1) Anarkia poliittisena filosofiana:
Mielenkiintoinen sosialistis-vivahteinen ideologia, jonka tarkoituksena on välttää ideologian kahlitsevuutta. Eräänlaisen epäideologian rakennelma-yritys. Erikoinen etenkin klassisessa anarkismin muodossaan. Sekoitetaan liian usein kaaokseen ja mielivaltaan, taustalla vaikuttaa kuitenkin vahvasti ajatus ihmisestä sosiaalisena olentona, jolla spontaanius ei purkaudu kielteisinä tekoina ja väkivaltana, vaan luomisvoimana ja oman elämänsä hallitsemisena muiden ihmisten yhteisössä. Tosin ei kovin vakavasti otettava systemaattisena ideologiana, juuri systemaattisten erheidensä vuoksi. Suurimpana ongelmana todennäköisesti epämääräisen "vallan" vastustaminen (an arche = ei valta, epävalta jne.) Tästä huolimatta antoisa teoreettinen konstruktio, joka juuri teoreettisena on hedelmällisimmillään antaessaan vaikutteita muihin näkemyksiin.
2) Anarkia konkreettisena ohjelmana:
Tarkoituksena protestoida, herättää huomiota ja ehkäpä kaataa aitoja. Ikävästi myös vaikuttaa siltä, että anarkistiksi itseään kutsuvat tuntuvat sekoittavan kaaoksen vallan vastustamiseen. Tai ehkäpä juuri sitä vallan vastustaminen on, kaaosta? Vai olisiko se sittenkin spontaaniuden ja elämän luovuuden ylistämistä? Totuttujen ajattelutapojen kyseenalaistamista? Tekojen muuttamista, ei väistämättä väkivaltaiseen suuntaan?
Vai kuuluuko väkivalta väistämättä anarkiaan? Ainakin 1800-luvulla ja 1970-luvuilla toimineiden anarkististen järjestöjen toimintaohjelmiin se on kuulunut.
Mielenkiintoinen sosialistis-vivahteinen ideologia, jonka tarkoituksena on välttää ideologian kahlitsevuutta. Eräänlaisen epäideologian rakennelma-yritys. Erikoinen etenkin klassisessa anarkismin muodossaan. Sekoitetaan liian usein kaaokseen ja mielivaltaan, taustalla vaikuttaa kuitenkin vahvasti ajatus ihmisestä sosiaalisena olentona, jolla spontaanius ei purkaudu kielteisinä tekoina ja väkivaltana, vaan luomisvoimana ja oman elämänsä hallitsemisena muiden ihmisten yhteisössä. Tosin ei kovin vakavasti otettava systemaattisena ideologiana, juuri systemaattisten erheidensä vuoksi. Suurimpana ongelmana todennäköisesti epämääräisen "vallan" vastustaminen (an arche = ei valta, epävalta jne.) Tästä huolimatta antoisa teoreettinen konstruktio, joka juuri teoreettisena on hedelmällisimmillään antaessaan vaikutteita muihin näkemyksiin.
2) Anarkia konkreettisena ohjelmana:
Tarkoituksena protestoida, herättää huomiota ja ehkäpä kaataa aitoja. Ikävästi myös vaikuttaa siltä, että anarkistiksi itseään kutsuvat tuntuvat sekoittavan kaaoksen vallan vastustamiseen. Tai ehkäpä juuri sitä vallan vastustaminen on, kaaosta? Vai olisiko se sittenkin spontaaniuden ja elämän luovuuden ylistämistä? Totuttujen ajattelutapojen kyseenalaistamista? Tekojen muuttamista, ei väistämättä väkivaltaiseen suuntaan?
Vai kuuluuko väkivalta väistämättä anarkiaan? Ainakin 1800-luvulla ja 1970-luvuilla toimineiden anarkististen järjestöjen toimintaohjelmiin se on kuulunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaupallisuus ja yhteiskunta on nykyään niin sietokykyinen, että PUNK ja muut anarkiset liikkeet muuttuvat pian kauppatavaraksi.
Yhteiskunta on niin salliva kaikkea kohtaan, että sinne uppoo kaikki uudet jutut ja mikään ei muutu.
Elämme kyllä erikoisessa maailman ajassa.
Joku Antikristus voisi tulla ja ottaa vallan ja saada joku tolkku tähän menoon.
Näitä anarkistisia yhteiskuntia eri nimillä on ollut kautta aikojen, aina ne on loppuneet viimeistään siinä vaiheessa kun on syntynyt toinen sukupolvi yhteisöön, yleensä paljon aikaisemmin.
Muinoin ideoitiin hyvinkin vapaasta yhteiskunnasta, joka kulminoitui lopulta tietenkin mahdollisimman laajaan seksuaaliseen vapauteen.
