"Hän oli ihminen, jonka omatunto oli puhdas....

kansaivälisiä pelisääntöjä eikä demokratiaa vaan haluaa sanella ehdot muille ja vaatii muiden sopeutumista omiin ehtoihinsa.
Se on psykopatiaa aivan puhtaimmillaan.
Noam Chomskyn kirja Maailmanvalta vai maailmanloppu kertoo totuuden nasevasti.
Suosittelen (Otavan suomennos.)

http://www.house.gov/paul/congrec/congrec2006/cr021506.htm

http://www.hermes-press.com/impintro1.htm

klikkaa jälkimmäisestä punaisella olevat sanat Rockefeller, Brown ja Harryman niin avautuu todellisuus eteesi ja sitten kohta 7

varmaan kiva nostaa itsensä ylemmyyteen ja katsella norsunluutornista maailman menoa - ja heittää välillä pari mutu- näkemystä saitille
- muuten: tulikon sitä omaa syntymä-älyä ollenkaan testattua totuuden kanssa, antauduttua syvempään Totuuden etsintään näiden kepureppanoiden kanssa?
Varmaan mahtavaa olla ei-reppana, ainakin omasta mielestään.
Suosittelen sulle vain pitempiä luontoretkiä ja toivottavasti aurinko paistaa suoraan jaloon sieluusi....ja ajattele siellä luntopolullasi kuinka tyhmiä ja ymmärtämättömiä ne reppanat siellä taas kirjoittelevat saitille....

... mutta rauha on surkeaa luettavaa."

[Thomas Hardy (1840 - 1928), engl. kirjailija]




Hyvinkin ymmärrän sen, että ulkoilma kiehtoo itse kutakin.

Linkkejä sinällään kannattaa kyllä lueskella aina silloin tällöin. Silloin ehkä oma kaikkivoipaisuus ja reppunoitseleminen saattaisi asettua kohtuullisempiin uomiin.

Hyvää tehnee niin ex-rautavaaralaisille kuin muillekin katosia illalla klo 20.00 MOT:n "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" -ohjelma guantanamon vankileiristä ja vähän muistakin ihmisoikeuskysymyksistä.

Professori Martti Koskenniemeäkin kun tiettävästi haastatellaan, substanssikysymyksissäkään ollaan tuskin hakoteillä...

*****************

Tässä vielä hivenen kansainvälisen oikeuden tynkää tutustuttavaksi - eli ruvettaessa odottamaan CIA:n vankilentokoneiden uiguurilentoja, vaikkapa?


Kansainvälisessä oikeudessa eletään Yhdysvaltojen aikaa
Kehitys (05.12.2003 - Juhani Artto) Yhdysvaltojen hyökättyä maaliskuussa 2003 Irakiin, suomalaisten oikeusoppineiden ja tutkijoiden ryhmä esitti julkisesti, että hyökkäys rikkoo kansainvälistä oikeutta. "Yhdysvaltain sotilaallisella toiminnalla ei ole mitään kansainvälisen oikeuden tukea. Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä", kannanotossa todettiin.

Kannanoton allekirjoittajiin kuulunut Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi lokakuun lopulla Kehitys-lehdelle, että useimmat kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat yhä samalla kannalla. "Yhdysvaltoihin ei kohdistunut Irakin taholta YK:n peruskirjan 51. artiklan tarkoittamaa hyökkäystä, joka olisi oikeuttanut ryhtymiseen sotaan." Kansainvälinen oikeus

käsittelee valtioiden välisiä suhteita
ulottuu kaikille inhimillisen elämän aloille
syntyy kolmesta oikeuslähteestä, jotka eivät ole keskenään hierarkisessa suhteessa: a) valtioiden välisistä sopimuksista, b) kansainvälisestä tapaoikeudesta ja c) yleisistä oikeusperiaatteista – lisäksi toissijaisia oikeuslähteitä ovat d) kansainvälisten tuomioistuinten ja välitystuomioistuimet ratkaisut (ennakkotapaukset) ja e) kansainvälinen oikeusoppi
toimii ennen muuta kansallisten lainkäyttöelinten, kuten tuomioistuinten ja viranomaisten, sovellutusten kautta – lisäksi monella monenkeskisellä valtiosopimuksella on omat soveltamiselimensä (esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea ja WTO:n riitojen ratkaisujärjestelmä) – toissijaisessa roolissa ovat Haagiin sijoitetut kansainväliset tuomioistuimet ja vastaavat välitystuomioistuimet

Koskenniemen mukaan presidentti George Bush on oikeassa siinä, että 51. artiklaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. "Olisi järjetöntä, jos artikla estäisi puolustautumasta juuri tulollaan olevaa hyökkäystä vastaan. Se ei kuitenkaan ollut tilanne maaliskuussa 2003, jolloin Yhdysvallat hyökkäsi, eikä artikla muutoinkaan oikeuta ennaltaehkäisevän iskun oppia. Yhdysvallat venyttää artiklan tulkintaa liian pitkälle."

"Pelkäämme, että tulevaisuudessa jotkut muut valtiot käyttävät Yhdysvaltojen antamaa esimerkkiä oman hyökkäyksensä perusteluna. Tämänkaltaisesta suhtautumisesta on jo olemassa merkkejä."

"Kansainvälistä oikeutta Yhdysvallat rikkoo myös Guantánamon laivastotukikohdassaan, jonne se on sijoittanut Afganistanista tuomansa vangit eräänlaiseen oikeudelliseen tyhjiöön."

Turvallisuusneuvoston toiminnalla selvät rajat

Molemmat esimerkit kansainvälisen oikeuden loukkauksista kuvastavat Koskenniemen mielestä syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen syntynyttä tilannetta. "Uudessa vaiheessa ovat keskeisenä Yhdysvaltojen imperialistiset pyrkimykset."

Syyskuuhun 2001 päättynyt jakso alkoi 1980-luvun lopulla kylmän sodan loppumisen seurauksena. "Kylmän sodan aikana suurvallat eivät päässeet yhteisymmärrykseen voimankäyttöä koskevista toimista. Uusi tilanne ilmeni elokuussa 1990, jolloin turvallisuusneuvosto ei aikaillut hyväksyessään Kuwaitin vallanneen Irakin saarron ja oikeuttaessaan sodan Irakia vastaan."

Koskenniemi muistuttaa, että edellisen kerran turvallisuusneuvosto oikeutti sotilastoimet 51. artiklan perusteella vuonna 1950 Korean konfliktissa. Silloin päätöksen synty perustui Neuvostoliiton turvallisuusneuvostossa valitsemaan ja strategisesti virheelliseksi osoittautuneeseen poissaolon politiikkaan.

"Kylmän sodan päättymisen euforia vaimeni nopeasti. Turvallisuusneuvosto pystyi jonkin aikaa toimimaan yhteisymmärryksessä, mutta toiminnan rajat tulivat pian näkyviin. Ne ilmenivät selvästi muun muassa Ruandan kansanmurhan 1994 ja Srebrenican joukkomurhan 1995 käsittelyssä turvallisuusneuvostossa."


Koskenniemi huomauttaa, että vuosien 1989-2001 nimeäminen kansainvälisessä oikeudessa omaksi jaksokseen koskee turvallisuuspolitiikkaa. Taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä ja muilla aloilla kansainvälinen oikeus kehittyi toisella tavalla ja toisin painotuksin esimerkiksi pohjoisen ja etelän valtioiden suhteissa.

Bush ei eroa suuresti Clintonin politiikasta

Bill Clintonin presidenttikaudella Yhdysvallat ei ollut samalla tavalla mitä erilaisimpien tahojen silmätikkuna kuin tammikuussa 2001 aloittanut George W.Bushin hallinto. Bushin aikana Yhdysvallat on tehnyt näyttäviä yksipuolisia siirtoja. Siitä on päätelty, että Yhdysvallat on siirtymässä "unilateraaliin" politiikkaan erotuksena Clintonin johdolla noudatetusta "multilateraalista" linjasta.

Koskenniemen mielestä tällaista eroa ei pidä korostaa. "Yhdysvalloilla on yhtenäinen politiikkansa riippumatta siitä, ovatko vallassa republikaanit vai demokraatit. Se on suurvallan politiikkaa. Vähän enemmän tai vähemmän unilateralismia kulloisenkin presidentin linjassa koskee pintailmiöitä ja politiikan tekotapaa."

Yhdysvaltojen muuttuminen ainoaksi suurvallaksi ja sen useat yksipuoliset ratkaisut ovat synnyttäneet kysymyksen, onko Yhdysvalloille olemassa mitään vastavoimaa. Onko EU:sta siihen rooliin?

"Sotilaallisesti EU ei ole Yhdysvaltojen vastavoima, eikä siitä toivottavasti sellaista myöskään tule. Taloudellisesti ja muutoinkin yhteiskunnallisesti EU sitä vastoin on varteenotettava vastavoima Yhdysvalloille."

Entä moraalisesti?

"Ei ole väärin ajatella, että EU voisi olla moraalinen vastavoima Yhdysvalloille."

Koskenniemi ei halua spekuloida sillä, mitä Yhdysvaltojen viimeaikaisista kansainvälisen oikeuden loukkauksista seuraa. "Mikään valtio ei ainakaan suunnittele sanktioita Yhdysvaltoja vastaan."

Yhdysvallat ei innostu kansainvälisistä elimistä

Kansainvälisen oikeuden luonteeseen kuuluu, että sen sisältö heijastaa aina aikansa voimakkaimman valtion tai valtiojoukon pyrkimyksiä. Sen vuoksi Yhdysvaltojen linjauksilla on nykyvaiheessa niin suuri merkitys kansainväliselle oikeudelle. Historiassa kansainvälisen oikeuden tutkijat puhuvat Espanjan ajasta, Ranskan ajasta ja Britannian ajasta. "Nyt elämme Yhdysvaltojen aikaa".

"Kylmän sodan yhteistyölle asettamien esteiden murruttua moni ajatteli, että uusi asetelma johtaa lukuisten kansainvälisten lainkäyttöelinten perustamiseen ja kansainvälisten järjestöjen aseman vahvistumiseen."

"Niin ei kuitenkaan käynyt, koska Yhdysvalloissa ei erityisemmin rakasteta kansainvälisiä instituutioita. Muissa maissa taas ymmärretään, että toiminta elimissä ja järjestöissä ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa on vapaampaa mutta että Yhdysvaltojen poissaolo kaventaa niiden uskottavuutta."

Viime vuosina on maailmanlaajuisesti kohuttu Kiinan kasvavasta taloudellisesta mahdista. Koskenniemen mukaan sillä ei ole kuitenkaan vastinetta kansainvälisen oikeuden piirissä. "Kiinalla ei ole ollut mitään erityistä omaa profiilia kansainvälisen oikeuden alalla. Keskeisissä turvallisuuskysymyksissä Kiina on korostanut oman suvereniteettinsa asemaa."

Kuriositeettina Koskenniemi mainitsee vuoden 1999 tapauksen, jossa Kiina esti turvallisuusneuvostossa Makedonian rauhanturvaoperaation jatkumisen. "Se johtui siitä, että Makedonia oli mennyt tekemään sopimuksia Taiwanin kanssa. Reaalista merkitystä tapauksella ei ollut."

Pyrkimys lopettaa rankaisemattomuus

Oikeudenkäynnit Slobodan Milosevicia ja eräitä muita valtioiden entisiä päämiehiä vastaan ovat viime aikoina olleet näkyvä osa kansainvälisen oikeuden toimintaa. "Oikeudenkäynnit ilmentävät pyrkimystä rankaisemattomuuden kulttuurin poistamiseen kansainvälisestä elämästä", Koskenniemi määrittelee. "Pyrkimys sisältää monta eri lähestymistapaa, strategiaa. Näkyvimpiä niistä ovat entisen Jugoslavian alueen rikosoikeustuomioistuimen perustaminen YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vuonna 1993 ja yleisen kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen Roomassa vuonna 1998."

"Kansainvälisen oikeuden toteutumiselle on tyypillistä, että useimmat valtiot panevat toimeen useimmat hyväksymänsä sopimukset täydellisesti", Koskenniemi toteaa. Hän arvioi, että 95 prosenttia kansainvälisestä sääntelystä toimii ilman sanktioita tai muuta pakottamista. "Sopimuksia solmineiden valtioiden kesken vallitsee keskinäinen riippuvuus, joka yleensä riittää sopimusten toteuttamiseen."

"Joissakin poliittisissa, taloudellisissa, ympäristöä koskevissa ja jopa sotilaallisissa sopimuksissa on sanktioita, mutta yleensä sanktioiden teho on ollut heikko. Ne eivät ole johtaneet sopimusten täytäntöön panoon. Sanktiopolitiikka on ollut selvästi tehottomampaa kuin pyrkimys ratkaista ongelmia neuvottelemalla."

Moni kansainvälinen järjestö luo kansainvälistä normistoa suosituksina. "Ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta usein sitovuus ei olekaan tarpeen päämäärän saavuttamiseksi."

"Myös liike-elämän eettisyyttä ohjataan nykyään erilaisin suosituksin. Monessa tapauksessa liike-elämän edustajat ovat olleet mukana niiden muotoilussa. Suositukset ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne ovat purreet, monesti jääneet toteutumatta."

Kansainvälisen oikeuden sisällön ja toteutumisen viimeaikaista kehitystä Koskenniemi kommentoi näin. "Normisto muuttuu. Riippuu täysin arvioijan omasta perspektiivistä, näyttääkö siltä, että kehitykselle on leimallista edistyminen vai taantuminen".

Lähdelinkki: http://www.artto.kaapeli.fi/muut_jutut/M2003/e1205e

Timo Ristimäki kirjoitti:

... mutta rauha on surkeaa luettavaa."

[Thomas Hardy (1840 - 1928), engl. kirjailija]




Hyvinkin ymmärrän sen, että ulkoilma kiehtoo itse kutakin.

Linkkejä sinällään kannattaa kyllä lueskella aina silloin tällöin. Silloin ehkä oma kaikkivoipaisuus ja reppunoitseleminen saattaisi asettua kohtuullisempiin uomiin.

Hyvää tehnee niin ex-rautavaaralaisille kuin muillekin katosia illalla klo 20.00 MOT:n "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" -ohjelma guantanamon vankileiristä ja vähän muistakin ihmisoikeuskysymyksistä.

Professori Martti Koskenniemeäkin kun tiettävästi haastatellaan, substanssikysymyksissäkään ollaan tuskin hakoteillä...

*****************

Tässä vielä hivenen kansainvälisen oikeuden tynkää tutustuttavaksi - eli ruvettaessa odottamaan CIA:n vankilentokoneiden uiguurilentoja, vaikkapa?


Kansainvälisessä oikeudessa eletään Yhdysvaltojen aikaa
Kehitys (05.12.2003 - Juhani Artto) Yhdysvaltojen hyökättyä maaliskuussa 2003 Irakiin, suomalaisten oikeusoppineiden ja tutkijoiden ryhmä esitti julkisesti, että hyökkäys rikkoo kansainvälistä oikeutta. "Yhdysvaltain sotilaallisella toiminnalla ei ole mitään kansainvälisen oikeuden tukea. Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä", kannanotossa todettiin.

Kannanoton allekirjoittajiin kuulunut Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi lokakuun lopulla Kehitys-lehdelle, että useimmat kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat yhä samalla kannalla. "Yhdysvaltoihin ei kohdistunut Irakin taholta YK:n peruskirjan 51. artiklan tarkoittamaa hyökkäystä, joka olisi oikeuttanut ryhtymiseen sotaan." Kansainvälinen oikeus

käsittelee valtioiden välisiä suhteita
ulottuu kaikille inhimillisen elämän aloille
syntyy kolmesta oikeuslähteestä, jotka eivät ole keskenään hierarkisessa suhteessa: a) valtioiden välisistä sopimuksista, b) kansainvälisestä tapaoikeudesta ja c) yleisistä oikeusperiaatteista – lisäksi toissijaisia oikeuslähteitä ovat d) kansainvälisten tuomioistuinten ja välitystuomioistuimet ratkaisut (ennakkotapaukset) ja e) kansainvälinen oikeusoppi
toimii ennen muuta kansallisten lainkäyttöelinten, kuten tuomioistuinten ja viranomaisten, sovellutusten kautta – lisäksi monella monenkeskisellä valtiosopimuksella on omat soveltamiselimensä (esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea ja WTO:n riitojen ratkaisujärjestelmä) – toissijaisessa roolissa ovat Haagiin sijoitetut kansainväliset tuomioistuimet ja vastaavat välitystuomioistuimet

Koskenniemen mukaan presidentti George Bush on oikeassa siinä, että 51. artiklaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. "Olisi järjetöntä, jos artikla estäisi puolustautumasta juuri tulollaan olevaa hyökkäystä vastaan. Se ei kuitenkaan ollut tilanne maaliskuussa 2003, jolloin Yhdysvallat hyökkäsi, eikä artikla muutoinkaan oikeuta ennaltaehkäisevän iskun oppia. Yhdysvallat venyttää artiklan tulkintaa liian pitkälle."

"Pelkäämme, että tulevaisuudessa jotkut muut valtiot käyttävät Yhdysvaltojen antamaa esimerkkiä oman hyökkäyksensä perusteluna. Tämänkaltaisesta suhtautumisesta on jo olemassa merkkejä."

"Kansainvälistä oikeutta Yhdysvallat rikkoo myös Guantánamon laivastotukikohdassaan, jonne se on sijoittanut Afganistanista tuomansa vangit eräänlaiseen oikeudelliseen tyhjiöön."

Turvallisuusneuvoston toiminnalla selvät rajat

Molemmat esimerkit kansainvälisen oikeuden loukkauksista kuvastavat Koskenniemen mielestä syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen syntynyttä tilannetta. "Uudessa vaiheessa ovat keskeisenä Yhdysvaltojen imperialistiset pyrkimykset."

Syyskuuhun 2001 päättynyt jakso alkoi 1980-luvun lopulla kylmän sodan loppumisen seurauksena. "Kylmän sodan aikana suurvallat eivät päässeet yhteisymmärrykseen voimankäyttöä koskevista toimista. Uusi tilanne ilmeni elokuussa 1990, jolloin turvallisuusneuvosto ei aikaillut hyväksyessään Kuwaitin vallanneen Irakin saarron ja oikeuttaessaan sodan Irakia vastaan."

Koskenniemi muistuttaa, että edellisen kerran turvallisuusneuvosto oikeutti sotilastoimet 51. artiklan perusteella vuonna 1950 Korean konfliktissa. Silloin päätöksen synty perustui Neuvostoliiton turvallisuusneuvostossa valitsemaan ja strategisesti virheelliseksi osoittautuneeseen poissaolon politiikkaan.

"Kylmän sodan päättymisen euforia vaimeni nopeasti. Turvallisuusneuvosto pystyi jonkin aikaa toimimaan yhteisymmärryksessä, mutta toiminnan rajat tulivat pian näkyviin. Ne ilmenivät selvästi muun muassa Ruandan kansanmurhan 1994 ja Srebrenican joukkomurhan 1995 käsittelyssä turvallisuusneuvostossa."


Koskenniemi huomauttaa, että vuosien 1989-2001 nimeäminen kansainvälisessä oikeudessa omaksi jaksokseen koskee turvallisuuspolitiikkaa. Taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä ja muilla aloilla kansainvälinen oikeus kehittyi toisella tavalla ja toisin painotuksin esimerkiksi pohjoisen ja etelän valtioiden suhteissa.

Bush ei eroa suuresti Clintonin politiikasta

Bill Clintonin presidenttikaudella Yhdysvallat ei ollut samalla tavalla mitä erilaisimpien tahojen silmätikkuna kuin tammikuussa 2001 aloittanut George W.Bushin hallinto. Bushin aikana Yhdysvallat on tehnyt näyttäviä yksipuolisia siirtoja. Siitä on päätelty, että Yhdysvallat on siirtymässä "unilateraaliin" politiikkaan erotuksena Clintonin johdolla noudatetusta "multilateraalista" linjasta.

Koskenniemen mielestä tällaista eroa ei pidä korostaa. "Yhdysvalloilla on yhtenäinen politiikkansa riippumatta siitä, ovatko vallassa republikaanit vai demokraatit. Se on suurvallan politiikkaa. Vähän enemmän tai vähemmän unilateralismia kulloisenkin presidentin linjassa koskee pintailmiöitä ja politiikan tekotapaa."

Yhdysvaltojen muuttuminen ainoaksi suurvallaksi ja sen useat yksipuoliset ratkaisut ovat synnyttäneet kysymyksen, onko Yhdysvalloille olemassa mitään vastavoimaa. Onko EU:sta siihen rooliin?

"Sotilaallisesti EU ei ole Yhdysvaltojen vastavoima, eikä siitä toivottavasti sellaista myöskään tule. Taloudellisesti ja muutoinkin yhteiskunnallisesti EU sitä vastoin on varteenotettava vastavoima Yhdysvalloille."

Entä moraalisesti?

"Ei ole väärin ajatella, että EU voisi olla moraalinen vastavoima Yhdysvalloille."

Koskenniemi ei halua spekuloida sillä, mitä Yhdysvaltojen viimeaikaisista kansainvälisen oikeuden loukkauksista seuraa. "Mikään valtio ei ainakaan suunnittele sanktioita Yhdysvaltoja vastaan."

Yhdysvallat ei innostu kansainvälisistä elimistä

Kansainvälisen oikeuden luonteeseen kuuluu, että sen sisältö heijastaa aina aikansa voimakkaimman valtion tai valtiojoukon pyrkimyksiä. Sen vuoksi Yhdysvaltojen linjauksilla on nykyvaiheessa niin suuri merkitys kansainväliselle oikeudelle. Historiassa kansainvälisen oikeuden tutkijat puhuvat Espanjan ajasta, Ranskan ajasta ja Britannian ajasta. "Nyt elämme Yhdysvaltojen aikaa".

"Kylmän sodan yhteistyölle asettamien esteiden murruttua moni ajatteli, että uusi asetelma johtaa lukuisten kansainvälisten lainkäyttöelinten perustamiseen ja kansainvälisten järjestöjen aseman vahvistumiseen."

"Niin ei kuitenkaan käynyt, koska Yhdysvalloissa ei erityisemmin rakasteta kansainvälisiä instituutioita. Muissa maissa taas ymmärretään, että toiminta elimissä ja järjestöissä ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa on vapaampaa mutta että Yhdysvaltojen poissaolo kaventaa niiden uskottavuutta."

Viime vuosina on maailmanlaajuisesti kohuttu Kiinan kasvavasta taloudellisesta mahdista. Koskenniemen mukaan sillä ei ole kuitenkaan vastinetta kansainvälisen oikeuden piirissä. "Kiinalla ei ole ollut mitään erityistä omaa profiilia kansainvälisen oikeuden alalla. Keskeisissä turvallisuuskysymyksissä Kiina on korostanut oman suvereniteettinsa asemaa."

Kuriositeettina Koskenniemi mainitsee vuoden 1999 tapauksen, jossa Kiina esti turvallisuusneuvostossa Makedonian rauhanturvaoperaation jatkumisen. "Se johtui siitä, että Makedonia oli mennyt tekemään sopimuksia Taiwanin kanssa. Reaalista merkitystä tapauksella ei ollut."

Pyrkimys lopettaa rankaisemattomuus

Oikeudenkäynnit Slobodan Milosevicia ja eräitä muita valtioiden entisiä päämiehiä vastaan ovat viime aikoina olleet näkyvä osa kansainvälisen oikeuden toimintaa. "Oikeudenkäynnit ilmentävät pyrkimystä rankaisemattomuuden kulttuurin poistamiseen kansainvälisestä elämästä", Koskenniemi määrittelee. "Pyrkimys sisältää monta eri lähestymistapaa, strategiaa. Näkyvimpiä niistä ovat entisen Jugoslavian alueen rikosoikeustuomioistuimen perustaminen YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vuonna 1993 ja yleisen kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen Roomassa vuonna 1998."

"Kansainvälisen oikeuden toteutumiselle on tyypillistä, että useimmat valtiot panevat toimeen useimmat hyväksymänsä sopimukset täydellisesti", Koskenniemi toteaa. Hän arvioi, että 95 prosenttia kansainvälisestä sääntelystä toimii ilman sanktioita tai muuta pakottamista. "Sopimuksia solmineiden valtioiden kesken vallitsee keskinäinen riippuvuus, joka yleensä riittää sopimusten toteuttamiseen."

"Joissakin poliittisissa, taloudellisissa, ympäristöä koskevissa ja jopa sotilaallisissa sopimuksissa on sanktioita, mutta yleensä sanktioiden teho on ollut heikko. Ne eivät ole johtaneet sopimusten täytäntöön panoon. Sanktiopolitiikka on ollut selvästi tehottomampaa kuin pyrkimys ratkaista ongelmia neuvottelemalla."

Moni kansainvälinen järjestö luo kansainvälistä normistoa suosituksina. "Ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta usein sitovuus ei olekaan tarpeen päämäärän saavuttamiseksi."

"Myös liike-elämän eettisyyttä ohjataan nykyään erilaisin suosituksin. Monessa tapauksessa liike-elämän edustajat ovat olleet mukana niiden muotoilussa. Suositukset ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne ovat purreet, monesti jääneet toteutumatta."

Kansainvälisen oikeuden sisällön ja toteutumisen viimeaikaista kehitystä Koskenniemi kommentoi näin. "Normisto muuttuu. Riippuu täysin arvioijan omasta perspektiivistä, näyttääkö siltä, että kehitykselle on leimallista edistyminen vai taantuminen".

Lähdelinkki: http://www.artto.kaapeli.fi/muut_jutut/M2003/e1205e

vaihe ihmiskunnan historiassa.
Kannatta lukea Noam Chomskyn (USAn merkittävin toisinajattelija) kirja Maailmanvalta vai maailmanloppu?
Itse uskon että USA edustaa juuri sitä länsimaisen kulttuurin vaihetta josta Spengler kirjoittaa Länsimaiden perikato kirjassaan.
Se elää syvässä epätoivon tilassa, on kuten impotentti jonka pitää väkisin yrittää, väkisin leikkiä omnipotenttia.
Mutta kakkainen loppu häämöttää ja se tiedetään kyllä sielläkin.
Jo Napoleon sanoi Helenan saarella vankilassa istuessaan että pitemmän päälle ihmismieli on miekkaa vahvempi.
Sen totuuden USAkin pian ymmärtää - tai joutuu luupäisenä ('luumiesten' -skull&bones- ohjaamana) huomaamaan.

… “Imperiumin voimille (Bush) maailma on ikuisesti vihamielinen, täynnä vihollisia, jotka on tuhottava. Ainoa tapa elää on olla voittaja tai hävitä, hallita tai tulla hallituksi. Luottamus, myötätunto ja yhteistyö ovat vain pelkureita varten. Vain vahvat säilyvät ja hallitsevat, luovat omat sääntönsä – ja siksi on oikein, että heidät palkitaan rikkauksilla ja etuoikeuksilla. Imperiumin arvot ja maailmankuva näkyvät talouden globalisatiopyrkimyksissä ja Amerikan hallinnon sotilaallisen doktriinin opeissa, jotka traagisesti ovat suurempi uhka vapaudelle ja demokratialle kuin mikään terroristijärjestö.” (David Korten). Siksi Bushin ulkopolitiikan mysteeriä tulee etsiä heikkoudesta: epävakaata ja aggressiivista, ”yksinäisen supervallan” humalaista horjahtelua, ei voi selittää kuin paljastamalla sen taustalla olevat riittämättömyyden ja pelon tunteet., sanoo Emmanuel Todd kirjassa Imperiumin jälkeen. Yksilö- ja valtiotasolla toimii sama psykologia: mahtailun ja ylpeyden takana on aina henkinen pienuus.

vaikutelman kirjoitti:

varmaan kiva nostaa itsensä ylemmyyteen ja katsella norsunluutornista maailman menoa - ja heittää välillä pari mutu- näkemystä saitille
- muuten: tulikon sitä omaa syntymä-älyä ollenkaan testattua totuuden kanssa, antauduttua syvempään Totuuden etsintään näiden kepureppanoiden kanssa?
Varmaan mahtavaa olla ei-reppana, ainakin omasta mielestään.
Suosittelen sulle vain pitempiä luontoretkiä ja toivottavasti aurinko paistaa suoraan jaloon sieluusi....ja ajattele siellä luntopolullasi kuinka tyhmiä ja ymmärtämättömiä ne reppanat siellä taas kirjoittelevat saitille....

tämä kongressimies Ron Paulin kirjoitus USAn epätoivosta...
Niin - ja eikös niitä Bushinkin juuria ole epäilty rautavaaralaisiksi... sieltähän lähti väkeä sinne Värmlannin metsiin ja sieltähän se puskan poikakin ainakin erään selvityksen mukaan polveutuu...
varmaan jo tästäkin syystä 'puskalainen ote' maailmanpolitiikkaan saattaa olla lähellä sydäntäsi

http://www.house.gov/paul/congrec/congrec2006/cr021506.htm

Rautavaara ei taida ulottua Pieliselle asti. Mikä se on tuo järvi linkin kuvassa? Maisemat kyllä on hieman kuin Kolin maisemia.

tuottava kirjoitti:

vaihe ihmiskunnan historiassa.
Kannatta lukea Noam Chomskyn (USAn merkittävin toisinajattelija) kirja Maailmanvalta vai maailmanloppu?
Itse uskon että USA edustaa juuri sitä länsimaisen kulttuurin vaihetta josta Spengler kirjoittaa Länsimaiden perikato kirjassaan.
Se elää syvässä epätoivon tilassa, on kuten impotentti jonka pitää väkisin yrittää, väkisin leikkiä omnipotenttia.
Mutta kakkainen loppu häämöttää ja se tiedetään kyllä sielläkin.
Jo Napoleon sanoi Helenan saarella vankilassa istuessaan että pitemmän päälle ihmismieli on miekkaa vahvempi.
Sen totuuden USAkin pian ymmärtää - tai joutuu luupäisenä ('luumiesten' -skull&bones- ohjaamana) huomaamaan.

… “Imperiumin voimille (Bush) maailma on ikuisesti vihamielinen, täynnä vihollisia, jotka on tuhottava. Ainoa tapa elää on olla voittaja tai hävitä, hallita tai tulla hallituksi. Luottamus, myötätunto ja yhteistyö ovat vain pelkureita varten. Vain vahvat säilyvät ja hallitsevat, luovat omat sääntönsä – ja siksi on oikein, että heidät palkitaan rikkauksilla ja etuoikeuksilla. Imperiumin arvot ja maailmankuva näkyvät talouden globalisatiopyrkimyksissä ja Amerikan hallinnon sotilaallisen doktriinin opeissa, jotka traagisesti ovat suurempi uhka vapaudelle ja demokratialle kuin mikään terroristijärjestö.” (David Korten). Siksi Bushin ulkopolitiikan mysteeriä tulee etsiä heikkoudesta: epävakaata ja aggressiivista, ”yksinäisen supervallan” humalaista horjahtelua, ei voi selittää kuin paljastamalla sen taustalla olevat riittämättömyyden ja pelon tunteet., sanoo Emmanuel Todd kirjassa Imperiumin jälkeen. Yksilö- ja valtiotasolla toimii sama psykologia: mahtailun ja ylpeyden takana on aina henkinen pienuus.

http://www.house.gov/paul/congrec/congrec2006/cr021506.htm

Ei kai Pielinen? kirjoitti:

Rautavaara ei taida ulottua Pieliselle asti. Mikä se on tuo järvi linkin kuvassa? Maisemat kyllä on hieman kuin Kolin maisemia.

...Keyritty, virallisesti kai Ala-Keyritty, sillä siihen laskee Keyritynjoki, joka tulee Nurmeksen rajoilla sijatsevasta Ylä-Keyritty-järvestä. Sen järven rannalla on Rautavaaran ehkä vetovoimaisin turstipaikka Metsäkartano, jossa pidetään runsaasti erilaisia kurssi- ym. tapahtumia, mm. monien helsinkiläisten ja espoolaisten seurakuntien rippikoululeirejä.

Keyritynjoki on nykyisin melko suosittu melontareitti, kuten myös lapsuuskotini ohi kulkeva Tiilikanjoki, joka tulee Valtimon-Sotkamon rajoilla sijaitsevasta YLä-Tiilikasta ja laskee lapsuuskotini lähellä olevaan Ala-Tiilikkaan ja siitä edelleen Älänteeseen ja Nilsiän Syväri-järveen, jonka rannalla on hiihtokeskus Tahko.

