"Kaikki miehet on pedofiileja"

Tämähän siis taitaa syytellä kaikkia miehiä, joiden kanssa on tekemisissä.

Mikä on yhdistyksen nimi?

Ja tämän naisen nimi?

Saako yhdistys tukea julkisista varoista, esim. RAY:lta, kunnalta, valtiolta jne?

Selvittäkää yhdistyksen nimi, ei kai niitä kovin monia tuolla alalla ole, niin naisen nimikin selviää ja ihmiset ymmärtävät varoa häntä.

fghjfghjfg kirjoitti:

Tämähän siis taitaa syytellä kaikkia miehiä, joiden kanssa on tekemisissä.

Mikä on yhdistyksen nimi?

Ja tämän naisen nimi?

Saako yhdistys tukea julkisista varoista, esim. RAY:lta, kunnalta, valtiolta jne?

Selvittäkää yhdistyksen nimi, ei kai niitä kovin monia tuolla alalla ole, niin naisen nimikin selviää ja ihmiset ymmärtävät varoa häntä.

Yritin vähän haeskella Googlella. Löytyi ainakin mielenkiintoinen kristittyjen yhdistys nimeltä Aslan ( www.aslan.fi ), joka vastustaa mm. homoja. Saattaisko tämä kaheli täti olla Aslanista?

Panen tähän perään heidän FAQ:nsa, joka löytyy enää Googlen välimuistista (GOOGLE EI UNOHDA!)

Kiperiä kysymyksiä homoudesta


1. Kuinka paljon homoseksuaaleja on väestössä?

2. Eikö tiede ole todistanut, että biologiset tekijät (aivot, hormonit, geenit) määräävät homouden synnyn?

3. Millä perustelette sen, että ympäristö aiheuttaisi homoseksuaalisen kehityksen?

4. Mistä homoseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

5. Mitä mieltä olette psykoanalyysin näkemyksestä homoseksuaalisuudesta?

6. Mistä biseksuaalisuus ja transseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

7. Ovatko homoseksuaalit yhtä tasapainoisia kuin heteroseksuaalit?

8. Koskettavatko edellä mainitut terveysriskit ja ongelmat kaikkia homoseksuaaleja?

9. Eikö homouteen liittyvien ongelmien syynä ole yhteiskunnan homoviha, mikä saa homot vihaamaan itseään ja käyttäytymään itsetuhoisesti?

10. Eikö homouden julistaminen rikkinäisyydeksi syyllistä homot ja johda heidät itsemurhaan?

11. Eikö toimintanne ole suvaitsematonta, koska ette hyväksy homoja?

12. Eikö toimintanne lisää homovihaa yhteiskunnassa?

13. Pidän itseäni heterona, mutta minulla on homoseksuaalisia fantasioita. Olenko homo?

14. Olen murrosikäinen nuori ja pelkään olevani homo. Mistä tiedän pitääkö se paikkansa?

15. Aslan ry:n yhteydessä mainitaan joskus Exodus International -järjestö. Mikä se on?

16. Pitääkö paikkansa, että yritätte muuttaa homoja heteroiksi?

17. Onko Aslanin toiminta tarkoitettu vain homoudesta toipuville?

18. Pääseekö homoudesta irti lopettamalla homoseksin harrastamisen?

19. Eikö seksuaalisuuden muutos voi tapahtua tahdonvoimalla? Tai kokeilemalla seksiä toisen sukupuolen kanssa?

20. Haluaisin homoseksuaalisuuteni muuttuvan heteroseksuaalisuudeksi. Miten se voisi tapahtua?

21. Käytätte joskus termiä 'ex-gay'. Tarkoittaako se, että henkilö ei ole enää homoseksuaali?

22. Olen yrittänyt muuttaa itseni, mutta se ei onnistunut. Vain käytös muuttui, ei tunteet. Jokainen joka väittää kokeneensa muutosta valehtelee!

23. Olen yrittänyt muutosta terapian ja rukouksen kautta, mutta se ei ole toiminut. Miksi?

24. Ettekö tiedä, että Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys ovat viime vuosina tuominneet homoseksuaalisuuden muutosterapian?

25. Homoseksuaalisuus ei ole enää sairaus psykiatrisessa sairausluokituksessa. Miksi sitten ohjaatte muutosta haluavia terapiaan?

26. Onko olemassa tieteellisiä todisteita siitä, että terapia tai sielunhoito voisi muuttaa homoseksuaalin heteroseksuaaliksi?

27. Uskon, että seksuaalisuuden muutos voi onnistua vain homoilta, jotka ovat tosiasiassa biseksuaaleja (joitakin heterokokemuksia / kiinnostusta aiemmin). Voiko täysin homo kokea muutoksen?

28. Homoseksuaalin halu muuttua heteroseksuaaliksi aiheutuu siitä, että hän on sisäistänyt ympäröivän yhteiskunnan homovihan ja - pelon. Miksi muutosta tulisi tukea kun itse muutoshalu ei ole aitoa?

29. Pitääkö paikkansa, että pidätte homoseksuaalisuutta sairautena, vaikka homoseksuaalisuus on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta?

30. Pidätte homoutta rikkinäisyytenä. Eikö se ole vain kiertoilmaisu näkemykselle, jonka mukaan homoseksuaalisuus on sairaus?

31. Olen kuullut, että väitätte homouden poistuneen sairausluokituksesta pelkästään poliittisten homoaktivistien toimesta. Pitääkö tämä paikkansa?

32. Pyrkittekö palauttamaan homoseksuaalisuuden takaisin psykiatriseen sairausluokitukseen?

33. Homoseksuaalisuus tuntuu minusta luonnolliselle. Miksi se olisi väärin?

34. Eikö homoseksuaalisuuden luonnollisuuden puolesta todista se, että sitä esiintyy eläinmaailmassa ja kaikissa kulttuureissa?

35. Miten Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen?

36. Eikö Martti Nissisen kirja Homoerotiikka Raamatussa (1994) ole todistanut, että Raamattu ei ole homokielteinen?

37. Eikö homous ole kauhistus ja iljetys, sanoohan Raamattu niin (3 Moos.18:22)?

38. Eikö roomalaiskirje väitä, että homot ovat itse valinneet taipumuksensa (Room.1:26-27)?

39. Miksi tuomita homoseksuaalisuutta kun Jeesus ei sanonut sanaakaan koko aiheesta?

40. Olen saanut paljon Jumalan apua homopapin saarnoista. Jos homous olisi väärin, miksi näin olisi tapahtunut?

41. Elän uskollisessa homosuhteessa ja me rakastamme toisiamme. Miksi se olisi väärin?

42. Voiko olla uskossa Jeesukseen ja silti elää homona?

43. Vastustatteko homojen oikeuksia?

44. Miksi olette vastustaneet samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröintiä?

45. Eikö homojen parisuhteen rekisteröinnin vastustus perustu enemmänkin Raamattuun kuin tieteeseen? Miksi ette siis selvästi sano sitä?


1. Kuinka paljon homoseksuaaleja on väestössä?

Uusimman suomalaisen seksitutkimuksen mukaan "täysin heteroseksuaaleja" (ei yhtään homoeroottista kokemusta) on väestössä 93,5 %. "Pääsääntöisesti heteroseksuaaleja" (homokokemukset esim. murrosiän kokeiluja, puolella homoeroottinen tuntemus ei johtanut orgasmiin) miehiä ja naisia on 4,7 % väestössä. "Biseksuaaleja" (yhtä paljon kiinnostusta kumpaakin sukupuoleen) on sekä miehistä että naisista 1,2 %. "Pääsääntöisesti homoseksuaaleja" (joilla on joskus joskus heterotunteita / käytöstä) miehiä 0,4 % ja naisia 0,1 %. "Täysin homoseksuaaleja" miehiä on 0,5 % ja naisia 0,4 %.

Miehistä 2,2 %:lla ja naisista 1,1 %:lla on ollut useita seksikokemuksia saman sukupuolen kanssa viime vuoden aikana. Nämä luvut ilmaisevat myös todennäköisimmin homoseksuaalisuutta aktiivisesti toteuttavien määrän.

Alfred Kinseyn tutkimuksia (1948, 1950) on käytetty usein todisteena homoseksuaalisuuden yleisyydestä ja siten normaaliudesta. Yleisimmän väitteen mukaan homoseksuaaleja on 10 % väestöstä. Tosiasiassa Kinseyn tutkimus osoitti, että 4 % miehistä ja puolet vähemmän naisista oli homoseksuaaleja koko elämän ajan. Miehistä 37 %:lla ja naisista 13 %:lla oli ollut jossain elämänsä aikana orgasmiin johtanut homoseksuaalinen kokemus.

Kinseyn tutkimusta ei kuitenkaan voi pitää luotettavana, sillä mm. 25 % tutkituista oli nykyisiä tai entisiä vankeja. Lisäksi historialliset syyt (toinen maailmansota) saattavat selittää miesten homokokemusten laajuutta. Kaikki luotettavat seksitutkimukset ovat myöhemmin todenneet, että Kinseyn ilmoittamat luvut ovat liioiteltuja. Lukemat ovat olleet samansuuntaisia suomalaisen seksitutkimuksen kanssa.

Lähteet
Kontula, O. ja Haavio-Mannila, E.: Suomalainen seksi, 1993, 251, 254. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY.
Voeller, B.: "Some Uses and Abuses of the Kinsey Scale" kirjassa Homosexuality/Heterosexuality, toim. D. McWhirter, S.A. Sanders ja J.M. Reinisch. 1990, 32-38. New York: Oxford University Press.
Kinsey, Sex and Fraud: Indoctrination of a People, toim. J.H. Court ja J.G. Muir. 1990. Lafayette, Lousiana: Hungtington House.
Ericksen, J.A.: "With Enough Cases, Why Do You Need Statistics? Revisiting Kinsey's Methology" The Journal of Sex Research 1998, 35, 2, 132-140.

2. Eikö tiede ole todistanut, että biologiset tekijät (aivot, hormonit, geenit) määräävät homouden synnyn?

Ei. Ehkä joissakin tapauksissa biologiset tekijät saattavat altistaa, mutta eivät määrää homoseksuaalia kehitystä.

Näkemykset biologisten ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta homoseksuaalisuuden syntyyn ovat jakautuneet pääsääntöisesti seuraavasti:
1. Pelkästään biologia (hormoonit, geenit, aivojen rakenne) määrää homouden kehityksen. Näkemys oli yleinen kymmenen vuotta sitten, mutta nykyään sitä eivät kannata tutkijat eivätkä akateemiset homoaktivistit (ks. Stålström 1997, s. 323).

2. Pelkästään ympäristö (ihmissuhteet, traumat, kulttuurin vaikutus) määrää homouden kehityksen. Tämä näkökanta oli lähinnä psykologien suosiossa aiemmin.

3. Biologiset tekijät saattavat altistaa joissakin tapauksissa homouteen, mutta ympäristö määrää viime kädessä homoseksuaalin kehityksen. Tätä näkemystä edustavat nykyiset homouden tutkijat. Tarkemmista yksityiskohdista ollaan montaa mieltä.

Tutkijat, jotka tarkastelevat biologian osuutta homouden kehityksessä ovat yleensä samaa mieltä kuin Friedman ja Downey (1993) artikkelissaan Journal of Neuropsychiatry -julkaisussa. Heidän mukaansa luotettava todistusaineisto homoseksuaalisuuden biologiselle mallille puuttuu. Sen sijaan biopsykososiaalinen malli (biologiset tekijät, yksilön omat valinnat ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat toisiinsa) selittää parhaiten homoseksuaalisuuden syntyä.

Myös alan arvostetuimmat tutkijat Richard Pillard ja William Byne ovat samaa mieltä Amerikan psykiatrisen yhdistyksen kustantamassa kirjassa "Textbook of Homosexuality and Mental Health" (1996). Pillard kritikoi kaksos- ja geenitutkimuksia, Byne hormooni- ja aivotutkimuksia.
Kun "homogeeniä" etsineeltä Dean Hamerilta kysyttiin onko homouden alkuperä yksin biologiassa, hän vastaisi, että "ehdottomasti ei... meidän tutkimuksemme yritti löytää geneettisiä tekijöitä... ei kieltää psykososiaalisia tekijöitä" (Scientific American, Nov.1995, s.26).

1990-luvun alussa aivojen rakennetta (LeVay 1991), geenejä (Hamer ym.1993, Hu ym.1995) ja kaksosia (Bailey ym.1991, 1993) tarkastelleet tutkimukset vihjasivat homouden alkuperän olevan ehkä biologisissa tekijöissä. Tiedejulkaisuissa tutkijat myönsivät, että myös ympäristöllä on merkitystä homouden kehityksessä. Sitävastoin lausunnot medialle eivät olleet yhtä varovaisia. Lisäksi media yksinkertaisti tutkimusten tuloksia tavalliselle kansalle eikä raportoinut kriittisistä jatkotutkimuksista yhtä näyttävästi. Ehkä siksi monelle on jäänyt vaikutelma, että biologiset tekijät määräävät homouden synnyn.

Tutkimusten tekijät olivat homoseksuaaleja ja he kertoivat, että heillä oli tarve vakuuttaa yleisö homouden luonnollisuudesta (ks.Newsweek 24.2.1992, 38-44). Myös suomalaisen homoliikkeen edustaja toivoi tuohon aikaan, että tutkimukset auttaisivat ihmisiä hyväksymään homot (ks.Helsingin Sanomat 25.7.1993,s.D2).

LeVay (1991) raportoi tutkineensa 19 AIDSiin kuolleen homomiehen aivot. Tulos: eräs hypotalamuksen alue oli yhtä suuri kuin heteronaisilla ja kaksi kertaa pienempi kuin heteromiehillä. Tutkimus sisälsi ongelmia: otos oli pieni, heteroseksuaalien seksisuuntautuminen oli pelkkä oletus, AIDSin arveltiin vaikuttaneen aivoihin ja kuuden henkilön aivot eivät vahvistaneet tutkimushypoteesia. LeVay arvioi, että aivojen erilaisuus saattoi olla seurausta homoseksuaalisesta käytöksestä.

Aivotutkimus oli jo aiemmin osoittanut, että aivot muotoutuvat ympäristöstä saatuihin ärsykkeisiin myös aikuisiässä. LeVayn tutkimuksen jälkeen on osoitettu rottakokeilla, että paritteluun liittyvä käytös voi muuttaa hermosolujen kokoa (Nature 23.10.1997, Vol. 389, s. 801).

Baileyn (1991 ja 1993) tutkimukset osoittivat, että jos toinen identtisistä kaksosista on homo/lesbo, 48-65,8 %:n todennäköisyydellä on myös toinen. Identtisillä kaksosilla on 100 % samat geenit. Jotta oletus geeneistä homouden aiheuttajana pitäisi paikkansa, molempien identtisten kaksosten täytyisi olla aina homoja, jos toinen olisi homo. Bailey totesikin, että ympäristöllä täytyy olla merkitystä, sillä noin puolet homojen kaksossisaruksista oli heteroita.

Tutkijat epäilivät myöhemmin tulosten luotettavuutta, koska tutkittuja ei värvätty satunnaisotoksella. Epäilys onkin osoittautunut oikeaksi. Australiassa tehty yleiseen väestöotokseen (4901 henkilöä) perustuva kaksostutkimus (Bailey ym. 2000) totesi, että vain 20 %:lla homomiehillä ja 24 %:lla lesboista toinen identtinen kaksonen oli myös homo/lesbo. USA:ssa tehty vastaava tutkimus (Kendler ym. 2000) tuli vastaviin tuloksiin mieskaksosten osalta, mutta 44,4 %:lla lesboista toinen identtinen kaksonen oli myös lesbo. Bailey totesi, että "me havaitsimme homoseksuaalisen suuntautumisen ilmenevän suvuittain, mikä oli yhtenevä havainto joidenkin sisaruksia koskevien tutkimusten kanssa... Kontrastina aiempiin seksuaalista suuntautumista koskeviin kaksostutkimuksiin tutkimuksemme ei tarjoa tilastollisesti merkittävää tukea homoseksuaalisuuden geneettisten osatekijöiden tärkeydelle... liittyipä homoseksuaalisuuteen sitten kiinteästi mikä tahansa geeni, sillä on joko vähäinen vaikutus tai vähäinen esiintymistiheys."

Dean H. Hammerin (1993) johtama ryhmä yhdisti homoseksuaalisuuden geeneihin, äidiltä perittävään X-kromosomiin. Myöhemmin entinen kolleega syytti Hammeria vilpistä: tutkija oli aiheettomasti sulkenut tutkimuksesta sellaiset veljesparit, joiden geneettinen muodostuminen ei tukenut hänen oletuksiaan (Scientific American 11/1995, s. 20-21). Hammer joutui tutkijalautakunnan eteen, mutta oikeusprosessin tuloksesta ei ole julkista tietoa. Pari vuotta myöhemmin Hammer osallistui tutkija ryhmään (Hu ym.1995), joka raportoi 67 %:lla homokaksosista olleen samanlainen Xq28-geeni. Tuloksen painoarvoa vähensi se, että myös 24 %:lla heteroista, joilla oli identtinen homokaksonen oli samanlainen Xq28-geeni!

George Ricen (ym. 1999) tutkimus tuli vastakkaiseen tulokseen kuin kaksi edellistä tutkimusta. Rice totesi, että Xq28-geenillä ei ollut merkitystä miesten homoudessa. Ricen otos oli suurempi kuin Hamerin tutkimuksissa ja hän ihmetteli perusteita, joilla Hamerin tutkijaryhmät olivat sulkeneet pois joitakin tutkittavia.

William Byne toteaa (1994) että "tutkimukset, jotka pitävät homoseksuaalisuutta perittynä ominaisuutena (olettaen, että tutkimukset voidaan toistaa) eivät kerro kuinka perinnöllisyys saattaa toimia. Geenit ohjaavat hormooneja, ei käytöstä tai psykologisia ilmiöitä… tietyt geenit voivat vaikuttaa persoonallisuuden piirteisiin, jotka vuorostaan voivat vaikuttaa ihmissuhteisiin ja yksilön kokemuksiin, jotka vaikuttavat seksuaalisen suuntautumisen oppimiseen."

Lähteet
Bailey, J.M. ja Pillard, R.C.: "A Genetic Study of male Sexual Orientation" Archives of General Psychiatry 1991, vol.48, 10, 1089-1096
Bailey, J.M. ym.: "Heritable Factors Influence Sexual Orientation in Women" Archives of General Psychiatry 1993, vol.50, 3, 217-223
Bailey, M.J., Dunne, M.P. ja Martin, N.G.: "Genetic and Environmental Influences on Sexual Orientation and Its Correlates an an Australian Twin Sample" Journal of Personality and Social Psychology 2000, Vol.78, No.3, 524-536
Byne, W.: "The Biological Evidence Challenged" Scientific American 1994, May, 26-31.
Byne, W.: "Biology and Homosexuality: Implications of Neuroendocrinological and Neuroanatomical Studies" Textbook of Homoseksuality and Mental Health, toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996, s.129-144. Washington, London: American Psychiatric Press, Inc.
Friedman, R. ja Downey, J.: "Neurobiology and Sexual Orientation: Current Relationship" Journal of Neuropsychiatry 1993, Vol.5, No.2, 131-153
Hamer, D.H., Hu, S., Magnuson V.L. ym: "A linkage between DNA markers on the X-chromosome and male sexual orientation" Science 1993, 261,s.321-327.
Hu, S., Pattatucci, A.M.L, Patterson, C. ym: "Linkage between sexual orientation and chromosome Xq28 in males but not in females" Nature Genetics 1995, Vol.11, s.248-256.
Kendler, K., Thorton, L.M., Gilman, S.E. ja Kessler, R.C.: "Sexual Orientation in a U.S. National Sample of Twin and Nontwin Sibling Pairs" The American Journal of Psychiatry 2000, November, 157:1843-1846
LeVay, S.: "A Difference in Hypothalamic Structure Between Heterosexual and Homosexual Men" Science 1991, 253, 1034-1037.
Pillard, R.C.: "Homosexuality From a Familial and Genetic Perspective" Textbook of Homoseksuality and Mental Health, toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996, s.115-128. Washington, London: American Psychiatric Press, Inc.
Rice, G., Anderson, C., Rich, N. ym: "Male Homosexuality: Absence of Linkage to Microsatellite Markers at Xq28" Science 1999, Vol.284,s.665-667.
Stålström, O.: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu.1997. Tampere: Gaudeamus.


3. Millä perustelette sen, että ympäristö aiheuttaisi homoseksuaalisen kehityksen?

Tietomme ihmissuhteiden vaikutuksesta seksuaalisuuden, erityisesti homoseksuaalisuuden kehitykseen perustuu seuraaviin lähteisiin:

1. Havainnot eläinten pariin ja eristyksiin suljetuista lapsista osoittavat, että seksuaalisuuden kehitykseen tarvitaan ihmissuhteita, muutoin kehitys estyy kokonaan (1).

2. Kasvatus voi ohittaa biologiset tekijät. On mm. tutkittu biologialtaan naisia, joille on sikiöajan hormonihäiriöstä aiheutuen kasvanut penis. Naiset on epähuomiossa kasvatettu pojiksi. Aikuisiässä he kokevat itsensä mieheksi ja ovat kiinnostuneet naisista huolimatta siitä, että heillä on naisen kromosomit, munasarjat ja kohtu. (2)

3. Seurantatutkimukset ei-maskuliinisista pojista osoittavat, että 75-80 % kasvaa homo- tai biseksuaaleiksi (3). Osa pojista kasvaa heteroiksi. On arveltu, että homoiksi kasvaneet ovat joutuneet erityisesti isän tai ikätovereiden epäsuosioon erilaisuutensa takia, mistä aiheutuu vieraantuminen omasta sukupuolesta ja sen erotisointi (4).

4. Yli parikymmentä yleiseen väestöotokseen perustuvaa tutkimusta on osoittanut säännönmukaisesti, että homo- ja biseksuaalien ihmissuhteet lapsuudessa ja nuoruudessa ovat olleet ongelmallisempia verrattuna heteroiksi kasvaneisiin (5). Samastumisen vaikeus omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja toverijoukkoon, epäterve suhde toista sukupuolta olevaan vanhempaan sekä hyväksikäyttökokemukset ovat olleet homoilla yleisempiä. Tulos on karkea yleistys, eikä se kerro millaista jonkun henkilön kehitys on ollut eri ikäkausina.

5. Pienet otokset (6) ja terapiatutkimukset (7) paikkaavat yleisen otoksen puutteita, sillä ne kykenevät tarkastelemaan perusteellisimmin kehitystaustaa. Usein henkilö ei aluksi muista tarkasti tai ei halua muistaa kipeää menneisyyttään. Potilasotoksista tehdyt havainnot eivät ole eronneet yleisiä otoksia käyttäneistä tutkimuksista kun tarkastelussa ovat olleet varhaiset ihmissuhteet (8).

Suhtautumistapoja varhaislapsuustutkimuksiin:

1. Kansanomainen reaktio tutkimusten viidakkoon on ollut hämmennys ja toteamus, että "tieteen näkemys ei ole yhtenäinen ja siksi siitä ei voi sanoa mitään varmaa". Kyse on lähinnä tietämättömyydestä ja laiskuudesta tutustua tutkimustuloksiin tarpeeksi perusteellisesti.

2. Poliittiset homoaktivistit toteavat usein, että homouden syitä ei pitäisi etsiä, sillä se palvelee vain homojen sortoa ja sairaaksi leimaamista (9). Ehkä siksi monissa homoaktivistien teoksissa varhaisten ihmissuhteiden vaikutuksesta homoseksuaalisuuden kehityksessä joko vaietaan (10) tai aihe ohitetaan ilman perusteellista tarkastelua (11). Maailmanlaajuisesti vaikutusvaltaisimmat psykiatriset yhdistykset, Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys, ovat viime vuosina edustaneet tätä lähestymistapaa. Yhdistysten sisällä toimivat homoaktivistit ovat vaikuttaneet oleellisesti yhdistysten kannanottojen muodostumiseen (12).

