Nimim. TaistoRa kirjoitti kastepalstalle aloituksen otsikolla Eräs toinen kastekertomus. Se on hyvin vaikuttava, sen mukaan uskovien kasteelle meno muuttaa ihmisen koko elämän. Hänestä tulee onnellinen ja hän saa kokea voitokasta elämää ja johdattaa monia uskoon. Jos taas uskoon tullut ei mene kasteelle, hän luopuu uskosta ja rappeutuu moraalisesti.
Siinä oli jotain tuttua. Meitä oli kerran joukko luterilaisia uskovia seurakuntanuoria. Jotkut meistä menivät uskovien kasteelle ja liittyivät helluntailaisiin tai Vapaakirkkoon. He ovat tänäänkin, vuosia myöhemmin, onnellisesti uskossa, menestyksellistä evankeliointia tekeviä ja taloudellisesti hyvin toimeentulevia.
Minä ja pari muuta mietimme kasteelle menoa, mutta emme menneet vaan jäimme tavallisiksi riviluterilaisiksi. Meillä sen onnellisuuden kanssa on vähän niin ja näin - elämä menee hiukan alamäkeen. Juopottelua, tupakointia, masennusta, uskokin on epävarmaa. Kukaan meistä ei evankelioi, ja rahat ovat tiukilla.
Olisiko tosiaan niin kuin TaistoRa kertoo? Voiko uskovien kaste tuoda siunauksen, onnen ja hyvinvoinnin, ja voiko siten saada menestystä Jumalan valtakunnan työssä?
Onko tässä kasteessa jokin salattu, elämää muuttava voima, vai johtuuko muutos vain kasteen jälkeisestä sitoutumisesta uskovien yhteyteen ja ystäväpiirin tuesta? Luterilaisuudessa ei tällaista yhteyttä ole, eikä kirkon kastekaan enää tunnu oikealta.
Siinä oli jotain tuttua. Meitä oli kerran joukko luterilaisia uskovia seurakuntanuoria. Jotkut meistä menivät uskovien kasteelle ja liittyivät helluntailaisiin tai Vapaakirkkoon. He ovat tänäänkin, vuosia myöhemmin, onnellisesti uskossa, menestyksellistä evankeliointia tekeviä ja taloudellisesti hyvin toimeentulevia.
Minä ja pari muuta mietimme kasteelle menoa, mutta emme menneet vaan jäimme tavallisiksi riviluterilaisiksi. Meillä sen onnellisuuden kanssa on vähän niin ja näin - elämä menee hiukan alamäkeen. Juopottelua, tupakointia, masennusta, uskokin on epävarmaa. Kukaan meistä ei evankelioi, ja rahat ovat tiukilla.
Olisiko tosiaan niin kuin TaistoRa kertoo? Voiko uskovien kaste tuoda siunauksen, onnen ja hyvinvoinnin, ja voiko siten saada menestystä Jumalan valtakunnan työssä?
Onko tässä kasteessa jokin salattu, elämää muuttava voima, vai johtuuko muutos vain kasteen jälkeisestä sitoutumisesta uskovien yhteyteen ja ystäväpiirin tuesta? Luterilaisuudessa ei tällaista yhteyttä ole, eikä kirkon kastekaan enää tunnu oikealta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mietippä sitä, josko se olisi vastaus?
Mene kasteelle, jos koet sen itsellesi tärkeäksi ja Jumalan tahdoksi elämässäsi. Muiden mielipiteitä ei ole tarpeen noteerata liiaksi.
Onhan siitä Raamatussa runsaasti opetusta ja esimerkkejä, että uskovan tulee antaa kastattaa itsensä. Menestyksen metsästyksen takia sitä ei oteta, vaan kuuliaisuuden vuoksi. Hengellinen menestys kyllä seuraa aina kuuliaisuutta. Jumala on luvannut palkita ne, jotka ovat Hänelle kuuliaisia. Ennemmin tai myöhemmin.
