Taivaasta ei kukaan tiedä mitään. En tunne ketään, joka olisi siellä käynyt. Sitäkään ei kukaan tiedä, että mikä usko on oikea. Millä perusteella sitten jotkut haluavat väittää, että ateistit menevät helvettiin ja muut taivaaseen? Sellaista olen lukenut jopa tältä keskustelupalstalta.
Ateisteja leimataan myös aiheettomasti moraalittomiksi. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. On heilläkin oma humanistinen etiikkansa ja monilla kristillisiä elämäntapoja.
Ateisteja leimataan myös aiheettomasti moraalittomiksi. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. On heilläkin oma humanistinen etiikkansa ja monilla kristillisiä elämäntapoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käsittääkseni ateistilta puuttuu (omasta mielestään ainakin) Jumala. Jotenkin tuntuu siltä, että taivaskin puuttuisi samassa hässäkässä.
Kysymys olikin runollisesta metaforasta, jolla tarkoitin sitä, ettei ateisteja tulisi pitää huonompina ihmisinä. Päivämiehessä ateistit usein rinnastetaaan natseihin, vaikka natsit ovat useimmiten fideistejä. Ihmisoikeuksia kiivaimmin vastustavat paremminkin fundamentalistifideistit, kuten homoja hirttävät muslimit ja lapsiaan piiskaavat vl-vanhemmat.
Ihmisoikeudet näyttäisivät ulkoilmatilaisuuksien rikospitoisuuksilla mitattuna siltä, että lestadiolaiset(suvarit) ovat kilteimpiä ja kakkosena hevarit(tuska-festivaalit).
ajatuksen, että kaikki pääsevät taivaaseen, sai laajan vastarinnan mielipiteilleen.
Ajatus että Luoja edustaa rakkauden korkeinta/täydellisintä muotoa, on yleinen ihmiskunnassa, riippumatta ihmisen uskonnollisesta suuntauksesta; voisi ajatella että hänkin joka kieltää kokonaan ajatuksen Jumalasta, voisi hyväksyä rakkauden elementin jumalalliseksi ihmisessä.
Rakkautta voidaan vain ajatella vain ihmisen hormonaalisena tai hermostollisena toimintana, mutta ihmisen osoittaessa lähimäiselleen hyväntahtoisuutta, kuten vaikkapa sydämellisyytä ja lämpöä, hän samalla osoittaa sellaista jota pidämme lähimmäisenrakkautena, ja se tuskin on yksinomaan osoitus hormoonitoiminnasta.
On erehdys ajatella että jumalankieltäjä on huonompi/epäeettisempi ihminen kuin hän joka sanoo uskovansa Jumalaan. Molempia ihmisiä vaivaa sama vika, epäeettisyys toiminnassa/käyttäytymisessä; asia johon Jeesus näyttää puuttuneen voimakkaasti ympäristön vastutuksesta huolimatta.
Minulle luoja ei edusta mitään, mutta humanistinen etiikka kyllä. Pyrin vielä maustamaan sitä varmoilla tosiasioilla, jotka parantavat elämänlaatua. Sellainen tosiasia on mm. tunneäly.
oli juuri se asia, josta Jeesus aikanaan esitti ajatuksiaan.
Varmoja tosiasioita ei oikeastaan ole olemassa, jos ne ovat varmoja, miksi ne sitten jo huomenna esitetään vanhentuneiksi ja virheellisiksi mielipiteiksi?
Se, että maailma varmasti on olemassa ja ihmiset täällä maailmassa, on tosiasia, mutta siitä tosiasiasta ei useinkaan seuraa elämänlaatua parantavia elementtejä, koskapa ihminen osoittaa toiminnassaan niin paljon epäeettisyyttä ja se on kaukana humanismista jota voisi kai pitää lähimmäisenrakkautena
Varmoja tosiasioita ei ole, mutta erittäin todennäköisiä kyllä. Toisaalta, miksei joitakin asioita voisi pitää aivan varmoinakin.
1. Tuttuustieto: "Tiedän Tarja Halosen"
2. Taitotieto eli osaaminen: "Tiedän, kuinka pyörällä ajetaan"
3. Propositionaalinen tai väitelauseilla ilmaistava tieto: "Tiedän, että maapallolla on yksi kuu"
Katso linkistä, niin ymmärrät:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epistemologia
ja/tai sen opettajat voisivat opettaa enemmän eettisyyteen liittyviä asioita, koska ne ovat ihmiskunnan suuri ongelma.
On totuus, että ihminen on epärehellinen itseään ja lähimmäisiään kohtaan; eo ajatus ei ole pelkästään todennäköistä, sillä sen voi havaita seuraamalla päivittäistä elämää.
Oikeastaan ajatus Luojasta liittyy tähän epärehellisyyteen, kun ihminen kieltää lähimmäisensä (hyvyyden ja viat, ajatukset ja teot) hän samalla kieltää itsensä ja sen että hän itse ei ole oman elämänsä alkuunpanija ja sen syy.
Eo tarkoittaa, että ihmisen ongelma on siinä, että hän kieltää olevansa se mikä on, ja että hän on täysin riippuvainen kaikesta siitä mikä ylläpitää elämää hänessä ja kaikessa hänen ympärillään.
Ihminen ei oikein haluaisi myöntää omaa tilaansa (tilannettaan). Syytä tähän kaikkeen hän etsii itsensä ulkopuolelta, mikä taitaa olla myös yksi ihmisen erehdyksistä.
Kirjassaan hyvänluontoinen sosiobiologi esitti ajatuksen kelluvasta pyramidista, joka kuvaa hyvin, millaista nykyään paljon moinostetun valistuneen itsekkyyden kannattaisi olla.
Tässä linkki:
http://www.angelfire.com/poetry/moisa/jutut.html