Poikaystäväni antoi eilen ymmärtää, että
meillä on ongelma ja se ongelma olen minä.
Epävarmuuteeni. Olen yrittänyt muuttua, mutta
se ei ole niin helppoa.
Poikaystäväni on se joka pyytää ulos,
koskettaa, aloittaa seksin... Tunnen olevani
ensimmäistä kertaa suhteessa, josta voi
todella tulla jotain, mutt mistä ihmeestä
käyttäytymiseni johtuu. Olen muuten
itsevarma, mutta kun mennään tunne
puolelle, en olekaan oma itseni.
Ehkä entiset suhteeni ovat jättäneet arpia,
mutta pakkohan niistä on yli päästä. Olemme
seurustelleet jo lähes puoli vuotta ja
puhumme avoimesti asioista, mutta en vaan
ymmärrä itseäni.
Ymmärtääkö joku muu?
meillä on ongelma ja se ongelma olen minä.
Epävarmuuteeni. Olen yrittänyt muuttua, mutta
se ei ole niin helppoa.
Poikaystäväni on se joka pyytää ulos,
koskettaa, aloittaa seksin... Tunnen olevani
ensimmäistä kertaa suhteessa, josta voi
todella tulla jotain, mutt mistä ihmeestä
käyttäytymiseni johtuu. Olen muuten
itsevarma, mutta kun mennään tunne
puolelle, en olekaan oma itseni.
Ehkä entiset suhteeni ovat jättäneet arpia,
mutta pakkohan niistä on yli päästä. Olemme
seurustelleet jo lähes puoli vuotta ja
puhumme avoimesti asioista, mutta en vaan
ymmärrä itseäni.
Ymmärtääkö joku muu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olen kuullut muilta kommentteja, että jos
toinen on sielun pari, niin kaikki sujuu
leikiten.
Itse olen erimieltä: jos oikeesti välittää
toisesta ihmisestä, mukana kulkee ainakin jossain
taka-alalla myös menettämisen pelko, kun vanhojen
epäonnistuneitten juttujen painolasti jäytää
takaraivossa.
Ole -kasvojen menettämisen uhallakin- avoin ja
näytä reilusti mitä tunnet ja haluat, silloin ei
ainakaan tarvitse miettiä jälkikäteen, että
mitäpä jos olisin tehnyt toisin...
että vain sinä olet syy jos kysymyksessä on
Teidän ongelma?Kyllä siihen tähän asti on
molemmat tarvittu!
Ja olettaako sun kaveri,että epävarmuutta
poistetaan arvostelulla?
Pidä varasi tai kohta kaikki asiat on sun
vikaa.Älä yritä muuttua sentakia kun toinen
tykkää niin ja näin.