Eikös juuri luterilaiset opeta, että Jumala on kasteessa mukana salatulla tavalla. Minä uskon, että se koskee nimenomaan uskovien kastetta.
Ota kaste, niin saat Pyhän Hengen lahjan. Niin sana lupaa. Suurempaa siunausta et voi saada!
Heissan Luterilainen, olin myös eilen miettimässä samoja kasteasioita palstalla. Se mikä on aivan varmaa on se, että sinun pitää löytää se oma tie pelkästään Sanan avulla. Pitää olla ensin aivan varma, että se mitä teet on sinulle oikein ja Sana on sinulle avautunut tästä asiasta. Kaste ei varmaankaan muuta elämääsi sen kummemmaksi kuin ennenkään. En ainakaan itse edes odota sellaista. Henkilökohtainen usko Jeesukseen on se tärkein pointti. Minä henk.kohtaisesti ajattelin kastetta lähinnä kuuliaisuuden osoituksena Herralle.
Niin, Sanastahan sen ratkaisun pitäisi löytyä. Voi olla, että kaste ei tuo muutosta, vaan kuuliaisuus kaikessa muussakin. Silti ihmettelen, mistä ne kaverini silloin saivat sen elämänmuutoksensa, kun se uskossa eteneminen näytti alkavan kasteesta. Miksi luterilainen ei saa elämäänsä pyhittävää ja voitokasta Pyhän Hengen voimaa uskoon tulon jälkeen, mutta vapaiden suuntien uskovat saavat?
En tiedä varmaa vastausta tuohon, mutta on luterilaisissakin varmasti "onnistuneita" uskossaan. Ehkä luterilaisuus helposti näivettää uskon. Moni luterilainen ei ymmärrä, mitä on Rakastaa Herraa. Joskus tuntuu, että luterilaisuus on pystyyn kuollut usko. Luterilaisille ei esim. ole kovin järkevää puhua uskon kokemuksistaan, koska kukaan ei koe uskossaan mitään(en tarkoita tällä, että koko ajan pitäisi kokea jotain, mutta kun luterilaisuuteen jo kuuluu, että kaikki kokeminen on kiellettyä). On siis totta, että luterilaisuus sinänsä on monesti kuollutta, mutta ei se silti estä sinua onnistumaan Jeesuksen seuraajana myös valtionuskon sisällä:) Koska tärkeintä on sinun uskosi Herraan Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
Miten se onnistuminen kirkon sisällä muka voisi olla mahdollista? Jos menen uskovien kasteelle, omatuntoni ei enää salli jäädä kirkkoon. Ja eikö vapaissa suunnissa ajatellakin ihan yleisesti, että kirkko onkin suuri Babylon ja porttokirkko, josta pitää lähteä ulos?
En voi allekirjoittaa kirkon puolelta kaikkea, mutta en voi myöskään allekirjoittaa kaikkea, mitä vapaat suunnat opettavat. Olen päättämätön jahkailija kasteasian ja monen muunkin suhteen, mutta olen myös väliinputoaja. Minulla ei nytkään ole uskovien yhteisöä johon kuulua. Yksin palava puu sammuu pian, sanotaan. Taidan olla jo sammunut puu.
Myönnetään, että monenlaista ajatusta on valtion kirkosta käynyt mielessä (ei mitään kauniita ajatuksia siis)... Ja siellä sitä vaan vieläkin ollaan; koomista lähinnä, mutta esim. useat "hengen miehet" on ajettu ulos kirkoistaan, ei he itse ole lähteneet. Tosi on, että jos lähdet, yksi tapa on liittyä vapaisiin seurakuntiin... mutta miten liityt, kun et tiedä mitä pitäisi tehdä kasteen kanssa. Toisaalta onhan lut.kirkon sisällä liikkeitä, joissa on puhdastakin opetusta, kuten Luther-säätiö. Ehkä meidät savustetaan loppujen lopuksi ulos kirkosta ja sinne jäävät kaikki uskosta osattomat.
