille soveltuvia neuvoja joita näiden tulisi noudattaa.
Kyseinen ajatus tulee lopunaikojen eksytyksessä yhä vain houkuttelevammaksi, kun antikristillinen liikehdintä ja demonien vaikutus Jumalan sallimuksesta lisääntyy "valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden ETTEIVÄT OTTANEET VASTAAN RAKKAUTTA TOTUUTEEN, voidaksensa pelastua." 2.Tess.2:10.
"että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2.Tess.2:12.
Liian kauan uskovatkin ovat leikkineet Jumalan armolla ja olleet kiinnostuneempia Hänen lahjoistaan kuin Hänestä itsestään. Elämme äärimmäisen vakavaa aikaa. Toisaalta siunauksen aikaa niille uskoville, jotka tahtovat pitää kiinni rakkaudestaan Jeesukseen ja pyhityksestä, mutta eksymisen aikaa suurelle osalle kristikuntaa, koska he jo entuudestaan ovat totuttaneet itsensä kompromisseihin ja vilpillisyyteen ja siksi ovat alttiit eksymään, kun massiivinen eksytys kaikella voimallaan lähtee käyntiin.
Aikakausien loppu on alkanut ja lähtölaskenta käynnissä. Maailman pimeydestä huolimatta en odota maailmanlaajuisen porttokirkon syntymistä ja antikristuksen ilmestymistä (ufojenkin myötävaikutuksella?) maailman superhallitsijaksi. Kiitollisella mielellä odotan Vapahtajaani. Hänen jalkojensa juuressa jokainen, niin oikeat kuin väärät, ovat kerran polvillaan tunnustaen että Jeesus on Herra.
Joidenkin kohdalla se tunnustus nousee huulilta valitettavasti liian myöhään. Kerran jokainen ihminen herää mutta vääryyteen mielistyneiden ja harhaan eksyneiden kohdalla herääminen ei sitten enää koidu heille pelastukseksi.
MARAN ATA. Tule Herra Jeesus!
- - -
Tässä oli pitkälti tekstiä perusteluineen. Syy miksi en aiemmin ottanut kantaa tuohon "jumalien" vierailuun Siinailla ei ole että olisin pelännyt kajota asiaan, kuten kyseisen aloituksen tekijä myöhemmin väitti, mutta en ole varma missä määrin ihmiset oikeasti haluavat näistä asioista keskustella. Turhaan vänkäämiseen en viitsi lähteä ja muutenkin yritän rajoittaa kirjoittamiseni niihin hetkiin jolloin se muiden menojen vuoksi on sopivaa. Jos siis en vastaa tähän kirjoitukseeni mahdollisesti tuleviin kommentteihin se johtuu lähinnä ajankäytön priorisoinnista eli en yksinkertaisesti ehdi paneutumaan kaikkiin mielenkiintoisiinkaan keskusteluihin. Mahdollisesti kuitenkin palaan asiaan myöhemmin.
Ja aina mielelläni keskustelen niiden kanssa jotka haluaa rehellistä ja avointa keskustelua, vaikka olisivat asioissa eri mieltä kuin minä.
Yhteyttä saa ottaa
[email protected]
VETOAN KUITENKIN RAAMATTUUN
1.
Juutalainen traditio raamatunkirjoitusten siirtämisessä oli hyvin tarkka.
Tehtävään valittiin vain luotettavimpia, rehelliseksi tunnettuja miehiä. Jokainen kirjoitus piti kopioida sanatarkasti ja mitään omia tulkintoja ei saanut lisätä tekstiin silloinkaan kun alkuperäinen teksti tuntui vaikealta käsittää. Jos kirjoituksen kopioinnissa tuli virhe, koko pitkä ja hidas työ täytyi aloittaa alusta - joissain tapauksissa ilmeisesti leikattiin kirjoituskääröstä virheellisen kohdan sisältävä pala pois ja kohtaan tehtiin liitos, josta jatkettiin, jotta koko työtä ei olisi tarvinnut aloittaa alusta. Mutta minkäänlaista korjailua ei sallittu, että esimerkiksi väärinkirjoitettu sana oltaisiin yritetty muuttaa alkuperäiseksi tai viivattu yli ja kirjoitettu yliviivatun viereen alkuperäinen sana.
Tekstin tuli mahdollisimman tarkasti vastata alkuperäistä annettua ilmoitusta.
Tällä tavalla Kirjoituksia kopioitiin ja välitettiin eteenpäin huolellisesti.
