Ylistetään Jeesusta! Oooohhhh Praise The Lord!, Herra on hyvä! On menossa jokin railakas ylistys-sessio, pyhän Hengen hoitava ilta, vai mitä niitä nyt onkaann, tai Fuel-ilta Saalemissa. Tiukkoihin vaatteisiin pukeutuneet nuoret naiset tanssivat hyvin viehkeästi, ja juuri sopivalla tavalla kainosti, niinkuin uskovaisen sopii. Nuoret ovat kokoontuneet herran kasvojen eteen.
Nuoret miehet eivät niin jaksa laulaa mukana, kun he haluavat mielummin kokea yhteyttä näköaistinsa kautta. Työt ovat monet niin hyvän näköisiä. Tytöt taas laulavat innolla, koska he naisellisten kykyjensä avulla kykenevät tarkkailemaan poikia silmäkulmastaan, ja laulamaan samalla rakkaasta Jeesuksesta. Laajan ääreisnäön ansiosta tytöt voivat vertailla poikia ilman, että jäisivät koskaan kiinni.
Mikä ihana Pyhän hengen ilmapiiri...
Miten on mahdollista, että kaikenlaisessa kuviteltavissa olevassa moraalittomuudessa elävät nuoret laulavat ylistystä Jumalalle? Monista nuorista näkee kilometrin päähän, mitä he todella haluavat ja kaipaavat elämäänsä. Jumalalla ei ole kovin paljon sijaa heidän elämässään, ja jos onkin, niin hekumalla on vielä enemmän. Onko tekopyhyydellä mitään rajaa? En väitä, että kaikki hellarinuoret eläisivät niin, mutta itse nuorena uskovana osaan lukea tiettyjä singnaaleja, joilla viestitään sukupuolisesta kiinnostuksesta. Tuntuu, etteivät nuoret aikuiset osaa ajatella vastakkaisesta sukupuolesta mitään ilman sukupuolisuuden voimakasta vaikutusta. Miten uskalletaan tulla Pyhän Jumalan eteen laulamaan ja karkeloimaan sydän täynnä haureutta? Raamatun mukaan se on kauhistus Jumalan edessä.
Nuoret miehet eivät niin jaksa laulaa mukana, kun he haluavat mielummin kokea yhteyttä näköaistinsa kautta. Työt ovat monet niin hyvän näköisiä. Tytöt taas laulavat innolla, koska he naisellisten kykyjensä avulla kykenevät tarkkailemaan poikia silmäkulmastaan, ja laulamaan samalla rakkaasta Jeesuksesta. Laajan ääreisnäön ansiosta tytöt voivat vertailla poikia ilman, että jäisivät koskaan kiinni.
Mikä ihana Pyhän hengen ilmapiiri...
Miten on mahdollista, että kaikenlaisessa kuviteltavissa olevassa moraalittomuudessa elävät nuoret laulavat ylistystä Jumalalle? Monista nuorista näkee kilometrin päähän, mitä he todella haluavat ja kaipaavat elämäänsä. Jumalalla ei ole kovin paljon sijaa heidän elämässään, ja jos onkin, niin hekumalla on vielä enemmän. Onko tekopyhyydellä mitään rajaa? En väitä, että kaikki hellarinuoret eläisivät niin, mutta itse nuorena uskovana osaan lukea tiettyjä singnaaleja, joilla viestitään sukupuolisesta kiinnostuksesta. Tuntuu, etteivät nuoret aikuiset osaa ajatella vastakkaisesta sukupuolesta mitään ilman sukupuolisuuden voimakasta vaikutusta. Miten uskalletaan tulla Pyhän Jumalan eteen laulamaan ja karkeloimaan sydän täynnä haureutta? Raamatun mukaan se on kauhistus Jumalan edessä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Minulle jäi pikkusen epäselväksi miten tämä haureellisuus loppupelissä ilmenee? Olet päässyt perille tyttöjen vartalosta seuraamalla heidän vaatetustaan? Sinua hämää tyttöjen viehkeys ja epäilet ettei tyttöjen kuuluisi olla näin viehkeitä. Toivoisit, etteivät tytöt ylipäätään olisi viehkeitä ja ottaisi osaa ylistykseen tanssimalla kainon oloisesti.
Mielestäsi nuoret miehet taas tulevat ylistyskokouksiin mieluummin katselemaan tyttöjen tanssia. Naisilla on mielestäsi myös hieman liian laaja ääreisnäkökenttä, johon mahtuu liian paljon poikia yhtäaikaa.
Jäin vähän villakoiran ydin löytymättä, voisitko tarkentaa?
totuuden suodatin ,,,millä suodatetaan totuus pois ja jätetään vain se kuva ns "valhe" mikä itselle parhaiten sopii...
itselleni ei jäänyt epäselväksi mitä otsikon kirjoittaja tarkoitti...
pukeutuminen esm kertoo paljon ihmisestä..haluaako hän näytellä ja korostaa seksuaalisuuttaan ja sulojaan....vai onko hänellä häveliäisyyttä...
en haluaisi ainakaan vaimoni esiintyvän sellaisessa maskissa ja pienissä pukimissa lyhyttukkaisena tai jopa kaljuna kuin monet ns uskovaisina itseään pitävät esiintyvät..
onhan raamatussa selviä siveellisyysohjeita niin naisille kuin miehillekin..
jo se kertoo ihmisen haureellisuudesta että hylätään Jumalan sanan totuus ja ohjeet..
ts..uskotaan korvasyyhyyn mikä itselle sopii...Jumalaa ja hänen Sanaansa pidetään pilkkana...vaikka huulilla ylistetäänkin niin sydän ei ole kiinnittynyt Sanaan ja Totuuteen..
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Uskovien touhuissa ei aina ole kyllä päätä ei häntää.
Olen ollut rukousryhmässä missä äänekkäimmät ja eniten rukoilevat samalla elävät synnissä naimisissa olevan miehen kanssa ja joilla on muitakin julkisyntejä.
Silti he rukoilevat ja väittelevät kiivaasti uskonasioista.
Tytöt kyllä pukeutuvat pikkasen liiankin paljastavasti, ja pikku raja kai siinäkin olisi hyvä?