Niin Tiilikan kuin Älänteen järvet ja monet muut niiden lähellä sijaitsevat pienemmät järvet ovat kauttaaltaan hiekkarantaisia. Sillä alueella eräiden järvien välissä kulkee myös ähes 10 km pitkä harjumuodostelma, joka on melkein yhtä kaunis kuin Punkaharju.

Niin Tiilikanjoen kuin Keyritynjoen reitit kuuluvat Kallaveden reittiin, eivät siis Pielisen reittiin, jonka erottaa Rautavaaran-Valtimon-Nurmeksen rajoilla kulkeva Maanselkä, jonka korkein kohta 318 m. korkea Neulavaara on myös Rautavaaran korkein kohta.

Tuon Keyrityn takaa näkyvät vaarat (kuva) ovat Paljakanvaaroja, joilla sijaitsee Suomen ainoa luonnonkelkkarinne, jossa ainakin takavuosina laskettiin maailmancupin kilpailuja.

Tässäpä tuli tietoisku (matkailumainos?) synnyinkunnastani Rautavaarasta, jonne minulla ei enää ole juuri muita yhteyksiä kuin siellä kirkkomaalla sijaitseva isovanhempieni hauta, jonka hoidosta olen jo vuosia huolehtinut hoitosopimuksella paikallisen yrittäjän kanssa.

JormaKKorhonen kirjoitti:

...Keyritty, virallisesti kai Ala-Keyritty, sillä siihen laskee Keyritynjoki, joka tulee Nurmeksen rajoilla sijatsevasta Ylä-Keyritty-järvestä. Sen järven rannalla on Rautavaaran ehkä vetovoimaisin turstipaikka Metsäkartano, jossa pidetään runsaasti erilaisia kurssi- ym. tapahtumia, mm. monien helsinkiläisten ja espoolaisten seurakuntien rippikoululeirejä.

Keyritynjoki on nykyisin melko suosittu melontareitti, kuten myös lapsuuskotini ohi kulkeva Tiilikanjoki, joka tulee Valtimon-Sotkamon rajoilla sijaitsevasta YLä-Tiilikasta ja laskee lapsuuskotini lähellä olevaan Ala-Tiilikkaan ja siitä edelleen Älänteeseen ja Nilsiän Syväri-järveen, jonka rannalla on hiihtokeskus Tahko.

Niin Tiilikan kuin Älänteen järvet ja monet muut niiden lähellä sijaitsevat pienemmät järvet ovat kauttaaltaan hiekkarantaisia. Sillä alueella eräiden järvien välissä kulkee myös ähes 10 km pitkä harjumuodostelma, joka on melkein yhtä kaunis kuin Punkaharju.

Niin Tiilikanjoen kuin Keyritynjoen reitit kuuluvat Kallaveden reittiin, eivät siis Pielisen reittiin, jonka erottaa Rautavaaran-Valtimon-Nurmeksen rajoilla kulkeva Maanselkä, jonka korkein kohta 318 m. korkea Neulavaara on myös Rautavaaran korkein kohta.

Tuon Keyrityn takaa näkyvät vaarat (kuva) ovat Paljakanvaaroja, joilla sijaitsee Suomen ainoa luonnonkelkkarinne, jossa ainakin takavuosina laskettiin maailmancupin kilpailuja.

Tässäpä tuli tietoisku (matkailumainos?) synnyinkunnastani Rautavaarasta, jonne minulla ei enää ole juuri muita yhteyksiä kuin siellä kirkkomaalla sijaitseva isovanhempieni hauta, jonka hoidosta olen jo vuosia huolehtinut hoitosopimuksella paikallisen yrittäjän kanssa.

Nyt kun on jo järvetkin läpikäyty miltei pohjamutia myöten, on paikallaan muistuttaa myös tämän maanantai-illan ruåtsinkielisestä asiaohjelmistosta.

FST:n Spotlightissa klo 19.05 palataan niihin tunnelmiin, jotka syntyivät Spotlightin taannoisen "Ystävä verohallituksessa" -ohjelman ja siitä kirvonneen palautteen ja keskustelun pohjalta ja tiimoilta.

Kun väliin on ennättänyt vielä ilmestyä mm. "harmaan talouden amanuenssi" Markku Hirvosen 60-vuotisjuhlakirjana Poliisiammattikorkakoulun kirjasarjassa "Huojuva talous" -niminen kirja, jossa poraudutaan moniaalta taholta syvälle suomalaiseen talousrikollisuuteen ja harmaaseen talouteen ja niiden vaikutukseen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden kuvan säilymiseen kansalaisten tajunnassa ja mitä moninaisimpiin kustanuusvaikutuksellisiin seurauksiin, Spotligt palaa tänä iltana asiaan ministerinäkemyksin....

**********************

Nästa Spotlight

Skatteförvaltning grälar om ekonomiska brott

8.5.2006 klo 10.05 Yle TV2


Det har bubblat inom skatteförvaltningen i åratal. Trots rättsprocesser, brottsanmälningar, misstankar om mutor och missbruk av tjänsteställning, har
den politiska diskussionen lyst med sin frånvaro. Det handlar om hur aktiv roll skatteförvaltningen ska ha i utredningen av ekonomiska brott. Statsrevisorerna kräver en skärpning av skatteförvaltningen och nu träder också både fd. och nuvarande skatteutredare fram med kritik.


Lähdelinkki: http://svenska.yle.fi/spotlight/


*************************

Sen jälkeen onkin kiva siirtyä TV1:een klo 20.00 ja seuraamaan sitä, millaista Suomella on ollut ja oleva "Ensimmäisen valtakunnan vieraana".

Ohjelmanhan tarjoaa MOT ...

http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma

Timo Ristimäki kirjoitti:

... mutta rauha on surkeaa luettavaa."

[Thomas Hardy (1840 - 1928), engl. kirjailija]




Hyvinkin ymmärrän sen, että ulkoilma kiehtoo itse kutakin.

Linkkejä sinällään kannattaa kyllä lueskella aina silloin tällöin. Silloin ehkä oma kaikkivoipaisuus ja reppunoitseleminen saattaisi asettua kohtuullisempiin uomiin.

Hyvää tehnee niin ex-rautavaaralaisille kuin muillekin katosia illalla klo 20.00 MOT:n "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" -ohjelma guantanamon vankileiristä ja vähän muistakin ihmisoikeuskysymyksistä.

Professori Martti Koskenniemeäkin kun tiettävästi haastatellaan, substanssikysymyksissäkään ollaan tuskin hakoteillä...

*****************

Tässä vielä hivenen kansainvälisen oikeuden tynkää tutustuttavaksi - eli ruvettaessa odottamaan CIA:n vankilentokoneiden uiguurilentoja, vaikkapa?


Kansainvälisessä oikeudessa eletään Yhdysvaltojen aikaa
Kehitys (05.12.2003 - Juhani Artto) Yhdysvaltojen hyökättyä maaliskuussa 2003 Irakiin, suomalaisten oikeusoppineiden ja tutkijoiden ryhmä esitti julkisesti, että hyökkäys rikkoo kansainvälistä oikeutta. "Yhdysvaltain sotilaallisella toiminnalla ei ole mitään kansainvälisen oikeuden tukea. Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä", kannanotossa todettiin.

Kannanoton allekirjoittajiin kuulunut Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi lokakuun lopulla Kehitys-lehdelle, että useimmat kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat yhä samalla kannalla. "Yhdysvaltoihin ei kohdistunut Irakin taholta YK:n peruskirjan 51. artiklan tarkoittamaa hyökkäystä, joka olisi oikeuttanut ryhtymiseen sotaan." Kansainvälinen oikeus

käsittelee valtioiden välisiä suhteita
ulottuu kaikille inhimillisen elämän aloille
syntyy kolmesta oikeuslähteestä, jotka eivät ole keskenään hierarkisessa suhteessa: a) valtioiden välisistä sopimuksista, b) kansainvälisestä tapaoikeudesta ja c) yleisistä oikeusperiaatteista – lisäksi toissijaisia oikeuslähteitä ovat d) kansainvälisten tuomioistuinten ja välitystuomioistuimet ratkaisut (ennakkotapaukset) ja e) kansainvälinen oikeusoppi
toimii ennen muuta kansallisten lainkäyttöelinten, kuten tuomioistuinten ja viranomaisten, sovellutusten kautta – lisäksi monella monenkeskisellä valtiosopimuksella on omat soveltamiselimensä (esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea ja WTO:n riitojen ratkaisujärjestelmä) – toissijaisessa roolissa ovat Haagiin sijoitetut kansainväliset tuomioistuimet ja vastaavat välitystuomioistuimet

Koskenniemen mukaan presidentti George Bush on oikeassa siinä, että 51. artiklaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. "Olisi järjetöntä, jos artikla estäisi puolustautumasta juuri tulollaan olevaa hyökkäystä vastaan. Se ei kuitenkaan ollut tilanne maaliskuussa 2003, jolloin Yhdysvallat hyökkäsi, eikä artikla muutoinkaan oikeuta ennaltaehkäisevän iskun oppia. Yhdysvallat venyttää artiklan tulkintaa liian pitkälle."

"Pelkäämme, että tulevaisuudessa jotkut muut valtiot käyttävät Yhdysvaltojen antamaa esimerkkiä oman hyökkäyksensä perusteluna. Tämänkaltaisesta suhtautumisesta on jo olemassa merkkejä."

"Kansainvälistä oikeutta Yhdysvallat rikkoo myös Guantánamon laivastotukikohdassaan, jonne se on sijoittanut Afganistanista tuomansa vangit eräänlaiseen oikeudelliseen tyhjiöön."

Turvallisuusneuvoston toiminnalla selvät rajat

Molemmat esimerkit kansainvälisen oikeuden loukkauksista kuvastavat Koskenniemen mielestä syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen syntynyttä tilannetta. "Uudessa vaiheessa ovat keskeisenä Yhdysvaltojen imperialistiset pyrkimykset."

Syyskuuhun 2001 päättynyt jakso alkoi 1980-luvun lopulla kylmän sodan loppumisen seurauksena. "Kylmän sodan aikana suurvallat eivät päässeet yhteisymmärrykseen voimankäyttöä koskevista toimista. Uusi tilanne ilmeni elokuussa 1990, jolloin turvallisuusneuvosto ei aikaillut hyväksyessään Kuwaitin vallanneen Irakin saarron ja oikeuttaessaan sodan Irakia vastaan."

Koskenniemi muistuttaa, että edellisen kerran turvallisuusneuvosto oikeutti sotilastoimet 51. artiklan perusteella vuonna 1950 Korean konfliktissa. Silloin päätöksen synty perustui Neuvostoliiton turvallisuusneuvostossa valitsemaan ja strategisesti virheelliseksi osoittautuneeseen poissaolon politiikkaan.

"Kylmän sodan päättymisen euforia vaimeni nopeasti. Turvallisuusneuvosto pystyi jonkin aikaa toimimaan yhteisymmärryksessä, mutta toiminnan rajat tulivat pian näkyviin. Ne ilmenivät selvästi muun muassa Ruandan kansanmurhan 1994 ja Srebrenican joukkomurhan 1995 käsittelyssä turvallisuusneuvostossa."


Koskenniemi huomauttaa, että vuosien 1989-2001 nimeäminen kansainvälisessä oikeudessa omaksi jaksokseen koskee turvallisuuspolitiikkaa. Taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä ja muilla aloilla kansainvälinen oikeus kehittyi toisella tavalla ja toisin painotuksin esimerkiksi pohjoisen ja etelän valtioiden suhteissa.

Bush ei eroa suuresti Clintonin politiikasta

Bill Clintonin presidenttikaudella Yhdysvallat ei ollut samalla tavalla mitä erilaisimpien tahojen silmätikkuna kuin tammikuussa 2001 aloittanut George W.Bushin hallinto. Bushin aikana Yhdysvallat on tehnyt näyttäviä yksipuolisia siirtoja. Siitä on päätelty, että Yhdysvallat on siirtymässä "unilateraaliin" politiikkaan erotuksena Clintonin johdolla noudatetusta "multilateraalista" linjasta.

Koskenniemen mielestä tällaista eroa ei pidä korostaa. "Yhdysvalloilla on yhtenäinen politiikkansa riippumatta siitä, ovatko vallassa republikaanit vai demokraatit. Se on suurvallan politiikkaa. Vähän enemmän tai vähemmän unilateralismia kulloisenkin presidentin linjassa koskee pintailmiöitä ja politiikan tekotapaa."

Yhdysvaltojen muuttuminen ainoaksi suurvallaksi ja sen useat yksipuoliset ratkaisut ovat synnyttäneet kysymyksen, onko Yhdysvalloille olemassa mitään vastavoimaa. Onko EU:sta siihen rooliin?

"Sotilaallisesti EU ei ole Yhdysvaltojen vastavoima, eikä siitä toivottavasti sellaista myöskään tule. Taloudellisesti ja muutoinkin yhteiskunnallisesti EU sitä vastoin on varteenotettava vastavoima Yhdysvalloille."

Entä moraalisesti?

"Ei ole väärin ajatella, että EU voisi olla moraalinen vastavoima Yhdysvalloille."

Koskenniemi ei halua spekuloida sillä, mitä Yhdysvaltojen viimeaikaisista kansainvälisen oikeuden loukkauksista seuraa. "Mikään valtio ei ainakaan suunnittele sanktioita Yhdysvaltoja vastaan."

Yhdysvallat ei innostu kansainvälisistä elimistä

Kansainvälisen oikeuden luonteeseen kuuluu, että sen sisältö heijastaa aina aikansa voimakkaimman valtion tai valtiojoukon pyrkimyksiä. Sen vuoksi Yhdysvaltojen linjauksilla on nykyvaiheessa niin suuri merkitys kansainväliselle oikeudelle. Historiassa kansainvälisen oikeuden tutkijat puhuvat Espanjan ajasta, Ranskan ajasta ja Britannian ajasta. "Nyt elämme Yhdysvaltojen aikaa".

"Kylmän sodan yhteistyölle asettamien esteiden murruttua moni ajatteli, että uusi asetelma johtaa lukuisten kansainvälisten lainkäyttöelinten perustamiseen ja kansainvälisten järjestöjen aseman vahvistumiseen."

"Niin ei kuitenkaan käynyt, koska Yhdysvalloissa ei erityisemmin rakasteta kansainvälisiä instituutioita. Muissa maissa taas ymmärretään, että toiminta elimissä ja järjestöissä ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa on vapaampaa mutta että Yhdysvaltojen poissaolo kaventaa niiden uskottavuutta."

Viime vuosina on maailmanlaajuisesti kohuttu Kiinan kasvavasta taloudellisesta mahdista. Koskenniemen mukaan sillä ei ole kuitenkaan vastinetta kansainvälisen oikeuden piirissä. "Kiinalla ei ole ollut mitään erityistä omaa profiilia kansainvälisen oikeuden alalla. Keskeisissä turvallisuuskysymyksissä Kiina on korostanut oman suvereniteettinsa asemaa."

Kuriositeettina Koskenniemi mainitsee vuoden 1999 tapauksen, jossa Kiina esti turvallisuusneuvostossa Makedonian rauhanturvaoperaation jatkumisen. "Se johtui siitä, että Makedonia oli mennyt tekemään sopimuksia Taiwanin kanssa. Reaalista merkitystä tapauksella ei ollut."

Pyrkimys lopettaa rankaisemattomuus

Oikeudenkäynnit Slobodan Milosevicia ja eräitä muita valtioiden entisiä päämiehiä vastaan ovat viime aikoina olleet näkyvä osa kansainvälisen oikeuden toimintaa. "Oikeudenkäynnit ilmentävät pyrkimystä rankaisemattomuuden kulttuurin poistamiseen kansainvälisestä elämästä", Koskenniemi määrittelee. "Pyrkimys sisältää monta eri lähestymistapaa, strategiaa. Näkyvimpiä niistä ovat entisen Jugoslavian alueen rikosoikeustuomioistuimen perustaminen YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vuonna 1993 ja yleisen kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen Roomassa vuonna 1998."

"Kansainvälisen oikeuden toteutumiselle on tyypillistä, että useimmat valtiot panevat toimeen useimmat hyväksymänsä sopimukset täydellisesti", Koskenniemi toteaa. Hän arvioi, että 95 prosenttia kansainvälisestä sääntelystä toimii ilman sanktioita tai muuta pakottamista. "Sopimuksia solmineiden valtioiden kesken vallitsee keskinäinen riippuvuus, joka yleensä riittää sopimusten toteuttamiseen."

"Joissakin poliittisissa, taloudellisissa, ympäristöä koskevissa ja jopa sotilaallisissa sopimuksissa on sanktioita, mutta yleensä sanktioiden teho on ollut heikko. Ne eivät ole johtaneet sopimusten täytäntöön panoon. Sanktiopolitiikka on ollut selvästi tehottomampaa kuin pyrkimys ratkaista ongelmia neuvottelemalla."

Moni kansainvälinen järjestö luo kansainvälistä normistoa suosituksina. "Ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta usein sitovuus ei olekaan tarpeen päämäärän saavuttamiseksi."

"Myös liike-elämän eettisyyttä ohjataan nykyään erilaisin suosituksin. Monessa tapauksessa liike-elämän edustajat ovat olleet mukana niiden muotoilussa. Suositukset ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ne ovat purreet, monesti jääneet toteutumatta."

Kansainvälisen oikeuden sisällön ja toteutumisen viimeaikaista kehitystä Koskenniemi kommentoi näin. "Normisto muuttuu. Riippuu täysin arvioijan omasta perspektiivistä, näyttääkö siltä, että kehitykselle on leimallista edistyminen vai taantuminen".

Lähdelinkki: http://www.artto.kaapeli.fi/muut_jutut/M2003/e1205e

Näin tuumaili jo ensimmäisellä vuosidadalla jKr. roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus (55 -120).

Ja kun on viime vuodet saanut seurata, millä vimmalla George W. Bush jr. on "samanhenkisten koalitioineen" viemässä ihmisoikeuksia, demokratiaa, taloudellista edistystä ja rauhaa mm. Afganistaniin ja Irakiin sekä ylipäänsä Lähi-Itään, luulisi laajemmaltikin heräävän - myös Suomen ns. valtiojohdossa - kysymys, minkälaista "arvoyhteisyyttä" transatlantismin ja "terrorismin vastaisen sodan" hengessä Suomikin on välillä vähän julkisemmin ja välillä vähän hiljaisemmin tukenut ja aikonut jatkossakin tukea.

Sitä silmällä pitäen muistutan innokkaita netissä nuokkuvia siitä, että maanantai-iltana 8.5.2006 klo 20.00 TV1:n MOT -ohjelmassa käsitellään yhtä Suomellekin sangen kusallista asiaa, Guantanamon vankileiriä - ja CIA:n keräilyleirejä Euroopassa ja kauttakulkulentoja myös Suomen ilmatilan ja lentokenttien kautta Guantanamoon.

KU:n toimittaja Kai Hirvasnoro on kirjoittanut lukuisia sangen kattavia katsauksia Bushin & Blairin lanseeraamasta - ja siis YK:n peruskirjan ja päätösten vastaisesta - "ennakoivan iskun politiikasta", josta niin Abu Grhaibit ja Guantanamot ovat vain yksi osa.

Kun KU saattaa olla tilanteessa, että HS:n pääkirjoituspalstatasoisesta avituksesta huolimatta on taloudellisesti entisestäänkin suuremmissa vaikeuksissa, suotakoon Kai Hirvasnoron ansiokkaille taustoituksille sijaa näin nettikeskustelussa - ihan vaikkapa vain ihmisoikeuksien nimissä!

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§


keskiviikko, maaliskuu 23, 2005


Valheilla pedattu sota

Kaksi vuotta hyökkäyksestä Irakiin


(Kansan Uutisten Viikkolehti 18.3. 2005)

Katso tämä elokuva Uncovered: The War On Iraq http://www.informationclearinghouse.info/article6423.htm

Jos George W. Bush ja hänen lähipiirinsä olisi sodan alla puhunut totta, Irakista olisi löytynyt massiivisia määriä kemiallisia ja biologisia aseita, ydinaseohjelma ja al-Qaidan terroristeja. Mutta sodasta päätettiin ensin ja sitten sille piti vain keksiä perustelut.

KAI HIRVASNORO

Varapresidentti Dick Cheney 17.3. 2002: Me tiedämme, että heillä on biologisia ja kemiallisia aseita.

Puolustusministeri Donald Rumsfeld 14.11. 2002: Viikon tai kuukauden kuluessa Saddam Hussein voi antaa terroristeille joukkotuhoaseita. He voivat hyökätä Yhdysvaltoihin ja tappaa 30 000-100 000 ihmistä.

Presidentti George W. Bush 28.1. 2003: Tiedusteluvirastomme arvioivat, että Saddam Husseinilla on kyky tuottaa 500 tonnia sariinia sekä sinappi- ja VX-hermokaasua.

Mutta Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita. Ei kemiallisia aseita, ei biologisia aseita eikä ydinaseohjelmaa.

Toinen pääperuste kaksi vuotta sitten aloitetulle sodalle olivat Irakin yhteydet terroristijärjestöihin, varsinkin al-Qaidaan. Donald Rumsfeld sanoi, että "al-Qaida on Irakissa." Turvallisuusneuvonantaja, nykyinen ulkoministeri Condoleezza Rice kuvaili Saddam Husseinin "riehuvan" terroristien kanssa.

Mutta syyskuun 11. päivää tutkiva komissio totesi 16.6. 2004, ettei Irakin ja al-Qaidan välisistä yhteyksistä ole näyttöä.

George W. Bush ja hänen takapirunsa saivat joka tapauksessa myytyä amerikkalaisille sotansa, jota uuskonservatiivit olivat hautoneet jo vuosia.

Miten todisteet väärennettiin ja sota myytiin amerikkalaisille? Robert Greenwaldin dokumenttielokuva Uncovered: The War on Iraq kertoo maailman mahtavimman propagandakoneen voimasta ja häikäilemättömästä tiedustelutietojen muokkaamisesta sodan päämäärien hyväksi. George Bushin hallinto syötti tietoisesti pajunköyttä omille kansalaisilleen ja YK:ssa koko maailmalle, vahvistavat dokumentin asiantuntijat.

Ja senhän tiedämme nyt muutenkin. Kaikki Bushin todisteet paljastuivat palturiksi.

”Sodasta päätettiin
11. syyskuuta 2001”

Dokumentin asiantuntijat eivät ole mitään vasemmistoälykköjä eivätkä kirjoituspöytävallankumouksellisia, jotka päätyökseen kirjoittavat Bushia vastustavia tekstejä internetiin. Greenwaldin dokumentissa sodan perusteluita analysoi 26 ihmistä, joiden tyypillinen tausta on vähintään 20 vuoden ura CIA:ssa tai Yhdysvaltain ulkoasiain- ja puolustushallinnossa.

Dokumentti alkaa uhkaavilla uutisotteilla Bushin hallinnon keskeisimpien jäsenten julkisista puheista. Ensin puhutaan erilaisista Irakin joukkotuhoaseista, sitten Yhdysvaltoja uhkaavista massiivisista tuhoista ja kauhuista. Kaikki tämä koordinoidusti. Jokainen sisäpiiriläinen käyttää suunnilleen samoja sanoja ja ilmauksia.

George Bush viittaa Britannian hallituksen selvitykseen, jonka mukaan Saddam Hussein pystyy käynnistämään 45 minuutissa biologisen tai kemiallisen hyökkäyksen.

CIA:ssa 20 vuotta työskennellyt Mel Goodman toteaa, että Bushin hallinto päätti sodasta 11.9. 2001.

28 vuotta CIA:ta palvellut Bill Christison kuvailee Valkoisen talon tunnelmia 12.9. 2001. Puolustusministeri Donald Rumsfeld kysyi kriisipalaverissa, eikö meidän pitäisi käyttää tätä (edellispäivän terrori-iskuja) mahdollisuutena tehdä jotain Irakille.

– Me kaikki sanoimme, että ei, ei, ei. Al-Qaida on Afganistanissa. Meidän on pommitettava Afganistania. Rumsfeld sanoi, ettei Afganistanissa ole mitään hyviä kohteita, mutta Irakissa on paljon hyviä kohteita, muistelee Valkoisen talon silloinen antiterrorismipäällikkö Richard Clarke.

Jos ase savuaa,
on liian myöhäistä

27 vuotta muun muassa Neuvostoliiton analyytikkona toimineen Ray McGovernin mukaan joukkotuhoaseista puhuminen oli hyvä keino huijata kongressilta sotavaltuudet presidentille. Erityisesti hallinto painotti sanaa ydinase, sillä niiden aiheuttama uhka, sienipilvi, on se, mitä ihmiset kaikkein eniten pelkäävät.

Pitävien todisteiden puuttumista vähäteltiin toistamalla Rumsfeldin, Ricen ja Bushin suulla, että ns. savuavaa asetta ei voi odottaa, koska silloin on jo liian myöhäistä. George Bush: "Emme voi odottaa lopullisia todisteita, savuavaa asetta. Se voi tulla sienipilven muodossa."

Pentagonissa 1994-2001 apulaispuolustusministerinä työskennelleen Philip Coylen mukaan suuri osa sotaa kannattaneista uskoi itsekin, että Irakilla on ohjuksia, jotka yltävät Yhdysvaltoihin.

– Irakilla ei koskaan ole ollut sellaisia ohjuksia.

Vuosia CIA:n leivissä Lähi-idässä työskennellyt Robert Baer johti Irakin tiedustelua 1990-luvulla. Hänen mukaansa joukkotuhoaseista ei ollut mitään todisteita. Mutta se ei hallintoa kiinnostanut. He olivat päätöksensä tehneet ja CIA:n oli määrä tuottaa sopivaa aineistoa sen tueksi. Vanhaa tietoa oli perattava uudelleen, jotta siitä voitaisiin tehdä uusia johtopäätöksiä.

Mutkat suoraksi
todistusaineistossa

Silti aineisto ei ollut riittävän vakuuttavaa ilman, että siitä vedettiin mutkat suoriksi ja poistettiin kaikki varaumat. Kun CIA:n kansallisessa turvallisuusarviossa (National Intelligence Estimate, NIE) todettiin varauksellisesti, että ”meillä on hyvin vähän yksityiskohtaista tietoa Irakin kemiallisista aseista, mutta Saddam Husseinilla on todennäköisesti 100-500 tonnia kemiallisia aseita...” niin tieto julkaistiin muodossa ”Saddamilla on todennäköisesti vähintään 100 tonnia kemiallisia aseita.”

Kun NIE totesi, ettei sillä ole mitään todisteita ydinaseista, koko kappale pyyhittiin raportista pois.

– Se oli niin kuin syyttäjä valmistelisi juttuaan käyttäen omaa kantaansa vahvistavat tiedot ja jättämällä sitä vastaan puhuvat huomiotta. Mutta puolustusasianajajaa ei ollut kertomassa toista näkökulmaa, ydinaseohjelmia 20 vuotta tutkinut David Albright kuvaili.

”Al-Qaida on Irakissa”

Donald Rumsfeld: "Al-Qaida on Irakissa."

Saddam Husseinin ja Osama bin Ladenin välisistä yhteyksistä ei ole esitetty mitään näyttöä eikä niihin uskonut kukaan ennen sotaakaan. Silti ne olivat toinen pääperuste tapahtumille, joiden johdosta sodassa on kuollut yli 1 500 amerikkalaissotilasta ja rankimpien arvioiden mukaan 100 000 irakilaista.

– Sodalla ei ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa. Irakin hallinnon ja 9/11:n suorittaneiden uskonnollisten fanaatikkojen välillä ei ollut mitään yhteyttä, arvioi 30 vuotta diplomaattina toiminut Chas Freeman.

20 vuotta ulkoministeriössä työskennellyt John Brady Kiesling korosti, ettei Saddam ollut mikään hölmö.

– Kyllä, hän oli hirveä roisto, mutta hän ei jättäisi omaa ja maansa kohtaloa sellaisten typerien terroristiseikkailijoiden käsiin, joiden näkemykset ovat täysin hänen omia näkemyksiään vastaan.

Mel Goodmanin mukaan Yhdysvalloilla oli erittäin hyvät tiedustelutiedot siitä, ettei Irak tukenut kansainvälistä terrorismia, vaan Saddam ja Osama olivat vihollisia. Osaman silmissä Saddam oli sosialistipetturi.

Ray McGovernin mukaan al-Qaidasta puhuminen oli kuitenkin tarpeen, sillä sillä pidettiin yllä 9/11-traumaa, joka on todellinen. Ja suurin osa amerikkalaisistahan luulee edelleen, että Irakilla oli jotain tekemistä terrori-iskujen kanssa.

Luotettavia todistajia

Kun CIA ei pystynyt tuottamaan Bushin hallinnolle riittävän kovaa todistusaineistoa, niin Irakin johtoon pyrkineillä maanpakolaisilla sitä riitti ja Bushin hallinto halusi heitä kuunnella. Tärkeitä todistajia olivat miehet, jotka olivat olleet Irakissa viimeksi pikkupoikina 1950-luvulla.

Kaksivuotiaana vuonna 1958 Irakista paennut ja nyt kuninkaaksi pyrkivä Sharif Ali bin El-Hussein julisti, että ilman epäilystä Saddamilla on joukkotuhoaseita ja ilman epäilystä hän on 30 vuoden ajan yrittänyt hankkia ydinaseen. Tietenkään Irakissa ei olisi minkäänlaista vastarintaa liittoumaa kohtaan.

Toinen tähtitodistaja oli Yhdysvaltain rahoittaman Irakin kansalliskongressin johtaja Ahmed Chalabi, jonka perhe myös pakeni Irakista 1950-luvulla.

CIA:ssa ja ulkoministeriön antiterrorismiosastolla työskennellyt Larry Johnson sanoi, että hallinto halusi uskoa Chalabia. Ja miksei olisi halunnut? Hänhän oli jo vuosia aikaisemmin solminut kontaktit amerikkalaisiin uuskonservatiiveihin, jotka olivat ottaneet ulkopolitiikan ohjat käsiinsä viimeistään syyskuussa 2001.

John Kieslingin mukaan Chalabin ja kumppaneiden kaikki tutkittavissa olleet todisteet olivat kuitenkin vääriä ja palvelivat vain heidän omaa etuaan.

Hermokaasua ja
alumiiniputkia

Ratkaiseva käänne kohti sotaa oli presidentti George Bushin kansakunnan tilaa käsittelevä puhe 28. tammikuuta 2003. Siinä hän kuvaili Saddamin arsenaalia litran ja ammuksen tarkkuudella sekä kertoi alumiiniputkista, joita käytetään uraanin rikastamiseen ja siis ydinaseen valmistamiseen.

Dokumentissa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kaikki oli pelkkää roskaa. Se tiedetään, että Irakilla oli ollut sariinia 1990-luvun alussa, mutta se tuhoutuu itsestään käyttökelvottomaksi kahdessa kuukaudessa.

– Ei sitä nyt olisi ollut turvallista juoda, mutta ei se mitään hermokaasuakaan enää ollut, ironisoi aseidenriisunnan johtava tiedemies Peter Zimmerman.Hänen mukaansa niitä kuuluisia alumiiniputkia taas käytettiin rakettimoottoreihin, ei ydinaseiden valmistukseen.

Bush myös väitti Irakin yrittäneen ostaa uraania Afrikasta. Kun ulkoministeri Colin Powell muutama päivä myöhemmin esitteli YK:lle lopulliset Irak-todisteet, afrikkalaista uraania ei mainittu. CIA oli erikseen varoittanut käyttämästä tätä perustelua, koska todisteet olivat niin heikot.

CIA oli jo helmikuussa 2002 värvännyt veteraanidiplomaatti Joe Wilsonin selvittämään asiaa Nigeriassa. Wilson ei löytänyt asiasta mitään todisteita.

Lopulta show päättyi YK:hon, missä ulkoministeri Colin Powell piti vakuuttavan esityksen 5. helmikuuta 2003. Hän esitteli kuvia, piirroksia ja siepattuja viestejä, jotka todistivat, että Irak piilottelee joukkotuhoaseitaan YK:n asetarkastajilta. Entinen asetarkastaja Scott Ritter on kuvaillut esitystä mahtavaksi ja vaikutusvaltaiseksi teatteriksi.

Vaikutelmaa tehostettiin pistämällä CIA:n johtaja George Tenet istumaan Powellin taakse ilmentämään sitä, että väitteet perustuvat CIA:n tietoihin ja analyyseihin.

Powell heilutteli lasipurkkia, jossa oli valkoista jauhetta. Pari teelusikallista sellaista pernaruttoa riittäisi tappamaan tuhansia amerikkalaisia.

