Mitä tapahtuu kuolleille rakkaillemme?
”RAKKAAN ihmisen kuolema tuottaa kärsimystä, koska kuolemassa toinen menetetään täysin käsittämättömään tyhjyyteen.” Näin sanoi poika, jolta kuoli isä ja pian sen jälkeen äiti. Tuska ja syvä menetyksen tunne olivat hänestä ”musertavia”. Kenties sinäkin olet kärsinyt samoin. Olet ehkä pohtinut, missä omaisesi ja ystäväsi ovat. Näetkö heitä enää koskaan?
2 Surevat vanhemmat ovat joskus kuulleet sanottavan: ”Jumala poimii kauneimmat kukat itselleen taivaaseen.” Onko se totta? Ovatko kuolleet omaisemme menneet henkimaailmaan? Ovatko he paikassa, jota jotkut sanovat nirvanaksi ja jota kuvaillaan kaikesta tuskasta ja halusta vapaana olemisen autuaaksi tilaksi? Ovatko rakkaamme astuneet paratiisin portista kuolemattomaan elämään? Vai syökseekö kuolema ne, jotka ovat rikkoneet Jumalaa vastaan, loputtomaan piinaan, kuten toiset väittävät? Voivatko kuolleet vaikuttaa elämäämme? Saadaksemme totuudenmukaiset vastaukset näihin kysymyksiin meidän on käännyttävä Jumalan sanan, Raamatun, puoleen.
MIKÄ ON IHMISISSÄ OLEVA ”HENKI”?
3 Muinaisten kreikkalaisten filosofien Sokrateen ja Platonin mukaan miehen ja naisen sisällä täytyy olla jotakin luonnostaan kuolematonta — sielu, joka jää kuollessa eloon eikä koskaan todella kuole. Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa uskovat nykyään näin. Tällainen käsitys synnyttää usein yhtä paljon pelkoa kuolleita kohtaan kuin huolta heidän hyvinvoinnistaan. Raamatussa opetetaan kuolleista jotakin aivan muuta.
4 Miettiessämme kuolleiden tilaa meidän on muistettava, että ensimmäisellä isällämme, Aadamilla, ei ollut sielua. Hän oli sielu. Jumala suoritti kunnioittavaa pelkoa herättävän luomisteon muodostaessaan ihmisen — sielun — maan perusaineksista ja puhaltaessaan häneen sitten ”elämän henkäyksen”. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä kerrotaan: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Hengitys piti yllä Aadamin elämää. Mutta pannessaan elämän henkäyksen Aadamiin Jumala ei ainoastaan puhaltanut ilmaa ihmisen keuhkoihin. Raamatussa puhutaan ”elämän voimasta”, joka vaikuttaa maan elollisissa (1. Mooseksen kirja 7:22).
5 Mikä ”elämän voima” on? Se on se tärkeä elämän kipinä, jonka Jumala pani Aadamin elottomaan ruumiiseen. Hengitys piti sitten yllä tätä voimaa. Entä mikä on se ”henki”, johon viitataan psalmissa 146:4? Tuossa jakeessa sanotaan sellaisesta, joka kuolee: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” Käyttäessään sanaa ”henki” tällä tavalla raamatunkirjoittajat eivät ajatelleet jotain ruumiista erkaantunutta sielua, joka jatkaa elämistä ruumiin kuoltua.
6 ”Henki”, joka lähtee ihmisistä kuolemassa, on Luojastamme lähtöisin oleva elämänvoima (Psalmit 36:9; Apostolien teot 17:28). Tällä elämänvoimalla ei ole mitään sen luomuksen tunnuspiirteitä, jota se pitää elossa, samoin kuin sähkö ei omaksu sen laitteen piirteitä, jolle se antaa voimaa. Kun joku kuolee, henki (elämänvoima) lakkaa pitämästä elimistön soluja elossa, paljolti samalla tavoin kuin valo sammuu, kun sähkö katkaistaan. Kun elämänvoima lakkaa pitämästä yllä ihmisen elimistöä, ihminen — sielu — kuolee. (Psalmit 104:29; Saarnaaja 12:1, 7.)