Paljon olisi poispantavaa uskovien touhuissa, mutta hyvä kuitenkin että käyvät kokouksissa ja ei tässä voi osoitella sormella sillä itsekkin on heikko.
Hei, jos sulle on jotenkin epäselvää, miten haureellisuus loppupeleissä ilmenee, ei aloitukseni ole varmaan sinua varten. Villakoiran ydin oli siinä, mitä Jumala ajattelee epäpuhtaalla sydämellä tapahtuvasta ylistämisestä. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut analysoida kaikkea mahdollista seksiin liittyvää.
Ihmettelen vain, että onko sinulle pyhityselämää koskeva opetus jäänyt jotenkin hämärän peittoon, vai mistä voi johtua se, että näet katsantokantani täysin käsittämättömänä?
Ei mitään. Nyt ainakin tiedän että olen osunut oikeaan. Aina etsittävä ensin se oma malka silmästä, ennenkuin sitä kaverin malkaa.
Kesänjatkoja :-)
saman merkille monesti. Eräässäkin seurakunnassa nuorten illat ovat tupaten täynnä pourkkaa mutta meno on joidenkin osalta kaikkea muuta kuin kristillistä. Sinne monet tulevat kohtaamaan vain toista sukupuolta olevia ja juoksentelevat tupakalla kesken puheiden. En väitä että itellänikään kaikki olis aina kaikkein pahain päin, mut ainakin pyrin tuomaan kunnioituksen Jumalalle ja unohtamaan muun ympärillä. Joskus se on vain hieman hankalaa hirveen trafiikin ja häirinnän lomassa.
Kyllä se on synnillistä, että nuoret tytöt ovat hyvännäköisiä ja pojat heitä tähyilevät. Eivätkö nuo nuoret ymmärrä, että kunnon helluntailainen ei saa ajatella toista sukupuolta?
Synnilliset silmäykset eivät saa tärvellä seurakunnan yhdessäoloa. Seurakunnan kokouksiin pitää tästedes määrätä yli 9-vuotiaille naisille kokovartalokaavut ja heidät pitää erottaa seinällä salin toiselle puolelle islamilaisen mallin mukaan.
piti kirjottaa VIEHÄTTÄVÄÄ.olisi hyvä jos sinä nyt kertoisit niille kaikille nuorille (hyviä ohjeita) Kor.v.2:7. 3:5. 8:4...Minä vannotan teitä,te Jerusalemin tyttäret:älkää herättäkö,älkää häiritkö rakkautta,ennenkuin se itse haluaa.
Kuulostaa kovasti siltä, että ulkoistat omia seksuaalisuuteen liittyviä ongelmiasi moralisoimalla, paheksumalla ja tuomitsemalla muiden ihmisten olemista ja elämistä.
Katsos kun on aivan normaalia, että nuoret ihmiset alkavat kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta ja sillä ei ole mitään tekemistä haureuden kanssa.
Jos oman pääsi sisällä olet ristiriidassa, niin älä syytä siitä muita. Se jos mikä on tekopyhyyttä ja epärehellisyyttä.
Olet ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka väittävät, että kun ihminen tekee huomioita ympäröivästä maailmasta, on kyseessä aina jonkinlainen mutkikas "ulkoistaminen" tai "projisointi". Eli jos nyt väitän, että ruotsalaiset ovat iloisempia kuin suomalaiset, projosoin salaa iloisuutta itsestäni ruotsalaisiin. Olen siis ruotsalaisten syyllistäjä ja muutenkin inhottava ihminen.
Etkö osaa ymmärtää, että on voitava ymmärtää eroja ihmisten toiminnassa ilman jotain kaikenkattavaa "ulkoistamista".
En todellakaan väittänyt aloituksessani olevani jotenkin vapaa seksuaalisuudestani, päinvastoin, kerroin että ymmärrän myös tätä osa-aluetta elämästä. Mutta nythän minä ulkoistan...
Tekemäsi 'huomiot' olivat niin kaukaa haettuja ja sairaan kuuloisia, että ne mielestäni kielivät omista ongelmistasi enemmän kuin mistään muusta. Jos koet seksuaalisuuden (omasi tai muiden) ahdistavana, saastaisena ja automaattisesti haureellisena, joudut elämään kovin raskaita aikoja elämässäsi.
Avauksesi aihe oli kokemasi kiusaantuminen nuorien naispuolisten kuorolaisten naisellisuudesta. Yritä nyt pysyä siinä äläkä käännä tätä enää projisointeihin, huonoon itsetuntoosi tai ruotsalaisten iloisuuteen.
koe että minulla olisi huono itsetunto. Olen itseasiassa tuntenut aina tulevani paremmin toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa. En ole mikään "hyvä jätkä", joten koen helpommaksi viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. En osaa vetää äijä-roolia.
Minusta normaalilla kiinnostuksella ja himosta kiiluvalla katseella on kuitenkin jotain eroa... Maailman ihmisten parissa himo on normaalia, mutta ei Jumalan lasten kekuudessa...
>>Minusta normaalilla kiinnostuksella ja himosta kiiluvalla katseella on kuitenkin jotain eroa... Maailman ihmisten parissa himo on normaalia, mutta ei Jumalan lasten kekuudessa...
No, pääpointtini olikin juuri tähän liittyvä.
Sinä et tiedä toisten ajatuksia, motiiveja, heikkouksia tai himokkuutta, etkä myöskään omaa mitään valtuuksia tuomita ympärilläsi olevia ihmisiä mielen haureudesta.
Jos et itse pysty puhtain mielin olemaan ko. tilanteessa, se on oma ongelmasi. Älä syytä siitä muita, sillä se on erittäin tekopyhää.
Jos sinulla taas ei ole ongelmia asian suhteen, niin mikset keskittyisi tapahtuman tarkoitukseen, eli Jumalan ylistämiseen syntisenä, mutta armahdettuna ihmisenä.
Jos et koe ylistystä tai näitä tilaisuuksia omaksesi, niin seurakunnassasi on varmaan monia muitakin tapoja palvella Jumalaa.
