Juho Viljakainen (nimi muutettu) on hassun hauska hupailija, joka kärsii laktoosi-intoleranssista. Eräänä aamuna hän huomaa piereskelevänsä äänekkäästi. Hän ryhtyy miettimään eikö olisi hauskaa jos hänellä olisi "persepäristin" takapuolessaan, että paukuttelua olisi hauskempi rytmittää.
Tuumasta toimeen Juho huomaa keksineensä loistavan korkeateknologisen liikeidean. Jokaisella on perse ja se pärisee, markkinat persepäristimille ovat rajattomat. Hän on keksinyt pyörän. Mutta miten asia saadaan tuotekehiteltyä?
Juho menee ensitöikseen TEKESiin ja SITRAan ja hankkii tarvittavan rahoituksen tuotekehityshakkeelleen. Tuotekehitys on tehtävä huolella, ettei päristimestä tule ns. venäläistä mallia, joka ei pärise eikä mahdu perseeseen. Tämän vuoksi Juho palkkaa työttömän insinöörikaverinsa Villen projektijohtajaksi 7000 euron kuukausipalkalla. Juho itse tyytyy 15000 euroon kuussa, koska idean isänä uskoo vahvasti tähän hankkeeseen.
Ville ryhtyy tuumasta toimeen ja palkkaa 10-15 henkilöä tuotekehitykseen. Mallit on suunniteltava hyvin ja niille on välittömästi haettava patentit, muutenhan japanilaiset ne heti kopioisivat ja kaappaisivat loistavat markkinat. Pääsääntöisesti yhteiskunnan rahoituksella pyörivät firma työllistää nyt lähes kaksikymmentä korkeanteknologian osaajaa ja tuotekehitysprojektin on arveltu vievän aikaa 3-5 vuoteen, sen jälkeen alkaa päristimien kaupallinen voittokulku. Hyvin menee mutta menköön. Yritys nauttii kaikista yhteiskunnan tuista ja työllistää, Juho voi jo pitää itseään uuden sukupolven innovaattorina, joka voi palkita itseään työsuhdemersulla, huvijahdilla jne. Ajan muodin mukaan on yhtiön kaupallisesta toiminnasta tulossa niin suuri menestys, että sopivat optiojärjestelyt on tehtävä johdolle ja päätyöntekijöille. Yrityshän viedään käsistä kun kaupallinen toiminta käynnistyy ja valtiokin, päärahoittaja nettoaa siitä miljoonia. Juho voi jo nähdä sielunsa silmin vuoden yrittäjä tittelin ja yhteiskunnallisia arvonimiä kuten kauppa- tai vuorineuvos.
Tuotekehitys saadaan päätökseen ja on kaupallistamisen aika. Lehti-ilmoituksella Hesarissa haetaan myyntijohtajaa huipputuotteen markkinointivastaavaksi. Hän saa mielensä mukaan rakentaa organisaationsa ja "ottaa maailman haltuunsa". Tällainen ammattilainen löytyykin. Ensi töikseen hän saa lähteä kiertelemään maailmalle alan messuja ja etsimään kontakteja, Suomi koetaan liian pieneksi ja mitättömäksi markkina-alueeksi. Yliopistomaailma koetaan yhdeksi pääkohderyhmäksi, sillä opiskelijathan järjestävät paljon hauskanpitoa.
Jostain syystä kaupallinen voittokulku ei kuitenkaa realisoidu. Massat eivät löydä tuotetta. Yksi syy on sen yksikköhinta. Persepäristin maksaa 300 euroa kappale, se on korkean teknologian ja tuotekehityksen tuote.
Muutaman kappaleen ostaa kuitenkin pilailutaiteen ja -tieteen museo Yhdysvalloissa ja Englannissa. Mikä tässä asiassa meni pieleen? Loistava tuote, joka näki päivän valon, maailmanlaajuiset markkinat. Valtiokin vielä viitsii hakea Juhon yrityksen konkurssiin ja lopettaa rahoituksen. Eikö Suomessa todella saa yrittää ja rikastua.
