Turust esittää tuolla alhaalla, että Uuden testamentin evankeliumin kirjoitajat eivät olleet Jeesuksen toiminnan silminnäkijöitä, vaan toisen sukupolven kristtyjä, joiden kirjoitusten pohjan olisi ollut suullinen perimätieto.
Haluan tuoda sille sen kannan, että evankeliumit pohjautuvat silinnäkijöiden todistukseen ja että kaksi evankeliumin kirjoittajaa oli Jeesuksen lähimpiä opetuslapsia, Matteus ja Johannes.
Meille on säilynyt muinaisten kirkkoisien maininnat asiasta.
Peustan tässä olevat tiedot Aapeli Saarisalon kirjaan Raamatun sanakirja.
Hierapolin piispa Papias sanoo, että Matteus "kirjoitti evankeliumin silloin kun Pietari ja Paavali saarnasivat evankeliumia Roomassa heprean murteella(arameaksi)ja jokainen käänsi sen kreikaksi sen mukaan kun osasi".
Eusebius mainitse, että Matteus kiejoitti evankeliumin ennen juutalaissotaa.
Papias Klemens Aleksandrialainen mainitsevat Markuksen evankeliumin. Ireneus luetelee kaikki naljä evankeliumia, joka osoitaa että ne olivat silloin vakituisessa käytösä.
Jihanneksen evankeliumia tai 1 Johanneksen kirjettä lainasivat seuraavat apostoliset isät:
Polykarpus 110jKr. ja Johanneksen evankeliumia Ignatius.
Justinus Marttyyri (150jKr) mainitsee Johanneksen evankeliumin yhtenä "apostolien muistlmista".
Ireneus sanoo että Johannes kirjoitti evankeliumin Efesossa.
Evankeliumien kirjoittajista vallitsi 300-luvulla laaja yksimielisyys. Eusebius jakoi kirjat kolmeen ryhmään:
1.Aitoperäiset
2.Kiistanalaiset kirjat
3.Epäperäiset
On mielenkiintoista todeta että yksikään evankeliumi ei ollut Eusebiuksen luetelossa "kiistanalaisten" listallla, vaikka siihen kuuluneet kirjat hyväksyttiin lopulta Uutteen testamenttiin.
Uskomme että kirkkoisillä oli oikea tieto evankeliumien kirjoitajista alkuperästä. Jos joku hyväksytty evankeliumi olisi ollut myöhemmän sukupolven kirjoitama, niin se olisi tiedetty jo silloin.
Haluan tuoda sille sen kannan, että evankeliumit pohjautuvat silinnäkijöiden todistukseen ja että kaksi evankeliumin kirjoittajaa oli Jeesuksen lähimpiä opetuslapsia, Matteus ja Johannes.
Meille on säilynyt muinaisten kirkkoisien maininnat asiasta.
Peustan tässä olevat tiedot Aapeli Saarisalon kirjaan Raamatun sanakirja.
Hierapolin piispa Papias sanoo, että Matteus "kirjoitti evankeliumin silloin kun Pietari ja Paavali saarnasivat evankeliumia Roomassa heprean murteella(arameaksi)ja jokainen käänsi sen kreikaksi sen mukaan kun osasi".
Eusebius mainitse, että Matteus kiejoitti evankeliumin ennen juutalaissotaa.
Papias Klemens Aleksandrialainen mainitsevat Markuksen evankeliumin. Ireneus luetelee kaikki naljä evankeliumia, joka osoitaa että ne olivat silloin vakituisessa käytösä.
Jihanneksen evankeliumia tai 1 Johanneksen kirjettä lainasivat seuraavat apostoliset isät:
Polykarpus 110jKr. ja Johanneksen evankeliumia Ignatius.
Justinus Marttyyri (150jKr) mainitsee Johanneksen evankeliumin yhtenä "apostolien muistlmista".
Ireneus sanoo että Johannes kirjoitti evankeliumin Efesossa.
Evankeliumien kirjoittajista vallitsi 300-luvulla laaja yksimielisyys. Eusebius jakoi kirjat kolmeen ryhmään:
1.Aitoperäiset
2.Kiistanalaiset kirjat
3.Epäperäiset
On mielenkiintoista todeta että yksikään evankeliumi ei ollut Eusebiuksen luetelossa "kiistanalaisten" listallla, vaikka siihen kuuluneet kirjat hyväksyttiin lopulta Uutteen testamenttiin.