Scott Ritterin mukaan Irakin viimeinen pernaruttoerä valmistui vuonna 1991, joten jos sitä jossain kätköissä vielä oli, se oli vuosia aikaisemmin muuttunut käyttökelvottomaksi.

Colin Powell esitteli, tai hänet pantiin esittelemään, kaikki muutkin Bushin hallinnon viljelemät väitteet sodan perusteluiksi. Mistään niistä ei ole löytynyt todisteita tähän päivään mennessä. Persianlahden sodan jälkeen YK:n asetarkastajat olivat löytäneet ja tuhonneet kaikki Irakin joukkotuho-ohjelmat. Irak oli tiukasti kansainvälisen yhteisön pihdeissä.

”Olkaa kärsivällisiä,
tämä vie nyt aikaa”

19. maaliskuuta Yhdysvallat hyökkäsi ja samat valheet lausuttiin jälleen kerran. George Bush ja muut hänen hallintonsa jäsenet julistivat pian hyökkäyksen jälkeen jo löytäneensä joukkotuhoaseita. Mutta nopeasti lausunnot muuttuivat epävarmemmiksi. Tiedettiin varmasti, että joukkotuhoaseita on, mutta ”vielä” ei tiedetty tarkkaan, että missä ne ovat.

– Kummallista, että voidaan sadan prosentin varmuudella sanoa, että joukkotuhoaseita on, mutta niiden sijainnista varmuus on nollan luokkaa, hämmästeli YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix.

Kun mitään ei kuitenkaan löytynyt, amerikkalaisilta pyydettiin kärsivällisyyttä. Apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz: "Tämä vie aikaa ja meidän on oltava kärsivällisiä." George Bush: "Kyllä totuus ajan mittaan tulee esiin." Donald Rumsfeld: "Ei, ei, ei tämä mitään aarteenetsintää ole, että juostaan ympäriinsä ja toivotaan, että jotain löytyy. En usko, etteivätkö tarkastajamme ole löytämättä mitään."

Kun mitään ei edelleenkään löytynyt, presidentti Bushilta alettiin vaatia tutkimuskomission asettamista selvittämään, miten tiedustelu oli erehtynyt niin pahasti. Senaattori Ted Kennedyn mukaan tiedustelu ei kuitenkaan erehtynyt.

– Se mitä tapahtui ei niinkään ollut tiedustelun virhe kuin tiedustelun manipulointia oikeuttamaan päätös lähteä sotaan.

– Osama bin Laden oli sanonut vuosia, että Amerikka hyökkää Arabiaan ja valtaa öljyrikkaan arabimaan. Tämä oli osa hänen propagandaansa. Ja mitä me teimme 9/11:n jälkeen? Miehitimme öljyrikkaan arabimaan, joka ei millään tavalla uhannut meitä, totesi entinen antiterrorismipäällikkö Richard Clarke.

Joka muuten kirjoitti uudelle presidentille George W. Bushille ja hänen hallinnolleen muistion al-Qaidasta jo tammikuussa 2001, siis ennen sen astumista virkaan. Bushin hallinolla oli aikaa paneutua muistioon vasta 4.9. 2001. Sitten olikin jo liian myöhäistä.

posted by Kai Hirvasnoro at 10:44 AM



Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/valheilla-pedattu-sota.html






**************

torstai, tammikuu 19, 2006:

Irak-sodan käsikirjoitus vuodelta 1996



(Kansan Uutisten Viikkolehti 13.1. 2006)



Vuonna 1996 joukko nykyisiä George W. Bushin hallinnon taustavaikuttajia laati Israelille ohjelman, jossa vaadittiin hyökkäystä Irakiin ja Syyriaan, Saddam Husseinin syrjäyttämistä ja uutta alkua Lähi-itään. Israelin silloinen pääministeri Benjamin Netanjahu ei sotaan suostunut, mutta neljä vuotta myöhemmin Valkoiseen taloon saatiin mies, jolle Clean Break kelpasi.

KAI HIRVASNORO

Yhdysvaltain hyökkäyksestä Irakiin tulee maaliskuussa kuluneeksi kolme vuotta. Arviot sodan siviiliuhreista vaihtelevat 30 000 molemmin puolin, ja itse presidentti George W. Bushkin myönsi tällaisen suuruusluokan oikeaksi joulukuun puolivälissä.

Bush myös myönsi, että sotaan lähdettiin vääriksi osoittautuneiden tiedustelutietojen perusteella, mikä ei ehkä tarkkaan ottaen pidäkään paikkaansa. Ainakin varapresidentti Dick Cheneyn on kerrottu olleen valmiina pommittamaan Irakia ennen ensimmäistäkään tiedustelutietoa vain muutamia tunteja New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen.

Uutta tietoa ja perusteellisen kokonaiskuvan sodan taustoista tarjoilee amerikkalainen tutkiva journalisti James Bamford, joka kirjassaan A Pretext For War kertoo yksityiskohtaisesti tapahtumaketjun eräästä syyskuisesta aamusta vuonna 2001 siihen, kun maaliskuun 20. päivä vuonna 2003 Bagdadiin iskettiin aamuyöllä ensi vaiheessa 29 199 pommilla.

Bamfordin kirjaa ei ole suomennettu.

James Bamfordin mukaan sodan käsikirjoitus noudatti niitä linjoja, jotka Bill Clintonin presidenttikaudella Israelia voimakkaasti tukeneet uuskonservatiivit laativat Israelin silloiselle pääministerille Benjamin Netanjahulle vuonna 1996. Kesäkuussa 1996 jerusalemilaisessa IASPS-tutkimuslaitoksessa julkaistun Clean Break -raportin tuottivat jo Ronald Reaganin aikaisen apulaispuolustusministerin Richard Perlen johdolla mm. nykyinen Pentagonin kolmosmies Douglas Feith sekä Cheneyn Lähi-idän neuvonantaja David Wurmser.

Perle itse toimi heinäkuusta 2001 vuoteen 2003 puolustusministeriössä neuvonantajana. Vastustajat kutsuvat häntä nimellä Pimeyden prinssi.

Saddam ja Syyria
avainkohteita

Kolmikko Perle, Feith, Wurmser kuuluu Bushin tärkeimpiin turvallisuuspoliittisiin neuvonantajiin. Mutta vuonna 1996 he olivat syrjässä vallasta ja suosittelivat Israelille politiikkaa, josta Netanjahu kieltäytyi. Vasta Bush toteutti heidän toiveensa.

1990-luvulla kolmikko hengenheimolaisineen toimi eräänlaisina Israelin konsultteina Yhdysvalloissa. He ajoivat ratkaisua, jossa rauhanneuvottelut palestiinalaisten kanssa tuli katkaista ja Israelille piti antaa vapaat kädet hoitaa palestiinalaiskysymys mielensä mukaan.

Heidän ehdotustensa keskiössä oli Saddam Husseinin raivaaminen tieltä ensimmäisenä askeleena Lähi-idän muokkaamiseksi ystävällismielisemmäksi sekä Israelille että Yhdysvalloille. Saddam tulisi korvata Irakiin asetettavalla nukkehallituksella ja sen jälkeen hyökätä Libanonin kautta Syyriaan. Nämä olivat avaimia koko Lähi-idän alueen hallintaan. Perle ja kumppanit yllyttivät Netanjahua hyökkäämään naapureihinsa. Yhdysvaltain tuki sodalle hankittaisiin sopivalla käsikirjoituksella, jossa ilmaiskuja Libanoniin perusteltaisiin Syyrian huumekaupan ja väärän rahan pysäyttämisellä.

Syyriaa voitiin ehdotuksen mukaan syyttää myös joukkotuhoaseiden kehittelystä ja terroristien tukemisesta.

James Bamford pitää kirjassaan erikoisena sitä, että Yhdysvaltojen hallituksen entiset ja tulevat korkea-arvoiset neuvonantajat jakoivat nyt suosituksia toiselle valtiolle ja ehdottivat sotaa, joka todennäköisesti vaatisi myös amerikkalaisuhreja ja jonka todellinen tarkoitus naamioitaisiin kansalaisilta.

Valmiit tekstit
sotapuheisiinkin

Richard Perlen asiakirjaan sisältyi jopa valmiita tekstejä, joita Benjamin Netanjahu voisi käyttää puheissaan sodan alkamisen jälkeen. Ne muistuttavat paljon niitä lauseita, joita George W. Bush käytti ennen ja jälkeen Irakin hyökkäyksen. Sanat Syyria ja Israel vain korvattiin sanoilla Irak ja Yhdysvallat.

Eräässä tekstissä esimerkiksi todetaan, että Syyrian kaltaisen maan kanssa neuvoteltaessa on oltava realistinen eikä toisen osapuolen hyvään tahtoon voi luottaa. Israelille olisi vaarallista suhtautua naiivisti hallintoon, joka murhaa omia kansalaisiaan, käyttäytyy hyökkäävästi naapureitaan kohtaan, osallistuu huumekauppaan ja rahanpesuun sekä tukee terroristijärjestöjä.

Samalla tavalla sotavalmistelujen ollessa jo loppusuoralla Bush sanoi kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan tammikuussa 2003, ettei luottaminen Saddam Husseinin järkeen ole strategia eikä optio.

Israelilla oli syynsä yrittää murhata Saddam Hussein, joka ensimmäisessä Persianlahden sodassa määräsi Scud-ohjuksia ammuttavaksi maahan. Bamfordin mukaan israelilainen kommandojoukko harjoittelikin tehtävää varten. Operaatiosuunnitelma kulki niin, että ensin murhattaisiin joku Saddamin lähipiiristä ja Saddam itse täsmäohjuksella hautajaisissa.

Operaatiosta luovuttiin eikä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu lämmennyt myöskään amerikkalaisten ystävien sotasuunnitelmalle, vaan torjui sen.

Neljä vuotta myöhemmin George W. Bush valittiin presidentiksi ja Clean Break otettiin uudelleen esille.

Irtiotto Lähi-idän
rauhanprosessista

Uuskonservatiivisten neuvonantajien vaikutus näkyi Bushissa heti, sillä vaalikampanjassaan hän ei osoittanut mielenkiintoa kansainvälisiin kysymyksiin. Mutta heti tammikuussa 2001 hän puhui lähipiirilleen Valkoisessa talossa ja nosti tärkeimpien kysymysten joukkoon edellisen hallinnon laiminlyönnit Lähi-idän kysymyksissä. Clean Break -ohjelman mukaisesti Clintonin kaudella keskeisessä osassa olleesta rauhanprosessista tehtiin irtiotto ja pääministeri Ariel Sharonille annettiin lupa hoitaa asiat mielensä mukaan.

Bushin ensimmäinen valtiovarainministeri Paul O´Neill kirjoitti muistelmissaan tuoreen ulkoministerin Colin Powellin suorastaan säpsähtäneen, kun hän kuuli, että vuosikymmeniä jatkunut vaikea konflikti lakaistaisiin nyt käytännössä maton alle.

Tulevien kuukausien aikana Israel-myönteiset painostusryhmät kehuivat Bushin ja Sharonin välejä parhaiksi amerikkalais-israelilaisiksi suhteiksi vuosikymmeniin. Edelliset hallinnot olivat halunneet ottaa etäisyyttä kovaa linjaa edustavaan Likud-puolueeseen, mutta nyt Yhdysvaltain hallituksen ja Likudin kannanottoja pidettiin lähes identtisinä. Bushin hallinnon haukkoja kutsuttiinkin likudnikeiksi.

Bushin huomio kääntyi Irakiin heti ensimmäisen virkakauden alussa. Jo ensimmäisissä hänen turvallisuusneuvostonsa kokouksissa puhetta Irakista johti turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Condoleezza Rice. Joukkotuhoaseita ei mainittu, vaan Rice sanoi Irakin olevan avain koko alueen uudelleenjärjestelyissä. Sanat olivat kuin suoraan Clean Break -raportista.

Tilaisuudessa esiteltiin ensimmäiset epämääräiset ilmakuvat Irakin mahdollisista kemiallisten tai biologisten aseiden tehtaista, mutta CIA:n johtaja George Tenet totesi, että mitään varmaa tietoa asiasta ei ole.

”Saddam eristetty eikä
enää vaarallinen”

Kokouksen päätyttyä Paul O´Neill kuitenkin päätteli, että Saddamista eroon pääsy oli nyt hallinnossa keskeinen kysymys.

Hän itse oli sitä mieltä, että Lähi-idän epävakauden avain ei ollut Saddam, vaan ratkaisematon Israel-Palestiina -konflikti, jonka presidentti oli juuri työntänyt sivuun.

Colin Powell sen sijaan ei ehkä tajunnut, mihin liemeen oli joutumassa, koska hän vielä muutamia viikkoja myöhemmin sanoi saksalaiselle kollegalleen Joschka Fischerille, että Saddam on eristetty eikä aiheuta vaaraa naapureilleen.

”Kriisit voivat olla
mahdollisuuksia”

Perle, Feith ja Wurmser asettuivat turvallisuushallinnon avainpaikoille, joissa heitä odottivat puolustusministeri Donald Rumsfeld ja apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz, muut keskeisimmät sotahaukat.

Mutta vielä tarvittiin käsikirjoitus, mieluiten jokin kriisi, oikeuttamaan hyökkäyksen. ”Kriisit voivat olla mahdollisuuksia”, Wurmser kirjoitti pohtiessaan ennaltaehkäiseviä iskuja Lähi-idässä.

Kolmikko Perle, Feith, Wurmser herätti jo 1970-luvulla huomiota sillä, että Israelin asia ohitti heillä kaiken muun. Perle toimi tuolloin senaattori Henry ”Scoop” Jacksonin avustajana, jonka ympärille kietoutui monia 1960-luvun liberalismiin pettyneitä uuskonservatiiveja. Heidän silmätikkuinaan olivat YK ja Neuvostoliiton kanssa tehdyt sopimukset, ja ohjelmallisena tavoitteena Yhdysvaltain mahdin levittäminen ympäri maailmaa, kommunismin haastaminen sekä Israelin ja Amerikan etujen yhdistäminen kansainvälisessä politiikassa.

FBI tutki Perlen toimia 1970-luvulla. Hänen epäiltiin toimittaneen salaisia turvallisuuskysymyksiin liittyneitä asiakirjoja Israelin suurlähetystölle. CIA puolestaan oli huolissaan Israelin vaikutusvallasta Yhdysvaltain hallituksessa.

Sana uuskonservatiivi juontaa juurensa siitä, että oppisuunnan kannattajat olivat entisiä liberaaleja ja jopa vasemmistolaisia. Richard Perle itse piti vuonna 1975 sanaa osuvana, sillä hän kertoi itse olleensa liberaali kouluaikoinaan. Kun hän myöhemmin heräsi kansainvälisten suhteiden todellisuuteen, liberalismi alkoi tuntua naiivilta asenteelta.

Perle ja senaattori Jackson olivat tehokkaita miehiä. Kun Israel vielä vuonna 1970 sai Yhdysvalloilta sotilasapua 30 miljoonalla dollarilla, niin pitkälti Jacksonin aloitteiden ansiosta apu nousi 2,2 miljardiin jo vuonna 1974.

Toinen Perlen ja Jacksonin lempihanke oli uuden asevarustelukierteen aloittaminen Neuvostoliiton uhkaa vastaan.

Ultralinjalla joutui
aluksi eristyksiin...

Kylmän sodan päättyminen poisti näyttämöltä monet kylmän sodan poliitikot, mutta taustavaikuttajat jäivät. Paul Wolfowitzin mielenkiinto kohdistui Lähi-itään. Hänen mukaansa Yhdysvaltain oli tehtävä kaikki mahdollinen joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi alueella. Hän myös argumentoi, ettei Yhdysvalloille riitä pelkästään sen perinteisten liittolaisten suojelu, vaan sen on myös ajettava määrätietoisesti omia etujaan alueella, etenkin öljyn saannin turvaamiseksi.

Richard Perle vaikutti vuonna 1980 vähän aikaa yksityisenä konsulttina pääasiakkaanaan israelilainen asetehdas, mutta pian hänestä tuli presidentti Ronald Reaganin apulaispuolustusministeri vastuualueenaan kansainvälinen turvallisuuspolitiikka. Perlen avustajaksi puolestaan palkattiin Douglas Feith, jolla ei juuri ollut kokemusta turvallisuuskysymyksistä, mutta hän oli jo hankkinut mainetta kovan linjan rabbi Meir Kahanen kannattajana, jonka järjestöä pidettiin sekä Israelissa että Yhdysvalloissa terroristiorganisaationa.

Reaganin jälkeen presidentti George Bush Sr. ei kaivannut raivopäisten uuskonservatiivien neuvoja ja he joutuivat syrjään hallinnosta. Feith kirjoitteli israelilaisiin lehtiin ja vaati hallitusta perustamaan lisää siirtokuntia palestiinalaisalueille, lopettamaan Oslon rauhanprosessin ja hankkiutumaan eroon Irakin presidentistä Saddam Husseinista.

New York Timesissa Feithin yksi monista Israel-ryhmistä julkaisi kokosivun ilmoituksen, jossa oli viesti presidentti Bushille: Israelin hallituksen tulisi painostaa Yhdysvaltoja poistamaan Saddam.

Douglas Feithin ryhmittymillä oli yhteyksiä kaikkein äärioikeistolaisimpiin israelilaisiin järjestöihin.

Clean Break -raportin jälkeen kolmikko Perle, Feith, Wurmser jatkoi aktiivisina. Sitä seurasi pian muistio, jossa puolusteltiin Israelin uudisasutuksia palestiinalaisalueilla ja korostettiin niiden olevan myös Yhdysvaltain etujen mukaisia. Seuraavana vuonna ilmestyi A Strategy for Israel, jossa kehotettiin irtautumaan Oslon rauhanneuvotteluista sekä suoranaiseen sotaan miehitetyillä alueilla.

Perle, Wolfowitz, Donald Rumsfeld ja joukko vähäisempiä uuskonservatiiveja kirjoitti 1990-luvun alussa presidentti Bill Clintonille avoimen kirjeen, jossa he vaativat Yhdysvaltain Lähi-idän politiikan keskipisteeksi Saddam Husseinin syrjäyttämistä sotilaallista voimaa käyttäen.

Clinton ei tällaisia neuvoja kuunnellut. Yhdysvallat valvoi Irakia ilmasta käsin ja hoiti tarvittaessa asiansa ilmaiskuilla

....mutta Bush Jr.
nieli kaiken

Mutta presidenttiehdokas George W. Bush oli vastaanottavaisempi. Hän nimesi ulkopoliittisten neuvonantajien kärkiryhmäksi Perlen, Wolfowitzin ja Condoleezza Ricen.

Kun Bush sitten oli valittu presidentiksi ja hänen turvallisuusneuvostonsa kokoontui ensimmäisen kerran, asialistalla oli ainoastaan Israel ja Irak. Valtiovarainministeri Paul O´Neillistä tuntui, että kaikesta oli sovittu jo aiemmin, sillä keskustelua ei juuri syntynyt. Avoinna oli vain se, miten Saddamista hankkiudutaan eroon. Miksi-kysymyksiä ei ollut enää tarpeellista esittää.

”Saddam hoideltava,
ei pelkästään U.B.L”

Sitten tuli 11.9. 2001. Presidentti George W. Bush oli Floridassa, mutta varapresidentti Donald Rumsfeld ja muu Valkoisen talon avainhenkilökunta siirrettiin pomminkestävään Sotahuoneeseen. Viisi minuuttia puolen päivän jälkeen CIA:n johtaja George Tenet toimitti Rumsfeldille kansallisen turvallisuusviraston sieppaaman viestin, jonka mukaan kello 9.53 Osama bin Ladenin lähipiiriin kuulunut henkilö oli soittanut Georgiaan ja kysynyt ”hyviä uutisia.” Samassa puhelussa oli sanottu, että ainakin yksi isku on vielä tulossa.

Tenetin tieto viittasi suoraan Afganistanissa piileskelevään terroristijohtajaan, mutta Rumsfeldia tämä ei kiinnostanut. Kello 14.40 Rumsfeld jakoi ohjeita, joiden mukaan oli selvitettävä nopeasti, voiko samalla iskeä S.H:ta (Saddam Husseinia) vastaan eikä pelkästään U.B.L:ää (Osama bin Laden). Paul Wolfowitz oli samaa mieltä ja hän käynnisti välittömästi puhelinrumban, jonka tarkoitus oli vakuuttaa muu hallinto siitä, että Saddam pyyhkäistään pois samalla kun Osama, oli hänellä sitten osuutta terroristi-iskuihin tai ei.

Seuraavana yönä Valkoisen talon terrorismipäällikkö Richard Clarke palasi lyhyen tauon jälkeen työpaikalleen osallistuakseen useisiin kokouksiin. Hän luuli, että tarkoituksena on varautua mahdollisiin uusiin hyökkäyksiin ja pohtia lähiajan tehtäviä. Sen sijaan hän huomasikin joutuneensa keskelle keskusteluja Irakista.

”Tunsin melkein
fyysistä kipua”

– Tunsin melkein fyysistä kipua, kun tajusin, että Rumsfeld ja Wolfowitz aikovat käyttää tätä kansallista tragediaa hyväkseen edistääkseen omia Irakia koskevia näkemyksiään, Clarke kirjoitti myöhemmin muistelmissaan.

– Hallinnon alusta lähtien, ja jo ennen sitä, he olivat painostaneet ryhtymään sotaan Irakia vastaan. Ystäväni Pentagonissa olivat kertoneet, että hyökkäämme Irakiin joskus vuoden 2002 aikana.

Jo 12. syyskuuta myös presidentti George W. Bush oli vakuutettu siitä, että tilanne käytetään hyväksi ja valta Irakissa vaihdetaan. Hänen päälleen painoi erityisesti apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz, joka jo neljä vuotta aikaisemmin oli uuskonservatiivisessa Weekly Standard -lehdessä kertonut suuntaviivat siitä, miten Saddam syrjäytetään.

Haukkojen tähtäimessä ei ollut yksin Saddam ja uusi hallinto Irakiin, vaan sen kautta koko Lähi-idän alueen poliittisen dynamiikan muutos Yhdysvaltain ja Israelin hyväksi.

17. syyskuuta George W. Bush antoi valtuudet ryhtyä valmistelemaan hyökkäystä Afganistaniin ja myös Irakin sotavalmistelut käynnistettiin.

Kuuma tietolähde
ja joukkotuhoaseet

Clean Break -asiakirjan kolmikko oli jälleen etulinjassa. Douglas Feith oli Pentagonin kolmosmies, Richard Perle puolustusministeriön neuvonantaja ja David Wurmser pantiin perustamaan erikoisryhmä Office of Special Plans, (OSP), jonka tarkoitus oli hankkia todisteita Saddam Husseinin ja al Qaidan välisistä yhteyksistä, kun CIA ei sellaisia onnistunut löytämään.

”Uutta” tietoa ryhmä sai lähinnä Irakin kansalliskongressilta (INC) ja sen johtajalta Ahmed Chalabilta, hämärältä liikemieheltä, jonka perhe pakeni Irakista, kun tämä oli 14-vuotias.

INC:n ”löytöihin” kuului 43-vuotias Adnan Ihsan Saeed al-Haideri, joka kertoi olleensa itse piilottamassa Saddamin kiellettyjä joukkotuhoaseita. al-Haiderin paljastus julkaistiin New York Timesissa 20. joulukuuta 2001 ja se oli juuri sellainen todistuskappale, jota Bushin hallinto tarvitsi.

Ongelma oli vain siinä, että CIA:n asiantuntijat olivat aiemmin tehneet miehelle valheenpaljastuskokeen Thaimaassa ja todenneet al-Haiderin yksiselitteisesti valehtelijaksi. Tämä ei estänyt Ahmed Chalabia syöttämästä juttua Pentagonin luottotoimittajaksi myöhemmin paljastuneelle Judith Millerille, jonka NYT:n jutusta käynnistyi ensimmäinen ennalta ehkäisevien iskujen vaatimusten kierros Valkoisessa talossa, puolustushallinnossa ja myös amerikkalaisessa valtalehdistössä.

Viime syksynä Judith Miller sai potkut, kun paljastui, että hän oli julkaissut uutisina Pentagonin syöttämää propagandaa.

Uuskonservatiivien miehittämä Pentagon ja CIA olivat suoranaisessa sanasodassa Irakin suhteen. Ahmed Chalabi markkinoi hyökkäystä väittämällä, että sen rohkaisemana irakilaiset nousisivat itse heittämään Saddam Husseinin hallinnon ulos. CIA:ssa ei Chalabiin luotettu, vaan miehityksen pelättiin johtavan samanlaiseen fiaskoon kuin Sikojenlahdella Kuubassa 1960-luvulla. Perlen ja kumppaneiden unelmana oli nostaa Chalabi Irakin presidentiksi, koska hän pystyisi luomaan hyvät suhteet myös Israeliin.

”Uusia tuotteita
ei esitellä elokuussa”

Sodan varsinainen valmistelu käynnistettiin elokuussa 2002. Office of Special Plans ryhtyi johtamaan sotavalmisteluja ja sodalle myönteistä mediastrategiaa. Guardian -lehden mukaan OSP toimi läheisessä yhteistyössä Israelin pääministerin Ariel Sharonin toimistossa toimineen samanlaisen tiedusteluorganisaation kanssa. Yhteistyön tarkoituksena oli tuottaa hälyttävämpiä raportteja Irakista kuin mitä esimerkiksi Israelin tiedustelupalvelu Mossad olisi valmis vahvistamaan.

Mutta edes israelilaiset tiedustelulähteet eivät pystyneet löytämään todellisia todisteita Irakin joukkotuhoaseista.

Israelin parlamentin Knessetin tutkimusvaliokunta totesi keväällä 2004, etteivät maan omat tiedustelutiedot Irakin aseista perustuneet faktoihin, vaan oletuksille ja spekuloinneille. Ulko- ja turvallisuusvaliokunnan jäsen Yossi Sarid sanoi kaikkien tietävän, että väite Irakin kyvystä käynnistää 45 minuutissa hyökkäys joukkotuhoasein on ”vanhojen akkojen puhetta.”

OSP:n tehtävänä oli paitsi kerätä ja muokata tietoja Irakista, myös vakuuttaa viimeisetkin sotaa epäilleet hallinnon jäsenet. Vastustajiin kuuluivat mm. ulkoministeri Colin Powell, ulkoministeriö ja muu tiedusteluyhteisö, jossa ei uskottu OSP:n todisteisiin. Douglas Feith esitteli 15.8. 2002 CIA:ssa ”tutkimuksen” al-Qaidan ja Irakin välisistä yhteyksistä. Silloin siihen ei kiinnitetty mitään huomiota, mutta kun Feith selitti sinnikkäästi asiaansa Bushin hallinnon avainhenkilöille, niin lokakuussa CIA:sta ilmoitettiin senaatin tiedusteluvaliokunnalle, että mainituista yhteyksistä onkin olemassa selvät todisteet.

Yhtä aikaan OSP:n kanssa Valkoiseen taloon perustettiin White House Iraq Group (WHIG), johon kuuluivat mm. turvallisuusneuvonantaja Stephen J. Hadley ja viime syksynä varapresidentti Dick Cheneyn esikunnasta potkut saanut Lewis Libby. Bushin tärkein neuvonantaja Karl Rove oli hieman aikaisemmin laatinut strategian sodalle positiivisen ilmapiirin luomiseksi. Mutta ”markkinointimielessä uusia tuotteita ei lanseerata elokuussa”, joten sienipilvet, ydinaseet ja liikkuvat bioaselaboratoriot ilmestyivät kuin koordinoidusti kaikkien avainhenkilöiden puheisiin syyskuussa 2002.

Samaan aikaan Yhdysvaltain iskua kiirehtivä mediakampanja käynnistyi myös Israelissa.

Vuonna 1996 valmistunut Clean Break -ohjelma oli saatu käyntiin kuusi vuotta myöhemmin.
posted by Kai Hirvasnoro at 12:03 PM


Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/01/irak-sodan-ksikirjoitus-vuodelta-1996.html


**********************



maanantai, helmikuu 27, 2006
Käynnissä on Pitkä Sota

Yhdysvaltain päivitetty
näkemys maailmasta

(Kansan Uutisten Viikkolehti 24.2. 2006)




Terrorismin vastaista sotaa seuraa Pitkä Sota, jolle ei ole loppua näkyvissä. Yhdysvaltain uudessa strategiassa taistellaan ääri-islamia vastaan kaikkialla maailmassa. Rahaa puolustusmenoihin pannaan rutkasti lisää ja sillä koulutetaan erikoisjoukkoja sekä hankitaan uutta kalustoa. Painopisteenä ovat miehittämättömät lentokoneet, joilla voidaan suorittaa sekä tiedustelua että salamurhia.

KAI HIRVASNORO

Syyskuussa 2001 käynnistynyt terrorismin vastainen sota on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Taistelu ääri-islamia vastaan leviää yhä uusiin maihin ja kestää vuosikymmeniä tästä eteenpäin. 15 vuotta sitten päättynyttä Kylmää sotaa seuraa nyt Pitkä sota.

Tällaiseen analyysiin nojaa Yhdysvaltain nykyinen sotilasoppi, jonka puolustusministeriö Pentagon julkisti helmikuun alussa. Puolustushaarojen komentajat päivittävät Yhdysvaltain sotilaallisen strategian neljän vuoden välein ja esittelevät sen kongressille. Quadrennial Defence Review kertoo sen, miten sotilaat näkevät maailman tilanteen ja miten Yhdysvaltain tulisi siihen reagoida.

Presidentti George W. Bush ehti jo vastata kutsuun esittämällä 7 prosentin lisäystä puolustusmenoihin. Lukuun eivät sisälly Irakin sodan kustannukset eivätkä kotimaan turvallisuuden vaatimat toimet.

Uusi Quadrennial Defence Review on ensimmäinen 9/11:n jälkeen laadittu kokonaisarvio siitä, miten maailma makaa ja miten Yhdysvallat reagoi uuteen aikakauteen. Raportin johtopäätökset myös heijastelevat neljä vuotta jatkuneen terrorismin vastaisen sodan kokemuksia. Neljä vuotta sitten Yhdysvallat joutui reagoimaan uudenlaiseen hyökkäykseen, nyt kerrotaan se, mikä on Yhdysvaltojen oma aktiivinen linja tästä eteenpäin.

Tällä kertaa raportin esitellyt puolustushaarojen komentajien puheenjohtaja, kenraali Peter Pace ei ihan suoraan sanonut, että elämme lopun aikoja, mutta ei paljon muutakaan.

– Elämme tämän suurenmoisen maan historian kriittisiä aikoja. Meitä uhataan tavoilla, joita emme osanneet odottaa. Edessämme on säälimätön vihollinen, joka haluaa tuhota elämäntapamme. Tulevaisuutemme on epävarma.

Terrorismisodalle
ei loppua näkyvissä

Syyskuussa 2001 presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan. Nyt uusitussa strategiassa iskulauseen korvaa pitkä sota, The Long War. Kyseessä ei ole vain sanoilla kikkailu, vaan uusi iskulause kuvaa strategisen ajattelun kehittymistä kuluneiden neljän vuoden aikana. Sota terrorismia vastaan jatkuu loputtomiin ja laajenee alueellisesti. Afganistan ja Irak olivat vain alkusoittoa pitkässä sodassa ja islamismi säilyttää paikkansa päävihollisena. Raportin mukaan sotaa voidaan jatkossa joutua käymään yhtä aikaa monissa maissa ja se kestää vuosia.

Raportti kuitenkin ennakoi, että sodankäynnin tapa muuttuu. Keväällä 2003 suoritettu Irakin miehitys oli perinteinen armeijan laajamittainen hyökkäys. Jatkossa sellaisista siirrytään kohti nopeasti liikkuvia, usein salaisesti toimivia terrorismin vastaisia pienempiä yksiköitä. Sen vuoksi erikoisjoukkojen koulutusta lisätään tuntuvasti, samoin psykologisia operaatioita.

Tiedusteluun ja salamurhiin käytettävien miehittämättömien lentokoneiden määrä lähes kaksinkertaistetaan. Tulevaisuudessa 45 prosenttia Yhdysvaltain pitkän kantaman iskukyvystä perustuu miehittämättömiin lentokoneisiin.

Sukellusveneistä laukaistavia Trident-ydinohjuksia muutetaan käytettäväksi myös tavanomaisissa hyökkäyksissä, maihinnousuvalmiuksia lisätään ja erikoisjoukkoja koulutetaan paljastamaan ja purkamaan ydinaseita missä tahansa maailmassa. Uusia pitkän kantaman pommikoneita pannaan ostoslistalle. Yhdysvallat pystyy tulevaisuudessa iskemään vihollistensa kimppuun missä tahansa maailmassa tunnin kuluttua siitä, kun päätös on tehty.