3. Jotkut homouden synnynnäisyyttä puolustavat tutkijat ja homoaktivistit toteavat, että varhaiset ongelmalliset ihmissuhteet ovat seurausta lapsen erilaisuudesta (jo olemassaolevasta homoudesta), ei syy homouteen (13). Oletuksen mukaan biologia määrää homouden. Oletus on kuitenkin vailla tieteellistä pohjaa.

4. Jotkut homoseksuaalit tutkijat väittävät, että erot homojen ja heteroiden perhetaustoissa perustuvat pelkästään häiriintyneitä homoja tutkineisiin psykiatrisiin otoksiin, ei yleisiin väestö-otoksiin (14). Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa; erot on havaittu säännönmukaisesti myös yleisissä otoksissa (15). Yleensä tässä yhteydessä viitataan Siegelmanin tutkimukseen (1974), joka ei havainnut eroja ei-neuroottisten homojen ja heteroiden välillä. Tätä tutkimusta on kuitenkin kritikoitu pinnallisista ja liian vähäisistä kysymyksistä (16).

5. Erään väitteen mukaan erot on havaittavissa pienissä, mutta ei laajoja otoksia käyttäneissä tutkimuksissa. Eräässä lukion psykologian oppikirjassa väitetään, että "eräässä tutkimuksessa haastateltiin tuhatta homoseksuaalia heidän lapsuuden kokemuksistaan, eivätkä heidän kokemuksensa tai käsityksensä vanhemmistaan poikenneet merkittävästi heteroseksuaalien kokemuksista" (17). Tällaisia tutkimuksia on tehty vain yksi, joten se viittaa Bell, Weinberg ja Hammersmithin tutkimukseen vuodelta 1981 (18). Sen esipuheessa tutkijat rauhoittelevat "ystäviään homoaktivisteja" toteamalla, että perhetaustatutkimuksiin vetoaminen tukee heteroiden homofobiaa. Siksi tarvitaan toisenlaista katsausta varhaislapsuuden ihmissuhteisiin. Tutkijat toteuttivat päämääränsä: vaikka he löysivät selvät erot heteroiden ja homojen kasvuympäristössä, johtopäätöksissä vähäteltiin eroja ja kallistuttiin biologisiin selityksiin!

6. Tutkijat, jotka pitävät homoutta kehityshäiriönä toteavat, että homous syntyy monen ympäristötekijän yhteistuloksena ilman henkilön omaa valintaa (19). NARTH-järjestö on koonnut tätä näkemystä kannattavia mielenterveysammattilaisia maailmanlaajuisesti (20). Yhdistys syntyi vastareaktiona USA:n psykiatrisia järjestöjä hallitsevaan yksipuoliseen homoaktivismiin.

Myös jotkut homojen oikeuksia kannattavat tutkijat toteavat, että ympäristötekijät määräävät homoseksuaalin kehityksen. Tätä mieltä on Judd Marmor, joka on toiminut Amerikan psykiatrisen yhdistyksen presidenttinä (21) sekä tutkija Richard Friedman, joka on todennut, että "emotionaalisesti turvallista, ei-traumaattista, lämmintä ja tukevaa perhemallia ei ole dokumentoitu missään määrin homoseksuaalien miesten taustana." (22).

Tämän näkökulman tuominen esille voi kuitenkin johtaa nykyään vaikeuksiin tiedeyhteisössä. Warren Gadpaille (M.D.) kirjoitti Comprehensive Textbook of Psychiatry -käsikirjan (1995) homousartikkelin. Hän totesi että nykyään on poliittisesti epäkorrektia edes miettiä syitä homoudelle: homoaktivistit ja monet psykiatrit pyrkivät estämään koko keskustelun vedoten homouden normaaliuteen. Gadpaille vertasi tätä Neuvostoliiton aikaiseen psykiatriaan, jossa tiede alistettiin poliittiselle ideologialle. Tämän sanominen oli kuitenkin liikaa kirjan toimittajille, jotka antoivat seuraavan painoksen homousartikkelin kirjoittamisen homoaktivistille (23).


Viitteet
1. Vuorinen. R.: Minän synty ja kehitys. Ihmisen psyykkinen kehitys yli elämänkaaren. 1997, 22. Porvoo: WSOY.
2. Money, J.: "Sin, Sickness, or Status? Homosexual Gender Identity and Psychoneuroendocrinology" American Psychologist 1987, April, 384-399.
3. Bailey, J.M. ja Zucker, K.J.: "Childhood Sex-Typed Behavior and Sexual Orientation: A Conceptual Analysis and Quantitative Review" Developmental Psychology 1995, Vol.31, No.1, 43-55.
4. Byne, W.: "The Biological Evidence Challenged" Scientific American 1995, May, 26-31.
5. mm. Bell, A.P., Weinberg, M.S. ja Hammersmith, S.K.: Sexual Preference. It's Development in Men and Women. 1981. Bloomington. Indiana University Press.
Phillips, G. ja Over, R.: "Adult Sexual Orientation in Relation to Memories of Childhood Gender Conforming and Gender Nonconforming Behaviors" Archives of Sexual Behavior 1992, 21, 6, 543-578.
Phillips, G. ja Over, R.: "Differences Between Heterosexual, Bisexual, and Lesbian Women in Recalled Childhood Experiences" Archives of Sexual Behavior 1995, 24, 1, 1-20. Suurin osa tutkimuksista on mainittu viitteissä 20-21 artikkelissa, joka löytyy osoitteesta www.aslan.fi/asl_long.rtf
6. Friedman, R.C. ja Stern, L.O.: "Fathers, Sons, and Sexual Orientation: Replication of Bieber Hypothesis" Psychiatric Quarterly 1980, 52:3, 175-189.
7. mm. van den Aardweg, G.: On the Origins and Treatment of Homosexuality. A Psychoanalytic Reinterpretation. 1986. Praeger Publishers. New York.;
Cohen, R.: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Oakhill Press, Winchester, VA. USA.
8. esim. Evansin (1969), Snortumin (ym.1969) ja Thompson (ym.1975) yleisiin otoksiin perustuvat tutkimukset tulivat samoihin tuloksiin kuin Bieberin potilasotos (1962).
9. Juvonen, T.: "Normatiivisen hyvän harhat" Teoksesssa Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen (toim. Lehtonen, Nissinen ja Socada). 1997, 11-17. Edita. Helsinki.
10. ks. ed. teosta.
11. mm. O. Stålströmin väitöskirja Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997. Tampere: Gaudeamus) ja Amerikan psykiatrisen yhdistyksen kustantama Textbook of Mental Health and Homosexuality (toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996. Washington, London. American Psychiatric Press, Inc.)
12. Ks. Krajeski, J.: "Homosexuality and the Mental Health Professions. A Contemporary History" Kirjassa Textbook of Mental Health and Homosexuality, toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996, 17-31. Washington, London. American Psychiatric Press, Inc.
13. Isay, R.A.: "Psychoanalytic Theory and the Therapy of Gay Men" Teoksessa Homosexuality / Heterosexuality, toim. D.P. McWhirter, S.A. Sanders ja J.M. Reinisch. Kinsey Institute Series 2. New York: Oxford University Press,1990, 283-303.
14. Stålström, O.: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu.1997, 294. Tampere: Gaudeamus.
15. ks. viite nro 5.
16. Van den Aardweg, G. :"Parents of Homosexuals: Not Guilty?" American Journal of Psychotherapy 1984, 38, 180-189. Friedman, R.: Male Homosexuality. 1988, 70. New Haven, CT: Yale University Press.
17. Psykologia 4. Ihmisen toiminnan neuropsykologia. (Toim. H. Lyytinen ja L. Himberg).1997, 83. WSOY.
18. ks. ed. Bell ym. 1981.
19. mm. van den Aardweg (1986) ja Nicolosi, J.: Reparative Therapy of Male Homosexuality. 1991. Jason Aronson Inc.Northvale, New Jersey, London.
20. ks. www.narth.com
21. Marmor, J.: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior: A Modern Reappraisal. Toim. J. Marmor. 1980, 3-22. Basic Books: New York.
22. Friedman, R.: Male Homosexuality. 1988, 73. New Haven, CT: Yale University Press.
23. ks. Stålström 1997, 307.


4. Mistä homoseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

Uskomme, että homoseksuaalisuuteen ei ole löydettävissä vain yhtä aiheuttajaa. Homoseksuaalinen taipumus syntyy monen osatekijän yhteisvaikutuksesta.

Seuraavilla tekijöillä saattaa olla altistava ja joissakin tapauksissa hyvinkin merkittävä osuus:
suvusta perityt käytösmallit, jotka vaikuttavat perheilmastoon, vanhempien asenteisiin ja käytökseen (1).
luonne (saattaa olla perinnöllistä), joka kestää huonosti pettymyksiä ja torjuntoja (2).
liian pitkä ero äidistä jossain vaiheessa ensimmäistä kolmea ikävuotta. Tällä saattaa olla vaikutusta seuraavien kehitysvaiheiden onnistumisessa (3).
tytön poikamaisuus tai pojan tyttömäisyys jossain kehityksen vaiheessa. Tällainen lapsi saattaa joutua usein omaa sukupuolta olevan vanhemman pettymysten kohteeksi ja ikätovereiden torjumaksi (4).
kulttuuri, jonka vaikutuksesta ympäristön ihmiset suhtautuvat torjuvasti erilaisiin lapsiin. Kulttuuri voi myös rohkaista homokokeiluihin identiteetissään epävarmaa murrosikäistä (5).
paikka sisarusparvessa. Sisarusparven vanhin saattaa joutua ottamaan liikaa vanhemman vastuuta ja näin kieltämään omat tarpeensa tuesta ja lohdutuksesta. Toisaalta vanhemmat saattavat takertua perheen nuorimpaan kun muut ovat jo lähteneet kotoa (6).
äiti, joka ei tue pojan erillisyyttä ja miehisyyttä vaan on ylihuolehtiva. Äiti saattaa jäädä pojan ainoaksi tukijaksi (7).
isä, joka tukee tytön poikamaisuutta tai isä, jonka tyttö kokee pelottavana, heikkona tai etäisenä (8)
seksuaalinen hyväksikäyttö tai viettely. Jos pojan suhde isään on ollut huono, hyväksikäyttö saattaa vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen. Tällöin läheisyyden ja yhteyden kaipuu sekoittuu seksuaalisuuteen. Tytön kokema hyväksikäyttö saattaa sulkea hänen kiinnostuksensa miehiin (9).

Suurimpana ja ehkä määräävimpänä tekijöinä ovat:
suhde omaa sukupuolta olevaan vanhempaan, joka on koettu etäiseksi, tunnekylmäksi tai vihamieliseksi. Mitä suurempia torjuntoja lapsi kokee, sitä vaikeampi hänen on löytää perheen ulkopuolisia aikuisia ja ikätovereita samastumiskohteeksi. Näin lapsen tarve samastua omaan sukupuoleen jää vaillinaiseksi. (10).
yhteyden kokemisen ja samastumisen vaikeus omaa sukupuolta olevaan toverijoukkoon kouluiässä (11). Nuoren tarpeena on murrosiässä kokea olevansa osa omaa sukupuolta olevaa joukkoa. Läheisen yhteyden puute ja erilaisuuden kokemus erotisoituu ihailun kautta. Erotisoimme sen "mikä on mysteerisen erilaista".
oma reagointitapa kaikkiin edellä mainittuihin asioihin (12). Lapsi tai nuori ei ole passiiviinen ympäristöstä tulevien kokemusten edessä. Hänen luonteensa ja ajattelunsa vaikuttavat siihen miten hän reagoi.

Lähteet
1. Richard Cohen: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
Richard C. Pillard: "The Kinsey Scale: Is It Familial?" Teoksessa Homosexuality/Heterosexuality. Concepts of Sexual Orientation. 1990, 88-100. Toim. David P. McWhirter, Stephanie A. Sanders ja June Machover Reinisch. New York, Oxford: Oxford University Press. Pillard mainitsee, että mieshomojen suvuissa esiintyi normaalia enemmän alkoholismia ja homoseksuaalisuutta.
2. Näin toteaa William Byne ja Bruce Parsons: "Human Sexual Orientation: The Biologic Theories Reappraised" Archives of General Psychiatry 1995,50, 228-229.
3. Lionel Ovesey ja Sherwyn M. Woods: "Pseudohomosexuality and Homosexuality in Men: Psychodynamics as a Guide to Treatment" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
4. Judd Marmor: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
5. ks. Marmor 1980.
6. ks. Cohen 2000, Marmor 1980.
7. ks. Cohen 2000, Marmor 1980.
8. ks. Cohen 2000, Marmor 1980.
9. Homomiehistä 37 % on kokenut hyväksikäyttöä ennen 19. ikävuotta (Child Abuse and Neglect 1992, 19, 6, 855-64). Lesboista 41 % on kokenut hyväksikäyttöä jossain vaiheessa elämäänsä (Journal of Consulting and Clinical Psychology 1994, 62, 2, 228-242). Kuuden vuoden seurantatutkimus paljasti, että hyväksikäytetyt pitivät myöhemmin itseään homona seitsemän ja biseksuaalina kuusi kertaa useammin kuin ne, joita ei käytetty hyväksi (Journal of Adolescent Health Care 1985, 6, 5, 372-376).
10. Elizabeth R. Moberly: Psychogenesis. The early development of gender identity.1983. London, Boston, Melbourne and Henley. Routledge & Kegan Paul Limited.
Joseph Nicolosi: Reparative Therapy of Male Homosexuality. A New Clinical Approach. 1991. Northvale, New Jersey, London: Jason Aronson Inc.
Warren J. Gadpaille: "Homosexuality and homosexual activity" Kirjassa Comprehensive Textbook of Psychiatry (1995, Vol.2. s.1321-1333.) Lars-Johan Schalin: Perheen ihmissuhteista.1991. Helsinki: Yliopistopaino.
11. ks. ed.
12. ks. ed.

Suosittelemme terapeutti Richard Cohenin artikkelia:
www.gaytostraight.org/html/cos-chapter2.html


5. Mitä mieltä olette psykoanalyysin näkemyksestä homoseksuaalisuudesta?

Suhtaudumme perinteiseen psykoanalyysiin erittäin kriittisesti, koska se keskittyy liikaa äiti-lapsisuhteeseen ja piilotajuntaan ja terapeutti on liian etäinen. Lisäksi ei ole pidetty tärkeänä sitä, että terapeutti olisi samaa sukupuolta kuin asiakas. Näitä asioita on pidetty syinä siihen, miksi perinteinen psykoanalyysi on epäonnistunut homoseksuaalisuuden muutosterapiassa (Nicolosi 1991).

Perinteisen psykoanalyysin pohjalta on kehittynyt monia ns. psykodynaamisia näkemyksiä. Näiden pohjalta on löytynyt ehkä parempia ja tehokkaampia lähestymistapoja homoseksuaalisuuteen. Tutkija-psykoanalyytikko Elizabeth R. Moberly (1983) mukaan homoseksuaalisen kehityksen ydinsyy on omaan sukupuoleen kohdistuvan samastumisprosessin keskeytyminen.

Moberlyn mukaan homoseksuaalisuuden synnyn mekanismi on seuraava:
1. Lapsi kokee / tulkitsee tulleensa torjutuksi omaa sukupuolta olevan vanhemman taholta. Tulkinta ei välttämättä ole oikea, mutta se on lapsen kokemus.
2. Tämän seurauksena lapsi torjuu vanhemman tunnetasolla eikä halua samastua häneen puolustaakseen itseään. Syntyy "puolustautuva irrottautuminen" (defensive detachment). Kiinnittyminen toista sukupuolta olevaan vanhempaan muodostuu tämän takia epäterveeksi.
3. Tämän seurauksena lapsi torjuu oman sukupuolensa eikä halua samastua siihen. "Jos kaikki miehet / naiset ovat tuollaisia, en halua kasvaa sellaiseksi".
4. Lapsi saattaa torjua itsensä ko. sukupuolen edustajana ja kokea häpeää siitä.
5. Tuloksena on ambivalenssi: toisaalta halu saada oman sukupuolen rakkautta, yhteyden ja samastumisen kokemusta, toisaalta menneisyyden kokemuksista aiheutuva pelko / viha / estot estävät tarpeen täyttymisen. Moberlyn mukaan tämä mekanismi aktivoituu homosuhteissa ja sabotoi ne.

Vaikeasta suhteesta omaa sukupuolta olevana vanhempaan seuraa usein liittoutuminen toista sukupuolta olevan vanhemman kanssa sekä samastumisvaikeuksia omaa sukupuolta oleviin tovereihin. Täyttymätön oman sukupuolen rakkauden tarve erotisoituu murrosiässä. Moberlyn mukaan tarve löytää oman sukupuolen rakkautta homosuhteissa ei ole perverssi vaan normaali ja luonnollinen tarve, jonka olisi pitänyt täyttyä riittävästi lapsuudessa.

Homoille ja lesboille tyypillinen erilaisuuden tunne syntyy siis vieraantumisesta omasta sukupuolesta. Heteroseksuaaliksi kehittyvä on myös saattanut kokea torjuntoja omaa sukupuolta olevan vanhemman taholta, mutta hänelle on tarjoitunut tarpeeksi paljon korvaavia samastumiskokemuksia perheen ulkopuolelta joko tovereilta tai aikuisilta.

Moberlyn ajatukset ovat levinneet laajasti homoseksuaalisuuden muutosta edistävien terapeuttien ja kristillisen ex-gayliikkeen keskuuteen. Erityisesti Joseph Nicolosi ja Richard Cohen ovat jatkaneet tutkimustyötä ja terapiaa Moberlyn pohjalta.

Lähteet
Cohen, R.: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
Moberly, E.R.: Psychogenesis. The early development of gender identity.1983. London, Boston, Melbourne and Henley. Routledge & Kegan Paul Limited.
Nicolosi, J.: Reparative Therapy of Male Homosexuality. A New Clinical Approach. 1991. Northvale, New Jersey, London: Jason Aronson Inc.


6. Mistä biseksuaalisuus ja transseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

Vastaus: Paljolti samat tekijät ohjaavat homo-, bi- ja transseksuaalisuuden kehitystä. Elizabeth R. Moberlyn (1983) mukaan samastumisen vaillinaisuus suhteessa omaa sukupuolta oleviin henkilöihin voi ilmentyä eri asteisina eri henkilöillä:

SAMASTUMINEN
transseksuaali ei yhtään samastumista omaan sukupuoleen kriittisenä kehityksen kautena (noin 3-6 v). Omaa sukupuolta olevien samastumismallien totaalinen torjunta. Seurauksena on tunne kuulumisesta
toiseen sukupuoleen.

homoseksuaali jonkin verran samastumista. Kokemus omasta
mieheydestä / naiseudesta on syntynyt, mutta samastumisen vajetta paljon

biseksuaali samastumista enemmän kuin homoilla

passiivinen tai samastumista enemmän kuin biseksuaalilla, mutta ei tarpeeksi, jotta
machohetero tasapainoinen mieheys tai naiseus olisi kehittynyt

7. Ovatko homoseksuaalit yhtä tasapainoisia kuin heteroseksuaalit?

Riippuu siitä mitä tasapainoisuudella tarkoitetaan. Seksuaalikehityksen poikkeavuus lapsuudessa ja nuoruudessa ei tarkoita, että homoseksuaalin persoona olisi häiriintynyt. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että homoseksuaaleilla on enemmän terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia kuin heteroseksuaaleilla.

Ferguson (ym. 1999) seurasi 21 vuoden ajan Uudessa Seelannissa kaikkia eräällä asuinalueella syntyneitä nuoria. Tutkittuja oli yli tuhat ja haastateltavat olivat 21 vuoden ikäisiä. Tutkimus totesi, että homo-, lesbo- ja biseksuaalinuorilla (GLB) oli heteroseksuaaleja nuoria enemmän mielenterveysongelmia: vakavaa masennusta, itseluottamusvaikeuksia, yleistä ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, riippuvuutta nikotiiniin ja kemiallisiin aineisiin, moniongelmaisuutta, itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä.

Tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että uskolliset pitkäikäiset homo- ja lesbosuhteet ovat harvinaisuus. Homoseksuaalisten suhteiden ongelmat ovat peräisin ehkä kahdesta lähteestä. Ensimmäisen ongelman aiheuttaa toisen sukupuolen tasapainottavan vaikutuksen puute.

Toinen syy suhteissa ilmeneviin vaikeuksiin liittyy homoseksuaalisuuden syntyyn. Lapsuuden ja nuoruuden ongelmallinen kehitys on jättänyt jälkensä. Samat kokemukset, jotka ovat aiheuttaneet homouden synnyn sabotoivat myös rakkaussuhdetta. Näitä ovat lapsuuden hyväksikäyttökokemukset, ongelmallinen perhetausta, koulukiusaaminen, erilaisuuden tunne ja eristyminen.

Tutkimusten mukaan seuraavat ongelmat ja terveysriskit liittyvät läheisesti homoseksuaalisuuteen:

1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä.
2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin
Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa).
3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin
4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen.
5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia
6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin
7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin

Lähteet
www.aslan.fi/asl_long.rtf (ks. kappaleet 3-4).
Ferguson, D.M. ym: "Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People" Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880.


8. Koskettavatko edellä mainitut terveysriskit ja ongelmat kaikkia homoseksuaaleja?

Ei. Tutkimukset osoittavat, että ne ovat keskimäärin yleisempiä homoilla kuin heteroilla.


9. Eikö homouteen liittyvien ongelmien syynä ole yhteiskunnan homoviha, mikä saa homot vihaamaan itseään ja käyttäytymään itsetuhoisesti?

Mikäli ongelmien syynä olisi pelkästään yhteiskunta, ilmiöt olisivat poistuneet tai vähentyneet erityisesti homomyönteisissä kaupungeissa. Sitä vastoin tutkimukset osoittavat, että näin ei ole tapahtunut.
Sisäistetty homofobia selittää vain osittain ongelmakäytöstä. Itsevihan juuret ovat suurelta osin tasapainottomassa lapsuudessa ja nuoruudessa (epävakaat perheolot, eristyminen omaa sukupuolta olevista tovereista, hyväksikäyttökokemukset ym).


10. Eikö homouden julistaminen rikkinäisyydeksi syyllistä homot ja johda heidät itsemurhaan?

Ensiksikin, samaa argumenttia ovat käyttäneet myös pedofiilit (ks. pedofiilimyönteinen Journal of Homosexuality 1990, Vol.20, 1&2). Mikäli homoseksuaalisuus on kehityshäiriö (kuten tieteelliset tutkimukset näyttävät osoittavan), argumentilta menee pohja.

Toiseksi, jotkut homot yrittävät itsemurhaa ja toiset eivät. Vaikka ympäristöstä tulevat paineet ovat suuri stressin aiheuttaja, se ei selitä kokonaan itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia. Itsemurhia tutkineen Herbert Hendin (1992) mukaan homoseksuaalit yrittävät itsemurhia yleisimmin tilanteessa, jossa homopartneri torjuu tai hylkää. Hendinin tutkimusten mukaan jokainen itsemurhaa yrittänyt oli kokenut äidin hylkäämisen jossain varhaisessa elämän vaiheessa. Homoseksuaalit, jotka eivät olleet yrittäneet itsemurhaa eivät olleet kokeneet tällaista hylkäämistä. Hendinin mukaan ei ole perusteita sille, että itsemurhaa yrittänyt homoseksuaali olisi kärsinyt muita homoseksuaaleja enemmän sosiaalisesta torjunnasta homouden takia. Homojen toteutuneiden itsemurhien määrä ei kuitenkaan ole suurempi kuin heteroseksuaaleilla.

Homoaktivisti, tutkija Gary Remafeldi (2000) on todennut, että itsemurhariski kasvoi niillä homonuorilla, jotka "tulivat ulos kaapista" nuorena tai joilla oli omalle sukupuolelle ei-tyypillistä käytöstä. Tämän lisäksi stressi, väkivallan kokeminen, tuen puute, koulun keskeyttäminen, perhe-ongelmat, tuttujen itsemurhat, kemiallisten aineiden väärinkäyttö, kotoa karkaaminen, prostituutiokokemukset ja erilaiset psykiatriset häiriöt lisäävät homonuorten itsemurhayritysten riskiä. Sitä vastoin ei ole todisteita, että toteutuneita itsemurhia olisi homojen keskuudessa enemmän.