En ole syyttänyt muita omista ongelmistani. En ymmärrä, mistä vedit sellaisen johtopäätöksen. Seksuaalisuus on meissä kaikissa, eikä vaadita ajatustenlukua, että voi huomata tiettyjä seikkoja ihmisten käytöksessä. Oletko muuten ajatellut, että täälä voi elää myös himosta vapaata elämää? Muutat armon irstaudeksi, jos väität, että Jumala sietää edessään epäpyhyyttä ilman katumusta ja parannuksen tekoa. Jeesus kehoittaa meitä hylkäämään sydämen himon sanoessaan, että jos oikea silmämme viettelee meitä, meidän tulee repiä se pois. Oikea silmä kuvaa ihmisen mielen valtavirtaa. Kaikenkaikkiaan väitteesi ovat minusta hyvin kummallisia. En ymmärrä, mitä yrität sanoa
Sinä syytit omien kuvitelmiesi pohjalta alkuperäisessä viestissäsi ympärilläsi olevia ihmisiä seuraavin sanoin:
"Miten on mahdollista, että kaikenlaisessa kuviteltavissa olevassa moraalittomuudessa elävät nuoret laulavat ylistystä Jumalalle? Monista nuorista näkee kilometrin päähän, mitä he todella haluavat ja kaipaavat elämäänsä. Jumalalla ei ole kovin paljon sijaa heidän elämässään, ja jos onkin, niin hekumalla on vielä enemmän."
Sinä et tiedä toisten ihmisten ajatuksia, motiiveja, heikkouksia, himokkuuden tasoa tai haureuden syntejä tai synnittömyyttä. Kuvitelmasi ja syyttelysi kielivät enemmän siitä, että koet itsesi kiusatuksi ko. tilanteessa ja syylliseksi Jumalan edessä seksuaalisuutesi vuoksi. Välttämättä näin ei ole, siksi käytinkin sanaa "jos" edellisessä viestissäni.
Minun pointtini kuitenkin oli ja on, että sinulla ei ole mitään valtuuksia syyttää tai tuomita ympärilläsi olevia ihmisiä haureudesta. Varsinkaan kun se perustuu omille kuvitelmillesi ja "havainnoillesi".
Ja lisätään tähän vielä toinen, paljon oleellisempi pointti:
Meidän ihmisten mahdollisuus tulla Jumalan eteen ei perustu omaan pyhyyteemme, synnittömyyteemme tai tekoihimme, vaan Kristuksen sovitustyöhön kautta tarjolla olevaan armoon, joka vastaanotettavissa täysin ilman ehtoja.
tunne syyllisyyttä seksuaalisuudestani, veli rakas. Jumala on luonut seksuaalisuuden. Kaikkea voidaan kuitenkin käyttää joko oikein, tai väärin.
Teet armon irstaudeksi, kun väität, että voimme olla jumalan läsnäolossa ihan minkälaisena tahansa. Me voimme pelastua ihan minkälaisena tahansa ja saada syntimme anteeksi. Näin vapaudumme lain kirouksesta. Jos ihminen kääntyy tieltään ja tekee parannuksen puhdistaa Jeesuksen veri meidät kaikesta synnistä.
Jos ihminen jatkaa syntielämää, ja tekee tahallaan syntiä Jumalaa vastaan osoittaa ihminen, ettei halua anteeksiantamusta. Armo ja totuus. Näitä kahta jumalan sana painottaa. Et ole armon alla, jos elät synnissä. Jumala vapautti meidät synnistä, ei synttin.
Joten, vaikka oletkin aika voimakkaasti sidottu omaan harhaiseen käsitykseesi, mieti vielä vähän tätä asiaa. Ja vielä kerran, en todellakaan tunne syyllisyyttä siitä, että olen mies ja seksuaalinen sellainen. Päinvastoin Jumala on tarkoittanut, että nauttisimme seksistä mahdollisimman paljon Jumalan asettamissa puitteissa.
>>En todellakaan tunne syyllisyyttä seksuaalisuudestani, veli rakas.
Olen iloinen puolestasi. En vain ymmärrä (tai ymmärtänyt) miksi tuomitset muita himokkaiksi, haureellisiksi jne. omien päätelmiesi ja kuvitelmiesi pohjalta.
>>Teet armon irstaudeksi, kun väität, että voimme olla jumalan läsnäolossa ihan minkälaisena tahansa.
Jumalan sanan mukaan usko Kristuksen sovitustyöhön tekee meistä kelvollisia Jumalan edessä. Ei omat tekomme. Siksi voimme nimenomaan olla Jumalan edessä ja läsnäolossa juuri sellaisina kuin olemme, Kristuksen sovitustyön kautta.
>>Et ole armon alla, jos elät synnissä. Jumala vapautti meidät synnistä, ei syntiin.
Jumala on vapauttanut meidät Kristuksen sovitustyön kautta synnin mukanaan tuomasta kuolemasta.
Sen sijaan sinusta, minusta tai kenestään muustakaan ei tullut eikä tule synnitöntä tai synnistä ja syntisyydestä vapaata evankeliumin vastaanottamisen myötä.
Vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyö riittää Jumalan edessä. Eivät teot, eivät suoritukset, eivät kuvitelmat omasta synnittömyydestä.
Tästä perusasiasta sinun kannattaisi ehkä keskustella vaikka seurakuntasi paimenen kanssa.
Myös Paavali kirjoittaa aiheesta paljon Roomalaiskirjeessä, esim. luku 7.
vihaa sitä. Se mitä me sydämessämme ajattelemme ratkaisee kaiken. Joko me seuraamme uskollisesti Jeesusta, tai valehtelemme ulkokultaiseksi. Me kelpaamme Jumalalle vain Kristuksessa. Joka elää synnissä on luopuneessa tilassa, eikä Kristuksessa. On toki mahdollista, että Jumalan kanssa kulkeva uskova leikittelee synnillä, jolloin meitä rakastavan Isän on kuritettava lastaan, ja ehkä pysäytettävä kovallakin kädellä. Sitä pelkään myös niiden kohdalla, jotka ylistävät epäpyhällä sydämellä. Jumala ei salli itseään pilkattavan. Hän on Rakkaus, mutta samalla myös kiivas Jumala, "Kuluttavainen tuli". Mikä sellainen Jumala olisi, joka sallisi lastensa mennä kadotukseen maailman kanssa syntielämän vuoksi? Rakkaus vaatii Jumalaa toimimaan meidän parhaaksemme. Joskus se tarkoittaa ikäviä asioita, kuten kuritusta. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka uskovat... Jumalan kuritus on samaa rakkautta, joka vei Mestarimme ristille kuolemaan, jotta me saisimme elää.