Etuvartio Lähi-idästä
Pohjois-Kaukasukselle

Suunnitelmassa ei kerrota, missä maissa uudet sodat tullaan käymään, mutta Yhdysvallat pitää uhkana suurta aluetta, joka ulottuu Lähi-idästä Afrikan sarveen, Pohjois-Afrikkaa, Keski- ja Kaakkois-Aasiaa sekä Pohjois-Kaukasusta.

Kylmä sota kesti vuodesta 1946 vuoteen 1991. Pitkä sota saattaa kestää yhtä kauan. Raportin mukaan siihen kytketään aiempaa voimakkaammin mukaan myös Yhdysvaltain liittolaiset, etenkin Britannia, mutta myös Nato. Talkoisiin hälytetään myös ystävällismieliset hallitukset, joiden on parannettava valmiuksiaan kohdata uudet riskit. Puolustusministereiden lisäksi avainasemassa ovat sisäisestä turvallisuudesta vastaavat sisäministerit. Pentagonin mukaan kyseessä on perustavaa laatua oleva muutos, jossa uhkiin vastataan aiempaa laajemmilla ja joustavammilla toimilla. Ja voittaakseen pitkän sodan Yhdysvallat tarvitsee myös muiden maiden apua. Siksi niiden on uudistettava lainsäädäntöään vastaamaan uutta tilannetta.

Halukkaille tulee
lisää koalitioita

Kylmän sodan aikaisten pysyvien tukikohtien merkitys vähenee Yhdysvaltain strategiassa. Niitä puretaan ja kapasiteettia siirretään nopeasti liikkuviin yksikköihin, jotka voivat iskeä häiriköiden kimppuun nopeasti missä tahansa. Yhä uusia halukkaiden koalitioita tullaan muodostamaan yhä uusiin sotilasoperaatioihin eri puolilla maapalloa.

Yhdysvaltain puolustusbudjetti tulee ensi vuonna olemaan yli 500 miljardia dollaria. Presidentti Bush esittää siihen seitsemän prosentin lisäystä. Jos esitys menee läpi, Yhdysvaltain puolustusbudjetti on 45 prosenttia suurempi kuin se, minkä Bush peri presidentti Bill Clintonilta vuonna 2001.

Ja sen lisäksi tarvitaan muitakin investointeja. Pentagon haluaa lisätä sekä perinteistä vakoilua että signaalitiedustelua. Myös Naton on parannettava tiedustelukapasiteettiaan ja avaruuden kattavaa tutkavalvontaa on lisättävä. Varsinkin arabian, kiinan ja farsin kielten taitajia on saatava lisää tiedustelukoneiston palvelukseen.

Pentagonin raportti on huolissaan myös sivilisaatioiden välisestä sodasta, joka saattaa johtaa ihmisoikeuksien polkemiseen. Yhdysvaltain vastaus tähän on tietysti se, että Yhdysvallat itse käyttää valtaa myös muissa maissa siihen tapaan kuin Irakissa on jo tehty. Yhdysvaltain on myös jatkossa oltava läsnä sellaisilla alueilla maailmassa, missä se ei ole ollut tapana.

Strategian mukaan Yhdysvalloilla on johtava rooli järjestettäessä koko maailman turvallisuutta. Kaikki maailman maat pyritään integroimaan tähän Yhdysvaltain johtamaan rakennelmaan. Ja millään ulkomaisella voimalla ei ole asiaa sanella sitä, mitä kuuluu alueelliseen tai maailmanlaajuiseen turvallisuuspolitiikkaan. Myöskään kilpailevia sotilaallisia voimia Yhdysvallat ei tule hyväksymään.

Yhdysvallat pitää kiinni asemastaan maailman johtavana valtiona. Tämän vahvisti myös presidentti George Bush kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan 31. tammikuuta. Pitkä sota -asiakirjan kannanotot heijastuivat jo tuohon puheeseen.

Afrikka erityisen
huolen kohteena

Uusi strategia merkitsee läheisimmälle liittolaiselle Britannialle entistä tiukempaa sitoutumista Yhdysvaltoihin ilman vaikutusvaltaa. Britannian armeija ja tiedustelupalvelut eivät pitäneet terrorismin vastaisesta sodastakaan. Nyt ne pelkäävät, että jatkuva, pitkä sota on omiaan lietsomaan lisää terrorismia, arvioivat analyytikot Guardian-lehdessä.

Viime viikolla pidettyjen puheiden perusteella Yhdysvallat ja Britannia ovat erityisen huolissaan Afrikan luisumisesta terroristien tukikohdaksi. Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld sanoi maansa lisäävän yhteistyötä Algerian ja muiden Pohjois-Afrikan maiden kanssa, jotta ne voisivat kehittyä terroristeille epämiellyttäväksi alueeksi. Keinoina kyseeseen tulevat Rumsfeldin mukaan myös asekaupat.

Britannian ulkoministeri Jack Straw säesti sanomalla, että terrorismin uhka Afrikasta ja Afrikkaan kasvaa. Suurin ongelma ei ole maanosan sisällä kasvava terrorismi, vaan se, että ulkopuolelta tulevat terroristit käyttävät Afrikkaa tukikohtanaan.

Muissa Nato-maissa Yhdysvaltain strategia on otettu vastaan varovaisen myönteisesti.

Koko maailma
taistelukentäksi

Yhdysvalloissa asiaa on arvioitu sekä puolesta että vastaan. Yhden näkemyksen mukaan Yhdysvallat on irtautunut aiemmasta unilateralismistaan ja pyrkii nyt tekemään työtä yhdessä liittolaistensa kanssa. Vastapuolen mukaan strategia jakaa maailman ”meihin ja niihin”, ja pakottaa kaikki osallisiksi globaaliin sotaan riippumatta siitä, katsooko joku olevansa siinä osapuoli ollenkaan. Pitkään sotaan on pakko ottaa kantaa samalla tavalla kuin aiemmin kylmään sotaan.

Yhdysvaltain uusi strategia saattaa törmätä vaikeuksiin myös kansainvälisten sopimusten ja eri maiden suvereeniuden kanssa, siksi selkeästi siinä suuntaudutaan terroristien salamurhiin ulkomailla.

Rauhantutkimuksen professori Paul Rogers Bradfordin yliopistosta arvioi viikko sitten julkaisemassaan kolumnissa Yhdysvaltain muuttavan koko maailman taistelukentäksi. Tästä seuraa ongelmia myös kotirintamalla, koska Yhdysvaltain nykyisille operaatioille tyypillistä on sotilaiden joutuminen pitkiksi ajoiksi pois kauaksi kotoaan perheidensä luota.

Moniin vaihtoehtolehtiin kirjoittava Robert Dreyfuss on luonnehtinut strategiaa todelliseksi uuden vuosisadan amerikkalaiseksi projektiksi, uuskonservatiivien hellimäksi neljänneksi maailmansodaksi ja imperiumin käsikirjoitukseksi. Tällä suunnitelmalla vahvistetaan amerikkalaisten sotilaiden läsnäolo kaikkialla.

– Suunnitelma jättää luonnollisesti huomiotta sen tosiasian, että sotilaallinen voima on väärä vastaus radikaaleja islamisteja vastaan. Kuten Irakin sota on todistanut kaikille muille paitsi kovakalloisimmille uuskonservatiiveille, Yhdysvaltain hyökkäykset muslimimaissa tuottavat enemmän terroristeja kuin tuhoavat heitä.

posted by Kai Hirvasnoro at 12:45 PM



Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/02/kynniss-on-pitk-sota.html

Lähdelinkki:

http://72.14.207.104/search?q=cache:DM39Z_c2KKcJ:hirvasnoro.blogspot.com/ kai hirvasnoro&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1&lr=lang_fi



PS. Viime perjantaisessakin KU Viikkolehdessä (5.5.2006) on varsin pätevää tekstiä Yhdysvaltojen ja "terrorismin" keskinäissuhteista.

Kannattaa hankkia lehti käsiinsä - ja lukea!

"JormaKKorhosenkin"!

on yhtä helposti selvitettävissä kuin keriksen "toimittajan" paikka.
Ei löydy kuin muitten kirjoituksia ja pelkkää paskaa. Valtkaa itse, kummalta mitäkin.

... ja tuoda se julki."

[Luc de Clapier de Vauvenargues (1715 - 1747), ranskalainen kirjailija]

Saatetaanpa niitäkin saada vielä sekä lukea että kuulla.

Mutta tänä maanantaiehtoopuhteena on "kepututkijankin" hyvä keskittyä MOT:n tarjoamaan dokumenttiin "Ensimmäisen valtakunnan vieraana".

Vasta sitten kun sekin on nähty, lienee paikallaan esittää arvioita siitä, onko kysymyksessä "propaganda" vai "uutisointi".

Sen seikan ymmärtämiseen eivät taida nimimerkin "(o)" nahanalaiset elimet riittää, vaikka tarjolla olisi asiaa linkeillä tai linkeittä...

Ja mitä pahaa on muuten(kaan) "rauhan asiassa"?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016255622



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016183704

Timo Ristimäki kirjoitti:

... ja tuoda se julki."

[Luc de Clapier de Vauvenargues (1715 - 1747), ranskalainen kirjailija]

Saatetaanpa niitäkin saada vielä sekä lukea että kuulla.

Mutta tänä maanantaiehtoopuhteena on "kepututkijankin" hyvä keskittyä MOT:n tarjoamaan dokumenttiin "Ensimmäisen valtakunnan vieraana".

Vasta sitten kun sekin on nähty, lienee paikallaan esittää arvioita siitä, onko kysymyksessä "propaganda" vai "uutisointi".

Sen seikan ymmärtämiseen eivät taida nimimerkin "(o)" nahanalaiset elimet riittää, vaikka tarjolla olisi asiaa linkeillä tai linkeittä...

Ja mitä pahaa on muuten(kaan) "rauhan asiassa"?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016255622



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016183704

Ei tässä rauhan asiaa kritisoida vaan Ristimäen ääretöntä yksisilmäisyyttä. Vaikka linkkisi joku kahlaisikin lävitse sieltä ei arvostelun sanaa löydy muualle kuin USA Britannia suunnalle.

Onhan noissa kahdessa toki arvosteltavaa, mutta sittenkin pahuutta kanssaveljiämme ja -siskojamme kohtaan löytyy moninverroin enemmän muilta suunnilta. Siltä suunnaltakin johon nuorena opit kumartelemaan. Siellä sitä vapaalle ja kriittiselle tiedotukselle vasta olisi sijaa

siltä näyttää ja se on aika huolestuttava juttu
- leimaat moraalisesti korkeatasoisen kirjoituksen 'rauhanpropagandaksi'...
hyvä luoja, onneksi sinunkaltaisia luumiehiä ei sentään ole kovin paljoa mutta onhan teillä fyysinen voima puolellanne
mutta muistahan: Napoleonkin lopult oivalsi että ihmismieli on miekkaakin vahvempi, tosin vasta vankeudessa Helenan saarella

Presidentti UKK oli kaveria ja rakensi rauhaa vaikka naapuri välillä panikin koville. Silloinhan siellä oli vielä se kasaarijuutalaisten masinoima systeemi pystyssä, bolshevismi, josta Venäjän kansakin sai maksaa kovan hinnan.
Luulen että UKK saattoi tietää totuuden, siis ketkä olivat kaiken takana sillä olihan hän lukenut mies.
Vaan eihän siitä voinut eikä saanut silloin puhua. Olisi voinut käydä huonosti kun 'veli juutalainen' (heitähän oli yli 80% bolshevikkihallinnossa) olisi ärähtänyt.

-----------
Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaarinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaarien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaikkialla Venäjällä juutalaisvastaisia mielenosoituksia.
Tsaarin virkakoneisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän kouluissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asukaslukua vastaavat kiintiöt korkeakouluihin.
Juutalaisten oikeutta riistää venäläisiä talonpoikia ja myös muuta juutalaisten liiketoimintaa rajoitettiin.
Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaarinvallan ja juutalaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallankumoukseen. Tästä lähtien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vastaan. Rotschildin pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulkomaisia tsaarinvastaisia vallankumousryhmiä.
Lopulta kasaarit onnistuivat organisoimaan vallankaappauksen Venäjällä. Lokakuun 1917 vallankaappaus oli 100% kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla.
Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat vallankaappauksen. Leninin, joka itsekin oli juutalainen, johtama sadan juutalaisen ydinjoukko harjoitteli vallankaappausta Sveitsin lomahotelleissa ennen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pankit rahoittivat vallankaappauksen.

Kasaarien johtamat bolshevikit murhasivat Venäjän vallankaappauksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan seuraavat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tuhansia siirrettiin keskitysleireille ja pidettiin panttivankeina):

tsaariperhe (seitsemän kristittyä)
28 piispaa ja arkkipiispaa
6 775 pappia
6 575 opettajaa
8 800 lääkäriä
54 850 upseeria
260 000 sotilasta
150 000 poliisia
48 000 santarmia
355 250 älymystön edustajaa
198 000 työläistä
915 000 talonpoikaa

Murhien syyksi riitti leima "luokkavihollinen" tai "vastavallankumouksellinen", mutta todellisuudessa venäläinen eliitti tuhottiin, jotta venäläiset eivät kykenisi tekemään vastavallankumousta kasaareita vastaan. Kasaarit olivat kuitenkin pieni vähemmistö Venäjällä ja riski paljastua poistettiin murhaamalla venäläinen sivistyneistö.

Kasaarien historian ja todellisen luonteen tunteminen on "avain" vuoden 1917 jälkeisen maailmanhistorian ymmärtämiselle, kuten Benjamin Freedman esittää. Tsaarin ja keisarillisen perheen murha oli vain jatkoa kasaarien perinteelle käyttää murhaa poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseen.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=4500000000000352&posting=22000000002823123

Itse olen aina ihmetellyt miksei silloin kun Kommunismin musta kirja kirjoitettiin otettu esille sitä, että kyse oli kasaarijuutalaisten masinoimasta hankkeesta? Kisei uutisoitu vaan tehtiin propagandaa?
Ehkä sinun on hyvä tietää tämäkin varsinkin nyt kun natotus taas on kovassa vauhdissa ja itse Bill Clintonkin tulossa tampereelle kertomaan eliitille mitä meidän pitäisi tehdä.

kepututkija kirjoitti:

Ei tässä rauhan asiaa kritisoida vaan Ristimäen ääretöntä yksisilmäisyyttä. Vaikka linkkisi joku kahlaisikin lävitse sieltä ei arvostelun sanaa löydy muualle kuin USA Britannia suunnalle.

Onhan noissa kahdessa toki arvosteltavaa, mutta sittenkin pahuutta kanssaveljiämme ja -siskojamme kohtaan löytyy moninverroin enemmän muilta suunnilta. Siltä suunnaltakin johon nuorena opit kumartelemaan. Siellä sitä vapaalle ja kriittiselle tiedotukselle vasta olisi sijaa

muusta. Kai meistä suurin osa on kyvyttömiä näkemään totuutta.
Sinä kumarrat nyt Brysselin kautta Washingtoniin tietämättäsi että kumarrat samalle joukolle, joka yritti valloittaa Suomen talvisodassa.
Oletko unohtanut vai etkö tiedä lainkaan että bolshevismi oli kasaarijuutalaisten hanke josta Venäjän kansa sai maksaa kovan hinnan?
Ja sen että nythän nämä samat kasaarit tosin huomattavsti rikastuneina johtavat usaa (kuten itsekin kasaarijuutalainen Arthur Köstler kertoo) ja niillä on hallussaan kaikki tärkeät postit jenkkihallinnossa - nehän jopa valitsevat presidentin ja tappavat hänet tarvittaessa (Kennedy).
Nyt ne ovat tekemässä uutta valloitusretkeä islamin ja Venäjän kaatamiseksi ja alistamiseksi ns. länsimaiseen 'demokratiaan' jonka säännöt he itse sanelevat.
Tässä pelissä tietysti Nato on työrukkanen.
Ja meidänkin pitäisi mennä mukaan heidän maailmanvalloitukseensa, heidän mielestään. Mukaan luomaan uutta maailmanjärjestystä, jossa 'luumieseliitti' hallitsee.
Mutta toivokaamme että Putin onnistuu pitämään kasaarioligarkit aisoissa ja estämään myös kasaarien USAsta tapahtuvan invaasion tai valloitusretken.
Yksihän näistä venäjän juutalaisoligarkeista on jo pantu telkien taakse kun meinasi kaapata kaiken itselleen - ja tietysti USAn kasaarieliitin tuella.
Voi pyhä sylvi sinua! Oletko todella tutkija?

kyse on kirjoitti:

muusta. Kai meistä suurin osa on kyvyttömiä näkemään totuutta.
Sinä kumarrat nyt Brysselin kautta Washingtoniin tietämättäsi että kumarrat samalle joukolle, joka yritti valloittaa Suomen talvisodassa.
Oletko unohtanut vai etkö tiedä lainkaan että bolshevismi oli kasaarijuutalaisten hanke josta Venäjän kansa sai maksaa kovan hinnan?
Ja sen että nythän nämä samat kasaarit tosin huomattavsti rikastuneina johtavat usaa (kuten itsekin kasaarijuutalainen Arthur Köstler kertoo) ja niillä on hallussaan kaikki tärkeät postit jenkkihallinnossa - nehän jopa valitsevat presidentin ja tappavat hänet tarvittaessa (Kennedy).
Nyt ne ovat tekemässä uutta valloitusretkeä islamin ja Venäjän kaatamiseksi ja alistamiseksi ns. länsimaiseen 'demokratiaan' jonka säännöt he itse sanelevat.
Tässä pelissä tietysti Nato on työrukkanen.
Ja meidänkin pitäisi mennä mukaan heidän maailmanvalloitukseensa, heidän mielestään. Mukaan luomaan uutta maailmanjärjestystä, jossa 'luumieseliitti' hallitsee.
Mutta toivokaamme että Putin onnistuu pitämään kasaarioligarkit aisoissa ja estämään myös kasaarien USAsta tapahtuvan invaasion tai valloitusretken.
Yksihän näistä venäjän juutalaisoligarkeista on jo pantu telkien taakse kun meinasi kaapata kaiken itselleen - ja tietysti USAn kasaarieliitin tuella.
Voi pyhä sylvi sinua! Oletko todella tutkija?

http://198.62.75.1/www2/koestler/

kyse on kirjoitti:

muusta. Kai meistä suurin osa on kyvyttömiä näkemään totuutta.
Sinä kumarrat nyt Brysselin kautta Washingtoniin tietämättäsi että kumarrat samalle joukolle, joka yritti valloittaa Suomen talvisodassa.
Oletko unohtanut vai etkö tiedä lainkaan että bolshevismi oli kasaarijuutalaisten hanke josta Venäjän kansa sai maksaa kovan hinnan?
Ja sen että nythän nämä samat kasaarit tosin huomattavsti rikastuneina johtavat usaa (kuten itsekin kasaarijuutalainen Arthur Köstler kertoo) ja niillä on hallussaan kaikki tärkeät postit jenkkihallinnossa - nehän jopa valitsevat presidentin ja tappavat hänet tarvittaessa (Kennedy).
Nyt ne ovat tekemässä uutta valloitusretkeä islamin ja Venäjän kaatamiseksi ja alistamiseksi ns. länsimaiseen 'demokratiaan' jonka säännöt he itse sanelevat.
Tässä pelissä tietysti Nato on työrukkanen.
Ja meidänkin pitäisi mennä mukaan heidän maailmanvalloitukseensa, heidän mielestään. Mukaan luomaan uutta maailmanjärjestystä, jossa 'luumieseliitti' hallitsee.
Mutta toivokaamme että Putin onnistuu pitämään kasaarioligarkit aisoissa ja estämään myös kasaarien USAsta tapahtuvan invaasion tai valloitusretken.
Yksihän näistä venäjän juutalaisoligarkeista on jo pantu telkien taakse kun meinasi kaapata kaiken itselleen - ja tietysti USAn kasaarieliitin tuella.
Voi pyhä sylvi sinua! Oletko todella tutkija?

Nythän Ristimäki puolustajan sai, oikein antisemitistin.

Juutalaiset ja amerikkalaiset ovat sekoittuneet mielessäsi; ennakkoasenne yhtä kohtaan peilautuu toiseenkin. Juutalaisvihasi josta johdat USA vihasi ei kestä rationaalista tarkastelua, se on ymmärrettävissä vain psyykkisen sekavuuden merkkinä. Sitähän tällä palstalla näkee yhtenään.

Ajatusmallissasi kaikkeen syyllisen itseoikeutettu osa lankeaa itsenäisille ja identiteetiltään vahvoille juutalaisille ja sitä kautta USA:han. Viha on perinteinen ratkaisu ongelmiin. Sinä todistat samalla hyvin veljesi Timon rauhanaatteen onttoudesta.

uutisointia kirjoitti:

Presidentti UKK oli kaveria ja rakensi rauhaa vaikka naapuri välillä panikin koville. Silloinhan siellä oli vielä se kasaarijuutalaisten masinoima systeemi pystyssä, bolshevismi, josta Venäjän kansakin sai maksaa kovan hinnan.
Luulen että UKK saattoi tietää totuuden, siis ketkä olivat kaiken takana sillä olihan hän lukenut mies.
Vaan eihän siitä voinut eikä saanut silloin puhua. Olisi voinut käydä huonosti kun 'veli juutalainen' (heitähän oli yli 80% bolshevikkihallinnossa) olisi ärähtänyt.

-----------
Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaarinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaarien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaikkialla Venäjällä juutalaisvastaisia mielenosoituksia.
Tsaarin virkakoneisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän kouluissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asukaslukua vastaavat kiintiöt korkeakouluihin.
Juutalaisten oikeutta riistää venäläisiä talonpoikia ja myös muuta juutalaisten liiketoimintaa rajoitettiin.
Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaarinvallan ja juutalaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallankumoukseen. Tästä lähtien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vastaan. Rotschildin pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulkomaisia tsaarinvastaisia vallankumousryhmiä.
Lopulta kasaarit onnistuivat organisoimaan vallankaappauksen Venäjällä. Lokakuun 1917 vallankaappaus oli 100% kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla.
Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat vallankaappauksen. Leninin, joka itsekin oli juutalainen, johtama sadan juutalaisen ydinjoukko harjoitteli vallankaappausta Sveitsin lomahotelleissa ennen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pankit rahoittivat vallankaappauksen.

Kasaarien johtamat bolshevikit murhasivat Venäjän vallankaappauksen ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan seuraavat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tuhansia siirrettiin keskitysleireille ja pidettiin panttivankeina):

tsaariperhe (seitsemän kristittyä)
28 piispaa ja arkkipiispaa
6 775 pappia
6 575 opettajaa
8 800 lääkäriä
54 850 upseeria
260 000 sotilasta
150 000 poliisia
48 000 santarmia
355 250 älymystön edustajaa
198 000 työläistä
915 000 talonpoikaa

Murhien syyksi riitti leima "luokkavihollinen" tai "vastavallankumouksellinen", mutta todellisuudessa venäläinen eliitti tuhottiin, jotta venäläiset eivät kykenisi tekemään vastavallankumousta kasaareita vastaan. Kasaarit olivat kuitenkin pieni vähemmistö Venäjällä ja riski paljastua poistettiin murhaamalla venäläinen sivistyneistö.

Kasaarien historian ja todellisen luonteen tunteminen on "avain" vuoden 1917 jälkeisen maailmanhistorian ymmärtämiselle, kuten Benjamin Freedman esittää. Tsaarin ja keisarillisen perheen murha oli vain jatkoa kasaarien perinteelle käyttää murhaa poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseen.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=4500000000000352&posting=22000000002823123

Itse olen aina ihmetellyt miksei silloin kun Kommunismin musta kirja kirjoitettiin otettu esille sitä, että kyse oli kasaarijuutalaisten masinoimasta hankkeesta? Kisei uutisoitu vaan tehtiin propagandaa?
Ehkä sinun on hyvä tietää tämäkin varsinkin nyt kun natotus taas on kovassa vauhdissa ja itse Bill Clintonkin tulossa tampereelle kertomaan eliitille mitä meidän pitäisi tehdä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000002823123

kepututkija kirjoitti:

Nythän Ristimäki puolustajan sai, oikein antisemitistin.

Juutalaiset ja amerikkalaiset ovat sekoittuneet mielessäsi; ennakkoasenne yhtä kohtaan peilautuu toiseenkin. Juutalaisvihasi josta johdat USA vihasi ei kestä rationaalista tarkastelua, se on ymmärrettävissä vain psyykkisen sekavuuden merkkinä. Sitähän tällä palstalla näkee yhtenään.

Ajatusmallissasi kaikkeen syyllisen itseoikeutettu osa lankeaa itsenäisille ja identiteetiltään vahvoille juutalaisille ja sitä kautta USA:han. Viha on perinteinen ratkaisu ongelmiin. Sinä todistat samalla hyvin veljesi Timon rauhanaatteen onttoudesta.

... alkaisit sinä kiistellä lautasesta", tuumaili taannoin englantilainen näytelmäkirjailija Tom Stoppard.





Ennen kuin "Kepututkija" ryhtyy jatkamaan ajatusmallinsa mukaista asioiden sotkemista ja halpahintaista leimaamista, soisin hänen kehittävän - tähän mennessä arvioituna kovin ontoksi havaittua - tutkijanotettaan - ja -moraaliaan vaikkapa tuolta -- >

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016297128

ei me kai olla vaatimassa jenkkejä mihinkään operaatioihin täällä - itse ne tänne tunkevat ja haluavat olla kukkona tunkiolla
ne kun ovat jo oman maansa syöneet niin nyt syödään toisia ja ilman lupaa, vahvemman oikeudella
se on psykopatiaa puhataassa muodossa jossa kansaivälistä lakia ei kunnioiteta
voi hyvä luoja, että kirjoitat typerästi mutta onhan sinullakin syysi siihen: et näe enempää ja omatuntosi on mikä on - hyvä alibi siis...joten ei syytellä mutta ihmetellään

mutta oletko varautunut siihen että käsityksesi todellisuudesta olisikin täysin väärä ja muokattu - ja sinä silti uskot että niin asiat ovat, sellainen todellisuus on?
pystytkö kyseenalaistamaan? olemaan kriittinen?
se on oleellista
entä jos todellisuus onkin tällainen ja sinä et tiedä siitä mitään?
omatunto - jos sellainen on syntynyt - reagoi myös todellisuuteen ja raektio on sen mukainen millaisena todellisuuden kokee

http://100777.com/911/finnish

http://vaikuttava.net/article.php?sid=3145

päähäsi.. kirjoitti:

ei me kai olla vaatimassa jenkkejä mihinkään operaatioihin täällä - itse ne tänne tunkevat ja haluavat olla kukkona tunkiolla
ne kun ovat jo oman maansa syöneet niin nyt syödään toisia ja ilman lupaa, vahvemman oikeudella
se on psykopatiaa puhataassa muodossa jossa kansaivälistä lakia ei kunnioiteta
voi hyvä luoja, että kirjoitat typerästi mutta onhan sinullakin syysi siihen: et näe enempää ja omatuntosi on mikä on - hyvä alibi siis...joten ei syytellä mutta ihmetellään

mutta oletko varautunut siihen että käsityksesi todellisuudesta olisikin täysin väärä ja muokattu - ja sinä silti uskot että niin asiat ovat, sellainen todellisuus on?
pystytkö kyseenalaistamaan? olemaan kriittinen?
se on oleellista
entä jos todellisuus onkin tällainen ja sinä et tiedä siitä mitään?
omatunto - jos sellainen on syntynyt - reagoi myös todellisuuteen ja raektio on sen mukainen millaisena todellisuuden kokee

http://100777.com/911/finnish

http://vaikuttava.net/article.php?sid=3145

...on että Yhdysvallat ja Nato auttaa Suomea jos sotilaallista apua tarvittaisiin. Asian toisti SAK presidentti Halonen vaalikeskusteluissa useamman kerran. Ja optiosta on todisteltu kilvan.

Toisella suupielellä haukutaan Yhdysvallat. En ymmärrä tuollaista omaatuntoa.

Käsitykseni on pysynyt vuosikymmenet lähes samana. En ole väärää hevosta juuri veikannut, kuten ovat tehneet 60-70 lukujen vasemmistradikaalit.

Suomalaisten käsitykset ovat Yhdysvaltojen suhteen kieroutuneet. Tietysti Yhdysvallat on asiaan myös syyllinen, eivät ole kyllin selvästi pystyneet osoittamaan tarkoitustaan.

Mihinkään seikkailukertomuksiin en usko, mihin linkkisi johdattelee.

mvv kirjoitti:

...on että Yhdysvallat ja Nato auttaa Suomea jos sotilaallista apua tarvittaisiin. Asian toisti SAK presidentti Halonen vaalikeskusteluissa useamman kerran. Ja optiosta on todisteltu kilvan.

Toisella suupielellä haukutaan Yhdysvallat. En ymmärrä tuollaista omaatuntoa.

Käsitykseni on pysynyt vuosikymmenet lähes samana. En ole väärää hevosta juuri veikannut, kuten ovat tehneet 60-70 lukujen vasemmistradikaalit.

Suomalaisten käsitykset ovat Yhdysvaltojen suhteen kieroutuneet. Tietysti Yhdysvallat on asiaan myös syyllinen, eivät ole kyllin selvästi pystyneet osoittamaan tarkoitustaan.

Mihinkään seikkailukertomuksiin en usko, mihin linkkisi johdattelee.

tai se sinulle sitä mitä sen sanotaan olevan
arvasin kyllä, että niin on
jotenkin sen vaistoaa tyylistä
Totuutta ei tavoittelekaan kuin muutama prosentti ihmisistä - suurin osa uskoo siihen mitä kerrotaan
vasta myöhemmin vuosikymmenien päästä saadaan tietää totuus - jos silloinkaan
siksi teikäläiset leimaavat totuudenetsijät salaliittolaisiksi tai seikkailukertomusten kirjoittajiksi
se onkin hyvä keino pitää yllä omaa maailmankuvaa siitäkin huolimatta ettei se olisi todellinen
Galileikin pantiin arestiin tai telkien taa kun väitti että maa kiertää aurinkoa

http://www.taivaansusi.net/historia/nwo.html

mvv kirjoitti:

...on että Yhdysvallat ja Nato auttaa Suomea jos sotilaallista apua tarvittaisiin. Asian toisti SAK presidentti Halonen vaalikeskusteluissa useamman kerran. Ja optiosta on todisteltu kilvan.

Toisella suupielellä haukutaan Yhdysvallat. En ymmärrä tuollaista omaatuntoa.

Käsitykseni on pysynyt vuosikymmenet lähes samana. En ole väärää hevosta juuri veikannut, kuten ovat tehneet 60-70 lukujen vasemmistradikaalit.

Suomalaisten käsitykset ovat Yhdysvaltojen suhteen kieroutuneet. Tietysti Yhdysvallat on asiaan myös syyllinen, eivät ole kyllin selvästi pystyneet osoittamaan tarkoitustaan.

Mihinkään seikkailukertomuksiin en usko, mihin linkkisi johdattelee.

Näissä keskusteluissa on kyllä käynyt kiistattoman selväksi, että nimimerkin "mvv" käsitykset ovat pysyneet "vuosikymmenet lähes samana".

Näin ollen ei ole ihme, ettei nimimerkki odottamansa "Yhdysvaltojen ja/tai NATO-avun" alta pysty näkemään sitä, mistä omantunnon, moraalin, etiikan ja kansainvälisen oikeuden kysymyksistä tämäkin avauskirjoitus on saanut syntynsä - ja syvänsä onkin.

Kannattaa nyt kyllä "mvv:n" keskeyttää sekä kylvötyöt että saldotiedustelut ja asettautua Yle TV1:n ääreen tiistai-iltapäivänä 9.5.2006 klo 16.30, kun MOT-ohjelma "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" tulee uusintana.

... meillä ei olsi kuppaa eikä viinikirvaa", tuumaili taannoin ranskalainen kirjailija Gustave Flaubert (1821 - 1880).

Nimimerkki "mvv" löytää asiaan kuin asiaan ja asiayhteen jos toiseenkin aina - Amerikan...




Optimistina rohkenen olettaa, että niin ladoilla kuin karvaooppeleillakin voi ajattelevainen ihminen irrottautua perinteisiltä kaviouriltaan...

Varsinkin jos ottaa ns. pohjia vaikkapa tuosta "ihmisoikeuskoosteesta"...