Kolmanneksi, homoliikkeen yksipuolinen tiedonvälitys saattaa tukea itsemurhayritystä. Jos henkilö on sisäistänyt homoutta vastustavat uskonnolliset ja / tai eettiset arvot, hän saattaa epätoivoissaan ajatella tai yrittää itsemurhaa. Miksi? Koska hän uskoo ainoaksi vaihtoehdoksi homouden hyväksymisen, eikä ole tietoinen kuinka kestävä muutos voisi tapahtua.

Lähteet
Remafeldi, G. "Sexual Orientation and Youth Suicide" Journal of the American Medical Association 1999, vol. 282 (13), 1291-1292.
Hendin, H.: "Dr.Hendin Replies" American Journal of Psychiatry 1992, 149:10, 1416-1417.

11. Eikö toimintanne ole suvaitsematonta, koska ette hyväksy homoja?

Ensimmäiseksi hyväksymme homoseksuaalit ihmisinä, joilla on yhtä suuri ihmisarvo kuin heteroseksuaaleilla. Perustamme tämän siihen, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Se, että hyväksyy ihmisen, ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisi hänen ajatteluaan tai moraalisia valintojaan.

Toiseksi, kysymyksen taustaoletuksena on, että homous on tasapainoinen seksuaalisuuden ilmentymä. Siihen emme usko.

Kolmanneksi, jos olisimme samaa mieltä homoliikkeen kanssa homouden synnystä ja hyväksyisimme homokäytöksen, se ei olisi suvaitsevaisuutta. Se olisi samaa mieltä olemista. Suvaitsevaisuutta on mielestämme se, että ei vihaa vaan hyväksyy henkilön, jonka kanssa on täysin eri mieltä. Jeesus sanoi saman asian vielä rankemmin: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" (Matt.5:44). Kristityn ei tule siis vihata, tappaa tai inhota niitä, joiden maailmankuva ja moraalivalinnat ovat toisenlaisia. Valitettavasti kristityt ovat harvoin onnistuneet tässä homoseksuaalien kohdalla.

Suosittelemme artikkelia suvaitsevaisuudesta:
www.christianityonline.com/ct/9t1/9t1042.html


12. Eikö toimintanne lisää homovihaa yhteiskunnassa?

Ehkä samassa määrin kuin homoliikkeen olemassaolo. Yleensä homojen vihaajat vihaavat myös Aslania, sillä seisomme homoudessa kamppailevien rinnalla tukijoina.
Suurimmat vihareaktiot tulevat yleensä homoilta, jotka kokevat seksuaalisuuden muutoksen mahdollisuuden uhkaavan itseään (ex-gayfobia). Myös monet seksuaalivallankumousta kannattavat heterot eivät pidä meistä, koska emme kannata "jos-se-tuntuu-hyvältä-tee-se" -ideologiaa. Useimmiten vihan syynä on todellisen tiedon puute Aslanista ja sen ideologiasta.

Vastustamme homoihin kohdistuvaa vihaa, väkivaltaa, halventavaa kielenkäyttöä ja eriarvoista kohtelua. Kristittyinä uskomme ja julistamme, että Kristus ei ole kutsunut opetuslapsiaan vihaamaan homoja vaan rakastamaan.

Aslanin kannattajajoukkoa ovat oman seksuaalisen rikkinäisyytensä myöntävät ihmiset (sekä heterot että homot), jotka eivät halua lyödä muita rikkinäisiä. Lisäksi meihin suhtautuvat myönteisesti heteroseksuaalit, jotka eivät kannata "homous on synnynnäistä" -teoriaa, mutta samalla he eivät halua tuomita homoja.

Olemme vuosien varrella jakaneet tietoa homoseksuaalisuudesta erityisesti konservatiivien kristittyjen keskuudessa. Olemme lisänneet ymmärtämystä ja hyväksyntää homoja kohtaan poistamalla vääriä pelkoja ja ennakkoluuloja. Moni heteroseksuaali on voittanut homofobiansa ja ystävystynyt homojen kanssa toimintamme kautta. Myös monet homot ovat voittaneet heterofobiansa ja heterovihansa.


13. Pidän itseäni heterona, mutta minulla on homoseksuaalisia fantasioita. Olenko homo?

Et välttämättä. Homoseksuaalina pidetään henkilöä, joka aikuisiässään kokee täysin tai pääsääntöisesti seksuaalista kiinnostusta omaan sukupuoleen.

Ihmisen identiteetti, fantasiat / tunteet, seksikäytös ja elämäntapa eivät välttämättä aina ole yhdenmukaiset. Joku saattaa pitää itseään homoseksuaalina, mutta tosiasiassa hän onkin tunteiltaan ja / tai käytökseltään biseksuaali. Toisaalta joku toinen saattaa elää heteroavioliitossa, harrastaa vain heteroseksiä, kokea olevansa hetero ja silti kokea joskus homotunteita.

Joidenkin terapeuttien mukaan heteroseksuaalin henkilön homoseksuaalinen käytös ja / tai fantasiat saattavat olla oire heikosta miehisestä / naisellisesta identiteetistä tai liiallisesta stressistä. Siten kyse on lähinnä puolustusmekanismista, eikä "aidosta" homoseksuaalisuudesta. Avoin yhteys omaa sukupuolta oleviin kavereihin, terapia tai sielunhoito voivat vahvistaa identiteettiä ja tukea heteroseksuaalisuutta.
Toisaalta homokäytös saattaa vahvistaa homoseksuaalisia tunteita, ajatuksia ja johtaa viimein heterotunteiden vähenemiseen.


14. Olen murrosikäinen nuori ja pelkään olevani homo. Mistä tiedän pitääkö se paikkansa?

Voi olla syytä kysyä miksi ajattelet näin? Tässä yhteydessä suosittelemme tutustumista pojille www.freetobeme.com/iti_gay.htm ja tytöille www.freetobeme.com/iti_lesb.htm#sexwithguy
tarkoitettuihin artikkelihin. Vastauksia voi löytyä myös artikkelista "Apua olenko homo?"


15. Aslan ry:n yhteydessä mainitaan joskus Exodus International -järjestö. Mikä se on?

Exodus International toimii Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa kattojärjestönä paikallisille kristillisille ex-gayjärjestöille. Aslanilla on joitakin yhteyksiä maailmanlaajuisen kristillisen ex-gayliikkeen kanssa. Aslanin toiminta ei kuitenkaan ole suunnattu vain homoille. Siksi emme ole ns. ex-gayjärjestö. Enemmänkin olemme yhteydessä yhdysvaltalaiseen Desert Stream -järjestöön (DSM), jonka kehittämää Elävät vedet -eheytymiskurssia Aslan koordinoi Suomessa. Elävät vedet -kurssi on käytössä tällä hetkellä 16 maassa eri kirkkokuntien seurakunnissa. Elävät vedet on tarkoitettu kaikille mieheydessä, naiseudessa ja seksuaalisuudessa rikkinäisille.

Lisätietoja
www.exoduseurope.org
www.exodusnorthamerica.org
www.desertsstream.org


16. Pitääkö paikkansa, että yritätte muuttaa homoja heteroiksi?

Ei. Puolustamme valinnan vapautta; tarjoamme tukea niille, jotka itse haluavat muutosta seksuaalisuuteensa. Jos joku on onnellinen homona tai hän haluaa valita homoseksuaalin elämäntavan, ohjaamme hänet SETA:aan. Emme usko, että kykenemme muuttamaan jollain tekniikalla homot heteroksi.


17. Onko Aslanin toiminta tarkoitettu vain homoudesta toipuville?

Ei ole. Toiminnassamme on alusta asti ollut mukana heteroseksuaaleja, jotka ovat etsineet eheyttä. Tällä hetkellä toiminnassamme mukana olevista noin 80 % kamppailee yleisesti miehenä ja naisena kasvamisen kysymyksissä tai jonkin heteroseksuaalin rikkinäisyyden (syrjähypyt, irtoseksi, hyväksikäyttö, avio-ongelmat) kanssa.


18. Pääseekö homoudesta irti lopettamalla homoseksin harrastamisen?

Ei. Selibaatissa elävä homoseksuaali on edelleen homoseksuaali. Homo- ja biseksuaalisuuteen liittyy ennen kaikkea romanttinen ihastuminen omaan sukupuoleen, ei pelkkä seksikäytös.
Ohje voisi kylläkin soveltua henkilölle, joka on:
a) heteroseksuaali, mutta tilanteen aiheuttamasta paineesta (humalatila tai vankilan / armeijan aiheuttama heterokontaktien puute) antautunut homoseksiin.
b) seksuaaliselta suuntautumiseltaan "pääsääntöisesti heteroseksuaali" (ei täysin hetero), joka saattaa kokea homoseksin kiihottavana, mutta ei ihastu omaan sukupuoleen.


19. Eikö seksuaalisuuden muutos voi tapahtua tahdonvoimalla? Tai kokeilemalla seksiä toisen sukupuolen kanssa?

Homoseksuaalinen taipumus ei ole tahdonalaista. Käytöksen voi muuttaa ja kieltää tunteensa, mutta tunteet eivät kuitenkaan muutu tällä tavoin. Epäonnistunut tai epätyydyttävä seksi toisen sukupuolen kanssa voi sitävastoin vahvistaa homokäytöksen ja -identiteetin valintaa.

20. Haluaisin homoseksuaalisuuteni muuttuvan heteroseksuaalisuudeksi. Miten se voisi tapahtua?

Suosittelemme tutustumista näiden kotisivujen "Artikkelit" osaston artikkeliin "Kasvuprosessi ulos homoseksuaalisuudesta", terapeutti Richard Cohenin artikkeliin www.gaytostraight.org/html/cos-chapter4.html sekä kotisivuihin www.peoplecanchange.com
21. Käytätte joskus termiä 'ex-gay'. Tarkoittaako se, että henkilö ei ole enää homoseksuaali?

Ei. Ex-gay tarkoittaa henkilöä, joka ei halua samastua poliittiseen gayliikkeeseen eikä toteuttaa homoseksuaalista taipumustaan. Syynä on usein uskonnollinen ja / tai moraalinen vakaumus. Ex-homoseksuaali on henkilö, joka on kokenut täyden seksuaalisen muutoksen homoseksuaalista heteroseksuaaliksi. Ex-gay ei välttämättä ole kokenut näin totaalista muutosta.


22. Olen yrittänyt muuttaa itseni, mutta se ei onnistunut. Vain käytös muuttui, ei tunteet. Jokainen joka väittää kokeneensa muutosta valehtelee!

Ensiksikin, jos sinä et muuttunut, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että kukaan ei voi muuttua!

Toiseksi, aito seksuaalisuuden muutos on kasvuprosessi, joka lähtee käyntiin muutosprosessia tukevissa olosuhteissa (vahva motivaatio, pätevä ammattiauttaja, avoimet ja hyväksyvät ystävyyssuhteet omaan sukupuoleen, lapsuuden käsittely terapiassa / sielunhoidossa, homosuhteista ja -seksistä kieltäytyminen). Emme usko, että pysyvää muutosta voi saada aikaan omalla tahdonvoimalla, tunteiden kieltämisellä tai naimisiin menolla.

23. Olen yrittänyt muutosta terapian ja rukouksen kautta, mutta se ei ole toiminut. Miksi?

Kokemus muutosprosessin epäonnistumisesta on kipeä asia. Siksi on syytä tarkastella joitakin muutosyritykseen liittyviä sudenkuoppia. Eheytymistä yrittänyt ei ole yksin kipunsa kanssa. Vastavaa kipua saattaa kokea esimerkiksi alkoholisti, joka yrityksistä huolimatta ei ole päässyt irti alkoholista eikä eheytynyt alkoholismin aiheuttajista.

Ex-gayliike ja homoseksuaalien muutoksesta raportoineet terapeutit ovat havainneet, että epäonnistumisen syinä ovat useimmiten epärealistiset odotukset:
1. Odotus homoseksuaalisten tunteiden täydellisestä häviämisestä. Joillakin muutos on täydellinen (eikä se useinkaan tapahdu äkkiä). Toisille jää jäljelle jonkin verran homoeroottisia tunteita, vaikka heterokiinnostus syntyy. Jotkut eivät koe muutosta homoseksuaalisuudessa, mutta kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen syntyy.
2. Odotus nopeasta muutoksesta. Usein muutosprosessi vie 2-10 vuotta.
3. Odotus helposta muutoksesta. Vuosikymmeniä jatkuneet tunteet ja käytös eivät useinkaan muut hetkessä eivätkä kivuttomasti. Siksi muutosprosessissa tarvitaan paljon pitkäjänteisyyttä. Useimmille sen antaa usko Jeesukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa - usko vapauttaa sisäisiä voimavaroja. Muutosta sabotoi myös muutosvastarinta (tuttua kaikille sisäistä eheyttä tavoitteleville) - tuntematon pelottaa, rikkinäinen on tuttua ja turvallista.

Lisäksi muutosprosessia sabotoivat usein seuraavat tekijät:
1. Yhteydenpito aktiivihomoihin tai homoseksin harrastaminen. Jos joku on elänyt vuosia homoyhteisössä ja harrastanut paljon suhteita, muistot kokemusten aiheuttamasta nautinnosta toimivat muutosta vastustavina tekijöinä.
2. Pätevän ja asiantuntevan terapeutin / sielunhoitajan puute. Useimmat suomalaiset terapeutit eivät ole lukeneet yhtään kirjaa homoseksuaalisuuden muutosterapiasta saati, että tietäisivät nykyisistä menestyksellisistä terapiasuuntauksista homoseksuaalisuuden hoidossa (esim. hollantilaisen Gerard J.M. van den Aardwegin kognitiivisesta terapiasta tai yhdysvaltalaisen Joseph Nicolosin psykodynaamisesta terapiasta).
3. Muutosta tukevien, läheisten ja hyväksyvien heteroseksuaalien ystävien puute. Tämä tekijä on vähintään yhtä tärkeä kuin terapia. Suomalaisessa yhteiskunnassa on usein vaikea löytää muutosta tukevaa ympäristöä homofobian (ei-järjellinen homouden pelko), toisaalta homomyönteisyyden takia.
4. Muutosta tukevien ex-gay-ystävien puute. Vrt. AA:n tehokkuus pohjautuu eräältä osalta siihen, että muut toipumisprosessissa pidemmällä olevat antavat jo pelkällä olemassa olollaan toivoa aloittelijoille.
5. Oikean tiedon puute homoudesta ja muutosprosessista. Olemme havainneet tärkeäksi, että muutosta etsivä lukee muutosprosessia kuvaavia kirjoja, joiden kautta voi löytää tärkeitä oivalluksia ja toivoa.

Suosittelemme tutustumista seuraaviin lähteisiin
www.narth.com
www.leaderu.com/orgs/narth/healinghomosexuality-ch10.html


24. Ettekö tiedä, että Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys ovat viime vuosina tuominneet homoseksuaalisuuden muutosterapian?

Amerikan psykiatrinen yhdistys (APA) on vahvistanut (järjestön homoaktivistien ajamana) julkilausuman vuodelta 1998, jossa "APA vastustaa kaikkia psykiatrisia hoitoja, kuten 'korjaavaa' tai kääntymysterapiaa, jotka perustuvat oletukseen, jonka mukaan homoseksuaalisuus on sinänsä mielenterveyshäiriö tai että potilaan tulisi muuttaa homoseksuaalia taipumustaan" (American Journal of Psychiatry 2000, Vol.157 (10), 1719-1721) . APA suositti terapeuteille kieltäytymistä muutosta haluavan auttamisesta. Perusteena oli se, että muutoksesta ei ole riittävää tieteellistä näyttöä, monet ovat kokeneet muutoshoidon vahingoittavana ja homous on normaali seksuaalisuuden variaatio.

Ensiksikin, yhtään puolueetonta tutkimusta ei ole ilmestynyt väitteiden tueksi.

Toiseksi, julkilausuma sotii räikeästi asiakaskeskeistä lähestymistapaa vastaan. Mielestämme jokaisella homolla tulee olla oikeus päättää itse haluaako hän homouteen sopeuttavaa vai muutosterapiaa. Mikäli asiakkaan päätös sotii terapeutin arvomaailmaa vastaan, hänen tulee ohjata asiakas toisenlaiseen terapiaan.

Kolmanneksi, homo- ja lesbopsykiatrien liiton (AGLP) puheenjohtajan Daniel Hicksin mukaan liiton jäsenet ovat käyttäneet suunnattomasti energiaa saadakseen aikaan muutosterapian tuomitsemisen (Psychiatric News 15.1.1999). APA:n päätös on siis ollut lähinnä seksuaalipoliittinen, ei tieteelliseen näyttöön perustuva. Ks. www.psych.org/psych/htdocs/pnews/99-01-15/therapy.html


Neljänneksi, muutosterapian torjunta on nähtävä vastareaktiona ex-homojen esillä oloon USA:n mediassa erityisesti vuoden 1998 aikana. Muutoksen kokeneet homot puolustivat USA:n päälehdissä oikeuttaan puhua muutoksesta ja tarjota sitä halukkaille. Mediakamppanjan mainokset ovat osoitteissa:
www.family.org/cforum/research/papers/a0002802.html
www.family.org/cforum/research/papers/a0002800.html
www.family.org/cforum/research/papers/a0002798.html
www.family.org/cforum/research/papers/a0002799.html
www.outpost-inc.com (sisältää 30 sekunnin audiovisuaalisen mainoksen Hope for Change)

Viidenneksi, kysymyksessä mainittujen yhdistysten seksuaalivähemmistöjä koskevat kannanotot ovat olleet viime vuosina vähintäänkin epäilyttäviä. Amerikan psykiatrinen yhdistys poisti vuonna 1994 psykiatrisesta sairausluokituksesta (DSM-IV) ego-syntonisen pedofilian. Tämä tarkoittaa sitä, että pedofiiliä ei luokitella sairaaksi, jos taipumus ei häiritse pedofiiliä itseään!

Kuudenneksi, on myönnettävä, että on olemassa huonoja muutosterapeutteja ja metodeja, jotka voivat aiheuttaa kärsimystä asiakkaalle. Tosin tämä pätee myös muihin mielenterveyskysymyksiin. Nicolosi (ym 2000) tutki lähemmäs 850 seksuaalisuuden muutosta kokenutta homoa. Suurin osa oli kokenut muutosterapian myönteisenä. Kuitenkin 7,1 % oli kokenut sen kielteisenä. Tutkijat painottivat, että muutosterapia ei sovellu niille, jotka ovat päättäneet hyväksyä homouden identiteetikseen. Se ei myöskään sovellu niille, jotka ovat epävarmoja haluavatko he hyväksyä homouden vai eheytyä.

Seitsemänneksi, kysymyksessä mainittujen järjestöjen kannanotot saattavat muuttua tulevaisuudessa. Muutoksen kokeneet homot ovat osoittaneet mieltä ja puolustaneet oikeuttaan muutokseen järjestöjen vuosikokouksien ulkopuolella, samaan aikaan kun sisäpuolella on julistettu, että muutos on mahdotonta. Tästä on kuvia osoitteessa www.narth.com/docs/photos.html

Tri Robert Spizer (pääarkkitehti homouden poistamisessa sairausluokituksesta vuonna 1973) kiinnostui mielenosoittajien väitteistä. Tutkittuaan tusinan ex-homoja, hän totesi muutoksen olevan aitoa ja mahdollista. Spitzer yritti järjestää debattia muutosterapiasta Amerikan psykiatrisen yhdistyksen vuosikokouksessa vuonna 2000, mutta muutosterapian vastustajat peruuttivat osallistumisensa viime hetkellä. Ks. www.narth.com/docs/debate.html

Muutoksen mahdollisuudesta ja asiakasta kunnioittavasta hoidosta järjestettiin paneeli Amerikan psykologisen yhdistyksen vuosikokouksessa 7.8.2000. Paneelissa oli sekä muutosterapian edustajia että vastustajia. Ks. www.narth.com/docs/commonground.html


Lähde
Nicolosi, J., Byrd, A.D. jaW. Potts, R.W.: "Retrospective Self-Reports of Chnages in Homosexual Orientation: A Consumer Survey of Conversion Therapy Clients" Psyhological Reports 2000, 86, 1071-1088.


25. Homoseksuaalisuus ei ole enää sairaus psykiatrisessa sairausluokituksessa. Miksi sitten ohjaatte muutosta haluavia terapiaan?

Vaikka homoseksuaalisuuden maininta on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta (ICD-10), jäljellä on diagnoosi "itseä häiritsevä seksuaalinen suuntautuminen" (F66.1. egodystonic sexual orientation). Tältä perustalta muutosta haluava homoseksuaali on oikeutettu saamaan muutokseen tähtäävää terapiaa.


26. Onko olemassa tieteellisiä todisteita siitä, että terapia tai sielunhoito voisi muuttaa homoseksuaalin heteroseksuaaliksi?

Ensiksikin, suurin osa muutoksen mahdollisuuden kieltäjistä perustaa näkemyksensä ennalta valittuun asenteeseen, ei tutkimustietoon. On tyypillistä, että muutoksen kieltäjä ei ole koskaan tavannut muutoksen kokenutta homoseksuaalia.

Toiseksi, vaikka monet mielenterveysalan ammattilaiset kieltävät homoseksuaalin muutoksen mahdollisuuden, kaikki eivät ole samaa mieltä. Judd Marmor toimi vuosia sitten Amerikan psykologisen yhdistyksen presidenttinä. Marmorin (1980) mukaan "optimistisimmat psykoterapeutit harvoin raportoivat yli 50 prosentin onnistumistuloksista homoseksuaalisen taipumuksen muuttumisesta heteroseksuaaliseksi.
Toisaalta yleinen homoyhteisön näkemys, jonka mukaan hoito ei ole koskaan (lihavointi Marmorin) menestyksellistä, on vailla pohjaa… Vaikka prosenttimääriä on vaikea arvioida, ei ole epäilystä, että aito siirtyminen heteroseksuaalisten suhteiden välttämisestä tai pelkäämisestä näiden suhteiden etsimiseen ja niistä nauttimiseen voidaan saavuttaa. Tämän voin sanoa omasta kokemuksesta sekä behavioristisesti että psykodynaamisesti suuntautuneista terapeuteista. Muutos on mahdollista osalle (jossain 20-50 % välillä) hyvin motivoituneita mies- ja naishomoseksuaaleja."

Kolmanneksi, Viimeisimmän muutosterapialle myönteisen tieteellisen katsauksen on tehnyt Warren Throckmorton (Ph.D). Artikkeli löytyy lyhennettynä osoitteesta: www.narth.com/docs/attemptstomodify.html

Neljänneksi, homouden muutoksesta on tehty noin kolmekymmentä (vaihtelevan tasoista) tieteellistä tutkimusta. Muutoksen kokeneiden määrä vaihtelee tutkimuksesta riippuen noin 20-65 % välillä. Arvio 27 tutkimuksesta löytyvät osoitteista:
www.newdirection.ca/a_chang2.htm
www.newdirection.ca/a_chang3.htm

Tiivistelmä väitöskirjasta, joka tutki muutoksen kokeneita homoja: www.narth.com/docs/helporhind.html

Tutkimusraportti Exoduksen asiakkaiden kokemasta muutoksesta:
www.christianmentalhealth.com/Faith-based%20Sexual%20Orientation%20Change.htm


Lähde
Marmor, J.: "Clinical Aspects of Male Homosexuality".Teoksessa Homosexual Behavior. A Modern Reappraisal. Toim. Judd Marmor. 1980, 276,277. New York: Basic Books.


27. Uskon, että seksuaalisuuden muutos voi onnistua vain homoilta, jotka ovat tosiasiassa biseksuaaleja (joitakin heterokokemuksia / kiinnostusta aiemmin). Voiko täysin homo kokea muutoksen?

