Taas minä piristän iloisesti päiviänne jännittävillä kysymyksillä... mukavaa pitää yllä keskustelua jossa ei olla hyökkääviä toisia kohtaan vaan kuunnellaan muiden mielipiteet ja ei käydä toisen päälle hyökkäävästi...
Eli kysymykseen... törmäsin tuossa yhteen keskusteluun jossa puhuttiin ehtoollisesta ja kanibalismista... kyse ei ole tietenkään kannibalismista, mutta mihin ihmeeseen oikestaan todellisuudessa ehtoollinen perustuu? kun "syödään/juodaan" jeesuksen veri/ruumis?
tunnetteko olevanne silloin osana jumalaa vai mikä ihme tämä "rituaali" on? Asia on mietittänyt minua hyvin kauan ja jos joku voisi valaista asiaa?
(Eikä taaskaan epämääräisyyksiä tai käännytystä ,minua kohtaan vaikken uskossa olekkaa ja olen aatteeni puolesta satanisti... on vain mukava kuulla miten paljon toiset ovat perehtyneet uskoonsa ja jaksavat puolustaa uskoaan... niin teen minäkin ja kunnioitan myös muiden uskoja... kaikki uskookoot siihen missä tuntee itsensä onnelliseksi.:) )
Eli kysymykseen... törmäsin tuossa yhteen keskusteluun jossa puhuttiin ehtoollisesta ja kanibalismista... kyse ei ole tietenkään kannibalismista, mutta mihin ihmeeseen oikestaan todellisuudessa ehtoollinen perustuu? kun "syödään/juodaan" jeesuksen veri/ruumis?
tunnetteko olevanne silloin osana jumalaa vai mikä ihme tämä "rituaali" on? Asia on mietittänyt minua hyvin kauan ja jos joku voisi valaista asiaa?
(Eikä taaskaan epämääräisyyksiä tai käännytystä ,minua kohtaan vaikken uskossa olekkaa ja olen aatteeni puolesta satanisti... on vain mukava kuulla miten paljon toiset ovat perehtyneet uskoonsa ja jaksavat puolustaa uskoaan... niin teen minäkin ja kunnioitan myös muiden uskoja... kaikki uskookoot siihen missä tuntee itsensä onnelliseksi.:) )
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viimeisen illallisen viettäminen (ehtoollinen) perustuu ko. henkilön itsensä esittämään pyyntöön hänen seurassaan aikoinaan viihtyneille ihmisille sekä hänen muille "seuraajilleen", elikkä kaikille hänen opetuslapsilleen, jotka ovat tulleet totuudesta riippuvaisiksi, ja joita oleilee sekä elää vieläkin jokaisella tämän asutun maailman kolkalla. Se on siis kokonaisuudessaan eräänlainen "muistojuhla", jonka tarkoitus on ylläpitää ihmisten mielissä olevan ilo-sanoman syvintä kertomaa ja sen alkuperäistä Julistajaa, sekä tähdentää sen olennaisinta merkitystä, joka ainuastaan aukeaa ja joka tulee oikeasti täysin selville tuota toivetta/pyyntöä toteuttaneille ihmisille. Siksi sekin täytyy ensin kokea jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti, ennen kuin sen tajuaa/ymmärtää täysin. Eli, ottamalla vastaan murretun leivän ja yhteisen maljan, voi ihminen lopullisesti liittyä Kristuksen seurakuntaan, tulla siis yhdeksi toimivaksi "ruumiin jäseneksi". Ja vasta tämän jälkeen voi ymmärtää täysin tuonkin toimituksen tärkeyden, sillä sitä ennen, se on vain ihmisen uskon ja luulon varassa oleva mysteeri, joka ikäänkuin odottaa muuntuvansa yhdeksi osaksi tätä jo olemassa olevaa, älyllistä tietoutta, aidon ja oikeamielisen uskon kera. Eikä se suinkaan ole vaan joku rituaali, vaan nimenomaa yksi ainutkertainen tähdellinen toimitus, joka kerran suoritettuna riittää viimeiseen hengen vetoon asti.