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016273093

kiinnosta kirjoitti:

tai se sinulle sitä mitä sen sanotaan olevan
arvasin kyllä, että niin on
jotenkin sen vaistoaa tyylistä
Totuutta ei tavoittelekaan kuin muutama prosentti ihmisistä - suurin osa uskoo siihen mitä kerrotaan
vasta myöhemmin vuosikymmenien päästä saadaan tietää totuus - jos silloinkaan
siksi teikäläiset leimaavat totuudenetsijät salaliittolaisiksi tai seikkailukertomusten kirjoittajiksi
se onkin hyvä keino pitää yllä omaa maailmankuvaa siitäkin huolimatta ettei se olisi todellinen
Galileikin pantiin arestiin tai telkien taa kun väitti että maa kiertää aurinkoa

http://www.taivaansusi.net/historia/nwo.html

http://www.promerit.net/talvisota.html

miksiköhän me aina uskomme siihen mitä meille tiedotetaan vaikka kulissien takana asiat etenevät aivan toisin - ja sitä totuutta me emme edes harvoja poikkeuksia lukuunottamatta vaivaudu edes miettimään
ja kun joku siitä muistuttaa nii jopa suutumme
- pieni on ihminen

vaan taistellaan oikeaa vihollista vastaa...siis islamia ja venäjää (siis venäjän kasaarijuutalaisia oligarkkeja sortavaa Putinia) vastaan
mutta on länsi joskus pettänytkin

http://www.promerit.net/talvisota.html

Timo Ristimäki kirjoitti:

Näissä keskusteluissa on kyllä käynyt kiistattoman selväksi, että nimimerkin "mvv" käsitykset ovat pysyneet "vuosikymmenet lähes samana".

Näin ollen ei ole ihme, ettei nimimerkki odottamansa "Yhdysvaltojen ja/tai NATO-avun" alta pysty näkemään sitä, mistä omantunnon, moraalin, etiikan ja kansainvälisen oikeuden kysymyksistä tämäkin avauskirjoitus on saanut syntynsä - ja syvänsä onkin.

Kannattaa nyt kyllä "mvv:n" keskeyttää sekä kylvötyöt että saldotiedustelut ja asettautua Yle TV1:n ääreen tiistai-iltapäivänä 9.5.2006 klo 16.30, kun MOT-ohjelma "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" tulee uusintana.

... meillä ei olsi kuppaa eikä viinikirvaa", tuumaili taannoin ranskalainen kirjailija Gustave Flaubert (1821 - 1880).

Nimimerkki "mvv" löytää asiaan kuin asiaan ja asiayhteen jos toiseenkin aina - Amerikan...




Optimistina rohkenen olettaa, että niin ladoilla kuin karvaooppeleillakin voi ajattelevainen ihminen irrottautua perinteisiltä kaviouriltaan...

Varsinkin jos ottaa ns. pohjia vaikkapa tuosta "ihmisoikeuskoosteesta"...



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016273093

...Ristimäen vastaus. Yritin valottaa mikä on ihmisten omatunto, voihan mainita myös moraalin ja etiikan. Epäilen sen olevan Islamilaisilla meihin verrattana melkoisen verinen.

Koskaan et kanna huolta mitä nämä mullahit tekevät kristityille. Sensijaan kannat huolta muutamasta Guantanomon vangista, ja tuskin siellä monta syytöntä on. Nämä vangit eivät ole mikään ihmisoikeusongelma verrattuna esim. Afrikkaan ja moneen muuhun sopukkaan missä Islam on vallan saanut. Meillä saa moskeijoita tehdä, saako Iraniin tehdä kirkkoja.

Käsityksesi on perin juurin vingsahtanut. Lainailet kaikenmailman Paasilinnojen itsestään selviä lauseita. Ainahan väkivaltaa on moraalilla perusteltu. Kyllähän lapsiakin piiskataan,-Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Siihen minkä mukaan ihmisen pitäisi toimia et vastannut mitään. Onko omatunto jokin ohjenuora, kun kerran tiedämme minkälaisia omiatuntoja on. Et tainnut löytää linkkiä. Eikä 60-70 lukujen mies ja ääni koulun käynyt maisteri pysty asioita selvittämää muuten kun linkkien kautta. Ei talonmiehet voineet arvata minkälaisia valmiuksia tulevaisuudessa tarvitaan. Luultiin kommunismin olevan ikuinen ja ainoa oikea.

Minun kaviourani on pysynyt käyttökelpoisena tuulet ja tuiskut, Ristimäen kavioura on sen sijaan kärsinyt haaksirikon.

Minä en odota Yhdysvaltoja apuun. Sitä apua odottaa Ristimäen hengenheimolaiset. Minä haluaisin Suomen liittyvän Naton jäseneksi. Silloin olisi selvät pelisäännöt puolustuksen ja monen muunkin asian suhteen.

mvv kirjoitti:

...Ristimäen vastaus. Yritin valottaa mikä on ihmisten omatunto, voihan mainita myös moraalin ja etiikan. Epäilen sen olevan Islamilaisilla meihin verrattana melkoisen verinen.

Koskaan et kanna huolta mitä nämä mullahit tekevät kristityille. Sensijaan kannat huolta muutamasta Guantanomon vangista, ja tuskin siellä monta syytöntä on. Nämä vangit eivät ole mikään ihmisoikeusongelma verrattuna esim. Afrikkaan ja moneen muuhun sopukkaan missä Islam on vallan saanut. Meillä saa moskeijoita tehdä, saako Iraniin tehdä kirkkoja.

Käsityksesi on perin juurin vingsahtanut. Lainailet kaikenmailman Paasilinnojen itsestään selviä lauseita. Ainahan väkivaltaa on moraalilla perusteltu. Kyllähän lapsiakin piiskataan,-Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Siihen minkä mukaan ihmisen pitäisi toimia et vastannut mitään. Onko omatunto jokin ohjenuora, kun kerran tiedämme minkälaisia omiatuntoja on. Et tainnut löytää linkkiä. Eikä 60-70 lukujen mies ja ääni koulun käynyt maisteri pysty asioita selvittämää muuten kun linkkien kautta. Ei talonmiehet voineet arvata minkälaisia valmiuksia tulevaisuudessa tarvitaan. Luultiin kommunismin olevan ikuinen ja ainoa oikea.

Minun kaviourani on pysynyt käyttökelpoisena tuulet ja tuiskut, Ristimäen kavioura on sen sijaan kärsinyt haaksirikon.

Minä en odota Yhdysvaltoja apuun. Sitä apua odottaa Ristimäen hengenheimolaiset. Minä haluaisin Suomen liittyvän Naton jäseneksi. Silloin olisi selvät pelisäännöt puolustuksen ja monen muunkin asian suhteen.

Tuo puolalaisen aforistikon Stanislaw Jerzy Lecin sarkastinen sutkautus tuli mieleen, kun katsoin iltapäivällä (uusintana) toimittaja Kati Juuruksen haastattelun ykkösen aamutv:stä (klo 13.05), kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemen Studia Generalia -luentoa "Toteutuvatko ihmisoikeudet?" Eduskunta 100 vuotta -sarjassa (klo 14.00) sekä lopuksi vielä Kati Juurksen MOT-ohjelman "Ensimmäisen valtkaunnan vieraana" (klo 16.30).

"Terrorisminvastaisen" taistelun guantanamolaisen olemuksen sekä oikeutuksen kyseenalaisuuden olisi luullut niistä ohjelmista avautuvan kenelle tahansa, jolle on annettu "sydän ja järki".

Vaan melkoiset näyttävät olleen - aikanaan - nimimerkin "mvv" saamat kristilliset, moraaliset ja eettiset opetukset siellä "heränneitten kansanopistossa" !

"Yritin valottaa mikä on ihmisten omatunto, voihan mainita myös moraalin ja etiikan. Epäilen sen olevan Islamilaisilla meihin verrattana melkoisen verinen", kirjoittaa "mvv" ja jatkaa: "Koskaan et kanna huolta mitä nämä mullahit tekevät kristityille. Sensijaan kannat huolta muutamasta Guantanomon vangista, ja tuskin siellä monta syytöntä on."

Voi parahin "mvv"!

Viime viikonvaihteessakin vietin monta rupeamaa Suomen Pipliaseuran ekumeenisessa raamattutapahtumassa, jonka teemana oli "Julkinen salaisuus".
(Ja "julkisella salaisuudella ei suinkaan tarkoiteta sitä, että eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ajaa vängällä Suomea sotilasliitto NATOn jäseneksi, Suomeen ainakin kuudetta ellei seitsemättäkin ydinvoimalaa, vastustaa vimmalla kaikkia mahdollisia kansanäänestyksiä ainakin semmoisista asioista, joissa ratkaistaan se onko Suomen oma perustuslaki kaikkein ylin vai onko EU:n vielä sitäkin ylempänä jne.)

Jos "mvv:n" niin sanottu "omatunto" jättää soimaamatta siitä, mitä itseään demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaana pitävän valtion hallinto tekee vaikkapa vain about kahdellekymmenelle uiguurille - ovat muuten kaiketi kaikki muslimeita - meillä on taatusti kummallakin omanlaisemme käsitys - monen muun asian ohessa - omastatunnostakin. Ainakin siis moraalista, etiikasta - ja ihmisoikeuksista!

Ennen tuohtuneita turahduksiaan kannattaisi "mvv:n" kyllä harrastaa hivenen täydentäviä opintoja, ainakin ellei aio kiertää samaa ennakkoluulojentäyteistä kaviouraansa maailman tappiin.

Otanpa USA-kritiikin "ymmärtämiseksi" pienen katkelman Martin Scheininia - uusintana:

"- - Yhdysvaltoihin ei ensimmäiseksi

Scheinin sanoo monien odottavan, että YK:n ensimmäinen terrorismin vastaisista toimista kertova erityisraportoija keskittyisi aluksi Yhdysvaltoihin.

- Varmasti Yhdysvallat pitkällä tähtäimellä onkin huomion kohde, mutta se on samalla niin suuri ja monimutkainen kokonaisuus, ettei minusta ole mitään syytä rynnätä ensimmäiseksi sinne.

Scheinin muistuttaa YK:n monivuotisesta yrityksestä saada edustajansa Guantanamon sotilastukikohtaan. Viisi YK:n ihmisoikeustoimikunnan raportoijaa on pyytänyt päästä Guantanamoon, mutta pitkään harkittuaan Yhdysvallat päätyi omalaatuiseen eleeseen: kutsui muodollisesti kolme näistä viidestä tukikohtaan, mutta ei luvannut heille mahdollisuutta keskustella vankien kanssa. Monen mielestä se oli Yhdysvaltojen puolelta suora torjunta.

Yhdysvalloista löytyy raportoijan mielestä merkkejä siitä, että ihmiset eivät enää välttämättä välitä, mitä tapahtuu "muille". Sellainen on kuitenkin vaarallista:

- Jos terroristit pystyvät provosoimaan länsimaiset yhteiskunnat luopumaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, niin silloin terroristit ovat saavuttaneet suuren voiton. Olettaen että heidän pyrkimyksensä on tuhota tämä länsimainen yhteiskuntajärjestelmä. - -"

Julkaistu 13.11.2005 3:06:24

Lähdelinkki:
http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2005-11-13,104:3:339684,1:0:0:0:0:0:


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016273093




Luulisi siitäkin myyös "mvv:n" ymmärtävän, "että kenelle paljon on annettu, siltä myös paljon vaaditaan". USA:lle on vuosien saatossa kertynyt sekä - omasta mielestään kaiketi - "taivaan" että maallistakin mannaa niin, että on tuskin muuta kuin kohtuullista että se ymmärtäisi käyttäytyä haltuunsa saamansa leiviskän edellyttämällä tavalla, aivan kuin isossa kirjassa "hyvän taloudenhoitajan" odotetaan toimivan.

Esiintyyhän Yhdysvallat mielellään demokratian ja ihmisoikeuksien "mallimaana", joka - ainakin presidentti George W Bushin hallinnon aikana eli uskonnollisen äärioikeiston tukemana - uskoo toteuttavansa "jumalallista missiota" kaikkialla maailmassa.

Ottamalla "maailmanpoliisin" rooliin USA on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa "sitä saa mitä tilaa".

Näin ainakin arvioi vastikään suomennetussa kirjassa "Kylmä sota ja terrorin juuret" Columbian yliopiston professori Mahmood Mamdani, jonka mukaan "nykyaikainen poliittinen terrorismi on pitkälti Yhdysvaltain oma luomus. Yhdysvallat flirttaili terrorismin kanssa vuosikymmeniä ennen kuin se joutui itse sen uhriksi. Terrorismin sodankäynnin se välineenä se oppi Vietnamin sodassa. Oppia jalostettiin Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Afganistanissa. Terrorismia Yhdysvallat on usein rahoittanut huumekaupalla."

Mamdanin mukaan "siinä terrorismissa, jota vastaan nyt käydään sotaa, ei suinkaan ole kysymys lännen ja islamilaisen maailman käymästä sivilisaatioiden välisestä sodasta. Islamistinen terrorismi on kylmän sodan sivutuote, luojansa käsistä karannutta politiikan jatkamista väkivallan keinoin."

Toimittaja Kai Hirvasnoro on kirjoittanut viime perjantain (5.5.2006) KU Viikkolehteen (ss. 12 - 15) sangen perusteellisen esityksen sekä Yhdysvaltain "terrorisminvastaisen sodan" historiasta että Mamdanin kirjasta. Suosittelen, että nimimerkki "mvv" kiireenvilkkaa kipittää paikallisen kirjaston lehtisaliin sekä yleensä avartamaan näkemystään että eritoten sparraamaan omaatuntoaan!

Kattavammin tiedoin niin kristinuskosta kuin islamista ja muistakin uskonnoista ja ennen muuta herkimmin aistein ja omintunnoin näistäkin keskusteluista voi tulla huomattavasti "ylösrakentavampia"...



PS. "Ihminen ei saa paeta elämää. Kaikkein vähimmän sitä saa tehdä kristitty. Jos hän todella tuntee omistavansa Kristuksen, tulee hänen antutua yhteiskunnallista mädätystä suolaamaan. Jos hän sitä karttaa, on hän joko pelkuri tahi ilkeän voiton pyytäjä; menettämisen, persoonallisen lankeemuksen pelosta ei uskalla antautua siihen elämänkohtaan, missä juuri häntä tarvittaisiin."

Santeri Alkio: Ilkka 27.8.1914.

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

MOTin "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" -ohjelman käsikirjoitus muuten löytynee tuosta linkistä, sitä voi saldotiedustelujen lomassa vilkuilla vaikka pitkin yötä:


http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma

http://www.yle.fi/mot/kj060508/kasikirjoitus.htm

Timo Ristimäki kirjoitti:

Tuo puolalaisen aforistikon Stanislaw Jerzy Lecin sarkastinen sutkautus tuli mieleen, kun katsoin iltapäivällä (uusintana) toimittaja Kati Juuruksen haastattelun ykkösen aamutv:stä (klo 13.05), kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemen Studia Generalia -luentoa "Toteutuvatko ihmisoikeudet?" Eduskunta 100 vuotta -sarjassa (klo 14.00) sekä lopuksi vielä Kati Juurksen MOT-ohjelman "Ensimmäisen valtkaunnan vieraana" (klo 16.30).

"Terrorisminvastaisen" taistelun guantanamolaisen olemuksen sekä oikeutuksen kyseenalaisuuden olisi luullut niistä ohjelmista avautuvan kenelle tahansa, jolle on annettu "sydän ja järki".

Vaan melkoiset näyttävät olleen - aikanaan - nimimerkin "mvv" saamat kristilliset, moraaliset ja eettiset opetukset siellä "heränneitten kansanopistossa" !

"Yritin valottaa mikä on ihmisten omatunto, voihan mainita myös moraalin ja etiikan. Epäilen sen olevan Islamilaisilla meihin verrattana melkoisen verinen", kirjoittaa "mvv" ja jatkaa: "Koskaan et kanna huolta mitä nämä mullahit tekevät kristityille. Sensijaan kannat huolta muutamasta Guantanomon vangista, ja tuskin siellä monta syytöntä on."

Voi parahin "mvv"!

Viime viikonvaihteessakin vietin monta rupeamaa Suomen Pipliaseuran ekumeenisessa raamattutapahtumassa, jonka teemana oli "Julkinen salaisuus".
(Ja "julkisella salaisuudella ei suinkaan tarkoiteta sitä, että eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ajaa vängällä Suomea sotilasliitto NATOn jäseneksi, Suomeen ainakin kuudetta ellei seitsemättäkin ydinvoimalaa, vastustaa vimmalla kaikkia mahdollisia kansanäänestyksiä ainakin semmoisista asioista, joissa ratkaistaan se onko Suomen oma perustuslaki kaikkein ylin vai onko EU:n vielä sitäkin ylempänä jne.)

Jos "mvv:n" niin sanottu "omatunto" jättää soimaamatta siitä, mitä itseään demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaana pitävän valtion hallinto tekee vaikkapa vain about kahdellekymmenelle uiguurille - ovat muuten kaiketi kaikki muslimeita - meillä on taatusti kummallakin omanlaisemme käsitys - monen muun asian ohessa - omastatunnostakin. Ainakin siis moraalista, etiikasta - ja ihmisoikeuksista!

Ennen tuohtuneita turahduksiaan kannattaisi "mvv:n" kyllä harrastaa hivenen täydentäviä opintoja, ainakin ellei aio kiertää samaa ennakkoluulojentäyteistä kaviouraansa maailman tappiin.

Otanpa USA-kritiikin "ymmärtämiseksi" pienen katkelman Martin Scheininia - uusintana:

"- - Yhdysvaltoihin ei ensimmäiseksi

Scheinin sanoo monien odottavan, että YK:n ensimmäinen terrorismin vastaisista toimista kertova erityisraportoija keskittyisi aluksi Yhdysvaltoihin.

- Varmasti Yhdysvallat pitkällä tähtäimellä onkin huomion kohde, mutta se on samalla niin suuri ja monimutkainen kokonaisuus, ettei minusta ole mitään syytä rynnätä ensimmäiseksi sinne.

Scheinin muistuttaa YK:n monivuotisesta yrityksestä saada edustajansa Guantanamon sotilastukikohtaan. Viisi YK:n ihmisoikeustoimikunnan raportoijaa on pyytänyt päästä Guantanamoon, mutta pitkään harkittuaan Yhdysvallat päätyi omalaatuiseen eleeseen: kutsui muodollisesti kolme näistä viidestä tukikohtaan, mutta ei luvannut heille mahdollisuutta keskustella vankien kanssa. Monen mielestä se oli Yhdysvaltojen puolelta suora torjunta.

Yhdysvalloista löytyy raportoijan mielestä merkkejä siitä, että ihmiset eivät enää välttämättä välitä, mitä tapahtuu "muille". Sellainen on kuitenkin vaarallista:

- Jos terroristit pystyvät provosoimaan länsimaiset yhteiskunnat luopumaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, niin silloin terroristit ovat saavuttaneet suuren voiton. Olettaen että heidän pyrkimyksensä on tuhota tämä länsimainen yhteiskuntajärjestelmä. - -"

Julkaistu 13.11.2005 3:06:24

Lähdelinkki:
http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2005-11-13,104:3:339684,1:0:0:0:0:0:


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016273093




Luulisi siitäkin myyös "mvv:n" ymmärtävän, "että kenelle paljon on annettu, siltä myös paljon vaaditaan". USA:lle on vuosien saatossa kertynyt sekä - omasta mielestään kaiketi - "taivaan" että maallistakin mannaa niin, että on tuskin muuta kuin kohtuullista että se ymmärtäisi käyttäytyä haltuunsa saamansa leiviskän edellyttämällä tavalla, aivan kuin isossa kirjassa "hyvän taloudenhoitajan" odotetaan toimivan.

Esiintyyhän Yhdysvallat mielellään demokratian ja ihmisoikeuksien "mallimaana", joka - ainakin presidentti George W Bushin hallinnon aikana eli uskonnollisen äärioikeiston tukemana - uskoo toteuttavansa "jumalallista missiota" kaikkialla maailmassa.

Ottamalla "maailmanpoliisin" rooliin USA on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa "sitä saa mitä tilaa".

Näin ainakin arvioi vastikään suomennetussa kirjassa "Kylmä sota ja terrorin juuret" Columbian yliopiston professori Mahmood Mamdani, jonka mukaan "nykyaikainen poliittinen terrorismi on pitkälti Yhdysvaltain oma luomus. Yhdysvallat flirttaili terrorismin kanssa vuosikymmeniä ennen kuin se joutui itse sen uhriksi. Terrorismin sodankäynnin se välineenä se oppi Vietnamin sodassa. Oppia jalostettiin Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Afganistanissa. Terrorismia Yhdysvallat on usein rahoittanut huumekaupalla."

Mamdanin mukaan "siinä terrorismissa, jota vastaan nyt käydään sotaa, ei suinkaan ole kysymys lännen ja islamilaisen maailman käymästä sivilisaatioiden välisestä sodasta. Islamistinen terrorismi on kylmän sodan sivutuote, luojansa käsistä karannutta politiikan jatkamista väkivallan keinoin."

Toimittaja Kai Hirvasnoro on kirjoittanut viime perjantain (5.5.2006) KU Viikkolehteen (ss. 12 - 15) sangen perusteellisen esityksen sekä Yhdysvaltain "terrorisminvastaisen sodan" historiasta että Mamdanin kirjasta. Suosittelen, että nimimerkki "mvv" kiireenvilkkaa kipittää paikallisen kirjaston lehtisaliin sekä yleensä avartamaan näkemystään että eritoten sparraamaan omaatuntoaan!

Kattavammin tiedoin niin kristinuskosta kuin islamista ja muistakin uskonnoista ja ennen muuta herkimmin aistein ja omintunnoin näistäkin keskusteluista voi tulla huomattavasti "ylösrakentavampia"...



PS. "Ihminen ei saa paeta elämää. Kaikkein vähimmän sitä saa tehdä kristitty. Jos hän todella tuntee omistavansa Kristuksen, tulee hänen antutua yhteiskunnallista mädätystä suolaamaan. Jos hän sitä karttaa, on hän joko pelkuri tahi ilkeän voiton pyytäjä; menettämisen, persoonallisen lankeemuksen pelosta ei uskalla antautua siihen elämänkohtaan, missä juuri häntä tarvittaisiin."

Santeri Alkio: Ilkka 27.8.1914.

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

MOTin "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" -ohjelman käsikirjoitus muuten löytynee tuosta linkistä, sitä voi saldotiedustelujen lomassa vilkuilla vaikka pitkin yötä:


http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma

http://www.yle.fi/mot/kj060508/kasikirjoitus.htm

...jo jotain omiakin ajatuksiaan kirjoittelemaan. Tai ainakin omaa tekstiä, ettei kaikki ole täysin lainattua. Lainattua en lue, luen vain kunkin itse kirjoittamat. Jos haluan lukea jotain paasilinnaa luen sitä, enkä välitä toisten oman mieltymyksen mukaan siitä ottamia lainauksia tavata.

Ei vieläkään tullut pienintäkään arvostelua Islamilaiseen omaantuntoon. Ei bipliaseura ole saanut vielä otetta.

Mikään kansanopisto tuskin pystyy niitä hyviä opetuksiaan kaikkia juurruttamaan muutamassa kuukaudessa. Sensijaan N-Liiton bropakanda näyttää tehneen selvää jälkeä Ristimäestä, vai menikö oppi otolliseen maaperään. Raamattuakin näyttää saavan lainata, kun vain tarkoitusperä on tietyn suuntainen.

Enhän minä ole väittänyt ettei Yhdysvallat olisi tehnyt virheitä. On terroristejakin tukenut, esim Afkanistanissa. Silloin oli vielä Kommunismi voimissaan, Yhdysvallat joutui turvautumaan silloin hekkoonkin oljenkorteen estääkseen vielä pahemman, eli Kommunistit. Kumpien omatunto on lähempänä omaani ,Kommunistin tai Islamilaisen, en tiedä. En hyväksy kummankaan politiikkaa.

On lähes käsittämätöntä miksi ihmiset ei muista mistä Yhdysvaltojen Irakkiin meno johtui. Eikä Yhdysvallat mennyt sinne sotimaan, eikä silloin montakaan laukausta heitä vastaan ammuttu kun he sinne manivät. Laukauksia on alkanut tulla myöhemmin. Terroristit jotka on sielläkin ulkomaista tuontitavaraa tekevät kaikkensa ettei olot rauhoittuisi. Ja tälläistä toimintaa ihmiset nykyisin varsin laajasti kannattaa.

Minä en kannata. Minun mielestäni myös Irakilaisille kuuluisi rauha, terroristit painukoon helvettiin. YK pani kovat pakotteet Irakille jo ensimmäisen Bushin ja YK.n yhdessä tekemän operaation jälkeen. Niistä pakotteista on ihmiset Irakissa kärsineet vuosikaudet. YK:n virkailijat tekivät omia vääryyksiään myöskin, lahjonta ja kaikki vääryys kukoisti. Ja YK oli siinä mukana.

Oli virhe Bush vanhemmalta jättää Hussein valtaan, olisi pitänyt jo silloin pääterroristi nitistää. Mutta oliko sitten YK:n mukanaolo operaatiossa hyväksyjänä syynä puolitiehen jättämisessä. Kuitenkin se on nyt aiheuttanut paljon kärsimystä. Mutta parempi tämäkin kun Hussein yhä vallassa ja valmentamassa pojistaan samanlaisia hirviöitä.

Yhdysvallat on pelastanut kerran Euroopan Hitleriltä, siitä nyt nautimme. Muista sitäkin , äläkä aina ole niin yksipuolisesti haukkumassa Yhdysvaltoja.

mvv kirjoitti:

...jo jotain omiakin ajatuksiaan kirjoittelemaan. Tai ainakin omaa tekstiä, ettei kaikki ole täysin lainattua. Lainattua en lue, luen vain kunkin itse kirjoittamat. Jos haluan lukea jotain paasilinnaa luen sitä, enkä välitä toisten oman mieltymyksen mukaan siitä ottamia lainauksia tavata.

Ei vieläkään tullut pienintäkään arvostelua Islamilaiseen omaantuntoon. Ei bipliaseura ole saanut vielä otetta.

Mikään kansanopisto tuskin pystyy niitä hyviä opetuksiaan kaikkia juurruttamaan muutamassa kuukaudessa. Sensijaan N-Liiton bropakanda näyttää tehneen selvää jälkeä Ristimäestä, vai menikö oppi otolliseen maaperään. Raamattuakin näyttää saavan lainata, kun vain tarkoitusperä on tietyn suuntainen.

Enhän minä ole väittänyt ettei Yhdysvallat olisi tehnyt virheitä. On terroristejakin tukenut, esim Afkanistanissa. Silloin oli vielä Kommunismi voimissaan, Yhdysvallat joutui turvautumaan silloin hekkoonkin oljenkorteen estääkseen vielä pahemman, eli Kommunistit. Kumpien omatunto on lähempänä omaani ,Kommunistin tai Islamilaisen, en tiedä. En hyväksy kummankaan politiikkaa.

On lähes käsittämätöntä miksi ihmiset ei muista mistä Yhdysvaltojen Irakkiin meno johtui. Eikä Yhdysvallat mennyt sinne sotimaan, eikä silloin montakaan laukausta heitä vastaan ammuttu kun he sinne manivät. Laukauksia on alkanut tulla myöhemmin. Terroristit jotka on sielläkin ulkomaista tuontitavaraa tekevät kaikkensa ettei olot rauhoittuisi. Ja tälläistä toimintaa ihmiset nykyisin varsin laajasti kannattaa.

Minä en kannata. Minun mielestäni myös Irakilaisille kuuluisi rauha, terroristit painukoon helvettiin. YK pani kovat pakotteet Irakille jo ensimmäisen Bushin ja YK.n yhdessä tekemän operaation jälkeen. Niistä pakotteista on ihmiset Irakissa kärsineet vuosikaudet. YK:n virkailijat tekivät omia vääryyksiään myöskin, lahjonta ja kaikki vääryys kukoisti. Ja YK oli siinä mukana.

Oli virhe Bush vanhemmalta jättää Hussein valtaan, olisi pitänyt jo silloin pääterroristi nitistää. Mutta oliko sitten YK:n mukanaolo operaatiossa hyväksyjänä syynä puolitiehen jättämisessä. Kuitenkin se on nyt aiheuttanut paljon kärsimystä. Mutta parempi tämäkin kun Hussein yhä vallassa ja valmentamassa pojistaan samanlaisia hirviöitä.

Yhdysvallat on pelastanut kerran Euroopan Hitleriltä, siitä nyt nautimme. Muista sitäkin , äläkä aina ole niin yksipuolisesti haukkumassa Yhdysvaltoja.

Semmoinen näet tulee keskiviikkoiltana klo 19.15 Yle TV1:ltä...



"Lainattua en lue, luen vain kunkin itse kirjoittamat", tunnustaa nimimerkki "mvv" rehellisesti. Ja sillä kaiketi sitten selittyykin se, että hänen käsityksensä niin uskonnoista, Raamatusta, Koraanista jne, uskonnon, talouden ja politiikan keskinäissuhteista, historiasta, eritoten toisen maailmansodan - ja myös myöhemmästä historiasta ja monesta muusta osoittaa kutakuinkin oikeaan osuneeksi sen, mitä amerikkalainen kirjailija ja lehtimies Ambrose Bierce (1845 - 1914) kirjoitti: "Mitä on historia? Enimmäkseen väärinkäsitystä, useimmiten lurjusmaisten hallitsijoiden ja hourupäisten sotilaiden tekosien selostusta."

Nimimerkkiin "mvv" on Yhdysvaltain nykyisen presidentin George W. Buishin ja tämän regimen ja taustavoimien oppi "hyvistä" ja "pahoista" langennut todella "otolliseen maaperään".

Aiemmin näissä keskusteluissa "mvv" esitti ihan omat listansa "hyvistä ja pahoista sanoista", joitten kautta hänen koko - sangen yksinkertaistettu ja peräti mustavalkoinen - maailmankuvansa sekä aukeaa että selittyy.

Surullista, sillä voisi hyvinkin kuvitella, että noinkin aktiivinen kansanopistomies kykenisi vastaanottamaan omaan maailman- ja elämänkatsomukseensa "poikkipuolisesti" suhtautuvaa tietoa edes kutakuinkin rauhallisesti.

"On lähes käsittämätöntä miksi ihmiset ei muista mistä Yhdysvaltojen Irakkiin meno johtui. Eikä Yhdysvallat mennyt sinne sotimaan, eikä silloin montakaan laukausta heitä vastaan ammuttu kun he sinne manivät. Laukauksia on alkanut tulla myöhemmin. Terroristit jotka on sielläkin ulkomaista tuontitavaraa tekevät kaikkensa ettei olot rauhoittuisi. Ja tälläistä toimintaa ihmiset nykyisin varsin laajasti kannattaa", kirjoittaa "mvv" - ja kaiketi uskoo jokaiseen "itse kirjoittamaansa" sanaan?

Toden totta: ei Yhdysvallat ja "samanhenkisten koalitio", jossa Lipposen hallituskauden lopulla Suomikin aivan eduskuntavaalien alle 2003 asti keikkui ns. hang around -jäsenenä, ei kuvitellutkaan menevänsä "sotimaan". Yhdyvallat kuvitteli, että se ja sen rakentaman koalition sotajoukot otetaan suklaakonvehdein ja ruusuin vastaan, vaikka kenelle tahansa patriootille lienee helppo tajuta, että Irakissa sen kansan syvien rivien parissa tulijoita alettiin varsin pian ymmärtää "hyökkääjinä" ja "miehittäjinä". Mitä he luonnollisesti olivatkin ja ovatkin.

"Mvv" on oikeassa siinä, ettei Irakissa - eikä sen puoleen missään muuallakaan maailmassa - ollut 20.3.2003 "terroristeja", ei ainakaan siinä määrin kuin mitä on ollut "terrorisminvastaisen" sodan jatkuessa. Ei Irakissa ollut Saddam Husseinin aikana semmoisia "savuavia" saati muita aseitakaan, joilla parivaljakko Bush & Blair laitonta hyökkäystään perustelivat - ja olivat onnistua höynäyttämään ns. kansainvälisen yhteisönkin operaatioittensa takuumieheksi.

Kun se ei sitten lopulta kuitenkaan onnistunut, "samanhenkisten koalitio" aloitti kansainvälisen oikeuden vastaisen operaationsa suvereenia Irakin tasavaltaa - vaikka silloin kuinkakin yksinvaltiaasti hallitun - vastaan, ja varsin paljon toisenmoisin vaikuttimin, kuin mitä "mvv" suostuu - sangen vajavaisin historiatietoinensa - ymmärtämään.

