When Jesus instructed His disciples regarding the economics of His Kingdom He used parables to simplify the truth. The parable of the talents in Matt. 13 is summarized in vs. 12: "to him who has more will be given, and to him who has not, even what he has will be taken away." Does it sound like God is being fair? Yes and no. According to the bible, God is just, righteous, and merciful, but that doesn't always mean He is considered fair by mans standards.
In this parable Father God is likened to the vineyard owner - a businessman expecting a return on His investment. He is looking for productivity from both His vines and His workers. He rewards good stewardship and punishes poor stewardship. As a businessman myself, I can relate to stewardship. I too am looking for a return on my investment. I too reward faithful workers with periodic wage reviews, and raises. I also punish unfaithful, or slothful, workers by giving them pay cuts, or in some cases firing them. I do this for the sake of survival -- of myself and my business. If I did not reward and/or punish I would probably lose my business.
Even if you don't own a business yourself, keep in mind that you are a family member of the household of God, and our heavenly Father does. His intention is to help all of His children to grow into maturity by learning how to become productive workers ... doing all to the glory of God. The possibility of failure is essential to human growth -- both in heaven and on earth. Without risk there can be no reward. Isaiah 26:9 tells us that "when judgment comes it teaches people righteousness." The problem is that so few of us have experienced God's providential judgment upon our lives that we are somewhat spoiled. As my pastor, Tommy Barnett, has often said "if we don't listen to God's voice in mercy, we will listen in judgment."
So, let's learn from our heavenly Father, the businessman, how to become better businessmen and women that we might demonstrate to the lost world that Christian business people are the best business people on earth.
In this parable Father God is likened to the vineyard owner - a businessman expecting a return on His investment. He is looking for productivity from both His vines and His workers. He rewards good stewardship and punishes poor stewardship. As a businessman myself, I can relate to stewardship. I too am looking for a return on my investment. I too reward faithful workers with periodic wage reviews, and raises. I also punish unfaithful, or slothful, workers by giving them pay cuts, or in some cases firing them. I do this for the sake of survival -- of myself and my business. If I did not reward and/or punish I would probably lose my business.
Even if you don't own a business yourself, keep in mind that you are a family member of the household of God, and our heavenly Father does. His intention is to help all of His children to grow into maturity by learning how to become productive workers ... doing all to the glory of God. The possibility of failure is essential to human growth -- both in heaven and on earth. Without risk there can be no reward. Isaiah 26:9 tells us that "when judgment comes it teaches people righteousness." The problem is that so few of us have experienced God's providential judgment upon our lives that we are somewhat spoiled. As my pastor, Tommy Barnett, has often said "if we don't listen to God's voice in mercy, we will listen in judgment."
So, let's learn from our heavenly Father, the businessman, how to become better businessmen and women that we might demonstrate to the lost world that Christian business people are the best business people on earth.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisille kuuliaisuus, tai tahto suhteessa rahan antamiseen Jumalalle on aina ollut vaikeaa. Se on sitä tämän päivän Jumalasta ja Hänen periaatteistaan kauaksi maallistuneille ihmisille ja se on ollut sitä Jumalan valitulle kansalle. Raamatun sanan mukaan heidän elämäänsä käsittelevät Raamatun kirjoitukset ovat meille hyödyksi ja opetutkseksi!
Raamattu opettaa, että Jumala on sitonut kymmenysten maksamiseen tietyn kuuliaisuuden siunauksen. Kymmenykset eivät siis ole seurakunnan keksintö rahastaa, vaan Jumalan säädös Hänen valtakuntansa etenemisen ja työn hyvinvoinnin tähden!
KENELLE KYMMENYKSET KUULUVAT?
Vanhan Testamentin aikana, eli lakiliiton aikana, kymmenykset kuuluivat Jumalan temppeliin (4 Ms 18: 21-29).
Israelin seurakunta maksoi kymmenykset leeviläisille, siis kansan keskuudessa ja temppelissä pappispalvelusta suorittaneelle Israelin sukukunnalle. Leeviläiset puolestaan antoivat kymmenykset ylipapille, eli toisin sanoen kymmenykset kuuluivat myös pappien osalle.
Kymmenykset käytettiin temppelin kunnossapitämiseen ja temppelipalveluksessa olevien elantoon.
ENTÄ UUDEN LIITON KÄYTÄNTÖ?
Joku saattaa sanoa, että ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal 5: 1) - tarkoittaen sitä, että meitä Jeesukseen uskovia eivät Vanhan Testamentin opit ja säädökset sido!
Tähän yhteyteen on hyvä kysyä vastakysymys:
Mitä Jeesus opetti?
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu farisealaisuutta ja ulkokultaisuutta vastaan ja opettaa, että Jumala arvostaa ihmisessä oikeudenmukaisuutta ja laupeutta ja uskollisuutta. Siinä hän myös aivan kuin sivulauseena vahvistaa myös käytännön kymmenysten antamisesta
Matt.23:23
Tänä päivänä voi aivan hyvin sanoa, että kymmenykset kuuluvat pääsääntöisesti seurakunnalle. Miksi?
Seurakunnalla on aivan sama tilanne, kuin VT:n aikana – sen tulee huolehtia temppelistään ja toimihenkilöistään!
Siitä huolimatta, vaikka Jumalan valtakunnan työntekijät ovatkin usein hengen täyttämiä, eivät he silti elä pelkällä Pyhällä Hengellä. Eivät he eikä seurakunta maksa sähkölaskujaan eikä muitakaan menojaan armolahjoilla.