Jos oletamme, että vain biseksuaalit voisivat kokea muutoksen, 39-58 % mieshomoista ja 39-82 % lesboista voisi kokea seksuaalisuuden muutoksen! Arvio perustuu suomalaiseen tutkimukseen, jossa haastateltiin noin 1 000 homoa ja lesboa. Kyselyyn vastanneista lesboista 82 % ja homomiehistä 58 % ilmoitti joskus olleensa heteroseksuaalisessa sukupuolisuhteessa. Homoksi tai lesboksi itsensä luokittelevista 39 % ilmoitti kokevansa joitakin heteroseksuaalisia tunteita.
Täysin homon on kuitenkin on mahdollista (aina ei näin tapahdu) kokea täysi tai osittainen muutos heteroseksuaaliksi. Aslanin (ja ulkomaisen ex-gayliikkeen) toiminnassa on tällaisia henkilöitä. Lisäksi tieteellisessä kirjallisuudessa on raportteja täydestä muutoksesta

Lähteet:
Martti Grönfors, Elina Haavio-Mannila, Kati Mustola ja Olli Stålström: "Esitietoja homo- ja biseksuaalisten ihmisten elämäntavasta ja syrjinnästä." Kirjassa Rakkauden monet kasvot. Toim. Kai Sievers ja Olli Stålström. 1984, 143. Weilin+Göös. Espoo.
www.newdirection.ca/a_chang2.htm
www.newdirection.ca/a_chang3.htm


28. Homoseksuaalin halu muuttua heteroseksuaaliksi aiheutuu siitä, että hän on sisäistänyt ympäröivän yhteiskunnan homovihan ja - pelon. Miksi muutosta tulisi tukea kun itse muutoshalu ei ole aitoa?

Ensiksikin, on totta, että monen homoseksuaalin ahdistus taipumuksestaan liittyy läheisten ihmisten torjunnan pelkoon. Jos tämä on ainoa motiivi etsiä muutosta, onnistuminen ei ole todennäköistä. Myöskään syyllisyyden kokeminen homoseksuaalisista tunteista ei edistä muutosta. Muutosta edistävän terapian / sielunhoidon tehtävänä on tukea itsetuntoa, vähentää syyllisyyttä ja kehottaa avoimesti tunnustamaan homoseksuaalinen taipumus läheisille ihmisille.
Osa muutosta etsivistä on toteuttanut homoseksuaalisuuttaan joko lyhyissä tai pitkissä homosuhteissa, jotka ovat vain lisänneet heille vakaumusta homoseksuaalisuudesta eräänä rikkinäisyyden muotona. Suurimmalle osalle muutoshalu on tullut uskonnollisen vakaumuksen - Raamattu kieltää seksin miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella.

Toiseksi, voimme kääntää kysymyksen ympäri: onko seksuaalisuuden muutosta vastustavan homoseksuaalin vakaumus aitoa vai perustuuko se vain tietämättömyyteen aidon muutoksen mahdollisuudesta? Onko hän vain yksipuolisen tiedonvälityksen uhri?

Kolmanneksi, kysymys sisältää kehäpäätelmän: muutoshalu aiheutuu yhteiskunnan homofobiasta, joka aiheutuu ennakkoluuloista, joka aiheutuu homofobiasta jne.

Neljänneksi, ex-gayn ja transseksuaalin kokemukset muistuttavat toisiaan - kumpikin on tyytymätön olotilaansa. Ex-gay ei halua olla homo, kokee sen vääränä, luonnon vastaisena ja haluaa muutosta. Transseksuaali kokee ulkoisen anatomiansa vastenmielisenä, iljettävänä ja haluaa sukupuolenvaihdosleikkausta. Miksi homouden hyväksyjät vastustavat ex-gayn muutoshalua, mutta hyväksyvät transseksuaalin sukupuolenvaihdosleikkauksen?
Miksi homouden hyväksyjät eivät tarjoa transseksuaaleille samaa ohjetta kuin homoudesta kärsiville: "Muutoshalusi on väärin, olet syntynyt sellaiseksi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet!" Miksi ei väitetä, että transseksuaalien muutoshalu aiheutuu yhteiskunnassa olevasta transseksuaalifobiasta (ei siedetä anatomialtaan miehiä, jotka kokevat olevansa naisia)? Aslan ei vastusta sukupuolenvaihdosleikkauksia, mutta edellä mainitut päättelyketjut osoittavat, että valinnan vapautta ei sovelleta loogisesti.


29. Pitääkö paikkansa, että pidätte homoseksuaalisuutta sairautena, vaikka homoseksuaalisuus on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta?

Emme pidä homoutta sairautena vaan psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä (kuten myös heterorikkinäisyyden ilmentymiä don juanismia & nymfomaniaa).
Psykiatrisen sairausluokituksen kriteerit sairaudelle ovat seuraavat:

1. Tila aiheuttaa henkilölle omaa kärsimystä
2. Tila on häiriöksi muille ihmisille ja rikkoo yhteiskunnan normeja
3. Normaalius määräytyy tilastollisen keskiarvon mukaan, laitamilla olevat ovat poikkeavia
4. Henkilön todellisuuden taju ja minän hallinta on puutteellista

Kuten huomataan, monet häiriötilat on vaikea diagnosoida sairaudeksi näiden kriteerien mukaan. Jokaiseen neljään kohtaan voidaan esit

Ukko Perkele kirjoitti:

Yritin vähän haeskella Googlella. Löytyi ainakin mielenkiintoinen kristittyjen yhdistys nimeltä Aslan ( www.aslan.fi ), joka vastustaa mm. homoja. Saattaisko tämä kaheli täti olla Aslanista?

Panen tähän perään heidän FAQ:nsa, joka löytyy enää Googlen välimuistista (GOOGLE EI UNOHDA!)

Kiperiä kysymyksiä homoudesta


1. Kuinka paljon homoseksuaaleja on väestössä?

2. Eikö tiede ole todistanut, että biologiset tekijät (aivot, hormonit, geenit) määräävät homouden synnyn?

3. Millä perustelette sen, että ympäristö aiheuttaisi homoseksuaalisen kehityksen?

4. Mistä homoseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

5. Mitä mieltä olette psykoanalyysin näkemyksestä homoseksuaalisuudesta?

6. Mistä biseksuaalisuus ja transseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

7. Ovatko homoseksuaalit yhtä tasapainoisia kuin heteroseksuaalit?

8. Koskettavatko edellä mainitut terveysriskit ja ongelmat kaikkia homoseksuaaleja?

9. Eikö homouteen liittyvien ongelmien syynä ole yhteiskunnan homoviha, mikä saa homot vihaamaan itseään ja käyttäytymään itsetuhoisesti?

10. Eikö homouden julistaminen rikkinäisyydeksi syyllistä homot ja johda heidät itsemurhaan?

11. Eikö toimintanne ole suvaitsematonta, koska ette hyväksy homoja?

12. Eikö toimintanne lisää homovihaa yhteiskunnassa?

13. Pidän itseäni heterona, mutta minulla on homoseksuaalisia fantasioita. Olenko homo?

14. Olen murrosikäinen nuori ja pelkään olevani homo. Mistä tiedän pitääkö se paikkansa?

15. Aslan ry:n yhteydessä mainitaan joskus Exodus International -järjestö. Mikä se on?

16. Pitääkö paikkansa, että yritätte muuttaa homoja heteroiksi?

17. Onko Aslanin toiminta tarkoitettu vain homoudesta toipuville?

18. Pääseekö homoudesta irti lopettamalla homoseksin harrastamisen?

19. Eikö seksuaalisuuden muutos voi tapahtua tahdonvoimalla? Tai kokeilemalla seksiä toisen sukupuolen kanssa?

20. Haluaisin homoseksuaalisuuteni muuttuvan heteroseksuaalisuudeksi. Miten se voisi tapahtua?

21. Käytätte joskus termiä 'ex-gay'. Tarkoittaako se, että henkilö ei ole enää homoseksuaali?

22. Olen yrittänyt muuttaa itseni, mutta se ei onnistunut. Vain käytös muuttui, ei tunteet. Jokainen joka väittää kokeneensa muutosta valehtelee!

23. Olen yrittänyt muutosta terapian ja rukouksen kautta, mutta se ei ole toiminut. Miksi?

24. Ettekö tiedä, että Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys ovat viime vuosina tuominneet homoseksuaalisuuden muutosterapian?

25. Homoseksuaalisuus ei ole enää sairaus psykiatrisessa sairausluokituksessa. Miksi sitten ohjaatte muutosta haluavia terapiaan?

26. Onko olemassa tieteellisiä todisteita siitä, että terapia tai sielunhoito voisi muuttaa homoseksuaalin heteroseksuaaliksi?

27. Uskon, että seksuaalisuuden muutos voi onnistua vain homoilta, jotka ovat tosiasiassa biseksuaaleja (joitakin heterokokemuksia / kiinnostusta aiemmin). Voiko täysin homo kokea muutoksen?

28. Homoseksuaalin halu muuttua heteroseksuaaliksi aiheutuu siitä, että hän on sisäistänyt ympäröivän yhteiskunnan homovihan ja - pelon. Miksi muutosta tulisi tukea kun itse muutoshalu ei ole aitoa?

29. Pitääkö paikkansa, että pidätte homoseksuaalisuutta sairautena, vaikka homoseksuaalisuus on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta?

30. Pidätte homoutta rikkinäisyytenä. Eikö se ole vain kiertoilmaisu näkemykselle, jonka mukaan homoseksuaalisuus on sairaus?

31. Olen kuullut, että väitätte homouden poistuneen sairausluokituksesta pelkästään poliittisten homoaktivistien toimesta. Pitääkö tämä paikkansa?

32. Pyrkittekö palauttamaan homoseksuaalisuuden takaisin psykiatriseen sairausluokitukseen?

33. Homoseksuaalisuus tuntuu minusta luonnolliselle. Miksi se olisi väärin?

34. Eikö homoseksuaalisuuden luonnollisuuden puolesta todista se, että sitä esiintyy eläinmaailmassa ja kaikissa kulttuureissa?

35. Miten Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen?

36. Eikö Martti Nissisen kirja Homoerotiikka Raamatussa (1994) ole todistanut, että Raamattu ei ole homokielteinen?

37. Eikö homous ole kauhistus ja iljetys, sanoohan Raamattu niin (3 Moos.18:22)?

38. Eikö roomalaiskirje väitä, että homot ovat itse valinneet taipumuksensa (Room.1:26-27)?

39. Miksi tuomita homoseksuaalisuutta kun Jeesus ei sanonut sanaakaan koko aiheesta?

40. Olen saanut paljon Jumalan apua homopapin saarnoista. Jos homous olisi väärin, miksi näin olisi tapahtunut?

41. Elän uskollisessa homosuhteessa ja me rakastamme toisiamme. Miksi se olisi väärin?

42. Voiko olla uskossa Jeesukseen ja silti elää homona?

43. Vastustatteko homojen oikeuksia?

44. Miksi olette vastustaneet samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröintiä?

45. Eikö homojen parisuhteen rekisteröinnin vastustus perustu enemmänkin Raamattuun kuin tieteeseen? Miksi ette siis selvästi sano sitä?


1. Kuinka paljon homoseksuaaleja on väestössä?

Uusimman suomalaisen seksitutkimuksen mukaan "täysin heteroseksuaaleja" (ei yhtään homoeroottista kokemusta) on väestössä 93,5 %. "Pääsääntöisesti heteroseksuaaleja" (homokokemukset esim. murrosiän kokeiluja, puolella homoeroottinen tuntemus ei johtanut orgasmiin) miehiä ja naisia on 4,7 % väestössä. "Biseksuaaleja" (yhtä paljon kiinnostusta kumpaakin sukupuoleen) on sekä miehistä että naisista 1,2 %. "Pääsääntöisesti homoseksuaaleja" (joilla on joskus joskus heterotunteita / käytöstä) miehiä 0,4 % ja naisia 0,1 %. "Täysin homoseksuaaleja" miehiä on 0,5 % ja naisia 0,4 %.

Miehistä 2,2 %:lla ja naisista 1,1 %:lla on ollut useita seksikokemuksia saman sukupuolen kanssa viime vuoden aikana. Nämä luvut ilmaisevat myös todennäköisimmin homoseksuaalisuutta aktiivisesti toteuttavien määrän.

Alfred Kinseyn tutkimuksia (1948, 1950) on käytetty usein todisteena homoseksuaalisuuden yleisyydestä ja siten normaaliudesta. Yleisimmän väitteen mukaan homoseksuaaleja on 10 % väestöstä. Tosiasiassa Kinseyn tutkimus osoitti, että 4 % miehistä ja puolet vähemmän naisista oli homoseksuaaleja koko elämän ajan. Miehistä 37 %:lla ja naisista 13 %:lla oli ollut jossain elämänsä aikana orgasmiin johtanut homoseksuaalinen kokemus.

Kinseyn tutkimusta ei kuitenkaan voi pitää luotettavana, sillä mm. 25 % tutkituista oli nykyisiä tai entisiä vankeja. Lisäksi historialliset syyt (toinen maailmansota) saattavat selittää miesten homokokemusten laajuutta. Kaikki luotettavat seksitutkimukset ovat myöhemmin todenneet, että Kinseyn ilmoittamat luvut ovat liioiteltuja. Lukemat ovat olleet samansuuntaisia suomalaisen seksitutkimuksen kanssa.

Lähteet
Kontula, O. ja Haavio-Mannila, E.: Suomalainen seksi, 1993, 251, 254. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY.
Voeller, B.: "Some Uses and Abuses of the Kinsey Scale" kirjassa Homosexuality/Heterosexuality, toim. D. McWhirter, S.A. Sanders ja J.M. Reinisch. 1990, 32-38. New York: Oxford University Press.
Kinsey, Sex and Fraud: Indoctrination of a People, toim. J.H. Court ja J.G. Muir. 1990. Lafayette, Lousiana: Hungtington House.
Ericksen, J.A.: "With Enough Cases, Why Do You Need Statistics? Revisiting Kinsey's Methology" The Journal of Sex Research 1998, 35, 2, 132-140.

2. Eikö tiede ole todistanut, että biologiset tekijät (aivot, hormonit, geenit) määräävät homouden synnyn?

Ei. Ehkä joissakin tapauksissa biologiset tekijät saattavat altistaa, mutta eivät määrää homoseksuaalia kehitystä.

Näkemykset biologisten ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta homoseksuaalisuuden syntyyn ovat jakautuneet pääsääntöisesti seuraavasti:
1. Pelkästään biologia (hormoonit, geenit, aivojen rakenne) määrää homouden kehityksen. Näkemys oli yleinen kymmenen vuotta sitten, mutta nykyään sitä eivät kannata tutkijat eivätkä akateemiset homoaktivistit (ks. Stålström 1997, s. 323).

2. Pelkästään ympäristö (ihmissuhteet, traumat, kulttuurin vaikutus) määrää homouden kehityksen. Tämä näkökanta oli lähinnä psykologien suosiossa aiemmin.

3. Biologiset tekijät saattavat altistaa joissakin tapauksissa homouteen, mutta ympäristö määrää viime kädessä homoseksuaalin kehityksen. Tätä näkemystä edustavat nykyiset homouden tutkijat. Tarkemmista yksityiskohdista ollaan montaa mieltä.

Tutkijat, jotka tarkastelevat biologian osuutta homouden kehityksessä ovat yleensä samaa mieltä kuin Friedman ja Downey (1993) artikkelissaan Journal of Neuropsychiatry -julkaisussa. Heidän mukaansa luotettava todistusaineisto homoseksuaalisuuden biologiselle mallille puuttuu. Sen sijaan biopsykososiaalinen malli (biologiset tekijät, yksilön omat valinnat ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat toisiinsa) selittää parhaiten homoseksuaalisuuden syntyä.

Myös alan arvostetuimmat tutkijat Richard Pillard ja William Byne ovat samaa mieltä Amerikan psykiatrisen yhdistyksen kustantamassa kirjassa "Textbook of Homosexuality and Mental Health" (1996). Pillard kritikoi kaksos- ja geenitutkimuksia, Byne hormooni- ja aivotutkimuksia.
Kun "homogeeniä" etsineeltä Dean Hamerilta kysyttiin onko homouden alkuperä yksin biologiassa, hän vastaisi, että "ehdottomasti ei... meidän tutkimuksemme yritti löytää geneettisiä tekijöitä... ei kieltää psykososiaalisia tekijöitä" (Scientific American, Nov.1995, s.26).

1990-luvun alussa aivojen rakennetta (LeVay 1991), geenejä (Hamer ym.1993, Hu ym.1995) ja kaksosia (Bailey ym.1991, 1993) tarkastelleet tutkimukset vihjasivat homouden alkuperän olevan ehkä biologisissa tekijöissä. Tiedejulkaisuissa tutkijat myönsivät, että myös ympäristöllä on merkitystä homouden kehityksessä. Sitävastoin lausunnot medialle eivät olleet yhtä varovaisia. Lisäksi media yksinkertaisti tutkimusten tuloksia tavalliselle kansalle eikä raportoinut kriittisistä jatkotutkimuksista yhtä näyttävästi. Ehkä siksi monelle on jäänyt vaikutelma, että biologiset tekijät määräävät homouden synnyn.

Tutkimusten tekijät olivat homoseksuaaleja ja he kertoivat, että heillä oli tarve vakuuttaa yleisö homouden luonnollisuudesta (ks.Newsweek 24.2.1992, 38-44). Myös suomalaisen homoliikkeen edustaja toivoi tuohon aikaan, että tutkimukset auttaisivat ihmisiä hyväksymään homot (ks.Helsingin Sanomat 25.7.1993,s.D2).

LeVay (1991) raportoi tutkineensa 19 AIDSiin kuolleen homomiehen aivot. Tulos: eräs hypotalamuksen alue oli yhtä suuri kuin heteronaisilla ja kaksi kertaa pienempi kuin heteromiehillä. Tutkimus sisälsi ongelmia: otos oli pieni, heteroseksuaalien seksisuuntautuminen oli pelkkä oletus, AIDSin arveltiin vaikuttaneen aivoihin ja kuuden henkilön aivot eivät vahvistaneet tutkimushypoteesia. LeVay arvioi, että aivojen erilaisuus saattoi olla seurausta homoseksuaalisesta käytöksestä.

Aivotutkimus oli jo aiemmin osoittanut, että aivot muotoutuvat ympäristöstä saatuihin ärsykkeisiin myös aikuisiässä. LeVayn tutkimuksen jälkeen on osoitettu rottakokeilla, että paritteluun liittyvä käytös voi muuttaa hermosolujen kokoa (Nature 23.10.1997, Vol. 389, s. 801).

Baileyn (1991 ja 1993) tutkimukset osoittivat, että jos toinen identtisistä kaksosista on homo/lesbo, 48-65,8 %:n todennäköisyydellä on myös toinen. Identtisillä kaksosilla on 100 % samat geenit. Jotta oletus geeneistä homouden aiheuttajana pitäisi paikkansa, molempien identtisten kaksosten täytyisi olla aina homoja, jos toinen olisi homo. Bailey totesikin, että ympäristöllä täytyy olla merkitystä, sillä noin puolet homojen kaksossisaruksista oli heteroita.

Tutkijat epäilivät myöhemmin tulosten luotettavuutta, koska tutkittuja ei värvätty satunnaisotoksella. Epäilys onkin osoittautunut oikeaksi. Australiassa tehty yleiseen väestöotokseen (4901 henkilöä) perustuva kaksostutkimus (Bailey ym. 2000) totesi, että vain 20 %:lla homomiehillä ja 24 %:lla lesboista toinen identtinen kaksonen oli myös homo/lesbo. USA:ssa tehty vastaava tutkimus (Kendler ym. 2000) tuli vastaviin tuloksiin mieskaksosten osalta, mutta 44,4 %:lla lesboista toinen identtinen kaksonen oli myös lesbo. Bailey totesi, että "me havaitsimme homoseksuaalisen suuntautumisen ilmenevän suvuittain, mikä oli yhtenevä havainto joidenkin sisaruksia koskevien tutkimusten kanssa... Kontrastina aiempiin seksuaalista suuntautumista koskeviin kaksostutkimuksiin tutkimuksemme ei tarjoa tilastollisesti merkittävää tukea homoseksuaalisuuden geneettisten osatekijöiden tärkeydelle... liittyipä homoseksuaalisuuteen sitten kiinteästi mikä tahansa geeni, sillä on joko vähäinen vaikutus tai vähäinen esiintymistiheys."

Dean H. Hammerin (1993) johtama ryhmä yhdisti homoseksuaalisuuden geeneihin, äidiltä perittävään X-kromosomiin. Myöhemmin entinen kolleega syytti Hammeria vilpistä: tutkija oli aiheettomasti sulkenut tutkimuksesta sellaiset veljesparit, joiden geneettinen muodostuminen ei tukenut hänen oletuksiaan (Scientific American 11/1995, s. 20-21). Hammer joutui tutkijalautakunnan eteen, mutta oikeusprosessin tuloksesta ei ole julkista tietoa. Pari vuotta myöhemmin Hammer osallistui tutkija ryhmään (Hu ym.1995), joka raportoi 67 %:lla homokaksosista olleen samanlainen Xq28-geeni. Tuloksen painoarvoa vähensi se, että myös 24 %:lla heteroista, joilla oli identtinen homokaksonen oli samanlainen Xq28-geeni!

George Ricen (ym. 1999) tutkimus tuli vastakkaiseen tulokseen kuin kaksi edellistä tutkimusta. Rice totesi, että Xq28-geenillä ei ollut merkitystä miesten homoudessa. Ricen otos oli suurempi kuin Hamerin tutkimuksissa ja hän ihmetteli perusteita, joilla Hamerin tutkijaryhmät olivat sulkeneet pois joitakin tutkittavia.

William Byne toteaa (1994) että "tutkimukset, jotka pitävät homoseksuaalisuutta perittynä ominaisuutena (olettaen, että tutkimukset voidaan toistaa) eivät kerro kuinka perinnöllisyys saattaa toimia. Geenit ohjaavat hormooneja, ei käytöstä tai psykologisia ilmiöitä… tietyt geenit voivat vaikuttaa persoonallisuuden piirteisiin, jotka vuorostaan voivat vaikuttaa ihmissuhteisiin ja yksilön kokemuksiin, jotka vaikuttavat seksuaalisen suuntautumisen oppimiseen."

Lähteet
Bailey, J.M. ja Pillard, R.C.: "A Genetic Study of male Sexual Orientation" Archives of General Psychiatry 1991, vol.48, 10, 1089-1096
Bailey, J.M. ym.: "Heritable Factors Influence Sexual Orientation in Women" Archives of General Psychiatry 1993, vol.50, 3, 217-223
Bailey, M.J., Dunne, M.P. ja Martin, N.G.: "Genetic and Environmental Influences on Sexual Orientation and Its Correlates an an Australian Twin Sample" Journal of Personality and Social Psychology 2000, Vol.78, No.3, 524-536
Byne, W.: "The Biological Evidence Challenged" Scientific American 1994, May, 26-31.
Byne, W.: "Biology and Homosexuality: Implications of Neuroendocrinological and Neuroanatomical Studies" Textbook of Homoseksuality and Mental Health, toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996, s.129-144. Washington, London: American Psychiatric Press, Inc.
Friedman, R. ja Downey, J.: "Neurobiology and Sexual Orientation: Current Relationship" Journal of Neuropsychiatry 1993, Vol.5, No.2, 131-153
Hamer, D.H., Hu, S., Magnuson V.L. ym: "A linkage between DNA markers on the X-chromosome and male sexual orientation" Science 1993, 261,s.321-327.
Hu, S., Pattatucci, A.M.L, Patterson, C. ym: "Linkage between sexual orientation and chromosome Xq28 in males but not in females" Nature Genetics 1995, Vol.11, s.248-256.
Kendler, K., Thorton, L.M., Gilman, S.E. ja Kessler, R.C.: "Sexual Orientation in a U.S. National Sample of Twin and Nontwin Sibling Pairs" The American Journal of Psychiatry 2000, November, 157:1843-1846
LeVay, S.: "A Difference in Hypothalamic Structure Between Heterosexual and Homosexual Men" Science 1991, 253, 1034-1037.
Pillard, R.C.: "Homosexuality From a Familial and Genetic Perspective" Textbook of Homoseksuality and Mental Health, toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996, s.115-128. Washington, London: American Psychiatric Press, Inc.
Rice, G., Anderson, C., Rich, N. ym: "Male Homosexuality: Absence of Linkage to Microsatellite Markers at Xq28" Science 1999, Vol.284,s.665-667.
Stålström, O.: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu.1997. Tampere: Gaudeamus.