Eipä tuota uskovien yhteisöä ole pahemmin minullakaan. Käyn erinäisissä uskovien tilaisuuksissa, mutta en ole löytänyt varsinaista yhteisöä evl.piiristä. Minä vielä jaksan luottaa, että Jumala johdattaa minutkin johonkin yhteisöön (onko sitten tuo uskovaisten keskinäinen rakastava yhteisö minulla vain harhakuvitelmaa, tiedä häntä). Jos sammuneeksi puuksi itsesi tunnet, niin rukoile Herralle, että hän antaisi voimia ja johdattaisi:) Kyllä Hän anovaa kuulee...
Siunausta sinulle uskon veli/sisar.
Ota yhteyttä esimerkiksi sivuston ylläpitoon osoitteessa:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Helluntailaisten tavalle kastaa ensin uskonsa tunnustaneita on kieltämättä ihan Raamatulliset perusteet, MUTTA Raamattu ei suoraan kiellä kastamasta lapsiakaan.
Raamatussa Jeesus kehoittaa kastamaan "isän, pojan ja Pyhän hengen nimeen", eikä anna sen tarkempia ohjeita. Paavali puolestaan mainitsee:
Ef. 4:5
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Pelkään siis itse, että jos ottaisin uskovien kasteen, niin halveksisin tuota lapsena saamaani kastetta, joka on kuitenkin minulle annettu Jeesuksen määrittelemällä tavalla, Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen.
Toinen asia, mitä kannattaa huomioida, on se että kasteessa liityt seurakuntaan. Tällä palstalla on saanut seurata mm. helluntailaisten karmeaa rakkaudettomuutta ja fobiaa esimerkiksi seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. En itse voisi liittyä joukkoon, joka surutta sortaa erilaiseksi syntynyttä lähimmäistäni vaatien näitä kieltämään sen, millaiseksi Jumala on heidät luonut.
Tiedän kastekäytännöt ja niiden perustelut, enkä mieti niinkään niitä. Mietin lähinnä, miten uskovien kasteen ottaminen voi sisältää niin suuren voiman, että se kantaa pitkälle eteenpäin. Kärjistäen: helluntailaisten usko pysyy ja elämä paranee, luterilaisten usko heikkenee ja elämä rapistuu.
et halveksi kasteen antamaa luterilaista kirkkoasi, joka allekirjoittaa parisuhdekysymyksen aivan samalla lailla kuin muutkin kristilliset kirkot?
Etkös tiedä, Admata valkkaa parhaat palat eri opeista ja tekee niistä oman uskonnon. Hänhän uskoo sellaiseenkin kun ihmeiden oppikurssi (IOK) joka on aika outo lahko. No kai se on lutkuille sallittua uskoa mihin vaan?
>>
Mietin lähinnä, miten uskovien kasteen ottaminen voi sisältää niin suuren voiman, että se kantaa pitkälle eteenpäin.
>>
Aikuisena omasta tahdostaan suoritetulla "rituaalilla" on luonnollisesti vahvempi merkitys kuin tapahtumalla, johon et ole voinut mitenkään vaikuttaa.
Helluntailaisille kaste vaikuttaisikin olevan jonkinlainen sinetti jossa mennyt syntinen elämä jätetään taakse, ja uusi uskovainen elämä virallisesti aloitetaan. Se on siis riitti jossa aloitetaan virallisesti ja seurakunnan edessä se "uusi elämä" ja se vanha elämä jätetään sinne "kasteen hautaan". Kun tämä tehdään ajatustason lisäksi myös konkreettisesti menemällä fyysisesti kasteelle, niin vaikutus on luonnollisesti vahva.
Helluntailaisten seurakuntayhteisö on myös tiiviimpi kuin Luterilaisilla, joilla seurakunta jää yleensä valitettavan vieraaksi ja Jumalanpalvelukset ovat kaavoihin kangistuneita.