2.
Esimerkiksi Jesajan kirja, sisältäen Messias-profetian, löytyi 1940-luvulla erämaaluolasta saviruukkuun sinetöitynä. Löydöksen ajankohta on mielenkiintoinen.
Tuohon aikaan uutta raamatunkritiikkiä oli jo harrastettu joitain vuosikymmeniä ja kyseinen suuntaus alkoi olla muodissa. Raamatun tekstien säilymistä epäiltiin, esitettiin väitteitä ettei alkuperäisistä kirjoituksista olisi juuri mitään jäljellä nykyraamatussa.
Ajankohtaan liittyy toinenkin, mielestäni vielä mielenkiintoisempi seikka. Kyseisenä ajankohtana nimittäin kiisteltiin Israelin asemasta kansakuntana ja valtiona, kun Englannin mandaattihallinto oli päättymässä. Arabit liittoutuivat ja kohdistivat voimansa Israelia vastaan. Israelin itsenäistyminen näytti olevan vähintäänkin vaakalaudalla.
Tällöin löydettiin ja tuotiin julkisuuteen Jesajan käärö, sisältäen sekä Messias-profetian että profetian juutalaisen kansan paluusta omaan maahansa Israeliin, jonka Jumala on sille antanut.
Uudelle raamatunkritiikille löytö oli isku.
Kirjoitukset ajoitettiin - muistaakseni - ensimmäiselle vuosisadalle, lähes 2000 vuotta vanhoiksi. Kuitenkaan niissä ei ollut merkittävää eroa nykyraamatun Jesajan kirjaan nähden.
3.
Kohdasta 1. huolimatta pidän jokseenkin selviönä että joitain lipsahduksia ja tulkinnallisia muutoksia Raamattuun on tullut. Ikävä kyllä?
Virheitä on tullut todennäköisesti siinä vaiheessa kun alkutekstejä on käännetty kreikan kielelle. Ehkä joitain muutoksia sanamuodoissa jo aiemmin. Esimerkiksi profetaalisia ulottuvuuksia sisältävä messiaspsalmi 22 joka - mielestäni - viittaa Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan ristinpuulla hyvinkin selvästi. Jae 17 sisältää vanhoissa käsikirjoituksissa monimerkityksisen ilmaisun. Kun jakeen loppuosa on käännetty "pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, kuin jalopeurat" se olisi (monien alkukielen asiantuntijoiden mukaan) pitänyt kääntää jokseenkin näin: "...minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet."
Jos sitten ajatellaan Raamatun kääntämistä eteenpäin, säilyneistä alkuperäisistä käsikirjoituksista ja vanhoista kreikkalaisista käännöksistä muille kielille, toki epätarkkuuksia ja käännösvirheitä on tullut lisää. Ne tuskin ovat tarkoituksellisia vaan aiheutuvat alkukielen sanojen monivivahteisuudesta jossa on ollut vaikeaa löytää täsmällinen vaihtoehto.
Oikeaa ilmausta valittaessa ei ehkä olla kokonaan vältytty kääntäjien omien ennakkonäkemysten vaikutuksesta valittaviin sanaratkaisuihin nähden. Lisäksi monet ovat olleet enemmän kielitieteilijöitä tai pelkästään kaunokirjailijoita kuin kristittyjä. Esimerkiksi suomalaisessa vuoden 1938 käännöskomiteassa oli henkilöitä jotka valittiin tehtävään lähinnä kirjallisten ansioidensa vuoksi, esimerkiksi Juhani Aho.
Tämän tähden alkutekstin profetaaliset vivahteet on helpostikin voitu kadottaa ja on valittu käytännöllisimmältä tuntuva arkikielen ilmaus.
Psalmin 22 jae 15 loppuosa pitäisi monien alkutekstiä tuntevien mukaan kääntää jokseenkin näin: Minun sydämeni halkeaa rinnassani vuotaen sulan vahan lailla. Nyt kyseinen kohta kuuluu: "minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut rinnassani." Psalmit nykysuomeksi (SKS 1973) sanoo kohdan tällä tavalla: "Sydämeni on kuin vahaa, joka sulaa hajalle rinnassani."
Jakeeseen 22:17 jo viittasinkin. Psalmit nykysuomeksi (SKS 1973) kääntää loppuosan:
"...he ovat repineet käteni ja jalkani."
4.