Itse olen elämässäni kerran käynyt ehtoolisella... tämä tapahtui kun olin alaikäinen ja porukat laitto tietysti minutkin rippikouluun vaikken olisi halunnut... siellä tuli napattua viiniä(karun makuista) ja leipä(joka tarttui nieluun ja yskin sitä papin toimituksen ajan irti kurkustani kun se hengitykseni vaikeutti). Mutta minun elämääni ei se vaikuttanut... tietysti jos asiaan suhtautuisin hengellisellä tasolla voisin saada siitä fiilareita mutta uskottomana ehtoollinen ei mun elämää ainakaan saanut mitenkään muuttumaan tai muutettua mun ajatusmallia...
Ja minkä takia ehtoollinen järjestetään lähes kaikissa mahdollisissa jumalanpalveluksissa? eikö olisi kannattavampaa esim kerran tai kahdesti vuodessa? eihän mitäään juhlia/muistamisia isommin pidetä kuin kerran vuodessa yleensä?
tästähän tuli ielankiintoinen keskustelu... :)
rippikouluajastani muista juuri mitään.Sen verran jännitti olla kirkon edessä että itse sanoma meni ohi.
Näin vanhana ajattelee toisin.Ennen ehtoollista on perusteellinen valmistautuminen ,rukouksineen ,vuorolauluineen ja asetussanoineen.Olen joskus ajatellut etten mene nyt ehtoolliselle, koska äskettäin olin.Viimeistään silloin kun veisataan Jumalan Karitsalta armahdusta synneistämme, mieleni muuttuu.
Kun sanoit, että eikö olisi kannattavampaa viettää ehtoollisjuhlaa kerran pari vuodessa niin se on aivan totta.
Messu sitoo aina vähintään kaksi messun toimittajaa.Tavallisessa sanajumalanpalveluksessa pärjää yhdellä.
Kuinka usein on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus , se on taas oma aiheensa.Riippuneeko resulsseista vai mistä.
Ehtoollista tarvitaan uskon vahvistukseksi mahdollisimman usein. Haluan käydä usein Herran pöydässä kohtaamassa Vapahtajani, joka on siinä läsnä. Ehtoollisella käymisestä ei todellakaan läheskään aina saa mitään fiiliksiä, ei se ole se pointti, vaan Kristuksen kohtaaminen. Mielestäni ei muuten ole mitään järkeä vastahakoisten riparilaisten pakkoehtoollisessa, koska Raamattu nimenomaan varoittaa menemästä ehtoolliselle uskomatta, että siinä leivässä ja viinissä on salatulla tavalla Kristus itse.
Tuo "ehtoollinen" jota nuo erinäiset uskontokunnat tarjoilevat osana omissa palvelusmenoissaan, ei suinkaan ole sama asia, vaan se on enemmänkin vain ihmisiä yhteensitova riitti. Mutta sellainen aikuinen, joka on ottanut suuhunsa palan murrettua leipää (vertauskuvallinen keho) ja sen päälle kulauksen juomaa (vertauskuvallinen veri), on yleensä sen jälkeen tullut muistaneeksi Kristusta
oikeasti, jonka taivaallinen Isä itse lähetti tekemään sovintoa itsensä ja ihmiskunnan välille. Ja he jotka muistavat, muistavat myös olla sovussa koko luomakunnan, sekä sen luoneen Luojan kanssa.
Se miten ja milloin nämä erinäiset ja erilaiset ihmisyhteisöt suorittavat omia muotomenojaan ja palvontamenojaan, ei ole minun vallassa ollenkaan, joten en niihin nyt tässä ota kantaa. Tuota asiaa voi itsekukin lähestyä ilmeisesti ainuastaan vain oman järkensä varassa ja omien, ehkä hajanaisien tietojensa pohjalta, joten aivan jokaiselle se on varmasti tutkimisien arvoinen asia.
Kristus itse kuitenkin toivoi ja pyysi, jotta häntä muistetaan jokainen pääsiäinen (yhden kerran vuodessa) hamaan loppuun asti, ja koska uusia ihmisiäkin vielä syntyy tähän maailmaan, niin kaiketi heillekkin pitää tämä mahdollisuus suoda, elikkä viettää tuota ihmisen Pojan, Kristuksen muistojuhlaa oikealla tavalla. Ja samalla opettaa
taivaallisen Isän perimmäistä tahtoa sekä antaa muitakin oivallisia ja kattavia elämän ohjeita itsekunkin tulevaisuutta varten.