3. Millä perustelette sen, että ympäristö aiheuttaisi homoseksuaalisen kehityksen?

Tietomme ihmissuhteiden vaikutuksesta seksuaalisuuden, erityisesti homoseksuaalisuuden kehitykseen perustuu seuraaviin lähteisiin:

1. Havainnot eläinten pariin ja eristyksiin suljetuista lapsista osoittavat, että seksuaalisuuden kehitykseen tarvitaan ihmissuhteita, muutoin kehitys estyy kokonaan (1).

2. Kasvatus voi ohittaa biologiset tekijät. On mm. tutkittu biologialtaan naisia, joille on sikiöajan hormonihäiriöstä aiheutuen kasvanut penis. Naiset on epähuomiossa kasvatettu pojiksi. Aikuisiässä he kokevat itsensä mieheksi ja ovat kiinnostuneet naisista huolimatta siitä, että heillä on naisen kromosomit, munasarjat ja kohtu. (2)

3. Seurantatutkimukset ei-maskuliinisista pojista osoittavat, että 75-80 % kasvaa homo- tai biseksuaaleiksi (3). Osa pojista kasvaa heteroiksi. On arveltu, että homoiksi kasvaneet ovat joutuneet erityisesti isän tai ikätovereiden epäsuosioon erilaisuutensa takia, mistä aiheutuu vieraantuminen omasta sukupuolesta ja sen erotisointi (4).

4. Yli parikymmentä yleiseen väestöotokseen perustuvaa tutkimusta on osoittanut säännönmukaisesti, että homo- ja biseksuaalien ihmissuhteet lapsuudessa ja nuoruudessa ovat olleet ongelmallisempia verrattuna heteroiksi kasvaneisiin (5). Samastumisen vaikeus omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja toverijoukkoon, epäterve suhde toista sukupuolta olevaan vanhempaan sekä hyväksikäyttökokemukset ovat olleet homoilla yleisempiä. Tulos on karkea yleistys, eikä se kerro millaista jonkun henkilön kehitys on ollut eri ikäkausina.

5. Pienet otokset (6) ja terapiatutkimukset (7) paikkaavat yleisen otoksen puutteita, sillä ne kykenevät tarkastelemaan perusteellisimmin kehitystaustaa. Usein henkilö ei aluksi muista tarkasti tai ei halua muistaa kipeää menneisyyttään. Potilasotoksista tehdyt havainnot eivät ole eronneet yleisiä otoksia käyttäneistä tutkimuksista kun tarkastelussa ovat olleet varhaiset ihmissuhteet (8).

Suhtautumistapoja varhaislapsuustutkimuksiin:

1. Kansanomainen reaktio tutkimusten viidakkoon on ollut hämmennys ja toteamus, että "tieteen näkemys ei ole yhtenäinen ja siksi siitä ei voi sanoa mitään varmaa". Kyse on lähinnä tietämättömyydestä ja laiskuudesta tutustua tutkimustuloksiin tarpeeksi perusteellisesti.

2. Poliittiset homoaktivistit toteavat usein, että homouden syitä ei pitäisi etsiä, sillä se palvelee vain homojen sortoa ja sairaaksi leimaamista (9). Ehkä siksi monissa homoaktivistien teoksissa varhaisten ihmissuhteiden vaikutuksesta homoseksuaalisuuden kehityksessä joko vaietaan (10) tai aihe ohitetaan ilman perusteellista tarkastelua (11). Maailmanlaajuisesti vaikutusvaltaisimmat psykiatriset yhdistykset, Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys, ovat viime vuosina edustaneet tätä lähestymistapaa. Yhdistysten sisällä toimivat homoaktivistit ovat vaikuttaneet oleellisesti yhdistysten kannanottojen muodostumiseen (12).

3. Jotkut homouden synnynnäisyyttä puolustavat tutkijat ja homoaktivistit toteavat, että varhaiset ongelmalliset ihmissuhteet ovat seurausta lapsen erilaisuudesta (jo olemassaolevasta homoudesta), ei syy homouteen (13). Oletuksen mukaan biologia määrää homouden. Oletus on kuitenkin vailla tieteellistä pohjaa.

4. Jotkut homoseksuaalit tutkijat väittävät, että erot homojen ja heteroiden perhetaustoissa perustuvat pelkästään häiriintyneitä homoja tutkineisiin psykiatrisiin otoksiin, ei yleisiin väestö-otoksiin (14). Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa; erot on havaittu säännönmukaisesti myös yleisissä otoksissa (15). Yleensä tässä yhteydessä viitataan Siegelmanin tutkimukseen (1974), joka ei havainnut eroja ei-neuroottisten homojen ja heteroiden välillä. Tätä tutkimusta on kuitenkin kritikoitu pinnallisista ja liian vähäisistä kysymyksistä (16).

5. Erään väitteen mukaan erot on havaittavissa pienissä, mutta ei laajoja otoksia käyttäneissä tutkimuksissa. Eräässä lukion psykologian oppikirjassa väitetään, että "eräässä tutkimuksessa haastateltiin tuhatta homoseksuaalia heidän lapsuuden kokemuksistaan, eivätkä heidän kokemuksensa tai käsityksensä vanhemmistaan poikenneet merkittävästi heteroseksuaalien kokemuksista" (17). Tällaisia tutkimuksia on tehty vain yksi, joten se viittaa Bell, Weinberg ja Hammersmithin tutkimukseen vuodelta 1981 (18). Sen esipuheessa tutkijat rauhoittelevat "ystäviään homoaktivisteja" toteamalla, että perhetaustatutkimuksiin vetoaminen tukee heteroiden homofobiaa. Siksi tarvitaan toisenlaista katsausta varhaislapsuuden ihmissuhteisiin. Tutkijat toteuttivat päämääränsä: vaikka he löysivät selvät erot heteroiden ja homojen kasvuympäristössä, johtopäätöksissä vähäteltiin eroja ja kallistuttiin biologisiin selityksiin!

6. Tutkijat, jotka pitävät homoutta kehityshäiriönä toteavat, että homous syntyy monen ympäristötekijän yhteistuloksena ilman henkilön omaa valintaa (19). NARTH-järjestö on koonnut tätä näkemystä kannattavia mielenterveysammattilaisia maailmanlaajuisesti (20). Yhdistys syntyi vastareaktiona USA:n psykiatrisia järjestöjä hallitsevaan yksipuoliseen homoaktivismiin.

Myös jotkut homojen oikeuksia kannattavat tutkijat toteavat, että ympäristötekijät määräävät homoseksuaalin kehityksen. Tätä mieltä on Judd Marmor, joka on toiminut Amerikan psykiatrisen yhdistyksen presidenttinä (21) sekä tutkija Richard Friedman, joka on todennut, että "emotionaalisesti turvallista, ei-traumaattista, lämmintä ja tukevaa perhemallia ei ole dokumentoitu missään määrin homoseksuaalien miesten taustana." (22).

Tämän näkökulman tuominen esille voi kuitenkin johtaa nykyään vaikeuksiin tiedeyhteisössä. Warren Gadpaille (M.D.) kirjoitti Comprehensive Textbook of Psychiatry -käsikirjan (1995) homousartikkelin. Hän totesi että nykyään on poliittisesti epäkorrektia edes miettiä syitä homoudelle: homoaktivistit ja monet psykiatrit pyrkivät estämään koko keskustelun vedoten homouden normaaliuteen. Gadpaille vertasi tätä Neuvostoliiton aikaiseen psykiatriaan, jossa tiede alistettiin poliittiselle ideologialle. Tämän sanominen oli kuitenkin liikaa kirjan toimittajille, jotka antoivat seuraavan painoksen homousartikkelin kirjoittamisen homoaktivistille (23).


Viitteet
1. Vuorinen. R.: Minän synty ja kehitys. Ihmisen psyykkinen kehitys yli elämänkaaren. 1997, 22. Porvoo: WSOY.
2. Money, J.: "Sin, Sickness, or Status? Homosexual Gender Identity and Psychoneuroendocrinology" American Psychologist 1987, April, 384-399.
3. Bailey, J.M. ja Zucker, K.J.: "Childhood Sex-Typed Behavior and Sexual Orientation: A Conceptual Analysis and Quantitative Review" Developmental Psychology 1995, Vol.31, No.1, 43-55.
4. Byne, W.: "The Biological Evidence Challenged" Scientific American 1995, May, 26-31.
5. mm. Bell, A.P., Weinberg, M.S. ja Hammersmith, S.K.: Sexual Preference. It's Development in Men and Women. 1981. Bloomington. Indiana University Press.
Phillips, G. ja Over, R.: "Adult Sexual Orientation in Relation to Memories of Childhood Gender Conforming and Gender Nonconforming Behaviors" Archives of Sexual Behavior 1992, 21, 6, 543-578.
Phillips, G. ja Over, R.: "Differences Between Heterosexual, Bisexual, and Lesbian Women in Recalled Childhood Experiences" Archives of Sexual Behavior 1995, 24, 1, 1-20. Suurin osa tutkimuksista on mainittu viitteissä 20-21 artikkelissa, joka löytyy osoitteesta www.aslan.fi/asl_long.rtf
6. Friedman, R.C. ja Stern, L.O.: "Fathers, Sons, and Sexual Orientation: Replication of Bieber Hypothesis" Psychiatric Quarterly 1980, 52:3, 175-189.
7. mm. van den Aardweg, G.: On the Origins and Treatment of Homosexuality. A Psychoanalytic Reinterpretation. 1986. Praeger Publishers. New York.;
Cohen, R.: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Oakhill Press, Winchester, VA. USA.
8. esim. Evansin (1969), Snortumin (ym.1969) ja Thompson (ym.1975) yleisiin otoksiin perustuvat tutkimukset tulivat samoihin tuloksiin kuin Bieberin potilasotos (1962).
9. Juvonen, T.: "Normatiivisen hyvän harhat" Teoksesssa Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen (toim. Lehtonen, Nissinen ja Socada). 1997, 11-17. Edita. Helsinki.
10. ks. ed. teosta.
11. mm. O. Stålströmin väitöskirja Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997. Tampere: Gaudeamus) ja Amerikan psykiatrisen yhdistyksen kustantama Textbook of Mental Health and Homosexuality (toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996. Washington, London. American Psychiatric Press, Inc.)
12. Ks. Krajeski, J.: "Homosexuality and the Mental Health Professions. A Contemporary History" Kirjassa Textbook of Mental Health and Homosexuality, toim. R.P. Cabaj ja T.S. Stein. 1996, 17-31. Washington, London. American Psychiatric Press, Inc.
13. Isay, R.A.: "Psychoanalytic Theory and the Therapy of Gay Men" Teoksessa Homosexuality / Heterosexuality, toim. D.P. McWhirter, S.A. Sanders ja J.M. Reinisch. Kinsey Institute Series 2. New York: Oxford University Press,1990, 283-303.
14. Stålström, O.: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu.1997, 294. Tampere: Gaudeamus.
15. ks. viite nro 5.
16. Van den Aardweg, G. :"Parents of Homosexuals: Not Guilty?" American Journal of Psychotherapy 1984, 38, 180-189. Friedman, R.: Male Homosexuality. 1988, 70. New Haven, CT: Yale University Press.
17. Psykologia 4. Ihmisen toiminnan neuropsykologia. (Toim. H. Lyytinen ja L. Himberg).1997, 83. WSOY.
18. ks. ed. Bell ym. 1981.
19. mm. van den Aardweg (1986) ja Nicolosi, J.: Reparative Therapy of Male Homosexuality. 1991. Jason Aronson Inc.Northvale, New Jersey, London.
20. ks. www.narth.com
21. Marmor, J.: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior: A Modern Reappraisal. Toim. J. Marmor. 1980, 3-22. Basic Books: New York.
22. Friedman, R.: Male Homosexuality. 1988, 73. New Haven, CT: Yale University Press.
23. ks. Stålström 1997, 307.


4. Mistä homoseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

Uskomme, että homoseksuaalisuuteen ei ole löydettävissä vain yhtä aiheuttajaa. Homoseksuaalinen taipumus syntyy monen osatekijän yhteisvaikutuksesta.

Seuraavilla tekijöillä saattaa olla altistava ja joissakin tapauksissa hyvinkin merkittävä osuus:
suvusta perityt käytösmallit, jotka vaikuttavat perheilmastoon, vanhempien asenteisiin ja käytökseen (1).
luonne (saattaa olla perinnöllistä), joka kestää huonosti pettymyksiä ja torjuntoja (2).
liian pitkä ero äidistä jossain vaiheessa ensimmäistä kolmea ikävuotta. Tällä saattaa olla vaikutusta seuraavien kehitysvaiheiden onnistumisessa (3).
tytön poikamaisuus tai pojan tyttömäisyys jossain kehityksen vaiheessa. Tällainen lapsi saattaa joutua usein omaa sukupuolta olevan vanhemman pettymysten kohteeksi ja ikätovereiden torjumaksi (4).
kulttuuri, jonka vaikutuksesta ympäristön ihmiset suhtautuvat torjuvasti erilaisiin lapsiin. Kulttuuri voi myös rohkaista homokokeiluihin identiteetissään epävarmaa murrosikäistä (5).
paikka sisarusparvessa. Sisarusparven vanhin saattaa joutua ottamaan liikaa vanhemman vastuuta ja näin kieltämään omat tarpeensa tuesta ja lohdutuksesta. Toisaalta vanhemmat saattavat takertua perheen nuorimpaan kun muut ovat jo lähteneet kotoa (6).
äiti, joka ei tue pojan erillisyyttä ja miehisyyttä vaan on ylihuolehtiva. Äiti saattaa jäädä pojan ainoaksi tukijaksi (7).
isä, joka tukee tytön poikamaisuutta tai isä, jonka tyttö kokee pelottavana, heikkona tai etäisenä (8)
seksuaalinen hyväksikäyttö tai viettely. Jos pojan suhde isään on ollut huono, hyväksikäyttö saattaa vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen. Tällöin läheisyyden ja yhteyden kaipuu sekoittuu seksuaalisuuteen. Tytön kokema hyväksikäyttö saattaa sulkea hänen kiinnostuksensa miehiin (9).

Suurimpana ja ehkä määräävimpänä tekijöinä ovat:
suhde omaa sukupuolta olevaan vanhempaan, joka on koettu etäiseksi, tunnekylmäksi tai vihamieliseksi. Mitä suurempia torjuntoja lapsi kokee, sitä vaikeampi hänen on löytää perheen ulkopuolisia aikuisia ja ikätovereita samastumiskohteeksi. Näin lapsen tarve samastua omaan sukupuoleen jää vaillinaiseksi. (10).
yhteyden kokemisen ja samastumisen vaikeus omaa sukupuolta olevaan toverijoukkoon kouluiässä (11). Nuoren tarpeena on murrosiässä kokea olevansa osa omaa sukupuolta olevaa joukkoa. Läheisen yhteyden puute ja erilaisuuden kokemus erotisoituu ihailun kautta. Erotisoimme sen "mikä on mysteerisen erilaista".
oma reagointitapa kaikkiin edellä mainittuihin asioihin (12). Lapsi tai nuori ei ole passiiviinen ympäristöstä tulevien kokemusten edessä. Hänen luonteensa ja ajattelunsa vaikuttavat siihen miten hän reagoi.

Lähteet
1. Richard Cohen: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
Richard C. Pillard: "The Kinsey Scale: Is It Familial?" Teoksessa Homosexuality/Heterosexuality. Concepts of Sexual Orientation. 1990, 88-100. Toim. David P. McWhirter, Stephanie A. Sanders ja June Machover Reinisch. New York, Oxford: Oxford University Press. Pillard mainitsee, että mieshomojen suvuissa esiintyi normaalia enemmän alkoholismia ja homoseksuaalisuutta.
2. Näin toteaa William Byne ja Bruce Parsons: "Human Sexual Orientation: The Biologic Theories Reappraised" Archives of General Psychiatry 1995,50, 228-229.
3. Lionel Ovesey ja Sherwyn M. Woods: "Pseudohomosexuality and Homosexuality in Men: Psychodynamics as a Guide to Treatment" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
4. Judd Marmor: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
5. ks. Marmor 1980.
6. ks. Cohen 2000, Marmor 1980.
7. ks. Cohen 2000, Marmor 1980.
8. ks. Cohen 2000, Marmor 1980.
9. Homomiehistä 37 % on kokenut hyväksikäyttöä ennen 19. ikävuotta (Child Abuse and Neglect 1992, 19, 6, 855-64). Lesboista 41 % on kokenut hyväksikäyttöä jossain vaiheessa elämäänsä (Journal of Consulting and Clinical Psychology 1994, 62, 2, 228-242). Kuuden vuoden seurantatutkimus paljasti, että hyväksikäytetyt pitivät myöhemmin itseään homona seitsemän ja biseksuaalina kuusi kertaa useammin kuin ne, joita ei käytetty hyväksi (Journal of Adolescent Health Care 1985, 6, 5, 372-376).
10. Elizabeth R. Moberly: Psychogenesis. The early development of gender identity.1983. London, Boston, Melbourne and Henley. Routledge & Kegan Paul Limited.
Joseph Nicolosi: Reparative Therapy of Male Homosexuality. A New Clinical Approach. 1991. Northvale, New Jersey, London: Jason Aronson Inc.
Warren J. Gadpaille: "Homosexuality and homosexual activity" Kirjassa Comprehensive Textbook of Psychiatry (1995, Vol.2. s.1321-1333.) Lars-Johan Schalin: Perheen ihmissuhteista.1991. Helsinki: Yliopistopaino.
11. ks. ed.
12. ks. ed.

Suosittelemme terapeutti Richard Cohenin artikkelia:
www.gaytostraight.org/html/cos-chapter2.html


5. Mitä mieltä olette psykoanalyysin näkemyksestä homoseksuaalisuudesta?

Suhtaudumme perinteiseen psykoanalyysiin erittäin kriittisesti, koska se keskittyy liikaa äiti-lapsisuhteeseen ja piilotajuntaan ja terapeutti on liian etäinen. Lisäksi ei ole pidetty tärkeänä sitä, että terapeutti olisi samaa sukupuolta kuin asiakas. Näitä asioita on pidetty syinä siihen, miksi perinteinen psykoanalyysi on epäonnistunut homoseksuaalisuuden muutosterapiassa (Nicolosi 1991).

Perinteisen psykoanalyysin pohjalta on kehittynyt monia ns. psykodynaamisia näkemyksiä. Näiden pohjalta on löytynyt ehkä parempia ja tehokkaampia lähestymistapoja homoseksuaalisuuteen. Tutkija-psykoanalyytikko Elizabeth R. Moberly (1983) mukaan homoseksuaalisen kehityksen ydinsyy on omaan sukupuoleen kohdistuvan samastumisprosessin keskeytyminen.

Moberlyn mukaan homoseksuaalisuuden synnyn mekanismi on seuraava:
1. Lapsi kokee / tulkitsee tulleensa torjutuksi omaa sukupuolta olevan vanhemman taholta. Tulkinta ei välttämättä ole oikea, mutta se on lapsen kokemus.
2. Tämän seurauksena lapsi torjuu vanhemman tunnetasolla eikä halua samastua häneen puolustaakseen itseään. Syntyy "puolustautuva irrottautuminen" (defensive detachment). Kiinnittyminen toista sukupuolta olevaan vanhempaan muodostuu tämän takia epäterveeksi.
3. Tämän seurauksena lapsi torjuu oman sukupuolensa eikä halua samastua siihen. "Jos kaikki miehet / naiset ovat tuollaisia, en halua kasvaa sellaiseksi".
4. Lapsi saattaa torjua itsensä ko. sukupuolen edustajana ja kokea häpeää siitä.
5. Tuloksena on ambivalenssi: toisaalta halu saada oman sukupuolen rakkautta, yhteyden ja samastumisen kokemusta, toisaalta menneisyyden kokemuksista aiheutuva pelko / viha / estot estävät tarpeen täyttymisen. Moberlyn mukaan tämä mekanismi aktivoituu homosuhteissa ja sabotoi ne.

Vaikeasta suhteesta omaa sukupuolta olevana vanhempaan seuraa usein liittoutuminen toista sukupuolta olevan vanhemman kanssa sekä samastumisvaikeuksia omaa sukupuolta oleviin tovereihin. Täyttymätön oman sukupuolen rakkauden tarve erotisoituu murrosiässä. Moberlyn mukaan tarve löytää oman sukupuolen rakkautta homosuhteissa ei ole perverssi vaan normaali ja luonnollinen tarve, jonka olisi pitänyt täyttyä riittävästi lapsuudessa.

Homoille ja lesboille tyypillinen erilaisuuden tunne syntyy siis vieraantumisesta omasta sukupuolesta. Heteroseksuaaliksi kehittyvä on myös saattanut kokea torjuntoja omaa sukupuolta olevan vanhemman taholta, mutta hänelle on tarjoitunut tarpeeksi paljon korvaavia samastumiskokemuksia perheen ulkopuolelta joko tovereilta tai aikuisilta.

Moberlyn ajatukset ovat levinneet laajasti homoseksuaalisuuden muutosta edistävien terapeuttien ja kristillisen ex-gayliikkeen keskuuteen. Erityisesti Joseph Nicolosi ja Richard Cohen ovat jatkaneet tutkimustyötä ja terapiaa Moberlyn pohjalta.

Lähteet
Cohen, R.: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
Moberly, E.R.: Psychogenesis. The early development of gender identity.1983. London, Boston, Melbourne and Henley. Routledge & Kegan Paul Limited.
Nicolosi, J.: Reparative Therapy of Male Homosexuality. A New Clinical Approach. 1991. Northvale, New Jersey, London: Jason Aronson Inc.


6. Mistä biseksuaalisuus ja transseksuaalisuus mielestänne aiheutuu?

Vastaus: Paljolti samat tekijät ohjaavat homo-, bi- ja transseksuaalisuuden kehitystä. Elizabeth R. Moberlyn (1983) mukaan samastumisen vaillinaisuus suhteessa omaa sukupuolta oleviin henkilöihin voi ilmentyä eri asteisina eri henkilöillä:

SAMASTUMINEN
transseksuaali ei yhtään samastumista omaan sukupuoleen kriittisenä kehityksen kautena (noin 3-6 v). Omaa sukupuolta olevien samastumismallien totaalinen torjunta. Seurauksena on tunne kuulumisesta
toiseen sukupuoleen.

homoseksuaali jonkin verran samastumista. Kokemus omasta
mieheydestä / naiseudesta on syntynyt, mutta samastumisen vajetta paljon

biseksuaali samastumista enemmän kuin homoilla

passiivinen tai samastumista enemmän kuin biseksuaalilla, mutta ei tarpeeksi, jotta
machohetero tasapainoinen mieheys tai naiseus olisi kehittynyt

7. Ovatko homoseksuaalit yhtä tasapainoisia kuin heteroseksuaalit?

Riippuu siitä mitä tasapainoisuudella tarkoitetaan. Seksuaalikehityksen poikkeavuus lapsuudessa ja nuoruudessa ei tarkoita, että homoseksuaalin persoona olisi häiriintynyt. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että homoseksuaaleilla on enemmän terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia kuin heteroseksuaaleilla.