”TOMUUN SINÄ PALAAT”
7 Jehova selitti selvästi, mitä kuolema merkitsisi syntiä tehneelle Aadamille. Jumala sanoi: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Mihin Aadam palaisi? Maahan, tomuun, josta hänet oli luotu. Kuolemassa Aadam yksinkertaisesti lakkaisi olemasta!
8 Tässä suhteessa ihmisen kuolema ei eroa eläinten kuolemasta. Nekin ovat sieluja, ja sama henki eli elämänvoima pitää niitä toiminnassa (1. Mooseksen kirja 1:24). Viisas mies Salomo sanoo Saarnaajan 3:19, 20:ssä: ”Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei [kuolemassa] ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden – –. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” Ihminen oli eläimiä ylempi siinä, että hänet luotiin Jumalan kuvaksi, heijastamaan Jehovan ominaisuuksia (1. Mooseksen kirja 1:26, 27). Mutta kuolemassa niin ihmiset kuin eläimetkin palaavat tomuun.
9 Salomo selitti edelleen kuoleman merkitystä sanoessaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” Kuolleet eivät siis tiedä kerrassaan mitään. Tämän vuoksi Salomo kehotti: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.) Mihin kuolleet menevät? Šeoliin (hepreaksi še’ōl′), ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Kuolleet omaisemme ja ystävämme eivät tiedä mitään. He eivät kärsi eivätkä voi vaikuttaa meihin millään tavoin.
10 Onko väistämätöntä, että me kaikki ja rakkaamme elämme vain muutamia vuosia ja sitten olemassaolomme päättyy lopullisesti? Ei Raamatun mukaan. Aadamin kapinan aikoihin Jehova Jumala pani heti alulle järjestelyt kumotakseen ihmisen synnin hirvittävät vaikutukset. Kuolema ei kuulunut Jumalan tarkoitukseen ihmiskunnan suhteen (Hesekiel 33:11; 2. Pietarin kirje 3:9). Meidän tai rakkaittemme kuoleman ei siksi tarvitse olla lopullinen.
”VAIPUNUT UNEEN”
11 Jehovan tarkoitus on pelastaa meidät ja kuolleet rakkaamme Aadamilta peritystä kuolemasta. Siksi Jumalan sanassa sanotaan kuolleiden olevan unessa. Esimerkiksi kun Jeesus Kristus sai tietää ystävänsä Lasaruksen kuolleen, Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Koska opetuslapset eivät heti tajunneet näiden sanojen merkitystä, Jeesus sanoi selvästi: ”Lasarus on kuollut.” (Johannes 11:11, 14.) Sitten Jeesus meni Betanian kaupunkiin, jossa Lasaruksen sisaret Martta ja Maria surivat veljensä kuolemaa. Kun Jeesus sanoi Martalle: ”Veljesi tulee nousemaan ylös”, Martta ilmaisi uskovansa Jumalan tarkoitukseen kumota kuoleman vaikutukset ihmisperheeseen. Hän sanoi: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” (Johannes 11:23, 24.)
12 Martta ei sanonut mitään kuolemattomasta sielusta, joka eläisi muualla kuoleman jälkeen. Hän ei uskonut, että Lasarus oli jo mennyt jonnekin henkimaailmaan jatkamaan olemassaoloaan. Martta uskoi suurenmoiseen toivoon saada ylösnousemus kuolleista. Hän ei ymmärtänyt niin, että jokin kuolematon sielu olisi lähtenyt Lasaruksen ruumiista, vaan että hänen kuollut veljensä oli lakannut olemasta. Tilanteen korjaisi se, että hänen veljensä saisi ylösnousemuksen.