Luottamukseni Raamattuun ei kuitenkaan perustu kohtiin 1. ja 2., siis juutalaisen tradition tarkkuuteen ja uskollisuuteen jolla alkutekstien säilyminen varmistettiin, sekä arkeologisiin löydöksiin jotka vahvistavat tekstien olennaisen muuttumattomuuden. Luottamukseni perustuu Jumalaan jonka tunnen. Raamattu ei ole Jumalani. Vain Jumala on Jumala. Raamattu kuitenkin on Hänen ilmoituksensa jota Hän käyttää, siksi Raamatulla on jumalallinen arvovalta ja auktoriteetti ei perustuen Raamattuun itseensä irrallisena, vaan Jumalan yhteydessä.
Uskon ensinnäkin että Jumala on kyllin voimallinen kyetäkseen pitämään oman ilmoituksensa pelastushistoriallisesti muuttumattomana, ja olen vakuuttunut että Hän on näin tehnyt. Tekstien alkuperäinen merkitys on hyvin löydettävissä suomalaisestakin raamatunkäännöksestä 1938, jopa uudemmasta käännöksestä vaikka uudempi käännösperiaate onkin mielestäni "väärä" ja johtaa helposti ikäviin sekaannuksiin. (Uudessa raamatunkäännöksessä on käytetty niin sanottua dynaamista käännösperiaatetta, käännöstyöryhmän omien sanojen mukaan - lainaan muistinvaraisesti: "on pyritty siihen ettei käännös tarpeettomista toista alkukielen sanavalintoja" vaan "valitaan mahdollisimman hyvää suomenkieltä oleva sanavalinta asialle jota kyseisessä kohdassa kuvataan".)
Miksi dynaaminen käännösperiaate on huono?
Koska Raamattu on MONIKERROKSINEN ilmoitus. Ihminen itsessään ei kykene päättelemään mitä asiaa mikäkin kohta kuvaa, koska kuvaukseen voi sisältyä monia ulottuvuuksia, jotka ovat parhaiten löydettävissä kun alkukielen ilmaukset toistetaan mahdollisimman tarkasti juuri sellaisina kuin ne on alunperin kirjoitettu.
Huolimatta käännösten mukanaan tuomista mahdollisista epätarkkuuksista ja jopa virheistä Jumala vaalii omaa sanaansa. Kaikki keskeiset ydinasiat ovat varmasti edelleen löydettävissä Hänen sanastaan, Raamatusta, kyllin muuttumattomina jotta voimme saada oikean ymmärryksen pelastuksesta, pyhityksestä ja Jumalan tuntemisesta.
5.
Lopuksi. Jumala tahtoo että olemme Hänen varassaan, ei oman ymmärryksemme varassa.
Uskonnollinen ihminen voi kuvitella olevansa Jumalan varassa kun on Raamatun (Jumalan antaman ilmoituksen) varassa. Hän ei huomaa että palvoo Jumalan sijasta omaa ymmärrystään ja raamatuntulkintaansa uskoen Jumalasta muodostamiinsa uskomuksiin vailla todellista suhdetta elävään Persoonaan.
Raamattu ei riitä. Tarvitsemme ennen kaikkea Jumalaa joka on Raamatun antanut. Ja siihen nöyrä Raamatun lukeminen johtaakin. Kääntymään Hänen puoleensa ja etsimään Hänen tarkoituksiaan niin että Hän saa sanansa kautta edelleen puhua sisimpäämme.
Tällöin en ainoastaan tutki sanaa (ikäänkuin Kirjoitukset olisivat työpöydälläni, viisaan katseeni ja analysointini alla) vaan sana tutkii minua (olen kirjoitusten auktoriteetin alla ja Jumalan sana tutkii minua: Pyhä Henki nostaa sanan avulla sisimmästäni esiin asioita ja asenteita, joihin Hän tahtoo puuttua - ja näin Jumala johtaa minua hengellisessä elämässäni HÄNEN viisaudellaan.)
Tarvitsemme siis mahdollisimman tarkkoja ja luotettavia käännöksiä, mutta se ei vielä riitä, ennen kaikkea tarvitsemme Henkeä joka avaa sanaa. Pyhä Henki johtaa Jumalan sanan alkuperäisiin merkityksiin: sisältöön. Elämään todeksi ne asiat jotka vain vajavaisesti (inhimillinen kieli on aina vajavainen kuvaamaan Jumalan todellisuutta) on ilmaistuna. Pyhä Henki johtaa Jumalan Sanan sisälliseen rikkauteen, sen todeksi kokemiseen ja elämiseen Jumalan yhteydessä. Silloin pääsemme nauttimaan Kristuksen täyteydestä ja kasvamme yhä syvempään käsittämiseen sen riippuvaisuuden kautta, jonka Jeesus itse ilmaisee sanoen:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat."