Ferguson (ym. 1999) seurasi 21 vuoden ajan Uudessa Seelannissa kaikkia eräällä asuinalueella syntyneitä nuoria. Tutkittuja oli yli tuhat ja haastateltavat olivat 21 vuoden ikäisiä. Tutkimus totesi, että homo-, lesbo- ja biseksuaalinuorilla (GLB) oli heteroseksuaaleja nuoria enemmän mielenterveysongelmia: vakavaa masennusta, itseluottamusvaikeuksia, yleistä ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, riippuvuutta nikotiiniin ja kemiallisiin aineisiin, moniongelmaisuutta, itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä.

Tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että uskolliset pitkäikäiset homo- ja lesbosuhteet ovat harvinaisuus. Homoseksuaalisten suhteiden ongelmat ovat peräisin ehkä kahdesta lähteestä. Ensimmäisen ongelman aiheuttaa toisen sukupuolen tasapainottavan vaikutuksen puute.

Toinen syy suhteissa ilmeneviin vaikeuksiin liittyy homoseksuaalisuuden syntyyn. Lapsuuden ja nuoruuden ongelmallinen kehitys on jättänyt jälkensä. Samat kokemukset, jotka ovat aiheuttaneet homouden synnyn sabotoivat myös rakkaussuhdetta. Näitä ovat lapsuuden hyväksikäyttökokemukset, ongelmallinen perhetausta, koulukiusaaminen, erilaisuuden tunne ja eristyminen.

Tutkimusten mukaan seuraavat ongelmat ja terveysriskit liittyvät läheisesti homoseksuaalisuuteen:

1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä.
2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin
Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa).
3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin
4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen.
5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia
6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin
7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin

Lähteet
www.aslan.fi/asl_long.rtf (ks. kappaleet 3-4).
Ferguson, D.M. ym: "Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People" Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880.


8. Koskettavatko edellä mainitut terveysriskit ja ongelmat kaikkia homoseksuaaleja?

Ei. Tutkimukset osoittavat, että ne ovat keskimäärin yleisempiä homoilla kuin heteroilla.


9. Eikö homouteen liittyvien ongelmien syynä ole yhteiskunnan homoviha, mikä saa homot vihaamaan itseään ja käyttäytymään itsetuhoisesti?

Mikäli ongelmien syynä olisi pelkästään yhteiskunta, ilmiöt olisivat poistuneet tai vähentyneet erityisesti homomyönteisissä kaupungeissa. Sitä vastoin tutkimukset osoittavat, että näin ei ole tapahtunut.
Sisäistetty homofobia selittää vain osittain ongelmakäytöstä. Itsevihan juuret ovat suurelta osin tasapainottomassa lapsuudessa ja nuoruudessa (epävakaat perheolot, eristyminen omaa sukupuolta olevista tovereista, hyväksikäyttökokemukset ym).


10. Eikö homouden julistaminen rikkinäisyydeksi syyllistä homot ja johda heidät itsemurhaan?

Ensiksikin, samaa argumenttia ovat käyttäneet myös pedofiilit (ks. pedofiilimyönteinen Journal of Homosexuality 1990, Vol.20, 1&2). Mikäli homoseksuaalisuus on kehityshäiriö (kuten tieteelliset tutkimukset näyttävät osoittavan), argumentilta menee pohja.

Toiseksi, jotkut homot yrittävät itsemurhaa ja toiset eivät. Vaikka ympäristöstä tulevat paineet ovat suuri stressin aiheuttaja, se ei selitä kokonaan itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia. Itsemurhia tutkineen Herbert Hendin (1992) mukaan homoseksuaalit yrittävät itsemurhia yleisimmin tilanteessa, jossa homopartneri torjuu tai hylkää. Hendinin tutkimusten mukaan jokainen itsemurhaa yrittänyt oli kokenut äidin hylkäämisen jossain varhaisessa elämän vaiheessa. Homoseksuaalit, jotka eivät olleet yrittäneet itsemurhaa eivät olleet kokeneet tällaista hylkäämistä. Hendinin mukaan ei ole perusteita sille, että itsemurhaa yrittänyt homoseksuaali olisi kärsinyt muita homoseksuaaleja enemmän sosiaalisesta torjunnasta homouden takia. Homojen toteutuneiden itsemurhien määrä ei kuitenkaan ole suurempi kuin heteroseksuaaleilla.

Homoaktivisti, tutkija Gary Remafeldi (2000) on todennut, että itsemurhariski kasvoi niillä homonuorilla, jotka "tulivat ulos kaapista" nuorena tai joilla oli omalle sukupuolelle ei-tyypillistä käytöstä. Tämän lisäksi stressi, väkivallan kokeminen, tuen puute, koulun keskeyttäminen, perhe-ongelmat, tuttujen itsemurhat, kemiallisten aineiden väärinkäyttö, kotoa karkaaminen, prostituutiokokemukset ja erilaiset psykiatriset häiriöt lisäävät homonuorten itsemurhayritysten riskiä. Sitä vastoin ei ole todisteita, että toteutuneita itsemurhia olisi homojen keskuudessa enemmän.

Kolmanneksi, homoliikkeen yksipuolinen tiedonvälitys saattaa tukea itsemurhayritystä. Jos henkilö on sisäistänyt homoutta vastustavat uskonnolliset ja / tai eettiset arvot, hän saattaa epätoivoissaan ajatella tai yrittää itsemurhaa. Miksi? Koska hän uskoo ainoaksi vaihtoehdoksi homouden hyväksymisen, eikä ole tietoinen kuinka kestävä muutos voisi tapahtua.

Lähteet
Remafeldi, G. "Sexual Orientation and Youth Suicide" Journal of the American Medical Association 1999, vol. 282 (13), 1291-1292.
Hendin, H.: "Dr.Hendin Replies" American Journal of Psychiatry 1992, 149:10, 1416-1417.

11. Eikö toimintanne ole suvaitsematonta, koska ette hyväksy homoja?

Ensimmäiseksi hyväksymme homoseksuaalit ihmisinä, joilla on yhtä suuri ihmisarvo kuin heteroseksuaaleilla. Perustamme tämän siihen, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Se, että hyväksyy ihmisen, ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisi hänen ajatteluaan tai moraalisia valintojaan.

Toiseksi, kysymyksen taustaoletuksena on, että homous on tasapainoinen seksuaalisuuden ilmentymä. Siihen emme usko.

Kolmanneksi, jos olisimme samaa mieltä homoliikkeen kanssa homouden synnystä ja hyväksyisimme homokäytöksen, se ei olisi suvaitsevaisuutta. Se olisi samaa mieltä olemista. Suvaitsevaisuutta on mielestämme se, että ei vihaa vaan hyväksyy henkilön, jonka kanssa on täysin eri mieltä. Jeesus sanoi saman asian vielä rankemmin: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" (Matt.5:44). Kristityn ei tule siis vihata, tappaa tai inhota niitä, joiden maailmankuva ja moraalivalinnat ovat toisenlaisia. Valitettavasti kristityt ovat harvoin onnistuneet tässä homoseksuaalien kohdalla.

Suosittelemme artikkelia suvaitsevaisuudesta:
www.christianityonline.com/ct/9t1/9t1042.html


12. Eikö toimintanne lisää homovihaa yhteiskunnassa?

Ehkä samassa määrin kuin homoliikkeen olemassaolo. Yleensä homojen vihaajat vihaavat myös Aslania, sillä seisomme homoudessa kamppailevien rinnalla tukijoina.
Suurimmat vihareaktiot tulevat yleensä homoilta, jotka kokevat seksuaalisuuden muutoksen mahdollisuuden uhkaavan itseään (ex-gayfobia). Myös monet seksuaalivallankumousta kannattavat heterot eivät pidä meistä, koska emme kannata "jos-se-tuntuu-hyvältä-tee-se" -ideologiaa. Useimmiten vihan syynä on todellisen tiedon puute Aslanista ja sen ideologiasta.

Vastustamme homoihin kohdistuvaa vihaa, väkivaltaa, halventavaa kielenkäyttöä ja eriarvoista kohtelua. Kristittyinä uskomme ja julistamme, että Kristus ei ole kutsunut opetuslapsiaan vihaamaan homoja vaan rakastamaan.

Aslanin kannattajajoukkoa ovat oman seksuaalisen rikkinäisyytensä myöntävät ihmiset (sekä heterot että homot), jotka eivät halua lyödä muita rikkinäisiä. Lisäksi meihin suhtautuvat myönteisesti heteroseksuaalit, jotka eivät kannata "homous on synnynnäistä" -teoriaa, mutta samalla he eivät halua tuomita homoja.

Olemme vuosien varrella jakaneet tietoa homoseksuaalisuudesta erityisesti konservatiivien kristittyjen keskuudessa. Olemme lisänneet ymmärtämystä ja hyväksyntää homoja kohtaan poistamalla vääriä pelkoja ja ennakkoluuloja. Moni heteroseksuaali on voittanut homofobiansa ja ystävystynyt homojen kanssa toimintamme kautta. Myös monet homot ovat voittaneet heterofobiansa ja heterovihansa.


13. Pidän itseäni heterona, mutta minulla on homoseksuaalisia fantasioita. Olenko homo?

Et välttämättä. Homoseksuaalina pidetään henkilöä, joka aikuisiässään kokee täysin tai pääsääntöisesti seksuaalista kiinnostusta omaan sukupuoleen.

Ihmisen identiteetti, fantasiat / tunteet, seksikäytös ja elämäntapa eivät välttämättä aina ole yhdenmukaiset. Joku saattaa pitää itseään homoseksuaalina, mutta tosiasiassa hän onkin tunteiltaan ja / tai käytökseltään biseksuaali. Toisaalta joku toinen saattaa elää heteroavioliitossa, harrastaa vain heteroseksiä, kokea olevansa hetero ja silti kokea joskus homotunteita.

Joidenkin terapeuttien mukaan heteroseksuaalin henkilön homoseksuaalinen käytös ja / tai fantasiat saattavat olla oire heikosta miehisestä / naisellisesta identiteetistä tai liiallisesta stressistä. Siten kyse on lähinnä puolustusmekanismista, eikä "aidosta" homoseksuaalisuudesta. Avoin yhteys omaa sukupuolta oleviin kavereihin, terapia tai sielunhoito voivat vahvistaa identiteettiä ja tukea heteroseksuaalisuutta.
Toisaalta homokäytös saattaa vahvistaa homoseksuaalisia tunteita, ajatuksia ja johtaa viimein heterotunteiden vähenemiseen.


14. Olen murrosikäinen nuori ja pelkään olevani homo. Mistä tiedän pitääkö se paikkansa?

Voi olla syytä kysyä miksi ajattelet näin? Tässä yhteydessä suosittelemme tutustumista pojille www.freetobeme.com/iti_gay.htm ja tytöille www.freetobeme.com/iti_lesb.htm#sexwithguy
tarkoitettuihin artikkelihin. Vastauksia voi löytyä myös artikkelista "Apua olenko homo?"


15. Aslan ry:n yhteydessä mainitaan joskus Exodus International -järjestö. Mikä se on?

Exodus International toimii Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa kattojärjestönä paikallisille kristillisille ex-gayjärjestöille. Aslanilla on joitakin yhteyksiä maailmanlaajuisen kristillisen ex-gayliikkeen kanssa. Aslanin toiminta ei kuitenkaan ole suunnattu vain homoille. Siksi emme ole ns. ex-gayjärjestö. Enemmänkin olemme yhteydessä yhdysvaltalaiseen Desert Stream -järjestöön (DSM), jonka kehittämää Elävät vedet -eheytymiskurssia Aslan koordinoi Suomessa. Elävät vedet -kurssi on käytössä tällä hetkellä 16 maassa eri kirkkokuntien seurakunnissa. Elävät vedet on tarkoitettu kaikille mieheydessä, naiseudessa ja seksuaalisuudessa rikkinäisille.

Lisätietoja
www.exoduseurope.org
www.exodusnorthamerica.org
www.desertsstream.org


16. Pitääkö paikkansa, että yritätte muuttaa homoja heteroiksi?

Ei. Puolustamme valinnan vapautta; tarjoamme tukea niille, jotka itse haluavat muutosta seksuaalisuuteensa. Jos joku on onnellinen homona tai hän haluaa valita homoseksuaalin elämäntavan, ohjaamme hänet SETA:aan. Emme usko, että kykenemme muuttamaan jollain tekniikalla homot heteroksi.


17. Onko Aslanin toiminta tarkoitettu vain homoudesta toipuville?

Ei ole. Toiminnassamme on alusta asti ollut mukana heteroseksuaaleja, jotka ovat etsineet eheyttä. Tällä hetkellä toiminnassamme mukana olevista noin 80 % kamppailee yleisesti miehenä ja naisena kasvamisen kysymyksissä tai jonkin heteroseksuaalin rikkinäisyyden (syrjähypyt, irtoseksi, hyväksikäyttö, avio-ongelmat) kanssa.


18. Pääseekö homoudesta irti lopettamalla homoseksin harrastamisen?

Ei. Selibaatissa elävä homoseksuaali on edelleen homoseksuaali. Homo- ja biseksuaalisuuteen liittyy ennen kaikkea romanttinen ihastuminen omaan sukupuoleen, ei pelkkä seksikäytös.
Ohje voisi kylläkin soveltua henkilölle, joka on:
a) heteroseksuaali, mutta tilanteen aiheuttamasta paineesta (humalatila tai vankilan / armeijan aiheuttama heterokontaktien puute) antautunut homoseksiin.
b) seksuaaliselta suuntautumiseltaan "pääsääntöisesti heteroseksuaali" (ei täysin hetero), joka saattaa kokea homoseksin kiihottavana, mutta ei ihastu omaan sukupuoleen.


19. Eikö seksuaalisuuden muutos voi tapahtua tahdonvoimalla? Tai kokeilemalla seksiä toisen sukupuolen kanssa?

Homoseksuaalinen taipumus ei ole tahdonalaista. Käytöksen voi muuttaa ja kieltää tunteensa, mutta tunteet eivät kuitenkaan muutu tällä tavoin. Epäonnistunut tai epätyydyttävä seksi toisen sukupuolen kanssa voi sitävastoin vahvistaa homokäytöksen ja -identiteetin valintaa.

20. Haluaisin homoseksuaalisuuteni muuttuvan heteroseksuaalisuudeksi. Miten se voisi tapahtua?

Suosittelemme tutustumista näiden kotisivujen "Artikkelit" osaston artikkeliin "Kasvuprosessi ulos homoseksuaalisuudesta", terapeutti Richard Cohenin artikkeliin www.gaytostraight.org/html/cos-chapter4.html sekä kotisivuihin www.peoplecanchange.com
21. Käytätte joskus termiä 'ex-gay'. Tarkoittaako se, että henkilö ei ole enää homoseksuaali?

Ei. Ex-gay tarkoittaa henkilöä, joka ei halua samastua poliittiseen gayliikkeeseen eikä toteuttaa homoseksuaalista taipumustaan. Syynä on usein uskonnollinen ja / tai moraalinen vakaumus. Ex-homoseksuaali on henkilö, joka on kokenut täyden seksuaalisen muutoksen homoseksuaalista heteroseksuaaliksi. Ex-gay ei välttämättä ole kokenut näin totaalista muutosta.


22. Olen yrittänyt muuttaa itseni, mutta se ei onnistunut. Vain käytös muuttui, ei tunteet. Jokainen joka väittää kokeneensa muutosta valehtelee!

Ensiksikin, jos sinä et muuttunut, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että kukaan ei voi muuttua!

Toiseksi, aito seksuaalisuuden muutos on kasvuprosessi, joka lähtee käyntiin muutosprosessia tukevissa olosuhteissa (vahva motivaatio, pätevä ammattiauttaja, avoimet ja hyväksyvät ystävyyssuhteet omaan sukupuoleen, lapsuuden käsittely terapiassa / sielunhoidossa, homosuhteista ja -seksistä kieltäytyminen). Emme usko, että pysyvää muutosta voi saada aikaan omalla tahdonvoimalla, tunteiden kieltämisellä tai naimisiin menolla.

23. Olen yrittänyt muutosta terapian ja rukouksen kautta, mutta se ei ole toiminut. Miksi?

Kokemus muutosprosessin epäonnistumisesta on kipeä asia. Siksi on syytä tarkastella joitakin muutosyritykseen liittyviä sudenkuoppia. Eheytymistä yrittänyt ei ole yksin kipunsa kanssa. Vastavaa kipua saattaa kokea esimerkiksi alkoholisti, joka yrityksistä huolimatta ei ole päässyt irti alkoholista eikä eheytynyt alkoholismin aiheuttajista.

Ex-gayliike ja homoseksuaalien muutoksesta raportoineet terapeutit ovat havainneet, että epäonnistumisen syinä ovat useimmiten epärealistiset odotukset:
1. Odotus homoseksuaalisten tunteiden täydellisestä häviämisestä. Joillakin muutos on täydellinen (eikä se useinkaan tapahdu äkkiä). Toisille jää jäljelle jonkin verran homoeroottisia tunteita, vaikka heterokiinnostus syntyy. Jotkut eivät koe muutosta homoseksuaalisuudessa, mutta kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen syntyy.
2. Odotus nopeasta muutoksesta. Usein muutosprosessi vie 2-10 vuotta.
3. Odotus helposta muutoksesta. Vuosikymmeniä jatkuneet tunteet ja käytös eivät useinkaan muut hetkessä eivätkä kivuttomasti. Siksi muutosprosessissa tarvitaan paljon pitkäjänteisyyttä. Useimmille sen antaa usko Jeesukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa - usko vapauttaa sisäisiä voimavaroja. Muutosta sabotoi myös muutosvastarinta (tuttua kaikille sisäistä eheyttä tavoitteleville) - tuntematon pelottaa, rikkinäinen on tuttua ja turvallista.

Lisäksi muutosprosessia sabotoivat usein seuraavat tekijät:
1. Yhteydenpito aktiivihomoihin tai homoseksin harrastaminen. Jos joku on elänyt vuosia homoyhteisössä ja harrastanut paljon suhteita, muistot kokemusten aiheuttamasta nautinnosta toimivat muutosta vastustavina tekijöinä.
2. Pätevän ja asiantuntevan terapeutin / sielunhoitajan puute. Useimmat suomalaiset terapeutit eivät ole lukeneet yhtään kirjaa homoseksuaalisuuden muutosterapiasta saati, että tietäisivät nykyisistä menestyksellisistä terapiasuuntauksista homoseksuaalisuuden hoidossa (esim. hollantilaisen Gerard J.M. van den Aardwegin kognitiivisesta terapiasta tai yhdysvaltalaisen Joseph Nicolosin psykodynaamisesta terapiasta).
3. Muutosta tukevien, läheisten ja hyväksyvien heteroseksuaalien ystävien puute. Tämä tekijä on vähintään yhtä tärkeä kuin terapia. Suomalaisessa yhteiskunnassa on usein vaikea löytää muutosta tukevaa ympäristöä homofobian (ei-järjellinen homouden pelko), toisaalta homomyönteisyyden takia.
4. Muutosta tukevien ex-gay-ystävien puute. Vrt. AA:n tehokkuus pohjautuu eräältä osalta siihen, että muut toipumisprosessissa pidemmällä olevat antavat jo pelkällä olemassa olollaan toivoa aloittelijoille.
5. Oikean tiedon puute homoudesta ja muutosprosessista. Olemme havainneet tärkeäksi, että muutosta etsivä lukee muutosprosessia kuvaavia kirjoja, joiden kautta voi löytää tärkeitä oivalluksia ja toivoa.

Suosittelemme tutustumista seuraaviin lähteisiin
www.narth.com
www.leaderu.com/orgs/narth/healinghomosexuality-ch10.html


24. Ettekö tiedä, että Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys ovat viime vuosina tuominneet homoseksuaalisuuden muutosterapian?

Amerikan psykiatrinen yhdistys (APA) on vahvistanut (järjestön homoaktivistien ajamana) julkilausuman vuodelta 1998, jossa "APA vastustaa kaikkia psykiatrisia hoitoja, kuten 'korjaavaa' tai kääntymysterapiaa, jotka perustuvat oletukseen, jonka mukaan homoseksuaalisuus on sinänsä mielenterveyshäiriö tai että potilaan tulisi muuttaa homoseksuaalia taipumustaan" (American Journal of Psychiatry 2000, Vol.157 (10), 1719-1721) . APA suositti terapeuteille kieltäytymistä muutosta haluavan auttamisesta. Perusteena oli se, että muutoksesta ei ole riittävää tieteellistä näyttöä, monet ovat kokeneet muutoshoidon vahingoittavana ja homous on normaali seksuaalisuuden variaatio.

Ensiksikin, yhtään puolueetonta tutkimusta ei ole ilmestynyt väitteiden tueksi.

Toiseksi, julkilausuma sotii räikeästi asiakaskeskeistä lähestymistapaa vastaan. Mielestämme jokaisella homolla tulee olla oikeus päättää itse haluaako hän homouteen sopeuttavaa vai muutosterapiaa. Mikäli asiakkaan päätös sotii terapeutin arvomaailmaa vastaan, hänen tulee ohjata asiakas toisenlaiseen terapiaan.

Kolmanneksi, homo- ja lesbopsykiatrien liiton (AGLP) puheenjohtajan Daniel Hicksin mukaan liiton jäsenet ovat käyttäneet suunnattomasti energiaa saadakseen aikaan muutosterapian tuomitsemisen (Psychiatric News 15.1.1999). APA:n päätös on siis ollut lähinnä seksuaalipoliittinen, ei tieteelliseen näyttöön perustuva. Ks. www.psych.org/psych/htdocs/pnews/99-01-15/therapy.html


Neljänneksi, muutosterapian torjunta on nähtävä vastareaktiona ex-homojen esillä oloon USA:n mediassa erityisesti vuoden 1998 aikana. Muutoksen kokeneet homot puolustivat USA:n päälehdissä oikeuttaan puhua muutoksesta ja tarjota sitä halukkaille. Mediakamppanjan mainokset ovat osoitteissa:
www.family.org/cforum/research/papers/a0002802.html
www.family.org/cforum/research/papers/a0002800.html
www.family.org/cforum/research/papers/a0002798.html
www.family.org/cforum/research/papers/a0002799.html
www.outpost-inc.com (sisältää 30 sekunnin audiovisuaalisen mainoksen Hope for Change)

Viidenneksi, kysymyksessä mainittujen yhdistysten seksuaalivähemmistöjä koskevat kannanotot ovat olleet viime vuosina vähintäänkin epäilyttäviä. Amerikan psykiatrinen yhdistys poisti vuonna 1994 psykiatrisesta sairausluokituksesta (DSM-IV) ego-syntonisen pedofilian. Tämä tarkoittaa sitä, että pedofiiliä ei luokitella sairaaksi, jos taipumus ei häiritse pedofiiliä itseään!

Kuudenneksi, on myönnettävä, että on olemassa huonoja muutosterapeutteja ja metodeja, jotka voivat aiheuttaa kärsimystä asiakkaalle. Tosin tämä pätee myös muihin mielenterveyskysymyksiin. Nicolosi (ym 2000) tutki lähemmäs 850 seksuaalisuuden muutosta kokenutta homoa. Suurin osa oli kokenut muutosterapian myönteisenä. Kuitenkin 7,1 % oli kokenut sen kielteisenä. Tutkijat painottivat, että muutosterapia ei sovellu niille, jotka ovat päättäneet hyväksyä homouden identiteetikseen. Se ei myöskään sovellu niille, jotka ovat epävarmoja haluavatko he hyväksyä homouden vai eheytyä.