13 Jeesus Kristus on se, jonka Jehova Jumala on valtuuttanut lunastamaan ihmiskunnan (Hoosea 13:14). Siksi Jeesus vastasi Martan sanoihin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.) Jeesus osoitti saaneensa Jumalalta tässä suhteessa vallan, kun hän meni neljä päivää kuolleena olleen Lasaruksen haudalle ja palautti hänet eloon (Johannes 11:38–44). Kuvittelehan niiden iloa, jotka näkivät tällä tai muilla kerroilla Jeesuksen Kristuksen herättävän jonkun kuolleista! (Markus 5:35–42; Luukas 7:12–16.)
14 Pysähdyhän hetkeksi pohtimaan seuraavaa: Ketään ei tarvitsisi herättää kuolleista eli palauttaa takaisin henkiin, jos kuolematon sielu säilyisi kuolemasta elossa. Oikeastaan ei olisi lainkaan huomaavaista herättää jotakuta Lasaruksen kaltaista takaisin epätäydelliseen elämään maan päälle, jos hän olisi jo siirtynyt nauttimaan suurenmoisesta taivaallisesta palkinnosta. Todellisuudessa Raamatussa ei ole kertaakaan ilmausta ”kuolematon sielu”. Sen sijaan siinä sanotaan, että syntiä tekevä ihmissielu todella kuolee (Hesekiel 18:4, 20). Raamatun mukaan todellinen keino vapautua kuolemasta on siis ylösnousemus.
”KAIKKI MUISTOHAUDOISSA OLEVAT”
15 Jeesuksen opetuslapset käyttivät ”ylösnousemuksesta” sanaa, joka merkitsee kirjaimellisesti ’ylös nousemista’ tai ’pystyyn nousemista’. Se on ikään kuin nousemista ylös elottomasta kuolemantilasta, nousemista ihmiskunnan yhteisestä haudasta. Jehova Jumala pystyy helposti herättämään ihmisen kuolleista. Miksi? Koska Jehova on elämän Alkuunpanija. Ihmiset voivat nykyään tallentaa miesten ja naisten ääntä ja kuvia videonauhalle ja katsoa näitä nauhoituksia noiden ihmisten kuoleman jälkeen. Varmasti kaikkivaltias Luojamme voi niin ollen tallentaa muistiinsa ketä tahansa yksilöä koskevat yksityiskohdat ja herättää saman ihmisen kuolleista antamalla hänelle uudelleenmuodostetun ruumiin.
16 Jeesus Kristus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.) Kaikki Jehovan muistissa olevat herätetään kuolleista, ja heille opetetaan hänen teitään. Niille, jotka toimivat sopusoinnussa Jumalan tuntemuksen kanssa, tämä osoittautuu elämän ylösnousemukseksi. Mutta se osoittautuu langettavan tuomion ylösnousemukseksi niille, jotka hylkäävät Jumalan opetukset ja hallinnon.
17 Luonnollisesti ne, jotka ovat vaeltaneet vanhurskaasti Jehovan palvelijoina, saavat ylösnousemuksen. Juuri ylösnousemustoivo vahvisti monia kohtaamaan kuoleman silloinkin, kun heitä vainottiin väkivaltaisesti. He tiesivät, että Jumala saattoi palauttaa heidät eloon. (Matteus 10:28.) Mutta miljoonat ihmiset ovat kuolleet osoittamatta, mukautuisivatko he Jumalan vanhurskaisiin normeihin. Heidätkin herätetään kuolleista. Apostoli Paavali, joka luotti siihen, että Jehova toteuttaa tarkoituksensa tässä asiassa, sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.)
