Olenpa pohtinna seuraavaa:
Köyhien ja profettojen välinen side oli muinaisessa israelissa/juutalaisuudessa hyvin läheinen. - Köyhä taisi olla suunnilleen samaa tarkoittava asia kuin hurskaskin.
Ovatko profeettojen henki ja maallinen rikkaus kovasti toisilleen vastakkaisia? Tämä on tavallaan myös kristinuskon ja juutalaisuuden yhteistä juttua, sillä molempien uskonnoissa sama teema elää vahvana (ks. esim. Aamos.8:4-8; Jaak.5:1-6 ja Luuk.6:24; 12:15-21; 16:19-25; 18:22-25).
Mitä ajattelette, toimiiko sama kuvio tänäänkin, olemmeko entisiä rikkaita viisaampia, vai oliko kaikki vain kurjaa "orjamoraalia"?
Köyhien ja profettojen välinen side oli muinaisessa israelissa/juutalaisuudessa hyvin läheinen. - Köyhä taisi olla suunnilleen samaa tarkoittava asia kuin hurskaskin.
Ovatko profeettojen henki ja maallinen rikkaus kovasti toisilleen vastakkaisia? Tämä on tavallaan myös kristinuskon ja juutalaisuuden yhteistä juttua, sillä molempien uskonnoissa sama teema elää vahvana (ks. esim. Aamos.8:4-8; Jaak.5:1-6 ja Luuk.6:24; 12:15-21; 16:19-25; 18:22-25).
Mitä ajattelette, toimiiko sama kuvio tänäänkin, olemmeko entisiä rikkaita viisaampia, vai oliko kaikki vain kurjaa "orjamoraalia"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viestisissäsi on asiaa.
Ajatellaanpa nyt miten vaikka Mooses samaistui heprealaisiin orjiin, vaikka oli korkeassa asemassa faaraon tyttären ottopoikana. Herra kuuli heprealaisten ahdistuksen ja hädän Egyptin orjuudessa. Seurauksena lähtö luvattuun maahan Mooseksen johtamana. Profeetta voi ainakin raamatusta päätellen olla lähes kuka tahansa. Ei oikeastaan katso ihmisen asemaa, onko hän rikas vai köyhä, suulas, tai tuppisuu. Tärkeintä lienee oikeamielisyys ja Jumalan tahdon tunteminen ja ilmaiseminen. Profeetta ei voi Jumalansa edessä vaieta niinkuin ei voinut Joonakaan paeta vastuutaan.
Voitaneen pitää jonkinlaisena punaisena viivana Raamatussa, että Herra on aina palkinnut aiheettoman kärsimyksen esim. heprealaiset orjat Luvatulla Maalla, tai sitten vaikka henkilöesimerkkinä kovaonninen saatanan koettelema Job, jonka loppu oli kaiken kurjuuden jälkeenkin onnellisen ylitsevuotavainen. Orjuutettuna ja alistettuna olo tuntuukin olevan arvoituksellinen tie tavallaan jonkinlaiseen uudistukseen tai täyttymykseen. Jumala korjaa asian omalla tavallaan. Tähän esimerkkiin sopii niin kristtyjen Jeesus kärsimyksensä kautta kuin myös juutalaisten aiheeton kärsimys holocaustissa- lopputuloksena mahdottomana pidetty ajatus,Israel.
Ilon huudahdukset "Am Israel chai!", sekä "Jeesus Elää!" käyvät siis näkemykseni mukaan käsikädessä.
Pohdiskelisin näin että Jumala korjaa tilanteen aina parhain päin, mutta meillä itsellämme on vastuu aina nykytilastamme, miten elämme ja vaikutamme omassa elämässämme. Tämän takia esim. Israelilaiset ovat joskus joutuneet pakkosiirtolaisuuteen, koska heillä ei ollut lopullista Messiasta eli Jumalan lopullista voideltua. "Ylpeys käy lankeemuksen edellä" Tarvitaan ilmeisesti joku sellainen messiaaksi, joka täyttää ainakin seuraavat tehtävät:
* ikuinen ja universaali rauha (Jes.2:4; 11:5-9 ja Miika 4:3-4)
* juutalaisten kokoaminen kaikista maailman ääristä Israelin maahan (Jes.11:12; 27:12-13)
* Kolmannen Temppelin rakentaminen Jerusalemiin (Miika 4:1 ja Hes. 40-45)
* yleismaailmallinen vanhojen kulttien hylkääminen ja yhden Jumalan tunteminen (Jes.11:9-10; 40:5 ja Sef. 3:9)
Mitkä siis ovat Jumalan ja ihmisen keinot nämä tavoitteet saavuttaa?
"Mitä ajattelette, toimiiko sama kuvio tänäänkin, olemmeko entisiä rikkaita viisaampia, vai oliko kaikki vain kurjaa "orjamoraalia"?"
Ei varmasti olla viisaampia, eiköhän lainalaisuudet ole muuttumattomia.
, että Jumala näyttää Raamatun mukaan olevan sellainen, joka laskeutuu alas köyhyyteen, kurjuuteen ja sortoon (ks. 2.Moos.3:6-9).
