ensinnäkin tyttökaverin kanssa meillä menee hyvin, mutta nyt lähiaikoina on tyttökaverini alkanut jostain syystä sekoilemaan ja uhkailee erolla, vaikka ei itsekkään sitä halua. hän sanoo itsekkin ettei tiedä mikä häneen aina tulee, se vaan tulee jostain. 2 vuotta yhdessä ja tunne molemmin puolin että me ollaan ne oikeat toisillemme. molemmat vilpittömästi sanomme että rakastamme toisiamme.olen rukoillut meidän puolesta, mutta joskus unohtuu rukoilemattakin.
haluaisin vielä tietoa, mikä on oikein seurustelu aikana tehdä....esim yhteen muuttaminen ei ennen avioliittoa,ole raamatun mukaan oikein. mutta mitä muuta pitäisi ottaa huomioon esim seksin suhteen, mikä on väärin ja mikä oikein?
haluaisin vielä tietoa, mikä on oikein seurustelu aikana tehdä....esim yhteen muuttaminen ei ennen avioliittoa,ole raamatun mukaan oikein. mutta mitä muuta pitäisi ottaa huomioon esim seksin suhteen, mikä on väärin ja mikä oikein?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei tiku, ristimpä käteni sinun ja tyttöystäväsi puolesta.
Tyttöystävälläsi varmaan on jotain tiedostamatonta ongelmaa suhteessa seurusteluunne. Hän pelkää ehkä sitoutumista?, kuten aika moni ihmisistä, vaikka periaatteessa kyllä suhde olisi muuten kunnossa. "Lintua ei kannata puristaa kädessä, muuten se pelästyy ja lentää pois. Lintu pysyy parhaiten lähellä kun vaan pitää kättä ojennettuna". Tai sitten kyse on jostain muusta. Kysele mitä hän haluaa parisuhteelta ja kuuntele herkällä korvalla, josko on jotain, mitä hän ei koe saavansa teidän suhteessanne.
Kysymyksestäsi seurustelusta kannattaa lukea ajatuksella seuraavat tekstit:
http://www.megabaud.fi/~tro/infot.htm
kiitos.
olemme pystyneet keskustelemaan avoimesti ja tyttökaverini on monesti sanonut että haluaisi jo muuttaa minun kanssa yhteen ja ihana olisi mennä naimisiin. elämmekö me nyt lopunaikoja jolloin moni pari eroaa ja moni uskova eksyy, olen yrittänyt pysyä vahvana, mutta jos tyttökaverini on heikko, eikä anna minun auttaa. olemme käyneet seurakunnassa ja konfferenssissä kesällä.
mut T-kaveri muuttuu ihan yhtäkkiä joskus ihan toisenlaiseksi,niinkuin kävi eilen illalla.
tosin hänellä on menkat tällähetkellä, mut ei pelkät menkat voi eroa saada aikaan,luulisin.
mutta voi ehkä olla ettei minun kannata ronkua häntä takaisin vaan antaa itse tulla. on hän niin monta kertaa sanonut ettei tulisi toimeen ilman minua. tosin on vähän kyllä tietämätön olo, eikä osaisi olla pyytämättä että sovittaisiin.
Mulla ja mun poikakaverilla meni taas poikki, mutta aion silti rukoilla "meidän" puolesta josko joskus vielä palaisimmekin yhteen, mutta tapahtukoon Jumalan tahto..
Mun mielestä te voisitte kyllä esim. vaikka asua yhdessä (kai) ennen avioliittoa, mutta seksi musta kuuluu vasta avioliittoon.. tosin kiusaus on suuri jos asuu samassa asunnossa jo ennen avioliittoa..
Mutta onnea teille ja koettakaa jaksaa!! Siunausta!