18 Apostoli Johannes sai sykähdyttävän näyn kuolleista herätetyistä, jotka seisoivat Jumalan valtaistuimen edessä. Sitten Johannes kirjoitti: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan. Ja kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” (Ilmestys 20:12–14.) Ajattele! Kaikki Jumalan muistissa olevat kuolleet voivat odottaa vapautuvansa Haadeksesta (kreikaksi hai′dēs [lue: haadees]) eli Šeolista, ihmiskunnan yhteisestä haudasta (Psalmit 16:10; Apostolien teot 2:31). He saavat tilaisuuden osoittaa teoillaan, palvelevatko he Jumalaa. Sitten ”kuolema ja Haades” heitetään ”tulijärveen”, joka on sanan ”Gehenna” tavoin täydellisen tuhon vertauskuva (Luukas 12:5). Ihmiskunnan yhteinen hauta on tyhjennetty ja lakkaa olemasta, kun ylösnousemus on täysin toteutettu. Miten lohdullista onkaan saada selville Raamatusta, että Jumala ei kiduta ketään! (Jeremia 7:30, 31.)
MINNE KUOLLEET HERÄTETÄÄN?
19 Rajallinen joukko miehiä ja naisia herätetään taivaalliseen elämään. Kuninkaina ja pappeina he yhdessä Jeesuksen kanssa tekevät tyhjäksi sen kuoleman kaikki vaikutukset, jonka ihmiskunta on perinyt ensimmäiseltä ihmiseltä, Aadamilta (Roomalaisille 5:12; Ilmestys 5:9, 10). Kuinka monta ihmistä Jumala ottaa taivaaseen hallitsemaan Kristuksen kanssa? Raamatun mukaan vain 144 000. (Ilmestys 7:4; 14:1.) Jehova antaa jokaiselle tällaisen ylösnousemuksen saavalle henkiruumiin, niin että he voivat elää taivaassa (1. Korinttilaisille 15:35, 38, 42–45; 1. Pietarin kirje 3:18).
20 Suuri enemmistö kuolleista herätetään paratiisimaahan (Psalmit 37:11, 29; Matteus 6:10). Se, että jotkut herätetään taivaaseen, johtuu osittain siitä, että näin voidaan toteuttaa Jumalan tarkoitus maan suhteen. Jeesus Kristus ja nuo taivaassa olevat 144 000 saattavat tottelevaisen ihmiskunnan vähitellen takaisin siihen täydellisyyteen, jonka ensimmäiset vanhempamme hylkäsivät. Tämä koskee myös ylösnousseita, kuten Jeesus osoitti sanoessaan vieressään paalussa olevalle kuolevalle miehelle: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:42, 43.)
21 Paratiisimaassa kuolema, joka tuottaa nykyään niin paljon turhuutta, poistetaan (Roomalaisille 8:19–21). Profeetta Jesaja julisti, että Jehova Jumala ”nielee kuoleman iäksi” (Jesaja 25:8). Apostoli Johannekselle annettiin näky ajasta, jolloin tottelevainen ihmiskunta vapautuu kivusta ja kuolemasta. Tosiaankin ”Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:1–4.)
22 Raamatun selkeät opetukset poistavat kuolleiden tilaa koskevan epätietoisuuden. Raamatussa sanotaan selvästi, että kuolema on ”viimeinen vihollinen”, joka tuhotaan (1. Korinttilaisille 15:26). Ylösnousemustoivon tietäminen vahvistaa ja lohduttaa meitä suuresti! Voimme olla hyvin iloisia myös siitä, että Jumalan muistissa olevat kuolleet rakkaamme herätetään kuoleman unesta nauttimaan kaikesta siitä hyvästä, mitä hänellä on varattuna niille, jotka rakastavat häntä! (Psalmit 145:16.) Nuo siunaukset toteutuvat Jumalan valtakunnan välityksellä. Mutta milloin sen piti alkaa hallita? Otetaanpa siitä selvää
”RAKKAAN ihmisen kuolema tuottaa kärsimystä, koska kuolemassa toinen menetetään täysin käsittämättömään tyhjyyteen.” Näin sanoi poika, jolta kuoli isä ja pian sen jälkeen äiti. Tuska ja syvä menetyksen tunne olivat hänestä ”musertavia”. Kenties sinäkin olet kärsinyt samoin. Olet ehkä pohtinut, missä omaisesi ja ystäväsi ovat. Näetkö heitä enää koskaan?