, mitä sanot. Kaiken kaikkiaan tämä "hengellinen kulttuuri" on muuttunut hyvin paljon viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Enimmäkseen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tähän on tullut pinnallinen hengellisyys, kokemuksineen, ylistyksineen jne. Ero maalliseen, tai voisiko sanoa, maailmalliseen, on varsin ohut. Musiikki on muuttunut tyhjänpäiväiseksi elosteluksi. Pyhyys, jo kokemuksenakin, jää puuttumaan. Seurakuntien vastuunkantajien vastuunkanto, ja huoli todellisesta seurakuntalämästä, on ollut jo kauan hukassa. Syitä tähän välinpitämättömyyteen on varmasti useitakin. tämä "ekumenian henki" on aivan varmasti yksi suurimmista.
on haureutta? Tytöt ja pojat ovat liian eroottisia? Liian tytöiksi ja pojiksi luotuja? Voimakas kaipaus saada oma kumppani sulkee pois todellisen kapauksen Jumalan puoleen? Tekstin tulkitseminen on joskus hidas prosessi, mutta jostain pitää aloittaa. Ylistäminen on pinnallista? Vie pyhyyden kokemuksen? Musiikki (melodia? rytmi?) viestii elostelusta? Hengellinen kokemus on pinnallisuutta? Daavid tanssi pinnallisuuksissaan Jumalan edessä, ja lauloi tyhjänpäiväisiä ylistyspsalmejaan, joissa tunnusti Jumalan suuruutta ja pelastustekoja? Ja kaiken tämän takana ekumenian henki?
sen jälkeen - mahdollisesti -, ymmärtää tarkoituksenkin. Daavidin tanssilla ei ole enempää tekemistä nykykulttuurisen kristillisyyden kanssa kuin yöllä on päivän kanssa. Voi vain todeta, että asiat ovat todella muuttuneet. Huonoon suuntaan käy tie.
Minua kiinnostaisi tietää, mikä sinun mielestäsi on sitä puhdasta, oikeaa ja raitista hengellisyyttä. Kenties kaipailet niitä "vanhoja hyviä aikoja"? En tiedä sinusta, mutta aika paljon näen ympärilläni tämän tyylistä ajattelua.
Voi meitä raukkoja tämän päivän nuoria kristittyjä, kun meillä ei ole tietoa siitä vanhan ajan raittiista ja oikeasta hengellisyydestä. Miten voisimmekaan, kun ei siitä kukaan mitään opeta, ainoastaan kristisoidaan nykytilannetta ja kaipaillaan menneitä. Voivotellaan sitä, kuinka "huonoon suuntaan käy tie".
Mitä jos esittäisin sellaisen ajatuksen, että hengellisyydellä ei ole suuntaa. Hengellisyys on Jumalan läsnäolon ja Pyhän Hengen vaikutuksen ilmentymää tämänhetkisen kulttuurin läpivalaisemana. Daavidin aikana hän ilmaisi hengellisyyttään oman kulttuurinsa pohjalta - tärkeintä oli se, että hän omana itsenään sai ylistää Luojaansa. "Ennen vanhaan" oli niitä hyviä kitarakuoroja, oli niin väkevää kun laulettiin "pitkästä kirjasta". Jälleen - Pyhän Hengen läsnäolon ilmentymää sen aikaisen kulttuurin valossa.
Nyt on nyt. Tämän päivän nuoret palvovat ja palvelevat samaa Jumalaa kuin Daavid ja vaikka kitarakuoroajan Ylivainio. Palvominen ja palveleminen vain tapahtuu tämänhetkisen kulttuurin pohjalta, ja miten muuten voisi ollakaan? Eihän meillä ole tietoa miten ennen vanhaa on käyttäydytty. Meillä on kuitenkin Jumalan Sana ja Pyhä Henki, jonka johdatuksessa ja puitteissa voimme olla sitä mitä olemme.
Lopuksi vielä oikein erityisen tärkeä asia: Jumala ei katso ulkoisiin puitteisiin - Jumala katsoo sydämen asenteeseen. Jos pyhittyineisyytemme on siitä kiinni, kuinka tarkoin osaamme matkia Daavidin ylistystä, niin onpa meillä kova työ edessämme. Tärkeintä on olla aito Jumalan pyhien kasvojen edessä. Tärkeintä on ymmärtää Jumalan olemusta Sanan ja Hengen valossa, ja sen pohjalta voikin ylistää Jumalaa miljoonilla eri tavoilla. Jumalalle riittää meidän sydämemme asenne.
Älä ota tätä mitenkään provokaationa. Tarkoitukseni on vain jakaa ajatuksia ja kritisoida vanhojen aikojen perään haihattelemista.
Siunausta sinulle ja hyvää jatkoa.
P.S. Pitää vielä mielikatumasta sen verran tarkentaa, etten minäkään todellakaan hyväksy mitä tahansa. Jos Jumalan pyhyys asetetaan kyseenalaiseksi, ollaan jo kaukana oikealta polulta. En kuitenkaan usko, että tätä voi tapahtua vahingossa. Siksi kannattaisikin jokaisen miettiä omia vaikutteita - onko kritiikkini vain sitä, etten ymmärrä nykykulttuuria ja olen jämähtänyt menneisyyteen.
aikoja. Itse en ole niihin aikoihin vielä uskossa ollut. Kuitenkin kohta parikymmentä vuotta ja sen perusteella voi todeta monia asioita. Näitä nuorisokulttuureja on jokaisella sukupolvella. Siihen olen joutunut perehtymään ammattinikin puolesta monelta puolelta.
Maailman meno on vaikuttanut kuitenkin varsin aggressiivisesti myös hengelliseen elämään. Psykologiselta kannalta asiaa on voinut seurata ja tutkia muutoksia tutkimuksiinkin nojaten. Terveeseen itsetuntoonhan kuuluu itsensä näkeminen oikeissa mittasuhteissa.