Apostoli Paavali viittaa myös Vanhan Testamentin opetuksiin, kun hän opettaa seurakuntaa kantamaan vastuutaan seurakunnan taloudesta: (1 Kor 9: 7-11, 1Tim 5: 17-18).
MIKSI KYMMENYSTEN ANTAMINEN ON JOILLEKIN SITTEN NIIN VASTENMIELISTÄ?
Ehkäpä yksi syy antamiseen liittyvästä opetustarpeesta on se, että me olemme luonnostamme niin kitsaita ja itsekkäitä. Meidän on vaikeaa oppia antamaan, ellemme ole imeneet sitä toimintamallina jo äidinmaidosta!
Toiseksi kymmenen prosentin antaminen kaikista tuloista on hulluutta maailman ja uskomattoman suvun silmissä. Eikä tätä hulluuden leimaa yhtään lievennä se, että ev.lut. kirkon verotuskäytäntö on sentään 1% luokkaa.
Harvalle ei vapaan suunnan ihmiselle kuitenkaan järjettömyyttä on se, mihin maailman ihmiset polttavat rahansa! Kuka sitä pitää järjettömänä, että rahat menevät esim. ravintolaan tai muuten kalliisiin alkoholijuomiin!
Mielestäni antaminen on osa kristityn identiteettiä. Sen ei pitäisi, eikä se saa olla pakko, vaan Jumalan rakkauden ja armon kokemisen tulos: Rakkautta Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa kohtaan.
On sanottu, että jos kaikki tämän päivän uskovat hoitaisivat oman vastuunsa suhteessa kymmenyksiin, niin seurakunnissa ei olisi talousongelmia lainkaan.
Jeesus itse opetti antamisesta. Yksi Hänen antamiseen liittyvä ajatus on se, että Jumala maksaa meille tavalla tai toiselle sen mukaan, miten me sydämestämme annamme Jumalalle: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Luuk.16: 38.
Apostoli Paavali sanoo saman hiukan toisin:
Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. 7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. 8. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää… (2Kor.9:6-8)
Jakeen 7 sydämen vaatimus on oikeammin käännettynä: ”mitä sydämessäsi olet päättänyt” Uusi käännös sanoo sen ” Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt”. Antamisen ei tulisikaan olla vaatimus ja pakko, vaan nimenomaan sydämen päätöstä sen perusteella, miten Jumala on meitä rakastanut!
TALOUDEN LAIMINLYÖNTI TUOTTAA AINA ONGELMIA, JOSSA JUMALAN TYÖ KÄRSII
Yleensä vapaissa suunnissa kesät ovat taloudellisesti todella tiukkoja, jopa niin, että tileissä mennään miinuksella. Voi hyvin kysyä, että onko se oikein? Se, että on vähemmän kokouksia ja että kesällä käydään harvemmin kokouksissa, koska halutaan hengähtää, on aivan oikein. Mutta se, että seurakunnalle aiotut rahat eivät tuloudu, vaikka sen menot pysyvät suurin piirtein stabiilina, ei ole hyvä asia.
Siitä kärsii seurakunta ja varsinkin se, joka joutuu huolehtimaan laskuista. Tee itsesi kanssa sopimus, että jos et voi tuoda syystä tai toisesta kymmenyksiäsi uhriin, niin voit hoitaa ne kivuttomasti pankin kautta.
Raamattu kertoo meille myös eräästä tilanteesta, jolloin Israelin seurakunnan johtohenkilö, Nehemia lähti ”kesälomalle”. Siinä on meillekin ehkä hiukan opetusta vastuullisuudesta tai sen puutteesta (Neh 13: 7-12)!
YHTEENVETO
1. Kymmenykset ovat ensisijaisesti Jumalalle ja hänen valtakuntaansa annettuja varoja:
Kaikki maan kymmenykset, sekä pellon viljasta että puiden hedelmistä, ovat Herran omat, pyhä lahja Herralle. Jos joku tahtoo lunastaa jotakin kymmenyksistänsä, antakoon hän siihen lisäksi viidennen osan.
(3Ms 27: 30-31).
Meidän on myös hyvä muistaa se, että Jeesus itse vahvisti kymmenyskäytännön puheessaan!
2. Kymmenykset ovat tarkoitettu Jumalan seurakunnan ja sen työntekijöiden kuluista huolehtimiseen:
Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."
3. Kymmenyksissä sydämen asenne on tärkeintä:
”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.”
4. Jumala on sitonut antamiseen osan siunauksistaan:
”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”
Jumala ei välttämättä tarvitse meidän rahojamme, mutta me tarvitsemme sen osan siunausta, joka liittyy antamiseen!
Paavali opetti uudentestamentin uudestisyntyneille antamisesta ja kehoitti antamaan runsaasti, että saisi runsaasti että olisi runsaasti millä auttaa.
Paavali oli vähän lakihenkinen opettaessaan moista ja menestysteologin kannattaja.
Paavali opetti antamaan jotta saisi.
Paavali oli väärässä sillä uudestisyntynyt on jo antanut kaiken.
Se mitä tulee on kaikki Herran ei siitä kuulu antaa enään.
Sehän olisi lakitekoja.
Paavalin opetukset ovat väärässä.
Ei uskoville saa opettaa antamisesta ja varsinkaan sitten takaisin saamisesta.
Paavali ei sopisi helluntailaiseksi-.
Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä. Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen. Vauraus ja rikkaus täyttää hänen kotinsa. Hänen vanhurskautensa pysyy. (Ps. 112:1-3)