Seitsemänneksi, kysymyksessä mainittujen järjestöjen kannanotot saattavat muuttua tulevaisuudessa. Muutoksen kokeneet homot ovat osoittaneet mieltä ja puolustaneet oikeuttaan muutokseen järjestöjen vuosikokouksien ulkopuolella, samaan aikaan kun sisäpuolella on julistettu, että muutos on mahdotonta. Tästä on kuvia osoitteessa www.narth.com/docs/photos.html

Tri Robert Spizer (pääarkkitehti homouden poistamisessa sairausluokituksesta vuonna 1973) kiinnostui mielenosoittajien väitteistä. Tutkittuaan tusinan ex-homoja, hän totesi muutoksen olevan aitoa ja mahdollista. Spitzer yritti järjestää debattia muutosterapiasta Amerikan psykiatrisen yhdistyksen vuosikokouksessa vuonna 2000, mutta muutosterapian vastustajat peruuttivat osallistumisensa viime hetkellä. Ks. www.narth.com/docs/debate.html

Muutoksen mahdollisuudesta ja asiakasta kunnioittavasta hoidosta järjestettiin paneeli Amerikan psykologisen yhdistyksen vuosikokouksessa 7.8.2000. Paneelissa oli sekä muutosterapian edustajia että vastustajia. Ks. www.narth.com/docs/commonground.html


Lähde
Nicolosi, J., Byrd, A.D. jaW. Potts, R.W.: "Retrospective Self-Reports of Chnages in Homosexual Orientation: A Consumer Survey of Conversion Therapy Clients" Psyhological Reports 2000, 86, 1071-1088.


25. Homoseksuaalisuus ei ole enää sairaus psykiatrisessa sairausluokituksessa. Miksi sitten ohjaatte muutosta haluavia terapiaan?

Vaikka homoseksuaalisuuden maininta on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta (ICD-10), jäljellä on diagnoosi "itseä häiritsevä seksuaalinen suuntautuminen" (F66.1. egodystonic sexual orientation). Tältä perustalta muutosta haluava homoseksuaali on oikeutettu saamaan muutokseen tähtäävää terapiaa.


26. Onko olemassa tieteellisiä todisteita siitä, että terapia tai sielunhoito voisi muuttaa homoseksuaalin heteroseksuaaliksi?

Ensiksikin, suurin osa muutoksen mahdollisuuden kieltäjistä perustaa näkemyksensä ennalta valittuun asenteeseen, ei tutkimustietoon. On tyypillistä, että muutoksen kieltäjä ei ole koskaan tavannut muutoksen kokenutta homoseksuaalia.

Toiseksi, vaikka monet mielenterveysalan ammattilaiset kieltävät homoseksuaalin muutoksen mahdollisuuden, kaikki eivät ole samaa mieltä. Judd Marmor toimi vuosia sitten Amerikan psykologisen yhdistyksen presidenttinä. Marmorin (1980) mukaan "optimistisimmat psykoterapeutit harvoin raportoivat yli 50 prosentin onnistumistuloksista homoseksuaalisen taipumuksen muuttumisesta heteroseksuaaliseksi.
Toisaalta yleinen homoyhteisön näkemys, jonka mukaan hoito ei ole koskaan (lihavointi Marmorin) menestyksellistä, on vailla pohjaa… Vaikka prosenttimääriä on vaikea arvioida, ei ole epäilystä, että aito siirtyminen heteroseksuaalisten suhteiden välttämisestä tai pelkäämisestä näiden suhteiden etsimiseen ja niistä nauttimiseen voidaan saavuttaa. Tämän voin sanoa omasta kokemuksesta sekä behavioristisesti että psykodynaamisesti suuntautuneista terapeuteista. Muutos on mahdollista osalle (jossain 20-50 % välillä) hyvin motivoituneita mies- ja naishomoseksuaaleja."

Kolmanneksi, Viimeisimmän muutosterapialle myönteisen tieteellisen katsauksen on tehnyt Warren Throckmorton (Ph.D). Artikkeli löytyy lyhennettynä osoitteesta: www.narth.com/docs/attemptstomodify.html

Neljänneksi, homouden muutoksesta on tehty noin kolmekymmentä (vaihtelevan tasoista) tieteellistä tutkimusta. Muutoksen kokeneiden määrä vaihtelee tutkimuksesta riippuen noin 20-65 % välillä. Arvio 27 tutkimuksesta löytyvät osoitteista:
www.newdirection.ca/a_chang2.htm
www.newdirection.ca/a_chang3.htm

Tiivistelmä väitöskirjasta, joka tutki muutoksen kokeneita homoja: www.narth.com/docs/helporhind.html

Tutkimusraportti Exoduksen asiakkaiden kokemasta muutoksesta:
www.christianmentalhealth.com/Faith-based%20Sexual%20Orientation%20Change.htm


Lähde
Marmor, J.: "Clinical Aspects of Male Homosexuality".Teoksessa Homosexual Behavior. A Modern Reappraisal. Toim. Judd Marmor. 1980, 276,277. New York: Basic Books.


27. Uskon, että seksuaalisuuden muutos voi onnistua vain homoilta, jotka ovat tosiasiassa biseksuaaleja (joitakin heterokokemuksia / kiinnostusta aiemmin). Voiko täysin homo kokea muutoksen?

Jos oletamme, että vain biseksuaalit voisivat kokea muutoksen, 39-58 % mieshomoista ja 39-82 % lesboista voisi kokea seksuaalisuuden muutoksen! Arvio perustuu suomalaiseen tutkimukseen, jossa haastateltiin noin 1 000 homoa ja lesboa. Kyselyyn vastanneista lesboista 82 % ja homomiehistä 58 % ilmoitti joskus olleensa heteroseksuaalisessa sukupuolisuhteessa. Homoksi tai lesboksi itsensä luokittelevista 39 % ilmoitti kokevansa joitakin heteroseksuaalisia tunteita.
Täysin homon on kuitenkin on mahdollista (aina ei näin tapahdu) kokea täysi tai osittainen muutos heteroseksuaaliksi. Aslanin (ja ulkomaisen ex-gayliikkeen) toiminnassa on tällaisia henkilöitä. Lisäksi tieteellisessä kirjallisuudessa on raportteja täydestä muutoksesta

Lähteet:
Martti Grönfors, Elina Haavio-Mannila, Kati Mustola ja Olli Stålström: "Esitietoja homo- ja biseksuaalisten ihmisten elämäntavasta ja syrjinnästä." Kirjassa Rakkauden monet kasvot. Toim. Kai Sievers ja Olli Stålström. 1984, 143. Weilin+Göös. Espoo.
www.newdirection.ca/a_chang2.htm
www.newdirection.ca/a_chang3.htm


28. Homoseksuaalin halu muuttua heteroseksuaaliksi aiheutuu siitä, että hän on sisäistänyt ympäröivän yhteiskunnan homovihan ja - pelon. Miksi muutosta tulisi tukea kun itse muutoshalu ei ole aitoa?

Ensiksikin, on totta, että monen homoseksuaalin ahdistus taipumuksestaan liittyy läheisten ihmisten torjunnan pelkoon. Jos tämä on ainoa motiivi etsiä muutosta, onnistuminen ei ole todennäköistä. Myöskään syyllisyyden kokeminen homoseksuaalisista tunteista ei edistä muutosta. Muutosta edistävän terapian / sielunhoidon tehtävänä on tukea itsetuntoa, vähentää syyllisyyttä ja kehottaa avoimesti tunnustamaan homoseksuaalinen taipumus läheisille ihmisille.
Osa muutosta etsivistä on toteuttanut homoseksuaalisuuttaan joko lyhyissä tai pitkissä homosuhteissa, jotka ovat vain lisänneet heille vakaumusta homoseksuaalisuudesta eräänä rikkinäisyyden muotona. Suurimmalle osalle muutoshalu on tullut uskonnollisen vakaumuksen - Raamattu kieltää seksin miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella.

Toiseksi, voimme kääntää kysymyksen ympäri: onko seksuaalisuuden muutosta vastustavan homoseksuaalin vakaumus aitoa vai perustuuko se vain tietämättömyyteen aidon muutoksen mahdollisuudesta? Onko hän vain yksipuolisen tiedonvälityksen uhri?

Kolmanneksi, kysymys sisältää kehäpäätelmän: muutoshalu aiheutuu yhteiskunnan homofobiasta, joka aiheutuu ennakkoluuloista, joka aiheutuu homofobiasta jne.

Neljänneksi, ex-gayn ja transseksuaalin kokemukset muistuttavat toisiaan - kumpikin on tyytymätön olotilaansa. Ex-gay ei halua olla homo, kokee sen vääränä, luonnon vastaisena ja haluaa muutosta. Transseksuaali kokee ulkoisen anatomiansa vastenmielisenä, iljettävänä ja haluaa sukupuolenvaihdosleikkausta. Miksi homouden hyväksyjät vastustavat ex-gayn muutoshalua, mutta hyväksyvät transseksuaalin sukupuolenvaihdosleikkauksen?
Miksi homouden hyväksyjät eivät tarjoa transseksuaaleille samaa ohjetta kuin homoudesta kärsiville: "Muutoshalusi on väärin, olet syntynyt sellaiseksi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet!" Miksi ei väitetä, että transseksuaalien muutoshalu aiheutuu yhteiskunnassa olevasta transseksuaalifobiasta (ei siedetä anatomialtaan miehiä, jotka kokevat olevansa naisia)? Aslan ei vastusta sukupuolenvaihdosleikkauksia, mutta edellä mainitut päättelyketjut osoittavat, että valinnan vapautta ei sovelleta loogisesti.


29. Pitääkö paikkansa, että pidätte homoseksuaalisuutta sairautena, vaikka homoseksuaalisuus on poistettu psykiatrisesta sairausluokituksesta?

Emme pidä homoutta sairautena vaan psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä (kuten myös heterorikkinäisyyden ilmentymiä don juanismia & nymfomaniaa).
Psykiatrisen sairausluokituksen kriteerit sairaudelle ovat seuraavat:

1. Tila aiheuttaa henkilölle omaa kärsimystä
2. Tila on häiriöksi muille ihmisille ja rikkoo yhteiskunnan normeja
3. Normaalius määräytyy tilastollisen keskiarvon mukaan, laitamilla olevat ovat poikkeavia
4. Henkilön todellisuuden taju ja minän hallinta on puutteellista

Kuten huomataan, monet häiriötilat on vaikea diagnosoida sairaudeksi näiden kriteerien mukaan. Jokaiseen neljään kohtaan voidaan esit

Tällaistakin mielenkiintoista tekstiä löytyi:

Järjestöt vetoavat pedofiliasarjakuvan myynnistä poistamiseksi
23.5.2003
VETOOMUS

Kauppoihin on ilmestynyt sarjakuvakirja nimeltä Dragon Ball, jossa lapset ja varhaismurrosikäiset seikkailevat. Sarjakuvaa kustantaa Kustannus Kolibri. Tarinassa on mukana vanha ukko joka tahtoo katsella alastomia tyttöjä, himoitsee kosketella pikkutyttöjä ja kerää heidän pikkuhousujaan. Vastineeksi tytöt saavat lahjoja. Tytön vilauttaessa kuvatekstinä ukon kohdalla on ROISKIS. Sarjakuvassa mm. juotetaan salaa unilääkettä tytölle ja käytetään seksuaalisesti hyväksi. Tyttöjä pakotetaan pukeutumaan eroottisiin asuihin seikkailun ajaksi.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on irrallisina ja ikään kuin vitsikkäinä kohtauksina piilotettu tarinan lomaan. Tämänlaatuinen tapa esittää asioita on tyypillistä pedofiileille: tyttöjä pakotetaan seksuaalisiin tekoihin joiden sanotaan olevan vain leikkiä.

Nämä kohtaukset normalisoivat pedofiliaa, tekevät sen toistuvaksi, luonnolliseksi, tavanomaiseksi ja hyväksytyksi osaksi lasten ja aikuisten välistä toimintaa. Tässä paha kuvataan hyväksyttävänä, mikä vääristää lapsen ymmärrystä oikeasta ja väärästä ja heikentää ymmärrystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Helsingin Sanomat (20.5. ja 21.5.) kertoo, että Kolibri lisää Dragon Ball pokkareiden kanteen suositusikärajaksi 12 vuotta ja lehdet siirretään aikuisten ja nuorten lehtien joukkoon, mutta myyntiä jatketaan koska tilanne normalisoituu tulevissa osissa. Myöhemmin (HS 22.5.) uutisoitiin että teosten myynti keskeytetään syntyneen kohun laannuttamiseksi.

Japanissa sarja on suunnattu 8-15-vuotiaille koulupojille. 12-vuotias ei ole aikuinen eikä nuori. Tämä on juuri se ikä, jolloin hormonitoiminta kiihtyy ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat alkavat vahvasti kiinnostaa. Samaan aikaan lapsi herkistyy ja hämmentyy omassa kehityksessään ja alkaa rakentaa omaa seksuaalista identiteettiään ja rakentaa kuvaa yhteisön tavoista ja normeista. Uteliaisuus on huipussaan mutta itsesuojeluvaisto ja ymmärrys oikeasta ja väärästä minimissään.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus erityiseen suojeluun. On tärkeää että nimenomaan 12-16-vuotiaille selitettäisiin erityisen tarkasti, että seksuaalisuus on ihmisen sisäinen voimavara (ei kaupan väline), opetettaisiin siihen liittyvät rajat ja normit (eikä niiden ylityksiä), painotettaisiin sitä että seksuaaliset loukkaukset on kielletty, ja että jokaisen (myös omaa) koskemattomuutta ja intimiteettiä on tärkeää kunnioittaa.

Pedofiliamyönteiset sarjakuvat ja seksuaalisen koskemattomuuden ja intimiteetin rajojen hämärtäminen on erityisen vaarallista lapsille ja nuorille, joiden itsesuojeluvaistoa näin heikennettään. Se on vaarallista myös niille aikuisille, joille pedofiiliset impulssit ovat omakohtaista todellisuutta ja joiden on vaikea ymmärtää omaa vastuutaan seksuaalisessa toiminnassa, yhteiskunnan sääntöjä ja lasten ja nuorten etua.

Allekirjoittaneet järjestöt ja yhteisöt tuomitsevat pedofiilimyönteiset ja lapsipornoa sisältävät sarjakuvat lapsille, nuorille ja aikuisille vahingollisena ja vaativat asialle riittävää valvontaa, sekä kaiken pedofiilimyönteisen materiaalin poistamista pysyvästi yleisestä myynnistä. Muussa tapauksessa kuluttajien ja vanhempien ainoaksi keinoksi jää näitä tuotteita julkaistavien kustantamoiden ostoboikotti.

Toimitusjohtaja Helena Hiila
Väestöliitto

Pääsihteeri Eeva Kuuskoski
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kirkkohallituksen perheasiain toimiston johtaja Martti Esko
Kirkkohallitus / Kirkon Perheasiain Keskus

Kasvatuksen ja nuorisotyön johtaja Marja-Leena Toivanen
Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön yksikkö

Pääsihteeri Juha Eskelinen
Pelastakaa Lapset ry

Puheenjohtaja Elina Hermanson
Lapsi 2000 ry

Toiminnanjohtaja Tomi Timperi
Miessakit ry

Puheenjohtaja Pirjo Terho
Suomen Koulu- ja Nuorisolääketieteen Yhdistys

Puheenjohtaja Dan Apter
Suomen Lapsi- ja Nuorisogynekologinen Yhdistys

Puheenjohtaja Jukka Rajantie
Suomen Lastenlääkäriyhdistys

Professori Fredrik Almqvist
Suomen Lastenpsykiatriyhdistys

Puheenjohtaja Dan Apter
Suomen Seksologinen Seura

Opetusneuvos Anna-Ester Liimatainen-Lamberg
Suomen Vanhempainliitto

Lisätietoja:
viestintäpäällikkö Juha Aromaa, (09) 34811580, 040 5802393

gfdasfsdfa kirjoitti:

Tällaistakin mielenkiintoista tekstiä löytyi:

Järjestöt vetoavat pedofiliasarjakuvan myynnistä poistamiseksi
23.5.2003
VETOOMUS

Kauppoihin on ilmestynyt sarjakuvakirja nimeltä Dragon Ball, jossa lapset ja varhaismurrosikäiset seikkailevat. Sarjakuvaa kustantaa Kustannus Kolibri. Tarinassa on mukana vanha ukko joka tahtoo katsella alastomia tyttöjä, himoitsee kosketella pikkutyttöjä ja kerää heidän pikkuhousujaan. Vastineeksi tytöt saavat lahjoja. Tytön vilauttaessa kuvatekstinä ukon kohdalla on ROISKIS. Sarjakuvassa mm. juotetaan salaa unilääkettä tytölle ja käytetään seksuaalisesti hyväksi. Tyttöjä pakotetaan pukeutumaan eroottisiin asuihin seikkailun ajaksi.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on irrallisina ja ikään kuin vitsikkäinä kohtauksina piilotettu tarinan lomaan. Tämänlaatuinen tapa esittää asioita on tyypillistä pedofiileille: tyttöjä pakotetaan seksuaalisiin tekoihin joiden sanotaan olevan vain leikkiä.

Nämä kohtaukset normalisoivat pedofiliaa, tekevät sen toistuvaksi, luonnolliseksi, tavanomaiseksi ja hyväksytyksi osaksi lasten ja aikuisten välistä toimintaa. Tässä paha kuvataan hyväksyttävänä, mikä vääristää lapsen ymmärrystä oikeasta ja väärästä ja heikentää ymmärrystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Helsingin Sanomat (20.5. ja 21.5.) kertoo, että Kolibri lisää Dragon Ball pokkareiden kanteen suositusikärajaksi 12 vuotta ja lehdet siirretään aikuisten ja nuorten lehtien joukkoon, mutta myyntiä jatketaan koska tilanne normalisoituu tulevissa osissa. Myöhemmin (HS 22.5.) uutisoitiin että teosten myynti keskeytetään syntyneen kohun laannuttamiseksi.

Japanissa sarja on suunnattu 8-15-vuotiaille koulupojille. 12-vuotias ei ole aikuinen eikä nuori. Tämä on juuri se ikä, jolloin hormonitoiminta kiihtyy ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat alkavat vahvasti kiinnostaa. Samaan aikaan lapsi herkistyy ja hämmentyy omassa kehityksessään ja alkaa rakentaa omaa seksuaalista identiteettiään ja rakentaa kuvaa yhteisön tavoista ja normeista. Uteliaisuus on huipussaan mutta itsesuojeluvaisto ja ymmärrys oikeasta ja väärästä minimissään.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus erityiseen suojeluun. On tärkeää että nimenomaan 12-16-vuotiaille selitettäisiin erityisen tarkasti, että seksuaalisuus on ihmisen sisäinen voimavara (ei kaupan väline), opetettaisiin siihen liittyvät rajat ja normit (eikä niiden ylityksiä), painotettaisiin sitä että seksuaaliset loukkaukset on kielletty, ja että jokaisen (myös omaa) koskemattomuutta ja intimiteettiä on tärkeää kunnioittaa.

Pedofiliamyönteiset sarjakuvat ja seksuaalisen koskemattomuuden ja intimiteetin rajojen hämärtäminen on erityisen vaarallista lapsille ja nuorille, joiden itsesuojeluvaistoa näin heikennettään. Se on vaarallista myös niille aikuisille, joille pedofiiliset impulssit ovat omakohtaista todellisuutta ja joiden on vaikea ymmärtää omaa vastuutaan seksuaalisessa toiminnassa, yhteiskunnan sääntöjä ja lasten ja nuorten etua.

Allekirjoittaneet järjestöt ja yhteisöt tuomitsevat pedofiilimyönteiset ja lapsipornoa sisältävät sarjakuvat lapsille, nuorille ja aikuisille vahingollisena ja vaativat asialle riittävää valvontaa, sekä kaiken pedofiilimyönteisen materiaalin poistamista pysyvästi yleisestä myynnistä. Muussa tapauksessa kuluttajien ja vanhempien ainoaksi keinoksi jää näitä tuotteita julkaistavien kustantamoiden ostoboikotti.

Toimitusjohtaja Helena Hiila
Väestöliitto

Pääsihteeri Eeva Kuuskoski
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kirkkohallituksen perheasiain toimiston johtaja Martti Esko
Kirkkohallitus / Kirkon Perheasiain Keskus

Kasvatuksen ja nuorisotyön johtaja Marja-Leena Toivanen
Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön yksikkö

Pääsihteeri Juha Eskelinen
Pelastakaa Lapset ry

Puheenjohtaja Elina Hermanson
Lapsi 2000 ry

Toiminnanjohtaja Tomi Timperi
Miessakit ry

Puheenjohtaja Pirjo Terho
Suomen Koulu- ja Nuorisolääketieteen Yhdistys

Puheenjohtaja Dan Apter
Suomen Lapsi- ja Nuorisogynekologinen Yhdistys

Puheenjohtaja Jukka Rajantie
Suomen Lastenlääkäriyhdistys

Professori Fredrik Almqvist
Suomen Lastenpsykiatriyhdistys

Puheenjohtaja Dan Apter
Suomen Seksologinen Seura

Opetusneuvos Anna-Ester Liimatainen-Lamberg
Suomen Vanhempainliitto

Lisätietoja:
viestintäpäällikkö Juha Aromaa, (09) 34811580, 040 5802393

EPÄILYS JA RANGAISTUS

MOT 4.3.2002 Matti Virtanen

MOT tutki viime vuonna pedofiilien toimintaa. Internet on mullistanut heidän elämäänsä sekä pahassa että hyvässä. Lapsipornon levitys ja kontaktien välitys on helpottunut. Toisaalta myös terapiaa ja asiallista tietoa löytyy netin kautta niille, jotka haluavat pitää rikollisen taipumuksensa kurissa.

Toimitukseen tuli ohjelman jälkeen vinkkejä, joiden mukaan pedofilia- ja insestiepäilyt ovat johtaneet myös turhiin tutkimuksiin tai jopa oikeusmurhiin. Tapauksiin oli vaikea ottaa kantaa. Joku hyväksikäyttäjä yrittää ehkä puhdistaa mainettaan julkisuuden kautta. Mutta monissa tapauksissa oli yhtäläisyyksiä, jotka viittaavat vakaviin oikeusturvaongelmiin.

Nämä tapaukset liittyvät avioerojen jälkeisiin huolto- ja tapaamisriitoihin. Epäilty on yleensä mies, ja epäilty uhri hänen oma lapsensa. Insestitutkimukset ovat käynnistyneet pienestä vihjauksesta. Tutkimusten päätteeksi on todettu, että hyväksikäyttöä ei voitu todistaa, mutta sitä ei voitu myöskään sulkea pois. Poliisitutkinta ei ole johtanut syytteeseen.

Tämän jälkeen epäilty on kuitenkin saanut rangaistuksen: tapaamisia lasten kanssa on rajoitettu tai ne on lopetettu kokonaan. Rangaistuksen toimeenpanijoina olivat lasten lähivanhempi ja häntä tukevat sosiaaliviranomaiset. Heillä on valta rajoittaa oikeuden vahvistamia tapaamissopimuksia.

Jussi on 45-vuotias virkamies pääkaupunkiseudulta. Hän meni naimisiin 80-luvun puolivälissä, ja avioliitosta syntyi kaksi lasta, nyt 14-vuotias tytär ja 10-vuotias poika.

Jussi: "Olin aina ollut sitä mieltä, että lapsia pitää olla vähintään kaksi, että niillä on seuraa toinen toisistaan…"

Avioliitto alkoi rakoilla pahasti toisen lapsen syntymän jälkeen. Sovintoyritykset epäonnistuivat.

Jussi: "Otin yhteyttä perheneuvolaan, jossa yritin saada tämän asian pehmeästi ratkaistuksi. Perheneuvolakäynteihin ei vaimoni kuitenkaan halunnut osallistua ja ne katkesivat sitten lopulta toisen lapsen vaikeaan ruumiinvammaan, joka sattui äidin ollessa lasten kanssa kotona. Tästä seurasi pitkä, usean kuukauden sairaalahoitojakso, ja tämän jälkeen nämä perheneuvolakäynnit kyseisessä kaupungissa eivät enää lähteneet käyntiin ex-vaimoni vastustuksen takia."

Avioero-oikeudenkäynnissä päädyttiin yhteishuoltoon, ja Jussi sai normaalin käytännön mukaiset viikonlopputapaamiset. Ne sujuivat muutaman vuoden ajan, tosin kangerrellen. Ex-vaimo syytti Jussia muun muassa väkivaltaiseksi juopoksi. Jussilla puolestaan on näyttöä vaimonsa väkivaltaisuudesta.