Hengellisessä mielessä olemme täysin köyhiä itsessämme, omassa varassamme, mutta Jeesukseen juurtuneina ja kiinnittyineinä omistamme Jumalan rikkaudet Hänessä, sama elämä joka on Jumalan elämää virtaa meissäkin yhteytemme kautta. Emme omista mitään ja kuitenkin kaiken. Se on sisällinen "voitelu" josta Johannes kirjoittaa: "niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä", 1.Joh.2:27.
Ihmisten inhimillisyyden tuottamilla epätarkkuuksilla ja käännösvirheillä, jotka Jumala on sallinut hyväksyen inhimillisyytemme vaikutukset, saattaa olla myös positiivinen merkitys.
Ne laittavat meitä yhä nöyremmin tutkimaan Jumalan sanaa ja huutamaan hengessämme Hänen puoleensa saadaksemme oikean tiedon. Näin juurrumme syvästi Kristukseen ja pääsemme osallisiksi sisällisestä viisaudesta, josta Kol.2:2,3 sanoo:
"että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
Noin kaksikymmentä jaetta myöhemmin, Kol.3:2,3:
"Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..."
Uskova siis on Kristuksessa ja koska olemme Hänessä olemme myös osalliset kaikesta viisaudesta joka meillä Hänessä on hengellisenä pääomana tullaksemme Hengen opettamiksi rakkaudessa, armossa ja totuudessa - niin kuin totuus on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme.
Vapahtaja on myöskin Herra. Uskoontullessani tulin Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuuteen (jota kaste kuvaa, Room.6:4) ollakseni kuollut pois vanhasta elämästä jonka keskipiste oli oma minä haluineen, ja elääkseni täysin uutta elämää ylhäältä kumpuavan tietoisuuden varassa, jossa keskipisteenä oman minän sijasta on elävä Jeesus.
"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?"
Uskova ei ole "itsensä oma" elääkseen niinkuin itseä huvittaa vaan Hän on Jumalan oma, etsiäkseen Hänen tahtoaan ja tarkoituksiaan. Mielenkiintoista onkin että juuri tällä tiellä löydetään todellinen vapaus.
Sen sijaan ne jotka vielä tahtovat elää oman lihallisuutensa ja inhimillisten mieltymystensä mukaan, eksyvät. Näin tapahtuu vääjäämättä. Heille raamatunkäännösten moninaisuus on hyvä keppihevonen ratsastaa omien yksipuolisten tulkintojen varassa väittäen näkemyksiään alkuperäiseksi raamatullisuudeksi!
Harhautuneiden opetuksissa alkuperäinen tarkoitus katoaa ihmisen viisasteluun ja omahyväisyyteen, ylpeyteen ja väärään hengellisyyteen, jopa riivaajien oppeihin (esimerkiksi väitteet jälleensyntymisestä).
Näin tapahtuu lopunaikana yhä enemmän ja Jumala sallii sen, esimerkkinä ns. Juudaan evankeliumi.
Ihmiselle on annettu mahdollisuus nöyrtyä ja tulla riippuvaiseksi Jumalasta, mutta Hän ei pakota ketään ottamaan mahdollisuutta vastaan.
Yhä on mahdollisuus kulkea myös oman hengellisyytensä tietä ja käyttää Raamattua vain yhtenä "pyhänä" kirjana muiden joukossa, poimien sieltä omiin tulkintoihin soveltuvia kohtia ja muokaten niistä kokonaisuuksia jotka ovat antikristillisiä ja harhaan johtavia.
Elämme seulonnan aikaa jossa pyhät yhä pyhittyvät ja saastaiset (lihallisen vilpillisyyden vallassa olevat) saastuvat entisestään, kuten Ilmestyskirja kertoo. On vain yksi keino päästä pyhityksen tielle saastaisuudesta ja inhimillisten kompromissien tekemisestä, jotka vievät hengelliseen pimeyteen lopulta ja kadotukseen, uskovankin.