Uskomme että kirkkoisillä oli oikea tieto evankeliumien kirjoitajista alkuperästä. Jos joku hyväksytty evankeliumi olisi ollut myöhemmän sukupolven kirjoitama, niin se olisi tiedetty jo silloin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuten tiedämme Uusi testamentti sisältää 27 kirjaa. Uuden testamentin evankeliumeissa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) keskitytään Jeesuksen opetuksiin, elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Evankeliumien lisäksi Uusi testamentti sisältää ensimmäisen kristillisen historiateoksen (Apostolien teot), kolmetoista apostoli Paavalin kirjoittamaa kirjettä, kahdeksan ns. yleistä kirjettä sekä yhden apokalyptisen profetian (Johanneksen ilmestys).
Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin noin vuosina 50 - 125 kreikaksi. Kirjojen kirjoittajat olivat apostoleja, jotka joko tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti elinaikanaan eli olivat hänen opetuslapsiaan, tai jotka olivat VÄLITTÖMÄSTI opetuslasten seuraajia ja työtovereita.
Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Aleksandrian piispa Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia.
Uuden testamentin virallisen sisällön osalta lähes kaikki kristilliset kirkot ovat periaatteessa yksimielisiä, joskin käännökset ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä.
Uuteen testamenttiin kuulumattomia ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina liikkuneita Jeesusta ja apostoleja käsitelleitä kristillisiä kirjoituksia nimitetään apokryfisiksi tai pseudoepigrafisiksi.
Eksegetiikassa vallitsee laaja yksimielisyys. ettei apostoli Johannes ole Johanneksen Ilmestyksen korjoittaja.
Apokalyptista eli ilmestyskirjallisuutta esiintyi sekä varhaisjuutalaisuuden että varhaiskristillisyyden piirissä. Se oli yksi ajalle tyypillisen lopunajallisen liikehdinnän ja suuren maailmanhistoriallisen käänteen odotuksen ilmentymä.
Ilmestyskirjallisuudessa kuvattiin taivaallisia näkyjä, joissa näkijä sai salattua jumalallista tietoa. Yleensä tämä tieto koski pian koittavaa maailmanhistorian käännettä ja sitä edeltävää hyvän ja pahan taistelua, ja usein se oli esitetty erilaisten vertauskuvien ja symbolien muotoon verhottuna. Lajin tunnetuin varhaiskristillinen edustaja on Johanneksen ilmestys.
Monet apokalypsit on kirjoitettu jonkun entisajan uskonnollisen suurhenkilön nimissä ja näkökulmasta: Mooses, Elia, Heenok tai joku muu näkee teoksen kuvitteellisessa ajassa "ennalta" teoksen todellisen kirjoitusajankohdan tapahtumat.
En liene väittänyt kaikkien evankeliumien kirjoittajien olleen toisen sukupolven kirjoittajia. Teksitikritiikki kuitenkin osoitta osittain näin olevan.
Nykytietämyksen mukaan Raamatun alkukielet ovat heprea (suurin osa Vanhasta testamentista), aramea (osia Vanhasta testamentista) ja kreikka (Uusi testamentti).
Lopulta uskomme, että kaikki mitä Raamattuun on kirjoitettu on Jumalan sanaa, riippumatta siitä kuka sen on saattanut kirjalliseen muotoon.
Turust
Löysinkin helposti tuon mitä olen aiemmin kirjoittanut.
"Evankelistat ovat todennäköisesti toisen polven kristittyjä. Eivät siis evankeliumeissa kerrottujen tapahtumien silminnäkijöitä. Evankelistat ovat käyttäneet lähteinään: silminnäkijöiden kertomuksia
kirjallisia kertomuksia Jeesuksen teoista ja opetuksista."
Mahdollisesti olisin voinut käyttää voimakkaampaakin varaus sanaa kuin "todennäköisesti".
Nykyinen teologia kuitenkin kertoo meille, että kaikki evankeliumit eivät olisi varsinaisten Raamatussa mainittujen apostolien kirjoittamia. Mielestäni on paikallaan luottaa tässä asiassa erikoistuneisiin tutkijoihin, jotka luonnollisesti hyvin tuntevat ns. varhaisten kirkon isien kirjoitukset. Ainakaan minulla ei ole mitään jolla voisin heidän arvionsa kumota.