Jussi: "Muun muassa kaikki päivähoitajat oli yhteishuollosta huolimatta minulle salaisia. Eräskin päivähoitaja sanoi, kun sitten sain tietää, että lapset ovat hänellä, että tuu nyt käymään, että hän näkee minkälainen peto sä oikein oot."

Eräänä syysiltana neljä vuotta sitten Jussi oli palannut raskaalta työmatkalta, ja hän harkitsi samalle päivälle määrätyn lasten tapaamisen jättämistä väliin.

Jussi: "Olin hyvin väsynyt, mutta koska lasten piti tulla luokseni niin hain ne kuitenkin. Tällöin tein pienen virheen: otin alkoholia. Ja tästä ex-vaimoni sai tekosyyn nostaa insestisyytteet. - - Ne olivat kuin rangaistus; että mitään muuta ei voinut enää keksiä. Koska olin ollut väkivaltainen, juoppo, mikä tahansa, ja ne eivät olleet tehonneet. Lapset vieläkin halusivat tulla minun luokseni ja viihtyivät."

Insestisyytös muutti tilanteen. Sosiaaliviranomaiset ottivat yhteyttä.

Jussi: "Tässä vaiheessa halusin luonnollisesti, että nämä tutkitaan, koska mikään ei voi olla miehelle sen kovempi rangaistus kuin syyte lapsen hyväksikäytöstä. Mitä tahansa voi syyttää, mutta se on niin törkeätä, että sellaisen puhuminen tai syyttäminen tuntuu vastenmieliseltä."

Vaimo teki rikosilmoituksen, joka johti syyttämättäjättämispäätökseen. Lapset tutkittiin sairaalassa. Mitään näyttöä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei löytynyt. Oikeuden vahvistama tapaamissopimus oli edelleen voimassa, mutta nyt tapaamisten järjestäminen muuttui todella vaikeaksi.

Jussi: "Sen jälkeen kun oli esitetty insestisyytöksiä, niin tapasin oman oikeusturvani takia ainoastaan valvotuissa olosuhteissa. Tällöin lapset tullessaan äidin ja hänen tukihenkilön kanssa, lapset vastustivat usein tapaamiseen jäämistä, mutta sen jälkeen kun he jäivät, he viihtyivät vaikka kuinka hyvin."

Äiti ilmoitti yhä useammin, että lapset eivät halua tavata isäänsä. Jussin mielestä lasten tahto ei ollut aito, vaan heidät oli käännytetty isäänsä vastaan. Lasten manipulointi paljastui selvästi eräässä tapaamisessa oikeuden määräämän sovittelijan luona.

Jussi: "Sovittelija kuuli lapsia, ja he kertoivat aivan hurjia asioita: isä pedofiilaa, on raivohullu ja niin poispäin. Kysyttäessä, mistä he ovat kuulleet sanan pedofiilaa, lapset sanoi, että sitä käytettiin sairaalan tutkimuksessa. Lopulta sovittelijan ja lasten tapaamisessa tyttö oli sovittelijan kertoman mukaan poistunut itkien ja sanonut useasti "Sanoin kaiken mitä piti, sanoin kaiken mitä piti".

Tämän tapaamisen jälkeen sovittelija teki äidistä lastensuojeluilmoituksen. Sosiaaliviranomaiset eivät kuitenkaan tehneet sen vuoksi mitään.

Vanhemmat ovat käyneet kahteen kertaan oikeutta lasten tapaamisista ja Jussi on voittanut juttunsa korkeinta oikeutta myöten. Tuomioistuinten mukaan lasten haluttomuus tavata isäänsä johtuu äidin toiminnasta.

Jussi vaati tapaamisten täytäntöönpanoa oikeudessa, ja äidille määrättiin 5000 markan uhkasakko. Sillä ei ollut vaikutusta. Jussilla olisi mahdollisuus vaatia maksuun lisää uhkasakkoja tai jopa ulosottomiestä hakemaan nuorempi lapsi luokseen.

Jussi: "Olen miettinyt asiaa, mutta lasten kannalta tämä tuntuu äärimmäisen raskaalta toimenpiteeltä. - - Tällä lasten suhteiden ylläpitämisellä ei ole kuitenkaan sosiaaliviranomaisten mielestä mitään merkitystä."

Keskustelin asiaa hoitaneen johtavan sosiaalityöntekijän kanssa. Hän kieltäytyi kommentoimasta yksittäistapauksia, mutta myönsi että lähivanhempi voi vaikuttaa lapsen mielipiteeseen. Toisen vanhemman eristäminen ei kuitenkaan ole esimerkiksi huostaanoton peruste. Jopa alle kymmenvuotiaan tahtoon on sosiaalityöntekijän mukaan sopeuduttava, jos hän ei halua etävanhempaa tavata.

Riidoissa on aina kaksi osapuolta, joten otin yhteyttä myös Jussin entiseen vaimoon. Hän arveli, että tekeillä on jonkinlainen isä rukka –ohjelma, ja kieltäytyi vastaamasta lasten vieraannuttamista koskeviin kysymyksiin.

Helsinkiläinen mielenterveyshoitaja Leena Muranen on toiminut äitien tukihenkilönä vaikeissa huolto- ja tapaamiskiistoissa. Murasen mielestä tapaamisten vastustamiseen on yleensä hyvä syy. Hän ei ole esimerkiksi koskaan kuullut, että insestiepäily olisi osoittautunut perättömäksi.

Muranen: Minulle ei ole yhtään sellaista tullut ja hyvin mielelläni tutustuisin siihen, jos sellainen on, koska Suomessa on valitettavasti ostettuja ja maksettuja lausuntoja ja koska seksuaalirikollisia on kaikissa yhteiskuntaryhmissä, niin on minun syytä epäillä sellaista päätöstä jossa ei niinkun seksuaalirikosta olisi tapahtunut.

Muranen on ollut myös Jussin ex-vaimon apuna tilanteissa, joissa nuorempaa lasta on kuljetettu sopimuksen mukaiseen tapaamiseen. Jussin mielestä Muranen ja muut tukihenkilöt ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, että lapset ovat vastustaneet tapaamisia.

Jussi: "Nämä oli järjestetty ikään kuin teatteriesitykseksi: lapset istui autossa, tukihenkilöt ympärillään, sanoivat ’ei haluu jäädä isän luokse’. Ja nämä tukihenkilöt ovat eräästä meidän kaikkien hyvin tuntemasta lasten yhdistyksestä. Myöhemmin oikeudenkäynneissä selvisi, että äiti käytti näitä tukihenkiöitä apunaan saadakseen oikeudenkäyntiin todistajia siitä, kuinka lapsi ei halua tapaamiseen jäädä."

Murasella on yhdistys nimeltään Vastuullinen vapaus, joka on saanut avustuksia muun muassa Helsingin kaupungilta. Yhdistyksen palveleva puhelin on tarkoitettu pedofiilien uhreille. Muranen kertoo olevansa yhteistyössä joidenkin muiden järjestöjen kanssa. Lainopillista neuvontaa hän kertoo saaneensa mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsiasiamieheltä Helena Molanderilta.

Molander osallistui 90-luvulla useiden pedofiili- ja insestijuttujen selvittelyyn ja esiintyi paljon julkisuudessa. Muutamaan vuoteen hän ei kuitenkaan ole antanut haastatteluja. Mannerheimin lastensuojeluliiton toiminnanjohtajan Eeva Kuuskoski-Vikatmaan mukaan lapsiasiamiehen toimenkuvaa on muutettu.

Muranen: "Seksuaalirikollisuutta ja pedofiliaa on hurjan paljon, tää on nyt ryöpsähtänyt onneksi kun olemme jaksaneet puhua."

Kysymys Muraselle: Vielä tästä insestin ja hyväksikäytön määritelmästä: mistä sen tietää tai miten se pitäisi määritellä, että missä mennään sopivaisuuden rajan yli? Suomessahan on tämä saunakulttuuri, jossa vanhemmat ja lapset on alasti yhdessä viikottain.

Muranen: Joka on ehkä yksi osasyy tähän. Uskon että ja ainakin seksuaalirikoksia mitä mulle on tapahtunut niin aika usein saunassa. Viimeisin joka tuli niin pikkuinen tyttö sanoi äidilleen saunan eteisessä pippeli kasvaa, pippeli kasvaa, pum. Eli hän luki lorun jolla se paljasti et isä teki näin.

Muranen uskoo asiakkaidensa kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä sellaisenaan, eikä ota yhteyttä epäilyn kohteeseen.

Muranen: "Mä katson, että ensinnäkin aikapula tulee vastaan ja siks toisekseen yleensä seksuaalirikoksen tekijät ovat niin taitavia sanaseppiä, että he kyllä löytävät reittinsä ja sillä lailla he ovat aikalailla joskus sairauden tunnottomia että miksi mä tuhlaisin heittäisin helmiä sioille, sanotaanko näin.

Muranen on laatinut ahkerasti kanteluita monista henkilöistä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä syytettyjen oikeusturvasta ja siten pedofiilien puolella.

Muranen: "Suomessa on huumeissa kuin tässä pedofiliassakin soluttautunut noihin päättäviin elimiin ja kouluttajiin pedofiilimyönteisiä henkilöitä, jotka en tiedä mitä se palvelee, ehkä omaa kärsimystä ehkä omaa kärsimystä tai sitten itse vaan on niin vinksahtanut koulutuksesta huolimatta, että puolustaa pedofiiliä tai että ottaa lakipykälästäkin sen joka puolustaa sitä eikä kirkasotsasesti mieti että missä mennään."



Yksi Murasen kantelujen kohde on Stakesin tulosaluejohtaja Sirpa Taskinen, joka on tutkinut mm. lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsen edun toteutumista erotilanteissa. Taskinen johtaa sosiaali- ja terveysministeriön työryhmää, joka laatii terveydenhuoltoalalle yhtenäisiä ohjeita lasten hyväksikäyttötutkimuksia varten.

Taskinen: "Kun oon tätä nyt 20 vuotta seurannu niin voin sanoa että pätevyyden taso on noussut aivan kohisten, mutta ei sovi kieltää vaikeuksia, ja yks täs on ongelma juuri se, että ne on meillä syystä tai toisesta jääneet sosiaali- ja terveydenhuollon tutkittavaksi joilla ei ole esimerkiksi rikostutkimuskoulutusta."

Lastenpsykiatriassa insestitutkimuksen tekeminen voi kuitenkin kestää jopa puoli vuotta ja tuottaa ympäripyöreän loppulausunnon. Sen jälkeen rikosoikeudellisesti pitävän näytön löytäminen voi olla jo liian myöhäistä. Oikea pedofiili ehtii varmasti hävittää todisteet, syytön ei saa nopeasti tilaisuutta puhdistaa mainettaan.

Taskinen: "Ja nyt poliisi on tehostamassa omaa koulutustaan ja kyllä monissa maissa, esimerkiksi Tanskassahan lähetään siitä että poliisi on heti paikalla mukana näis tutkimuksissa, ja kyllä tää suuntaus näyttäis olevan samanlainen meillä Suomessakin, et todennäkösesti poliisi tulee yhä useammin siinä heti alkuvaiheessa jo mukaan kuvaan."

Pääkaupunkiseudulla asuva Teemu odottaa parhaillaan pääsyä poliisikuulusteluihin. Hänen entinen vaimonsa on tehnyt kolme kuukautta sitten rikosilmoituksen, jossa Teemua epäillään oman lapsensa törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Eron hetkellä viime keväänä vaimo ei vielä syyttänyt Teemua insesti-isäksi. Hän sanoi kuitenkin pitävänsä isän ja tyttären suhdettä liian läheisenä.

Teemu: Alun alkaen eräässä viranomaisdokumentissa on sanottu, että mun ex-vaimoni olisi tuonut ilmi insestiepäilyn. Seuraavassa lauseessa todetaan, että toisaalta toteaa, että mitään insestiä ei voi sanoa tapahtuneen, mutta toteaa isän olevan rakastunut lapseensa – eli alun alkaen tämä lähti erittäin vähästä liikkeelle, pelkästä vihjailusta.

Vaimo ehdotti vihjailujensa jälkeenkin yhteishuoltoa ja lapsen asumisen jakamista tasan viikko-viikko periaatteella. Siihen Teemu ei suostunut, koska hän oli hoitanut lasta enemmän ja piti vaimoaan tasapainottomana. Teemu vaati lasta itselleen ja äidille tapaamisoikeuksia sopimuksen mukaan.

Huollosta ei päästy sopuun. Pian sen jälkeen sosiaaliviranomaiset tekivät insestitutkimuspyynnön, ja juttu siirtyi keskussairaalaan tutkittavaksi. Myös vaimon sukulaiset olivat puuttuneet asiaan.

Teemu: "Siinä oli mukana myöskin nämä ex-vaimon sukulaisten esittämät valheelliset väittämät, jotka perustuivat heidän erittäin vähään minun ja lapsen näkemiseen. Tyypillisesti kerran pari vuodessa ainoastaan olimme tavanneet heitä, eli erittäin vähäisen tuntemuksen perusteella he lähtivät tässä erotilanteessa oleman mukamas erittäin huolestuneita lapsesta."

Teemu on tehnyt vaimon sukulaisia vastaan rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja tutkintapyynnön viranomaisten harhauttamisesta. Hänellä on todisteita, joiden mukaan sukulaiset olivat vääristelleet asioita saadakseen isän ja tyttären suhteen näyttämään rikolliselta.

Insestitutkimusten aikana Teemu on saanut tipoittain tietoa tyttärensä puheista ja käytöksestä. Sairaalasta on ilmoitettu, että lapsen käytös on ollut seksualisoitunutta. Teemun ja tyttären tapaamisia on rajoitettu ja ne on määrätty valvotuiksi. Neljän kuukauden aikana hän on saanut tavata lasta kaksi kertaa.

Teemu: "Lapsi on sanonut niistä tutkimuksista jälkikäteen, että hän ei jaksa enää niitä pyllyjuttuja puhua. - - Minua yllättää se, että siellä on tosiaan näitä alapään asioita, käsittääkseni pyllyasioita kysytty kovasti paljon lapselta ja myöskin lapsi on sanonut, että täällä keskussairaalassa ei uskota mitä hän sanoo. Se tuntuu kovasti oudolta, että jos lapselle jää tällainen käsitys, että hänen sanomistaan asioista, ilmeisesti niihin on palattu uudestaan ja uudestaan aikaansaaden sitten näiden asioiden korostumisen hänen mielessään."

Teemu on toivonut, että äidin tekemän rikosilmoitusten tutkinta olisi käynnistynyt nopeasti. Poliisi on kuitenkin ilmoittanut odottavansa sairaalan loppuraporttia. Sen valmistuminen on toistuvasti lykkääntynyt.

Teemu: Tuntuu siltä ettei oikeusturvaa tänä päivänä ole Suomessa. Siinä vaiheessa jos tällaiset väittämät otetaan esille niin isä on aika heikoilla, tosi heikoilla siinä vaiheessa. - - Mä olen jokaisessa vaiheessa pyrkinyt edistämään nopeaa lapsen tutkimista. Mun puolella on totuus, ja mä haluan joka vaiheessa edistää tutkimusten eteenpäinmenoa.

Teemun ex-vaimo vahvistaa puhelinhaastattelussa, että hän ei epäillyt miestään insestistä ennen kuin hänen sukulaisensa olivat kiinnittäneet asiaan huomiota. Asian myöhempiä vaiheita hän ei halua kommentoida, koska tutkimukset ovat kesken.

Insestiepäilyjen määristä ei ole virallista tilastoa, mutta ne ovat ilmeisesti kasvussa. Taustalla on avioerojen ja etenkin vaikeiden huoltoriitojen yleistyminen. Täytäntöönpano-oikeudenkäyntien määrä on kasvanut neljässä vuodessa 150:stä 250:een. Niistä noin puolet ratkeaa sovittelussa, mutta yli sadassa tapauksessa vuosittain määrätään uhkasakkoja tai noutopäätöksiä. Näihin liittyy usein insestisyytöksiä.

Taskinen: "Noin 150 epäilyä esitetään vuodessa erotilanteessa, ja tietysti osa näistä on varmasti oikeutettujakin syytöksiä, mutta näihin erotilanteisiin liittyy usein se että niissä ollaan tavattoman tarkkana et erottaa juuri tän syytöksen ja sit sen riidan toisistaan. Et neljäsosa näistä erotilanteissa esitetyistä väitteistä on sellasia jotka niinku suoraan voidaan osoittaa että ne on perättömiä. Mut et tietysti se kolme neljäsosaa niin ne voivat olla ihan vakavaa aihetta."

Täydellistä syyttömyyttä ei kukaan insestistä epäilty voi todistaa, ellei sitten ole muuttanut pysyvästi ulkomaille ennen lapsensa syntymää. Siksi insestiepäily on niin voimakas ase. Aina jää jonkin verrran epävarmuutta.

Kysymys Teemulle: Onko sinulla mitään keinoa todistaa meille nyt, että näissä epäilyissä ei ollutkaan mitään?

Teemu: Kuka pystyy todistamaan täysin aukottomasti asiaa ellei ole nauhoittanut omaa elämäänsä kokonaisuudessaan, jotka nauhat voisi altistaa jälkikäteen tarkastettaviksi. Se on aika mahdotonta todistaa sitä täysin, sataprosenttisen varmasti. Ja tämä tilanne on täysin hullu siinä mielessä että muulla on useita todisteluja jotka puoltavat sitä, että mitään syytä epäillä ei ole. Mutta siitä huolimatta nämä väittämät tosiaan ovat olemassa ja tulevat olemaan pitkiä aikoja, ehkä aina.

Eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa asuva akateeminen toimihenkilö Oskari lähetti tietoja omasta tapauksestaan. Hän ei halunnut tulla haastateltavaksi, mutta antoi luvan käsitellä tapaustaan ilman nimiä.

Oskari erosi vaimostaan muutama vuosi sitten. Pariskunnan kaksi lasta jäivät asumaan äitinsä luokse, mutta Oskari vaati itselleen tavanomaista laajempia tapaamisoikeuksia. Tässä vaiheessa ex-vaimo toi oikeuteen lääkärintodistuksen, jossa väitettiin isän syyllistyneen vanhemman tyttärensä seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Todistuksen kirjoitti jyväskyläläinen lastenlääkäri Ritva Salunen. Odotushuoneen seinällä on Jumalan kymmenen käskyä sekä Kodin Kuvalehden kunniakirja: Suomen paras lääkäri.

Ritva Salunen on saanut viime vuosina Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta kolme huomautusta virheellisesti tehdyistä lääkärinlausunnoista. Yksi niistä tuli juuri Oskarin tapauksessa.

Kysymys Saluselle: Tehän olette saanut terveydenhuollon oikeudenturvakeskukselta huomautuksia näistä tekemistänne hyväksikäyttötutkimuksista?

Salunen: En ole saanut.

Kysymys: Ette ole saanut?

Salunen: En ole saanut, että minähän olen ollut siis hoitava lääkäri, jossa perhe on ollut, ja nimenomaan äiti, useinhan niissä joudutaan siis perhe hajoaa näissä tilanteissa niin on pyrkinyt sitten oikeuksiansa huolehtimaan ja kokenut epäinhimillistä kohtelua ja tehnyt valituksen jostakin muusta oikeusturvakeskukselle…

Tässä on kopiot Salusen huomautuksista. Kaksi niistä on vakavia. Niissä sanotaan muun muassa, että Salunen on toiminut ammattia harjoittaessaan virheellisesti, hänen lääketieteelliset selvittelynsä eivät ole asianmukaisia ja oikein suoritettuja, hän ei ole toiminut puolueettomana asiantuntijana vaan esittänyt lausunnoissaan arvioita toisen käden tietojen perusteella.

Myös Salunen edustaa sitä käsitystä, että insesti on hyvin yleistä.

Salunen: "No meillä on tietenkin Stakesin tekemät tilastot, jotka nyt kuitenkin 90-luvulta on tehty, että tytöistä noin 8 % kokee insestin ja pojat harvemmin, joka on luokkaa 4-6 %, että se on kuitenkin tuota aika iso määrä jos sen laskee sadoissa ne lapset jotka joutuu tämmösen kokemuksen…"

Salusen mainitsema kahdeksan prosenttia sisältää kuitenkin kaiken seksuaalisen hyväksikäytön, johon useimmiten syyllisiä ovat tyttöjen omat poikaystävät. Biologisen isän tekemää hyväksikäyttöä ilmoittaa Stakesin tutkimuksen mukaan kokeneensa 0,2 prosenttia tytöistä.

Oskarin tapauksessa Salusen lausunto vaikutti ratkaisevasti siihen, että isä ei ole saanut tavata lapsiaan ilman valvojaa yli neljään vuoteen. Oskari ihmettelee sitä, että hän saa tavata muita lapsia täysin rajoittamatta, mutta omlle lapsilleen hän on muka jotenkin vaarallinen.

Salunen on kansalaisjärjestö Lapsille oikeudet ry:n puheenjohtaja. Sääntöjensä mukaan yhdistys ajaa lasten ihmisoikeuksien toteutumista yhteiskunnassa muun muassa edistämällä lasten oikeutta tavata ja pitää yllä yhteyttä vanhempiinsa.

Salusen yhdistys on tehnyt useita kanteluja mm. Tampereen poliisilaitoksen, syyttäjänviraston ja yliopistollisen sairaalan toiminnasta. Hänen mukaansa Tampereella on järjestäytynyttä pedofiili- ja saatananpalvontatoimintaa.

Salunen: "On parin lapsen kohdalta, he kertovat hyvin järkyttävää, järkyttäviä asioita joissa, ne on niin pöyristyttäviä asioita, he kertovat että heidät viedään johonkin luolaan, tai sellaseen paikkaan ja siellä on tätä, he eivät osaa sanoa edes, vieraskielisiä lapsia, ja tuota sitten kaikennäkösiä pahoinpitelyjä, onko se sitten videon kautta tai jonkun muun kautta, sitä heidän kertomansa mukaan ne ovat eläviä lapsia ja ..

Kysymys: Onko tämmönen tarina teidän mielestänne uskottava?

Salunen: No Tampereella tämän perusteella, siis mä melkein uskon ihan kaikki mitä sieltä, pieni lapsi ei voi kertoa 2-vuotias tai 3-vuotias 4-vuotias, ei voi kertoa jos ei se ole hänen kokemuspiirissään ollut sellaisia asioita ja sen vuoksi sillä täytyy olla äärimmäisen valpas tämä uusi poliisipäällikkö että hän viipymättä ryhtyy tutkimaan sellaiset paikat…"

Tampereen poliisilaitos koettanut selvittää epäilyjä saatananpalvoja-pedofiilien toiminnasta, mutta näyttöä ei ole löytynyt. Ritva Salunen on poliisille tuttu hahmo.

Laasanen: "Joissakin tapauksissa tällainen kansalaisaktivismi, se poikii näitä ilmoituksia niin paljon että se aiheuttaa sitten jo kohtuuttoman paljonkin viranomaistahoilla töitä ja vaivaa sen selvittämiseksi että onko jotain tapahtunut ja voidaanko sitten jotain tutkinnallisin keinoin tehdä asialle. - - Näissä asioissa on ollut paljonkin sellaista, että sieltä mitään todellista ole löytynyt."

Oskari yrittää nyt saada käräjäoikeudesta muutoksen nöyryyttäviin tapaamisjärjestelyihinsä. Hän toivoo, että lasten äitikin olisi neljän vuoden valvottujen tapaamisten jälkeen valmis uskomaan, että lapset voi jättää isälle viikonlopuksi ilman valvontaa.

Jussi sen sijaan on todennut kaikki keinot tehottomiksi. Oikeus on hänen puolellaan, mutta se ei merkitse mitään.

Jussi: "Olen menettänyt jo toivoni tavata ikinä lapsia".

Kysymys Muraselle: "Mitään oikeusturvaongelmaa ette näe siinä, että vapautettu, epäilystä vapautettu henkilö menettää lapsensa?"

Muranen: "No jos hän menettää lapsensa hän on varmaan sen ansainnut. Hän on varmasti sen ansainnut koska eihän hän muuten menettäisi."