Muutosilmiö on maailmanlaajuinen, eikä pelkästään suomalainen. Kyseessä on hyvin pitkälti kehitys, jota voi kuvata narsistiseksi. Kaikenlainen moraalinen höltyminen on suuntaus tänä päivänä, myös kristittyjen keskuudessa.
Tästä "uudesta ylistyksen suunnasta" on tehty kriittisiä tutkimuksia. Se on ilmiö, joka ei ole tervettä enempää nuorten kuin niin sanottujen kypsien ihmisten keskuudessakaan. Valvominen ja valveutuneisuus muutenkin ovat jääneet yhä enemmän myös seurakuntien vastuukantajien osalta taka-alalle. Tämä on valitettava totuus, jolla on kauaskantoiset seuraamukset.
Tuohon käsitykseen "narsistisesta suuntauksesta" on helppo yhtyä, eikä tarvi nähdä vaivaa, että sen huomaa ympärillään. En kuitenkaan näkisi sitä niinkään aiheeseen liittyväksi. En osaa yhdistää tätä ns. individualismin leviämistä ylistyskulttuuriin. Voisitko kenties valottaa asiaa?
Vaikka en olekaan ollut kauaa uskossa (tai no, miten sen nyt ottaa, ikää ei ainakaan ole paljoa), niin olen huomannut, että itsekeskeisyys on vahvasti näkyvissä myös seurakuntaelämässä. En ole niinkään varma siitä, onko se yleistä vanhempien ihmisten keskuudessa, mutta nuorten parissa sen ainakin olen huomannut. En voi väittää, että minun lähipiirissäni se olisi aiheuttanut moraalin löyhtymistä, mutta muuta ikävää siitä on seurannut. On hankalaa yrittää pysyä itse siitä erossa, ettei vaan ala itse tekemään niin kuin muut tekevät.
Haluaisin kuitenkin sinulta tarkennusta, mitä tarkoitat "ylistyksen suunnan" epäterveellisyydellä? Mikä tämä ylistyksen suunta on, ja miten se ilmenee?
ensimmäinen narsisti? Narsistisuudessa onkin mielestäni jotain hyvin syvällä tavalla pahaa. Jollain lailla kaikki pahuus palautuu persoonan itseihailuun. Jokin kumma livahtaa niin helposti mieleemme saaden meidät luulemaan, että voimme yksin selvitä. Jos persoona rakastaa sitä, että on aina riippumaton, ja ettei kukaan voi määrätä ja hallita häntä, on kyseessä jotain hyvin tuhoavaa. Silloin luulemme voivamme polkea toisia maahan niin, että siitä ei seuraa mitään meille. Totaalinen piittaamattomuus astuu narsismin myötä sydämeemme.
Uskon, että jotain edellä kuvailemaani löytyy jokaisen luopuneen ihmisen sydämestä sieltä kaikkein syvimmältä tasolta.
Tällaisesta narsismista sydämen tasolla seuraa sitten kaikki moraalittomuus ja Jumalan vastaisuus. Eikö Jeesus puhunutkin siitä, että sydämestä kaikki pahuus lähtee...Minä, minä, minä... Ylpeys on todellakin epäuskon kanssa kaikien syntien äiti. Jokin saa monet uskovatkin aina luistamaan Jumalasta kuin liukas saippua. Aina jotenkin sydän pettää... Antikristuksen henki vaikuttaa jo tässä maailmassa.
voit kotitehtävänä etsiä, vaikkapa hakukoneen kautta lisää ymmärrystä. Mm. Paavo Lievonen ja Matti Pyykkönen ovat molemmat kirjoittaneet kirjojakin.
niin nuppis ehkä klaaraantuu', taisi joku neuvoa. Ehkä niinkin. Helppolukuisempiinkin teksteihin olen tosin törmännyt. Syntyy kyllä vaikutelma kirjoittajan tunnetilasta: hän puhuu hyvin kielteiseksi kokemastaan ilmiöstä. Samanmieliset nyökyttelevät: juuri noin. Puuttumaan jää kuitenkin mielestäni kovien väitteiden edellyttämä kyky tai halu kantaa todistamisen taakkaa. Pelkkiin rumiin sanoihin on hankala tarttua, miten olisi esim. analyysi suosittujen ylistyslaulujen sanoituksista (Jos nyt olemme yhtä mieltä siitä että instrumenttivalinnat eivät ole ratkaisevia)? Useamman vuoden kokemuksella on vaikea tässä nähdä ongelmaa. Useinhan lauletaan suoraan Raamatun sanaa, tai ainakin viittaus tiettyyn kohtaan on selvä. - Sen tietysti ymmärrän jos joku pukeutuu liian paljastavasti, mutta ei kai tuota ole pastorin toivottoman vaikeaa saada hoidetuksi. 'Olemme velassa niin viisaille kuin tyhmille' taisi Paavali sanoa; tyhmä ei ymmärrä helpolla, vaan hänelle on asia selitettävä rautalangasta vääntäen, myös esimerkien avulla. Huomasin kyllä että aiheesta on kirjojakin, mutta kai niistä voisi poimia jonkun miettimisen arvoisen näkökohdan, pelkkien huitaisujen sijaan (siltä nuo minusta edelleen näyttävät).
lukenut aiheesta, ainakin Pyykkösen tekstejä. Jotenkin ne eivät ole kuitenkaan vakuuttaneet minua ylistyksen haitallisuudesta ja epäterveellisyydestä. Siitä on kuitenkin jo aikaa kun noita lueskelin, ja ihan siksi halusin kuulla sinulta omin sanoin, mikä mättää.
Itse olen päätynyt Jumalan Sanan äärellä ja rukouksen hengessä siihen, että ylistys on yksi tärkeimpiä osa-alueita uskovan elämässä. Raamattu on täynnä ylistystä - sekä Vanha, että Uusi testamentti.
Jos nyt sitten aletaan nipottamaan siitä, mikä on "oikeaa" ja "terveellistä" ylistystä, menee minulla sormi suuhun. Minä näen ylistämisen lähinnä yksilön ja Jumalan välisenä asiana, enkä ainakaan minä voi sanoa lähimmäiselle, "et sinä noin voi ylistää, ei Jumala tuollaista hyväksy".