Sanoit että Raamattu kieltää yhdessä asumisen ennen avioliittoa. En muista tuollaista kohtaa sieltä. Seksi voi olla eri asia, mutta kuka sanoo että yhdessä asuvan parin on harrastettava seksiä? Voittehan te nukkua vierekkäin, mutta ei se tarkoita että siinä mitään seksuaalista kanssakäymistä tapahtuisi. Tai jos sekin epäilyttää, niin nukkukaa eri huoneissa. Mutta jos haluatte elää yhdessä, en muista Raamatun sitä kieltäneen.
..en tíedä montaa (omalla kohdallani ) jätkää jotka jaksaisivat odottaa.. yksi poikakaverini jaksoi odottaa ja seurustelimme vuoden, kunnes en vain jaksanut enää seurustella (monia syitä) edelliselle poikakaverilleni sanoin jo alussa että mielestäni seksi kuuluu avioliittoon, no ok, ei siitä sen enempää, kunnes meillä meni poikki (2kk seurusteltiin) ja yksi syistä oli juuri tuo.. meni kyllä luottamus että onko kaikki jätkät tuollaisia..?! en luota enää keneenkään jätkään. tästä lähtien sanon mielipiteeni melkein heti ja jos ei kiinnosta niin hei,hei eipähän tartte sen takia jättää.. :/
Ymmärrän teidän tilannetta. Mä tulin uskoon vähän aikaa sitten ja nykyinen poikaystäväni on ollut uskossa vuosia. Me olemme kokeneet paljon uutta toisistamme, sillä poikaystäväni ei koskaan harrastanut seksiä (säästää avioliittoon asti) mutta mä taas olen harrastanut ja tiedän millaista se on ym. Suhteemme alussa poikaystäväni on ilmoittanut vahvasti, että seksin harrastaminen ja yhdessäasuminen alkavat vasta avioliiton jälkeen! Seksin suhteen hän pysyy tavoitteessaan, kunnioitankin sitä ja yritän tukea häntä pysymään omassa näkökulmassaan. Yhteen muutosta taas olemme puhuneet jonkun verran ja pitää myöntää, että poikaystäväni on alkanu vähitellen muuttaa mieltään, että voitais kyllä muuttaa yhteen vuoden päästä. Hänestä tuntuu samalla oikealta sekä väärältä suunnitella yhteenmuuttoa. Aika näyttää sitten. Mutta sitä paitsi hän asustelee tavallaan mun luona, siis on lähes joka yö meillä ja nukkuu harvoin omassa kodissaan. Voitais sanoa jo kuitenkin että, että asumme "tavallaan" yhdessä jo ennen virallista yhteenmuuttoa.
Sanon tässä kokemusteni perusteella, että tehkää sitä miltä teistä tuntuu hyvältä, jopa parhaiten, älkää ajatelko toisten mielipiteistä aikeistanne. Tehän olette toistenne kanssa, ettekä muiden kanssa.
Onnea ja peukkuja! Älähän välitä tyttösi kiukuista, kyllä se siitä. Tuo kuuluu asiaan, on nimittäin kokemusta edellisen poikaystävän kanssa.
Mikäli aiotte muuttaa yhteen niin menkää ihmeessä naimisiin ennen sitä. Avoliittoa ei mainita Raamatussa, joten se ei voi olla Jumalan siunaama. Avioliitto taas on Jumalan siunaama liitto ja Raamatussa mainittu. En voi muuten ymmärtää kuin että avoliitto on selkeästi syntiä. Mikäli olette varmoja yhteenmuuttamisesta niin miksi että voisi mennä myös naimisiin?
Avoliitossa helposti saattaa tulla erilaisia seksuaalisia himoja, yms... varsinkin kun nukutaan vierekkäin ja vähissä vaatteissa. Seksi ja yhdessä asuminen kuuluu avioliittoon.
Muistan teitä rukouksissani ja muistakaa tekin rukoilla Herran tahtoa suhteessanne, mutta muistakaa että synti ei voi olla Herran tahto!
Toivon teille hyvää jatkoa ja Jumalan siunausta suhteeseenne!