Kristityt, kertokaapa minulle mistä voin tietää, mitä Jumala minulta haluaa? Kun asiaa kysyy uskovilta, sanotaan että vastaus kaikkeen olennaiseen löytyy Raamatusta. Hyvä, luen Raamattua, mutta siellä on paljon asioita joita en voi uskoa kirjaimellisesti todeksi. En voi uskoa, että maailma on luotu kuudessa päivässä, koska tieteellinen tutkimus on kiistatta osoittanut asian olevan hieman toisin. Sitten minulle sanotaan, ettei monia asioita voi tulkitakaan kirjaimellisesti, vaan ne ovat vertauskuvallisia. Mistä voin sitten tietää, mikä on kirjaimellisesti totta ja mikä ei? Herättikö Jeesus ihmisiä kuolleista, vai oliko sekin vain vertauskuvallista? Onko olemassa taivas ja helvetti, vai ovatko nekin vain vertauskuvia maanpäällä vallitsevista olotiloista tms.?
Jos Raamattu on niin monitulkintainen, mistä voin tietää mitä Jumala *oikeasti* minulta haluaa? Miten voidaan sanoa, että sellainen ja sellainen usko on "oikeaa", kun on niin monia ristiriitaisia mielipiteitä. Olen mielestäni kristitty, koska uskon että Jeesus on kuolleista noussut Jumalan Poika ja siksi Jumala. Mutta en voi uskoa helvettiin ja ikuiseen rangaistukseen jossain... tulipätsissä. En yksinkertaisesti tunne Jumalaa joka haluaisi rangaista ketään sillä tavoin. Tiedän että maanpäällä voi olla ihan riittävästi helvettiä, mutta se johtuu ihmisen vääristä valinnoista, eikä niistä vääristä valinnoista sitten kai enää tarvitse jossain ikuisen kidutuksen paikassa rangaista?! Taivaasta ja yleensä kuolemanjälkeisestä elämästä en voi tietää mitään, ennenkuin näen. Eikä se ole mielestäni edes olennaista.
No, jos oletetaan että helvetti on olemassa, miten sinne joutumisen voi mielestänne välttää? Jotkut sanovat että vain usko pelastaa. Sitten heti perään todetaan kuitenkin, että ei ihminen, joka väittää olevansa uskossa, mutta elää avoliitossa, voi olla *oikeasti* uskossa ja päästä taivaaseen, koska avoliitto on selvästi Jumalan tahdon vastaista. Sanotaanko Raamatussa niin? Vai onko sekin vain tulkintaa? Ja tämä on vain yksi esimerkki monista monista asioista.
Tunnen joitakin kristittyjä, joiden mukaan melkein kaiken voi nähdä syntinä. Jopa kristillistä rock-musiikkia pidetään saatanan juonena. Reiki-parantamista ja yleensäkin kaikkea energiatyöskentelyä pidetään hyvin vääränä ja epäilyttävänä, mutta eihän Raamatussa sellaisiakaan käsittääkseni kielletä? Mistä tämä käsitys on sitten saanut alkunsa?
Tiedän että yleisin vastaus otsikon kysymykseen on monien mielestä: Pyhä Henki kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Miksi Pyhä Henki sitten kertoo yhdelle että on erittäin väärin hyväksyä tanssia tai alkoholin (kohtuullista) käyttöä ja toiselle että molemmat on ihan ok? Ja miksi Pyhä Henki sallii toisille avioliiton ulkopuolisen seksin ja toisille ei?
Itse näen asian niin, että massan mukana meneminen ja sokea usko on tavallaan hyvin helppoa. Ei tarvitse tuntea itseään epävarmaksi ja pelätä ikuista rangaistusta, kun tekee niinkuin joku opettava taho kehottaa tekemään. Mutta eikö olisi lopulta paljon palkitsevampaa yrittää miettiä asioita ihan järjelläkin? Toisaalta, kun asioita pyörittelee liikaa, päätyy helposti siihen lopputulokseen että kaikki mikä ei vahingoita toisia, on lopulta hyväksyttävää. Mutta... onkohan meidänkin elämässämme miten paljon sellaisia asioita, jotka ovat vain monta sataa vuotta vanhoja kirkonisien huijauskeinoja kansan ja ihmislaumojen hallitsemiseksi?
