Rakkaudesta..

Sukupuolisuuteen sidottu vetovoima, siis kahden yksilön keskinäinen kiinnostus seksuaalisesti toisistaan, eli tuo seksuaalinen innostuminen että myös sitä kautta jonkin asteinen toisen ihmisen himoitseminen, sekä sitten tuo miehen ja naisen välinen aivan luontainen puoleensa vetävyys, joka on pohjana yleensä ihastumiselle, ei ole sama asia kuin rakkaus, eikä niitä pidä verrata milloinkaan rakkauteen. Toki täälläkin ihminen saa rakastaa mielensä mukaan ketä haluaa. Mutta silloin kun on kyse ns. kristillisestä rakkaudesta, elikkä lähimmäisen rakastamisesta, ei siihen koskaan sisälly tuo sukupuollistettu seksuaalisuus, vaan sen on oltava vilpitöntä ja pyyteetöntä aina kaikilta osiltaan. Joskin täytyy tässä yhteydessä kuitenkin muistaa, jotta oma puolisokin on myös lähimmäinen, jota täytyy osata rakastaa oikein.

Jokaisen meistä olisi kyllä hyvä oppia rakastamaan ihan kaikkia eläväisiä ensijaisesti, niin ihmisiä kuin eläimiäkin sekä myös koko luomakuntaa, vaikka tätä maallista maailmaa ei ehkä kykenesikään rakastamaan niin kuin jotkut toiset, eikä sitä Kristuksen mukaan pidä tehdäkkään, mutta sekin on jokaisen oma asia viimekädessä, ja joka näin ollen , vaatii myös itsellistä harkintaa itsekultakin.

Minusta rakkauden tunne on voimaa antava lahja, vaik´ ei vastarakkautta saisikaan. Ellei vastapuoli välitä, voihan rakkauden tunteesta nauttia muutenkin. Teet vain itsellesi selväksi missä kulkee rajat. Rajat(on)rakkaus :-)