Ehkä tässä on pikemminkin kysymys ylistyksen rehellisyydestä. Rehellinen ylistys on Jumalaa korottavaa, ja oman itsensä unohtamista. Rehellinen ylistys ei koskaan tavoittele mitään (kokemuksia, siunauksia yms.), vaan on puhdasta, pyyteetöntä kiitoksen tuomista Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen. Tässä meillä kaikilla on oppimista - joillakin on tarvetta tarkastella ylistyksen motiiveja, ja joillakin taas on tärkeämpää miettiä, jättääkö ylistämättä vain siksi, että siitä voisi itsekin jollain tavalla hyötyä. Kaikilla meillä on kasvun varaa, mutta ylistys kuuluu silti Jumalalle.
On hiukan hassua, että ylistykulttuuri nykyään rajataan ainoastaan seurakunnan tilaisuuksiin, joissa lauletaan ns. ylistyslauluja. Minulle ylistäminen on (tai ainakin pyrin siihen) elämäntapa, eikä se vaadi musiikkia tai muita ihmisiä. Jumalaa voi ylistää äärettömän monella tavalla, ja Paavalikin kehoittaa meitä tekemään kaiken Jumalan kunniaksi. Jos siis osa ylistyksestä tapahtuu seurakunnassa musiikin ja laulujen välityksellä, mikä siinä sitten on niin kamalaa? Minä en ymmärrä.
Anteeksi nyt kun jäi kotitehtävät tekemättä...
Siunausta edelleen.
turhan laveasti ajattelemaan, totean, ettei tämä ylistäminen ole väärin sinänsä. Raamatussahan siihen meitä todella kehoitetaankin, useinkin.
On kuitenkin olemassa ylistystä, joka ei ole Jumalan sanan mukaista. Se ei ole pyyteetöntä. Sei anna kunniaa Jumalalle. Se ei ole sydämen uskoa.
Tällainen "ylistäminen" vie tilan Jumalan sanalta, evankeliumilta. Tällainen toiminta perustuu kokemuksellisuuteen. Ylistämisestä on tullut hyvin "in" monissa seurakunnissa, ei vähiten tällä hetkellä myös luterilaisten piirissä.
Toimintaan liittyy oleellisesti "väkevä karismaattisuus". Tarjolla on "parempi evankeliumi". Usein tällaisen "ylistämisen hengessä" touhuilun tarkoitus on saada Jumalan pyhä Henki tulemaan paikalle. ??
Jumala on kaiken kiitoksen, ylistyksen ja kunnian arvoinen. Siihen ei todella tarvitakaan minkäänlaisia erityisiä tilaisuuksia sitä varten.
Miten Jumalasta vieraantunet saisivat Jumalan laskeutumaan alas hokemalla tyhjää?
epäilemättä on olemassa. *Nykyisen ylistyskulttuurin' alasampuminen tältä pohjalta on sitten toinen juttu. Wellu Suonperäkö nyt johtaa väärään, eksyttääkö Petri Kosonen, Praise Garden, vai missä se mörkö luuraa? Häviääkö Golgatan veren voima jos laulua laulaa luterilainen?
Itse tulen kohtalaisen konservatiivisesta seurakunnasta, eikä ylistäminen ole niinkään "in". Ehkä en vain ole nähnyt niitä ylilyöntejä, joista sinä, Pyykkönen ja muut varoittavat.
Itse pidän sananjulistusta seurakuntaelämän peruspilarina, enkä voisi kuvitella minkään muun asian korvaavan sitä. Käsittääkseni seurakunnan tilaisuuksien yhtenä päämääränä on myös Jumalan kohtaaminen seurakuntana. Silloin me tuomme Jumalan eteen kiitosta, sekä jaamme yhteisiä rukousaiheita. Ylistäminen on ensisijaisesti palvontaa - kiitoksen tuomista Jumalan kasvojen eteen. Tämä on ollut seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä Mooseksen ajoista lähtien - ylistää Taivaallista Luojaamme. Tästä tuskin on erimielisyyksiä.
Kuten jo kirjoitin, ylistyksessä motiivi ja sen lähtökohdat täytyy olla kunnossa, jotta ylistys on rehellistä, puhdasta ja Jumalalle mieluista. Kun peruslähtökohdat on kunnossa, en voi kuvitella ylistystä, joka ei olisi tervettä tai puhdasta. Kiitos kumpuaa sydämestä, ja kun se on aitoa, on täysin ihmisestä kiinni, miten hän haluaa kiitoksen Jumalalle esittää. Uskon, että Jumala johdattaa meitä tässäkin asiassa, kunhan olemme halukkaita kuulemaan Hänen äänensä.
Esitit erikoisia väitteitä "paremmasta evankeliumista" ja Pyhän Hengen paikalle kutsumisesta. Jeesus on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimessään. Tämä on lupaus ja se pysyy. Pyhää Henkeä ei siis tarvitse kutsua, eikä moista ole tullutkaan vastaan (en ainakaan muista). Uskon kuitenkin, että siellä missä on Jumalan ylistämistä ja kiitoksen tuomista Hänelle, siellä Hän myös viihtyy ja toimii. Sanoohan sanakin, että "Herra elää kansansa kiitoksen keskellä".
Minulla on vahva epäilys, että yleistät kaiken ylistämisen "väkevään karismaattisuuteen", "parempaan evankeliumiin" ja "ylistämisen hengessä touhuiluun". Veikkaanpa, että nämä asiat tulevat mieleesi kun näet seurakunnan esitteessä esimerkiksi nimen "Evankeliumin ja ylistyksen ilta". Sinulla on käsitys, että nämä kaikki liittyvät toisiinsa, ja kaiken lisäksi ne ovat epätervettä, vääräoppista ja Jumalan silmissä kauhistuttavaa. En halua laittaa sanoja sinun suuhusi, mutta ainakin tunnen muita ihmisiä, jotka ajattelevat näin. Minua kiinnostaisi tietää, mistä nämä pelot ja ennakkoluulot kumpuavat? Kenties sinulla on siihen vastaus.