Ainoa mahdollinen tie pelastukseen ja viisauteen Sanan käsittämisessä on kokosydäminen antautuminen Jeesukselle Kristukselle, joka ihmiskunnan keskelle ihmiseksi syntyneenä otti syntimme päälleen ja kuoli ristillä, vuodattaen verensä pelastuksemme tähden. Ristinpuulla hänen sydämensä halkesi syntitaakkamme alla. Kun sotilaat tahtoivat nopeuttaa ristiinnaulittujen kuolemaa murskaamalla heidän sääriluunsa, jolloin he kasaan lyyhistyen tukehtuisivat keuhkojen painuessa kasaan, havaittiin että Jeshua oli jo menettänyt henkensä. Asia tahdottiin varmistaa: "yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä".
Roomalaisilla sotilailla oli varmasti tarkka käsitys minkä kylkiluiden välistä keihäs pitää iskeä jotta se osuisi sydämeen? Kuvauksen perusteella on todennäköistä että keihään kärki puhkaisi Jeshuan (Jeesuksen Kristuksen) sydänpussin ja niin myös Hänen sydänverensä (Psalmi 22:17) valui maan päälle.
- - -
Mitä Mooses oikeasti näki?
Uskon että Hän näki Jumalan pyhyydessään ja kirkkaudessaan, siinä määrin kuin Jumala salli itseään nähdä. Raamatun mukaan Jumala on Henki eikä Hänen olemustaan voi syntinen ihminen katsoa ajallisin silmin. Voimme kyllä "katsella" Jumalaa hengessä tuntemisen ja kokemisen kautta jossa olemme kasvotusten dialogissa ja rakkaussuhteessa Hänen kanssaan rukouksessa. Mutta Moosekselle Jumala ilmestyi myös näkyvällä tavalla, joskaan ei sallinut Hänen katsoa kirkkauttaan täydellisenä ilmestyksenä, koska se olisi murskannut Mooseksen.
Myös Johannes sai nähdä Jeesuksen siinä Jumalan kirkkaudessa joka Hänellä on Isän luona taivaassa ja kaatui "kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen", lue Ilm.1:12-18. Kuvaako tämä humanoidin (ufo-olennon) ilmestymistä? Ei todellakaan vaan Jumalan pyhyyttä ja kirkkautta.
2.Moos.19 ei kuvaa UFOjen vierailua ja niissä olevien "jumalien" vierailua. Raamattu antaa ymmärtää että nuo "jumalat" ovat pahoja henkiä.
"Taivaallisilta veljiltä ja siskoilta" kanavoidut viestit ovat täysin epäraamatullisia ja vastoin kristillistä pelastussanomaa. Viestien demoninen alkuperä on ilmeinen. Näitä viestejähän on okkultistit kanavoineet kirjainlautojen ja automaattikirjoituksen kautta. Yhdysvalloissa on kuulemma ihan hallituksen tukema projekti jossa ulkoavaruuden olentoihin yritetään yhteyttä telepaattisin keinoin.
2.Moos.19 kuvaus saattaa siis sopia ufojen vierailuksi Dänikenin ja kumppaneiden tulkinnoissa, joissa etsimällä etsitään vanhoista mytologioista ja eri kansojen kirjoituksista piirteitä jotka saataisiin tulkittua halutulla tavalla, mutta kyseinen tulkinta on räikeästi ristiriidassa Raamatun sisällön kanssa.
On tietysti houkuttelevaa ajatella että UFO laskeutui Siinain vuorelle ja valistuneet ulkoavaruuden lähettiläät hyväntahtoisuudessaan antoivat Moosekselle kivitauluja joihin olivat ihmiskielellä kirjoittaneet hyviä ihmisille soveltuvia neuvoja joita näiden tulisi noudattaa.
Kyseinen ajatus tulee lopunaikojen eksytyksessä yhä vain houkuttelevammaksi, kun antikristillinen liikehdintä ja demonien vaikutus Jumalan sallimuksesta lisääntyy "valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden ETTEIVÄT OTTANEET VASTAAN RAKKAUTTA TOTUUTEEN, voidaksensa pelastua." 2.Tess.2:10.
"että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2.Tess.2:12.
Liian kauan uskovatkin ovat leikkineet Jumalan armolla ja olleet kiinnostuneempia Hänen lahjoistaan kuin Hänestä itsestään. Elämme äärimmäisen vakavaa aikaa. Toisaalta siunauksen aikaa niille uskoville, jotka tahtovat pitää kiinni rakkaudestaan Jeesukseen ja pyhityksestä, mutta eksymisen aikaa suurelle osalle kristikuntaa, koska he jo entuudestaan ovat totuttaneet itsensä kompromisseihin ja vilpillisyyteen ja siksi ovat alttiit eksymään, kun massiivinen eksytys kaikella voimallaan lähtee käyntiin.