Olen pieni ihminen enkä voi ymmärtää kaikkea. Jumala on suuri ja käsittääkseni tietää kaiken. Miksi hän tuomitsisi toiset helvettiin pelkästään sen takia että heille ei jokin kirkonisien säätämä oppi ole ihan täysin auennut? Onko kenelläkään lopulta vastausta kaikkiin kysymyksiin. Jopa kristinuskon sisällä on niin paljon erilaisia suuntauksia. Onko sittenkin mahdollista että "kaikki tiet johtavat Jumalan luo"?? Tai että niitä teitä olisi ainakin monia? Jos siis ihminen vain puhtain sydämin ja avoimin mielin etsii totuutta, etsii Jumalaa ja yhteyttä häneen?
Jos Raamattu on niin monitulkintainen, mistä voin tietää mitä Jumala *oikeasti* minulta haluaa? Miten voidaan sanoa, että sellainen ja sellainen usko on "oikeaa", kun on niin monia ristiriitaisia mielipiteitä. Olen mielestäni kristitty, koska uskon että Jeesus on kuolleista noussut Jumalan Poika ja siksi Jumala. Mutta en voi uskoa helvettiin ja ikuiseen rangaistukseen jossain... tulipätsissä. En yksinkertaisesti tunne Jumalaa joka haluaisi rangaista ketään sillä tavoin. Tiedän että maanpäällä voi olla ihan riittävästi helvettiä, mutta se johtuu ihmisen vääristä valinnoista, eikä niistä vääristä valinnoista sitten kai enää tarvitse jossain ikuisen kidutuksen paikassa rangaista?! Taivaasta ja yleensä kuolemanjälkeisestä elämästä en voi tietää mitään, ennenkuin näen. Eikä se ole mielestäni edes olennaista.
No, jos oletetaan että helvetti on olemassa, miten sinne joutumisen voi mielestänne välttää? Jotkut sanovat että vain usko pelastaa. Sitten heti perään todetaan kuitenkin, että ei ihminen, joka väittää olevansa uskossa, mutta elää avoliitossa, voi olla *oikeasti* uskossa ja päästä taivaaseen, koska avoliitto on selvästi Jumalan tahdon vastaista. Sanotaanko Raamatussa niin? Vai onko sekin vain tulkintaa? Ja tämä on vain yksi esimerkki monista monista asioista.
Tunnen joitakin kristittyjä, joiden mukaan melkein kaiken voi nähdä syntinä. Jopa kristillistä rock-musiikkia pidetään saatanan juonena. Reiki-parantamista ja yleensäkin kaikkea energiatyöskentelyä pidetään hyvin vääränä ja epäilyttävänä, mutta eihän Raamatussa sellaisiakaan käsittääkseni kielletä? Mistä tämä käsitys on sitten saanut alkunsa?
Tiedän että yleisin vastaus otsikon kysymykseen on monien mielestä: Pyhä Henki kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Miksi Pyhä Henki sitten kertoo yhdelle että on erittäin väärin hyväksyä tanssia tai alkoholin (kohtuullista) käyttöä ja toiselle että molemmat on ihan ok? Ja miksi Pyhä Henki sallii toisille avioliiton ulkopuolisen seksin ja toisille ei?
Itse näen asian niin, että massan mukana meneminen ja sokea usko on tavallaan hyvin helppoa. Ei tarvitse tuntea itseään epävarmaksi ja pelätä ikuista rangaistusta, kun tekee niinkuin joku opettava taho kehottaa tekemään. Mutta eikö olisi lopulta paljon palkitsevampaa yrittää miettiä asioita ihan järjelläkin? Toisaalta, kun asioita pyörittelee liikaa, päätyy helposti siihen lopputulokseen että kaikki mikä ei vahingoita toisia, on lopulta hyväksyttävää. Mutta... onkohan meidänkin elämässämme miten paljon sellaisia asioita, jotka ovat vain monta sataa vuotta vanhoja kirkonisien huijauskeinoja kansan ja ihmislaumojen hallitsemiseksi?