Otan vielä kantaa viimeiseen kommenttiisi. Kun nyt kaikille on päivän selvää, että Jumalan on kiitoksen ja ylistyksen arvoinen meidän touhuilusta huolimatta, niin onko meidän siis turhaa edes yrittää mitään? Onko väärin järjestää tilaisuus, jossa ylistetään Jumalaa? Heitetäänkö hanskat tiskiin vain siksi, että Jumala on ylistyksen arvoinen huolimatta siitä, mitä me teemme? Emme tietenkään! (Paavalimainen huudahdus) Meidän koko elämämme tarkoitushan on tuoda Jumalalle kunniaa sekä rakastaa Häntä (ja kaikki asiat mitä tästä seuraa, lähimmäisen rakastaminen, evankelioiminen, Jumalan palveleminen ym.) Jos voimme tuoda vähänkään Jumalalle kunniaa kokoontumalla yhteen ylistämään ja kiittämään Vapahtajaamme, niin voiko siinä olla jotain väärää? (olettaen, että motiivi todellakin on Jumalan ylistäminen, eikä oman edun tavoittelu) Minä en näe siinä mitään väärää, enkä ole vielä löytänyt Raamatustakaan mitään ylistämistä vastaan. Ehkä sinä voit antaa valaistusta asiaan.
varmaan tekisit oikein, kun
ajatuksesi keskittyisivät
Jeesukseen Kristukseen,
joka on kokouksen pää
henkilö. Hän on
SUUREMPI ja PAREMPI
katseltava, kuin mikään
muu, ja Häntä katselemalla
näkee itsestäänkin kaikki,
niin ettei enää kehtaa
muitten olemisia noteerata,
muuta kuin siunaten; että
jokainen saisi nähdä
Herrojen Herran ja Kuningasten
Kuninkaan!
En usko, että Herramme suostuu katselemaan ja olemaan läsnä tilaisuuksissa, joissa räikeällä tavalla loukataan Häntä. Kaikki kokoukset eivät tietenkään ole samalla tavoin pöyristyttäviä, kun jotkut. Onhan totta, että me ihmiset olemme virheellisiä ja rajoittuneita, eikä virheellisyytemme estä Jumalaa toimimasta.
Röyhkeä ja epäpyhä asenne kokouksen osanottajilla on kuitenkin eri asia kun tietämättömyydestä johtuva hairahtuminen.
Ehkä yleistät, mutta tosi on, että joissain tilaisuuksissa viehkot tytöt viettelevät kullin seisomaan ja ajatukset irstailemaan.
normaali ja luonnollinen ilmiö seurakunnan keskuudessa, että nuoret katselevat toisiaan 'sillä silmällä', vaikka ylistävät samalla Jumalaa..
Eikä se nyt mitään syntiä heille ole, että he katselevat toisiaan 'pilke silmäkulmassa', sillä samalla tavallahan ne heidän vanhempansakin ovat nuorina ollessaan katselleet toisiaan ennen mahdollista avioitumista toistensa kanssa..
Mutta ne, jotka ikäänkuin 'pahastuvat' ja ajattelevat asioista esim. juuri tuolla tavalla, niinkuin kerrot, niin heidän on kyllä syytä tarkastella omia ajatuksiaan asiassa, että ovatko ne tosiaan vilpittömässä hengessä huolehtimista lähimmäistemme ajatusten sekä 'silmäilyjen' suhteen.
Sillä yhdellekään uskovalle ei aivan taatusti ole toisten ajatusten lukutaitoa annettu..
Ai, sinä uskot, että vasta käytännön seksisynnit ovat syntejä, ja että Jeesus erehtyi kun sanoi: "Joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan".
mutta sinä itse olet tainnut erehtyä luulemaan, että nuoret sisaret katselevat veljiään muka himokkaina ja päinvastoin samanikäiset veljet heitä..
Pitäshän sinun jo tuossa iässäsi ymmärtää se, etteivät nuoret suinkaan vanhoja äijiä ja ämmiä katsele, vaan toisiaan..
vanhat katselevat toisiaan...sulle kun aloitit tän ketjun, niin sanoisin, että usko sä vaan omia silmiäsi, on meitä muitakin, jotka on huomanneet saman. Showta kaikki.
Mä en paljookaan hämmästyis edes, jos joku heng.levyfirma ois palkannu esim.Lordin listoilleen. Hengelliset sanat..ja varmaan ihan uskossa laulettu.
Joku älypää kirjoitti tänne, että"Jumalalle riittää meidän sydämemme asenne." Ja että "tärkeintä on olla aito Jumalan pyhien kasvojen edessä.Lopuksi vielä erityisen tärkeä asia:Jumala ei katso ulkoisiin puitteisiin-Jumala katsoo sydämen asenteeseen".Et tarkoittanut provosoida, no en kai mäkään, mut säkö olet sitä mieltä, että "hard rock, hallelujah?"
Jumala tietää yksin millä on merkitystä ja me ei sitä voida kylläkään tietää.
Johanneksen ilmestyskirja 3:15-16.Pyhän Hengen sanoja lopun ajan seurakunnalle:"Minä tiedän sinun tekosi;sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kylmä etkä kuuma, ja siksi minä oksennan sinut suustani".
Jumalalla on kankkunen omista tekemisistään maailmanloppuna. Hei sinä, viisas kaveri...joka kirjotit tänne aluksi. Varmasti Jumala sutkin siunaa vielä, tunnut harvinaiselta ihmiseltä..kun et petä. Varmasti Jumala arvostaa uskollisuutta, vaikka tämä maailma katselee vain pintaa.
Sinä, joka puolustit niitä p;keikuttelevia tyttöjä Raamatun lauseella, että ota malka silmästä jne. siihen kuuluu sana "ensin". Ja se kohta jatkuu näin, että"mene vasta sitten"
On vaarallista lähteä muuntelemaan Sanaa, että saisi jatkaa omaa syntistä elämäänsä. Kannustit ihmisiä syntiin lyömällä ihmistä Raamatulla päähän.
Lue sitä Raamattua ennen kuin siteeraat. Ärsyttävää...Sinun "pyhä"Jumalasi ei ole minun pyhä Jumalani.
Hän ei hyväksy nykyajan menoa, vaan kaipaa vanhanaikaista.
Hän sama eilen, tänään ja huomenna.