"- - Minun mielestäni myös Irakilaisille kuuluisi rauha, terroristit painukoon helvettiin. YK pani kovat pakotteet Irakille jo ensimmäisen Bushin ja YK.n yhdessä tekemän operaation jälkeen. Niistä pakotteista on ihmiset Irakissa kärsineet vuosikaudet. YK:n virkailijat tekivät omia vääryyksiään myöskin, lahjonta ja kaikki vääryys kukoisti. Ja YK oli siinä mukana.

Oli virhe Bush vanhemmalta jättää Hussein valtaan, olisi pitänyt jo silloin pääterroristi nitistää. Mutta oliko sitten YK:n mukanaolo operaatiossa hyväksyjänä syynä puolitiehen jättämisessä. Kuitenkin se on nyt aiheuttanut paljon kärsimystä. Mutta parempi tämäkin kun Hussein yhä vallassa ja valmentamassa pojistaan samanlaisia hirviöitä."

Nimimerkkiä "mvv" ei voi kyllä syyttää "näkemystensä kätkemisestä". "Mvv" ei kyllä pane "bropakandoineen", "bibliaseuroineen", "Afkanistaneineen" ja "rarikaaleineen" niin sanotusti kynttiläänsä vakan alle!

Tosiasioiden kanssa hänen paatoksellaan on vain kovin vähän tekemistä.

Luonnollisesti (myös) irakilaisille kuuluu "rauha". Luonnollisesti "terroristit" voisivat painua jonnekin, mutta - erittelemättä sitä, mitä "terroristeilla" kulloinkin tarkoitetaan - "mvv:n" toivoma menosuunta on aika rohkeasti ilmaistu.

Sanottaisiinko vaikka niin, että irakilaisten olisi pitänyt alun alkaenkin saada itse ratkaista sen, minkämoinen hallinto ja minkämoisin hallitsijoin heidän suvereenissa valtiossaan voi vallita ja hallita. Se kuluu kansainvälisen oikeuden keskeisimpiin perusperiaatteisiin, mutta mitkähän tahot tässä maailmassa näinä kapi(ai)sina aikoina eivät juuri tunnu moista valtiosuvereniteettia tunnustavan?

Siis: niin terroristit kuin valtioterroristitkin joutavat pois niin Irakista kuin muistakin maista ja valtioista. Ja diktaattorien soisin väistyvän kaikkialla demokraattisten hallintomallien tieltä.

Mutta moisenmoisten operaatioiden (väkivaltaisen toteuttamisen) oikeutusta ei ole ollut sen enempää
vanhemmalla kuin nuoremmallakaan Bushilla, vaikka kaiketi "mvv:nkin" mielestä semmoinen voimankäytön valtuutus on heille kumallekin annettu ihan heitä itseäänkin korkeimmilta "tahoilta".

Siksi suosittelenkin, että "mvv" lukisi enemmän ja luulisi vähemmän. Kaikkinaisia kirjoja ja lehtikirjoituksia, esitelmiä, niin "oman mielensä mukaisa" kuin myös semmoisia, jotka (mahdollisesti) sotivat omaa ajtausmaailmaa ja katsantokantaa vastaan.

Kun "mvv" tuntuu jatkuvasti palaavan Yhdysvaltain maailmanpoliisina toimimisen oikeutukseen yleensä ja Irakin-sodan oikeutukseen erityisesti, hänelle täytyy antaa tutustua - ainakin vielä tämän kerran - siihen, mitä kansainvälinen oikeus ja keskeisimmät suomalaiset kansainvälisen oikeuden asiantuntijat - Martti Koskenniemi heidän joukossaan - olivat ja ovat 20.3.2003 Bushin & Blairin "samanhenkisten koaliton" aloittamasta hyökkäyksestä Irakiin:


§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.

Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.

Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.

Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.

Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.

Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti

Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)

Tutkijat

Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori

Lapin yliopisto

Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)

Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)

Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)

Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen

Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti

Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)

Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta

The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"

Lähdelinkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html



§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

Yllä olevan toivon mukaan tultua luetuksi ja ymmärretyksi arjoilen tässä vielä pari kolme mahdollisuutta nimimerkille "mvv" kaiketi niin ikään "poikkipuolisen" lisätiedonhankintaan.


***************************


"Chossudovsky, Michel:

Sota ja globalisaatio (War and Globalisation)


Suomentaja: Petri Stenman
ISBN: 952-471-161-3
Sidosasu: nid., 175 s.
ilm: 07/2003
Saatavuus: Saatavissa normaalisti
Hinta: 24.00 e / Rauhanpuolustajilta 22 e postikulut



Michel Chossudovsky on Kanadassa asuva brittiläis-ranskalaissyntyinen taloustieteen tutkija, joka työskentelee professorina Ottawan yliopistossa. Like julkaisi vuonna 2002 hänen kirjansa Köyhyyden globalisaatio, ja samoihin aikoihin hän vieraili Suomessakin.

Uudessa teoksessaan Chossudovsky purkaa ansiokkaasti ja analyyttisesti Yhdysvaltain sisä- ja ulkopoliittisia myyttejä. Hän pohtii mm. 11.9.2001 tapahtuneen terrori-iskun syitä ja seurauksia. Chossudovsky väittää maailman talouden tarvitsevan paitsi öljyä, myös huumeita. Huumekaupan tärkeä keskus on Afganistan. Sen ja Pakistanin alueilla tuotetaan suurin osa maailman heroiinista.

Chossudovsky väittää USA:n rahoittaneen CIA:n välityksellä Pakistanin sotilastiedustelupalvelu ISI:ä, jonka leireillä puolestaan koulutettiin al-Qaidan taistelijoita. Teoksen mukaan näin tapahtui sekä republikaanien edellisellä valtakaudella että Clintonin johtamalla demokraattien kaudella.

Chossudovsky pohjaa väitteensä julkisiin Yhdysvaltain kongressin ja senaatin julkaisemiin asiakirjoihin, jotka löytyvät teoksen viitteistä ja lähdeluetteloista. Myös Osama bin Ladenin nimi tulee useasti esiin kongressien papereissa, eikä häntä suinkaan mainita etsittynä terroristina, vaan koulutukseen osallistuvana taistelijana.

***

Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ei ole suunnattu islamilaisen fundamentalismin patoamiseen, itse asiassa pikemminkin päinvastoin. Syyskuun 11. päivän vanavedessä tapahtunut radikaalin islamin merkittävä nousu Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa sopii Washingtonin salaiseen suunnitelmaan. Suunnitelmaan kuuluu pikemminkin kansainvälisen terrorismin ylläpito kuin taisteleminen sitä vastaan. Tarkoitus on horjuttaa kansallisia rakenteita ja estää sellaisten aitojen kansalaisliikkeiden synty, jotka vastustavat Amerikan imperiumia. Washington tukee edelleen CIA:n salaisten operaatioiden välityksellä islamilaisen fundamentalismin etenemistä, etenkin Kiinassa ja Intiassa. Ahdasmielisten, fundamentalististen ja muiden vastaavien liikkeiden kasvu palvelee kaikkialla maailmassa yleensä Yhdysvaltojen etuja. Näitä moninaisia järjestöjä ja aseistettuja kapinallisia on kannustettu varsinkin maissa, joiden valtiolliset instituutiot ovat sortuneet IMF:n tukemien talousreformien alle. IMF:n talouslääkkeiden soveltaminen saa usein aikaan etnisen ja sosiaalisen nahistelun ilmapiirin, joka puolestaan suosii fundamentalismin kasvua ja yhteisöjen välistä väkivaltaa. Fundamentalistijärjestöt tuovat oman osansa prosessiin tuhoamalla ja syrjäyttämällä maalliset instituutiot.

Lyhyellä aikavälillä fundamentalismi luo erillisiä etnisiä ja sosiaalisia yhteisöjä. Se heikentää ihmisten mahdollisuuksia järjestäytyä Amerikan imperiumia vastaan. Nämä järjestöt tai liikkeet, esimerkiksi talebanit, yleensä kiihottavat Setä Samulin vastaiseen rintamaan sellaisella tavalla, josta ei ole mitään todellista uhkaa Amerikan laveammille geopoliittisille ja taloudellisille eduille. Washington on koko ajan tukenut järjestöjen kehittymistä keinona riisua aseista ne yhteiskunnalliset liikkeet, joiden se pelkää uhkaavan Yhdysvaltojen taloudellista ja poliittista ylivaltaa."


Lähdelinkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/2003/sota.html


***************************

"William Pitt & Scott Ritter:

Irakin sota - Mitä Bush ei halua sinun tietävän


Rauhanpuolustajilta 12 € postikulut.



Saddam Husseinilla ja Al-Quaidalla ei ole mitään yhteistä.

Irakin asevarastot on tuhottu Persianlahden sodan jälkeen.

Ulkoa päin pakotettu vallanvaihto ei johda demokratiaan.

Teos vie pohjan pois kaikilta argumenteilta, joita presidentti Bush ja hänen lähipiirinsä on käyttänyt USA:n hyökkäyksen puolesta. Irakin sota on ollut bestsellerlistoilla ympäri maailmaa heti ilmestymisestään.

Scott Ritter on entinen YK:n asetarkastaja, joka tietää sodan todelliset riskit ja pohtii myös mitä tapahtuu, jos sotaa ei aloiteta. Ritter on palvellut USA:n laivastossa. Hän on tunnettu republikaani ja kertonut äänestäneensä George W. Bushia presidentiksi. William Pitt on poliittinen toimittaja ja Lähi-idän asiantuntija."




Lähdelinkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/2003/irakin.html


***************************

"Mahmood Mamdani:
Kylmä sota ja terrorin juuret

(Alkuteos: Good Muslim, Bad Muslim. America, the Cold War and the Roots of Terror)

Suomentanut Petri Stenman

ISBN: 952-471-726-3, nid., 307 s.
Hinta Rauhanpuolustajista 25 euroa postikulut
(ovh. 27 euroa)


Mistä nykyterroristit ammentavat oppinsa? Onko lännen ja islamilaisen maailman suhteessa todella kyse kultuurien yhteentörmäyksestä?

Mamdani avaa kirjassaan tuoreen näkökulman moniin tämänkaltaisiin kysymyksiin. Hän nostaa esiin kolonialismin perinnön ja kylmän sodan vaikutukset nykytilanteeseen. Moni kulttuuriseksi luultu tilanne paljastuu poliittiseksi – ja moni terroristiliike Yhdysvaltojen entiseksi liittolaiseksi taisteluissa, joita on käyty laillisia hallituksia vastaan niin eteläisessä Afrikassa, Etelä-Amerikassa kuin Lähi-Idässäkin.

Viimeksi Yhdysvaltain monenkeskinen näännytyssota käytiin 1990-luvun Irakissa: YK:n talouspakotteet tappoivat liki puoli miljoonaa ihmistä.

Muslimien ja kolmannen maailman asenne lännen isovelimäiseen sanelupolitiikkaan tuntuu tämän kirjan jälkeen aiempaa perustellummalta.

Ugandassa varttunut Mahmood Mamdani on Columbian yliopiston professori ja Afrikan-tutkimuksen laitoksen johtaja. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista edellinen, When Victims Become Killers, käsitteli Ruandan kansamurhaa.

”Mamdani paljastaa ne valheet, stereotypiat ja laiskat yleistykset, joille Yhdysvaltojen politiikka muslimimaailmaa kohtaan perustuu.” – J. M. Coetzee

***


Tekstinäyte Mamdanin kirjasta:

Yhdysvallat vaikutti syyskuun 11. päivän jälkeen muistinmenetyksen kärsineeltä suurvallalta. Tapauksen mullistavan merkityksen tunnustaminen ei saisi merkitä sen irrottamista historiallisesta ja poliittisesta yhteydestään. Valitettavasti virallinen Amerikka on rohkaissut juuri tätä asennetta.Viitattuaan varomattomasti ”ristiretkeen” presidentti Bush jatkoi erottelenalla ”hyvät” muslimit ja ”pahoista”. Näin nähtynä terrorismista vastasivat selkeästi pahat muslimit. Samalla presidentti näytti vakuuttelevan, että hyvät muslimit haluavat puhdistaa nimensä ja omatuntonsa sanoutumalla irti hirvittävästä rikoksesta ja epäilemättä tukevat ”meitä” sodassa ”heitä” vastaan. Mutta näin ei kyetty kätkemään tämän diskurssin keskeistä sanomaa: muslimin oletetaan olevan paha, ellei häntä todisteta hyväksi. Nyt kaikkien muslimien oli todistettava luotettavuutensa liittymällä sotaan pahoja muslimeja vastaan.

Maailmasta ei hevin löydy pahoista selkeästi erottuvia hyviä muslimeja, minkä myötä olisi helppo hyväksyä ensin mainitut ja hylätä jälkimmäiset; eiväthän hyvät kristityt tai juutalaisetkaan eroa vaivatta pahoista. Uskomalla moisten kategorioiden olemassaoloon kieltäydytään käsittelemästä ihmisten kyvyttömyyttä tehdä poliittista analyysia omasta ajastaan.- -"

Lähdelinkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/2006/kylma_sota.html


*****************

"Yhdysvallat on pelastanut kerran Euroopan Hitleriltä, siitä nyt nautimme. Muista sitäkin , äläkä aina ole niin yksipuolisesti haukkumassa Yhdysvaltoja", julistaa "mvv" omaa historiantulkintaansa, ja siinähän on osittain jopa perääkin. Vaan kyllähän "Hitleriltä pelastamassa" eurooppalaisia ja siinä sivussa myös tämän muka ajopuisia "aseveljiään" eli suomalaisia oli muutama muukin maa ja kansakunta. Ihan tästä lähempääkin näitä raukkoja rajoja voinee "mvv" halveksia muutamaa?

Summa summarum: vaivaudun aina silloin tällöin - omien ajatusteni lomassa - lukemaan myös muiden ajatuksia. Ja mikäli arvioin, että niissä on "ajatusta" ja faktaa vaikkapa muillekin jaettavaksi, "lainailen" niitä aina tarpeen ja käyttötarkoituksen mukaan. Aina toki teen selväksi sen, mistä milloinkin tai kutakin olen lainaillut tai muulla tavalla linkittänyt.

Näin myös tällä kerralla, jolloin varmaan "mvv:n" mielestä "Ei vieläkään tullut pienintäkään arvostelua Islamilaiseen omaantuntoon. Ei bipliaseura ole saanut vielä otetta."

Tunnustan olevani liian vähän tietäväinen, jotta voisin ruveta - "mvv:n" sanoilla "verinen" ja "mullahit" ja "mosekijat" jossakin aiemmassa kirjoituksessaan demonisoimaa - islamia ja "Islamilaista omaatuntoa" enemmälti arvostelemaan.

Tämän kristinuskon sen sijaan olen niin monien muiden tavoin saanut tuta jo äidinmaidossa, ja siitä ja senkin arvoista ja "omistatunnoista" koen itseni sangen vähäisesti kompetentiksi kirjoittamaan tuskin juuri "epäilyjä" enempää.

Jotenkin vain niin uskonnollista ja muutakin fundamentalismia - ja sitä on taatusti muuallakin kuin vain ns. islamilaisessa maailmassa - seuratessa tulee mieleen, ettei irlantilainen kirjailija Jonathan Swift (1667 - 1745) tainnut olla kovinkaan paljon väärässä kirjoittaessaan:

"Meillä on uskontoa täsmälleen sen verran että se riittää vihaamiseen, mutta ei tarpeeksi toistemme rakastimiseen asti."

Kun "mvv" kuitenkin jättää lukematta yllä olevankin, jättäköön samalla tuon aiemmin kirjoitetun tuosta alempaakin...


§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§



"Maan autioittamista he nimittävät rauhan aikaansaamiseksi."

Kirjoittanut: Timo Ristimäki 8.5.2006 klo 17.36

Näin tuumaili jo ensimmäisellä vuosidadalla jKr. roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus (55 -120).

Ja kun on viime vuodet saanut seurata, millä vimmalla George W. Bush jr. on "samanhenkisten koalitioineen" viemässä ihmisoikeuksia, demokratiaa, taloudellista edistystä ja rauhaa mm. Afganistaniin ja Irakiin sekä ylipäänsä Lähi-Itään, luulisi laajemmaltikin heräävän - myös Suomen ns. valtiojohdossa - kysymys, minkälaista "arvoyhteisyyttä" transatlantismin ja "terrorismin vastaisen sodan" hengessä Suomikin on välillä vähän julkisemmin ja välillä vähän hiljaisemmin tukenut ja aikonut jatkossakin tukea.

Sitä silmällä pitäen muistutan innokkaita netissä nuokkuvia siitä, että maanantai-iltana 8.5.2006 klo 20.00 TV1:n MOT -ohjelmassa käsitellään yhtä Suomellekin sangen kusallista asiaa, Guantanamon vankileiriä - ja CIA:n keräilyleirejä Euroopassa ja kauttakulkulentoja myös Suomen ilmatilan ja lentokenttien kautta Guantanamoon.

KU:n toimittaja Kai Hirvasnoro on kirjoittanut lukuisia sangen kattavia katsauksia Bushin & Blairin lanseeraamasta - ja siis YK:n peruskirjan ja päätösten vastaisesta - "ennakoivan iskun politiikasta", josta niin Abu Grhaibit ja Guantanamot ovat vain yksi osa.

Kun KU saattaa olla tilanteessa, että HS:n pääkirjoituspalstatasoisesta avituksesta huolimatta on taloudellisesti entisestäänkin suuremmissa vaikeuksissa, suotakoon Kai Hirvasnoron ansiokkaille taustoituksille sijaa näin nettikeskustelussa - ihan vaikkapa vain ihmisoikeuksien nimissä!

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§


keskiviikko, maaliskuu 23, 2005


Valheilla pedattu sota

Kaksi vuotta hyökkäyksestä Irakiin


(Kansan Uutisten Viikkolehti 18.3. 2005)

Katso tämä elokuva Uncovered: The War On Iraq

http://www.informationclearinghouse.info/article6423.htm


Jos George W. Bush ja hänen lähipiirinsä olisi sodan alla puhunut totta, Irakista olisi löytynyt massiivisia määriä kemiallisia ja biologisia aseita, ydinaseohjelma ja al-Qaidan terroristeja. Mutta sodasta päätettiin ensin ja sitten sille piti vain keksiä perustelut.

KAI HIRVASNORO

Varapresidentti Dick Cheney 17.3. 2002: Me tiedämme, että heillä on biologisia ja kemiallisia aseita.

Puolustusministeri Donald Rumsfeld 14.11. 2002: Viikon tai kuukauden kuluessa Saddam Hussein voi antaa terroristeille joukkotuhoaseita. He voivat hyökätä Yhdysvaltoihin ja tappaa 30 000-100 000 ihmistä.

Presidentti George W. Bush 28.1. 2003: Tiedusteluvirastomme arvioivat, että Saddam Husseinilla on kyky tuottaa 500 tonnia sariinia sekä sinappi- ja VX-hermokaasua.

Mutta Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita. Ei kemiallisia aseita, ei biologisia aseita eikä ydinaseohjelmaa.

Toinen pääperuste kaksi vuotta sitten aloitetulle sodalle olivat Irakin yhteydet terroristijärjestöihin, varsinkin al-Qaidaan. Donald Rumsfeld sanoi, että "al-Qaida on Irakissa." Turvallisuusneuvonantaja, nykyinen ulkoministeri Condoleezza Rice kuvaili Saddam Husseinin "riehuvan" terroristien kanssa.

Mutta syyskuun 11. päivää tutkiva komissio totesi 16.6. 2004, ettei Irakin ja al-Qaidan välisistä yhteyksistä ole näyttöä.

George W. Bush ja hänen takapirunsa saivat joka tapauksessa myytyä amerikkalaisille sotansa, jota uuskonservatiivit olivat hautoneet jo vuosia.

Miten todisteet väärennettiin ja sota myytiin amerikkalaisille? Robert Greenwaldin dokumenttielokuva Uncovered: The War on Iraq kertoo maailman mahtavimman propagandakoneen voimasta ja häikäilemättömästä tiedustelutietojen muokkaamisesta sodan päämäärien hyväksi. George Bushin hallinto syötti tietoisesti pajunköyttä omille kansalaisilleen ja YK:ssa koko maailmalle, vahvistavat dokumentin asiantuntijat.

Ja senhän tiedämme nyt muutenkin. Kaikki Bushin todisteet paljastuivat palturiksi.

”Sodasta päätettiin
11. syyskuuta 2001”

Dokumentin asiantuntijat eivät ole mitään vasemmistoälykköjä eivätkä kirjoituspöytävallankumouksellisia, jotka päätyökseen kirjoittavat Bushia vastustavia tekstejä internetiin. Greenwaldin dokumentissa sodan perusteluita analysoi 26 ihmistä, joiden tyypillinen tausta on vähintään 20 vuoden ura CIA:ssa tai Yhdysvaltain ulkoasiain- ja puolustushallinnossa.

Dokumentti alkaa uhkaavilla uutisotteilla Bushin hallinnon keskeisimpien jäsenten julkisista puheista. Ensin puhutaan erilaisista Irakin joukkotuhoaseista, sitten Yhdysvaltoja uhkaavista massiivisista tuhoista ja kauhuista. Kaikki tämä koordinoidusti. Jokainen sisäpiiriläinen käyttää suunnilleen samoja sanoja ja ilmauksia.

George Bush viittaa Britannian hallituksen selvitykseen, jonka mukaan Saddam Hussein pystyy käynnistämään 45 minuutissa biologisen tai kemiallisen hyökkäyksen.

CIA:ssa 20 vuotta työskennellyt Mel Goodman toteaa, että Bushin hallinto päätti sodasta 11.9. 2001.

28 vuotta CIA:ta palvellut Bill Christison kuvailee Valkoisen talon tunnelmia 12.9. 2001. Puolustusministeri Donald Rumsfeld kysyi kriisipalaverissa, eikö meidän pitäisi käyttää tätä (edellispäivän terrori-iskuja) mahdollisuutena tehdä jotain Irakille.

– Me kaikki sanoimme, että ei, ei, ei. Al-Qaida on Afganistanissa. Meidän on pommitettava Afganistania. Rumsfeld sanoi, ettei Afganistanissa ole mitään hyviä kohteita, mutta Irakissa on paljon hyviä kohteita, muistelee Valkoisen talon silloinen antiterrorismipäällikkö Richard Clarke.

Jos ase savuaa,
on liian myöhäistä

27 vuotta muun muassa Neuvostoliiton analyytikkona toimineen Ray McGovernin mukaan joukkotuhoaseista puhuminen oli hyvä keino huijata kongressilta sotavaltuudet presidentille. Erityisesti hallinto painotti sanaa ydinase, sillä niiden aiheuttama uhka, sienipilvi, on se, mitä ihmiset kaikkein eniten pelkäävät.

Pitävien todisteiden puuttumista vähäteltiin toistamalla Rumsfeldin, Ricen ja Bushin suulla, että ns. savuavaa asetta ei voi odottaa, koska silloin on jo liian myöhäistä. George Bush: "Emme voi odottaa lopullisia todisteita, savuavaa asetta. Se voi tulla sienipilven muodossa."

Pentagonissa 1994-2001 apulaispuolustusministerinä työskennelleen Philip Coylen mukaan suuri osa sotaa kannattaneista uskoi itsekin, että Irakilla on ohjuksia, jotka yltävät Yhdysvaltoihin.

– Irakilla ei koskaan ole ollut sellaisia ohjuksia.

Vuosia CIA:n leivissä Lähi-idässä työskennellyt Robert Baer johti Irakin tiedustelua 1990-luvulla. Hänen mukaansa joukkotuhoaseista ei ollut mitään todisteita. Mutta se ei hallintoa kiinnostanut. He olivat päätöksensä tehneet ja CIA:n oli määrä tuottaa sopivaa aineistoa sen tueksi. Vanhaa tietoa oli perattava uudelleen, jotta siitä voitaisiin tehdä uusia johtopäätöksiä.

Mutkat suoraksi
todistusaineistossa

Silti aineisto ei ollut riittävän vakuuttavaa ilman, että siitä vedettiin mutkat suoriksi ja poistettiin kaikki varaumat. Kun CIA:n kansallisessa turvallisuusarviossa (National Intelligence Estimate, NIE) todettiin varauksellisesti, että ”meillä on hyvin vähän yksityiskohtaista tietoa Irakin kemiallisista aseista, mutta Saddam Husseinilla on todennäköisesti 100-500 tonnia kemiallisia aseita...” niin tieto julkaistiin muodossa ”Saddamilla on todennäköisesti vähintään 100 tonnia kemiallisia aseita.”

Kun NIE totesi, ettei sillä ole mitään todisteita ydinaseista, koko kappale pyyhittiin raportista pois.

– Se oli niin kuin syyttäjä valmistelisi juttuaan käyttäen omaa kantaansa vahvistavat tiedot ja jättämällä sitä vastaan puhuvat huomiotta. Mutta puolustusasianajajaa ei ollut kertomassa toista näkökulmaa, ydinaseohjelmia 20 vuotta tutkinut David Albright kuvaili.

”Al-Qaida on Irakissa”

Donald Rumsfeld: "Al-Qaida on Irakissa."

Saddam Husseinin ja Osama bin Ladenin välisistä yhteyksistä ei ole esitetty mitään näyttöä eikä niihin uskonut kukaan ennen sotaakaan. Silti ne olivat toinen pääperuste tapahtumille, joiden johdosta sodassa on kuollut yli 1 500 amerikkalaissotilasta ja rankimpien arvioiden mukaan 100 000 irakilaista.

– Sodalla ei ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa. Irakin hallinnon ja 9/11:n suorittaneiden uskonnollisten fanaatikkojen välillä ei ollut mitään yhteyttä, arvioi 30 vuotta diplomaattina toiminut Chas Freeman.

20 vuotta ulkoministeriössä työskennellyt John Brady Kiesling korosti, ettei Saddam ollut mikään hölmö.

– Kyllä, hän oli hirveä roisto, mutta hän ei jättäisi omaa ja maansa kohtaloa sellaisten typerien terroristiseikkailijoiden käsiin, joiden näkemykset ovat täysin hänen omia näkemyksiään vastaan.

Mel Goodmanin mukaan Yhdysvalloilla oli erittäin hyvät tiedustelutiedot siitä, ettei Irak tukenut kansainvälistä terrorismia, vaan Saddam ja Osama olivat vihollisia. Osaman silmissä Saddam oli sosialistipetturi.

Ray McGovernin mukaan al-Qaidasta puhuminen oli kuitenkin tarpeen, sillä sillä pidettiin yllä 9/11-traumaa, joka on todellinen. Ja suurin osa amerikkalaisistahan luulee edelleen, että Irakilla oli jotain tekemistä terrori-iskujen kanssa.

Luotettavia todistajia

Kun CIA ei pystynyt tuottamaan Bushin hallinnolle riittävän kovaa todistusaineistoa, niin Irakin johtoon pyrkineillä maanpakolaisilla sitä riitti ja Bushin hallinto halusi heitä kuunnella. Tärkeitä todistajia olivat miehet, jotka olivat olleet Irakissa viimeksi pikkupoikina 1950-luvulla.

Kaksivuotiaana vuonna 1958 Irakista paennut ja nyt kuninkaaksi pyrkivä Sharif Ali bin El-Hussein julisti, että ilman epäilystä Saddamilla on joukkotuhoaseita ja ilman epäilystä hän on 30 vuoden ajan yrittänyt hankkia ydinaseen. Tietenkään Irakissa ei olisi minkäänlaista vastarintaa liittoumaa kohtaan.

Toinen tähtitodistaja oli Yhdysvaltain rahoittaman Irakin kansalliskongressin johtaja Ahmed Chalabi, jonka perhe myös pakeni Irakista 1950-luvulla.

CIA:ssa ja ulkoministeriön antiterrorismiosastolla työskennellyt Larry Johnson sanoi, että hallinto halusi uskoa Chalabia. Ja miksei olisi halunnut? Hänhän oli jo vuosia aikaisemmin solminut kontaktit amerikkalaisiin uuskonservatiiveihin, jotka olivat ottaneet ulkopolitiikan ohjat käsiinsä viimeistään syyskuussa 2001.

John Kieslingin mukaan Chalabin ja kumppaneiden kaikki tutkittavissa olleet todisteet olivat kuitenkin vääriä ja palvelivat vain heidän omaa etuaan.

Hermokaasua ja
alumiiniputkia

Ratkaiseva käänne kohti sotaa oli presidentti George Bushin kansakunnan tilaa käsittelevä puhe 28. tammikuuta 2003. Siinä hän kuvaili Saddamin arsenaalia litran ja ammuksen tarkkuudella sekä kertoi alumiiniputkista, joita käytetään uraanin rikastamiseen ja siis ydinaseen valmistamiseen.

Dokumentissa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kaikki oli pelkkää roskaa. Se tiedetään, että Irakilla oli ollut sariinia 1990-luvun alussa, mutta se tuhoutuu itsestään käyttökelvottomaksi kahdessa kuukaudessa.

– Ei sitä nyt olisi ollut turvallista juoda, mutta ei se mitään hermokaasuakaan enää ollut, ironisoi aseidenriisunnan johtava tiedemies Peter Zimmerman.Hänen mukaansa niitä kuuluisia alumiiniputkia taas käytettiin rakettimoottoreihin, ei ydinaseiden valmistukseen.

Bush myös väitti Irakin yrittäneen ostaa uraania Afrikasta. Kun ulkoministeri Colin Powell muutama päivä myöhemmin esitteli YK:lle lopulliset Irak-todisteet, afrikkalaista uraania ei mainittu. CIA oli erikseen varoittanut käyttämästä tätä perustelua, koska todisteet olivat niin heikot.

CIA oli jo helmikuussa 2002 värvännyt veteraanidiplomaatti Joe Wilsonin selvittämään asiaa Nigeriassa. Wilson ei löytänyt asiasta mitään todisteita.

Lopulta show päättyi YK:hon, missä ulkoministeri Colin Powell piti vakuuttavan esityksen 5. helmikuuta 2003. Hän esitteli kuvia, piirroksia ja siepattuja viestejä, jotka todistivat, että Irak piilottelee joukkotuhoaseitaan YK:n asetarkastajilta. Entinen asetarkastaja Scott Ritter on kuvaillut esitystä mahtavaksi ja vaikutusvaltaiseksi teatteriksi.

Vaikutelmaa tehostettiin pistämällä CIA:n johtaja George Tenet istumaan Powellin taakse ilmentämään sitä, että väitteet perustuvat CIA:n tietoihin ja analyyseihin.

Powell heilutteli lasipurkkia, jossa oli valkoista jauhetta. Pari teelusikallista sellaista pernaruttoa riittäisi tappamaan tuhansia amerikkalaisia.

Scott Ritterin mukaan Irakin viimeinen pernaruttoerä valmistui vuonna 1991, joten jos sitä jossain kätköissä vielä oli, se oli vuosia aikaisemmin muuttunut käyttökelvottomaksi.

Colin Powell esitteli, tai hänet pantiin esittelemään, kaikki muutkin Bushin hallinnon viljelemät väitteet sodan perusteluiksi. Mistään niistä ei ole löytynyt todisteita tähän päivään mennessä. Persianlahden sodan jälkeen YK:n asetarkastajat olivat löytäneet ja tuhonneet kaikki Irakin joukkotuho-ohjelmat. Irak oli tiukasti kansainvälisen yhteisön pihdeissä.

”Olkaa kärsivällisiä,
tämä vie nyt aikaa”

19. maaliskuuta Yhdysvallat hyökkäsi ja samat valheet lausuttiin jälleen kerran. George Bush ja muut hänen hallintonsa jäsenet julistivat pian hyökkäyksen jälkeen jo löytäneensä joukkotuhoaseita. Mutta nopeasti lausunnot muuttuivat epävarmemmiksi. Tiedettiin varmasti, että joukkotuhoaseita on, mutta ”vielä” ei tiedetty tarkkaan, että missä ne ovat.

– Kummallista, että voidaan sadan prosentin varmuudella sanoa, että joukkotuhoaseita on, mutta niiden sijainnista varmuus on nollan luokkaa, hämmästeli YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix.

Kun mitään ei kuitenkaan löytynyt, amerikkalaisilta pyydettiin kärsivällisyyttä. Apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz: "Tämä vie aikaa ja meidän on oltava kärsivällisiä." George Bush: "Kyllä totuus ajan mittaan tulee esiin." Donald Rumsfeld: "Ei, ei, ei tämä mitään aarteenetsintää ole, että juostaan ympäriinsä ja toivotaan, että jotain löytyy. En usko, etteivätkö tarkastajamme ole löytämättä mitään."