Raamatun kuvaus on myös sellainen, että inhimillinen mieli pyrkii ensisijaisesti torjumaan orastavat profeetalliset auttamissuunnitelmat (ks. 2.Moos.2:13-15; 4:1)...
Ehkä tämä on yksi niistä jutuista, miksi juutalaisilla ja kristityillä on sellainen käsittämätön "magneettinen" veto toisiinsa... Tietystä suunnasta lähestyttäessä hirmuinen hylkimisreaktio, toisesta suunnasta katsoen voimakas vetovoima...
"Kiehtovinta on, että Jumala näyttää Raamatun mukaan olevan sellainen, joka laskeutuu alas köyhyyteen, kurjuuteen ja sortoon (ks. 2.Moos.3:6-9)."
Näin minunkin mielestäni. Jumala ei ole koskaan tuntunut "viihtyvän" suurissa saleissa ja loistossa. Israelilaiset tahtoivat itselleen kuninkaan ympäröivien kansojen tavoin. (1.Samuelin kirja 8:1-22) Se alunperinkään ollut Herran aloite. Minkäkaltainen tulisi siis olemaan lopullinen Israelin voideltu kuningas? Paradoksi on pakollinen tällä asetelmalla!
Ehkä tämä on yksi niistä jutuista, miksi juutalaisilla ja kristityillä on sellainen käsittämätön "magneettinen" veto toisiinsa... Tietystä suunnasta lähestyttäessä hirmuinen hylkimisreaktio, toisesta suunnasta katsoen voimakas vetovoima... - kirjoitit
Luulen, että kristittyjen kiinnostus on ensisijaisesti siinä, että heidän herransa on käskenyt käännyttää kaikki juutalaiset.
Juutalaisten antipatiat ovat samassa syyssä. Eipä nuo kristitytkään kovin riemuitte, ku niille mnee sanomaan, jotta outta väärässä.
Ja sekin vielä, että jos ihminen on mamonassa rikas ja vaikutusvaltainen, on helpompaa kyseenalaistaa hänen motiivinsa julistukseen, kuin että julistaja olisi samalla viivalla kuin valtaosa kuulijoista. Yksinkertaista.
Mutta kyllä J-lan viisaus ja julistus on kaikunut korkeistakin saleista, jos ajatellaan esim Davidia ja Salomoa.
Eikä kokopäiväprofeetalla ole aikaa jäädä yhteen paikkaan viljelemään maata ja suuren palvelijalauman kanssa voi olla hankala liikkua huomaamattomasti,mikä joskus oli erittäin tärkeää.
Ja totuushan on, että jos ihminen murehtii koko ajan siitä, että varastaako joku nyt mun aarteeni, tai että mistä saan mammonaa lisää, on hankala keskittyä olennaiseen.
Eikä profeetat köyhiä olleet eikä puutteessa. Aina ei mennyt niinkuin itse olisivat toivoneet (harvoin se kellään menee) mutta ei J-la hylännyt eikä kärsimyksessä pitänyt.
Ja sitäpaitsi, mikä on suurempaa rikkautta, kuin olla jatkuvassa (tai lähes jatkuvassa) yhteydessä J-laan! Minusta Mooses rikastui vasta sitten kun hylkäsi kullan ja maallisen arvoaseman. Hän sai katsoa J-laa kasvoihin!
Mikään kultamäärä ei varmasti ole sen yli käypää.
Kesää
Jaffat
Jaffa jaffa kirjoitit:
Luulen, että kristittyjen kiinnostus on ensisijaisesti siinä, että heidän herransa on käskenyt käännyttää kaikki juutalaiset.
Juutalaisten antipatiat ovat samassa syyssä. Eipä nuo kristitytkään kovin riemuitte, ku niille mnee sanomaan, jotta outta väärässä.
Eppäilen kovasti, että me kristityt olisimme noin kuuliaisia Herrallemme, että saisimme kaiken juuriimme liittyvän kiinnostuksen; henkisen, hengellisen ja sosiaalis-eettisen pelkistymään vain pelkkään käännyttämisen käskyyn... Missäpä Rtun kohdassa se Herramme muuten edes edyllyttää juuri juutalaisten käännyttämistä yli muiden?
jotta alkaen Jerusalmista aina maailmanääriinsaakka.. Ja sillon kun jesse puhu sille yhelle naiselle joka ano apua sanoen että koirakin syö murusi mitkä tippuu sen isännän pöydältä kun jesse sano että juutalaisia varten hän on tullut jne...
etkö tunne kristittyjen sepustuksia?
kun nyt kerran palautit mieleen, niin taisihan se tosiaan olla niin, että Jeesus mielsi oman poppoonsa aikasta tärkeään asemaan. – Ehkäpä minäkin olen kristittynä mennyt vähän metsään, kun olen ajatellut, että kristinuskon ajatus on jakaa sanomaansa tasavertaisesti kaikille kansoille…
Pitää varmaan ryhdistäytyä tässä hommelissä ;)