Totuus on kumminkin se, että tämäkin vapaus kaatuu lopulta sellaiseen biologiseen tosiasiaan kuin sukupuolitaudit.
Aina löytyy joku joka tuo taudin takaisin, vaikka se hoidettaisiin lääkityksellä pois ...
Lopulta ainoa ratkaisu on rajoittaa kontaktien määrää, jos haluaa pysyä terveenä edes jonkun aikaa.
Huumeet on "ihan jees", kunnes omat lapset kasvaa siihen ikään että haluaa kokeilla ...
"Kaksi anarkiaa
Kirjoittanut: Ratkaisematon 10.5.2006 klo 14.20
Tarkoituksena protestoida, herättää huomiota ja ehkäpä kaataa aitoja."
Ei välttämättä ole tarkoitus herättää huomiota. Muista, että kaikki kaupalliset valtamediat ovat suhtautuneet näkyviin anarkistisina pidettyihin tapahtumiin (makasiinien poltto, kuokkavierasjuhlat) nuivasti kun taas myönteiset tapahtumat kuten anarkistinen vapputori ovat jääneet vaille huomiota.
Mikään ei ole pelottavampaa kuin salattu vastarinta, vrt. Neuvostoliiton paranoiat Stalinin aikana ja Hitlerin vastaavat.
"Ikävästi myös vaikuttaa siltä, että anarkistiksi itseään kutsuvat tuntuvat sekoittavan kaaoksen vallan vastustamiseen. Tai ehkäpä juuri sitä vallan vastustaminen on, kaaosta?"
Valta luo omanlaistaan kaaosta. Kaaos terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa ja työmarkkinoilla esimerkiksi.
Anarkistit luovat vastakaaosta yhteiskunnan vakaaseen, riistävään osaan ja taas järjestystä kaoottiseen osaan.
"Totuttujen ajattelutapojen kyseenalaistamista?"
EuroMayday ei muuttanut totuttuja ajattelutapoja, siksi se ei minua innostanutkaan.
Jotkut tyypit käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja tekivät graffiteja ja toiset, miehiset sankarit, halusivat pistää paremmaksi ja heitellä pulloja. Miehistä humalaista pätemistä, ei se kyseenalaistanut mitään valtarakenteita.
"Vai kuuluuko väkivalta väistämättä anarkiaan?"
Itsepuolustus kuuluu minun mielestäni.
Samoin väkivalta väkivallan harjoittajia kohtaan.
Ei ole mitään syytä alistua marttyyreiksi.
Joo, eli anarkhe ei tarkoita "ei valtaa" tai "epävaltaa". Tuo arkhe tarkoittaa pikemminkin herruutta. Se on anarkisteille herruutta hyvin täsmällisessä mielessä, nimittäin ylivaltana. Anarkia siis tarkoittaa herruudettomuutta, johtajattomuutta. (eikä tässä nyt puhuta mistään esim. työnjohtajista... ymmärrätte kyllä..)
3) Anarkismi käytännön tasolla:
Joukko virallisesta äärivasemmistosta käsin organisoituja toimintaterapiaryhmä. Toiminnan päätehtävänä nuoriso-angstin ja muun itse-inhon lievittäminen erilaisin 'aktioin' ja 'kannanotoin'. Uskonnollisvaikutteinen dualistinen maailmankatsomus ja yleinen muutosvastaisuus tärkeässä asemassa yhteiskuntaan sopeuttamisen ja yksilöterapian keinoina.
4) Anarkismin asema yhteiskunnallisena vaikuttajana:
Estää todellisen 'ääriaineiston' l. poliittisten toisinajattelijoiden toiminta rinnastamalla heidät 'anarkisteihin'. Muutoskielteisyys.
5) Anarkismi yhteiskunnallisena muutosvoimana:
Vahvistaa vallanpitäjien asemaa ja ylläpitää talosjärjestelmää toimeenpanemalla ulkoaohjattuja, keskusjohtoisia, tarkkaan harkittuja, yleistä yhteiskuntarauhaa horjuttavia 'iskuja'. Poliittisia ja uskonnollisia traditioita ylläpitävä, negatiivinen vaikuttaja.
6) Anarkismin tulevaisuus:
Sitä ei ole. Anarkistien toiminta estetään tehokkaasti rinnastamalla heidät kommunisteihin ja muuhun äärivasemmistoon esiintymällä tarpeen vaatiessa (hajota ja hallitse) anarkismin nimellä. Jo muinaiset Neuvostojenmaan kommunistit keksivät yhdistää anarkismin ja kommunismin (Bakunin & kump.) ja sille tielle eurooppalainen anarkismi muutamaa yksilöpoikkeusta lukuunottamatta jäikin.