Kun mitään ei edelleenkään löytynyt, presidentti Bushilta alettiin vaatia tutkimuskomission asettamista selvittämään, miten tiedustelu oli erehtynyt niin pahasti. Senaattori Ted Kennedyn mukaan tiedustelu ei kuitenkaan erehtynyt.

– Se mitä tapahtui ei niinkään ollut tiedustelun virhe kuin tiedustelun manipulointia oikeuttamaan päätös lähteä sotaan.

– Osama bin Laden oli sanonut vuosia, että Amerikka hyökkää Arabiaan ja valtaa öljyrikkaan arabimaan. Tämä oli osa hänen propagandaansa. Ja mitä me teimme 9/11:n jälkeen? Miehitimme öljyrikkaan arabimaan, joka ei millään tavalla uhannut meitä, totesi entinen antiterrorismipäällikkö Richard Clarke.

Joka muuten kirjoitti uudelle presidentille George W. Bushille ja hänen hallinnolleen muistion al-Qaidasta jo tammikuussa 2001, siis ennen sen astumista virkaan. Bushin hallinolla oli aikaa paneutua muistioon vasta 4.9. 2001. Sitten olikin jo liian myöhäistä.

posted by Kai Hirvasnoro at 10:44 AM










**************

torstai, tammikuu 19, 2006:

Irak-sodan käsikirjoitus vuodelta 1996



(Kansan Uutisten Viikkolehti 13.1. 2006)



Vuonna 1996 joukko nykyisiä George W. Bushin hallinnon taustavaikuttajia laati Israelille ohjelman, jossa vaadittiin hyökkäystä Irakiin ja Syyriaan, Saddam Husseinin syrjäyttämistä ja uutta alkua Lähi-itään. Israelin silloinen pääministeri Benjamin Netanjahu ei sotaan suostunut, mutta neljä vuotta myöhemmin Valkoiseen taloon saatiin mies, jolle Clean Break kelpasi.

KAI HIRVASNORO

Yhdysvaltain hyökkäyksestä Irakiin tulee maaliskuussa kuluneeksi kolme vuotta. Arviot sodan siviiliuhreista vaihtelevat 30 000 molemmin puolin, ja itse presidentti George W. Bushkin myönsi tällaisen suuruusluokan oikeaksi joulukuun puolivälissä.

Bush myös myönsi, että sotaan lähdettiin vääriksi osoittautuneiden tiedustelutietojen perusteella, mikä ei ehkä tarkkaan ottaen pidäkään paikkaansa. Ainakin varapresidentti Dick Cheneyn on kerrottu olleen valmiina pommittamaan Irakia ennen ensimmäistäkään tiedustelutietoa vain muutamia tunteja New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen.

Uutta tietoa ja perusteellisen kokonaiskuvan sodan taustoista tarjoilee amerikkalainen tutkiva journalisti James Bamford, joka kirjassaan A Pretext For War kertoo yksityiskohtaisesti tapahtumaketjun eräästä syyskuisesta aamusta vuonna 2001 siihen, kun maaliskuun 20. päivä vuonna 2003 Bagdadiin iskettiin aamuyöllä ensi vaiheessa 29 199 pommilla.

Bamfordin kirjaa ei ole suomennettu.

James Bamfordin mukaan sodan käsikirjoitus noudatti niitä linjoja, jotka Bill Clintonin presidenttikaudella Israelia voimakkaasti tukeneet uuskonservatiivit laativat Israelin silloiselle pääministerille Benjamin Netanjahulle vuonna 1996. Kesäkuussa 1996 jerusalemilaisessa IASPS-tutkimuslaitoksessa julkaistun Clean Break -raportin tuottivat jo Ronald Reaganin aikaisen apulaispuolustusministerin Richard Perlen johdolla mm. nykyinen Pentagonin kolmosmies Douglas Feith sekä Cheneyn Lähi-idän neuvonantaja David Wurmser.

Perle itse toimi heinäkuusta 2001 vuoteen 2003 puolustusministeriössä neuvonantajana. Vastustajat kutsuvat häntä nimellä Pimeyden prinssi.

Saddam ja Syyria
avainkohteita

Kolmikko Perle, Feith, Wurmser kuuluu Bushin tärkeimpiin turvallisuuspoliittisiin neuvonantajiin. Mutta vuonna 1996 he olivat syrjässä vallasta ja suosittelivat Israelille politiikkaa, josta Netanjahu kieltäytyi. Vasta Bush toteutti heidän toiveensa.

1990-luvulla kolmikko hengenheimolaisineen toimi eräänlaisina Israelin konsultteina Yhdysvalloissa. He ajoivat ratkaisua, jossa rauhanneuvottelut palestiinalaisten kanssa tuli katkaista ja Israelille piti antaa vapaat kädet hoitaa palestiinalaiskysymys mielensä mukaan.

Heidän ehdotustensa keskiössä oli Saddam Husseinin raivaaminen tieltä ensimmäisenä askeleena Lähi-idän muokkaamiseksi ystävällismielisemmäksi sekä Israelille että Yhdysvalloille. Saddam tulisi korvata Irakiin asetettavalla nukkehallituksella ja sen jälkeen hyökätä Libanonin kautta Syyriaan. Nämä olivat avaimia koko Lähi-idän alueen hallintaan. Perle ja kumppanit yllyttivät Netanjahua hyökkäämään naapureihinsa. Yhdysvaltain tuki sodalle hankittaisiin sopivalla käsikirjoituksella, jossa ilmaiskuja Libanoniin perusteltaisiin Syyrian huumekaupan ja väärän rahan pysäyttämisellä.

Syyriaa voitiin ehdotuksen mukaan syyttää myös joukkotuhoaseiden kehittelystä ja terroristien tukemisesta.

James Bamford pitää kirjassaan erikoisena sitä, että Yhdysvaltojen hallituksen entiset ja tulevat korkea-arvoiset neuvonantajat jakoivat nyt suosituksia toiselle valtiolle ja ehdottivat sotaa, joka todennäköisesti vaatisi myös amerikkalaisuhreja ja jonka todellinen tarkoitus naamioitaisiin kansalaisilta.

Valmiit tekstit
sotapuheisiinkin

Richard Perlen asiakirjaan sisältyi jopa valmiita tekstejä, joita Benjamin Netanjahu voisi käyttää puheissaan sodan alkamisen jälkeen. Ne muistuttavat paljon niitä lauseita, joita George W. Bush käytti ennen ja jälkeen Irakin hyökkäyksen. Sanat Syyria ja Israel vain korvattiin sanoilla Irak ja Yhdysvallat.

Eräässä tekstissä esimerkiksi todetaan, että Syyrian kaltaisen maan kanssa neuvoteltaessa on oltava realistinen eikä toisen osapuolen hyvään tahtoon voi luottaa. Israelille olisi vaarallista suhtautua naiivisti hallintoon, joka murhaa omia kansalaisiaan, käyttäytyy hyökkäävästi naapureitaan kohtaan, osallistuu huumekauppaan ja rahanpesuun sekä tukee terroristijärjestöjä.

Samalla tavalla sotavalmistelujen ollessa jo loppusuoralla Bush sanoi kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan tammikuussa 2003, ettei luottaminen Saddam Husseinin järkeen ole strategia eikä optio.

Israelilla oli syynsä yrittää murhata Saddam Hussein, joka ensimmäisessä Persianlahden sodassa määräsi Scud-ohjuksia ammuttavaksi maahan. Bamfordin mukaan israelilainen kommandojoukko harjoittelikin tehtävää varten. Operaatiosuunnitelma kulki niin, että ensin murhattaisiin joku Saddamin lähipiiristä ja Saddam itse täsmäohjuksella hautajaisissa.

Operaatiosta luovuttiin eikä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu lämmennyt myöskään amerikkalaisten ystävien sotasuunnitelmalle, vaan torjui sen.

Neljä vuotta myöhemmin George W. Bush valittiin presidentiksi ja Clean Break otettiin uudelleen esille.

Irtiotto Lähi-idän
rauhanprosessista

Uuskonservatiivisten neuvonantajien vaikutus näkyi Bushissa heti, sillä vaalikampanjassaan hän ei osoittanut mielenkiintoa kansainvälisiin kysymyksiin. Mutta heti tammikuussa 2001 hän puhui lähipiirilleen Valkoisessa talossa ja nosti tärkeimpien kysymysten joukkoon edellisen hallinnon laiminlyönnit Lähi-idän kysymyksissä. Clean Break -ohjelman mukaisesti Clintonin kaudella keskeisessä osassa olleesta rauhanprosessista tehtiin irtiotto ja pääministeri Ariel Sharonille annettiin lupa hoitaa asiat mielensä mukaan.

Bushin ensimmäinen valtiovarainministeri Paul O´Neill kirjoitti muistelmissaan tuoreen ulkoministerin Colin Powellin suorastaan säpsähtäneen, kun hän kuuli, että vuosikymmeniä jatkunut vaikea konflikti lakaistaisiin nyt käytännössä maton alle.

Tulevien kuukausien aikana Israel-myönteiset painostusryhmät kehuivat Bushin ja Sharonin välejä parhaiksi amerikkalais-israelilaisiksi suhteiksi vuosikymmeniin. Edelliset hallinnot olivat halunneet ottaa etäisyyttä kovaa linjaa edustavaan Likud-puolueeseen, mutta nyt Yhdysvaltain hallituksen ja Likudin kannanottoja pidettiin lähes identtisinä. Bushin hallinnon haukkoja kutsuttiinkin likudnikeiksi.

Bushin huomio kääntyi Irakiin heti ensimmäisen virkakauden alussa. Jo ensimmäisissä hänen turvallisuusneuvostonsa kokouksissa puhetta Irakista johti turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Condoleezza Rice. Joukkotuhoaseita ei mainittu, vaan Rice sanoi Irakin olevan avain koko alueen uudelleenjärjestelyissä. Sanat olivat kuin suoraan Clean Break -raportista.

Tilaisuudessa esiteltiin ensimmäiset epämääräiset ilmakuvat Irakin mahdollisista kemiallisten tai biologisten aseiden tehtaista, mutta CIA:n johtaja George Tenet totesi, että mitään varmaa tietoa asiasta ei ole.

”Saddam eristetty eikä
enää vaarallinen”

Kokouksen päätyttyä Paul O´Neill kuitenkin päätteli, että Saddamista eroon pääsy oli nyt hallinnossa keskeinen kysymys.

Hän itse oli sitä mieltä, että Lähi-idän epävakauden avain ei ollut Saddam, vaan ratkaisematon Israel-Palestiina -konflikti, jonka presidentti oli juuri työntänyt sivuun.

Colin Powell sen sijaan ei ehkä tajunnut, mihin liemeen oli joutumassa, koska hän vielä muutamia viikkoja myöhemmin sanoi saksalaiselle kollegalleen Joschka Fischerille, että Saddam on eristetty eikä aiheuta vaaraa naapureilleen.

”Kriisit voivat olla
mahdollisuuksia”

Perle, Feith ja Wurmser asettuivat turvallisuushallinnon avainpaikoille, joissa heitä odottivat puolustusministeri Donald Rumsfeld ja apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz, muut keskeisimmät sotahaukat.

Mutta vielä tarvittiin käsikirjoitus, mieluiten jokin kriisi, oikeuttamaan hyökkäyksen. ”Kriisit voivat olla mahdollisuuksia”, Wurmser kirjoitti pohtiessaan ennaltaehkäiseviä iskuja Lähi-idässä.

Kolmikko Perle, Feith, Wurmser herätti jo 1970-luvulla huomiota sillä, että Israelin asia ohitti heillä kaiken muun. Perle toimi tuolloin senaattori Henry ”Scoop” Jacksonin avustajana, jonka ympärille kietoutui monia 1960-luvun liberalismiin pettyneitä uuskonservatiiveja. Heidän silmätikkuinaan olivat YK ja Neuvostoliiton kanssa tehdyt sopimukset, ja ohjelmallisena tavoitteena Yhdysvaltain mahdin levittäminen ympäri maailmaa, kommunismin haastaminen sekä Israelin ja Amerikan etujen yhdistäminen kansainvälisessä politiikassa.

FBI tutki Perlen toimia 1970-luvulla. Hänen epäiltiin toimittaneen salaisia turvallisuuskysymyksiin liittyneitä asiakirjoja Israelin suurlähetystölle. CIA puolestaan oli huolissaan Israelin vaikutusvallasta Yhdysvaltain hallituksessa.

Sana uuskonservatiivi juontaa juurensa siitä, että oppisuunnan kannattajat olivat entisiä liberaaleja ja jopa vasemmistolaisia. Richard Perle itse piti vuonna 1975 sanaa osuvana, sillä hän kertoi itse olleensa liberaali kouluaikoinaan. Kun hän myöhemmin heräsi kansainvälisten suhteiden todellisuuteen, liberalismi alkoi tuntua naiivilta asenteelta.

Perle ja senaattori Jackson olivat tehokkaita miehiä. Kun Israel vielä vuonna 1970 sai Yhdysvalloilta sotilasapua 30 miljoonalla dollarilla, niin pitkälti Jacksonin aloitteiden ansiosta apu nousi 2,2 miljardiin jo vuonna 1974.

Toinen Perlen ja Jacksonin lempihanke oli uuden asevarustelukierteen aloittaminen Neuvostoliiton uhkaa vastaan.

Ultralinjalla joutui
aluksi eristyksiin...

Kylmän sodan päättyminen poisti näyttämöltä monet kylmän sodan poliitikot, mutta taustavaikuttajat jäivät. Paul Wolfowitzin mielenkiinto kohdistui Lähi-itään. Hänen mukaansa Yhdysvaltain oli tehtävä kaikki mahdollinen joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi alueella. Hän myös argumentoi, ettei Yhdysvalloille riitä pelkästään sen perinteisten liittolaisten suojelu, vaan sen on myös ajettava määrätietoisesti omia etujaan alueella, etenkin öljyn saannin turvaamiseksi.

Richard Perle vaikutti vuonna 1980 vähän aikaa yksityisenä konsulttina pääasiakkaanaan israelilainen asetehdas, mutta pian hänestä tuli presidentti Ronald Reaganin apulaispuolustusministeri vastuualueenaan kansainvälinen turvallisuuspolitiikka. Perlen avustajaksi puolestaan palkattiin Douglas Feith, jolla ei juuri ollut kokemusta turvallisuuskysymyksistä, mutta hän oli jo hankkinut mainetta kovan linjan rabbi Meir Kahanen kannattajana, jonka järjestöä pidettiin sekä Israelissa että Yhdysvalloissa terroristiorganisaationa.

Reaganin jälkeen presidentti George Bush Sr. ei kaivannut raivopäisten uuskonservatiivien neuvoja ja he joutuivat syrjään hallinnosta. Feith kirjoitteli israelilaisiin lehtiin ja vaati hallitusta perustamaan lisää siirtokuntia palestiinalaisalueille, lopettamaan Oslon rauhanprosessin ja hankkiutumaan eroon Irakin presidentistä Saddam Husseinista.

New York Timesissa Feithin yksi monista Israel-ryhmistä julkaisi kokosivun ilmoituksen, jossa oli viesti presidentti Bushille: Israelin hallituksen tulisi painostaa Yhdysvaltoja poistamaan Saddam.

Douglas Feithin ryhmittymillä oli yhteyksiä kaikkein äärioikeistolaisimpiin israelilaisiin järjestöihin.

Clean Break -raportin jälkeen kolmikko Perle, Feith, Wurmser jatkoi aktiivisina. Sitä seurasi pian muistio, jossa puolusteltiin Israelin uudisasutuksia palestiinalaisalueilla ja korostettiin niiden olevan myös Yhdysvaltain etujen mukaisia. Seuraavana vuonna ilmestyi A Strategy for Israel, jossa kehotettiin irtautumaan Oslon rauhanneuvotteluista sekä suoranaiseen sotaan miehitetyillä alueilla.

Perle, Wolfowitz, Donald Rumsfeld ja joukko vähäisempiä uuskonservatiiveja kirjoitti 1990-luvun alussa presidentti Bill Clintonille avoimen kirjeen, jossa he vaativat Yhdysvaltain Lähi-idän politiikan keskipisteeksi Saddam Husseinin syrjäyttämistä sotilaallista voimaa käyttäen.

Clinton ei tällaisia neuvoja kuunnellut. Yhdysvallat valvoi Irakia ilmasta käsin ja hoiti tarvittaessa asiansa ilmaiskuilla

....mutta Bush Jr.
nieli kaiken

Mutta presidenttiehdokas George W. Bush oli vastaanottavaisempi. Hän nimesi ulkopoliittisten neuvonantajien kärkiryhmäksi Perlen, Wolfowitzin ja Condoleezza Ricen.

Kun Bush sitten oli valittu presidentiksi ja hänen turvallisuusneuvostonsa kokoontui ensimmäisen kerran, asialistalla oli ainoastaan Israel ja Irak. Valtiovarainministeri Paul O´Neillistä tuntui, että kaikesta oli sovittu jo aiemmin, sillä keskustelua ei juuri syntynyt. Avoinna oli vain se, miten Saddamista hankkiudutaan eroon. Miksi-kysymyksiä ei ollut enää tarpeellista esittää.

”Saddam hoideltava,
ei pelkästään U.B.L”

Sitten tuli 11.9. 2001. Presidentti George W. Bush oli Floridassa, mutta varapresidentti Donald Rumsfeld ja muu Valkoisen talon avainhenkilökunta siirrettiin pomminkestävään Sotahuoneeseen. Viisi minuuttia puolen päivän jälkeen CIA:n johtaja George Tenet toimitti Rumsfeldille kansallisen turvallisuusviraston sieppaaman viestin, jonka mukaan kello 9.53 Osama bin Ladenin lähipiiriin kuulunut henkilö oli soittanut Georgiaan ja kysynyt ”hyviä uutisia.” Samassa puhelussa oli sanottu, että ainakin yksi isku on vielä tulossa.

Tenetin tieto viittasi suoraan Afganistanissa piileskelevään terroristijohtajaan, mutta Rumsfeldia tämä ei kiinnostanut. Kello 14.40 Rumsfeld jakoi ohjeita, joiden mukaan oli selvitettävä nopeasti, voiko samalla iskeä S.H:ta (Saddam Husseinia) vastaan eikä pelkästään U.B.L:ää (Osama bin Laden). Paul Wolfowitz oli samaa mieltä ja hän käynnisti välittömästi puhelinrumban, jonka tarkoitus oli vakuuttaa muu hallinto siitä, että Saddam pyyhkäistään pois samalla kun Osama, oli hänellä sitten osuutta terroristi-iskuihin tai ei.

Seuraavana yönä Valkoisen talon terrorismipäällikkö Richard Clarke palasi lyhyen tauon jälkeen työpaikalleen osallistuakseen useisiin kokouksiin. Hän luuli, että tarkoituksena on varautua mahdollisiin uusiin hyökkäyksiin ja pohtia lähiajan tehtäviä. Sen sijaan hän huomasikin joutuneensa keskelle keskusteluja Irakista.

”Tunsin melkein
fyysistä kipua”

– Tunsin melkein fyysistä kipua, kun tajusin, että Rumsfeld ja Wolfowitz aikovat käyttää tätä kansallista tragediaa hyväkseen edistääkseen omia Irakia koskevia näkemyksiään, Clarke kirjoitti myöhemmin muistelmissaan.

– Hallinnon alusta lähtien, ja jo ennen sitä, he olivat painostaneet ryhtymään sotaan Irakia vastaan. Ystäväni Pentagonissa olivat kertoneet, että hyökkäämme Irakiin joskus vuoden 2002 aikana.

Jo 12. syyskuuta myös presidentti George W. Bush oli vakuutettu siitä, että tilanne käytetään hyväksi ja valta Irakissa vaihdetaan. Hänen päälleen painoi erityisesti apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz, joka jo neljä vuotta aikaisemmin oli uuskonservatiivisessa Weekly Standard -lehdessä kertonut suuntaviivat siitä, miten Saddam syrjäytetään.

Haukkojen tähtäimessä ei ollut yksin Saddam ja uusi hallinto Irakiin, vaan sen kautta koko Lähi-idän alueen poliittisen dynamiikan muutos Yhdysvaltain ja Israelin hyväksi.

17. syyskuuta George W. Bush antoi valtuudet ryhtyä valmistelemaan hyökkäystä Afganistaniin ja myös Irakin sotavalmistelut käynnistettiin.

Kuuma tietolähde
ja joukkotuhoaseet

Clean Break -asiakirjan kolmikko oli jälleen etulinjassa. Douglas Feith oli Pentagonin kolmosmies, Richard Perle puolustusministeriön neuvonantaja ja David Wurmser pantiin perustamaan erikoisryhmä Office of Special Plans, (OSP), jonka tarkoitus oli hankkia todisteita Saddam Husseinin ja al Qaidan välisistä yhteyksistä, kun CIA ei sellaisia onnistunut löytämään.

”Uutta” tietoa ryhmä sai lähinnä Irakin kansalliskongressilta (INC) ja sen johtajalta Ahmed Chalabilta, hämärältä liikemieheltä, jonka perhe pakeni Irakista, kun tämä oli 14-vuotias.

INC:n ”löytöihin” kuului 43-vuotias Adnan Ihsan Saeed al-Haideri, joka kertoi olleensa itse piilottamassa Saddamin kiellettyjä joukkotuhoaseita. al-Haiderin paljastus julkaistiin New York Timesissa 20. joulukuuta 2001 ja se oli juuri sellainen todistuskappale, jota Bushin hallinto tarvitsi.

Ongelma oli vain siinä, että CIA:n asiantuntijat olivat aiemmin tehneet miehelle valheenpaljastuskokeen Thaimaassa ja todenneet al-Haiderin yksiselitteisesti valehtelijaksi. Tämä ei estänyt Ahmed Chalabia syöttämästä juttua Pentagonin luottotoimittajaksi myöhemmin paljastuneelle Judith Millerille, jonka NYT:n jutusta käynnistyi ensimmäinen ennalta ehkäisevien iskujen vaatimusten kierros Valkoisessa talossa, puolustushallinnossa ja myös amerikkalaisessa valtalehdistössä.

Viime syksynä Judith Miller sai potkut, kun paljastui, että hän oli julkaissut uutisina Pentagonin syöttämää propagandaa.

Uuskonservatiivien miehittämä Pentagon ja CIA olivat suoranaisessa sanasodassa Irakin suhteen. Ahmed Chalabi markkinoi hyökkäystä väittämällä, että sen rohkaisemana irakilaiset nousisivat itse heittämään Saddam Husseinin hallinnon ulos. CIA:ssa ei Chalabiin luotettu, vaan miehityksen pelättiin johtavan samanlaiseen fiaskoon kuin Sikojenlahdella Kuubassa 1960-luvulla. Perlen ja kumppaneiden unelmana oli nostaa Chalabi Irakin presidentiksi, koska hän pystyisi luomaan hyvät suhteet myös Israeliin.

”Uusia tuotteita
ei esitellä elokuussa”

Sodan varsinainen valmistelu käynnistettiin elokuussa 2002. Office of Special Plans ryhtyi johtamaan sotavalmisteluja ja sodalle myönteistä mediastrategiaa. Guardian -lehden mukaan OSP toimi läheisessä yhteistyössä Israelin pääministerin Ariel Sharonin toimistossa toimineen samanlaisen tiedusteluorganisaation kanssa. Yhteistyön tarkoituksena oli tuottaa hälyttävämpiä raportteja Irakista kuin mitä esimerkiksi Israelin tiedustelupalvelu Mossad olisi valmis vahvistamaan.

Mutta edes israelilaiset tiedustelulähteet eivät pystyneet löytämään todellisia todisteita Irakin joukkotuhoaseista.

Israelin parlamentin Knessetin tutkimusvaliokunta totesi keväällä 2004, etteivät maan omat tiedustelutiedot Irakin aseista perustuneet faktoihin, vaan oletuksille ja spekuloinneille. Ulko- ja turvallisuusvaliokunnan jäsen Yossi Sarid sanoi kaikkien tietävän, että väite Irakin kyvystä käynnistää 45 minuutissa hyökkäys joukkotuhoasein on ”vanhojen akkojen puhetta.”

OSP:n tehtävänä oli paitsi kerätä ja muokata tietoja Irakista, myös vakuuttaa viimeisetkin sotaa epäilleet hallinnon jäsenet. Vastustajiin kuuluivat mm. ulkoministeri Colin Powell, ulkoministeriö ja muu tiedusteluyhteisö, jossa ei uskottu OSP:n todisteisiin. Douglas Feith esitteli 15.8. 2002 CIA:ssa ”tutkimuksen” al-Qaidan ja Irakin välisistä yhteyksistä. Silloin siihen ei kiinnitetty mitään huomiota, mutta kun Feith selitti sinnikkäästi asiaansa Bushin hallinnon avainhenkilöille, niin lokakuussa CIA:sta ilmoitettiin senaatin tiedusteluvaliokunnalle, että mainituista yhteyksistä onkin olemassa selvät todisteet.

Yhtä aikaan OSP:n kanssa Valkoiseen taloon perustettiin White House Iraq Group (WHIG), johon kuuluivat mm. turvallisuusneuvonantaja Stephen J. Hadley ja viime syksynä varapresidentti Dick Cheneyn esikunnasta potkut saanut Lewis Libby. Bushin tärkein neuvonantaja Karl Rove oli hieman aikaisemmin laatinut strategian sodalle positiivisen ilmapiirin luomiseksi. Mutta ”markkinointimielessä uusia tuotteita ei lanseerata elokuussa”, joten sienipilvet, ydinaseet ja liikkuvat bioaselaboratoriot ilmestyivät kuin koordinoidusti kaikkien avainhenkilöiden puheisiin syyskuussa 2002.

Samaan aikaan Yhdysvaltain iskua kiirehtivä mediakampanja käynnistyi myös Israelissa.

Vuonna 1996 valmistunut Clean Break -ohjelma oli saatu käyntiin kuusi vuotta myöhemmin.
posted by Kai Hirvasnoro at 12:03 PM




**********************



maanantai, helmikuu 27, 2006
Käynnissä on Pitkä Sota

Yhdysvaltain päivitetty
näkemys maailmasta

(Kansan Uutisten Viikkolehti 24.2. 2006)




Terrorismin vastaista sotaa seuraa Pitkä Sota, jolle ei ole loppua näkyvissä. Yhdysvaltain uudessa strategiassa taistellaan ääri-islamia vastaan kaikkialla maailmassa. Rahaa puolustusmenoihin pannaan rutkasti lisää ja sillä koulutetaan erikoisjoukkoja sekä hankitaan uutta kalustoa. Painopisteenä ovat miehittämättömät lentokoneet, joilla voidaan suorittaa sekä tiedustelua että salamurhia.

KAI HIRVASNORO

Syyskuussa 2001 käynnistynyt terrorismin vastainen sota on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Taistelu ääri-islamia vastaan leviää yhä uusiin maihin ja kestää vuosikymmeniä tästä eteenpäin. 15 vuotta sitten päättynyttä Kylmää sotaa seuraa nyt Pitkä sota.

Tällaiseen analyysiin nojaa Yhdysvaltain nykyinen sotilasoppi, jonka puolustusministeriö Pentagon julkisti helmikuun alussa. Puolustushaarojen komentajat päivittävät Yhdysvaltain sotilaallisen strategian neljän vuoden välein ja esittelevät sen kongressille. Quadrennial Defence Review kertoo sen, miten sotilaat näkevät maailman tilanteen ja miten Yhdysvaltain tulisi siihen reagoida.

Presidentti George W. Bush ehti jo vastata kutsuun esittämällä 7 prosentin lisäystä puolustusmenoihin. Lukuun eivät sisälly Irakin sodan kustannukset eivätkä kotimaan turvallisuuden vaatimat toimet.

Uusi Quadrennial Defence Review on ensimmäinen 9/11:n jälkeen laadittu kokonaisarvio siitä, miten maailma makaa ja miten Yhdysvallat reagoi uuteen aikakauteen. Raportin johtopäätökset myös heijastelevat neljä vuotta jatkuneen terrorismin vastaisen sodan kokemuksia. Neljä vuotta sitten Yhdysvallat joutui reagoimaan uudenlaiseen hyökkäykseen, nyt kerrotaan se, mikä on Yhdysvaltojen oma aktiivinen linja tästä eteenpäin.

Tällä kertaa raportin esitellyt puolustushaarojen komentajien puheenjohtaja, kenraali Peter Pace ei ihan suoraan sanonut, että elämme lopun aikoja, mutta ei paljon muutakaan.

– Elämme tämän suurenmoisen maan historian kriittisiä aikoja. Meitä uhataan tavoilla, joita emme osanneet odottaa. Edessämme on säälimätön vihollinen, joka haluaa tuhota elämäntapamme. Tulevaisuutemme on epävarma.

Terrorismisodalle
ei loppua näkyvissä

Syyskuussa 2001 presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan. Nyt uusitussa strategiassa iskulauseen korvaa pitkä sota, The Long War. Kyseessä ei ole vain sanoilla kikkailu, vaan uusi iskulause kuvaa strategisen ajattelun kehittymistä kuluneiden neljän vuoden aikana. Sota terrorismia vastaan jatkuu loputtomiin ja laajenee alueellisesti. Afganistan ja Irak olivat vain alkusoittoa pitkässä sodassa ja islamismi säilyttää paikkansa päävihollisena. Raportin mukaan sotaa voidaan jatkossa joutua käymään yhtä aikaa monissa maissa ja se kestää vuosia.

Raportti kuitenkin ennakoi, että sodankäynnin tapa muuttuu. Keväällä 2003 suoritettu Irakin miehitys oli perinteinen armeijan laajamittainen hyökkäys. Jatkossa sellaisista siirrytään kohti nopeasti liikkuvia, usein salaisesti toimivia terrorismin vastaisia pienempiä yksiköitä. Sen vuoksi erikoisjoukkojen koulutusta lisätään tuntuvasti, samoin psykologisia operaatioita.

Tiedusteluun ja salamurhiin käytettävien miehittämättömien lentokoneiden määrä lähes kaksinkertaistetaan. Tulevaisuudessa 45 prosenttia Yhdysvaltain pitkän kantaman iskukyvystä perustuu miehittämättömiin lentokoneisiin.

Sukellusveneistä laukaistavia Trident-ydinohjuksia muutetaan käytettäväksi myös tavanomaisissa hyökkäyksissä, maihinnousuvalmiuksia lisätään ja erikoisjoukkoja koulutetaan paljastamaan ja purkamaan ydinaseita missä tahansa maailmassa. Uusia pitkän kantaman pommikoneita pannaan ostoslistalle. Yhdysvallat pystyy tulevaisuudessa iskemään vihollistensa kimppuun missä tahansa maailmassa tunnin kuluttua siitä, kun päätös on tehty.

Etuvartio Lähi-idästä
Pohjois-Kaukasukselle

Suunnitelmassa ei kerrota, missä maissa uudet sodat tullaan käymään, mutta Yhdysvallat pitää uhkana suurta aluetta, joka ulottuu Lähi-idästä Afrikan sarveen, Pohjois-Afrikkaa, Keski- ja Kaakkois-Aasiaa sekä Pohjois-Kaukasusta.

Kylmä sota kesti vuodesta 1946 vuoteen 1991. Pitkä sota saattaa kestää yhtä kauan. Raportin mukaan siihen kytketään aiempaa voimakkaammin mukaan myös Yhdysvaltain liittolaiset, etenkin Britannia, mutta myös Nato. Talkoisiin hälytetään myös ystävällismieliset hallitukset, joiden on parannettava valmiuksiaan kohdata uudet riskit. Puolustusministereiden lisäksi avainasemassa ovat sisäisestä turvallisuudesta vastaavat sisäministerit. Pentagonin mukaan kyseessä on perustavaa laatua oleva muutos, jossa uhkiin vastataan aiempaa laajemmilla ja joustavammilla toimilla. Ja voittaakseen pitkän sodan Yhdysvallat tarvitsee myös muiden maiden apua. Siksi niiden on uudistettava lainsäädäntöään vastaamaan uutta tilannetta.

Halukkaille tulee
lisää koalitioita

Kylmän sodan aikaisten pysyvien tukikohtien merkitys vähenee Yhdysvaltain strategiassa. Niitä puretaan ja kapasiteettia siirretään nopeasti liikkuviin yksikköihin, jotka voivat iskeä häiriköiden kimppuun nopeasti missä tahansa. Yhä uusia halukkaiden koalitioita tullaan muodostamaan yhä uusiin sotilasoperaatioihin eri puolilla maapalloa.

Yhdysvaltain puolustusbudjetti tulee ensi vuonna olemaan yli 500 miljardia dollaria. Presidentti Bush esittää siihen seitsemän prosentin lisäystä. Jos esitys menee läpi, Yhdysvaltain puolustusbudjetti on 45 prosenttia suurempi kuin se, minkä Bush peri presidentti Bill Clintonilta vuonna 2001.

