Älä unhota, mitä hyvää Herra on sinulle tehnyt. Ps. 103:2
Mitä enemmän vuodet vierivät, sitä enemmän ajatukset siirtyvät kuluneisiin vuosiin. Mutta ihmisillä ei ole vain erilaisia muistoja, heillä on myös erilainen muisti. Toiset muistavat vain, kuinka kuluttavaa ja vaikeaa heillä on elämässään ollut. Toiset muistavat kaiken sen hauskan, jossa he ovat olleet mukana. Toiset taas yhtä mittaa palaavat kaikkiin kärsimiinsä vääryyksiin ja kaikkeen siihen pahaa, mitä ihmiset ovat heille tehneet. Onpa niitäkin,jotka pöyhistelevät muistoissaan kaikilla niillä erinomaisilla töillä, joita he luulevat tehneensä, kun taas toisilla ei mielestään ole muuta muistettavaa kuin epäonnistumisia ja tappioita.
Mitä enemmän ihminen askartelee menneessä, sitä enemmän se painaa leimansa häneen. Joka miettii, miten erinomainen hän on ollut, tulee kerskailevaksi ja ylpeäksi, ehkäpä hiukan naurettavaksikin. Joka kaivelee sattuneita epäonnistumisia ja kärsittyjä vääryyksiä, tulee katkeraksi. Huonosti on siis molempien laita.
Virsilaulaja sanoo: "Kiitä Herraa,minun sieluni,äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt." Onkin tärkeintä muistaa, mitä hyvää Herra on tehnyt. Se hyvä, mitä itse on tehnyt,ei ole muistamisen arvoista. Ja paha,minkä toiset ovat tehneet,olisi parasta unohtaa, sillä se tekee mielen raskaaksi. Mutta Jumalan tekemän hyvän muistaminen taas synnyttää ylistyslaulun!
Onko niin varmaa, että minulla on jotakin sellaista muistettavaa? Kyllä on, aivan varmasti! Kun rupeat miettimään,huomaat kyllä, että sitä on paljon enemmän kuin luulitkaan ja kun sinulla on syytä kiittää niin huomaat taas olevasi onnellinen.
Kiittämättömyys on kuin kansi tyhjän astian yllä; vaikka astiaa pidetään vuotavan veden alla, ei siihen pisaraakaan tule. Kiitollisuus on kuin avoin käsi,johon Jumala jatkuvasti panee uusia lahjojaan.
Älä siksi koskaan unhota, mitä hyvää Jumala on tehnyt!
Herrasta veisaa kieleni,
ylistää armoansa.
Ei unhottaa voi sieluni
hyviä tekojansa. V.K. 398:1.
Mitä enemmän vuodet vierivät, sitä enemmän ajatukset siirtyvät kuluneisiin vuosiin. Mutta ihmisillä ei ole vain erilaisia muistoja, heillä on myös erilainen muisti. Toiset muistavat vain, kuinka kuluttavaa ja vaikeaa heillä on elämässään ollut. Toiset muistavat kaiken sen hauskan, jossa he ovat olleet mukana. Toiset taas yhtä mittaa palaavat kaikkiin kärsimiinsä vääryyksiin ja kaikkeen siihen pahaa, mitä ihmiset ovat heille tehneet. Onpa niitäkin,jotka pöyhistelevät muistoissaan kaikilla niillä erinomaisilla töillä, joita he luulevat tehneensä, kun taas toisilla ei mielestään ole muuta muistettavaa kuin epäonnistumisia ja tappioita.
Mitä enemmän ihminen askartelee menneessä, sitä enemmän se painaa leimansa häneen. Joka miettii, miten erinomainen hän on ollut, tulee kerskailevaksi ja ylpeäksi, ehkäpä hiukan naurettavaksikin. Joka kaivelee sattuneita epäonnistumisia ja kärsittyjä vääryyksiä, tulee katkeraksi. Huonosti on siis molempien laita.
Virsilaulaja sanoo: "Kiitä Herraa,minun sieluni,äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt." Onkin tärkeintä muistaa, mitä hyvää Herra on tehnyt. Se hyvä, mitä itse on tehnyt,ei ole muistamisen arvoista. Ja paha,minkä toiset ovat tehneet,olisi parasta unohtaa, sillä se tekee mielen raskaaksi. Mutta Jumalan tekemän hyvän muistaminen taas synnyttää ylistyslaulun!
Onko niin varmaa, että minulla on jotakin sellaista muistettavaa? Kyllä on, aivan varmasti! Kun rupeat miettimään,huomaat kyllä, että sitä on paljon enemmän kuin luulitkaan ja kun sinulla on syytä kiittää niin huomaat taas olevasi onnellinen.
Kiittämättömyys on kuin kansi tyhjän astian yllä; vaikka astiaa pidetään vuotavan veden alla, ei siihen pisaraakaan tule. Kiitollisuus on kuin avoin käsi,johon Jumala jatkuvasti panee uusia lahjojaan.
Älä siksi koskaan unhota, mitä hyvää Jumala on tehnyt!
Herrasta veisaa kieleni,
ylistää armoansa.
Ei unhottaa voi sieluni
hyviä tekojansa. V.K. 398:1.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.