2 Surevat vanhemmat ovat joskus kuulleet sanottavan: ”Jumala poimii kauneimmat kukat itselleen taivaaseen.” Onko se totta? Ovatko kuolleet omaisemme menneet henkimaailmaan? Ovatko he paikassa, jota jotkut sanovat nirvanaksi ja jota kuvaillaan kaikesta tuskasta ja halusta vapaana olemisen autuaaksi tilaksi? Ovatko rakkaamme astuneet paratiisin portista kuolemattomaan elämään? Vai syökseekö kuolema ne, jotka ovat rikkoneet Jumalaa vastaan, loputtomaan piinaan, kuten toiset väittävät? Voivatko kuolleet vaikuttaa elämäämme? Saadaksemme totuudenmukaiset vastaukset näihin kysymyksiin meidän on käännyttävä Jumalan sanan, Raamatun, puoleen.
MIKÄ ON IHMISISSÄ OLEVA ”HENKI”?
3 Muinaisten kreikkalaisten filosofien Sokrateen ja Platonin mukaan miehen ja naisen sisällä täytyy olla jotakin luonnostaan kuolematonta — sielu, joka jää kuollessa eloon eikä koskaan todella kuole. Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa uskovat nykyään näin. Tällainen käsitys synnyttää usein yhtä paljon pelkoa kuolleita kohtaan kuin huolta heidän hyvinvoinnistaan. Raamatussa opetetaan kuolleista jotakin aivan muuta.
4 Miettiessämme kuolleiden tilaa meidän on muistettava, että ensimmäisellä isällämme, Aadamilla, ei ollut sielua. Hän oli sielu. Jumala suoritti kunnioittavaa pelkoa herättävän luomisteon muodostaessaan ihmisen — sielun — maan perusaineksista ja puhaltaessaan häneen sitten ”elämän henkäyksen”. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä kerrotaan: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Hengitys piti yllä Aadamin elämää. Mutta pannessaan elämän henkäyksen Aadamiin Jumala ei ainoastaan puhaltanut ilmaa ihmisen keuhkoihin. Raamatussa puhutaan ”elämän voimasta”, joka vaikuttaa maan elollisissa (1. Mooseksen kirja 7:22).
5 Mikä ”elämän voima” on? Se on se tärkeä elämän kipinä, jonka Jumala pani Aadamin elottomaan ruumiiseen. Hengitys piti sitten yllä tätä voimaa. Entä mikä on se ”henki”, johon viitataan psalmissa 146:4? Tuossa jakeessa sanotaan sellaisesta, joka kuolee: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” Käyttäessään sanaa ”henki” tällä tavalla raamatunkirjoittajat eivät ajatelleet jotain ruumiista erkaantunutta sielua, joka jatkaa elämistä ruumiin kuoltua.
6 ”Henki”, joka lähtee ihmisistä kuolemassa, on Luojastamme lähtöisin oleva elämänvoima (Psalmit 36:9; Apostolien teot 17:28). Tällä elämänvoimalla ei ole mitään sen luomuksen tunnuspiirteitä, jota se pitää elossa, samoin kuin sähkö ei omaksu sen laitteen piirteitä, jolle se antaa voimaa. Kun joku kuolee, henki (elämänvoima) lakkaa pitämästä elimistön soluja elossa, paljolti samalla tavoin kuin valo sammuu, kun sähkö katkaistaan. Kun elämänvoima lakkaa pitämästä yllä ihmisen elimistöä, ihminen — sielu — kuolee. (Psalmit 104:29; Saarnaaja 12:1, 7.)
”TOMUUN SINÄ PALAAT”
7 Jehova selitti selvästi, mitä kuolema merkitsisi syntiä tehneelle Aadamille. Jumala sanoi: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Mihin Aadam palaisi? Maahan, tomuun, josta hänet oli luotu. Kuolemassa Aadam yksinkertaisesti lakkaisi olemasta!