Jälleen yksi katkera äänestäjä on saatu syntymään.
Tuumasta toimeen Juho huomaa keksineensä loistavan korkeateknologisen liikeidean. Jokaisella on perse ja se pärisee, markkinat persepäristimille ovat rajattomat. Hän on keksinyt pyörän. Mutta miten asia saadaan tuotekehiteltyä?
Juho menee ensitöikseen TEKESiin ja SITRAan ja hankkii tarvittavan rahoituksen tuotekehityshakkeelleen. Tuotekehitys on tehtävä huolella, ettei päristimestä tule ns. venäläistä mallia, joka ei pärise eikä mahdu perseeseen. Tämän vuoksi Juho palkkaa työttömän insinöörikaverinsa Villen projektijohtajaksi 7000 euron kuukausipalkalla. Juho itse tyytyy 15000 euroon kuussa, koska idean isänä uskoo vahvasti tähän hankkeeseen.
Ville ryhtyy tuumasta toimeen ja palkkaa 10-15 henkilöä tuotekehitykseen. Mallit on suunniteltava hyvin ja niille on välittömästi haettava patentit, muutenhan japanilaiset ne heti kopioisivat ja kaappaisivat loistavat markkinat. Pääsääntöisesti yhteiskunnan rahoituksella pyörivät firma työllistää nyt lähes kaksikymmentä korkeanteknologian osaajaa ja tuotekehitysprojektin on arveltu vievän aikaa 3-5 vuoteen, sen jälkeen alkaa päristimien kaupallinen voittokulku. Hyvin menee mutta menköön. Yritys nauttii kaikista yhteiskunnan tuista ja työllistää, Juho voi jo pitää itseään uuden sukupolven innovaattorina, joka voi palkita itseään työsuhdemersulla, huvijahdilla jne. Ajan muodin mukaan on yhtiön kaupallisesta toiminnasta tulossa niin suuri menestys, että sopivat optiojärjestelyt on tehtävä johdolle ja päätyöntekijöille. Yrityshän viedään käsistä kun kaupallinen toiminta käynnistyy ja valtiokin, päärahoittaja nettoaa siitä miljoonia. Juho voi jo nähdä sielunsa silmin vuoden yrittäjä tittelin ja yhteiskunnallisia arvonimiä kuten kauppa- tai vuorineuvos.
Tuotekehitys saadaan päätökseen ja on kaupallistamisen aika. Lehti-ilmoituksella Hesarissa haetaan myyntijohtajaa huipputuotteen markkinointivastaavaksi. Hän saa mielensä mukaan rakentaa organisaationsa ja "ottaa maailman haltuunsa". Tällainen ammattilainen löytyykin. Ensi töikseen hän saa lähteä kiertelemään maailmalle alan messuja ja etsimään kontakteja, Suomi koetaan liian pieneksi ja mitättömäksi markkina-alueeksi. Yliopistomaailma koetaan yhdeksi pääkohderyhmäksi, sillä opiskelijathan järjestävät paljon hauskanpitoa.
Jostain syystä kaupallinen voittokulku ei kuitenkaa realisoidu. Massat eivät löydä tuotetta. Yksi syy on sen yksikköhinta. Persepäristin maksaa 300 euroa kappale, se on korkean teknologian ja tuotekehityksen tuote.
Muutaman kappaleen ostaa kuitenkin pilailutaiteen ja -tieteen museo Yhdysvalloissa ja Englannissa. Mikä tässä asiassa meni pieleen? Loistava tuote, joka näki päivän valon, maailmanlaajuiset markkinat. Valtiokin vielä viitsii hakea Juhon yrityksen konkurssiin ja lopettaa rahoituksen. Eikö Suomessa todella saa yrittää ja rikastua.
Jälleen yksi katkera äänestäjä on saatu syntymään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä edellinen tarina perustuu tositapahtumiin. Henkilön ja paikan nimet lukuunottamatta SITRAa ja TEKESiä ovat keksittyjä (toim.huom.).