Älä luovuta.
aitoa veren evankeliumia, kyyneleitä synnin tähden. Synnin tunnustaminen ja Jumalan suuruuden ja pelastustekojen tunnustaminen ovat molemmat ylistämistä Raamatussa. Mutta me voimme nähdä syntiä siellä missä sitä ei ole, ja todellisenkin synnin tähden tuomita paljon hyvää (lapsi pesuveden mukana).
ja vieläpä ajatus ja mielialakin. Mutta yhtä hyvin katse ja mieliala voi olla puhdas. Kiinnostusta tai ihailua voi ilmaista myös katseella kauniisti.
Älypää puolustautuu :)
Sinä ymmärsit minut väärin, ja haluaisin korjata asian.
Ensinnäkin haluaisin esittää raamatullisen perusteen väittelleni:
"Jumalalle riittää meidän sydämemme asenne."
1. Sam. 16:7
Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."
Tarkoituksenani ei ollut väittää, että voimme tehdä mitä vain ja puolustautua sillä, että kunhan on oikea sydämen asenne, niin kaikki annetaan anteeksi. Tarkoitukseni oli vain tuoda esiin tosiasia, että me olemme ihmisinä vajavaisia, emmekä koskaan inhimillisyydellämme voi tyydyttää Jumalan vaatimuksia. Meidän käyttäytymisemme, tekomme, yrittämisemme ei tuo meille pelastusta, sillä me emme riitä täyttämään Jumalan pyhää lakia. Tämän vuoksi on niin mahtavaa heittäytyä Jumalan armon varaan, ja sanoa, "en minä siihen voikaan - Sinä voit". Väite oli siis Jumalan näkökulmasta (Raamatun ilmoittamana) esitetty: Jumala todellakin katsoo läpi sormien, Kristuksen sovitustyön kautta meidän vajavaisuuttamme, ja näkee (jos näkee) nöyrän sydämen, joka haluaa heittäytyä Jeesuksen jalkojen juureen syntisenä ja likaisena. Hän armahtaa.
Toinen lausahdukseni:
"tärkeintä on olla aito Jumalan pyhien kasvojen edessä."
Luukas 18 kertoo aiheesta hyvin. Jumalan eteen tulee fariseus ja publikaani. Fariseus pitää näytöksensä rukoillen kovaan ääneen jotta kaikki varmasti huomaavat hänen vanhurskautensa. Publikaani taas lyö nöyränä rintaansa ja sanoo: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" Useissa kohtaa Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumalan on ylpeitä ja teeskentelijöitä vastaan. Nöyriä kohtaan Hän taas on armollinen. Jumala näkee sydämen asenteen, ja punnitsee onko se aito vai onko ihminen teeskentelijä, oman edun tavoittelija.
Viimeinen väite olikin oikeastaan sama kuin ensimmäinen:
"Lopuksi vielä erityisen tärkeä asia: Jumala ei katso ulkoisiin puitteisiin - Jumala katsoo sydämen asenteeseen."
Perustelut ovat siis samat kuin ensimmäisessäkin. Voin siis kaikesta sydämestä sanoa, että viittauksesi Lordiin meni metsään ja syvälle. Minulla ei ole mitään tarvetta alkaa vääristelemään Jumalan sanaa vain siksi, että voisin esimerkiksi kuunnella maallista musiikkia.
Siunausta sinulle Sari.
P.S. Ihan vain vinkkinä, ettei kannata alkaa perusteettomasti syyttelemään ihmisiä. Olisinhan voinut jopa ottaa nokkiini :)
No joo, olet oikeassa, nyt minäkin ymmärsin sua paremmin(ihme kyllä).Kokonaan toinen kysymys on sitten tuo kysymys nöyryydestä, että mitä se on. Mistä erotat esimerkiksi terveen itsetunnon ja ylpeyden.
Mutta tämä taitaa olla jo 2-sivulla, eteenpäin sitten vaan.
miksi myö uskovaiset katsotaan ulkoisia seikkoja,kuten pukeutumista,rukousasentoja ym.ollaan aina puukkotomassa toisiamme.RAKKAUTTA SISKOT JA VELJET.ylistys on tärkeeää.HERRAMME ansaitsee palvonnan ja ylistyksen.jos siitä tulee hyvä fiilis,antaa tulla. MUTTA elämämme ei saa olla fiiliksistä kiinni.usko ja luja luottamus jota ei tunteet ei heiluta,johon kuullu kärsimystä vie eteenpäin kristuksen tuntemisessa.terve järki kuulluu myös asiaan.kuten esim pukeutumiiseen,ei ehkä kannata mennä kokoukseen ultraminihameessa,jonka alta näkyy kalsarit,otteetaan kaikki ihmiset huomioon.siunausta
on siirrytty Hengen ilmestymiseen. Oliko kirjoittaja sama, joka jossain näki kielten selittämisen lakanneen? Jos, niin ei ihme että Hengen ilmestyminenkin tuottaa vaikeuksia. Alkusrk odotti Jeesuksen ilmestymistä ehtoolliskokouksessa - maranathta, tule Herra Jeesus (ei vain päivien lopulla). Apt 2 luvussa sellaista koettiin, ja myöhemminkin (toivottavasti nyt Hengen ja Jeesuksen yhteys ei ole kompastuskivi). Vai onko ylistys se kohta kokouksen kaavassa, jolloin hänen ei sopisi tulla, muulloin kyllä? Jos itsellä ei ole kokemusta, kateus voi olla myönteinen voimavara, jos se johtaa parannuksen. Huonompi vaihtoehto on alkaa kehitellä lakkaamisteologiaa, ja leimata nykyinen ylistys harhautuneeksi, se kun on raamatullisempaa kuin itsellä.
kertoo löytäneensä sellaisen? Mikä on sen sisältö? Jos rukoilen: 'tule Pyhä Henki ja kosketa meitä', ilmaisenko sillä että hän ei ole paikalla? Miten voimallinen karismaattisuus eroaa tavanomaisesta? Jos kirjoittaja pyrkisi konkreettisempaan tyyliin, ei tarvitsisi jäädä arvailemaan. Jos haluaa tulla esille ja sanoa jotain, niin miksi samalla piiloutua ?