8 Tässä suhteessa ihmisen kuolema ei eroa eläinten kuolemasta. Nekin ovat sieluja, ja sama henki eli elämänvoima pitää niitä toiminnassa (1. Mooseksen kirja 1:24). Viisas mies Salomo sanoo Saarnaajan 3:19, 20:ssä: ”Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei [kuolemassa] ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden – –. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” Ihminen oli eläimiä ylempi siinä, että hänet luotiin Jumalan kuvaksi, heijastamaan Jehovan ominaisuuksia (1. Mooseksen kirja 1:26, 27). Mutta kuolemassa niin ihmiset kuin eläimetkin palaavat tomuun.
9 Salomo selitti edelleen kuoleman merkitystä sanoessaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” Kuolleet eivät siis tiedä kerrassaan mitään. Tämän vuoksi Salomo kehotti: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.) Mihin kuolleet menevät? Šeoliin (hepreaksi še’ōl′), ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Kuolleet omaisemme ja ystävämme eivät tiedä mitään. He eivät kärsi eivätkä voi vaikuttaa meihin millään tavoin.
10 Onko väistämätöntä, että me kaikki ja rakkaamme elämme vain muutamia vuosia ja sitten olemassaolomme päättyy lopullisesti? Ei Raamatun mukaan. Aadamin kapinan aikoihin Jehova Jumala pani heti alulle järjestelyt kumotakseen ihmisen synnin hirvittävät vaikutukset. Kuolema ei kuulunut Jumalan tarkoitukseen ihmiskunnan suhteen (Hesekiel 33:11; 2. Pietarin kirje 3:9). Meidän tai rakkaittemme kuoleman ei siksi tarvitse olla lopullinen.
”VAIPUNUT UNEEN”
11 Jehovan tarkoitus on pelastaa meidät ja kuolleet rakkaamme Aadamilta peritystä kuolemasta. Siksi Jumalan sanassa sanotaan kuolleiden olevan unessa. Esimerkiksi kun Jeesus Kristus sai tietää ystävänsä Lasaruksen kuolleen, Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Koska opetuslapset eivät heti tajunneet näiden sanojen merkitystä, Jeesus sanoi selvästi: ”Lasarus on kuollut.” (Johannes 11:11, 14.) Sitten Jeesus meni Betanian kaupunkiin, jossa Lasaruksen sisaret Martta ja Maria surivat veljensä kuolemaa. Kun Jeesus sanoi Martalle: ”Veljesi tulee nousemaan ylös”, Martta ilmaisi uskovansa Jumalan tarkoitukseen kumota kuoleman vaikutukset ihmisperheeseen. Hän sanoi: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” (Johannes 11:23, 24.)
12 Martta ei sanonut mitään kuolemattomasta sielusta, joka eläisi muualla kuoleman jälkeen. Hän ei uskonut, että Lasarus oli jo mennyt jonnekin henkimaailmaan jatkamaan olemassaoloaan. Martta uskoi suurenmoiseen toivoon saada ylösnousemus kuolleista. Hän ei ymmärtänyt niin, että jokin kuolematon sielu olisi lähtenyt Lasaruksen ruumiista, vaan että hänen kuollut veljensä oli lakannut olemasta. Tilanteen korjaisi se, että hänen veljensä saisi ylösnousemuksen.
13 Jeesus Kristus on se, jonka Jehova Jumala on valtuuttanut lunastamaan ihmiskunnan (Hoosea 13:14). Siksi Jeesus vastasi Martan sanoihin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.) Jeesus osoitti saaneensa Jumalalta tässä suhteessa vallan, kun hän meni neljä päivää kuolleena olleen Lasaruksen haudalle ja palautti hänet eloon (Johannes 11:38–44). Kuvittelehan niiden iloa, jotka näkivät tällä tai muilla kerroilla Jeesuksen Kristuksen herättävän jonkun kuolleista! (Markus 5:35–42; Luukas 7:12–16.)