Ainakin Jehovan todistajilla on toisenlaisia käsityksiä. Mormoni teologiaa en tunne tarvittavassa laajuudessa kyetäkseni sitä tässä suhteessa tarkemmin arvioimaan.
Turust
...kannattaa ottaa nyt yhteys Helsingin yliopiston egseketiikan laitokselle ja kertoa, että he opettavat väärin....? HY:n mukaan mainaan kukaan opetuslapsista ei kirjoittanut itse evankeliumiaan, vaan ne kirjoitettiin suullisen kansanperimän perusteella siinä vaiheessa kun ymmärrettiin, ettei Jeesus tulekkaan takaisin kyseisen sukupolven aikana. Vanhimmat löydetyt evankeliumi-kirjoitukset ovat ajalta, jolloin jokainen apostoli kasvoi koiranputkea.
...kyllä minä tässä asiassa taidan luottaa HY:oon ennemmin kuin Aapelin teoksiin ;-)
Eräänä syynä kirjoitusten suhteellisen myöhaiseen ajankohtaan on pidetty juuri sitä, että Jesuksen itsensä antaman profetian mukaan hänen aikalaisensa odottivat käsityksensä perusteella Hänen paluutaan tuolloin elossa olleen sukupolven aikana.
Turust
ei ole sitä, mitä on muissa HYn professoreissa?
on kyllä arvostettu äijä ja tehnyt kovasti julkaisutoimintaa aikoinaan, mutta jos äijä olisi ollut oikeassa, niin miksi HY nyt opettaisi eri tavalla...? Aapeli oli käsittääkseni itämaisen kirjallisuuden professori.
Uuden testamentin keskeisimpiä käsitteitä, ja se tarkoittaa hyvää sanomaa, ilouutista (kr. eu-angelion). Se ilmaisee yhdellä sanalla Jeesuksen elämäntyön merkityksen. Evankeliumi sisältää Kristuksen opetus- ja parantamistoiminnan, sakramenttien asettamisen, hänen pelastustyönsä ristillä sekä hänen ylösnousemuksensa.
Evankeliumi on myös vastakohta lain käsitteelle. Laki ilmaisee Jumalan vaatimuksen ja evankeliumi ilmaisee sen, mitä Jumala armosta lahjoittaa ihmiselle.
Evankeliumi on myös yleisnimitys Uuden testamentin neljälle ensimmäiselle kirjalle eli Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeille. Uuden testamentin kaanonin eli kirjakokoelman ulkopuolisia evankeliumeja ovat esim. Tuomaan ja Pietarin evankeliumit.
Jumalanpalveluksessa evankeliumi luetaan Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden jälkeen. Evankeliumi kuunnellaan seisten. Evankeliumissa kuullaan kirkon uskon mukaisesti läsnäolevan Kristuksen ääni. Saarna perustuu tavallisesti evankeliumiin.
Usko, parannus, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaminen kätten päällepanon kautta. Tätä seuraa kirkon jäsenyys. Sen jälkeen tulee kestää loppuun asti ja pitää käskyt parhaan kykynsä mukaan.
Evankeliumiksi sanotaan paljon muutakin, mutta kaikki kiertyy edellä sanotun ympärille. Tuo sama on sanottu vielä tiivistetymmin Apt. 2:38: "Kääntykää ja ottakaa kukin kaste Jeesuksen Kristksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen."
evankeliumiin liittyvän mm. uskon Joseph Smithiin.
Turust
Joseph Smith ei ole osa evankeliumia - Paavali ei ole osa evankeliumia eikä ole Jesaja osa evankeliumia. Evankeliumi on Jeesuksen mukaan ja Mormonin kirjan mukaan (3:Nefi27:13-14): "...ja tämä on evankeliumi, jonka minä olen antanut teille - että minä tulin maailmaan tekemään Isäni tahdon, koska Isäni lähetti minut. Ja minun Isäni lähetti minut, jotta minut korotettaisiin ristille ja jotta minä sen jälkeen, kun minut oli korotettu ristille, voisin vetää kaikki ihmiset luokseni..." ja jakeet 19-20 "Eikä mikään epäpuhdas voi päästä hänen valtakuntaansa; sen tähden hänen lepoonsa ei pääse mikään paitsi ne, jotka ovat pesseet vaatteensa minun veressäni, uskonsa tähden ja parannuksensa tähden kaikista synneistään ja uskollisuutensa tähden loppuun asti. Nyt tämä on käsky: Tehkää parannus kaikki te maan ääret ja tulkaa minun luokseni ja ottakaa kasti minun nimeeni jotta te pyhittyisitte ottamalla vastaan Pyhän Hengen, jotta voisitte seisoa tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä."
kirjoitettu tai käännetty??