...Myöskään EvLut kirkkoamme, joka on menettänyt otteensa monessa mielessä. Suhtautuminen erilaisiksi syntyneisiin on kuitenkin EvLut kirkossa yleisesti ottaen huomattavasti helluntailaisuutta suvaitsevamaa, jos rehellisiä ollaan;)
En kuulu myöskään EvLut kirkkoon, vaikka en halveksikaan sitä kuten en halveksi helluntailaisiakaan.
Mikään seurakunta ei kuitenkaan minua voi pelastaa tai tuomita, vaan uskoni on omakohtainen suhde Jumalaan, jonka tahtoa pyrin seuraamaan sillä ymmärryksellä mikä minulla on.
minulla on sellainen käsitys asiasta, että kaste ei ole se suuri pointti, vaan pointti on kasteen kautta seurakunnan yhteyteen liittyminen.
uudestisyntyneiden uskovien (paikallis-) seurakunta on Jumalan tahtoma kasvu- ja toimintapaikka Hänen lapselleen.
seurakuntaan kuuluminen ei pelasta ketään, mutta siihen omatahtoisesti kasteen kautta liittyminen on se salaisuus, jota etsit.
olet vissiin ymmärtänyt, että seurakuntaan liittyminen on vapaa- ja omaehtoinen teko, mutta mitään erityistä taloudellista siunausta kasteellemenopäätös ei tuo. on vain sattumaa, että uskovien kasteella käyneet tuttavasi ovat menestyneet taloudellisesti.
siis..pelastus ei ole kasteesta kiinni, mutta uskovana itsensä kastattaminen on Jumalan tahto. koko uusi testamentti lähtien apostolien teoista on Jumalan opetusta seurakunnille eli niissä oleville uskoville. siinä puhutaan aina Jeesukseen uskovien seurakunnasta, ei yhteisöstä tai kivasta kaveriporukasta tai kylästä, jonka kaikki asukkaat ovat saaneet lapsena kasteen ja "alkaneet siten Jeesuksen opetuslapsiksi".
menevät maailmaan?
mielisairaalat?
uskontojen uhrit?
Testi.
on sinulle tullut jo selväksi se olennaisin seikka, minkä vuoksi uskovien upotuskaste on myös sinulle tarpeellinen, sillä kuuliaisuus Jumalan sanalle on Jeesuksen uskon elinehto uskoville, kaikissa asioissamme.
Ja sinun kannattaa pysyä tuossa päätöksessäsi upotuskasteen suhteen. Mutta kysy eri seurakuntien pastoreilta, minkälainen sääntö niissä on siinä, että kuuluessasi ev.luth.kirkkoon, voitko kasteen jälkeen edelleenkin kuulua kirkkoon.
Meinaan joissakin vapaaseurakunnissa on aivan ehdottomana sääntönä se, että et voi kuulua kuin yhteen kirkkokuntaan.
Mutta helluntailaisuudessa ei tällaista ehdottomuutta asiassa ole.
Ja näissä molemmissa suunnissa kysytään srk.yhteysasiaa vasta kasteen jälkeen hyvin kohteliaasti, että tahdotko liittyä kastetilaisuuden järjestäneeseen srk-yhteisöön. Ja mikäli et ole vielä valmis liittymään juuri sillä hetkellä, eivät yhteisöt siitä sinulle suutu.
Että ei se seurakuntaan kasteen yhteydessä liittäminen suinkaan aina ns. 'automaattista' kaikissa seurakunnissamme ole, vaikka joissakin se voi olla noin.
Anteeksi, että olen tällainen ratkaisuihin kyvytön jahkailija, mutta jahkaillaan nyt vielä. Meillä päin Vapaaseurakunta edellyttää Ev.lut. kirkosta eroamista, mutta helluntaiseurakunta ei. Itse tunnen enemmän vetoa Vapaaseurakuntaan kuin helluntailaisiin. Olen käynyt usein kumpienkin tilaisuuksissa.