14 Pysähdyhän hetkeksi pohtimaan seuraavaa: Ketään ei tarvitsisi herättää kuolleista eli palauttaa takaisin henkiin, jos kuolematon sielu säilyisi kuolemasta elossa. Oikeastaan ei olisi lainkaan huomaavaista herättää jotakuta Lasaruksen kaltaista takaisin epätäydelliseen elämään maan päälle, jos hän olisi jo siirtynyt nauttimaan suurenmoisesta taivaallisesta palkinnosta. Todellisuudessa Raamatussa ei ole kertaakaan ilmausta ”kuolematon sielu”. Sen sijaan siinä sanotaan, että syntiä tekevä ihmissielu todella kuolee (Hesekiel 18:4, 20). Raamatun mukaan todellinen keino vapautua kuolemasta on siis ylösnousemus.
”KAIKKI MUISTOHAUDOISSA OLEVAT”
15 Jeesuksen opetuslapset käyttivät ”ylösnousemuksesta” sanaa, joka merkitsee kirjaimellisesti ’ylös nousemista’ tai ’pystyyn nousemista’. Se on ikään kuin nousemista ylös elottomasta kuolemantilasta, nousemista ihmiskunnan yhteisestä haudasta. Jehova Jumala pystyy helposti herättämään ihmisen kuolleista. Miksi? Koska Jehova on elämän Alkuunpanija. Ihmiset voivat nykyään tallentaa miesten ja naisten ääntä ja kuvia videonauhalle ja katsoa näitä nauhoituksia noiden ihmisten kuoleman jälkeen. Varmasti kaikkivaltias Luojamme voi niin ollen tallentaa muistiinsa ketä tahansa yksilöä koskevat yksityiskohdat ja herättää saman ihmisen kuolleista antamalla hänelle uudelleenmuodostetun ruumiin.
16 Jeesus Kristus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.) Kaikki Jehovan muistissa olevat herätetään kuolleista, ja heille opetetaan hänen teitään. Niille, jotka toimivat sopusoinnussa Jumalan tuntemuksen kanssa, tämä osoittautuu elämän ylösnousemukseksi. Mutta se osoittautuu langettavan tuomion ylösnousemukseksi niille, jotka hylkäävät Jumalan opetukset ja hallinnon.
17 Luonnollisesti ne, jotka ovat vaeltaneet vanhurskaasti Jehovan palvelijoina, saavat ylösnousemuksen. Juuri ylösnousemustoivo vahvisti monia kohtaamaan kuoleman silloinkin, kun heitä vainottiin väkivaltaisesti. He tiesivät, että Jumala saattoi palauttaa heidät eloon. (Matteus 10:28.) Mutta miljoonat ihmiset ovat kuolleet osoittamatta, mukautuisivatko he Jumalan vanhurskaisiin normeihin. Heidätkin herätetään kuolleista. Apostoli Paavali, joka luotti siihen, että Jehova toteuttaa tarkoituksensa tässä asiassa, sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.)
18 Apostoli Johannes sai sykähdyttävän näyn kuolleista herätetyistä, jotka seisoivat Jumalan valtaistuimen edessä. Sitten Johannes kirjoitti: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan. Ja kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” (Ilmestys 20:12–14.) Ajattele! Kaikki Jumalan muistissa olevat kuolleet voivat odottaa vapautuvansa Haadeksesta (kreikaksi hai′dēs [lue: haadees]) eli Šeolista, ihmiskunnan yhteisestä haudasta (Psalmit 16:10; Apostolien teot 2:31). He saavat tilaisuuden osoittaa teoillaan, palvelevatko he Jumalaa. Sitten ”kuolema ja Haades” heitetään ”tulijärveen”, joka on sanan ”Gehenna” tavoin täydellisen tuhon vertauskuva (Luukas 12:5). Ihmiskunnan yhteinen hauta on tyhjennetty ja lakkaa olemasta, kun ylösnousemus on täysin toteutettu. Miten lohdullista onkaan saada selville Raamatusta, että Jumala ei kiduta ketään! (Jeremia 7:30, 31.)