Missään mormooni kirjallisuudesa ei rististä puhuta!!
Mormoomit pelkäävät ristiä!!!!!
Ainakaan Raamatun mukaan tuhatvuotinen valtakunta ei kuulu evankeliumiin.
Turust
että mormonit pelkäävät ristiä. Ristillä tapahtuneesta sovituksesta puhutaan paljon, mutta sovitusta tapahtui myös Getsemanessa. Emme palvo ristiä. Siinä kyllä on ero moniin muihin nähden. Myöskään alkukristityille risti ei ollut olennainen synboli. Risti mainitaan Mormonin kirjssa ainakin kohdissa:
1. Nefi. 12:2
3. Nefi 27:14-15
nyt "nimimerkki" Afrikantähden kanssa joka on mukava ja hyvä ihminen.
Turust
Mihin katosit? Ristille korotuksen tähden vastaa minulle hyvä ihminen.
Turust
Evankeliumi tarkoittaa alun perin ilosanomaa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta, ja siitä, että kaikki ihmiset voivat, hänen kautta, saada anteeksi synnit ja iankaikkisen elämän.
Usein evankeliumi monelle tarkoittaa myös koko oppia, mutta alun perin se tarkoittaa vain ydinsanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Kaikki muu on lisäys. Joten, tuhatvuotinen valtakunta ei oikein kuulu evankeliumiin, vaikka uskonkin, että se tapahtuu.
Anteeksi, että en kirjoita niin useasti, sillä joskus on kiireistä. Enään on muutama viikko kesälomaan.
Evankeliumi käsitteenä näyttää olevan sama meillä molemmilla, jolloin voimme käsittää UT:n nejän ensimmäisen kirjan sisältävän evankeliumin.
Turust
sinulle soisin (toivon sitä sytämmestäni) vielä aukenevan sen Jumalan todellisen olemuksen eli kolminaisen olomuodon, joka on evankeliumin lähtökohta. rakk. tode.
Evankeliumi itsessään on kirjoitettu anonyymisti, mutta jo Papias toisen vuosisadan alussa kirjoitti tekijän olleen Markus, Pietarin opetuslapsi, jonka sanottiin kirjoittaneen apostolien opetuksia ylös.
Perimätiedon mukaan Markuksella oli ollut erittäin hyvät mahdollisuudet saada tietoa Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan Pietarilta ja muilta apostoleilta.
Evankeliumi itsessään ei anna viitteitä sen kirjoitusajankohdasta. Konservatiiviset ja maltilliset tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesus olisi ennustanut Jerusalemin temppelin tuhoamisen (Mark. 13:1–2), joka tapahtui vuonna 70. Näin he ajoittavat evankeliumin vuosien 50-70 välille.
Ne tutkijat, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden, puolestaan väittävät, että kyseessä on tarkoitushakuisesti tapahtuman jälkeen kirjoitettu "ennustus", jolloin evankeliumi olisi kirjoitettu vuoden 70 jälkeen, jopa myöhemmin kuin vuonna 73, jolloin koko Jerusalem tuhottiin.
Kaksi papyrologistia, O'Callaghan ja Carsten Peter Thiede, ovat esittäneet, että eräs Qumranista löydetty papyrus sisältää Markuksen evankeliumin jakeet 6:52-53, jolloin evankeliumi olisi mahdollisesti kirjoitettu ja ollut levityksessä jo 50-luvulla.
Kyseinen papyrus on kuitenkin kooltaan niin pieni, ettei voida täydellä varmuudella sanoa sen olevan peräisin Markuksen evankeliumista.
Eniten minua ihmetyttää, ettei Mormonin kirjan tueksi ole löydetty mitään vastaavia alkutekstejä.
Olen muutoin käynyt tuolla Hierapolissa. Se sijaitsee nykyisen Turkin alueella ja italialaiset suorittavat siellä tutkimuksiaan.
Turust