Aikakausien loppu on alkanut ja lähtölaskenta käynnissä. Maailman pimeydestä huolimatta en odota maailmanlaajuisen porttokirkon syntymistä ja antikristuksen ilmestymistä (ufojenkin myötävaikutuksella?) maailman superhallitsijaksi. Kiitollisella mielellä odotan Vapahtajaani. Hänen jalkojensa juuressa jokainen, niin oikeat kuin väärät, ovat kerran polvillaan tunnustaen että Jeesus on Herra.
Joidenkin kohdalla se tunnustus nousee huulilta valitettavasti liian myöhään. Kerran jokainen ihminen herää mutta vääryyteen mielistyneiden ja harhaan eksyneiden kohdalla herääminen ei sitten enää koidu heille pelastukseksi.
MARAN ATA. Tule Herra Jeesus!
- - -
Tässä oli pitkälti tekstiä perusteluineen. Syy miksi en aiemmin ottanut kantaa tuohon "jumalien" vierailuun Siinailla ei ole että olisin pelännyt kajota asiaan, kuten kyseisen aloituksen tekijä myöhemmin väitti, mutta en ole varma missä määrin ihmiset oikeasti haluavat näistä asioista keskustella. Turhaan vänkäämiseen en viitsi lähteä ja muutenkin yritän rajoittaa kirjoittamiseni niihin hetkiin jolloin se muiden menojen vuoksi on sopivaa. Jos siis en vastaa tähän kirjoitukseeni mahdollisesti tuleviin kommentteihin se johtuu lähinnä ajankäytön priorisoinnista eli en yksinkertaisesti ehdi paneutumaan kaikkiin mielenkiintoisiinkaan keskusteluihin. Mahdollisesti kuitenkin palaan asiaan myöhemmin.
Ja aina mielelläni keskustelen niiden kanssa jotka haluaa rehellistä ja avointa keskustelua, vaikka olisivat asioissa eri mieltä kuin minä.
Yhteyttä saa ottaa
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suuret kiitokseni asiallisesta ja mieleen painuvasta viestistäsi.Edellenkin tinkaan vastausta jumalan tulosta mooseksen luokse miksi jumala ei uskaltanut lähestyä kansaa miksi hän ilmestyi ainoastaan moosekselle?Miksi hän saapui mahtavan jylinän ja pöly/tomupilven saatelemana?Mutta ennekaikkea minua hämää se ettei tietääkseni jumala ole koskaan ilmestynyt kansoille(voi olla että olen väärässä)jos kristin uskon jumala on se oikea niin eikö hän muka tiennyt ettei jeesuksen ristin kuolema merkinnyt ihmisille yhtään mitään?En ymmärrä että raamatun mukaan jumala loi kaiken,mutta ettei hän tiennyt/ymmärtänyt että hänen luomuksensa on peto toisiaan kohtaan saati sitten jeesuksen kuolemaa kohtaan,anteeksi mutta ei mene jakeluun.Ja sitten raamatun luomis kertomus aatamista ja eevasta täytyy olla puppua sillä tiedehän on todistanut että me ihmiset olemme alkujaan lähteneet mikrobeista niinkuin kaikki muukin elämä maapallolla ja ihmisen varhaiset esi isät tuskin ymmärsivät uskonnoista yhtään mitään jollei oteta mahdollista auringon palvontaa lukuun,tältäosin rohkenen väitää että raamattu puhuu omiaan.Ja vakava kysymys MIKSI JUMALA SAAPUI AINOASTAAN MOOSEKSEN LUOKSE?Mitä ja mistä enkeli tarinat ovat saaneet alkunsa.Ei savua ilman tulta,elikä kyllä näissä enkeli tarinoissa täytyy olla hitusen todenperäisyyttäkin mutta näiden enkeleiden ilmystyminen raamatun kertomalla tavalla ovat mielestäni alkuperäisen raamatun kirjoittajien osin mielikuvituksen tuotetta.Ja lopuksi vielä kysymys:MIKSI JUMALA/JUMALAT EI USKALTANUT/USKALTANEET ILMESTYÄ KANSALLE?????