Meidän seurakunnassamme vietetään ehtoollista kerran kuussa, mutta mielestäni se taas on liian vähän. Minulle ehtoollinen on osallistumista Kristuksen vereen ja ruumiiseen, sekä eräänlainen muistoateria, niin kuin Trubaduuri tuossa aikaisemmin kirjoittikin.
Toivoisin ehkä hieman muutosta ehtoolliskäytäntöömme, sillä siitä on jotenkin tullut liian kankea tilanne. Ymmärrän kyllä, että pyhä toimitus tulee toimittaa arvokkaasti, mutta jotenkin haluaisin siihen lisää uskovien yhteyttä ja rakkaudellisuutta. Ehkä vika on minussa.
Itse en ole käynyt rippikoulua lainkaan, mutta olen kuullut noista leivän kurkkuuntarttumisista :) En ole koskaan ottanut ehtoollista luterilaisessa kirkossa, joten en tiedä miten se on edes mahdollista, meillä kun leipä on leipää, eikä se ainakaan tartu kurkkuun :)
Oma kokemus tästä ehtoollis leivästä tuntee nimen öylätti, eli toisinsanoen vettä ja jauhoja.... tarttuu ilkeästi nieluun jos sitä alkaa "maistelemaan", eikä nielaise välittömästi... en kehannu kysyä enää papilta lisää jomista palan irroittamiseksi :)... tyydyin vain rykimään ja näyttämään vittuuntuneelta...
Ja laulappa sitte joku halvatun laulu jauhopallo kurkussa... NAM!
Ja viini oli ihan järkyttävän makuista ja kitkerää... tuli oikeasti mieleen kaikki kärsimys tarinay ja muut vastaavat sitä litkiessä....
Olipas siinä kokemusta kerrakseen...
Oma ensimmäinen kokemukseni ehtoollisesta oli aika lailla päinvastainen. Leipä maistui ennemminkin muhkealta pullalta ja viiniä en osaa arvioida kun en ole muita maistanut. Ihan hyvää sekin.
Tärkeintä ei ole kuitenkaan ulkoiset puitteet, vaan ajatus osallistumisesta Kristuksen vereen ja ruumiiseen. Ja sinä parka missasit senkin :)
Hei jälleen petoseni!
Juteltiin tossa kerran aikaisemmin.
Minulle uskovana on tullut ehtoollisen viettäminen varsin tärkeäksi asiaksi viime aikoina. Se on luterilaisen terminologian mukaan ns sakramentti, sellainen asia, johon Jumala on kätkenyt voimansa ja läsnäolonsa meitä uskovia varten.
Jeesus asetti ehtoollisen ennen ristiinnaulitsemistapahtumia. Hänen sanansa aiemmin olivat että ellemme syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, meillä ei ole elämää itsessämme. Ja nyt yksinkertaisesti saamme olla ehtoollisen kautta näistä osallisia.
Jeesus syntyi Beetlehemiin, mikä alkukielestä käännettynä tarkoittaa leipätaloa. Hän itse sanoo myöhemmin että "Minä olen Elämän Leipä". Hän syntyi maailmaan jotta hän voisi olla elämäksi koko maailmalle.
Ja näin on!
Ehtoollista sanotaan myös "Herran Pöydäksi". Se on kuin hetki, jolloin saamme olla samassa pöydässä itse Jumalan kanssa. Saamme tuoda hänelle kaikki mahdottomuutemme ja katsomme mitä hän saa aikaan.
Se on myös liiton uudistamisen paikka. Jeesus sanoi "tämä malja on uusi liitto minun veressäni", me saamme uudistua uskossamme kun olemme ehtoollisella. Saamme vähän kuin uudet öljyt masiinaan.
Ja ennen kaikkea me julistamme Jeesuksen voittoa kaikista pimeyden valloista. Hän kantoi maailman synnit kuolemalla ristillä ja sitten hän nousi ylös!
Kiitämme sydämestämme että olemme saaneet uuden elämän.
Tällaista kaikkea, hyvin nopeasti kirjoitettuna.