MINNE KUOLLEET HERÄTETÄÄN?
19 Rajallinen joukko miehiä ja naisia herätetään taivaalliseen elämään. Kuninkaina ja pappeina he yhdessä Jeesuksen kanssa tekevät tyhjäksi sen kuoleman kaikki vaikutukset, jonka ihmiskunta on perinyt ensimmäiseltä ihmiseltä, Aadamilta (Roomalaisille 5:12; Ilmestys 5:9, 10). Kuinka monta ihmistä Jumala ottaa taivaaseen hallitsemaan Kristuksen kanssa? Raamatun mukaan vain 144 000. (Ilmestys 7:4; 14:1.) Jehova antaa jokaiselle tällaisen ylösnousemuksen saavalle henkiruumiin, niin että he voivat elää taivaassa (1. Korinttilaisille 15:35, 38, 42–45; 1. Pietarin kirje 3:18).
20 Suuri enemmistö kuolleista herätetään paratiisimaahan (Psalmit 37:11, 29; Matteus 6:10). Se, että jotkut herätetään taivaaseen, johtuu osittain siitä, että näin voidaan toteuttaa Jumalan tarkoitus maan suhteen. Jeesus Kristus ja nuo taivaassa olevat 144 000 saattavat tottelevaisen ihmiskunnan vähitellen takaisin siihen täydellisyyteen, jonka ensimmäiset vanhempamme hylkäsivät. Tämä koskee myös ylösnousseita, kuten Jeesus osoitti sanoessaan vieressään paalussa olevalle kuolevalle miehelle: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:42, 43.)
21 Paratiisimaassa kuolema, joka tuottaa nykyään niin paljon turhuutta, poistetaan (Roomalaisille 8:19–21). Profeetta Jesaja julisti, että Jehova Jumala ”nielee kuoleman iäksi” (Jesaja 25:8). Apostoli Johannekselle annettiin näky ajasta, jolloin tottelevainen ihmiskunta vapautuu kivusta ja kuolemasta. Tosiaankin ”Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:1–4.)
22 Raamatun selkeät opetukset poistavat kuolleiden tilaa koskevan epätietoisuuden. Raamatussa sanotaan selvästi, että kuolema on ”viimeinen vihollinen”, joka tuhotaan (1. Korinttilaisille 15:26). Ylösnousemustoivon tietäminen vahvistaa ja lohduttaa meitä suuresti! Voimme olla hyvin iloisia myös siitä, että Jumalan muistissa olevat kuolleet rakkaamme herätetään kuoleman unesta nauttimaan kaikesta siitä hyvästä, mitä hänellä on varattuna niille, jotka rakastavat häntä! (Psalmit 145:16.) Nuo siunaukset toteutuvat Jumalan valtakunnan välityksellä. Mutta milloin sen piti alkaa hallita? Otetaanpa siitä selvää
Vastaukset 4
Vanhimmat
JUU======RAAMATTU=SE ;;KIRJA.LUKEKAA NIIN TE LÖYDÄTTE KOLKUTTAKAA NIIN TEILLE AVATAAN :ILMAN ETSIMISTÄ ETTE LÖYDÄ OSTOKSIA SIENIÄ__MARJOJA::KOLKUTTAMINEN ON SITÄ ::ETTÄ SINNIKKÄÄSTI YRITÄTTE: ???? LUKEEKO SUOMEN KANSA RAAMATTUA:??LLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLKKKKKKKKKKKKKKK
Koin jotain aivan muuta,mene jehova muualle
selityksenisi
Miten lohdullista onkaan saada selville Raamatusta, että Jumala ei kiduta ketään! (Jeremia 7:30, 31.)
Sanopa muuta.
Mietihän sitä että maailmassa on yli 22000 uskontoa ja jokainen niiden kannattaja ajattelee juuri noin omasta uskonnostansa,silmälaput silmillä. Totuus ei ikinä löydy yhdestä kirjasta.