Ja sen lisäksi tarvitaan muitakin investointeja. Pentagon haluaa lisätä sekä perinteistä vakoilua että signaalitiedustelua. Myös Naton on parannettava tiedustelukapasiteettiaan ja avaruuden kattavaa tutkavalvontaa on lisättävä. Varsinkin arabian, kiinan ja farsin kielten taitajia on saatava lisää tiedustelukoneiston palvelukseen.

Pentagonin raportti on huolissaan myös sivilisaatioiden välisestä sodasta, joka saattaa johtaa ihmisoikeuksien polkemiseen. Yhdysvaltain vastaus tähän on tietysti se, että Yhdysvallat itse käyttää valtaa myös muissa maissa siihen tapaan kuin Irakissa on jo tehty. Yhdysvaltain on myös jatkossa oltava läsnä sellaisilla alueilla maailmassa, missä se ei ole ollut tapana.

Strategian mukaan Yhdysvalloilla on johtava rooli järjestettäessä koko maailman turvallisuutta. Kaikki maailman maat pyritään integroimaan tähän Yhdysvaltain johtamaan rakennelmaan. Ja millään ulkomaisella voimalla ei ole asiaa sanella sitä, mitä kuuluu alueelliseen tai maailmanlaajuiseen turvallisuuspolitiikkaan. Myöskään kilpailevia sotilaallisia voimia Yhdysvallat ei tule hyväksymään.

Yhdysvallat pitää kiinni asemastaan maailman johtavana valtiona. Tämän vahvisti myös presidentti George Bush kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan 31. tammikuuta. Pitkä sota -asiakirjan kannanotot heijastuivat jo tuohon puheeseen.

Afrikka erityisen
huolen kohteena

Uusi strategia merkitsee läheisimmälle liittolaiselle Britannialle entistä tiukempaa sitoutumista Yhdysvaltoihin ilman vaikutusvaltaa. Britannian armeija ja tiedustelupalvelut eivät pitäneet terrorismin vastaisesta sodastakaan. Nyt ne pelkäävät, että jatkuva, pitkä sota on omiaan lietsomaan lisää terrorismia, arvioivat analyytikot Guardian-lehdessä.

Viime viikolla pidettyjen puheiden perusteella Yhdysvallat ja Britannia ovat erityisen huolissaan Afrikan luisumisesta terroristien tukikohdaksi. Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld sanoi maansa lisäävän yhteistyötä Algerian ja muiden Pohjois-Afrikan maiden kanssa, jotta ne voisivat kehittyä terroristeille epämiellyttäväksi alueeksi. Keinoina kyseeseen tulevat Rumsfeldin mukaan myös asekaupat.

Britannian ulkoministeri Jack Straw säesti sanomalla, että terrorismin uhka Afrikasta ja Afrikkaan kasvaa. Suurin ongelma ei ole maanosan sisällä kasvava terrorismi, vaan se, että ulkopuolelta tulevat terroristit käyttävät Afrikkaa tukikohtanaan.

Muissa Nato-maissa Yhdysvaltain strategia on otettu vastaan varovaisen myönteisesti.

Koko maailma
taistelukentäksi

Yhdysvalloissa asiaa on arvioitu sekä puolesta että vastaan. Yhden näkemyksen mukaan Yhdysvallat on irtautunut aiemmasta unilateralismistaan ja pyrkii nyt tekemään työtä yhdessä liittolaistensa kanssa. Vastapuolen mukaan strategia jakaa maailman ”meihin ja niihin”, ja pakottaa kaikki osallisiksi globaaliin sotaan riippumatta siitä, katsooko joku olevansa siinä osapuoli ollenkaan. Pitkään sotaan on pakko ottaa kantaa samalla tavalla kuin aiemmin kylmään sotaan.

Yhdysvaltain uusi strategia saattaa törmätä vaikeuksiin myös kansainvälisten sopimusten ja eri maiden suvereeniuden kanssa, siksi selkeästi siinä suuntaudutaan terroristien salamurhiin ulkomailla.

Rauhantutkimuksen professori Paul Rogers Bradfordin yliopistosta arvioi viikko sitten julkaisemassaan kolumnissa Yhdysvaltain muuttavan koko maailman taistelukentäksi. Tästä seuraa ongelmia myös kotirintamalla, koska Yhdysvaltain nykyisille operaatioille tyypillistä on sotilaiden joutuminen pitkiksi ajoiksi pois kauaksi kotoaan perheidensä luota.

Moniin vaihtoehtolehtiin kirjoittava Robert Dreyfuss on luonnehtinut strategiaa todelliseksi uuden vuosisadan amerikkalaiseksi projektiksi, uuskonservatiivien hellimäksi neljänneksi maailmansodaksi ja imperiumin käsikirjoitukseksi. Tällä suunnitelmalla vahvistetaan amerikkalaisten sotilaiden läsnäolo kaikkialla.

– Suunnitelma jättää luonnollisesti huomiotta sen tosiasian, että sotilaallinen voima on väärä vastaus radikaaleja islamisteja vastaan. Kuten Irakin sota on todistanut kaikille muille paitsi kovakalloisimmille uuskonservatiiveille, Yhdysvaltain hyökkäykset muslimimaissa tuottavat enemmän terroristeja kuin tuhoavat heitä.

posted by Kai Hirvasnoro at 12:45 PM



Lähdelinkki:
http://hirvasnoro.blogspot.

Erno Paasilinna -vainaa oli monessa mukana ja monessa aikaansa edellä.

Jo vuonna 1977 aforismikokoelmassaan "Musta aukko" hän näkyy onnistuneen otsikon pelkistyksessään.

Sillä mistä muusta onkaan kysymys kuin "moraalilla perustellusta" perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksesta suhteessa niin laittomaksi tiedettyyn "samanhenkisten koalition" hyökkäykseen 20.3.2003 Irakiin kuin etenkin sen jäljiltä synnytettyyn "vankileirien saariston" synnyttämiseen eri puolille Lähi-Itää, Itäistä Eurooppaa ja viimeksi vaan ei vähimpänä Guantanamoa. Minä vaan kysyn?

Yle TV1:n MOT-ohjelma Guantanamosta otsikolla "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" - ohjelma tulee muuten uusintana tänään tiistai-iltapäivällä eli mm. "Voiton päivänä" ja "Eurooppa-päivänä" 9.5.2006 klo 16.30 TV1:ltä - näkyy kirvoittaneen monenlaista kirjoittelua ja vieläkin monenlaisempia linkityksiä mitä moninaisimpien "tiedon"lähteiden äärelle. Muutamista niistä on syytä olla ihan yleismaailmallisten ihmisoikeusten kunnioittamisen kannalta ja valossa peräti huolestuneita. Esim. antisemitististen ajatusten kytkeminen aloittamaani ihmisoikeuskeskusteluun tuntuu kovin vastenmieliseltä, suhteessa sekä niiden palstalle tuojaan että esim. "kepututkijaan", jolla on mitä ilmeisin vimma säilyttää ennakkoluulonsa - kertovat tämän maailman ajan tosiasiat sitten mitä tahansa.



Huomaan saaneeni "omastatunnosta", "moraalista" ja "kansainvälisen oikeuden normeista" kumpuavalle avauskirjoitukselleni

[ http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016246177

]

ihan uudenkin avauksen, jossa nimimerkkikirjoittaja näkyy olevan Yhdysvaltain Kuuban saarivaltiossa olevan Guantanamon vankilaleirin olemassaolosta ja oikeutuksesta tyystin toista mieltä kuin mitä lienee jo valtaosa amerikkalaisista itsestäänkin! Presidentti George W. Bushin suosiolukemat hipovat näinä päivinä jo 30 prosentin pintaa, ja kaiketi kohtapuoliin jo alapuolelta, mistä merkkinä voitanee pitää hänen ja hänen esikuntansa huolestumista itsekin Guantanamon jatkuvasta olemassaolosta USAN ulkopolitiikan uskottavuuden riippakivenä. Bushin napalanko "demokratian ja ihmisoikeuksien" viennissä eli Britannian pääministeri Tony Blair käy omassa maassan ja oman kansansa parissa viivytystaistelua; lähtö on lähellä hänelläkin, sillä "uhrattavia" seksi- tmv. sekoilijoita ei liene hänellä kabinetissaan enää montakaan jäljellä...




*******************************


"Timo Ristimäelle Guatanamosta
Kirjoittanut: Ja vankien kohtelusta.. 8.5.2006 klo 21.18

Ohjelmahan todisti, että vankeja kohdellaan erittäin asiallisesti ja hyvin. Eivät edes Uiguureja palauttaneet Kiinalaisille, vaikka olisivat valmiita ottamaan vastaan.
Vankien terveydestä huolehdittiin hyvin ja terveydenhuolto oli kerrassaan ensiluokkaista.
Pakistanin pitäisi ottaa vastaan osa "myymistään" terroristeista ja siitä on turha syyttää Amerikkalaisia.. Pitää muistaa, että ko. vankit on sodan aikana otettuja ja varmasti muutama on mahdollisesti syytönkin, mutta niin taitaa olla kaikkialla maailmassa.

Lähdekirjoitus: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016261205


****************************

Nimimerkkikirjoittajan asennoituminen niin ihmisoikeusrikoksiin ja rikkomuksiin yleensä kuin etenkin MOTissa käsiteltyyn uiguurien kohtaloon on kammottava. Nimimerkkikirjoittajan mielestä Guantanamon vankileirillä kaikki oli mallikasta ja moitteetonta. Kaikesta tästä hän lienee vakuuttunut, vaikka ohjelmassa ei haastateltu yhtäkään vankia - tuskin edes näytettiin kuin valkoiseen huppukaapuun pukeutuneena harjanvarressa ja hyvin etäältä.

Nimimerkkikirjoittajan mielestä kaikki on "asiallisesti ja hyvin", jos muutama sataa ihmistä on - osa jo viidettä vuotta - eristettynä vankilasaarelle ilman edes tietoa siitä, minkä vuoksi heidät on sinne kuljetettu ja mistä heitä (mahdollisesti) syytetään. Yhdysvalloissa, YK:ssa ja Euroopan Unionissa, Suomessa ja kaikkialla valtaa pitävät tietävät, että kyseessä on mitä törkein ihmisoikeusrikos, mutta "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" kun vallasväki pyrkii käymään muualla kuin vankilamiljöissä, ihmisoikeusloukkausten annetaan - hiljaa eli vaitiollen hyväksyen - tapahtua. Kuvaava esimerkki oli ohjelmassa Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan "pälyilevä" vastaileminen kysymyksiin, miksi Suomi ei voisi vatata myönteisesti, jos ja kun kerran tiedetään Yhdysvaltain - oman nahkansa pelastaaksen - tarjonneen viidentoista uiguurin "vapauttamista" Suomeen. Aiheellisesti sietää kysyä, onko Suomen selkärangattomassa suhtautumisessa uiguuriturvapaikanhakijoiden vastaanottamisen torjumiseen "Kiina-ilmiön" toinen puoli. Suhteita niin Nokian kuin UPM:nkin uusiin vienti- eli tuleviin "koti"markkinoihin ei haluta vaarantaa, Kiinan valtiokapitalistisessa johdossa kun ollaan tunnetusti huolestuneita vähäisemmistäkin alkuperäis- ja muidenkin kansanosien "separatistisista" pyrinnöistä.

MOT-ohjelman toimittaja Kati Juurus oli muuten tiistaiaamuna ykköstv:ssä kertomassa ohjelmansa teon ongelmista. Sekin ohjelmapätkä kannattanee niin "kepututkijan" kuin muidenkin yleismaailmallisista ihmisoikeuksista todella huolestuneitten katsoa tänään iltapäivällä klo 13.05 TV2.sta.

Sillä ihmisoikeusrikokset toisaalla - esim. vaikkapa Nigeriassa, Valko-Venäjällä tai Balkanilla tai missä tahansa - eivät oikeuta ihmisoikeusrikoksiin toisaalla.

Jo ennen presidentinvaaleja yritin käynnistää näilläkin kapi(ai)silla saiteilla keskustelua siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto - s.o. tasavallan presidentti ja hallitus - suhtautuu ihmisoikeusrikoksiin.

Avauskirjoitukseni 17.11.2005 "Ulkopolitiikka" -sivustolla - sen jälkeen kun sensori ei keskusteluea tuntunut sallivan pääministeripuolueen politiikkaa käsittelevässä keskustelussa - oli otsikoitu: "Ihmisoikeusrikokset tuomittava kautta linjan!"

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016246177


Olin toki yrittänyt käynnistää keskustelua myös siis jo aiemmin keskustasaitilla, vaan syystä tai toisesta "viestit" poistuivat - tai eivät sitten ottaneet tulta.

Nyt - Erkki Tuomiojan MOT-esiintymisen jälkeenkin - on hyvä muistella, missä mietteissä ja kuinka "tietämättömänä" ulkoministeri palasi marraskuussa 2005 vierrailultaan Condoleezza Ricen luota:


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011889287

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011821088

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011933450#22000000011933450



Kaiken kaikkiaan tuntuu hämmästyttävältä, että nyt kun Yhdysvalloissa George W. Bush ja häntä käskyttävä ns. aseteollinen kompleksi ovat menettäneet uskottavuutensa ja luottamuksensa amerikkalaisten parissa ja vastaavasti Britanniassa Tony Blair brittien keskuudessa, Suomesta löytyy kolmessa vuorossa keskusta-saitille kirjoittavia "kepututkijoita" ja muita sanomisen haluisia nimimerkkikirjoittajia, joille ei vielä yli kolme vuotta Irakin-sodan alun jälkeenkään tunnu "avautuvan" se, minkä Erno Paasilinna -vainaa jo vuonna 1977 kiteytti "Mustassa aukossaan" - peruspessimistisesti - seuraavasti:



"Sota ei ole irrationaali, on vain ymmärrettävä sen toiminta-ajatus, yrityskuva.

Sodasta voidaan hyötyä kolmella tavalla. Ensiksi investoimalla lähestyvään sotaan. Sitten investoimalla käynnissä olevaan sotaaqn. Sitten investoimalla sodanjälkeiseen pelkoon.

Sota on prosessi, joka on käynnissä koko ajan. Rauha on sivututote, se ei pääse nousemaan sodan uhkaksi.

Rauhan aikana uusitaan työvoima. Se rakentaa varustelukoneiston, tuottaa ja maksaa. Ja sodan sytyttyä se ampuu itsenä omilla kivääreillään. Ja on taas poissa pelistä.

Rauha on vain määrätyin ehdoin puolustettavissa. Päämäärä se ei ole."




PS. Kun olen tarjoillut palstalla piipahteleville sitaatteja esim. YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin tai kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemen näkemyksistä ja tämän palstan alkuperäiskirjoituksissa jopa suoria linkityksiä niihin, missä niitä kulloinkin sitten onkaan julkaistu, olen ollut aivan avoimesti ja "optimistisesti" rauhan, yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien ja yleisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden asialla - kaikkialla tässä maassa ja maailmassa, ilmansuunnista ja ideologioista piittaamatta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012456912#22000000012456912





"Minä olen optimisti. Minä uskon pessimismin vapauttavaan vaikutukseen.

[Stanislaw Jerzy Lec (1909 - 1960), puolalainen aforistikko, kirjailija ja lehtimies]

Timo Ristimäki kirjoitti:

Erno Paasilinna -vainaa oli monessa mukana ja monessa aikaansa edellä.

Jo vuonna 1977 aforismikokoelmassaan "Musta aukko" hän näkyy onnistuneen otsikon pelkistyksessään.

Sillä mistä muusta onkaan kysymys kuin "moraalilla perustellusta" perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksesta suhteessa niin laittomaksi tiedettyyn "samanhenkisten koalition" hyökkäykseen 20.3.2003 Irakiin kuin etenkin sen jäljiltä synnytettyyn "vankileirien saariston" synnyttämiseen eri puolille Lähi-Itää, Itäistä Eurooppaa ja viimeksi vaan ei vähimpänä Guantanamoa. Minä vaan kysyn?

Yle TV1:n MOT-ohjelma Guantanamosta otsikolla "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" - ohjelma tulee muuten uusintana tänään tiistai-iltapäivällä eli mm. "Voiton päivänä" ja "Eurooppa-päivänä" 9.5.2006 klo 16.30 TV1:ltä - näkyy kirvoittaneen monenlaista kirjoittelua ja vieläkin monenlaisempia linkityksiä mitä moninaisimpien "tiedon"lähteiden äärelle. Muutamista niistä on syytä olla ihan yleismaailmallisten ihmisoikeusten kunnioittamisen kannalta ja valossa peräti huolestuneita. Esim. antisemitististen ajatusten kytkeminen aloittamaani ihmisoikeuskeskusteluun tuntuu kovin vastenmieliseltä, suhteessa sekä niiden palstalle tuojaan että esim. "kepututkijaan", jolla on mitä ilmeisin vimma säilyttää ennakkoluulonsa - kertovat tämän maailman ajan tosiasiat sitten mitä tahansa.



Huomaan saaneeni "omastatunnosta", "moraalista" ja "kansainvälisen oikeuden normeista" kumpuavalle avauskirjoitukselleni

[ http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016246177

]

ihan uudenkin avauksen, jossa nimimerkkikirjoittaja näkyy olevan Yhdysvaltain Kuuban saarivaltiossa olevan Guantanamon vankilaleirin olemassaolosta ja oikeutuksesta tyystin toista mieltä kuin mitä lienee jo valtaosa amerikkalaisista itsestäänkin! Presidentti George W. Bushin suosiolukemat hipovat näinä päivinä jo 30 prosentin pintaa, ja kaiketi kohtapuoliin jo alapuolelta, mistä merkkinä voitanee pitää hänen ja hänen esikuntansa huolestumista itsekin Guantanamon jatkuvasta olemassaolosta USAN ulkopolitiikan uskottavuuden riippakivenä. Bushin napalanko "demokratian ja ihmisoikeuksien" viennissä eli Britannian pääministeri Tony Blair käy omassa maassan ja oman kansansa parissa viivytystaistelua; lähtö on lähellä hänelläkin, sillä "uhrattavia" seksi- tmv. sekoilijoita ei liene hänellä kabinetissaan enää montakaan jäljellä...




*******************************


"Timo Ristimäelle Guatanamosta
Kirjoittanut: Ja vankien kohtelusta.. 8.5.2006 klo 21.18

Ohjelmahan todisti, että vankeja kohdellaan erittäin asiallisesti ja hyvin. Eivät edes Uiguureja palauttaneet Kiinalaisille, vaikka olisivat valmiita ottamaan vastaan.
Vankien terveydestä huolehdittiin hyvin ja terveydenhuolto oli kerrassaan ensiluokkaista.
Pakistanin pitäisi ottaa vastaan osa "myymistään" terroristeista ja siitä on turha syyttää Amerikkalaisia.. Pitää muistaa, että ko. vankit on sodan aikana otettuja ja varmasti muutama on mahdollisesti syytönkin, mutta niin taitaa olla kaikkialla maailmassa.

Lähdekirjoitus: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016261205


****************************

Nimimerkkikirjoittajan asennoituminen niin ihmisoikeusrikoksiin ja rikkomuksiin yleensä kuin etenkin MOTissa käsiteltyyn uiguurien kohtaloon on kammottava. Nimimerkkikirjoittajan mielestä Guantanamon vankileirillä kaikki oli mallikasta ja moitteetonta. Kaikesta tästä hän lienee vakuuttunut, vaikka ohjelmassa ei haastateltu yhtäkään vankia - tuskin edes näytettiin kuin valkoiseen huppukaapuun pukeutuneena harjanvarressa ja hyvin etäältä.

Nimimerkkikirjoittajan mielestä kaikki on "asiallisesti ja hyvin", jos muutama sataa ihmistä on - osa jo viidettä vuotta - eristettynä vankilasaarelle ilman edes tietoa siitä, minkä vuoksi heidät on sinne kuljetettu ja mistä heitä (mahdollisesti) syytetään. Yhdysvalloissa, YK:ssa ja Euroopan Unionissa, Suomessa ja kaikkialla valtaa pitävät tietävät, että kyseessä on mitä törkein ihmisoikeusrikos, mutta "Ensimmäisen valtakunnan vieraana" kun vallasväki pyrkii käymään muualla kuin vankilamiljöissä, ihmisoikeusloukkausten annetaan - hiljaa eli vaitiollen hyväksyen - tapahtua. Kuvaava esimerkki oli ohjelmassa Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan "pälyilevä" vastaileminen kysymyksiin, miksi Suomi ei voisi vatata myönteisesti, jos ja kun kerran tiedetään Yhdysvaltain - oman nahkansa pelastaaksen - tarjonneen viidentoista uiguurin "vapauttamista" Suomeen. Aiheellisesti sietää kysyä, onko Suomen selkärangattomassa suhtautumisessa uiguuriturvapaikanhakijoiden vastaanottamisen torjumiseen "Kiina-ilmiön" toinen puoli. Suhteita niin Nokian kuin UPM:nkin uusiin vienti- eli tuleviin "koti"markkinoihin ei haluta vaarantaa, Kiinan valtiokapitalistisessa johdossa kun ollaan tunnetusti huolestuneita vähäisemmistäkin alkuperäis- ja muidenkin kansanosien "separatistisista" pyrinnöistä.

MOT-ohjelman toimittaja Kati Juurus oli muuten tiistaiaamuna ykköstv:ssä kertomassa ohjelmansa teon ongelmista. Sekin ohjelmapätkä kannattanee niin "kepututkijan" kuin muidenkin yleismaailmallisista ihmisoikeuksista todella huolestuneitten katsoa tänään iltapäivällä klo 13.05 TV2.sta.

Sillä ihmisoikeusrikokset toisaalla - esim. vaikkapa Nigeriassa, Valko-Venäjällä tai Balkanilla tai missä tahansa - eivät oikeuta ihmisoikeusrikoksiin toisaalla.

Jo ennen presidentinvaaleja yritin käynnistää näilläkin kapi(ai)silla saiteilla keskustelua siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto - s.o. tasavallan presidentti ja hallitus - suhtautuu ihmisoikeusrikoksiin.

Avauskirjoitukseni 17.11.2005 "Ulkopolitiikka" -sivustolla - sen jälkeen kun sensori ei keskusteluea tuntunut sallivan pääministeripuolueen politiikkaa käsittelevässä keskustelussa - oli otsikoitu: "Ihmisoikeusrikokset tuomittava kautta linjan!"

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016246177


Olin toki yrittänyt käynnistää keskustelua myös siis jo aiemmin keskustasaitilla, vaan syystä tai toisesta "viestit" poistuivat - tai eivät sitten ottaneet tulta.

Nyt - Erkki Tuomiojan MOT-esiintymisen jälkeenkin - on hyvä muistella, missä mietteissä ja kuinka "tietämättömänä" ulkoministeri palasi marraskuussa 2005 vierrailultaan Condoleezza Ricen luota:


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011889287

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011821088

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011933450#22000000011933450



Kaiken kaikkiaan tuntuu hämmästyttävältä, että nyt kun Yhdysvalloissa George W. Bush ja häntä käskyttävä ns. aseteollinen kompleksi ovat menettäneet uskottavuutensa ja luottamuksensa amerikkalaisten parissa ja vastaavasti Britanniassa Tony Blair brittien keskuudessa, Suomesta löytyy kolmessa vuorossa keskusta-saitille kirjoittavia "kepututkijoita" ja muita sanomisen haluisia nimimerkkikirjoittajia, joille ei vielä yli kolme vuotta Irakin-sodan alun jälkeenkään tunnu "avautuvan" se, minkä Erno Paasilinna -vainaa jo vuonna 1977 kiteytti "Mustassa aukossaan" - peruspessimistisesti - seuraavasti:



"Sota ei ole irrationaali, on vain ymmärrettävä sen toiminta-ajatus, yrityskuva.

Sodasta voidaan hyötyä kolmella tavalla. Ensiksi investoimalla lähestyvään sotaan. Sitten investoimalla käynnissä olevaan sotaaqn. Sitten investoimalla sodanjälkeiseen pelkoon.

Sota on prosessi, joka on käynnissä koko ajan. Rauha on sivututote, se ei pääse nousemaan sodan uhkaksi.

Rauhan aikana uusitaan työvoima. Se rakentaa varustelukoneiston, tuottaa ja maksaa. Ja sodan sytyttyä se ampuu itsenä omilla kivääreillään. Ja on taas poissa pelistä.

Rauha on vain määrätyin ehdoin puolustettavissa. Päämäärä se ei ole."




PS. Kun olen tarjoillut palstalla piipahteleville sitaatteja esim. YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin tai kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemen näkemyksistä ja tämän palstan alkuperäiskirjoituksissa jopa suoria linkityksiä niihin, missä niitä kulloinkin sitten onkaan julkaistu, olen ollut aivan avoimesti ja "optimistisesti" rauhan, yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien ja yleisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden asialla - kaikkialla tässä maassa ja maailmassa, ilmansuunnista ja ideologioista piittaamatta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012456912#22000000012456912





"Minä olen optimisti. Minä uskon pessimismin vapauttavaan vaikutukseen.

[Stanislaw Jerzy Lec (1909 - 1960), puolalainen aforistikko, kirjailija ja lehtimies]

Ristimäki sentään jo viittaa ihmisoikeusrikoksiin muuallakin kuin USA:ssa, kuten lainauksesta voimme nähdä: "Sillä ihmisoikeusrikokset toisaalla - esim. vaikkapa Nigeriassa, Valko-Venäjällä tai Balkanilla tai missä tahansa - eivät oikeuta ihmisoikeusrikoksiin toisaalla."

Tosin tuossakin väistellen ja kärjen USA:han kohdistaen. Hyvä alku kuitenkin miehelle joka on uhrannut aikaansa ja vaivaansa tälläkin palstalla (jos kohta muuallakin) suunnattomasti vain ja ainostaan USA-Israel-Britannia akselin pahuuden todistamiseen.

Mikä on estää miestä joka, omien sanojensa mukaan on "aivan avoimesti ja "optimistisesti" rauhan, yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien ja yleisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden asialla" uhraamasta linkkikokoelmastansa yhden avauksen pelkästään näille maailman muille ihmisoikeusrikkomuksille.

Onko se kepuaate? Vai onko se henkilökohtainen viha USA:ta kohtaan? Vai onko sittenkin vain kysymys siitä populismin virrasta jonka mukana on helppo olla tuomitsemassa milloin Guantanamoa milloin Irakin sotaa milloin mitäkin ja peittää silmänsä maailman todellisilta ihmisten toisiinsa kohdistamilta raakuuksilta ja rikoksilta.

Voisimme myös joskus käyttää aikaamme esim. USA:n todellisen kehitysavun - siis yhteenlasketun valtiollisen ja yksityisen - tason vertailuun muuhun maailmaan. Darfuriin saatiin juuri 176 miljoonaa euroa lisäapua jolla YK voi taas jakaa ruokaa nälänhädästä kärsiville. Vaikka tuo on vain pisara meressä, jopa siinä meressä jolla USA auttaa humanitaarisesti muuta maailmaa, osoittaa tuon kansojen sulatusuunin pystyvän myös humanitaariseen työhön. vai näkeekö Ristimäki siinäkin pahaa.

kristittyjä?
Heti tulee mieleen Talmud ja sen pyhäksi kirjakseen valinneet.

http://www.biblebelievers.org.au/talmudx.htm

kepututkija kirjoitti:

Ristimäki sentään jo viittaa ihmisoikeusrikoksiin muuallakin kuin USA:ssa, kuten lainauksesta voimme nähdä: "Sillä ihmisoikeusrikokset toisaalla - esim. vaikkapa Nigeriassa, Valko-Venäjällä tai Balkanilla tai missä tahansa - eivät oikeuta ihmisoikeusrikoksiin toisaalla."

Tosin tuossakin väistellen ja kärjen USA:han kohdistaen. Hyvä alku kuitenkin miehelle joka on uhrannut aikaansa ja vaivaansa tälläkin palstalla (jos kohta muuallakin) suunnattomasti vain ja ainostaan USA-Israel-Britannia akselin pahuuden todistamiseen.

Mikä on estää miestä joka, omien sanojensa mukaan on "aivan avoimesti ja "optimistisesti" rauhan, yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien ja yleisen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden asialla" uhraamasta linkkikokoelmastansa yhden avauksen pelkästään näille maailman muille ihmisoikeusrikkomuksille.

Onko se kepuaate? Vai onko se henkilökohtainen viha USA:ta kohtaan? Vai onko sittenkin vain kysymys siitä populismin virrasta jonka mukana on helppo olla tuomitsemassa milloin Guantanamoa milloin Irakin sotaa milloin mitäkin ja peittää silmänsä maailman todellisilta ihmisten toisiinsa kohdistamilta raakuuksilta ja rikoksilta.

Voisimme myös joskus käyttää aikaamme esim. USA:n todellisen kehitysavun - siis yhteenlasketun valtiollisen ja yksityisen - tason vertailuun muuhun maailmaan. Darfuriin saatiin juuri 176 miljoonaa euroa lisäapua jolla YK voi taas jakaa ruokaa nälänhädästä kärsiville. Vaikka tuo on vain pisara meressä, jopa siinä meressä jolla USA auttaa humanitaarisesti muuta maailmaa, osoittaa tuon kansojen sulatusuunin pystyvän myös humanitaariseen työhön. vai näkeekö Ristimäki siinäkin pahaa.

... ja näen (lähes) kaikkialla etupäässä paljon "hyvää" ja mittavia mahdollisuuksia...


Arvelisin, että "kepututkijalla" tuntuu olevan vielä näissä vanhoissakin "tutkimista"?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016282586

Timo Ristimäki kirjoitti:

... ja näen (lähes) kaikkialla etupäässä paljon "hyvää" ja mittavia mahdollisuuksia...


Arvelisin, että "kepututkijalla" tuntuu olevan vielä näissä vanhoissakin "tutkimista"?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016282586

Toistan vain nöyrimmän pyyntöni että uhraat yhden avauksen verran linkkejäsi ja copypastejasi muunkin pahuuden kuin Israelin, USAn tai Brittien tekojen osoittamiseen. Pelkkä sivulauseessa mainittu ei-amerikkalaisen pahuuden olemassaolo ei riitä todistamaan muuta kuin täydellisen yksisilmäisyytesi.

Jos olet aidosti yleishumaani etkä vain muodin mukaisesti USA vastainen löydät kovin helposti tuota esitettävää, jopa netistä linkitettäväksi.

Jos et vieläkään ymmärtänyt pyyntöäni, voinet sen reilusti tunnustaa niin laadin itse moisen avauksen

kepututkija kirjoitti:

Toistan vain nöyrimmän pyyntöni että uhraat yhden avauksen verran linkkejäsi ja copypastejasi muunkin pahuuden kuin Israelin, USAn tai Brittien tekojen osoittamiseen. Pelkkä sivulauseessa mainittu ei-amerikkalaisen pahuuden olemassaolo ei riitä todistamaan muuta kuin täydellisen yksisilmäisyytesi.

Jos olet aidosti yleishumaani etkä vain muodin mukaisesti USA vastainen löydät kovin helposti tuota esitettävää, jopa netistä linkitettäväksi.

Jos et vieläkään ymmärtänyt pyyntöäni, voinet sen reilusti tunnustaa niin laadin itse moisen avauksen

Nöyryys on hyvä piirre - toki vain vissiin määrään asti - kenessä tahansa ihmisessä, myös "kepututkijassa".

Jos se, että kirjoitan kriittisesti ajattelusta, joka perustetaan "yksisilmäisesti" mustavalkoiseen "hyvän" ja "pahan" taisteluun ja sitä käytetään jopa oikeutuksena sellaiseen ylivertaista väkivaltaa käyttävään toimintaan, jota tässäkin keskusteluketjussa on käsitelty ja käsitellään, pyydän saada nöyrimmästi olla - ainakin vielä jokusen tovin - "yksisilmäinen".

Koska ymmärän pyynnön ja myös tiedän, että netistä löytää miltei mitä tahansa, voinen kaiketi aivan "nöyrimmästi" jäädä odottamaan, kun "kepututkija" tekee haluamansa kaltaisen eli "moisen avauksen"...

Minä "tunnustan" - ainakin toistaiseksi - olevani huomattavasti enemmän huolestunut asioista, joista olen kirjoittanut tänäänkin toisaalla...


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016297128

PS. "Israelin teoista" en ole tainnutkaan vielä juuri kirjoitella. Kiitos muistutuksesta. Saatanpa hyvinkin vielä "uhrautua"...