Kristinuskovaisen tavoite on sokea usko ja mitä lapsellisemmin uskoo, sen suurempi hyve on kyseessä. Uskonsa ja uskon kohteiden olemassaolon epäileminen on tietysti paha juttu, paitsi että eipä oikeasti olekaan: jumala on vartavasten tehnyt ihmisen heikoksi ja epäillessään uskoaan ihminen siis toteuttaa jumalan tahtoa ja on siis tälle heikkona kovasti mieleen. Epäily on siis hyvä juttu. Paitsi että epäily ja poikkipuolin asettuminen tietysti on oikein paha juttu, kun epäilijänä on ateisti, joka voi rehellisesti sanoa "en usko, en yhtään".
Jumala taitaa olla oikein suurikin teatterin ystävä!
Jumala taitaa olla oikein suurikin teatterin ystävä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ortodoksit ovat siitä kummalista porukkaa että agnostismiin suorastaan yllytetään uskovia. Usko epäilystä huolimatta on kuulemma vielä lujempaa uskoa kuin sokea usko.
"Usko epäilystä huolimatta on kuulemma vielä lujempaa uskoa kuin sokea usko."
Voin kuvitella, juu. Jos pässiä johdetaan narusta ja se tulee perässä, homma on ok. Mutta jos pässi tajuaa minne sitä viedään ja silti pistää silmät kiinni ja seuraa, onhan se parempi pässi.
Hölmösti sanottu mutta mielikuva oli niin vahva että oli pakko se putkauttaa ilmoille. Ymmärrän hyvin miksi tahdonalaista uskoa pidetään tahdotonta arvokkaampana. Itse yksilön motiiveista sitten voi olla toista mieltä...
***
jumala on muutenkin.
Kirjoitutti niin ristiriitaisen ja tulkinnanvaraisen Raamatun, että siitä on riittänyt riitaa uskovaisten välillä jo 2kv ja lisää on luvassa.
Mahtaa jätkä pilven reunalla nauraa partaansa kristikunnan törmäilyä.
Niin ovat monet niistäkin jotka sanovat uskovansa!
Usko ja se miten tulisi uskoa eroavat useinmiten toisistaan.
Saitpa aikaan mahdottoman ympäripyöreän mielipiteen. En viitsi yrittää ymmärtää.