Vapaakirkko meillä on lähinnä rikkaiden ja menestyvien seurakunta, helluntaiseurakunta taas tavalliselle väelle. Minä kuulun työväestöön, joten en oikein kehtaisi liittyä juppiseurakuntaan, vaikka ehkä hengellisesti ( jos sitä sanaa nyt minusta voi enää käyttää ) tunnen hengenheimolaisuutta sinne.
Mutta se kastekysymys: Uudistaako uskovien kaste minut, kuten TaistoRa ja vanhojen tuttujeni kokemukset kertovat?
uudestikasteessa tuikataan uusi vieras henki, joka vain muistuttaa oikeaa Pyhää Henkeä, varo uudestikasteita kuin spitalia sillä uudestikasteen eksytys on väkevä ja valkoinen, sen tiesi jo aikoja sitten mm. Helena Konttinen, aikamme kuuluisimpia profeettoja, suosittelen hänen kirjaansa aikamme eräs profeetta
Haluan vain sanoa... muista tehdä oma päätös Sanan valossa, oli se mikä oli. Älä tee päätöksiä kenenkään ihmisen ohjaamana tai vakuuttelemana. Kyllä Jumala varmasti ohjaa sinut oikeaan, jos luotat häneen:) Muista rukoilla ja lukea Sanaa niistä kohdista, joissa kasteesta kerrotaan. Toivon, että Sana aukenee sinulle.
Anteeksi, että vastasin tähän kohtaan, vaikka olit tarkoittanut viestisi toiselle ... tämä on vain niin henkilökohtainen asia minullekin, koska painin saman asian kanssa:)
Siis uudistaa aivan totaalisesti, koska tämä kolmen 'triangeli': yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, pitävät yhtä.
Äläkä välitä siitä, jos seurakunnan porukka vaikuttaa ns. 'juppikuppikunnalta', sillä vaikka se olisikin sellainen; niin koska Isä Jumala 'kynii kanansa', niin sinä voit olla se Jumalan asettama 'ase' siihen. Ja koska sinä tunnet hengenheimolaisuutta nimenomaan tuntemaasi vapaaseurakuntaan, niin se on Jumalan tahto sinun kohdallasi, että liityt siihen.
Saat Jumalalta rohkeutta päätöksiisi, kun kiität siitä Jeesusta ennakkoon.
Siunausta! Iloitse Herrastamme kristuksesta!
Kristityt tietävät alitajuisesti, että kasteella on suunnaton merkitys uskonelämän kannalta. Saat rauhan sydämeesi, ja pääset elämään täyttä voittoelämää Kristuksessa osoitettuasi kuuliaisuutta tässä niin merkityksellisessä asiassa. Voit olla varma rauhasta Jumalan kanssa. Mikään ei ole suurenmoisempaa kuin palinto uskollisuudesta. Kunnioitat itseäsi päätöksen jälkeen enemmän.
Kuuliaisuuden siunausta voi etsiä monin tavoin. Kastekysymystä voi verrata ympärileikkaukseen, josta tunnetusti kirjoitetaan, että sen ottaneilla on kerskaamista omista teoista. Sama ongelma liittyy kastekiistelyyn.
Se ydinkuuliaisuus, johon minkään srk-organisaation piirissä ei tänä päivänä näytetä haluavan panostaa, kuuluu Jeesuksen sanoin: "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastette toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut." Sopii kysyä, meneekö evankeliointi- ja kaste- yms sellainen kuuliaisuus tämän käskyn edelle.
Jos siis haluat todellista Kristus-elämää, etsi niitä, jotka haluavat ryhtyä yhdessä kanssasi harjoittelemaan tuota Herran osoittamaa toisimme suhtautumista. Yksin ei kannata tätä yrittää, sillä yksin yrittäminen johtaa omaan lihaan tuijottamiseen ja umpikujaan. Tämä tie on ainoa, jolla ei kerskata omista teoista ja ansioista vaan ainoastaan Kristuksesta.