Olen pieni ihminen enkä voi ymmärtää kaikkea. Jumala on suuri ja käsittääkseni tietää kaiken. Miksi hän tuomitsisi toiset helvettiin pelkästään sen takia että heille ei jokin kirkonisien säätämä oppi ole ihan täysin auennut? Onko kenelläkään lopulta vastausta kaikkiin kysymyksiin. Jopa kristinuskon sisällä on niin paljon erilaisia suuntauksia. Onko sittenkin mahdollista että "kaikki tiet johtavat Jumalan luo"?? Tai että niitä teitä olisi ainakin monia? Jos siis ihminen vain puhtain sydämin ja avoimin mielin etsii totuutta, etsii Jumalaa ja yhteyttä häneen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me jokainen olemme siinä samassa tilanteessa, että emme ymmärrä kaikkea.
Meille annetaan Raamatusta kuitenkin jokaiselle jotain minkä voimme ymmärtää.
Kaikki ei ole kaikkia varten. Jokaiseele on oma sanoman osa joka sopii itselle opetukseksi. Ajan
Kuluessa omaksuttujen asioiden määrä lisääntyy .
Naisen osalle on kovin vähän vaatimuksia. Riittää kun hoitaa oman perheensä asiat ja on miehensä kanssa yhteistyössä rakkauden hengessä.
Avioliitossa naiseen kohdistuvat vaatimukset eivät mene perheen ohi.
Sekin on lohdullinen tietona.
Meiltä ei odoteta ryntäämistä puuhailemaan ansioita hengelliselle työmaalle yli kohtuuden . Normaali elämänpiiri on keskiarvo osuus kullekin ihmiselle.
Ja siinä Herra tahtoo olla meidän apunamme joka päivä.Totuus on kuitenkin varsin pieni ja jokapäiväiseen elämään liittyvä asia.
Naisen osa? Ei ole vain perheen hoitamista. Kyllä Isä vaatii naisiltakin. Isällä on naisillekin työsarkaa Hengen työssä, ei paimenen virkaa, mutta muitakin työmuotoja Isällä on naiselle varattuna. Kyllä Isällä voi myös olla työmaata normaalia elämänpiiriä kauempana, usko pois. Jokaisen uskovaisen velvollisuus on Palvella Herraa. Keskiarvo ei ole riittävä, silloin ei kyllä ole tehty tarpeeksi. Ei yli kohtuuden, mutta sen minkä Herra haluaa meidän tekevän.
On totta, ettemme aina ymmärrä kaikkea mitä Raamatussa sanotaan. Pyhä Henki valaisee uskoville, mitä kulloinkin on tarpeen tietää. Jos rehellisesti etsit vastauksia, niin eikun yläkertaan vaan pyynnön osoitukset. Kyllä siellä kuullaan. Parempi, että annat Isälle luvan ohjata sinua. Kun annat luvan, hän kyllä ohjaa sinun elämääsi ja saat vastaukset.
-En voi uskoa, että maailma on luotu kuudessa päivässä
Tässä kohdin olit järjen päätelmissä, mutta muuten kirjoituksesi oli ihan hyvä, ajatuksia herättävä. Koska emme voi ymmärtää Jumalan tekoja, joihinkin asioihin on vain uskottava. Luominen ja Jeesuksen tekemät ihmeet ja lunastustyö ovat sellaisia. Ne vaativat uskoa, että Jumala voi.
Helvettiasia on ihmisten keksintö, sielun kuolemattomuus myöskin. Kun Raamattua tutkii sen omia sanoja ja sanontoja tutkien ja rukoillen, löytää totuuden. Sitä etsi kuin kalleinta kultaa.
Et siis usko kuolemanjäkeiseen elämään? Ymmärsinkö oikein? En ole itse ollenkaan varma onko sillä edes kovin suurta merkitystä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu...