Parkkeraus on taitolaji ja se taito puuttuu monelta suomalaiselta sukupuoleen katsomatta.
Neljäsosalla autoilijoista on huono tai suorastaan surkea autonkäsittelytaito kaikessa myös parkkeerauksissa. Sen näkee hyvin nyt kun taas kaikki talojen pihat ovat taas vapaat talven lumista ja tilaa riittää. Tämä liika tila kuten entisessä Neuvostoliitossa on tehnyt sen että yksi auto ottaa monasti kolmen tilan. Parkkeerataan vinoon tai kaksi metriä rotvallista, ruutuviivojen päälle jne.
Jos taloyhtiön liepeille parkkeeraa yöksi pitkä rekka joka on siististi niin tienvieressä kun suinkin , siitä jo kärkkäämmät ilmoittelevat poliisille onko parkkeeraus laiton. Nämä henkilöt voisivat tulla päiväksi seuraamaan rekkaterminaaliin kuinka tarkasti ajetaan 25-metristä siltaan, voisivat saada sen jälkeen osumaan sen 4-metrisen kotteronsa parkkiruutuun. Minusta tämä parkkeeraus heijastelee myös sitä taidottomuutta joka näkyy myös täkäläisessä liikenteessä.
Käykää pirruuttanne vaikka Italiassa, siellä harmaapäämummo vetää serpentiiniteitä vanhalla Fiatilla, että hikkulat vinkuu myös, ahtailla kujilla parkkeeraus onnistuu vähänkin vapaalle läntille helposti. Sama tilanne on Pariisissa, perheenäiti parkkeeraa Rellunsa mitä ihmeellisempiin koloihin, jopa välillä vilkunlaseja uhraten, eipä niitä Pariisin keskustoissa pyörivissä autoissa juuri olekaan. Siis kun on ahdasta ja liikenteessä paljon autoja, se opettaa selviytymään ja soveltamaan, siinä on myös monesti pakko soveltaa muita kun liikennesääntöjä.
Meillä täällä Lahdessa on niin leveitä jalkakäytäviä, että niihin mahtuisi 3..5-autoa rinnakkain, rotvallin reunaan on maalattu muutama ruutu. Annas olla jos ne on täynnä ja parkkeeraat hetkeksi toisen kiesin rinnalle, jo varmaa joku jo ilmoittaa poliisiille …näin on käynyt. Yksi talo ja yksi parkkiruutu näyttäisi olevan suomalaisen maalaisautoilijan ihanne. Lähisukuni naiset valittavat sitä kuinka vaikea on käydä Helsingissä, koska siellä ei saa autoa parkkiin, kun ovat tottuneet täällä Lahdessa puolenhehtaarin parkkiruutuihin. Ongelma on myös siinä, että nämä naiset eivät uskalla ajaa Helsingin parkkihalleihin, koska pelottaa ajaa ahtaisiin paikkoihin tai peräti maanalle, ainoa mihin he osuvat ovat Ikean pihat, koska ne muistuttavat kotoisia parkkipaikkoja….tuskin meidän naiset ovat ongelmineen ainoita.
Neljäsosalla autoilijoista on huono tai suorastaan surkea autonkäsittelytaito kaikessa myös parkkeerauksissa. Sen näkee hyvin nyt kun taas kaikki talojen pihat ovat taas vapaat talven lumista ja tilaa riittää. Tämä liika tila kuten entisessä Neuvostoliitossa on tehnyt sen että yksi auto ottaa monasti kolmen tilan. Parkkeerataan vinoon tai kaksi metriä rotvallista, ruutuviivojen päälle jne.
Jos taloyhtiön liepeille parkkeeraa yöksi pitkä rekka joka on siististi niin tienvieressä kun suinkin , siitä jo kärkkäämmät ilmoittelevat poliisille onko parkkeeraus laiton. Nämä henkilöt voisivat tulla päiväksi seuraamaan rekkaterminaaliin kuinka tarkasti ajetaan 25-metristä siltaan, voisivat saada sen jälkeen osumaan sen 4-metrisen kotteronsa parkkiruutuun. Minusta tämä parkkeeraus heijastelee myös sitä taidottomuutta joka näkyy myös täkäläisessä liikenteessä.
Käykää pirruuttanne vaikka Italiassa, siellä harmaapäämummo vetää serpentiiniteitä vanhalla Fiatilla, että hikkulat vinkuu myös, ahtailla kujilla parkkeeraus onnistuu vähänkin vapaalle läntille helposti. Sama tilanne on Pariisissa, perheenäiti parkkeeraa Rellunsa mitä ihmeellisempiin koloihin, jopa välillä vilkunlaseja uhraten, eipä niitä Pariisin keskustoissa pyörivissä autoissa juuri olekaan. Siis kun on ahdasta ja liikenteessä paljon autoja, se opettaa selviytymään ja soveltamaan, siinä on myös monesti pakko soveltaa muita kun liikennesääntöjä.
Meillä täällä Lahdessa on niin leveitä jalkakäytäviä, että niihin mahtuisi 3..5-autoa rinnakkain, rotvallin reunaan on maalattu muutama ruutu. Annas olla jos ne on täynnä ja parkkeeraat hetkeksi toisen kiesin rinnalle, jo varmaa joku jo ilmoittaa poliisiille …näin on käynyt. Yksi talo ja yksi parkkiruutu näyttäisi olevan suomalaisen maalaisautoilijan ihanne. Lähisukuni naiset valittavat sitä kuinka vaikea on käydä Helsingissä, koska siellä ei saa autoa parkkiin, kun ovat tottuneet täällä Lahdessa puolenhehtaarin parkkiruutuihin. Ongelma on myös siinä, että nämä naiset eivät uskalla ajaa Helsingin parkkihalleihin, koska pelottaa ajaa ahtaisiin paikkoihin tai peräti maanalle, ainoa mihin he osuvat ovat Ikean pihat, koska ne muistuttavat kotoisia parkkipaikkoja….tuskin meidän naiset ovat ongelmineen ainoita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Stadissa tulee ainakin taskuparkki tutuksi. Kantakaupungissakin saa 4.7 metrisen auton kyllä kivasti parkkiin. Mersussa etupyörät kääntyvät yllättävän paljon ja apua saa viereisestä näyteikkunasta. Se vaan alkaa pikkuhiljaa mennä sujuvasti kun parkkeerauksia tulee se 4-5 päivässä kun asiakkailla kiertää.
En ymmärrä just tuota kun joku arpoo fiestaa ruutuun lahdessa (itse lahdesta kotoisin).
Ajokortti pois jos ei edes osu parkkiruutuun, siis pysäköintiruutuun :)
Kyllähän se fakta on, että jos ei jotain asiaa tarvitse harjoitella niin ei se onnistu. Eli ei sitä voi puolelta suomen autoilijoilta korttia pois ottaa.
Fakta on, että pk-seudulla tulee erilaisia liikennetilanteita enemmän koko ajan vastaan joten ajotaidot väkisinkin kehittyy. Joudutaan ottamaan jalankulkijat huomioon, pyöräilijät sporat tai viiskulman tapaiset mielenkiintoiset risteykset. Maakunnissa ihan perussääntö, että pysähdytään suojatien eteen, jos viereinen kaista seisoo, niin maakunnissa kukaan tätä muista noudattaa.
Eli keskimäärin varmasti pk-seudulla autoilevat ovat ns. harjoitelleet enemmän ja ovat osaavampia. Maantiellä sitä kaikki ajaa ja se sujuu keneltä tahansa.
"Jos taloyhtiön liepeille parkkeeraa yöksi pitkä rekka joka on siististi niin tienvieressä kun suinkin "
Soitinpa kerran itsekin poliisille...
Rekka, tai itseasiassa sen perävaunu, oli tosiaankin parkkeerattu siististi tien reunaan. Ongelma vaan oli se, että perävaunu oli leveämpi kuin tien kaista, eli se täytti yli puolet tiestä.
Ja kyseessä oli tosiaankin yö, ja tie oli valaisematon. Eli vaikka vaunu oli hyvin parkkeerattu, oli se mieletön turvallisuusriski ja täysin idioottimaiseen paikkaan jätetty. Sen parkkeerannut rekkakuski lienee ollut oikea ääliöiden kuningas.
Onneksi poliisi hoiti perävaunun pikaisesti pois.
tai tarkemmin liikenneopettajat ovat avainasemassa tässä asiassa.
Olen itse ajanut kortin Lahden naapurikunnan autokoulussa ja silloin opettelin kerran taskuparkkia kentällä keppien väliin ja kun lähdettiin kaupunkiin ajelemaan, katsoi opettaja aina sopivan ruudun kahden auton välistä ja siihen sitten parkkeerasin. Tätä tehtiin omasta pyynnöstäni joka ajokerralla ja niinpä se meni takaraivoon sekin asia.
Niinhän se on, että pakittamalla on paljon helpompi saada auto kadunvarteen kuin nokka edellä.
Mutta totta on myös se, että esim. Hämeenlinnassa on aina runsaasti tilaa kauppakeskus Linnan katolla. Eli ilmeisesti sinne ei tosiaankaan uskalleta ajaa. Kiva paikka, siellä kun maksetaan vasta takakäteen, ei tarvitse kuikuilla kelloa shoppaillessaan :)
Ymmärrän toki jos on vieras auto, niin saattaa jäädä vähän kauas rotvallin reunasta, mutta kun näyttää jäävän omien autojenkin perät roikottamaan pitkälle. Kun hankkii auton, niin kannattaisikin heti alkuun tutustua sen mittoihin.
Eilen muuten viimeksi katselin kun iäkkäämpi mieshenkilö ei meinannut millään saada pikkuista Polosta mahtumaan parkkiruutuun, monta kertaa siinä korjasi ja lopulta se Polonen jäi vinoon vieden kaksi ruutua.
Parkkeerauksessa Suomen ja Etelä-Euroopan välillä on muutama pieni ero. Jos Italiassa mummo taskuparkkeerauksessa vähän tönäisee Pandallaan takana olevaa autoa, ei sen omistaja ole heti maksattamassa puskurin maalausta mummolla. Pariisissakaan perheenäiti ei saa mieheltään haukkuja jos Clion peili tai puskurin kulma vähän ottaa kosketusta kivitalon seinään, eikä André paljon välitä siitä, jos Pösön kylkeen ilmestyy pieni kolhu marketin parkkipaikalla. Sehän on vain aivan luonnollista että vanhoissa autoissa on käytön jälkiä.
Sen varmaan tiedätkin, miten suomalainen mies Velka-Volvoonsa suhtautuu, ja siksi toisiin autoihin kannattaakin täällä pitää kunnon turvaväli myös parkkeeratessa.
Niinpä.
Autoissa on puskurit ja jos parkkeeratessa vähän osuu, niin ei haittaa. Jos tulee naarmuja suurempia vaurioita, niin siten kyllä haittaa.
Mutta Suomihan on lähinnä maaseutua ja stadilaisetkin enimmäkseen maalaisia, eli ei se liikennekulttuuri ole vielä ednnyt siihen pisteeseen. Joku autokoulu voisi tosiaan järjestää opintomatkoja vaikka Pariisiin.
lyhemmälle kuskille.
Jos et pitempänä usko ,niin kokeileppa istua syvempään penkkiin ja huomaa kuinka auton ulottuvuuksien arviointi muuttuu huomattavasti vaikeammaksi.
Itse huomasin tämän ,kun vaimon sisko (153cm) ajoi kortin ja oli puhetta tuosta pysäköinnistä.
Kääntöympyrä 12 metriä, neliveto, pituus 4,8m ja leveyttä yli 1,8m. Betonisissa parkkihalleissa ja tiiviissä raoissa ei autoa viitsi ihan mihin tahansa väliin tunkea, ja rajallisten kääntöominaisuuksien vuoksi jotkut käännökset pitää ottaa kaukaa ja todella tarkasti, että mahtuu... ja sitten pitäisi vielä päästä autosta poiskin muuten kuin takaluukun kautta. Tietty vaihtoehtona olisi pienempi auto, jos pituutta olisi keskivertojapanilaisen verran ja ajelisi yksikseen. Mutta ei.
että jos ei ajaminen onnistu, niin sitä ei pidä tehdä. Olisikohan syytä jättää pysäköimättä paikkaan, jos on epäilyskin siitä, ettei pysty arvioimaan etäisyyksiä (helppo sanoa täältä 180 cm korkeudelta)...
Ei taideta kertoa parkkeeramisen tärkeyttä,,, olla pois toisten tieltä. Ja jättää autonsa niin että,toisetkin mahtuu. Sama ongelmaa ilmenee ammatti-kuskeissakin. "Minä minä eikä kukaan muu" soveltuu moniin kuljettajiin myös parkkeeramisessa. Se on taitolaji kuten ajaminenkin.
Tiensuuntaisessa parkissa tienreunalla näkee useesti kun ensimmäinen auto aloittaa keskeltä,pysäköinin vaikka päästä pitäis aloittaa. Että ne toisetkin mahtuisivat siihen. Mutta kun ei välitetä. "Minä minä..."
Ja sit jotkut läpi-ajettavat pihat pysäköidään tukkoon... "Ei mun tullu mieleen..." Jos meet kysyy,,, miks siihen jätit,olisin lähdössä.
Se on totta miten sanoit parkkeeramisen näkyvän liikenteessä ja päinvastoin.
Parkkiruutujen maalausohjeen. Annoin sen firman henkilöstöpäällikölle, ja yllätysyllätys pihan parkkiruudut maalattiin sen ohjeen mukaan. Tyytymättömiä ääniä en ole kuullut.
Eli ruudut kunnon LEVEIKSI!
Tässä sitä ihailemaasi Pariisilaista pysäköintityyliä.
http://www.ratemyparking.net/vote.php?eid=157
En sanoisi, että ihailen sitä tungosta mikä Pariisissa vallitsee, mutta ihailen pariisilaisten kuljettajien selviytymistaitoja ja improvisointikykyä.
Toinen suosikkini on Kreikka, jossa olen ajellut vuosien varrella tuhansia kilometrejä. Kreikkalainen ei halua kunnoittaa esivaltaa missän muodossa, mutta kunioittaa toki liikennevaloja, muuten liikenne on villiä ja vaapaata, kas kummaa siitä kaaoksesta huolimatta tapahtuu yllättävän vähän kolareita - myös improvisoidut parkkeeraukset ovat pariisilaista tasoa. Kuolonkolareita ja ulosajoja tapahtuu paljon, mutta ne tapahtuvat ulkopuolella taajamien erittäin kihraisilla vuoristoteillä teillä ja niillä harvoilla moottoritien pätkillä.